23. Osa: Park

84 kuvaa
 

Johan tässä ehti kuluakin aikaa. Blogi on muuten vähän rempsallaan, mutta pääsin vähällä moniin muihin verrattuna. Itselläni ei kadonnut kuin banneri, kommenttilaatikon taustakuva ja yksi kuva yhdestä taloesittelystä. Osan ottoni niille, joiden blogeista katosi kaikki kuvat. Kaksi vuotta on pitkä aika kuvien kadota...
Toivotaan, ettei photis hajoa ihan heti samalla tavalla!
Nyt päästän teidät lukamaan!

Osassa saattaa olla kohtauksia, jotka järkyttävät tai eivät sovi herkemmille tai nuorimmille lukijoille.

Viimeksi Parkeilla: Perhe vietti joulua yhdessä Stonejen kanssa. Talonpoikaisperheet ovat sopineet, että Stonejen perijä Henry nai Parkien tyttären Marillan. Talonpojat viettävät paljon aikaa yhdessä askareita hoidellen. Brian, perheen isä, opettaa poikaansa Mattia metsästämään kirveelle, kuten Parkien suvun perinteisiin kuuluu.
Carolin raskaus päättyy kauheaan tapaturmaan, kun nainen kaatuu portaissa. Sisar Maria ei kykene pelastamaan perheen äitiä, mutta perheeseen syntyy tyttö Caroline. Koko perhe on surun murtama, mutta selviytyy hiljalleen arjen askareita tehden.

Brian hyväili pienen tyttärensä pehmeää vatsaa toivoen tämän nukahtavan hiljaiseen hytkytykseen. Caroline oli hänen silmäteränsä, hänen oma pieni ruusunnuppu ja viimeinen muisto Carolista. Brian saattoi nähdä kuopuksessaan Carolin. Tyttö oli tullut äitiinsä pieniä meripihkanvärisiä silmiään myöten. Brian usein kuvitteli Carolin vierelleen, nukuttamaan yhdessä heidän pientä tytärtään, kuten he aikoinaan olivat kaksosia yhdessä nukuttaneet. Hän kaipasi kosketusta, niin että sydäntä puristi. Silti mies ei saattanut sitä kenellekään kertoa. Hän pelkäsi kaksosten huolestuvan hänestä, kun näillä oli muutenkin liikaa huolia.

Marillan Nipestä oli tullut perheen salaisuuksien kantaja. Kun muut eivät olleet näkemässä ja kuulemassa, pieni maaorava sai kuulla kaiken. Sydäntä särkevimmät ja raastavimmat salaisuudet, joita ei muille haluttu uskoa huolestuttamisen pelossa. Alakerran ovelta kantautuva koputus sai Brianin laittamaan Nipen takaisin häkkiinsä ja suuntaamaan ovelle. Nyt olisi aika. Stonet olivat tulleet.

Kostea kevät oli estänyt saunan rakennus hankkeen täysin, mutta kesä oli alkanut kuivana ja kuumana. Kelit olivat todella suopeat rakentamisen kannalta. Perheiden miehet olivat sopineet, että he yhdistäisivät voimansa rakennustöiden jouduttamiseksi. Puut seisoivat jylhänä pystyssä tietämättä tulevasta. Brian katseli, kuinka Matthew ohjeisti jo suureksi kasvanutta Henry poikaansa kirveen käyttelyn saloihin. Brian ei neuvoja tarvinnut ja heilautti kirvestään.

Brianin oma Matt oli vielä liian pieni nostamaan painavaa kirvestä ilmaan satuttamatta itseään saatikka sitten puita kaatamaan. Matt pyörikin metsässä yksinään keräten sammalta tilkkeeksi hirsien väliin. Kateellisena poika tuijotti Henryä ja kirvestä, kun hänen katseeseensa osui jotain, joka ei kuulunut metsään ja jota kaatuva puu uhkaavasti lähestyi.

Brian kuuli poikansa kauhistuneen huudahduksen. Hetken hän pyöritteli päätään, kunnes lopulta tajusi, mikä pojan oli pelästyttänyt. Brian ei voinut tehdä mitään, kun puu jo kaatui ja mätkähti pitkin pituuttaan suoraan toisen metsässä liikkujan päälle. Kiireesti mies juoksi toivoen, ettei kaikki olisi jo liian myöhäistä.

Brian kiskoi naisen puun alta, ja tunsi sydämensä hyppäävän yhden onnesta naisen räpytellessä orvokin sinisiä silmiään auki. Siniset ja täynnä elämää, kuten Carolin silmät joskus aikoinaan olivat olleet.

Saadessaan lopulta silmänsä irti naisesta, Brian tarttui tämän ojennettuun käteen ja kiskaisi naisen ylös.

Kiitollisena hengestään nainen rutisti itsensä hämääntynyttä Briania vasten. Ujosti mies kiersi kätensä naisen ympärille. Tunne, jota hän ei enää koskaan ollut kuvitellut tuntevansa, levisi hiljalleen sydämestä koko kehoon. Pitkästä aikaa Brian kuului johonkin ja se oli tähän. Onni suorastaan räjähti hänen rinnassaan miehen tajutessa, ettei hänen kuulunutkaan olla yksin.

Pitkään pari tuijotteli vain toisiaan kykenemättä irrottamaan katsettaan toisen silmistä. Toivo siitä, että he saisivat jakaa elämän ilot ja surut yhdessä, heijastui molempien katseista saaden heidät hymyilemään. Vierestä kuuluva yskäisy palautti parin takaisin pilvilinnoista metsään, jossa he seisoivat.

Matthew esittäytyi naiselle, joka esittäytyi takaisin puunhakkaajan tytär Marie Mazzaksi. Nainen oli ollut keräämässä korvasieniä, jotka näin vetisen kevään jälkeen kukoistivat metsässä. Matt seisoi aikuisten vieressä hiljaa tuijottaen ymmärtämättä täysin, mitä juuri äsken oli tapahtunut. Isä ei saanut katsettaan irti tuosta puun alle jääneestä naisesta, eikä Marie tuntunut edes huomaavan Mattia. Hänhän tämän hengen oli varoituksellaan pelastanut, eikä isä.

Työt päätettiin lopettaa onnettomuuden jälkeen. Puunkaatamisesta oli mennyt maku Marien jäätyä puun alle. Pikaisesti Henry oli kuitenkin laskenut, ettei puita tarvitsisi enempää kaataakaan. Niiden pitäisi riittää saunaan näinkin.

* * * *

Aika kului ja elämä jatkui Parkien talossa arjen rutiinien parissa. Marie tuntui kuitenkin tulleen taloon jäädäkseen. Mattista tuntui, että nainen oli kaikkialla. Carolinen syntymäpäivilläkin tämä oli saanut kunnian, pitää tyttöä sylissään ja auttaa tätä kynttilöiden puhaltamisessa, joka muuten olisi kuulunut isälle.

Caroline Park

Ennen kuin Matt huomasikaan Brian oli kutsunut naisen hänen ja Marillakin syntymäpäiville, joille ei edes Stoneja ollut kutsuttu. Kaikki pitivät Mariesta, mutta jokin sai Mattin uskomaan, ettei nainen ollut hänen isäänsä varten. Brian oli kuitenkin niin onnellinen Marie rinnallaan, ettei Matt uskaltanut rikkoa tämän onnea ja pahoittaa isänsä mieltä. Isä hymyili nyt ensimmäistä kertaa koko sydämestään Carolin kuoleman jälkeen.

Seuraten Marillan esimerkkiä Matt kumartui kakkukynttilöiden puoleen ja puhalsi, yrittäen olla välittämättä Mariesta. Elämässä oli paljon muutakin kuin isän kutsumista juhlavieraista huolehtiminen.

Iloinen puhe täytti Parkien ruokapöydän perheen vetäytyessä syömään herkkuja. Vain Brian istui hiljaa paikallaan pöydän nurkassa kuin uponneena ajatuksiinsa.

Yhtäkkiä mies kaivoi paitansa taskusta pienen punotun rasian ja työnsi sitä Marieta kohti.
"Marie, olet meille jo nyt kuin perheen jäsen. Isäsi kanssa asia on jo sovittu, mutta halusin kysyä sinulta itseltäsi. Tulisitko vaimokseni ja lasteni äidiksi?"

Marien tuijotti kykenemättä liikkumaan tai puhumaan. Naisen kiihtynyt hengitys pihisi kovaäänisesti suun eteen laitettujen sormien välistä, kunnes nainen huokaisi:
"Oi, Brian!"

"Tulen! Minä tulen!" Nainen huudahti avatessaan rasian jossa pilkisti Parkien suvun perintösormus. Matt tunnisti harmikseen sormuksen. Se oli aikoinaan kuulunut hänen äidilleen ja nyt se koristaisi Marien nimetöntä.

Marilla onnitteli aidosti iloisena kihlaparia ja varsinkin isäänsä. Tyttö oli ikionnellinen, että isä löysi jonkun rinnalleen, eikä joutuisi olemaan yksin. Monet yöt tyttö oli kuullut isänsä tukahdutetun itkun kaikuvan tämän makuukamarista, mutta nyt kaikki muuttuisi. Isä oli lopultakin löytänyt jonkun ja vielä jonkun niin ihanan kuin mitä Marie oli heidän perheelleen ollut nämä viime viikot.

Matt olisi halunnut iskeä haarukkansa pystyyn toisiaan hyväileviin käsiin. Kaiken muun hän oli kestänyt, mutta tätä hän ei kestäisi. Hetken hän toivoi, ettei olisi huutanut metsässä pelastaakseen Marien. Marie ei ollut hänen äitinsä ja sen hän tekisi tälle tulokkaalle vielä selväksi.

* * * *

Marilla poistui pöydästä tyytyväisenä hymyillen lämpimään kesäiltaan kypsiä omenoita poimimaan. Puutarha ei loistanut enää samassa loistossa, kuin äidin vielä ollessa elossa, mutta Marilla oli silti tyytyväinen saavutukseensa. Hän oli sentään saanut omenoita kypsytettyä. Mitä siitä, jos niissä olisi muutama mato asustamassa. Kyllä hän vielä ehtisi oppia.

Oksan rapsahdus sai tytön heräämään omenan täytteisistä ajatuksistaan ja etsimään äänen lähdettä. Stonen perijä Henry, jolle hänet oli jo ennen syntymäänsä luvattu, asteli hiljalleen tyttöä kohti.
"Luulitko että unohtaisin kaunokainen?" Kuului Henryn täyteläisen matala ääni, joka sai Marillan polvet notkumaan tytön painon alla.

Henry ojensi Marillalle pienen paketin, jonka paketoinnista päätellen poika oli omakätisesti kasannut. Parin sormenpäät hipaisivat toisiaan hellästi paketin vaihtaessa omistajaa. Marillasta tuntui kuin pieni sähköisku olisi kulkenut sormen päistä sydämeen asti ja Henryn ilmeestä päätellen poika oli tuntenut samoin.

Marilla tunsi poskiensa kuumenevan ja oli onnellinen yön hämäryydestä, jossa punaisena hehkuvat posket eivät näkyisi niin selkeästi. Tyttö katsahti kohti yötaivasta, jolla tuhannet pienet tähdet tuikkivat hänelle kuin kannustaen.

Omenapuun katveessa tähtien alla Marilla painoi huulensa Henryn huulille. Perhoset kutittelivat tytön vatsanpohjaa pojan vastatessa suudelmaan. Marillasta tuntui kuin hän olisi tanssinut enkelien kanssa tuoksuvalla kukkaisniityllä. Heidän, hänen ja Henryn, tulevaisuus oli tähtiin kirjoitettu.

* * * *

Onnellisena Brian kylvetti pientä tytärtään. Caroline nauroi iloisena katsellen isänsä onnesta sädehtiviä kasvoja. Tyttö ei muistanut koskaan nähneensä isäänsä noin onnellisena.
"Ajattele Caroline! Sinä saat äidin." Brian sanoi onnellisena siihen, että saattoi tarjota kuopukselleenkin mahdollisuuden äidinrakkauteen. "Meidän pieni perhe on pitkästä aikaa taas täydellinen." Pieni vihlaisu sydänalassa kertoi kuitenkin Brianille, ettei Marie voisi ikinä täyttää Carolin paikkaa. Carol oli ollut miehen elämän rakkaus, eikä Brian uskonut, että sellaista voisi löytää toistamiseen. Hän halusi kuitenkin yrittää. Marie oli mahtava äiti, eikä Caroline muuta äitiä tuntenutkaan.

Nippe vinkui nurkassaan kauhuissaan Missen harjoitellessa olemattomia metsästystaitojaan. Laiska kotikissa, joka oli tottunut mehevään kala-annokseen lautasella, ei saanut edes lintua kiinni. Silti Missestä tuntui, että hänen täytyi purkaa kiukkuaan johonkin. Nippe oli ja pysyi kuitenkin kalteriensa takana, eikä tullut ulos.

Missestä tuntui että jotain oli tapahtumassa. Tähän taloon oli muuttanut uusiasukas, eikä Misse ollut ollenkaan varma, että se oli hyvästä. Vähän kissa oli yrittänyt raapaista tulijaa saadakseen tämän ymmärtämään, ettei hän ollut tervetullut, mutta mitä vielä. Misse oli itse lentänyt niskavilloista pihalle. Kiukkuisena kissa purki tuntojaan puuämpäriin, joka sattui olemaan vain väärässä paikassa väärään aikaan.

* * * *

Marie veti paksua peittoa ylleen. Tästä tulisi huomisesta lähtien hänen uusi makuukamarinsa. Brian oli kaivannut vintiltä ylimääräisen patjan ja täkin, jolla mies nyt nukkua alakerran perhehuoneessa. Marie katseli ympärilleen. Kaikki näytti olevan kunnossa, mutta silti jokin kaivoi hänen sisintään. Mikä se oli? Sitä hän ei ymmärtänyt. Hänen olisi pitänyt olla onnellinen morsian, sillä Brian oli hieno mies, paljon parempi kuin monilla muilla. Nainen ei vain tuntenut kuuluvansa tänne, tähän huoneeseen. Se oli jonkun toisen. 

Matt kömpi aamulla ensimmäisenä ylös. Poika naurahti kuullessaan siskonsa äänekkään tohinan yläpunkasta. On siinäkin Henrylle kuunneltavaa, Matt mietti nauraen itsekseen. Toisaalta Matt ei ollut alkuunkaan varma, osaisiko hän enää ikinä nukkua ilman tuota tuttua tohinaa, johon hän oli koko elämänsä oppinut nukahtamaan.

Marilla heräsi kovakouraiseen tönäisyyn. Tyttö nousi hätkähtäen istumaan sänkynsä reunalle ihmetellen mikä veljeä tänä aamuna noin nyppi, kunnes muisti isänsä häät. Heillä oli vaikka kuinka paljon tehtävää.

Nopeasti sisarukset pukivat päälle ja suuntasivat siistimään kasvimaata. Sen pitäisi olla täydellinen ennen hääseremoniaa, joka oli suunniteltu omenapuiden katveeseen. Rikkaruohot ja itikat eivät olleet kutsuvieraslistalla.
Mattille hyönteisten myrkyttäminen kärpässienimaidolla antoi mahdollisuuden purkaa tunteitaan isänsä uudesta vaimosta. Marilla katseli silmät suurina veljensä puuhia, kun tämä välistä talloi muristen hyönteisiä, joihin pelkkä kärpässienimaito olisi riittänyt oikein hyvin.

Marillan tiedustellessa veljensä puuhien syytä, Matt katsoi siskoaan tuimasti. Tyttö ei osannut tulkita alkuunkaan veljensä ilmettä, kunnes tämän huulille syttyi tuo ainainen ilkikurinen hymy. Ennen kuin tyttö huomasikaan oli hän jo veljensä kainalossa, joka jo itsessään oli Marillasta tarpeeksi paha-asia, Mattin hieroessa samalla rystysiään tytön päätä vasten. Marilla ei tiennyt miten veli olisi voinut osata ärsyttää häntä paremmin.

* * * *

Marie tuijotteli hääpukuaan, jonka oli saanut lainaan siskoltaan. Sisko oli mennyt naimisiin aikoja sitten ja Mariesta oli ollut kovaa vauhtia tulossa vanhapiika. Olihan hän sentään 21-vuotias, eikä kukaan ennen Briania ollut edes huomannut häntä.
Puku oli uskomattoman valkoinen ja korosti upeasti Marien oliivin ruskeaa ihoa. Marie kampasi hiuksensa auki nauttien viimeisestä tilaisuudestaan pitää niitä avonaisena. Avioituneiden naisten ei ollut soveliasta kulkea hiukset auki, vaikkakin kuningatar itse rikkoi tätä sääntöä.

Ujosti Marie laskeutui portaita alas ja kurkisti ikkunasta puutarhaan. Vieraat olivat saapuneet ja veli Petruskakin näytti olevan paikalla. Marien suvusta kukaan ei ollut saapunut, mutta eipä Marie ollut heitä kovasti odottanutkaan.

Kävellessään Brianin luo alttaria kohti Marie oli kiitollinen pitkästä mekostaan, joka peitti hänen jalkojensa tärinän. Kuin rohkaistakseen morsiantaan Brian ojensi viimeiselle metrille kätensä, johon Marie tarttui kuin hukkuva köyteen.
Jossain kaukana veli Petruska aloitti "Olemme kokoontuneet tänä upeana päivänä...", mutta Marie ei kuullut enää mitään. Petruskan puheet aviovaimon velvollisuuksista menivät häneltä täysin ohitse.

Kaikki tapahtui kuin unenomaisesti. Ilmeisesti Marie oli muistanut sanoa oikeat sanat oikeissa kohdissa, kun vieraat taputtivat onnellisena tuoreelle avioparille. Marie tunsi Brianin käsien kiertyvän ympärilleen ja miehen huulien painautuvan omiaan vasten.

"Ensimmäinen suudelma avioparina!" Brian mutisi kuiskaten Marien huulia vasten. Brianin lämpö sulatti naisen jännityksen ja muurit, jotka tämä oli kasannut hääaamuna pitämään itseään pystyssä. Hän oli nyt Marie Park ja Marie Park oli onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin elämässään.

* * * *

Matthew rymistely tontin kulmassa olevalla tukkikasalla vei Brianin huomion kokonaan itselleen. Marie jäi yksin seisomaan omenapuunalle katsellessaan, kuinka hänen tuore aviomiehensä katosi hänen syleilystään puupinon luokse.

Sauna oli sovittu rakennettavaksi tänä päivänä heti seremonian jälkeen. Marie näki Stonejen emännän leukaperien kiristyvän, kun miehet kävivät töihin juhlavaatteissaan, mutta mitä näiltä saattoi odottaa? Vaatteet pihkaantuen miehet nostelivat tukit päällekkäin tilkiten Mattin keräämillä sammalilla seinänraot.

Miesten koeajaessa saunaa Marilla sytytteli hellan puita taikoakseen hääaterian juhlaväelle. Miesten rakennuspuuhat olivat vähän syöneet hääpäivältä pohjaa, mutta pääasia Marillasta oli, että sauna oli valmis. Sitä oli suunniteltukin jo pitkään ja kyllä Marie ymmärtäisi.

Iloisina ja puhtaina miehet tulivatkin Marillan kattamaan ruokapöytään. Diana oli laittanut häiden kunniaksi sahtia tulemaan ja se maittoikin juhlaväelle. Matthew toivotteli nuorelle parille paljon onnea ja voimakkaita poikia, jolloin Marie meinasi tukehtua kalanpalaansa.
"Tottahan teille nyt lapsia siunaantuu!" Matthew katseli kummissaan vieressään kakovaa ystävänsä nuorikkoa.

Marie ei voinut ymmärtää, miten Brian oli saanut järjestettyä heille tällaisen hääkakun muutamalla tuokkosella mansikoita. Yleensä Rowleyn kakkuihin ei ollut varaa kuin aatelisilla. Säälien upeaa luomusta Marie leikkasi ensimmäisen palan kakusta.
"Sain kunnin leikata kakun ensimmäisenä, joten sinä saat kunnian maistaa sitä ensimmäisenä." Marie sanoi lempeästi miehelleen ja ojensi haarukalla tälle palasen saaden vastaukseksi tyytyväistä mutinaa ja maiskuttelua.

* * * *

Henry oli löytänyt Marillan pihalta tähtiä tuijottelemasta, eikä poika voinut vastustaa kiusausta liittyä luvattunsa seuraan. Hellästi hän veti tytön kainaloonsa nauttien suuresti tämän pehmeästä painossa rintakehäänsä ja käsivarttaan vasten.
Henry näytti niin komealta juhlavaatteissaan, ettei tytön tähtien katselusta meinannut tulla mitään. Marilla tiesi, ettei poika ollut komea perinteisellä tavalla, mutta tämä oli sisältä kauniimpi, kuin kukaan kenet hän tunsi. Henryn voimakkailla käsivarsilla Marilla tunsi olonsa turvalliseksi. Tässä häntä ei voisi kukaan satuttaa.

Ennen nukkumaanmenoa Nippe sai vielä kuulla tarkan kertomuksen siitä, millaista oli ollut käpertyä Henryn rintakehää vasten tiukasti kainaloon. Poika oli pitänyt Marillaa kuin tyttö voisi kadota hetkellä millä hyvänsä. Marilla ei kuitenkaan koskaan karkaisi Henryltä, ei koskaan.

* * * *

Marie kuunteli miten Brian kuorsasi hänen vieressään tyytyväisenä. Mies oli nukahtanut välittömästi saatuaan täytäntöön heidän avioliittonsa. Marie oli kaivannut kuitenkin jotain enemmän. Tuntui kuin Brian ei edes ollut hänen luonaan henkisesti koko aikana. Marie kurkisti etupihalle katsoen miehensä edellisen vaimon hautaa. Tämän luona Brian oli ollut. Marie tunsi olonsa niin likaiseksi ja hyväksikäytetyksi.

Nainen hiipi hiljaa alusvaatteillaan portaat alas toivoen saunassa olevan vielä jotain lämpöä miesten jäljiltä jäljellä. Hän ei kestänyt enää hetkeäkään tuon miehen tuoksua omalla ihollaan. Ajatuskin sai hänet voimaan pahoin.

Matt istui alastomana lauteilla Marien astuessa sisään alusvaatteissaan. Hiljaa poika tuijotti isänsä vaimoa, joka poikaa huomaamatta ajatuksissaan alkoi hiljalleen riisua vähiä vaatteitaan paljastaen oliivin ruskean ihonsa kauttaaltaan Mattille. Marie kauhistui tajutessaan lopulta, ettei sauna ollutkaan tyhjä. Kömpelösti nainen yritti kerätä alusasunsa osia lattialta ja kadota ovesta ulos, kun poika tarttui naisen käteen estäen tätä lähtemästä.

Matt ei uskonut koskaan nähneensä kauniimpaa ilmestystä, mikä saunan ovesta oli juuri hetki sitten saapunut. Poika veti Marien hellästi lähelleen suudellen naista samalla ujosti.
Kauhu suli naisen sydämestä. Nyt hän tiesi, mitä hän oli kaivannut. Rakkautta, jakamatonta huomiota, jota tämä poika hänelle tarjosi. Marie painautui kuin vaistomaisesti pojan alastonta ruumista vasten, vaatien tältä jotain, mitä ei ollut mieheltään saanut.

Hellästi Matt taivutti Marien lauteille nauttien naisen kaarevista muodoista sormiensa välissä. Tätä hän oli halunnut siitä saakka, kun hän ensi kertaa näki Marien tulevan esiin kaatuneen puun alta. Marie oli alusta asti kuulunut hänelle. Hän tämän pelasti. Vapisten poika painoi huulensa Marien rinnoille, antaen naisen opastaa itseään rakkauden saloihin.

Hiljaa Matt veti peittoa ylleen. Se oli tutunut niin hyvältä sillä hetkellä, mutta nyt hän tunsi vain katumusta. Isä ei ikinä ymmärtäisi. Silti hän rakasti Marieta yli kaiken maailmassa ja toivoi eniten, että Marie vastaisi hänen tunteisiinsa. Matt nuuhki käsivarttaan, joka tuoksui vielä naiselle. Kunhan vain tämä olisi onnellinen.

* * * *

Marie kirnusi voita keittiössä hiki valuen. Ei kirnuaminen ennen näin voimille ollut ottanut, mutta pieni elämän alku naisen vatsassa vaati veronsa kaikessa.

Täysin ajatuksiinsa uponnut Marie kiljahti kauhusta tuntiessaan käsien kiertyvän vatsansa ympärille. Tuoksusta ja käsien hellästä kosketuksesta hän kuitenkin tunnisti käsien omistajaksi Mattiksi. Brian ei koskaan koskenut häntä näin.

Onnellisena Marie pyörähti ympäri Mattin käsivarsien sisällä painaen huulensa pojan huulia vasten.
"Miten täällä jaksellaan?” Matt esitti kysymyksen niin Marielle, kuin naisen vatsassa kasvavalle Parkien suvun uudelle jäsenelle.
"Hyvinhän täällä jaksellaan." Marien sanoi hymyillen taputellen samalla vatsaansa, "mutta tiedän miten jakselisimme vielä paremmin!" Marie sanoi kasvoillaan tuo hymy, joka kertoi Mattille kaiken.

Matt tarttui naisen käteen ja antoi tämän johdattaa itsensä isänsä makuukamariin. Marie sai hänen sydämensä laulamaan toisin kuin kukaan muu tyttö, jonka hän oli tavannut. Vaikka Matt murehti usein isäänsä ollessaan erossa Mariesta, hän ei silti voinut vastustaa naista saatikka sitten muistaa isäänsä tämän seurassa. He käyttivät kaikki hetket hyväkseen, jotka vain arjen keskeltä löysivät.

* * * *