No niin täällä taas, kuten luvattu paronien merkeissä.
Yritin kasata kattavan kuvauksen kertaukseen tuohon alle Strongbown perheen tapahtumista, kun viime paronien osasta on sen verran aika päässyt vierähtämään... *Kröhöm*
Kuvat on otettu vanhalla koneella, joten niiden laatu ei välttämättä ole sama, kuin mitä uudella koneella otetuissa olisi, mtuta saa nyt luvan kelvata.
Kuvat on otettu vanhalla koneella, joten niiden laatu ei välttämättä ole sama, kuin mitä uudella koneella otetuissa olisi, mtuta saa nyt luvan kelvata.
Kirjoituksessa edelleeen toivomisen varaa, mutta toivottavasti osa kelpaa ;)
Strongbowlla: Ina, Mikaelin ja velhotar Siiri Rembrantin suhteen tuotos, ilmestyi talolle hakien turvaa isosiskoltaan Roosalta ja kaksoissiskoltaan Idalta, joiden ilkeys oli vertaansa vailla. Roosa teloitettiin tämän kierroksen aluksi kuninkaallisten osassa, mutta Ida jäi vielä hallinnoimaan mökkiä. Siiri tyttöjen äiti oli kadonnut, josta Mikael oli kovin huolissaan. Siiri löytyi lopulta Pinewoodin vanhan metsän lammesta.
Mikael yritti taivutella Idaa muuttamaan siskonsa tavoin Strongbown kartanoon, mutta tyttö ei suostunut. Hänellä oli hyvä olla Roosan kanssa mökissä. Ina löysi Rembrantien mökin takaa äitinsä piilottaman laatikon, josta hän sai tytölle tarkoitetut Siirin taikavoimat.
Henriett ikävöi rakastaan, Erik Petersonia, joka kuoli hänen unelmoimansa tyttären takia. päättäen, ettei Erikin kuolema ollut turhaa, nainen keskitti yhä enemmän huomiota tyttärensä säädylliseen kasvatukseen, varsinkin kun tämä oli saanut kuninkaan pojan kihlaamaan itsensä. Korvatakseen edes jotain Erikin perheelle Henriett antoi Catherinen pestata Erikin tyttären Matildan kamarineidokseen kuninkaanlinnaan.
Leonardo punoi juoniaan kuninkaan päänmenoksi Roosa Rembrantin kanssa. Roosan toiveena oli ollut, että poika kihlaisi hänet ja hän pääsisi pois metsämökistä aatelisten ilmoille, mutta Leo kieltäytyi. Roosa uhkasi kuitenkin vielä toteuttaa suunnitelmansa Glassgown suvun kaatamiseksi ja oli varma, että se vielä toteutuisi. Leo päätti kuitenkin huolehtia omista suunnitelmistaan itse ja sopi kihaluksestaan prinsessa Annabellan kanssa ennen yliopistoon lähtöään.
* * * *
Ina tavasi loitsukirjassa olevia koukeroita yrittäen ottaa selvää siitä, mitä milläkin yrtillä tai sanaparilla sai aikaiseksi. Hän ei voinut ymmärtää, miksei hänen esi-isänsä voineet kirjoittaa selvemmin, vaan jokaisella näytti olevansa oma tapansa kirjoittaa kukin kirjain. Mikael oli antanut vanhan hylätyn metsämökin tyttärelleen sillä ehdolla, ettei tämä toisi taikaesineitään mökin ulkopuolelle. Mies pelkäsi valtavasti tyttärestään paljastuneita mystisiätaitoja, mutta uskoi silti, että tytön äiti Siiri olisi näin halunnut hänen tekevän. Toinen syy oli loitsukirja, joka oli seurannut Inaa joka puolelle ilmestyen mitä epäsopivimmissa paikoissa vaatien tyttöä lukemaan itseään. Kun kirja oli ilmestynyt kesken illalliskutsuja, oli Mikael saanut tarpeekseen. Roosan paljastuttua kuningattaren myrkyttäjäksi kuningas oli määrännyt ottamaan kiinni kaikki, jotka olivat tekemisissä jonkin asteen taikuuden kanssa, joten Ina olisi piilotettava loitsukirjoineen ja vanha metsämökki oli tarjonnut sen mahdollisuuden. Silti isänä mies pelkäsi paljon enemmän pahuuden voimia kuin kuninkaan vartiosta, sillä ne olivat häneltä vieneet jo Siirin. Hän ei halunnut menettää tytärtäänkin oli vastassa sitten kuka tahansa.
*****
Sydänyön viimeisinä hetkinä Strongbown kartanon pihaan kaartoi vaalea luuta kantaen selässään punahiuksista nuorta naisen alkua. Ilmassa luudan selässä matkatessaan Ina tunsi olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin hän oli. Hänen ei tarvinnut peitellä mitään, esittää mitään, vaan hän oli Ina Rembrant mitään lisäämättä, mitään pois ottamatta. Luudan selässä hän koki myös olevan lähempänä äitiään, kuin missään muualla. Kuinka hän kaipasikaan tätä ja tämän läheisyyttä. Ajatuksiinsa vaipuneena Ina hypähti luudan selästä puristaen vielä tiukasti luudanvarresta ennen kuin lausui sanat joiden myötä luuta katosi näkyvistä odottamaan hänen kutsuaan.
"Aika kätevä temppu! Toimiiko se muillakin esineillä? Minulla olisi vaikka mitä mistä haluaisin päästä eroon", kuului huoleton ääni hänen selkänsä takaa.
Ina tunsi kauhun aaltojen jäykistävän selkänsä tuoden mukanaan kylmän hien. Miten hän oli ollut niin varomaton, ettei ollut tarkistanut pihaa kunnolla? Hän olisi voinut vaikka vannoa, ettei pihalla äsken ollut ketään. Jostain Timon palvelijanpoika, oli siihen kuitenkin ilmestynyt, eikä tämä edes näyttänyt kauhistuneelta Inan luudalla lentelystä. Kauhukseen hän huomasi käteensä ilmestyneen taikasauvan aivan kuin tilanne ei olisi muutenkin ollut jo tarpeeksi paha.
"Kerropas kenellekään, niin muutan sinut sammakoksi!" Ina puuskahti uskomatta itsekään uhkaustaan todeksi.
"Älä nyt Ina!" Timon ähkäisi kuin pettyneenä tytön pelästymiseen hänen paikalle ilmestymisestään. "En minä sinua paljastaisi! Kyllä sinä sen tiedät Ina!" poika jatkoi ottaen hiljalleen askelia kohti Inaa yrittäen ennemminkin saada tyttöä rauhoittumaan kuin peläten tämän toteuttavan uhkaustaan. Sauva katosi kädestä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Pojassa oli jotain rauhoittavaa, jotain mitä Ina ei ollut aikaisemmin huomannut. Tämä ei ollut lapsi enää, vaan komea nuori mies, joka sai pelkällä katseellaan Inan vatsan pohjan kutisemaan. He olivat tunteneet jo vuosia, mutta eivät oikeastaan koskaan olleet puhuneet kahdestaan. Hän oli paronin tytär, poika vain palvelijan äpärä.
"Arvasin, ettei Roosa ollut teidän perheen ainoa, joka luonnonvoimia hyväkseen osaisi käyttää," poika hymyili vinosti tullen aina vain lähemmäs. Ina yritti saada puhutuksi, mutta kieli oli kuivunut kiinni kitalakeen, eikä suostunut irtautumaan. Jostain syvältä hänen sisältään ääni huusi pojan olevan jo vaarallisen lähellä, mutta Ina ei kyennyt kuuntelemaan. Tytön korvat olivat yksin varattu hänen edessään seisovalle pojalla, jonka edessä Inalla oli kovin alaston olo. Tämä tiesi hänen suurimman salaisuutensa, mutta hän ei tiennyt pojasta oikeastaan mitään.
"Minulla on kuitenkin ehto sille, etten puhu", Timon sanoi suu vääntyen aina vain kiusoittelevampaan hymyyn, jos se oli edes mahdollista, "sinä suutelet minua!"
Ina ei ollut uskoa korviaan. Uhkaus muuttaa poika rupisammakoksi tuntui entistä kiehtovammalta, kuten myös sauvan survominen pojan kurkkuun. Ajatus silti kiehtoi häntä.
Kauhukseen Ina huomasi nojaavansa pojan puoleen painaen hellästi huulensa pojan huulille. Hetkeksi ympäröivä maailma katosi jättäen jäljelle vain heidät. Vaikka tietoisuus ympäröivästä maailmasta katosi, oli hän enemmän kuin koskaan tietoinen omasta kehostaan ja lanteistaan jonka ympärille Timon kietoi kätensä. Kädet joiden aiheuttaman kihelmöinnin Ina pelkäsi polttavan jäljet hänen ulkovaatteisiinsa. Maailma oli pieni, vain heidän kahden, eikä siihen muita mahtunut. Eikä tarvinnutkaan. Juuri näin se oli täydellinen.
Todellisuus palasi Inan mieleen nopeammin kuin hän olisi halunnut. Hän oli paronin tytär, tytär jonka tunnustamisen eteen Mikael oli nähnyt niin paljon vaivaa ja tässä hän seisoi palvelijan sylissä kuin mikäkin tytönhupakko. Keräten kaiken tahdon voimansa Ina riuhtaisi itsensä irti pojan otteesta juosten sisälle tietämättä juoksiko enemmän karkuun Timonia vai itseään. Hiljaa mielessään tyttö mutisi lupauksen, ettei tämä koskaan tulisi toistumaan.
Timon tunsi huulillaan vielä Inan kihelmöivän kosketuksen. Silmät kiinni hän saattoi vielä kuvitella tytön olevan siinä hänen vieressään. Ina ei koskaan aikaisemmin ollut huomannut häntä, nuorta palvelijan poikaa, joka hakkasi polttopuita, kantoi vesiä ja joka oli palvonut tytön jokaista askelta siitä lähtien kuin tämä oli taloon tullut. Ennen kaikki oli ollut vain toiveunta, mutta nyt taivaalle oli syttynyt uusi tähti joka loisti kirkkaammin kuin hän oli ikinä voinut edes unelmoida. Ina oli antanut hänelle toivon siitä, että tyttö vielä vastaisi hänen tunteisiinsa. Se, oliko heillä tulevaisuutta yhdessä, oli yhden tekevää? Hänen elämällään ei olisi merkitystä, jos Ina ei olisi osana sitä.
Cathy seisoi hiljaa paikoillaan tuijottaen kuvajaistaan edessään olevasta suuresta peilistä. Peili oli varmasti maksanut omaisuuden, eikä sillä oikeastaan ollut edes käyttöä. Ei hänen omalla mielipiteellään hameista ollut mitään väliä. Hän olisi tyytynyt paljon yksinkertaisempaan, kuten siihen mustaan tavalliseen hameeseen, jota hän oli käyttänyt valittamatta jo monta vuotta kotioloissaan.
Henriett oli kuitenkin päättänyt, että tytöllä täytyi olla mukanaan vaatekaapillinen erinäköisiä hameita tämän lähtiessä hoviin talven päätyttyä. Cathy mietti kauhulla millainen työ hänellä ja Matildalla vielä olisi näiden pukemisessa. Nykyisen yksinkertaisen mustan hameensa hän sai ylleen miltei yksinkin, mutta näissä sai olla koko ajan vähintään yksi ylimääräinen käsipari tukemassa yhdestä kohtaa ja vetämässä toisesta.
Silti hän ei valittanut, hän ei halunnut valittaa. Jos se, että hän sai elää Ludin vierellä elämänsä, vaati tämän kaiken, niin hän kestäisi sen. Vaikka hän joka aamu katsoisi peilikuvaansa tunnistamatta itseään siitä, hän ei valittaisi. Silti jokin ääni hänen sisällään huusi kauhusta. Osa hänestä koki hukkuvansa silkkiin ja samettiin. Oliko Lud itsensä hukkaamisen arvoinen? Sitä hän ei tiennyt, mutta se oli ainoa asia, josta hän saattoi pitää kiinni nyt, pitääkseen samalla kiinni omasta itsestään ja ajatuksistaan.
"Kyllä paronitar!" Cathy kuuli ompelijan vakuuttelevan huolestunutta äitiään, "puvut ovat kyllä valmiita tyttärenne hoviesiintymistä varten." Tilaus oli suuri ja kiireellinen, mutta kiireestä huolimatta ompelija saisi huomiota ja varmasti lisätilauksia aatelistolta, jos tämä onnistuisi työssään. Kaikki tytön ympärillä ajattelivat sitä, kuinka voisivat hyötyä tämän kihlauksesta kruununperillisen kanssa. Välillä Cathy toivoi, että joku olisi ajatellut hetken edes häntä ja sitä miltä hänestä tuntui mennä keskelle hovia arvosteltavaksi kuin hevonen markkinoille ja näyttelemään loppuelämäkseen rooliaan Ludin rinnalla. Hänen ainoa tarkoituksensa aviolupauksesta lähtien olisi synnyttää uusi kruununperillinen valtakunnalle, eikä tuo elämän tarkoitus kuulostanut hänestä kovinkaan houkuttavalta katsoi hän sitä mistä kulmasta tahansa. Kauhistuen omia ajatuksiaan Cathy paiskasi oven kiinni mielensä tuohon puoleen. Hän naisi Ludin ja olisi onnellinen siitä. Hän rakasti Ludia ja se riittäisi tekemään hänestä onnellisen, varmasti riittäisi.
Sienen vetinen hankausääni kahisi keittiön pöydän pinnasta Edithin hangatessa kuivuneita likatahroja pois pöydän vanhasta pinnasta. Hänen päivänsä täyttyivät kartanon töistä. Naisella ei ollut aikaa lapsilleen niin paljon kuin olisi halunnut olevan, silti nämä kaksi olivat hänen koko elämänsä. Seurausta hänen elämänsä suurimmasta virheestä, mutta silti hän ei näitä vaihtaisi mihinkään. Edith saattoi vain toivoa, että Leonardo joskus uskoisi häntä. Hän ei kantanut kaunaa kuninkaalle kunniansa viemisestä. Näin monen vuoden jälkeen hän ei enää osannut ja ilman kuningasta ei hänellä olisi Timonia tai Tinaa. Hän ei ollut kertonut kenellekään lastensa isää edes Leolle, vaikka tämä oli tietoa monesti kärttänyt ja jos asia oli hänestä kiinni, tuo salaisuus menisi hänen mukanaan hautaan.
Tina auttoi äitiään minkä ehti. Välillä hän kadehti paronin tyttärien elämää, johon ei kuulunut käymälän siivoamista tai kylpyammeen pesemistä. Hiljaa tyttö lausui kiitoksensa veljelleen, jonka oli ottanut velvollisuudekseen käymälöiden tyhjentämisen, joten hänen osuutensa pienellä pintapyyhkäisyllä oli kovin pieni. Joskus hän toivoi, että heidän isänsä tulisi ja tunnustaisi heidät omakseen kuten paroni oli Ina-neidin aikoinaan tunnustanut.
Kyllä tyttö tiesi tuon olevan lähes mahdotonta, mutta silti se ei hänen toivoaan sammuttanut. Ina-neiti oli kuitenkin itsekin ollut Rembrantin vanhasta aatelissuvusta, vaikka hyljeksitty suku olikin suvun jäsenten ympärillä tapahtuvien hämärien asioiden takia. Inan sisko oli teloitettu juuri noituudesta ja kuningattaren murhayrityksestä, mutta Inassa Tina ei koskaan ollut huomannut mitään outoa tai pahaa. Tyttö oli kuin itse hyvyys. Aina kohtelias palvelijoille ja näiden perheille.
Ina pyöritteli sukkapuikkoja perhehuoneen sohvalla istuen, yrittäen saada jotain käyttökelpoista aikaiseksi kapioarkkuaan varten, mutta mitä pidemmälle hän pääsi ja mitä enemmän työnjälkeä oli nähtävissä tyttö joutui toteamaan, ettei se kovinkaan esittely kelpoinen ollut. No aikakaan ei tämän viltin alla kuuma pääsisi tulemaan, kun tuuletus oli otettu näin hyvin huomioon, tyttö hymähti harmissaan yrittäen etsiä jotain hyvää reikäisestä työstään.
"Etkös sinä saisi tuon helpomminkin tehtyä?" Ääni kysyi Inan vierestä. Tyttö tunsi sydämensä hyppäävän turhankin innokkaasti nähdessään juuri tuon palvelijan seisovan hänen vieressään.
"Ja eikös sinulla ole muuta tehtävää täällä kartanossa, kuin minun käsitöiden tarkastelu?" Ina murahti tietämättä oliko enemmän harmissaan käsityönsä kunnosta vai sydämensä iloisesta tykytyksestä pojan läheisyyden huomatessaan.
"Eipä oikeastaan", poika tuhahti tyytyväisenä ja istahti Inan viereen pyytämättä lupaa jähmettäen tytön paikoilleen. Inan neulominen pysähtyi. Hän ei saanut käsiään liikkumaan sen enempää kuin kieltään, jonka hän nyt olisi halunnut olevan viiltävänterävä sanomisissaan. Siinä hän istui kuin typerä tytönhupakko paikoilleen jähmettyneenä pojan vain istuttua hänen viereensä. Kiroten hiljaa mielessään käytöstään Ina katsoi kauhuissaan ympärilleen kuinka moni muu kartanon asukeista oli todistamassa hänen hölmistynyttä käytöstään, mutta huoneessa olivat vain he kaksi.
Ina tunsi kutimen tipahtavan kädestään lattialle pojan tullessa kiinni häneen kietoen samalla kätensä tytön hartian yli vetäen tyttöä lähemmäs omaa lämmintä vartaloaan. Ina kuuli suustaan pääsevän typerän kuuloisen hihityksen, jollaisia hän oli kuullut palvelutyttöjen päästävän, kun tallipojat kiinnittivät näihin huomiota. Ina tunsi repeävänsä kahtia. Toinen puoli hänestä halusi juosta kiljuen karkuun koko tilannetta, kun taas toinen puoli hänestä halusi kietoa itsensä tiukasti pojan ympärille unohtaen muun maailman säätyeroineen.
Omaksi kauhukseen Ina huomasi jälkimmäisen puolen itsestään voittavan hänen kääntyessä poikaa kohti kietoen kätensä tämän voimakkaan nuoren kehon ympärille ja antaen Timonin vetää itsensä lämpimään syliinsä. Hän oli lähempänä ketään kuin hän oli koskaan elämässään ollut ja tuo läheisyys oli aivan yhtä huumaavaa kuin loitsiminen ellei jopa huumaavampaa.
Juuri kun Ina oli painamassa huuliaan pojan huulia vasten, Timon yllättäen tytön täysin työnsi Inan pois sylistään nousten hiljaa tuijottamaan ikkunasta ulos talvista merenrantaa.
"Me emme saa! Sinä olet paronitar ja minä pelkkä palvelija!" Timon mutisi kuin muistuttaakseen todellisuudesta, joka heitä odotti. Heillä ei ollut tulevaisuutta yhdessä, ainakaan niin kauan kuin he halusivat tässä valtakunnassa asua.
Ina ei välittänyt enää. Poika oli juuri sytyttänyt hänen sydämessään jotain, joka kaipasi täyttymystä. Hän nousi ylös kietoen kätensä pojan ympärille painaen itsensä poikaa vasten tiukemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tyttö halusi näyttää kuinka hänen kehonsa kaipasi Timonia ja juuri tätä. Hetken hän tunsi pojan vastaavan hänen kaipuuseen tämän kietoessa kätensä tiukasti Inan lanteiden ympärille painaen huulensa vaativasti tytön huulia vasten. Hetki oli kuitenkin ohi nopeammin kuin Ina olisi halunnut pojan vetäytyessä pois hänen syleilystään ja kadoten palvelijoiden tiloihin mutisten, etteivät he saisi, jättäen Inan yksin keskelle huonetta tuontien olonsa tyhjemmäksi kuin koskaan.
Ina tunsi ajatustensa pyörivän jättämättä tyttöä rauhaan. Vaikka hän kuinka pyrki ajattelemaan kaikkea mahdollista muuta, jokainen asia vei hänet kuitenkin Timonin luo. Vaikka hän ehkä itse hetkeksi välillä unohtikin, niin hänen kehonsa tuntui muistavan liiankin selvästi, miltä pojan kosketus oli tuntunut hänen ihollaan. Timon oli kuitenkin oikeassa heidän suhteensa tulevaisuudesta. Heillä ei ollut sitä, ellei Ina luopuisi asemastaan ja eläisi elämäänsä häpeässä. Toisaalta ei hänen äitinsä koskaan ollut vaikuttanut onnettomalta metsämökissään asuessaan.
Ina ei saanut unta. Hänen kehonsa ei antanut tytölle rauhaa. Se kaipasi Timonia, se kaipasi enemmän, kuin mitä oli pojalta saanut. Hän halusi pojan kokonaan itselleen. Edes hetkeksi jos se ei muuten ollut mahdollista, mutta tuon hetken hän halusi itselleen. Jotain mitä muistella joskus, kun oli vanhempien sopimassa avioliitossa, kuten muut aatelistytöt.
Ina kurkisti käytävään todeten ovesta kulkemisen olevan mahdotonta. Käytävässä lepattivat vielä kynttilöiden tuomat heijastukset seinillä osoittaen kartanon väestä jonkun olevan vielä valveilla. Ina epäili Mikaelin maalailevan myöhään taas uusinta teostaan. Tyttö kuitenkin muisti loitsun, jonka oli muutama päivä sitten loitsukirjasta lukenut ja mieleensä painanut. Kaikessa rauhassa hän loi mielessään kuvan Timonista ja paikasta johon hän halusi siirtyä mutisten samalla sanat, jotka kirjasta oli lukenut.
Laskeutumisessa oli vielä parantamisen varaa ja Ina tömähti kovaäänisesti lattialle saaden Timonin säikähtämään hereille unestaan yrittäen huitoa huoneeseensa tunkeutunutta murtovarasta. Ina katseli huvittuneena uneliasta poikaa, joka pyrki mahdollisimman nopeasti jaloilleen.
Poika katsoi pitkään välillä päätään pudistellen Inan aluspaitaan verhoiltua vartaloa ja valtoimenaan roikkuvia hiuksia, kuin uskomatta itsekään olevansa vielä hereillä. Ina ei osannut sanoa tai tehdä mitään. Jännitys kuristi hänen kurkkuaan ja vatsaansa nauliten tytön kiinni niille paikoilleen. Hänen aistinsa tuntuivat kuitenkin terävämmiltä kuin koskaan. Hän saattoi haistaa pölyn vanhasta seinävaatteesta ja turkista joka roikkui koristeena pojan sängyn päädyn vieressä. Tyttö tunsi seinälankkujen välistä vetävän kylmän pakkasilman tai tästä hän uskoi loputtomien vilunväreidensä ja koko kehonsa tärisemisen johtuvan.
Tietämättä vieläkään oliko hän unessa vai hereillä Timon veti Inan lähelleen painaen huulensa tytön huulille. Jos tämä oli unta, niin hän ei halunnut vielä herätä. Oikeastaan hän ei halunnut herätä tästä unesta koskaan.
Timon nosti tytön syliinsä ja kantoi tämän sängylle pitäen tämän vielä tiukasti itseään vasten. Poika pelkäsi irrottaa otettaan tytöstä, jos tämä tai uni katoaisivat ja hän heräisi yksinään sängyssään pienessä hämärässä huoneessaan. Ina tuntui niin lämpimältä, niin todelliselta siinä hänen sylissään. Tämän tuoksu sai pojan aistit pyörimään ja maailman ympäriltä katomaan. Kunpa tämä voisi kestää ikuisesti, eikä hän juuri nyt keksinyt miksei voisi kestää. Ajatukset saivat hänet löysäämään otettaan tytön ympäriltä. Jos edes tästä unelmoiminen oli suuri virhe, jota hän ei saisi koskaan takaisin.
Inan pettyneet kasvot, tuo kaunis mutru, jonka tytön huulet muodostivat tämän pettyessä, toivat liian suuren kiusauksen, eikä poika voinut vastustaa olla kokeilematta miltä tuo mutruinen suu tuntuisi omien huulien alla. Hänen yllätyksekseen Ina kaatui sängylle vetäen pojan mukanaan kauas todellisuudesta, johon hän melkein oli herännyt, unelmaan jota hän ei ollut uskoa todeksi.
Talvi oli taipunut kohti kevättä ja Strongbown kartanon piha täyttyi elämästä Cathyn tavaroita hakevien vaunujen kaartaessa paronien pihalle. Palvelijoilla riitti kiirettä näiden kantaessa Cathyn matka-arkkuja pihalle, joihin oli pakattu tytön tärkein omaisuus, joista vaunut kuljettivat ne eteenpäin kohti linnaa ja nuorelle paronittarelle varattua huoneistoa. Lopulta tulivat vaunut, jotka olivat tarkoitettu tulevan kuningattaren noutamiseen vartiomiehineen.
Kuten ompelija oli luvannut, Cathyn puvut olivat ehtineet valmiiksi määräaikaan mennessä ja olivat nyt pakattuina matka-arkuissa. Henriett oli valinnut yhden hameista Cathyn ylle matkaa ja ensi esiintymistä hovissa varten. Mikael rutisti tytärtään toivottaen tälle kaikkea hyvää matkaan muistuttaen, että odotti tytärtään vierailulle hänen ja Henriettan syntymäpäiville keväällä, samalla tämä näkisi uudistuneen remontoidun ullakkohuoneiston, johon prinsessa Annabell asettuisi heillä asumaan.
Tätä päivää Henriett oli odottanut koko elämänsä, mutta silti nyt kun Cathy oli lähdössä, hän ei olisi halunnut päästää tätä matkaan. Hän ei voinut kun toivoa kaiken menevän hyvin. Henriett oli kuitenkin kuullut huolestuttavia uutisia linnan suunnasta, eikä olisi halunnut lähettää tytärtään keskelle kaikkea tuota sekasortoa. Kuningatar oli pidätettynä ja herttua Dramodredia etsittiin syytettynä maanpetoksesta kuningattaren kanssa. Nainen saattoi vain toivoa, että oli opettanut tytärtään tarpeeksi, ettei tämän makuuhuoneistoissa vierailisi ketään muuta, kuin hänen aviomiehensä.
Ina yllättyi sisarpuolensa yllättävästä hellyydenosoituksesta tämän suukottaessa tyttöä poskelle. Ina ei kadehtinut Cathyn avioliittoa kruununperillisen kanssa, mutta hän kadehti tämän mahdollisuutta avioitua elämänsä rakkauden kanssa ja iloita siitä ystäviensä kanssa. Sitä mahdollisuutta ei elämä ollut hänelle suonut.
"Lady Catherine, meitä odotetaan jo linnassa", kuului taustalta huomautus kuninkaan harmaahapsisen luottoritarin suusta, joka oli lähetetty kallisarvoista tyttöä noutamaan.
Cathy ojensi kätensä Elijahille, joksi mies oli itseään käskenyt kutsua pihalle ilmestyttyään. Tyttö tunsi vatsanpohjaansa kouraisevan niin surusta kuin jännityksestä siitä, mitä tulevaisuus oli hänen varalleen suunnitellut. Hän ei malttanut odottaa että näkisi Matildan, jonka pitäisi jo olla hänen huoneistoissaan laittamassa tavaroita paikoilleen. Uskomatonta, että hän saisi oman huoneiston, kun nyt hänellä oli ollut pieni, mutta oma, huone, johon olivat mahtuneet juuri sänky, viulu ja peili.
Päivä oli kaunis ja ilma oli selvästi lämpiämään päin. Kevät oli selvästi tulossa, vaikka hitaasti tulikin. Elijah tuntui huomaavan jännityksen sekä haikeuden tunteiden sekasorron tytön sisällä ja rutisti rohkaisevasti Cathya kädestä ohjatessaan tämän samalla asettamaan jalkansa vaunun astinlaudalle.
Vaunut nytkähtivät liikkeelle ja Cathy loi silmäyksen loittonevaan kotikartanoonsa sekä talonväkeen, joka oli pihalle kertynyt hänelle hyvästiksi vilkuttamaan. Tyttö hymyili nähdessään melkein koko palvelijakunnan tulleen vanhempiensa taakse jättämään hyvästejään. Näitä hän ei enää varmaankaan näkisi, mutta vanhempansa hän tapaisi vielä. Leuka ylös ja kohti uusia seikkailuja, tyttö hymähti mielessään itselleen. Hän oli lukenut lauseen jostain kirjasta ja se tuntui sopivan hänen oloonsa paremmin kuin hyvin.
Ina tunsi vatsansa pyörivän ympäri ja aamupalan tunkevan ulos väkisin, vaikka hän kuinka yritti sitä sisällään pidätellä. Kauhuissaan tyttö juoksi kylpyhuoneeseen jättämään hyvästit jälleen kerran yhdelle aamupalalle. Välillä hän mietti, ettei pienielämä hänen sisällään antaisi hänen syödä yhtään mitään, mutta tytön lohduksi loitsukirjasta oli löytynyt reseptejä vatsaa rauhoittamaan ja vauvaa vahvistamaan. Hän ei vain ollut vielä ehtinyt keittelemään niitä.
Hän ei ollut vielä kertonut kenellekään, ei edes lapsen isälle. Raskaus ei näkynyt, eikä hän millään halunnut tuottaa pettymystä omalle isälleen ja olla tyttö, joka toisi häpeän taloon. Silti hän ei voinut olla tuntematta kutkuttavaa onnen tuntemusta siitä, että hänen ja Timonin rakkauden yhdentymä kasvoi hänen sisässään. Ina ei ehkä pääsisi rakkaansa kanssa naimisiin, mutta hänellä olisi loppuelämän muisto tuosta ihanasta yöstä, jonka he olivat viettäneet. Silti hänen pitäisi kertoa Timonille ja hän oli päättänyt kertoa tuona yönä puutarhassa.
Timon asteli jännittyneenä puutarhan perällä olevalle kukkaiskäytävälle, joka oli jo kevään hiljalleen voittaessa näyttämässä jälleen elonmerkkejä. Hän ei tiennyt mitä Inalla olisi asiaa, mutta hän ei voinut pysyä poissakaan. Hän oli kuin kuollut, jos hän ei saanut olla rakkaansa lähellä, Inan läheisyys sai hänen sydämensä sykkimään ja heräämään henkiin.
Timon oli kietomassa käsiään tytön ympärille kun tämä riuhtaisi itsensä pojan otteesta.
"Olen raskaana ja kyllä lapsi on sinun. Ei minulla muita ole ollutkaan!" Tyttö ärähti pelästyen itsekin tapaansa tuoda asia ilmi. Hän ei olisi halunnut kiukutella Timonille, mutta raskaus sai hänen tunteensa pahemmin sekaisin, kuin hän olisi voinut uskoa. "Minä hoidan kyllä asian. Älä huoli! Tämä ei sotke sinun elämääsi millään tavalla." Ina jatkoi ihmetellen itsekin edelleen kiukkuista äänensävyään. Tämä ei mennyt ollenkaan niin kuin hän oli suunnitellut.
"Ihan kuin minä en haluaisi, että sinä sotkisit elämäni! Sinä olet jo sotkenut! Olet sotkenut ajatukseni ja kaiken! Minä en saa hetkeäkään rauhaa, kun mietin vain sinua, joten turha sinun minulle on kiukutella!" Timon huusi yrittäen muuttaa huutoaan kuiskaukseksi, jotta keskustelu ei kantautuisi koko kartanon tietoon.
Ina aikoi karjaista vastauksen pojan lauseeseen juuri, kun tämä hänen yllätyksekseen polvistui hänen eteensä. Poika on ihan seonnut, oli ensimmäinen ajatus, joka hänen mieleensä ilmestyi, mutta Timonin ääni oli rauhoittava, kuten aina. Aivan kuin tämä olisi suunnitellut tekoaan jo vuosia.
"Ina Rembrant teetkö minusta maailman onnellisimman miehen ja tulet minun vaivaisen palvelijan vaimoksi?" Timon asetteli kysymyksensä jatkaen kiireesti Inan alkuhämmästyksen alkaessa muuttua epäilykseksi, "äitini vanhemmat kuolivat viime talvena ja heiltä jäi pieni mökki maaseudulle tyhjäksi. Äitini oli ainoa lapsi ja minä ainoa miespuolinen perijä, joten tuo mökki on minun. Mennään naimisiin ja karataan sinne, vain me kaksi ja pikkuinen. Kukaan ei ikinä löydä meitä ja saamme elää yhdessä."
Pojan sanat ja harkittu suunnitelma sai tytön epäilemään että tämä todella oli miettinyt pitkäänkin ehdotustaan. Vaikka järki käski kieltäytymään, jokin hänen sisällään suorastaan vaati tarttumaan pojan tarjoukseen. Se kuulosti paremmalta kuin mitä hän uskoi aateliselämän tarjoavan hänelle, vaikkakin se kuulosti liian hyvälle ollakseen totta, mutta nyt hän ei halunnut murehtia siitä. Hän saisi rakkaansa ja kun he olisivat naimisissa, heitä ei voisi kukaan kuolevainen enää erottaa.
Silmäpari katseli lehtien suojasta alhaalla olevan parin kuvottavan onnellista kohtausta. Hän ei ollut kuullut sanaakaan, mutta polvistuminen oli kertonut kaiken tarvittavan. Silmät vihasta leiskuen tämä lupasi, ettei Ina saisi koskaan onnellista loppuaan tuon vaaleahiuksisen pojan kanssa, joka näytti kuvottavan rakastuneen onnelliselta pitäessään tyttöä sylissään.
Ina etsi reseptiä, jonka oli varmasti nähnyt loitsukirjassaan. Hyvin yksinkertainen resepti, joka vaati vain tietämystä aineiden suhteista, mutta muuten jokaisen kuolevaisen toteutettavissa. Silti hänen isoisoäitinsä oli kirjan mukaan syytetty noituudesta ja poltettu elävältä tätä lientä tehtyään. Tyhmät tietämättömän ihmiset, jotka pitivät aivan kaikkea taikuutena, vaikka niin pieneen osaan hänen tekemistään asioista edes sisältyi todellista voiman käyttöä.
Jännitys kupli hänen sisällä saaden Inan yhä innostuneemmaksi tulevista tapahtumista. Kaikki oli kuin sadusta, jossa onnellinen loppu odottaisi häntä. He karkaisivat heti aamusta Timonin kanssa suunnaten kirkkoon, jossa köyhäinpappi oli lupautunut vihkimään heidät. Keltään tutulta he eivät olleet uskaltaneet kysyäkään salavihkimistä.
Resepti löytyi nopeasti juuri siinä mistä hän oli sen muistanutkin lukeneensa. Joskus hänestä tuntui, että reseptit kirjan sisällä vaihtoivat paikkaa sen mukaan kokiko kirja hänen nyt tarvitsevan kyseistä reseptiä vai ei. Liemi oli yksinkertainen hieman vadelmanlehtiä ja muutama valittu hieman harvinaisempi luonnossa kasvava ainesosa hänen oloaan helpottamaan karkumatkan ajaksi. Hän ei halunnut mitään pahaa tapahtuvan vauvalle ja isoisoäidin mukaan tämä resepti piti vauvan sisällä vaikka väkisin tapahtui sitten mitä tahansa. Nopeasti hän pullotti keitoksen ja laittoi pullon taskuunsa. Hän nauttisi tuon huomenna, jolloin sen vaikutus säilyisi mahdollisimman pitkään.
Ina loi vielä viimeisen silmäyksen pieneen mökkiinsä, joka oli hänelle paljon kaivatun suojan tarjonnut talven ajaksi kehittää taitojaan. Hän kävisi myöhemmin hakemassa kirjan ja padan täältä uuteen kotiinsa maaseudulla, vaikka hänellä olikin tunne, että kirja ja pata seuraisivat jälleen hänen perässään, kuten olivat häntä alun alkaen seuranneet. Toiveikkaana huomisesta Ina sulki oven perässään ja lennähti luudallaan viimeistä kertaa kohti Strongbown kartanoa.
Pata kupli hiljaa kiihdyttäen tahtiaan kuin varoittaakseen ympärillään olevia lähestyvästä pahasta. Loitsukirja kuuli padan varoituksen ja sivut pyörivät eteenpäin sekoittaakseen kohdan, jota Ina oli viimeisenä selannut.
Ilma padan takana tiivistyi imien ympäristöstään kaiken hyvän mitä siinä oli ikinä ollutkaan tuoden tullessaan vain vihaa, tuskaa ja inhoa. Pata päästi viimeisen pulputuksen kuin käskien kirjaa pitämään pintansa. He eivät paljastaisi salaisuuksiaan vaikka mikä heitä uhkaisi.
Nainen ilmestyi tuosta vihan, tuskan ja inhon syvyydestä keskelle huonetta katsellen ympärilleen kuin halveksuen kaikkea näkemäänsä. Huoneessa haisi kuvottavalle. Ina käytti selvästi taitojaan hyvään, kuten arvata oli saattanut. Niin paljon hukkaan heitettyjä taitoja, nainen tuhahti ajatuksissaan yrittäen sulkea nenänsä tuolta kuvottavalta hajulta. Nopeasti hänen pistävät silmänsä kiinnittyivät huoneen perällä olevaan kirjaan, jota hän niin palavasti himoitsi omakseen.
Uteliaana hän kumartui kirjan ylle nähdäkseen viimeisimmän sivun, jota Ina oli lueskellut. Nainen huomasi yllättyvänsä lukiessaan tekstiä rampajalan parantamisesta. Hän ei voinut ymmärtää, mitä tyttö tuolla ohjeella tekisi. Hän ei tarkkaillessaan tytön perhettä ollut nähnyt ketään rampajalkaa, jonka kanssa tyttö olisi ollut tekemisissä.
Se ei ollut kuitenkaan se mitä hän niin kiihkeästi kirjasta halusi löytää. Yrittäessään kääntää kirjan sivua opus pamahti kiinni jättäen hänen kätensä kipeästi sen vanhojen paksujen nahkaisten kansien väliin.
Nainen hieraisi kipeästi kihelmöivää kämmentään luoden pistävän katseen kirjaa kohti. Kirja ei selvästikään aikonut paljastaa hänelle salaisuuksiaan. Vajoten hetkeksi ajatuksiinsa nainen siirtyi keskelle huonetta kaivaen sauvansa esille.
Pettymys velloi hänen sisällään ajatuksesta, ettei pääsisi lukemaan kirjan salaisuuksia, mutta pahempaa olisi se, että Ina ehtisi opiskella yhtään enempää tuosta kirjasta tai että tuo kirja siirtyisi enää seuraavalle Inan väistämättömän kuoleman jälkeen. Hitaasti mutta varmasti naisen suusta kantautui hiljainen loitsu, joka tuntui kuiskivan itseään yhä uudestaan ja uudestaan mökin puisista seinistä luoden vihreän loisteen kohtaan, johon nainen sauvallaan osoitti.
Äkkiä vihreä loiste välähti nostattaen mökin lattiasta liekit korkealle ilmaan. Nälkäiset liekit levisivät nopeasti hamuten itselleen yhä enemmän ja enemmän syötävää tyytymättä silti mihinkään. Niiden oli saatava kaikki.
Nauru, joka olisi saanut kuuliansa veret seisahtumaan niille sijoilleen, kaikui pitkin mökin vanhoja hirsiseiniä. Nainen ei nauttinut mistään niin kuin asioiden tuhoamista ja kaikkein suurimman nautinnon hän koki saavansa Inan elämän tuhoamisesta. Inan josta olisi ajan saatossa saattanut kehkeytyä liiankin voimakas vastustaja, mutta joka kohta olisi poissa hänen huolistaan.
Luoden vielä viimeisen nautinnollisen silmäyksen nälkäisiin liekkeihin, jotka nyt tavoittelivat jo pataa saaden raudan hehkumaan punaisena kuumuudesta, nainen loi mielessään kuvan turvapaikastaan johon halusi matkata. Mutisten siirtymisloitsua naisen huulet kaartuivat entistä nautinnollisempaan hymyyn. Lattialla oli viesti Inalta tämän isälle. Hän täytyi näemmä kiirehtiä sopivaa hametta valitsemaan, sillä hänellä oli huomenna vihkiäiset, joihin morsian halusi varmasti kuollakseen naisen osallistuvan. Veret seisauttava nauru kaikui mökin vanhoista seinistä liekkien nälkäisen roihunnan säestäessä emäntänsä naurua imien siitä itseensä yhtä enemmän voimaa vielä kauan sen jälkeen kun nainen oli kadonnut samaa tietä kuin oli tullutkin.
****
****
****
****
****
****
****
****
Osa oli varsin Ina painotteinen, mutta samalla pohjusti vähän tämän kierroksen noitien osaa...
Täytyy sanoa, että on ollut vaikea keksiä mitään tapahtumia perheille sillä aikaa,
kun poitsut on yliopistolla vaikuttamassa. Pinewoodin yliopisto vie näiltä yhden kierroksen eli ensi kierroksella pitäisi sankarien jo palata koteihinsa.
Parin viikon päähän yritän taas kasata lisää osia tänne..
Tällä kertaa olisi luvassa otoksia aatelisten yliopisto elämästä ;)
Kommenttien jättäminen piristää aina mieltä ja lisää innostusta kirjoittamiseen ;) !
Osa oli varsin Ina painotteinen, mutta samalla pohjusti vähän tämän kierroksen noitien osaa...
Täytyy sanoa, että on ollut vaikea keksiä mitään tapahtumia perheille sillä aikaa,
kun poitsut on yliopistolla vaikuttamassa. Pinewoodin yliopisto vie näiltä yhden kierroksen eli ensi kierroksella pitäisi sankarien jo palata koteihinsa.
Parin viikon päähän yritän taas kasata lisää osia tänne..
Tällä kertaa olisi luvassa otoksia aatelisten yliopisto elämästä ;)
Kommenttien jättäminen piristää aina mieltä ja lisää innostusta kirjoittamiseen ;) !
Vihdoin viimein taas paronit, miun lempparit <3 Tosi hyvä osa!
VastaaPoistaIhanaa että Ina löysi rakkauden, mutta ei taida kaikki nyt mennäkkään ihan suunnitelmien mukaan sitten. Mulla on kaikenlaisia veikkauksia mitä Inalle ja vauvalle vois tapahtua... :o
Catherine sitten lähti. Ihanaa nähdä hänet sitten Ludin kanssa, mutta luultavasti tulee jotain mutkia matkaan näilläkin kahdella; eihän Pinewoodilla oikein kenelläkään ole onnellisia loppuja. Ja varsinkaan kun tuleva mies on kuningas, tiedä minkä alkoholiongelman Ludi-parka saa kun äitinsäkin varmaan teloitetaan yms yms.
Tavataanko me kuningatar ensi kierroksella kuninkaallisten osassa tai jossain muussa? :) Vanha kunnon Rosie on kumminkin mun yks lempparisimejä Pinewoodissa.
Ja parin viikon päästä nähdään taas Pinewoodin komeat poitsukat! <3 Can't I wait... ;)
Hauskaa tietää, mitkä perheet lukijoihin vetoavat, kun itsellä on tietysti omat suosikit, joita mielellään pelailee ja joista kirjoittelee..
PoistaPinewoodissa harva asia tuntuu menevän simien tahdon mukaisesti. Inan, Timonin ja näiden syntymättömän vauvan kohtalosta tämän kierroksen extra-perhe osassa ;) ...
Cathyn ja Ludin elämä tulee varmasti olemaan kivinen, mutta eiköhän jokainen avioliitto loppujen lopuksi aina välillä ole? Ludilla tulee varmasti olemaan oma mielipiteensä isänsä elämästä ja äitinsä kohtelemisesta, mutta siitä kanssa myöhemmin ;) !
Kuningatar on kyllä mukana ainakin ensi kierroksella.. Pidän itsekin tästä kovasti ja tämä on myös omia lemppareitani herkkänä hahmona kovien hahmojen joukossa.. En ole ihan vielä päättänyt mitä tälle edes loppujen lopuksi tapahtuu.
Vähän tuo keski poitsujen julkaiseminen, mutta nythän niiden ensimmäinen osa on luettavissa :)
Upea kuulla, että pidät Pinewoodista!
Kiitos ihanasta kommentista!
Ah, ihanaa taikuutta oikein kunnolla ja miltein koko osan mitalta :). Inan touhut mökissään oli hienosti kuvatta ja kirjoitettu ^^.. Timonin vaikeneminen hieman yllätti. Odotin jonkunlaisen skandaalin syntymistä, mutta meneehän skandaalista romantiikkain :D.
VastaaPoistaEhdottomasti suosikkikohtaukseni oli kyllä myös tuo loitsukirjan puhe/ajattelu. Ja naisen ilmaantuminen. Tapaammeko Roosan? Tai jotain Roosasta? Toivottavasti, sillä Roosa oli yksi mielenkiintoisimmista ja erikoisimmista hahmoista. Ja no...jotenkin tykästyn näihin pahan tuojiin aina ensimmäisenä. Mielenkiinnolla odotan, että mitä olet tästä eteenpäin sunnittelemasta.
Täytyy sanoa, että on todella herkullista kirjoitella taikuuttaomaavista simeistä!! Näillä kun voi hieman irroitella ja tehdä asioita, joita muilla aikalaisilla ei oikein ole soveliasta tehdä.
PoistaRoosa... Hmm.. No en minä turhaan tämän silmiä koodannut uudestaan, joten eiköhän Roosa vielä jotain tavata... Täytyyhän Pinewoodissa pahis olla ja kuka nyt kuvittelee pääsevänsä noidasta eroon hirttämällä?
Kiitos kommentista :)
Huu, Roosaltahan tuo vaikuttaisi! Harmi, etteivät Timon (ja Pumba) eiku siis Timon ja Ina näköjään saakaan toisiaan. Näille säätykuilujen yli kurkottaville pareillesi harvemmin käy kauhean hyvin.
VastaaPoistaMinusta ihaninta Pinewoodeilla on juuri tuo sinun romantiikkakuvailusi, ihanan eläytyväistä :3 Romansseja syttyy ja sammuu ja tukahdutetan ja rakkaudella on suuri osa. Oikeastaan sinulla naiset ovat pääosassa ja miehet vähän statisteja, feminismi for the win! Thoudellakin!
Noituuttakin olet kuvannut hyvin (rovioineen myöten, huih!). Yleensä suhtaudun skeptisesti taikuudella leikkimiseen tarinoissa, koska se tehdään niin kliseisesti ja surkeasti, mutta onneksi sie olet mahtava! Innolla uusia kiemuroita odotellen :)
Naiset nyt on olleeet aika voimakkaasti tällä kierroksella varsinkin pääosassa, kun miehet todella ovat tuolla yliopistolla. Yritän kyllä todella kirjoittaa tasapuolisesti molemmista sukupuolista, mutta ei se vain näytä onnistuvan. Yritän kuitenkin kyllä :) ... Katselen edellisten osien päähenkilöitä (kumpaa sukupuolta tämä on ollut) ja yritän sitten kertoa seuraavan osan toisen sukupuolen näkökulmasta. Riippuu aina kovasti siitä, miten tämä juonen kannalta on mahdollista..
PoistaRakkaus on "helppo" aihe kirjoitella ja sen eri muodot (sen puuttuminen, ihanuus ja välimuödot) ovat usein läsnä jokaisen ihmisen elämässä, joten miksi ei simienkin? Kävisi tylsäksi höpötellä vain siitä, mitä simit puuhailevat ja talousasioista :D ... Noituus on mielestäni ihana aihe kirjoitella sen antamien vapauksien vuoksi. Yritän olla menemättä överiksi kirjoittelussani siitä.. Pitää taikuuden "luonnonläheisenä"..
Kiitos päivää piristävästä kommentista :D
Oi, arvaapa oliko ihana taas lukea tuotoksiasi? No oli :3 Voi että, mie niin rakastan tätä sun kirjotustyyliä, kun sie oikein eläydyt ja teksti vie vaan mennessään! ♥
VastaaPoistaIhanaa, ihanaa, että romantiikka kukkii (tosin salassa) paroneillakin! Ina ja Timon sopii muuten aika hyvin yhteen, tuitui :3 Ja voi että instant aww-reaction kun Timppa kosi! Voi että, tuollaisia miehiä saa etsiä :--D Onneksi mokoma sattui Inalle, jota (toivottavasti) osaa arvostaa kultaansa.
Mutta joo, ihanasti kirjoitat ja kuvat oli taas täyttä kultaa. Jatkoa tulemaan kunhan vain ehdit (:
Onpa ihana kuulla, että pidät sepustuksistani ♥ !
PoistaTimonin ja Inan rakkaus lähti parista itsestään Timonin kasvettua teiniksi. Nämä kun pitivät niin kovasti toisistaan, niin päätin yhdistää parin tarinassakin. Timon on kyllä varsinainen unelmamies luonteeltaan tuohon aikakauteen tuotuna. Parin jatkoa nähdään muutaman osan päästä extrassa, joka on tällä kierroksella juuri Rembrantin siskosten puuhista ;) .
Kiitos sydäntä lämmittävästä kommentista!
Voi miten mahtava osa jälleen! Todella upeasti kirjoitettu, etenkin Inan ja Timonin suhde ja heidän tunteet oli tosi hyvin kuvattu. Yksi parhaimpia kohtia oli myös tuo loppu, padan ja loitsukirjan käymä "keskustelu", jota muutkin ovat ihailleet. Se todella toi kohtaukseen pahaenteisyyttä. Mutta kuka olikaan tuo salaperäinen nainen. Roosaa on veikattu, ja häneltähän tuo todella näytti.. Mutta Roosahan on kuollut. Ettei olisi kolmas sisko, Ida? Vaikka senhän pitäisi olla saman ikäinen kuin Ina, enpäs tiedä.. Kuka ikinä onkaan, ei kuulosta hyvältä Inan ja Timonin kannalta. Toivoisin kuitenkin kaiken päättyvän heidän kohdallaan hyvin, vaikka pahalta näyttääkin. Säätyerot yleensä johtavat katastrofeihin :D Jatkoa odottelen erittäin suurella innolla ja mielenkiinnolla! :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista :) !
PoistaTaisitkin olla ensimmäinen joka muisti Idan siskossarjasta... Ei tarina tämäänkään osalta ole vielä ohi, vaikka Inasta äitinsä voimien perijä tulikin ;) ! Timonin ja Inan tarinan kohtalo selviää pitkälti Rembrantin perheen osassa ja mysteerinen nainen selviää myös jo tällä kierroksella..
Ihana kuulla, että pidit kirjoituksistani ja kiitos vielä kerran kommentista!
Onpa hienoa lukea jälleen tarinaasi! On aina ihailtavaa, kun pitkän tauon jälkeen Pinewood herää jälleen henkiin! En tiedä tauon syytä, mutta ei niitä turhaan kukaan pidä. Hienoa että jaksat yrittää uudelleen. .-) Minulla on ollut sims-lukemistauko, ja nyt yritän selviytyä suuresta lukujonosta.
VastaaPoistaOlin hiukan pihalla koko osan ajan, enkä osaa yhdistää tapahtumia suurempiin kuvioihin hienosta ja kattavasta kertauksesta huolimatta. Mutta ei se haittaa. .-) Tekstisi ovat tosi hienoja ja hyvin kuvailevia. Eloisalla kielellä kirjoitettua sekä hyvin perusteltuja.
Inan ja Timonin tarina oli todella suloinen. Kun Ina on valmis luovuttamaan ja tyytymään pelkkiin nuoruuden muistoihin, Timon suunnittelee samanaikaisesti yhteistä tulevaisuutta kaukana. Hauskaa, että kerrankin rikkaasta ja köyhästä tulee pari. Mutta ikävyyksiä on luvassa. Jos oikein tulkitsen, loppukohtauksen nainen on se aiemmin teloitettu noita. Nyt kyllä palaa hieno taikamaja, höh.
Jee, Cathy sai uusia vaatteita. .-D Oli jotenkin huvittavaa, kun tytön "pieni" omaisuus siirrettiin hevosten vetämään jutskuun (en löydä nimeä). Kauhea läjä arkkuja ja muuta siinä ympärillä. .--D Henriett huomaa perusihmisen tyyliin kaiken hyvän vasta silloin, kun se on jo lähdössä pois.
Olen taas puoliteholla, ja kommentti on kaikkea muuta kuin järkevä. En tunnu löytävän oikeita sanoja, mutten myöskään viitsi jättää kommentoimista huomiselle. Toivottavasti tämä pikkuisen edes piristää mieltäsi. .-) Noin, ja sitten lukemaan psykologiaa!
En minä Pinewoodista missään vaiheessa ollut luopumassa, oma elämä vain tuntui tulevan niin pahasti pelaamisen ja kirjoituksen tielle, ettei vain ehtinyt koneelle istahtaa... Eikä pitkästä tauosta johtuen mikään ihme, jos ei meinaa juonta täysin muistaa.
PoistaHauska, kun pidit tuosta Cathyn kodistaan "poistumis" kohtauksesta. Olen itse niin onnellinen, kun saan Strongbown tontille vähän tilaa, kun simit muuttelevat uusiin koteihinsa. Henriett on todella perusihminen tuossa asiassa, kuten sanoit.. Kaikki hyvä huomataan vasta liian myöhään eli yleensä silloin kun ne ovat joko juuri poistumassa tai poistuneet elämästä. No saa tämä prinsessa Annabellan itselleen miniäksi koulittavaksi.
Kiitos oikein piristävästä kommentista :) !
Ei sillä mitä kirjoittaa ole oikeastaan väliä, vaan sillä että jättää merkin itsestään, vaikka näänhän minä paljon jo tilastoistakin ;)
Tulipa sitten lukaistua kaksi osaa putkeen ja tykkäsin. Kyllä sä vaan oot taas tehnyt hyvää jälkeä niin kuvien, kuin tekstien osalta.
VastaaPoistaVai että ilkeä noita putkahti taas häiriköimään viattomia ihmisiä. Tämähän kehittyy vallan jännittäväksi ja jään odottamaan jatkoa innolla, kuin myös vastavisiittiäsi MacBeareilla. :)
Näemmä Plumb Bob Keepistä ja Medieval Smithtystä on ollu sulle hyötyä ja hyvä niin. :D
Hauska nähdä sinuakin täällä kommentoimassa ja kiva kuulla että tykkäsit:) !
PoistaPBK ja Smithy on kyllä varsinaisia aarreaittoja näiden tavaroiden suhteen. Niissä tulee usein pyörittyä ja päivityksiä etsittyä.
MacBeareilla on pitänytkin jo pitkään käydä lukaisemassa osia, mutta mokoma lukujono on niin kauhean pitkä... Mutta ehkäpä nyt voisin sinne inspiraatiota omaan tarinaan mennä hakemaan ;) ..
Ina on perinyt äitinsä vapaamielisemmän ajattelutavan siihen, mitkä asiat ovat häpeäksi ja mitkä eivät. Ei tämän äidillekään kukaan uskaltanut sanoa mitään kolmesta lehtolapsesta, olihan tämä sentään mitä oli... Inan suhteen mulla on ajatukset ollut aika kauan selvänä, mutta Timon astui kuvioihin vasta kasvettuaan.. Pari oli niin hullaantunut toisistaan, että pakkohan se oli käyttää hyväksi. Nainenpa hyvin musitutti Roosaa ulkonäöltään... Tämän henkilöllisyys kyllä vielä selviää jo tällä kierroksella. Mukava kuulla, että pidät asiaa mielenkiintoisena juonena ;) ... Siinä olet kyllä oikeassa, ettei nainen hyvissä aikeissa paikalla ollut.
VastaaPoistaTeinitytöt karkailevat hiljalleen niihin perheisiin, joihin nämä naitetaan. Tuleehan paroneillekin "vastalahjana" prinsessa Annabella asustelemaan... Paronien perhe on ikävän ylikansoitettu kaikkine jäsenineen, joten olen itse todella tyytyväinen, että sinne tulee hieman edes tilaa..
Naisten arvostus saisi kyllä olla hieman parempi, mutta aatelisperheissä tämä valitettavasti menee juuri noin... Perijöiden synnyttäjiä. Ei näillä oikein muuta tekemistä ole, kuin näyttää kauniilta. Cathy on varmasti onnellinen Ludin rinnalla, ainakin onnellisempi, kuin olisi muiden aatelispoikien kanssa ;) ...
Tervehdys myös minulta koomailijalta!
VastaaPoistaTinasta ja Timonista kehkeytyi kyllä varsin hauskannäköisiä nuorukaisia, mielenkiintoinen yhdistelmä kumpiakin vanhempia. Leonard näköjään vieläkin muistaa Edithiä, vaikka ei paikalla oliskaan.
Henriett näyttää myös olevan aivan ennallaan - jokaisen oma mielipide sitten, onko kyseessä hyvä vai huono asia.
Pidin osassa hyvin paljon sekä Catherinen että Inan päänsisäisistä mietteistä, jos sen nyt näin voi ilmaista (voi, kun äidinkielenopettaja ei ole paikalla. Hii), kuten Cathyn mietteet avioliitosta ja Inalla omista taikavoimistaan ;)
Ja Inan ja Timonin romanssi tuli kyllä aika yllättäen, ja uskon sen olevan pelkästään hyvä asia ;) Ja hiiskatin hienosti kirjoitettunakin, vieläpä. Onneksi Ina pystyy pitämään Timonin kanssa saamansa lapsen ja pari ehti vielä naimisiinkin <3 Rupean pian lainailemaan rakkauslaulujen lyriikoista jos menee vielä suloisemmaksi.
Mutta lempikohtaus jos pitäisi valita, se olisi ehdottomasti tuo viimeinen. Komppaan Tylleröä, jotenkin aina kiinnostun niistä henkilöhahmoista joilla ei ole se yhteisön etu päällimmäisenä mielessä ;) Mutta onkos se Ida vai Roosa? Saattaisi olla kumpi tahansa, sillä olihan Roosa opettanut Idalle varmaan jotakin hyödyllistä ja mikäs tosiaan pahan tappaisi? (Ja mielikuvitukseni laukkaa valtoimenaan, mutta entäs jos se oli Roosa Idan ruumiissa? Hrr.)
Kirmaan pää viidentenä raajana lukemaan seuraavia osia heti, kun saan sekä netin että aivoni toimimaan ;D