17.1.2014

35. Osa: VonLiebestad

 photo osa35000_zpsf75fdffc.jpg
(80 kuvaa)
 
Tässä sitä taas ollaan Pinewood pitkästä aikaa jälleen uudelleen käynnistymässä.
Päivitystauon pituus johtui täysin omasta sairastelustani, mutta nyt olen taas mukana kuvioissa:
Hiljalleen olenkin noita vanhoja seuraamiani blogejakin alkanut lueskelemaan ja kommentoimaan..
Toivottavasti vielä joku vanhoista lukijoista löytää tänne,mutta nyt osaa lueskelemaan.
Olkaa armollisia en ole kirjoittanut pitkään aikaan ja rytmi on vasta hakusessa!
Pahoittelen jo valmiiksi tönkköyttä tekstissä...


Viimeksi Kreiveillä: Perheen perijä Oliver sai kaksospojat Verna Carlssonin kanssa. Hän olisi halunnut viedä nuoren lastensa säädyllisesti avioliittoon, mutta hänen isänsä Bartholomew ja äitinsä Elisabeth kielsivät ehdottomasti pojalta tämän, sillä Verna oli kauppiassäädystä. Bethistä äpärät ja näiden äidin olisi voinut jättää oman onnensa nojaan ja tämä saikin aikaan suuria riitoja Oliverin kanssa. Bart vei kuitenkin Oliverin tapaamaan lapsiaan ja lupasi huolehtia näiden hyvinvoinnista, jos poika vain lähtisi yliopistoon muiden aatelispoikien tavoin. Syksyn lopussa Oliver lähtikin yliopistolle. 
Kesällä Bart oli hävinnyt tyttärensä ja tämän myötäjäiset korttipelissä markiisi Amadeus Remingtonille. Beth ei suostunut luopumaan nuorimmaisestaan Lia-Ninasta vanhalle markiisille, sillä tytöstä oli tämän naisellisen luonteen takia tullut äitinsä suosikki. Isabellan vaikean poikamaisen luonteen takia nainen ei kuitenkaan uskonut, että tyttö kenellekään muulle kelpaisi ja markiisi oli varojensa ja asemansa puolesta oivallinen naimakauppa, vaikka vanha olikin. Isabella luvattiin markiisille ja osan lopussa markiisi ojensikin sormuksen tytölle naimalupauksen merkiksi.
 photo Osa35001_zps0f4ba096.png
Isabella tuijotti hiljaa markiisin iäkkäitä kasvoja. Hetkeksi hän sulki silmänsä ja toivoi tulevan aviomiehensä nuortuneen edes hieman, mutta siinä tämä istui edelleen kaikkine harmaine hiuksineen ja ryppyisine ihoineen, kun tyttö silmänsä aukaisi. Mies yritti parhaansa, siitä hän ei voinut tätä moittia. Tämä oli kaivanut kaapeistaan uuden vaateparren, mutta silti sen siisteydestä huolimatta tästä nousi tuo inhottavan makea mädän kellarin haju, joka sai Isabellan niskan väreilemään kylmyydestä ja vatsan sisällön kutittelemaan kurkunpäätä, tämän miettiessä millaiseen kartanoon hänet oltiin viemässä.
 photo Osa35002_zpseecdc87a.png
Hiljaisuus ympäröi Isabellaa, oli tyttö sitten missä tahansa. Hän ei saanut sanoja suustaan, hän ei kyennyt, ei halunnut, mikään ei tuntunut hyvältä enää. Useampaan kertaan hän oli toivonut kohta heräävänsä kauniimpaan aamuun, jossa hänen unelmansa olivat vielä mahdollisia toteuttaa. Häntä oltiin vangitsemassa kultaiseen häkkiin yhden tämän valtakunnan vaikutusvaltaisimman miehen seuraksi kartanoon maaseudulle kauas kaikesta jonka hän tiesi, kauas kaikesta jonka hän tunsi. Tuntematon pelotti häntä, mutta vielä enemmän häntä pelotti yksinäisyys, joka oli tuntunut asettautuvan hänen sydämensä vakituiseksi vieraaksi, hänen ainoaksi ystäväksi.
 photo Osa35003_zps5e1993b5.png  photo Osa35004_zps896f0964.png Ainoa, joka oli häntä lohduttanut, tuntenut ja välittänyt, oli hänen veljensä ja nyt tämä oli kaukana yliopistossa opiskelemassa asioita, joista Isabella ei ymmärtänyt mitään. Vain veljen vanha päiväkirja tyhjän huoneen pöydällä muistutti häntä siitä, ettei tämä ollut vain suurta kuvitelmaa, vaan todellinen muisto jostain kaukaa vanhoilta hyviltä ajoilta.
 photo Osa35006_zps39738a31.png Kultainen sormus koristi hänen kättään muistuttaen häntä joka hetki siitä, ettei ollut vapaa tekemään omia valintojaan. Hän oli ikuisesti sidottu mieheen, jonka kanssa ei saattanut edes kuvitella jakavansa elämäänsä. Isabella saattoi vain toivoa, ettei markiisin elämänlankaa ollut enää pitkälti jäljellä. Se oli asia, johon hän takertui kuin hukkuva köyteen.
*****
 photo Osa35007_zps537d3e15.png Isabella kuunteli hiljaa vierestä, kun hänen äitinsä touhotti innostuneena häävalmisteluja. Beth oli käskenyt tallimestaria laittaa vaunut aamuksi valmiiksi, jotta he pääsisivät sovittamaan jo kauan sitten tilattua hääpukua. Isabella ei tiennyt, millaisen puvun äiti oli tilannut, eikä hän välittänytkään. Kukaan ei ollut kysynyt häneltä mistään häihin liittyvästä, ei hääpuvusta, ei koruista, kampauksesta, eikä varsinkaan sulhasesta, joten miksi hänen pitäisi välittää? Hän näyttelisi kyllä roolinsa, joka hänelle tässä tragediassa oli pakolla jaettu.
 photo Osa35009_zps3c32873a.png Kalan pala pyöri suussa ikävästi suostumatta menemään alas. Hänen 16-vuotis syntymäpäivä läheni uhkaavasti. Hänen syntymäpäivänsä oli samalla hänen hääpäivänsä. Hänen ja aviomiehen ikäeron takia kirkko oli kieltänyt avioliiton ennen kuin hän täyttää 16 vuotta. Silloin hän olisi tasan 50 vuotta aviomiestään nuorempi.
 photo Osa35010_zps7be9c371.png "Koita piristyä tyttäreni!" Bart sanoi katsoen tytärtään hymyilevästi kuin yrittäen rohkaista tätä näkemään asioiden valoisatkin puolet. Sanoja seurasi pitkä puhe siitä, kuinka he äidin kanssa vain ajattelivat Isabellan ja suvun parasta tällä avioliitolla, mutta tyttöä ei kiinnostanut kuunnella sanaakaan, vaan hän jatkoi kalanpalan pyörittelyä suussaan puolelta toiselle leikitellen ajatuksella, että sylkäisisi sen isänsä kasvoille. Hän oli menettänyt unelmoimansa avioliiton, sen mistä hän oli pienenä lukenut. Toisaalta eipä hän ollut unelmiensa sulhoakaan vielä löytänyt, joten oliko unelmia edes olemassa?
 photo Osa35011_zps5649c058.png Lia-Ninan hentoääni katkaisi Isabellan ajatukset tämän pysäyttäessä isän tasaisen puhetulvan. Tyttö kärtti mukaan hääpuvun sovitukseen. Sisko oli käytökseltään unelmien lady, jollaista äiti oli aina toivonut. Isabella tiesi, ettei ollut koskaan täyttänyt äitinsä toiveita tyttärenä ja tämä avioliitto oli äidin mielestä hänen ainoa mahdollisuutensa koskaan päästä vihille. Hän oli aina ollut ylpeä omasta tulisesta luonteestaan ja taidosta pärjätä järjellä kenelle tahansa miehelle, mutta silti tämä kaikki sai hänet kadehtimaan siskoa, joka maalasi, soitti ja tanssi täydellisesti, eikä tätä koskaan pakotettaisi naimisiin vanhuksen kanssa, sillä tälle varmasti riittäisi kosijoita ilman isän häviämää uhkapeliä.
 photo Osa35012_zps1686771d.png Isabella istahti pianon ääreen toivoen muistikuviensa soittotaidostaan olevan todellisuutta huonommat. Kahden ensimmäisen soinnun jälkeen sormet kuitenkin lähtivät omille teilleen ollen täysin eri mieltä Isabellan kanssa siitä, mitä olisi pitänyt soittaa. Tyttö ei vain osannut. Hän ei ollut kuten muut tytöt. Isabella ei osannut soittaa, hän ei osannut tanssia, eikä maalata puhumattakaan sitten käsitöiden teosta. Hän ei osannut mitään mitä vaimolta vaadittiin. Monesti veljensä koulusta kotiin tuomat tehtävät, jotka hän oli veljensä puolesta tehnyt, olivat kuitenkin opettaneet hänelle latinaa, Pinewoodin sukujen historiaa ja lakeja. Jos hän olisi ollut mies, hän olisi pystynyt mihin tahansa, mutta naisena hän oli kykyinensä arvoton.
*****
 photo Osa35014_zpsd9f027a4.png  photo Osa35015_zpsee811692.png Aamu aurinko hyväili lämpimästi matkustavaisia. Lumipeite oli myöhässä ja kauniit syksyiset ilmat tuntuivat jatkuvan pidempään kuin normaalisti. Isabella istui hiljaa äitinsä vieressä. Heillä ei ollut mitään sanottavaa toisilleen. Vain Lia-Nina piti yllä pientä keskustelua ihaillen suureen ääneen uusia tossujaan, jotka äiti oli hänen antanut pukea jalkaansa tänä aamuna.
 photo Osa35016_zpsf8c3db3e.png Isabella tunsi kateuden Lia-Ninan naisellisuudesta vihlovan hänen sydäntään. Kunpa hänkin osaisi arvostaa vaatteita ja koruja, kuten tämä. Silti vaikka tyttö kuinka yritti muuttaa ajatuksiaan, hän olisi silti mieluummin vaihtanut kaiken omistamansa kirjoihin ja tietoon pukeutuen vaikka säkkiin. Kohta hän olisi markiisin vaimo, eikä hän osannut tai tiennyt yhtään vaimon velvollisuuksista, mutta markiisi itse halusi lunastaa pelivelkansa.
 photo Osa35018_zps66f13324.png  photo Osa35019_zpse03f3aca.png Siinä Isabella seisoi hiljaa tuijottaen itseään peilistä kauhun puristaessa hänen rintaansa. Hän ei ollut sanonut sanaakaan heidän saavuttuaan ompelijalle. Elisabeth oli hoitanut kaiken puhumisen antamatta kenellekään muulle suunvuoroa. Toisaalta ei Isabella tiennyt, olisiko hän saanut suustaan sanaakaan, sillä kauhu siitä, mitä tämä mekko merkitsi, kuristi hänen kurkkuaan ja kangisti kielen täysin liikkumattomaksi.
 photo Osa35025_zps5ef077c9.png  photo Osa35027_zpsd87570f7.png Hän saattoi kuulla vierestään pienen tytön ihastuneita huokauksia, tämän ihaillessa isosiskonsa leninkiä. Pukua, jollaisesta hän saattoi vielä vain unelmoida. Lia-Nina oli ruinannut äidiltä, että pääsisi mukaan häihin, mutta ne eivät olleet lasten paikka. Matka maaseudulle oli pitkä, eikä häntä tarvittu siellä. Toisaalta vanha Remington tuoksahti hänestä inhottavan makealle, joten tyttö oli tyytyväinen, ettei hänen tarvinnut yöpyä tämän kartanossa. Silti puku oli hänestä jopa vanhuksen naimisen arvoinen asia. Hän ei voinut ymmärtää, miksi sisko oli niin nyrpeänä, vaikka näytti kauniimmalta kuin hän oli kenenkään koskaan nähnyt näyttävän. Iloisena hän olisi pukenut tuon puvun ylleen ja tuottanut perheelleen iloa.
*****
 photo Osa35029_zpsf9ee70c0.png  photo Osa35030_zps0d975781.png Päivät kuluivat ja talvi toi hennon valkoisen lumipeitteen Pinewoodin asukkaiden iloksi että riesaksi. Isabellalle lumipeite oli kuitenkin vain kivulias muistutus lähenevistä häistä ja muutosta Pinewoodin maaseudulle, johon hänet voitaisiin unohtaa. Lia-Nina vei taidoillaan vanhempiensa huomion. Nuori kreivittären alku osasi melkein mitä tahansa jättäen vanhemman sisarensa varjoonsa.
 photo Osa35037_zps72075945.png Hiljalleen kuin varustautuen jo tulevaan Isabella vetäytyi yksinäisyyteen hukuttaen itsensä kirjojen tarjoamaan maailmaan. Kirjojen, jotka eivät millään tavalla ollut hänen ikäiselleen tai säädylleen kirjoitettuja. Hän luki tarinoita rakkaudesta, jota ei koskaan tulisi itse kokemaan. Hänen ainoa toivonsa oli, ettei hänen tulevalla aviomiehellään olisi kovin montaa vuotta enää jäljellä. Silloin hän voisi saada takaisin vapautensa ja ehkä joskus saavuttaa unelmansa.
 photo Osa35040_zpsb93bc29b.png Oven kovaääninen narahdus sai tytön hätkähtämään ja sutaisemaan ylimääräisen viivan maalaukseensa. Isabella ei kyllä osannut sanoa, oliko viivan ilmestyminen hyvä vai paha-asia, sillä ei työ muutenkaan näyttänyt kummoiselta. Arastellen tyttö kääntyi katsomaan tulijaa, hämmästyen nähdessään äitinsä seisovan takanaan vakavan näköisenä.
 photo Osa35041_zps3ea19e14.png Bethin hermostunut ilme oli kuin kehotus juosta karkuun, mutta Isabella ei voinut olla kiinnostumatta äitinsä odottamattomasta vierailusta hänen huoneessaan. Tämä oli tytön viimeinen ilta lapsuuden kodissa. Hetken hän toivoi äitinsä kertovan kuinka tämä kaipaisi tytärtään ja sulkisi tytön lohduttavaan syliin, mutta toivo haihtui yhtä nopeasti kuin oli herännytkin.
 photo Osa35042_zpsd100986b.png  photo Osa35045_zpsd8921648.png Kuin sanoja suussaan järjestellen tietämättä mistä aloittaa Beth nielaisi kovaäänisesti ja levitti huulilleen kauniin iloisen hymynsä rohkaistakseen enemmän itseään kuin Isabellaa. "Tyttäreni, olet astumassa avioon ja äitinäsi minun pitäisi kertoa sinulle jotain, jonka minun äitini kertoi minulle juuri ennen omaa avioliittoani," nainen sanoi vaivalloisesti ja kaivoi hameensa helman alta vanhan kirjan, jonka lehdistä päätellen se oli kulkenut suvun naisilla jo pitkään perintökalleutena. "Näistä asioista puhuminen ei ole helppoa, mutta tästä saat tarvittavat tiedot hääyötäsi varten. Loput ehdit kyllä itsekin vielä oppia," nainen tuhahti kuin jokainen hänen sanomansa sana olisi työn ja tuskan takana saada kuuluviin.
 photo Osa35049_zps8ca21fac.png "Rohkeutta tyttäreni!" Beth huokasi ja sulki Isabellan käsiensä väliin hyvästiksi. Äidillinen hetki oli pieni ja lyhyt. Ennen kuin tyttö oli edes tajunnut äitinsä halaavan häntä, hän kuuli oven vanhojen saranoiden narahtavan uudestaan Bethin lähdön merkiksi.
 photo Osa35052_zpsc9ab51a4.png Tyttö istui vuoteen reunalle äitinsä antama kirja kädessään sivellen sen vanhaa karheaksi kulunutta kantta pehmeillä sormenpäillänsä. Nojaten sängynpäätyyn tyttö avasi kirjan kannen nähden ensimmäiselle sivulle piirretyn kuvan, joka esitti avioparia hääyönään.
 photo Osa35054_zpsc3a07851.png Vaivautumatta katsomaan seuraavalle sivulle Isabella napautti kirjan kovaäänisesti kiinni. Ensimmäinen sivukin oli ollut jo täynnä kuvia, jotka saivat hänet voimaan pahoin ajatellessaan itseään ja markiisia kuvien hahmojen tilalle. Hän ei halunnut tietää, hän ei halunnut ajatella, ei edes kuvitella hääyötään. Jos lasten saaminen vaati tuota, hän ei halunnut niitä markiisin kanssa. Kurottaen sängyn alle Isabella tavoitteli kädellään yöastiaa tyhjentäen siihen kuvotuksesta kiristävän vatsansa sisällön.
*****
 photo Osa35055_zps951d35b6.png "Haluatteko te Markiisi Amadeus Remington ottaa tämän kreivitär Isabella VonLiebestadin vaimoksenne, luvaten rakastaa häntä, kunnioittaa häntä, suojella häntä terveydessä ja sairaudessa kuten aviomiehen kuuluu sekä hylätä muut hänen takiaan niin kauan kuin te molemmat elätte?" Isabella kuuli jonkun kaukana mielensä sopukoista kysyvän narisevalla äänellä. Hän oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa tuijottaen viereisestä ikkunasta ulos yrittäen etsiä lähintä tulevaa naapuriaan. Hän ei kuullut mitään mitä ympärillä tapahtui. Salaa hän nipisti itseään lantiostaan toivoen heräävänsä tästä pahasta unesta, mutta aamua ei tullut. Jossain kaukana hän kuuli edessään seisovan miehen vastaavan hymyillen iloisesti "Tahdon".
 photo Osa35056_zps059cc230.png Seuraava kysymys oli esitetty hänelle. Hänen sydämensä huusi kovaa omaa kieltävää vastaustaan, mutta huulet liikkuivat eri tahtiin sydämen kanssa vastaten velvollisuudesta ”tahdon”.
 photo Osa35057_zps56f1b63c.png  photo Osa35058_zps7c16b798.png Kylmä kultainen sormus liukui pitkin tytön nimetöntä kohti uutta paikkaansa. Tuo pieni kultainen rengas sitoi hänen elämänsä nyt tuohon hänen edessään seisovaan vanhaan iloisesti nauravaan mieheen, kunnes kuolema heidät lopulta erottaisi. Niin pieni, mutta silti niin kahlitseva. Kultainen häkki, joka sulki hänet ikuisiksi ajoiksi sisälleen ja kaiken tuon hän oli antanut tapahtua sanomatta sanaakaan vastaan.
 photo Osa35060_zps98b999dd.png  photo Osa35068_zpsa6f2d11d.png Tuskan kyyneleet polttelivat tytön silmiä, mutta kuullessaan läsnäolijoiden iloisen taputuksen Isabella yritti levittää huulilleen kauniin hymyn, jollaisen pitäisi jokaisen juuri vihityn morsiamen huulilla sädehtiä, samalla teeskennellen silmissään läikehtivien kyyneleiden olevan peräisin onnesta, jonka hän oli osakseen saanut.
 photo Osa35069_zpsecba11f4.png  photo Osa35072_zps355702de.png  photo Osa35075_zpsa3892b32.png Mihin Isabella silmänsä käänsikään hän näki iloisia hymyileviä kasvoja iloitsemassa heidän avio-onnensa puolesta. Hän vain ei löytänyt tuota iloa sisältään. Hän tunsi hukkuvansa tuskaansa muiden vain hymyillessä iloisesti hänen ympärillään. Hän oli kuin hukkuva, joka yritti löytää jotain mihin tarttua vetääkseen kasvonsa pinnan yläpuolelle, mutta kukaan ei auttanut.
 photo Osa35076_zps86a0ed50.png  photo Osa35077_zpsd8628ba4.png  photo Osa35079_zps71b9df7b.png  photo Osa35081_zps01babcf2.png Iloinen puheensorina täytti ruokasalin palvelijoiden tuodessa heidän eteensä loputtomasti herkkuja. Isabella ei saanut palaakaan ruoasta syötyä, mutta oli kiitollinen siitä, että yhtälailla kuin palvelijat toivat syötävää, he eivät päästäneet hänen viinilasiaan tyhjenemään. Elämä oli pelkkä näytelmä, jossa jokaisen piti hoitaa oma roolinsa välittämättä oliko tuo rooli mieleinen vai ei.
 photo Osa35088_zps783aadfb.png Elisabeth hoiti viimeisen velvollisuuden äitinä ohjeistaessaan palvelijoita tyttärensä valmistelussa aviomiestään varten. "Vaikka et miestäsi rakastaisi, tämä antaa sinulle lapsia, joita tulet varmasti rakastamaan", Beth sanoi katsellessaan tyttärensä kauhusta paikalleen lasittuneita silmiä. Muuta hän ei osannut tai kyennyt sanomaan, sillä kaikki mitä hänen mieleensä tuli lupauksista, että elämä muuttuu kyllä vielä varmasti hyväksi, tuntuvat vain valheilta.
 photo Osa35092_zps2aa9c2af.png Sydän tykyttäen kauhusta ja pelosta niin kovaa, että hän pelkäsi sen kohta hyppäävän ulos rinnastaan, Isabella asettautui sängylle miestään odottamaan. Kohta se olisi ohi ja hän voisi käpertyä itseensä yksinäisen sydämensä haavoja nuolemaan.
 photo Osa35094_zps097fda84.png Oliver pysäytti sisarensa uutta makuukamaria lähestyvän miehen. Hän olisi halunnut käskeä tätä pitämään ryppyiset kätensä irti sisarestaan, mutta hän ei voinut. Hänellä ei ollut valtaa siihen. Hänen sisarensa ei koskaan ollut kuulunut hänelle.
"Ole hellä! Hän on kokematon ja nuori," Oliver sai kuiskatuksi hiljaa ennen kuin poistui kartanosta.  photo Osa35096_zps7ad794cb.png Makea mädäntyvän kellarin tuoksu tunkeutui Isabellan nenään markiisin istuessa hänen sänkynsä reunalle saaden hänen viinin täyteisen vatsansa pyörimään entistä hurjemmin. Hän ei voinut kuvitella ikinä tottuvansa tuohon tuoksuun, joka leijaili markiisin ympärillä. Sentään hänen huoneensa oli palvelijoiden toimesta siivottu niin hyvin, ettei tuo makea mädän haju leijailut siellä kovin voimakkaana, mutta kartanon muut huoneet olivat kuin kyllästetty tuohon homeen hajuun.
 photo Osa35099_zpsc1a218cb.png  photo Osa35100_zps3aee233d.png Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen markiisi lopulta veti Isabellan lähelleen. Tyttö kiitti hiljaa mielessään palvelijoita, jotka niin auliisti olivat hänelle viiniä tarjonneet, ettei hän seuraavien hetkien aikana tuntenut olevansa itse edes läsnä omassa ruumiissaan. Hän oli kaukana jossain niissä maailmoissa, joista hän viime kuukausien aikana niin paljon oli lukenut.
 photo Osa35105_zpsba90b471.png Markiisin syvä hengitys kutitteli Isabellan paljasta niskaa. Hänen aviomiehensä oli lopultakin nukahtanut. Tyttö purskahti lohduttomaan itkuun päästäen ulos kaiken sen, mitä oli sisälleen kerännyt siitä lähtien kun oli kuullut vanhemmiltaan avioliitostaan. Elämä ei todellakaan ollut sellaista, mitä romaaneissa kerrottiin vaan paljon kauheampaa. Hänen tarinassaan ei ollut onnellista loppua. Ei ritaria, joka pelastaisi hänet ilkeän jättiläisen kynsistä.
*****
 photo Osa35109_zps718aa534.png Bartholomew nojaili hiljaa työpöytäänsä tuijottaen Pinewoodin lakikirjoja, jotka monimutkaisuudessaan eivät jaksaneet miestä kiehtoa. Talo oli muuttunut kovin hiljaiseksi Isabellan muutettua pois ja Oliverin lähdettyä yliopistoon kuninkaanpojan perässä. Elämä tuntui pysähtyneen paikoilleen talven hiljaisuuteen. Bartilla oli aikaa vaikka kuinka, mutta silti hän ei kyennyt kuin tuijottamaan kirjoja. Mitään hän ei saanut kirjoitettua, mitään hän ei saanut tehtyä.
 photo Osa35112_zps00685145.png Omatunto soimasi häntä enemmän kuin mies olisi koskaan voinut uskoa. Isabellan hän oli hävinnyt pokeripelissä miehelle, jonka kanssa tämä ei selvästikään olisi halunnut olla naimisissa ja Oliverin hän oli erottanut elämänsä rakkaudesta ja kaksospojistaan säätyeron takia. Lastensa puolesta hän ei voinut enää tehdä mitään, mutta lastenlastensa tulevaisuutta langenneen naisen äpäröinä, hän voisi vielä yrittää pelastaa, kunhan vain keksisi mitä tehdä.
*****
 photo Osa35115_zps00fccf4f.png  photo Osa35116_zps2094176c.png "Kulta, nyt ei tainnut mennä ihan oikein?" Beth huomautti lempeästi Lia-Ninan soitosta. Tyytyväisenä hän kuunteli, kun tyttö soitti kohdan uudestaan korjaten äskeisen virheensä. Hän ei olisi ikinä voinut kuvitella korjaavansa Isabellan soittoa ilman suurta riitaa, mutta Lia-Ninan kanssa kaikki oli niin helppoa.
 photo Osa35117_zps661ea308.png Herttuat olivat tulossa illalliselle ja Beth elätteli toiveita näiden olevan kiinnostuneita hänen kauniista kuopuksestaan poikansa vaimoksi. Isabellan naimakaupat markiisin kanssa oli nostanut heidän arvostustaan aatelispiireissä ja mahdollisti jopa Lia-Ninan liiton kuninkaan serkun pojan kanssa. Vielä kun Isabella synnyttäisi komean ja terveen poikalapsen markiisille, niin kaikki olisi täydellistä.
 photo Osa35120_zpsb93d97cd.png Nauru täytti pitkästä aikaa VonLiebestadin kartanon alakerran, kun iloinen puhe solisi neljän aatelisen välillä. Beth oli antanut palvelijoiden kattaa pöydän parhaimmilla herkuilla. Hän oli kuullut herttuan olevan kovin kalan perään ja näin ollen heillä oli kalaa tarjolla. Mikään ei pilaisi tätä mahdollisuuksien iltaa.
 photo Osa35122_zpsfd5992c8.png Herttuat hiljenivät kuin yhteisestä sopimuksesta ja tilanne vakavoitui nopeasti. Bethin sydän täyttyi onnesta tämän tajutessa vierailussa olleen juuri kysymys siitä, mitä hän oli ounastellutkin. "Olisimme kovin kiinnostuneita nuorimmasta tyttärestänne miniänämme. Eihän häntä ole vielä varattu minnekään?" Herttua Dramodred lausui sanat, joita kreivitär oli niin kovasti odottanut.
 photo Osa35125_zpsef7e25d0.png Beth meinasi kiljaista innosta vastauksensa, mutta muisti viime hetkellä pitää kielensä kurissa ja tyytyi katsomaan sädehtien miestään ilmaistakseen tälle myöntävän vastauksen olevan enemmän toivottu. "Ei Lia-Ninaa ole vielä kenellekään luvattu, joten tyttö on kyllä vapaa pojallenne," Bart aloitti hitaasti kuin harkiten jokaista sanaansa saaden naisen sydämen täyttymään onnesta. Miehen selvästi meinatessa jatkaa vielä lausettaan Beth potkaisi tätä tiukasti nilkkaan pöydän alla vaatien sulkemaan sisälleen sen, mitä sieltä oli meinannut ulos karata.
 photo Osa35127_zps3e5f002b.png  photo Osa35128_zpsedbbee23.png "Se on siis selvä! Perheemme yhdistyvät lastemme toimesta!" herttuatar Fiona kohotti iloisena maljan ilmaan, maljan johon Bethkin osallistui mielellään. Hän ei välittänyt huhuista, joita herttuoiden pojan katoamisesta kulki Pinewoodin juoruakkojen huulilla. Eivät herttuat olisi tulleet lasten avioliittoa sopimaan, jos nämä eivät tietäisi varmaksi poikansa olinpaikkaa.
 photo Osa35143_zps8a544cf6.png Lia-Nina ähkäisi unissaan. Hänen kaunis unensa oli yhtäkkiä muuttunut painajaiseksi. Hän oli ollut kauniilla niityllä kesäpäivänä poimimassa kukkia seppeleeksi auringossa kimalteleville hiuksilleen, mutta ennen kuin hän oli ehtinyt tajuta mitä tapahtui, kaikki hänen ympärillään oli kuollut. Kukat hänen kädessään lakastuivat ja hän oli yksin, niin yksin ilman ulospääsyä.
*****

 photo Osa35154_zpsbca0b84b.png Bart sohi mietteissään hiilihangolla takkatulessa hiljaa räiskyviä puita. Mies ei voinut iloita hyvästä sopimuksestaan herttuoiden kanssa, vaikka hän kuinka yritti. Hän oli aivan varma, että tämä oli virhe. Hän oli myös kuullut huhut herttuoiden pojan katoamisesta viime syksynä. Omatunnon hiljainen moite yltyi jälleen huudoksi saaden miehen hetken pitelemään ahdistavaa rintaansa. Hänen oli tehtävä edes jotain hyvittääkseen tekonsa, muuten hän ei saisi ikinä rauhaa sydämeltään, jonka kiristävä kipu toistui yhä useammin kuin muistuttaakseen jokaisesta pahasta teosta jota hän oli elämässään tehnyt.
 photo Osa35156_zps90dd9451.png Uninen tallipoika valjasti hölmistyneenä isäntänsä vaunut keskellä yötä. Hän ei voinut ymmärtää, mitä ylhäisö säntäili keskellä yötä, mutta hän teki mitä käskettiin, kunhan vain pääsisi takaisin nukkumaan.
 photo Osa35161_zps2f665a6f.png  photo Osa35162_zps09f23fd0.png Bart suunnisti kohti aluetta, jolla hän ei olisi mielellään liikkunut edes päivän valossa saatikka yön hämärissä. Hiljaa hän kiipesi ullakkoasunnon ovelle tuntien tyytyväisyyttä nähdessään kynttilänvalon lepattelevan asunnon ikkunasta. Koputuksesta meni ikuisuus, kun ovi lopulta avattiin ja väsyneen näköinen nainen asteli ulos hämmästellen kuka tähän aikaan hänen nurkkiaan kolistelee. Verna oli kasvanut huimasti siitä nuoresta heiveröisestä tytöstä millaisena hän tämän muisti viime syksystä. Tästä oli tullut viehättävä nainen.
 photo Osa35164_zps5899cdae.png Bartholomew tunsi tuskasta painavan sydämensä lämpiävän hetkeksi, kun hän näki pienen reippaan ja terveen pojan konttaavan häntä vastaan pitkin lattiaan. Poika oli aivan kuin Oliver pienenä. Niin pitkään hän oli miettinyt miten pojat voivat ja miten helpottavaa olikaan nähdä nämä kunnossa. "Kumpi sinä sitten oikein olet?" Bart mutisi hiljaa nostaessaan pojan syliinsä.
 photo Osa35168_zpsa0aa6c37.png Verna oli kietonut kätensä suojelevasti toisen kaksosista ympärille katsellen epäilevästi kotiinsa kutsumatta ilmestynyttä aatelismiestä. "Tulitko katsomaan, ettei poikasi vain ole yliopistosta tänne eksynyt?" Verna kysyi ääni täynnä halveksuntaa miestä kohtaan. Mies nosti kätensä kaulukselleen ja venytti kangasta kuin toivoen sen helpottavan hengitystä, joka naisen halveksivan pistävän katseen alla tuntui uskomattoman vaikealta.
 photo Osa35170_zps71f93d50.png  photo Osa35171_zps6b4c3f31.png  photo Osa35172_zps6b21da3c.png Bart pyysi suu kuivana lasillista vettä istuuduttuaan pöytään, mutta tajusi sen välittömästi olleen virhe saatuaan kasvoilleen Vernan kädessä olleen vesilasin sisällön. Hiljaa mies nosti kädet pyyhkäistäkseen pahimmat vedet pois kasvoiltaan. "Olen tainnut kyllä ansaita tuon viimeaikaisella käytökselläni ja sillä mitä olen teillekin tehnyt," mies mutisi Vernan yllätykseksi viitaten sanoillaan niin kaksospoikiin kuin edessään istuvaan naiseen. Silti naisen kiukku ei ottanut laantuakseen. Tämä mies oli tuhonnut hänen unelmansa hyvästä avioliitosta ja aiheuttanut sen, ettei hänestä olisi vaimoksi kenellekään, edes huonommalle, äpärälastensa takia. Häpeässä hän eli syrjäseudulla muiden hylättyjen keskellä ja teki yöt läpeensä käsitöitä ansaitakseen jonkin elannon itselleen ja pojilleen.
 photo Osa35175_zpsf59c1a3a.png "Mitä sinä haluat vielä meistä? Eikö tämä jo riitä minulle rangaistukseksi poikaasi kajoamisesta" nainen ärisi ja viittasi kädellä pieneen asuntoonsa, jonka hän jakoi lastensa kanssa.
 photo Osa35176_zpse1240a00.png "En minä tullut tänne ilkkumaan kohtaloasi, vaan haluan korjata virheitäni ja auttaa kaksosia. Minä toimin viimeksi harkitsematta tekojeni seurauksia. Olen pahoillani siitä mitä olen sinulle ja pojille aiheuttanut ylpeydelläni," Bart aloitti äänellä, jossa Verna melkein saattoi kuvitella olevan häivähdys katumusta. Toivo heräsi naisen sisällä. Hän saattaisi sittenkin saada vielä unelmansa, kunhan nyt vain pelaisi korttinsa oikein ja kuuntelisi mitä miehellä olisi sanottavanaan.
*****
 photo Osa35198_zps4e090a3d.png  photo Osa35199_zps9ba568c7.png
Luostarin kylmät kiviset seinät saivat nuoren naisen luut hytisemään. Silti hän ei voinut olla huomaamatta väriä, jonka oli saanut jo kasvoilleen muutaman luostarissa vietetyn viikon jälkeen. Bart oli järjestänyt hänet ja pojat luostariin niin, että pojat olivat tulleet löytölapsina, niin ettei näiden yhteyttä nuoreen naiseen voitu yhdistää. Hän ei ollut enää langennut nainen, joka kantoi mukanaan äpärälasten tuomaa häpeää. Nyt hänellä oli tulevaisuus tässä maailmassa. Bart oli ehkä kuvitellut tuon tulevaisuuden olevan luostarissa, mutta Vernalla ei ollut mitään aikomuksia antaa siveyslupausta luostarille, mutta kunnon ruoka sekä turva, joita täällä tarjottiin, olivat hänelle kuin lahja taivaasta pitkään kestäneen nälän jälkeen.
 photo Osa35200_zps0af30d3f.png Kevät oli hiljaa voittamassa talven pitkään jatkuneen kylmyyden. Auringon säteet herättelivät hiljalleen luontoa uuteen kukoistukseen kertoen kevään saapuneen. Kuitenkin tuon kauniin päivän yllä oli jotain pelottavaa. Kuninkaanlinnan hälytyskellot olivat soineet koko päivän kuin tuomionkellot ennustaen jotain pahaa tapahtuvan. Hänen maailmaansa se ei kuitenkaan horjuttanut. Hän oli saanut tarpeekseen aatelisista, ainakin hetkeksi.
 photo Osa35201_zpsceabd4d8.png  photo Osa35202_zpsea30af42.png Verna oli pahasti myöhässä kappelin keskipäivän kiitosrukoukselta ja jos hän halusi päästä ruokapöydän antimiin käsiksi, tulisi hänen ryhdistäytyä taas tälle päivälle. Nälkäinen nainen oli saanut luostarin asukkailta paljon anteeksi, mutta keskipäivän kiitosrukoukselle hänenkin odotettiin osallistuvan. Nopeuttaen hieman liikkeitään hän vaihtoi luostarin tarjoaman tumman villapuvun ylleen ja sitoi hiuksensa liinan alle. Kiireellä hän suunnisti luostarin kappeliin, jossa järjestettävästä kiitoshetkestä hän oli varmasti jo myöhässä.
 photo Osa35204_zps00a6358d.png  photo Osa35205_zps7aec2405.png Kappeli huokui kuitenkin hiljaisuuttaan. Vain yksi yksinäinen hahmo oli uppoutuneena rukoukseen alttaria kohti nojautuen. Tämän liittyi varmasti jotenkin kellojen pahaenteiseen pauhuun, joka kantautui jopa kappelin paksujen seinien sisälle. Uteliaisuuden täyttäessä naisen sydämen, Verna taputti hellästi polvistunutta miestä olkapäälle saadakseen tämän huomion itselleen.
 photo Osa35206_zps32f65fd6.png Mies käänsi pistävän katseensa olkapäällään lepäävään käteen, saaden Vernan katumaan omaa uteliaisuuttaan. Silmistä tuntui hehkuvan avoin viha ja tuska maailmaa kohtaan, kuin jokin olisi satuttanut miehen syvimpiä tuntoja enemmän kuin tämä olisi ikinä voinut edes kuvitella. Hitaasti tämän katse eteni olkapäällä olleesta kädestä käsivartta pitkin saavuttaen lopulta naisen pelästyneet kasvot. Miehen silmät nauliintuivat naiseen ymmärtämättä ensin mistä oli kysymys. Nopeasti tämän silmiin syttyi kuitenkin hohde, kuin Vernan ilmestyminen paikalle olisi vastaus hänen rukouksiinsa. Lupaus paremmasta tulevaisuudesta, elämästä sekä mahdollisuus kostaa itseään vastaan rikkoneille. Mies nousi tarttuen Vernan käteen vetäen sen huulilleen suudeltavaksi.
 photo Osa35208_zps4db0b9d3.png Verna oli pyörtyä tunnistaessaan miehen kasvot niistä miljoonista sivuprofiileista, joita hän oli Pinewoodin riikintaalereissa nähnyt ja kuvasta joka luostarin seinääkin koristi kunnin osoituksena hallitsijasuvulle. Hän ei ikinä elämässään ollut kuvitellut pääsevänsä näin lähelle tätä miestä, mutta siinä tämä nyt oli ja hymyili sädehtivästi hänelle, kuin hän olisi ainut nainen maailmassa. Hänen sydämensä täyttyi toivosta ja kauan sitten unohdetut unelmat palautuivat kuin salama hänen mielensä perukoille. Hän oli kohdannut kuninkaan. 

*****

 Sainhan sen lopultakin aikaiseksi..
Osa ei nyt ollut mikään maata täristävä ja hieman liikaa mietintää,
mutta avaa se hieman suunnitelmiani Pinewoodin tulevaisuudelle ;) !

Olkaa armollisia en todellakaan ole kirjoittanut pitkiin aikoihin ja se mielestäni näkyy tekstissä.
Paronien osa on kuitenkin jo pelattu ja sitä on myös jo hieman kirjoitettu,
joten uskaltaisin luvata seuraavan osan parin viikon päähän, kuten joskus aikaisemminkin päivitystahti oli..

Kommentteja otetaan mielellään vastaan, niin risuja kuin ruusujakin...

14 kommenttia:

  1. Hauskaa että olet tehnyt paluun! Tietenkin luen tarinaasi edelleen. .-) Hahmojen nimet olivat vähän hakusessa, mutta juonen tämän perheen osalta muistin yhä aika hyvin. .-)

    Osa tuntui keskittyvän Isabellan hääjärjestelyihin ja itse juhliin. Kyllä harmitti hänen puolestaan. Toinen kun haaveili prinsseistä ja muista, mutta hän joutuikin naimisiin jonkun papan kanssa. .-( Markiisi ja Isabella ovat niin erilaisia ikänsä ja muiden seikkojen puolesta. Markiisista puolestaan tuli mieleen Tintin yhden jakson markiisi, ja markiisikohdan taustamusiikki soi päässäni koko osan! http://youtu.be/t1ha3-XidDE

    Hienoa kuulla myös Vernasta. Kävi häntä sääliksi, kun raukka oli joutunut elättämään lapsiaan vailla hyvää tulevaisuutta, vaikka alun perin perheen suunnitelmat eivät kreivi-perhettä kohtaan eivät olleet mukavimmat. Bart oli kiltti nieltyään ylpeytensä ja auttaessaan Vernaa. .-) Vai kohtasi nainen luostarissa kuninkaan.. Mielenkiintoista!

    Odottelen jatkoa. .-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mikään ihme, jos hahmojen nimet on hieman hakusessa. Jouduin itsekin hieman päivittämään muistiani ja tarkistelemaan sukupuusta kuka nyt oli kukakin nimeltään ja mitä oli tapahtunut.

      Osa oli vähän Isabella keskeinen. On ollut vähän vaikea keksiä mitään kunnon juonta tälle kierrokselle, kun aatelispojat on yliopistolla, joten olen yrittänyt vääntää jotain tytöille.
      No ei se markiisi välttämättä ikuisuuksia elä ;) ! Hauska, kun markiisista tuli mielleyhtymiä muihin...

      Vernasta tullaan kyllä vielä kuulemaan jatkossakin ;) !
      Tämä ei todellakaan tyydy osaansa luostarissa..

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  2. Aika hurjaa, että Verna kohtasi itsensä kuninkaan! Hänellä todellakin on mahdollisuudet vielä saada Oliver, tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

    Veikkaan, että kyllä Isabellankin elämä saa mukavia sävyjä. Ehkä markiisi potkaisee tyhjää ja jättää Isabellan vapaaksi kartanonrouvaksi, joka pystyy lueskelemaan ja ratsastamaan hevosella ja tekemään, mitä mielii? Eihän se eliniänodote tuolla ajalla niin korkea ollut, markiisi on ikivanha. Ikävä juttu kyllä, että Beth ei tajua yhtään satuttaneensa lapsiaan vaan pelkästään tuntee tyytyväisyyttä teoistaan.

    Kyllä tarinaan pääsi vielä hyvin mukaan, hienoa, että jaksat jatkaa :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vernalla todella on vielä paljon mahdollisuuksia edessään. Sen voin luvata, että naisesta kuullaan kyllä vielä ja paljon ;) !

      Ei se Isabellan elämä ihan tuomittu ole, vaikka nyt tytöstä siltä näyttääkin. Kuten ajattelitkin, niin markiisi on vanha, eikä varmasti ikuisuuksia elä enää kartanossaan. Leskethän todella olivat ainoita vapaita naisia keskiaikana, kun kukaan ei enää "omistanut" .

      Hyvä, että pääsit vielä mukaan ja kiitos kommentista :) !

      Poista
  3. Nyt alkuun on pakko sanoa, että on ihan huippua, että oot palannut Pinewoodin kanssa! Ihanaa! (:
    Mutta nyt kyllä tehtiin Isabellalle taas vääryyttä oikein roppakaupalla. Tokihan sen ymmärtää, että keskiajalla meno oli tällaista, mutta sehän ei tarkoita sen olleen oikein. Raukkaparka joutui vanhan kurtun petiin ): Toivotaan, että valo paistaa vielä risupesäänkin, pakkohan sen on. (kuole pois jo markiisinpahanen!)
    Beth vaikuttaisi olevan vähäsen pihalla, mitä lapsilleen tekee. Tai siis, että miltä heistä tuntuu, sillävälin, kun äiti itse on onnensa kukkuloilla, kun tyttäret on "hyvissä naimisissa", vaikka tytöt saattaisivat olla hätää kärsimässä. Siinä ei kovin paljon säädynvaihdos ilahduta, jos pitää elää vaikkapa väkivaltaisen juoppohullun kanssa.
    Mutta kyllä Vernalle avautui nyt kasoittain ovia, onhan kyseessä itse kuningas! Saattaapi näiden välillä olla jotain vähäsen vakavampaakin. Kuninkaan tuntien, ei Vernalle tule helppoa olemaan, se on varma.
    Vielä on sanottava, että en meinannut Oliveria ja Bartia toisistaan erottaa Isabellan häissä! :--D pitäisi kai lukea aikaisempia osia, että pääsee vähän kärryille (:
    Kiitoksia tästä osasta, jatkoa odotan jo innolla (:
    Ps. Stormeilla ilmoitusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah... Täytyy kyllä sanoa, että Oliver ja Bart on kyllä toistensa näköisiä!
      No, jos tuntuu siltä että kaipaa kertausta, niin tuollahan on tuo kertaus osa, jolla pääsee Pinewoodin tapahtumista kärryille vähän tiivistetymmässä muodossa. Perheet on eritelty erikseen, joten voi vaikka lukea perhe kerrallaan.

      Isabellan elämä kyllä varmasti näkee vielä valoisiakin puolia, vaikka nyt markiisille joutuikin ja eiköhän markiisikin jätä tyttöä rauhaan, kun vain saadaan perijä alulle ;) ..
      Lia-Ninalla on hieman siskonsa kaltainen kohtalo... Veikkaampa, että hiemna huonompi, mutta Beth ei aina ajattele näitä asioita ihan loppuun asti. Bart taas kokee huonoa omaa tuntoa, mutta vaimo on sen verran voimakastahtoinen, että pyörittää miestänsä.

      Vernalle todellakin avautui ovia kuninkaan kohdattuaan ;) !
      Naisesta kuullaan vielä varmasti, sen voin luvata!

      Kiitos kommentista... :)
      Käyn Stomeilla kurkkaamassa... Luumun tarinoita olenkin jo lueskellut reaaliaikaan asti!

      Poista
  4. Mahtavaa, että Pinewood jatkuu jälleen! Osa oli toden totta odottamisen arvoinen. Jälleen kerran upeaa tekstiä, etenkin Isabellan tunteiden kuvailu oli hyvin onnistunutta. Ymmärrän, miltä tytöstä tuntuu, koska olisi kauheaa joutua pakotetuksi naimisiin, saatika tuollaisen vanhan, pahanhajuisen kääkän kanssa. Toisaalta, koska kyseessä on keskiaikainen tarina, minusta on pirullisella tavalla hauskaa, että pakkoavioliittoja tulee! >:) Nyt ei sitten muuta kuin odotellaan kääkän kuolemaa. Voi, näyttää siltä että Beth on tekemässä (tai siis teki jo) Lia-Ninan kanssa saman virheen kuin isabellan kanssa..

    Bart on aina ollut yksi suosikkihahmojani, ehkä oli vähän vastuutonta hävitä tytär korttipelissä, mutta hän on kuitenkin hyväsydäminen! :) Kuten nytkin nähtiin, mies auttoi Vernaa hyvää hyvyyttään. Vernapa päätyikin luostariin! Ja kohtasi itse kunkun! Aavistan tästä hankaluuksia yhdelle sun toiselle... Innokaasti odotan jatkoa!

    P.S. Ai niin, en muista olenko joskus ammoisina aikoina ilmoittanut, mutta mulla on nykyään toinenkin blogi, GreenPixy's Challenge Mania [maanisethaasteet.blogspot.fi] Saa käydä kurkkimassa, kun kerkeää ;) Sulla on kyllä varmaan aika paljon kiinniotettavaa muissa tarinoissa, mutta kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän Pinewood jatkuu!
      En mä siitä missään vaiheessa ollut luopumassakaan, mutta ei vain kertakaikkiaan hetkeen pystynyt. Mutta täällä ollaan taas vahvempana ja enemmän innoissaan kuin koskaan.

      Hauska, että pidät pakkoavioliitoista! Itselläni käy välillä simejä kyllä sääliksi, mutta toisaalta ne kuuluvat keskiaikaan ja tuovat hieman jännitettä.. Oikeastihan nuo nyt ovat yleensä aika rakastuneita pareja, kun sims vaatii rakastumaan tiettyjä asioita tehdäkseen :D !

      Bart on hieman hömppeli mies, jonka vaimo jyrää miehensä mennen tullen...
      Hyväsydäminen silti.. On omia lempihahmojani myös :)

      Linkittelen tuon blogin tänne :) !
      Jep.. Kiinniotettavaa löytyy hurjasti, mutta koko ajan tässä työskentelen ;)
      Kiitos kommentista!

      Poista
  5. Loistava osa!! Bart ja Isabella ovat suosikkejani tästä perheestä!! Jatkoa toivottavasti tulee :3! Olen koukussa tähän tarinaan! Upeasti toteutettu osa WOW! Onkin ollut ikävä Pinewoodia :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Piristi kyllä kummasti päivää!
      Jatkoa tulee kyllä! En todellakaan ollut missään vaiheessa Pinewoodista luopumassa

      Poista
  6. Oi, ihanaa kun pääsi lukemaan uutta osaa! Oon aina välillä käynyt täällä vilkuilemassa ja tällä kertaa odotti iloinen yllätys.
    Isabellan avioliitto oli kyllä aika surullinen kohtalo, mutta toivottavasti hän löytää vielä elämäänsä jonkin syyn hymyill. Pakko tunnustaa, että tästä perheen kuopuksen tulevan aviomiehen perheen draamasta en muista enään mitään, mutta oletettavasti jotain kummituksia sillä on kaapissa odottamassa. Vernan suunitelmat puolestaan enteilevät pahaa, saa nähdä mitä tapahtuu.
    Ihanaa kun pääsee taas seurailemaan tätä tarinaa :) Oottelen jo innolla jatkoa!
    -Sabrina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt yritän saada Pinewoodin taas normaaliin päivitysrytmiinsä, mikä oli minusta oikein hyvä :) !

      Kyllä nuo kuopuksenkin avioliittokuviot jatkossa varmasti aukenevat.. Niistä on tulossa lisää aateliston yliopisto-osassa.
      Isabella veilä varmasti löytää auringon risupuskastaan, mutta täytyy markiisin ensin saada taloonsa joku perijä ja on tällä vielä muutama vuosi jäljellä. Isabellalla kuintekin varmasti enemmä.

      Vernan suhteen arvasit oikein. Kunnianhimonen nainen varmasti sotkee aateliskuvioita ja esiintyy vielä osissa jatkossakin ;) !

      Kiitos kommentista!

      Poista
  7. Tervetuloa takaisin kirjoittelun pariin Mesinen!
    Mahtavaa kun kävit ilmoittautumassa :D, muuten olisikin voinut mennä pidempi tovi tänne eksymisen kanssa. Ennen kuvien katoamista ehdeinkin onneksi lukea tämän osan, mutta kommentointi sitten jäikin. Jostan kumman syystä bloggerissa on ollut ongelmia kommenttien julkaisujen kassa viime aikoina. Mistä lie johtunut.

    Hienoisestihan aina kirjoitustaito ruostuu kun ja jos on pitkään kirjoittamatta, mutta alun kangertelusta huolimatta sukelsin ainakin itse niin tiiviisti herrasväen maailmaan, etten huomannut mitään enää lopussa.
    Isabella kokikin sitten aikansa kurjemman puolen avioliitosta, mutta onnneksi Isabellan kohtalo ei ainakaan toistaiseksi ole niin paha/kammoksuttava kuin voisi olla. Ehkä mahdollinen jälkikasvu piristää häntäkin, jos ja kun sellainen tilanne eteen tulee. Vernan ja kuninkaan kohtaaminen oli hieman hymyä herättävä. Ihan mieltä ylentävää kun tavallinen maan tallaaja saa kuninkaalta huomiota...vaikka kovin vaikeahan tuo on omana tietona pitää. Hihih.

    Kiitos kun kävit ilmoittelemasta osasta, ja mahtavaa että palauduit kadonneiden keskiaikakirjoittajien pariin <3

    VastaaPoista
  8. Selvisinhän miekin omasta lukujonostani ja kiiruhdin Pinewoodin pariin. Itse en kyllä löytänyt tekstissä mitään tönkköyteen viittaavaa, korkeintaan kyse oli hieman erilaisesta tyylistä mutta siinä ei ole mitään moitittavaa ;)
    Isabellaa käy kieltämättä enemmän kuin hieman sääliksi, mutta ehkä markiisilla ei tosiaan ole kovin montaa elinvuotta jäljellä? Tai tämä sattuu liukastumaan portaissa... Kuvasit mielestäni todella hyvin Isavellan ajatuksia muiden kuin hänen ollessa innostuneita hänen avioliitostaan.
    Nyt Lia-Ninakin on siis luvattu kadonneelle Dramodredille - tuntuu jotenkin siltä, että tytön uni oli jonkinlainen enne tulevaisuudesta.
    Bartin ja Vernan välinen sopimus herätti jälleen kiinnostukseni - Verna tosiaan tuskin suostuu jäämään luostariin pidemmäksi aikaa kuin näkee tarpeelliseksi. VonLiebestadien asema onnellisimpana pariskuntana taitaa jatkaa romahtamistaan hitaati mutta varmasti näiden käänteiden myötä...
    Kiitos tästä ihanasta keskiaikaelämyksestä, mie hipsin tästä lueskelemaan lisää ja palaan pian tuon uusimman osan pariin ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!