22.6.2012

22. Osa: Rowley

Photobucket
(89 kuvaa)

Edellisessä osassa esitettiin paljon toiveita Tildan elämää koskevasta extrasta, joten nyt voin luvata, että tyttö saa jossain vaiheessa aivan oman extran, ellei sitten toisenkin...;)

Nyt kuitenkin
Rowleyt tarjoitelvat tuttuun perheen tapaan romantiikkaa näin juhannuksena ;) !
Toivottavasti ei käy liian siirappiseksi...

Osa on omistettu simssiliinille ja vielä tarkemmin ilmeisesti Fikulle syntymäpäivä onnitteluksi!
Onnea, Onnea ja Onnea!

 
Viimeksi Rowleylla: Perhe vietti onnellista perhe-elämää. Dorrit perheen esikoinen pääsi kouluun isänsä tekemien salaisten sopimusten ansioista. Kaksoset, Darren ja Daniela, olivat vielä liian pieniä kouluun mennäkseen, mutta Stella, perheen äiti, käytti paljon aikaa näiden kasvatukseen. Perheeseen syntyi vielä yksi jäsen Daniella.
John painiskeli liiketoimien kanssa. Kauppa menestyi ja sai Pinewoodin puodeista parhaimman-tittelin. Johnin toiset liiketoimet, viinan salapoltto, taas eivät sujuneet niin hienosti. Talonpojat murtautuivat Johnin salahuoneeseen vieden kaikki alkoholijuomat, joten mies ei kyennyt toimittamaan sovittuja alkoholijuomia aatelisten juhliin. Kreivi, jonka juhlat näin menivät pilalle, päätti selvittää kuka salapolttaja on ja saattaa tämän oikeuden eteen...
Photobucket
"Kukilla hurmaat naisen kuin naisen Roger", John myönteli ritarin pohtiessa kukkien tarpeellisuutta naisten hurmaamisessa. John ei kylläkään voinut ymmärtää miksi tämä edes tarvitsisi kukkia hurmaamaan naisia, olihan tällä univormu. Luulisi sillä onnistuvan, mutta kauppa se oli, joka kannatti. Hikipisarat kutittelivat matkatessaan alas Johnin selkää pitkin. Päivä oli kuuma, eikä sisällä olo helpottanut oloa alkuunkaan.
Photobucket
Asiakkaat pitivät Johnin kiireisenä ilta hämäriin asti. Tulijoita oli riittänyt puodin saaman palkinnon jälkeen ruuhkaksi asti. John oli välistä jo miettinyt apuvoimien palkkausta, mutta oli antanut asian vielä olla. Stella auttoi häntä minkä ehti ja kohtahan Dorritista saisi oivat käsiparin rahastamaan ostajia.
Photobucket
John katseli tyhjäksi päässeitä hyllyjä tyytyväisenä. Auttavalle käsiparille olisi kyllä kummasti käyttöä. Hän ei millään ehtinyt täyttämään hyllyjä, lunastamaan rahoja sekä vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin yhtä aikaa. John painoi silmänsä kiinni ja veti syvään henkeen. Päivän kiire tuntui vieläkin päässä, eikä hulina ottanut kadotakseen.
Photobucket
Hellä kosketus poskella herätti miehen ajatuksistaan. Hymyillen Stella katseli kauniilla lemmikin sinisillä silmillään miestään pitäen tämän kättä omassaan.
"Oletko valmis?" Nainen kysyi ja nauroi Johnin hämmästyneelle ilmeelle. "Olet tainnut unohtaa?" Stella kysyi silmäille ymmärtävästi puodin tyhjiä hyllyjä. "Tänään on Dorritin syntymäpäivä", hän jatkoi ja näki miehen ilmeestä, että muistikuvat tämän päivän illanvietosta selvästi heräilivät miehen mielessä. Suukottaen miestään hellästi poskelle Stella avasi puodin ja oleskelutilojen välisen oven. Iloiset äänet tulvivat puodin sisälle ja täyttivät väsyneen Johninkin juhlamielellä.
Photobucket
Photobucket
Dorrit hypähteli jalalta jalalle malttamatta odottaa, että saisi jo puhaltaa kynttilät. Iloisesti tyttö hymyili isälleen, joka lopultakin saapui paikalle. Oli tätä odotettukin. Kumarrus kakun puoleen ja voimakas puhallus...
Photobucket
Dorrit Rowley
Photobucket
Syntymäpäiväsankarina Dorrit sai luvan leikata palan kakkua ensimmäisenä. Hänen perässään koko perhe kokoontui nauttimaan herkusta pöydän ääreen.
Dorrit tunsi jonkun nypläävän hameensa helmaa pöydän alla. Daniellan pienet sormet olivat kiertyneet kankaan ympärille ja kaihoisista silmistä näki tytön miettivän.
"Kyllä sinunkin vuorosi vielä tulee." Dorrit totesi hymyillen rohkaisevasti pikkusiskolleen, joka nappasi haarukan pöydältä ahdatakseen valtavan kakun palan suuhunsa. Tämä oli siis kielletty aihe, Dorrit ajatteli ja lisäsi sen mielessään listaan, joista Daniellan kanssa ei saanut puhua.
Photobucket
Kaksosten jo vetäydyttyä yöpuulle John veti esikoisensa sivummalle.
"Et kai kuvitellut, ettemme äidin kanssa olisi sinulle jotain hankkineet?" John kysyi kaivaen ovela hymy kasvoillaan piironginlaatikkoa. Pieni valkoinen paketti punaisine nauhoineen ilmestyi yllättyneen Dorritin kasvojen eteen.
"Minulle?" Dorrit ei voinut uskoa silmiään. Ei hän lahjoja ollut odottanut, kun yhteinen ilta perheen kanssa olisi riittänyt jo tytölle.
Photobucket
Paketista paljastui monien pienten eriväristen lankarullien keskeltä pienet sukkapuikot. Dorrit katseli lankoja, jotka olivat varmasti tulleet kalliiksi vanhemmille, eikä malttanut millään olla kokeilematta.
Photobucket
He eivät tarvinneet sanoja. John naurahti tyttärensä ilmettä ja totesi vain, ettei tämä koko yötä saanut valvoa. Hetken Dorrit joutui muistelemaan, miten lanka oli käsketty ottaa sormien väliin ja miten se kierrettiin, mutta nopeasti kädet alkoivat tehdä töitä kuin itsestään. Dorrit ei tiennyt mitään rauhoittavampaa maailmassa, kuin sukkapuikkojen helinä. Ajatuksetkin pysyivät kurissa, kun seuraavan silmukan etsiminen täytti koko ajatusmaailman. Maailmassa oli vain hän ja tuo pieni neule, jonka hän oli saanut aikaiseksi.
* * * *
Photobucket
Perheen nuorin jäsen heräsi joka aamu ensimmäisenä aamuauringon ensisäteiden valaistua lastenkamarin. John kiirehti nostamaan pientä kihertävää tyttöä syliinsä, niin ettei tämän huutelut herättäisi samassa huoneessa nukkuvaa Daniellaa. Tämä oli hänen hetkensä pienen kuopuksensa kanssa ennen kuin puoti taas veisi miehen huomion. Oli kuin hän olisi tarvinnut pienen taaperonsa hihityksen jaksaakseen päivän askareistaan.
Photobucket
Dalian opettaminen tuntui käyvän jo vanhasta tottumuksesta. Opetettuaan kolme lasta puhumaan, kävelemään, laulamaan ja kuiviksi Stella tunsi olevansa jo ammattilainen. Sitä paitsi yhden lapsen kaitseminen oli puolet helpompaa, kuin kaksosten. Kuopuksena Dalia saikin paljon huomiota vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. Silti välillä Stellasta tuntui, että hän oli paljon väsyneempi nyt kuin aikoinaan Dorritin kanssa.
Photobucket
John oli täyttelemässä eilen tyhjenneitä hyllyjä Stellan yöllisillä leipomuksilla. Välillä hän ihmetteli miten nainen jaksoi kaiken päätteeksi vielä leipoa koko yön? Kakut olivat kuitenkin joka aamu Johnia odottamassa keittiön pöydällä toinen toistaan upeampina luomuksina. John hymyili itsekseen ylpeänä vaimostaan. Stellahan oli tavallaan kuuluisuus aatelisten piireissä. Puodin ovelta kuuluva vaativa koputus sekoitti Johnin täysin laskelmissaan. Eihän tämä ole vielä edes auki!
Photobucket
Oven takana seisoi ujosti eteensä tuijotteleva Brian Park. Mies pyyteli kovasti anteeksi, mutta tämä oli ollut ainoa hetki, kun hän oli päässyt irtautumaan töistään. Brian kyseli hääkakkujen perään ja kaivoi pienen rullan riikintaalereita taskustaan kysyen häpeillen samalla mitähän näillä mahtaisi saada. John katseli pientä raharullaa ja totesi mielessään, ettei tuolla saisi edes koristetta kakun päälle. Hän ei voinut kuitenkaan aiheuttaa miehelle pettymystä, sillä jotenkin hänestä tuntui, että tässä oli nyt tosi kyseessä.
Photobucket
Tyytyväinen talonpoika lähti vihellellen puodista. John oli luvannut kakun, jos mies toimittaisi Stellalle muutaman tuokkosen mansikoita leipomuksia varten. Tyytyväisenä itseensä John tuijotteli pihalampea puodin ikkunasta. Pieni nykäisy lahkeesta sai Johnin takaisin tähän maailmaan.
"Isän pieni kulta!" John totesi nostaessaan pikku Dalian syliinsä saaden vastaukseksi pienen tuhisevan nenän korvansa juureen.
* * * *
Photobucket
Kesäpäivät kuluivat nopeasti. Stella vietti suurimman osan ajasta puutarhassa kasveja hoitaen. Hän uskoi vakaasti, että kasvit kaipasivat myös seuraa ja kertoi niille maailman ihmeistä niitä hoidellessaan. Omenat eivät silti ottaneet menestyäkseen tänä kesänä.
Photobucket
Dorritista oli tullut isälleen korvaamaton apu puodilla. Tyttö täytteli hyllyjä puodin ollessa suljettuna seuraavanpäivän myyntiä varten. Johnille jäi näin aikaa sitoa uusia kukkakimppuja ja hoidella muita liikeasioitaan. Mies ei ollut vieläkään ymmärtänyt isoisänsä oli aikoinaan sitonut leijonankidoista mieltäylentäviä kimppuja. Hän ei kuitenkaan luovuttanut.
Photobucket
Stella ja John olivat saaneet kutsun Petersoneille ruokailemaan. He olivat jättäneet Dorritille vastuun talosta, jonka tyttö oli aluksi ottanut iloiten vastaan. Tarkasti Dorrit kitki kasvimaata haluten tehdä vaikutuksen äitiinsä ja isäänsä. Hän kyllä osaisi tämän ja pitäisi huolta sisaruksistaan.
Photobucket
Töitä osoittautui olevan kuitenkin enemmän kuin hän oli kuvitellut. Miten äiti ehti kaiken tämän? Hoitaa puutarhan, Dalian, laittaa ruokaa ja vielä leipoa puotia varten. Dorrit kipristi nenäänsä nostaessaan pahalle tuoksahtavaa pikku siskoaan sängystä. Vaipan vaihto oli jotain, mitä hän ei mielellään tehnyt. Pitikö vahingon sattua juuri nyt? Tyttöhän oli jo melkein oppinut kuivaksi.
Photobucket
Dalian jäädessä tyytyväisenä leikkimään Daniellan kanssa Dorrit kiiruhti poimimaan sitruunoita. Puu antoi tänä kesänä paljon paremman sadon kuin viime vuonna. Äiti saisi tehtyä jälleen herkullisia sitruunaleivoksiaan. Dorritin suu tuntui täyttyvän syljestä tytön ajatellessa leivoksia, joita oli pienenä äitinsä pöydältä varastanut. Täytyisikin muistaa pyytää äitiä opettamaan häntäkin tekemään niitä!
Photobucket
Päivä kääntyi iltaan ja ilta muuttui yöksi. Vanhempia ei kuitenkaan kuulunut. Kaksoset olivat vakuuttaneet Dorritin, että kala söi parhaiten öisin, joten lupa valvoa oli myönnetty. Mutta vain siksi aikaa, että Dorrit valmisti iltapalan. Eivät kaksoset turhaan olleet yötä kehuneet, sillä saalis oli mahtava.
Photobucket
Lopulta John ja Stella saapuivat. John istuutui pöytään Dorritin seuraksi Stellan mennessä peittelemään lapset. Varmistamaan, että he ovat hengissä, Dorrit ajatteli huvittuneesti tuntien ylpeyden kuplivan vatsanpohjassa. Äiti huomaisi huoneisiin kurkistaessaan, että kaikki oli paremmin kuin hyvin.
Photobucket
Dorrit kertoili päivän tapahtumista taukoamatta. Lopulta John ei malttanut enää odottaa, vaan tokaisi väliin, mitä Petersoneilla oli sovittu. Dorrit nielaisi suussaan pyörineen kalanpalan väärään kurkkuun ja kakoi kovaäänisesti. Daniella menisi naimisiin Matiaksen kanssa. Hän ei ymmärtänyt. Miten he saattoivat antaa Daniellan sen julman naisen miniäksi?
Photobucket
Stella istuutui pöytään alkaen kertoilla tyttärelleen naapurisovusta ja rahatilanteesta. Dorritia he eivät olleet voineet luvata, koska tyttö oli Matiasta niin paljon vanhempi. Petersonit olivat pyytäneet suoraan, eikä suoraan pyyntöön voi kieltäytyä ilman hyviä syitä.
"Meillä ei Daniellan varalle ole ketään katsottuna, joten meidän oli pakko luvata. Sitä paitsi rahallisesti ajatellen se on hyvä liitto." John jatkoi.
Photobucket
Yksinään Dorrit jäi neulomaan pöydän ääreen vanhempien jo mentyä nukkumaan. Hän ei saisi unta, vaikka menisikin sänkyyn sitä odottamaan. Hänestä oli julmaa riistää Daniellalta mahdollisuus rakkauteen. Kaikilla muilla heistä olisi mahdollisuus, mutta ei Daniellalla. Sitä paitsi Lisa Peterson ei ainakaan Tildan puheiden mukaan ollut paras mahdollinen anoppi. Dorrit päätti olla kertomatta Daniellalle mitään, mitä oli Lisasta kuullut. Olisi parempi, jos tyttö selvittäisi itse millainen anoppi hänellä on ja eihän sitä tiennyt, jos Lisa olisi Daniellalle mukavampi.
* * * *
Photobucket
Dorritin puikot helisivät alakerrassa tasaista tahtia. John toivoi ehtivänsä livahtamaan kirjahyllyn raosta sisälle, ennen kuin tyttö päättäisi tulla yläkertaan. Hän oli lykännyt tätä muutenkin liian pitkään. Välittäjä odotti satsia, eikä tämä todellakaan ollut parhaita odottajia, varsinkaan viimekerran jälkeen. Varovasti yrittäen välttää kaikkia kolahteluja John ujutti kätensä kiskaisemaan ruusutietouden kirjaa. Hylly narahti hiljaa avaten Johnille tien salaiseen käytävään.
Photobucket
Nousten tikapuita talon ullakolle John katseli tyytyväisenä ympärilleen. Tuttu yrttien tuoksu valtasi hänen nenänsä onkalot. Hiljalleen varoen askeleidensa kaikumista alakertaan mies lähestyi ullakon takaosaa. Aine oli muhinut jo tarpeeksi kauan, mutta laatu pitäisi vielä varmistaa. Tällä kertaa välittäjä oli tilannut häneltä olutta, jota John ei koskaan ennen ollut valmistanut.
Photobucket
Innoissaan John kohotti kuohuvan tuopin ihastellen oluen tummaa mehevää väriä ja sen tummien maltaiden makeaa tuoksua. Vaahto kutitteli miehen nenää, tämän nostaessa tuopin huulilleen. Makean ja suolan kupliva sekoitus täytti hänen makuaistinsa. Se oli juuri sellaista, kuin pitikin. Nauttien John siemaili tuopin loppuun ajatellen, että olut täytyy todella lisätä vakituiseksi tuotantoon.
Photobucket
Nyt täytyi vain sopia koska hän tapaisi välittäjän. John selaili kalenteriaan vertaillen päivämääriä, jotka välittäjälle sopivat. Pikaisesti hän kirjoitti pelkän päivämäärän kirjepaperille. Välittäjä kyllä ymmärtäisi, kun saisi tämän huomenna sovitun metsän kiven alta.
* * * *
Photobucket
Photobucket
Väsynyt John hieroi unihiekkoja silmistään aamupalapöydässä ja katseli ihmeissään Dorrittia, joka valvomisesta huolimatta vaikutti yhtä pirteältä kuin aina. Minä olen tulossa vanhaksi! Stella ja Daniella puhuivat jostain hamekankaista, jotka pitäisi käydä noutamasta torilta kangaskauppiaalta. Dorrit näytti tukehtuvan munakkaaseensa Stellan pyytäessä tätä hakemaan kankaat. Kaikki oli sovittu jo valmiiksi, mutta John ei kyllä ollut varma sopiko Dorritin kaltaisen nuoren tytön käydä torilla yksinään.
"John! Tori on aivan vieressä," Stella tuhahti miehelleen ja asia oli sillä selvä.
Photobucket
Dorrit katseli jännittyneenä torin kuhinaa. Hän yritti imeä siitä itseensä mahdollisimman paljon, sillä hän ei tiennyt koska saisi seuraavan kerran tulla tänne käymään. Hitain jännittynein askelein hän lähestyi sisäänkäyntiä kaupunkiin.
Photobucket
Photobucket
Äiti oli sanonut, että kangaskauppias olisi heti sisäänkäynnin ulkopuolella ja että Dorrit melkein törmäisi kankaisiin. Äiti oli ollut todella kirjaimellinen, sillä Dorrit todella kompastui kangaspakkaan, joka oli kaatunut maahan.
Dorrit pyöri kankaiden keskellä hetken ihaillen kaikkea, mitä kangaskauppiaalla oli hänen kaltaiselleen tarjota, kunnes lopulta muisti mitä varten hänet oli torille alun perin lähetetty. Äiti oli todella hoitanut kaiken, jopa maksamisen, eikä Dorritin tarvinnut kuin noutaa tavarat.
Photobucket
"Voisinko hakea nämä lähtiessäni?" Dorrit kysyi kauppiaalta saatuaan yhtäkkiä päähän pistoksen tutkia torin tarjoamia mahdollisuuksia paremmin. Ei hän vielä halunnut lähteä kotiin. Saatuaan myöntävän vastauksen myyjältä Dorrit suunnisti leipäkojun ohitse haluten nähdä, mitä torin perällä olisi.
Photobucket
Yhtäkkiä maa katosi tytön jalkojen alta tasaisen kivetyksen muututtua portaiksi. Hetken hän oli varma, että saisi tasapainon palautettua, kunnes polvi antoi periksi. Dorrit kuuli jonkun huutavan kauhusta huomaten vasta hetken päästä sen olevan hän itse. Kaikki tapahtui niin hitaasti, mutta silti liian nopeasti, jotta hän olisi voinut tehdä jotain itsensä pelastamiseksi.
Photobucket
Juuri kun hän oli varma, että tömähtäisi kasvoilleen portaiden alla häämöttävälle kivetykselle Dorrit tunsi voimakkaiden käsivarsien puristuvan ympärilleen. Käsivarsien omistaja oli niin lähellä, niin lämpimänä. Kardemumman ja kypsän päärynän tuoksu tulvi tytön sieraimiin pojan niskakuopasta. Tuoksu joka sai hänen sydämensä läpättämään nopeammin kuin koskaan ennen. Pieni, mutta piikikäs parransänki raapi Dorritin poskea hänen vetäytyessä pois pelastajansa sylistä haluten epätoivoisesti nähdä sankarinsa kasvot.
Photobucket
Siinä he olivat lähekkäin tuijottaen toisiaan silmiin liikahtamatta, tytön kädet edelleen kiertyneenä pojan kaulan ympärille. Kovaääninen rykäisy taustalla, sai Dorritin takaisin sieltä missä oli hetken tämän tuntemattoman pojan kanssa leijunut ja tyttö irroitti otteensa pojan kaulasta.
Photobucket
Nolona Dorrit painoi päätään alas häveten liian läheistä käytöstään ja omaa kömpelyyttään. Samalla hän lähetti kuitenkin ylös hiljaisen kiitoksen siitä, ettei äiti ollut täällä tyttöä tässä tilanteessa läksyttämässä.
"Anteeksi hyvä herra! En minä tahallaan!" Dorritin suusta tulvahti sana ryöppy, josta poika ei ilmeestään päätellen ottanut mitään selvää.
Photobucket
Poika tarttui Dorritin käteen painaen siihen hellän suudelman.
"Thomas Lewis palveluksessanne!" poika huikkasi äänellä, joka sai Dorritin polvet notkahtamaan uudelleen.
Photobucket
Nopeammin kuin Dorrit olisi uskonut, hän tunsi pojan kädet jälleen vyötäisillään. Tällä kertaa kädet pyöräyttivät hänet läheiselle penkille tukevasti istumaan. Nyt kosketus ei kestänyt kuitenkaan kauaa, vaan poika irtaantui välittömästi tytöstä todettuaan tämän olevan turvassa. Dorrit tunsi harmistuksen sydämessään, jota seurasi häpeä. Eihän hän edes tuntenut Thomasia!
Photobucket
"Saanko tiedustella neidin nimeä?" Thomas kysyi saaden Dorritin häpeämään vielä enemmän käytöstään. Hän ei ollut edes esittäytynyt, vaan pyörtyillyt joka kerta, kun poika suunsa avasi.
"Dorrit Rowley", hän sai suustaan tuntien samalla huuliensa vetäytyvän ylöspäin. Thomas oli aseenkantajana yhdelle Derwinterwaterin ritareista. 21-vuotiaana tällä olisi myös mahdollisuus päästä ritariksi, jos vain omaisi oikeat taidot. Dorrit tunsi lämmön leviävän poskilleen ja koko kasvoilleen pojan nauraessa, että kauniiden neitojen pelastaminen oli vähän kuin hänen ammattinsa.
Photobucket
"Aika rientää ja minua varmasti kaivataan" Thomas totesi ja pomppasi pystyyn penkkinä käyttämältään pölliltä. Ennen lähtöään poika kuitenkin nappasi Dorritin käden painaen hymyillen huulensa Dorritin käden selkää vasten.
"Me tapaamme vielä Dorrit Rowley!" poika huikkasi kadoten samalla torilla olevan ihmisjoukon sekaan. Dorrit havahtui nolona katsellen ympärilleen, ettei kukaan tuttu ollut nähnyt hänen käytöstään. Hän oli kuin mikäkin rakastunut aasi, eihän edes tuntenut poikaa. Thomasilla varmasti riitti tyttöjä joka sormelle.
Photobucket
Dorrit siirtyi vieressä olleen juustokojun eteen selvittämään ajatuksiaan. Hän toivoi näyttävänsä siltä, että olisi vaikean valinnan edessä juustojen kohdalla. Pojan viimeiset sanat pyörivät hänen päässään. Näkisivätkö he todella vielä?
Photobucket
"Ottaako neiti jotain?" Kuului möreä kysymys jostain takaa. Nolona Dorrit pudisti päätään ja lähti haparoivin askelin kotiaan kohti. Onneksi matka ei ollut pitkä, sillä hän oli varma, että olisi eksynyt ajatuksissaan.
* * * *
Photobucket
Avatessaan ulko-oven Dorrit kuuli äitinsä äänen kutsuvan häntä keittiöön. Hetken Stella katseli tytärtään, joka tyhjin käsin selvästi ajatuksissaan haahuili keittiön ovesta sisälle.
"Dorrit Rowley! Missä on hamekankaat?" Dorrit oli unohtanut sen yhden ainoan asian, minkä takia oli torille mennytkin, eikä suostunut kertomaan, mitä siellä oli tapahtunut, vaikka Stella kuinka suostutteli.
Photobucket
Stellan lähdettyä itse hakemaan kankaita torilta, Dorrit sai mennä isänsä avuksi kaupalle tänään ja rangaistuksena koko loppu kesäksi. Dorrit auttoi isäänsä hoitamalla rahastuksen, jättäen näin Johnille enemmän aikaa myymiseen. Dorrit ei ollut ikinä ennen nähnyt isäänsä myynti puuhissa, mutta mitä pidempään hän tätä katseli, sitä vakuuttuneempi hän oli, että isä oli luotu myyntimieheksi.
Photobucket
Välillä Stellakin ilmestyi paikalle täyttelemään hyllyjä kermaunelmillaan. Dorrit ei edelleenkään ymmärtänyt täysin, miten äiti ehti tehdä kaiken ja vielä hymyssä suin.
Photobucket
Photobucket
Kesän kuluessa kaupalla puuhastellen Dorritin ajatukset olivat täyttyneet vain riikintaalereista ja niiden laskemisesta. Sir Islingtonin ilmestyminen puotiin herätti Dorritissa kuitenkin tunteita, joita hän ei ollut muistanutkaan olevan edes olemassa. Siitä lähtien kaikki tuntui muistuttavan häntä Thomaksesta. Jopa riikintaalerien leijona tuntui näyttävän Thomakselta. Miksei Thomas ollut tullutkaan, vaikka tämä oli luvannut?
Photobucket
Aamun koitteessa Dorrit hiipi ulos vanhempiensa huomaamatta. Hänen täytyi tietää, miksei Thomas ollut tullut? Hän ei ollut saanut unta koko yönä miettiessään Thomasta ja jos uni oli tullutkin, oli se ollut niin levoton, ettei sitä lepona voinut pitää. Dorrit hiipi ritarien tontilla olevien puiden taakse ja katseli harjoittelevaa ryhmää.
Photobucket
Dorrit tunsi sydämensä lähtevän lentoon saadessaan näkökenttäänsä lopulta Thomasin. Tyttö kiersi kätensä ohuen oksan ympäri ja puristi niin, että pienet veri pisarat ilmestyivät kämmenpohjaan. Poika oli komeampi kuin hän oli muistanut. Miten hän oli voinut unohtaa, kun nyt tuntui, että poika täytti hänen kaikki aistinsa?
Photobucket
Oksa Dorritin nyrkissä rusahti kovaäänisesti tytön puristettua liian kovaa. Rasahdus käänsi kaikkien katseen puiden takana kyyristelevään tyttöön. Thomasin kasvoille syttyi iloinen hymy tämän tunnistaessa piilottelijan. Poika oli Dorritin luona ennemmin kuin tyttö huomasi. Pitäen, jo tavaksi muodostuneen käsisuudelman jälkeen, tytön kättä yhä omassaan Thomas tervehti Dorritia omalla veikeällä hymyllään, joka sai tytön polvet jälleen huojumaan.
Photobucket
"Dorrit Rowley”, poika maistelin tytön nimeä suussaan ja jatkoi, ”miten sinä tänne olet eksynyt kurkistelemaan?" Thomas totesi yrittäen samalla näyttää vakavalta. Pojan ylöspäin nykivistä huulista näki kuitenkin, että tilanne huvitti tätä. Dorrit ei millään keksinyt mitään kunnon selitystä, miksi hiippailisi aatelisten alueella ja kaikki, mitä hän yritti sanoa, kuihtui ennen kuin pääsi ulos suusta, jättäen tytön aukomaan suutaan kuin kala kuivalla maalla.
Photobucket
"Kyllä minä tiedän mitä sinä täällä touhuilet" Thomas virkkoi kasvoillaan inhottavan tietäväinen hymy.
"Sinä tulit katsomaan merta!" Thomas jatkoi katse tiukasti Dorritissa. Tyttö ei vieläkään ollut saanut puhekykyään takaisin, joten tämä tyytyi vain nyökkäilemään innokkaasti saadessaan jonkin selityksen hiiviskelylleen. Vaikkei kauppiailla ollut mitään asiaa aatelisten rantaan yksinään, jota Thomas juuri luultavasti tarkoitti.
"Mennään sitten yhdessä!" Thomas totesi iloisen kepeänä viittoen Dorrittia mukaansa.
Photobucket
Dorrit ei voinut kuin tuijottaa. Aaltojen hiljainen kumina vasten rantakivikkoa oli jotain mitä hän ei ollut koskaan ennen kuullut. Tuulikin oli erilainen. Se oli kostea ja toi kielelle suolaisen maun, kun se tuuli johon hän oli tottunut, oli kuiva ja kylmä. Hän tunsi Thomasin katseen selässään, pojan läsnäolo oli itsessään jotain, mitä hän ei voinut olla tuntematta. Poika sai ilmankin väreilemään ympärillään, mutta silti Dorrit ei voinut irrottaa katsettaan aaltojen hiljaisesta liikkeestä.
Photobucket
"Sinä et ole ennen nähnyt merta ethän?" Thomas kysyi hellästi pyyhkäistessään samalla tuulen irrottaman hiuskiehkuran pois tytön poskelta.
"En" Dorrit vastasi huokaisten, "Minä en koskaan ole ollut täällä." tyttö jatkoi kääntäen katseensa takaisin meren kuohuihin haikea katse silmissään.
Photobucket
"Voimme me mennä rantaankin, Dor" Thomas sanoi tarttuen rohkaisevasti tyttöä kädestä. Dorritin kädestä levisi kihelmöivä tunne koko vartaloon, joka nosti lopulta punan tytön poskille. Thomas ei kuitenkaan nähnyt tytön punehtuneita poskia, sillä poika tuntui olevan kovin omissa ajatuksissaan tuijottaen Dorritin kättä omassaan. Hiljalleen kuin yhteisestä päätöksestä pari lähti kävelemään kohti rantaa kummankaan irrottamatta otettaan toisen kädestä.
Photobucket
Dorrit seisoi rantavedessä nauttien meriveden antamasta virkistävästä tunteesta jaloissaan. Thomas oli tyytynyt katselemaan rannalta, kun tyttö uitti pieniä varpaitaan nauraen suloisemmin, kuin Thomas oli ikinä kenenkään nähnyt nauravan.
Photobucket
Dorrit tunsi Thomasin lähestyvän, hän saattoi aistia sen ilman väreilystä. Ilma tuntui tiivistyvän pojan lähellä ollessa. Hitaasti hän kääntyi poikaa kohti nauttien tunteesta, jonka tämä sai hänessä aikaan. Dorrit oli kokonainen pojan ollessa läsnä. Thomasin ilme oli kuitenkin täysin tulkitsematon. Aivan kuin poika olisi jännittänyt jotain.
Photobucket
Dorritin sydän jätti yhden lyönnin välistä Thomasin polvistuessa hänen eteensä pienen rasian kanssa. Tämä ei voinut olla totta!
Photobucket
"Dorrit Rowley" Thomas aloitti ujosti. "Tiedän tämän olevan vielä epävirallista, mutta voisitko harkita joskus olevasi Dorrit Lewis?". Dorrit ei voinut kuin tuijottaa sormusta, joka sädehti auringon paisteessa. Sormusta, jollaista hänen isällään ei ollut edes varaa ostaa hänen äidilleen.
"Minäkö?" Oli ainoa sana, jonka Dorrit sai henkäistyä ulos. Thomas nyökäytti päätään väläyttäen samalla Dorritille rakastavimman hymyn, jollaisen Dorrit näki aina isänsä kasvoilla tämän katsellessa äitiä.
"Kyllä minä tulen!" Dorrit kiljaisi onneissaan. Onnellisempana kuin koskaan olisi voinut kuvitella edes olevansa.
Photobucket
Thomas kaappasi rakastettunsa syliinsä pitäen tytöstä kiinni kuin kauan kadotetusta rakkaasta aarteesta. Dorrit painoi kasvonsa pojan kaulakuoppaan nauttien kardemumman ja päärynän hurmaavasta tuoksusta sekä parran sängen kutittelusta hänen omaa kaulaansa vasten. Ennen kuin tytön jalat koskivat maata, hän tunsi vielä pienen hellän lämpimän kostean painauman niskassaan.
* * * *
Photobucket
Dorrit sytytteli kiireesti puita hellassa. Ruoan pitäisi olla tänään täydellistä. Mikään ei saisi mennä pieleen, ei varsinkaan niin yksinkertainen asia uunin lämpötila. Thomas oli tulossa pyytämään Dorritin kättä ja John oli luvannut kuunnella pojan asian maittavan aterian äärellä. Thomasilla ei ollut edes puhemiestä ylistämässä itseään, mutta Dorrit toivoi isän ymmärtävän.
Photobucket
Dorritin kattaessa pöytää ovelta kuului koputus. Dorrit tiesi ilmanväreilystä, että oven takana oli varmasti Thomas. Hän olisi halunnut sännätä ulos upottaen kasvonsa pojan niskan kardemumman ja päärynäntuoksuiseen pehmeyteen, mutta tämän piti mennä oikein. Dorrit katseli sivusta, kun John meni ovelle tervehtimään kosijamiestä. Dorrit vain toivoi, että Thomas muisti kaikki hänen neuvonsa. Isästä käden puristus kertoi miehestä kaiken.
Photobucket
Ruokapöytä täyttyi Johnin äänellä. Kukaan muu ei tuntunut saavan puheenvuoroa, miehen kertoillessa siitä kuinka tärkeitä hänen lapsensa tälle olivat. Thomas vastaili Johnin kysellessä pojan taustoja, tulevaisuuden suunnitelmia, varallisuutta, mutta vain lyhyesti, sillä John tuntui kaappaavan suunvuoron joka käänteessä itselleen.
Photobucket
Lopulta pöytään laski hetken hiljaisuus, jolloin Thomas ehti esittää asiansa. Dorrit oli jo pelännyt, että isä teki tämän tahallaan, vältti antamasta Thomasille tarpeeksi pitkää puheenvuoroa, jottei tämä voisi pyytää hänen kättään.
"Isäntä Rowley" Thomas aloitti, "vaikka ruoka onkin aivan erinomaista, oli minulla muutakin asiaa." Johnin katse nauliintui Thomasiin saaden pojan nielaisemaan tyhjää.
Photobucket
Dorrit tarttui poikaa rohkaisten kädestä, toivoen samalla näyttävänsä isälleen, että tätä hän todella halusi. Pitkän hiljaisen tuijottelun jälkeen Thomas sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta "Isäntä Rowley, pyytäisin tyttärenne kättä omakseni."
Photobucket
Johnista tuntui, että tämä poika oli saapastellut jostain varastamaan hänen tyttärensä. Hänen rakkaan esikoisensa, josta hän ei vielä ollut valmis luopumaan. Hakien tukea ajatuksilleen mies kääntyi hädissään vaimonsa puoleen, toivoen saavansa tukea tältä. Stellan ainoa tuki miehelleen oli kuitenkin sanat: "Kultaseni, onhan meillä vielä Dalia ja kai sinä haluat lapsenlapsia joskus?"
Photobucket
Lopulta Dorrit sai sormuksen virallisesti itselleen, jonka oli jo aikaisemmin rannalla nähnyt. Se ei silti himmentänyt Dorritin onnea, vaan tyttö sädehti samalla tavalla, kuin rannalla Thomasin polvistuttua hänen eteensä. Hän ei ollut uskoa omaa onneaan.
Photobucket
Photobucket
John kaivoi kaappiensa kätköstä pullollisen kuohuviiniä, jonka oli säästänyt aikoinaan parhaimmasta erästään tärkeitä tilaisuuksia varten. Yrittäen keskittyä tyttärensä onneen, John lykkäsi haikeat ajatuksensa mielestään pois ja ehdotti kihlaparin maljaa. Olihan hänellä vielä Dalia.
Photobucket
Hetkeksi John ja Thomas istuivat vielä sopimaan käytännön järjestelyistä, kuten Dorritin myötäjäisistä, sulhasen lahjoista morsiamen perheelle ja viimeisellä käden lyönnillä kihlaus oli selvä. Vuoden sisällä Dorrit pitäisi käydä noutamassa uuteen kotiinsa Lewisille.
* * * *
Photobucket
Sädehtien onnesta Dorrit saattoi sulhasensa ulos tämän lähtiessä takaisin kotiinsa.
"Vuoden sisällä Dorrit. Vuoden sisällä." Thomas hoki hiljaa kuin vakuutelleen itselleen, että kaikki oli sittenkin totta. Hän oli saanut omakseen suloisuuden, joka kauniina kesäpäivänä oli kuin taivaasta tipahtanut pojan syliin. Thomas oli jo lähdössä kotiin, kun Dorrit tarttui tätä kädestä pysäyttääkseen.
Photobucket
Keräten kaiken rohkeutensa Dorrit painoi huulensa sulhasensa huulille. Oli kuin maailma ympärillä olisi alkanut pyöriä. Kaikki muuttui yhden tekeväksi ja sumeaksi. Maailmassa oli vain Thomas ja hän, vain he kaksi.
Photobucket
Thomas lopetti suudelman kuin tytöstä irtautuminen olisi ollut maailman vaikein asia. Hymyillen pojalle niin tyypillisellä viekkaalla tavalla hän toivotti hyvät yöt ja huikkasi jo käännyttyään
"Me tapaamme vielä Dorrit Rowley." Dorrit oli varma, että olisi voinut lentää mahassaan pyörivien perhosten avulla kuuhun asti. Hän kuitenkin tyytyi vain liihottelemaan sisälle äitinsä suukoteltavaksi ja ihailemaan tämän vanhaa hääpukua, jonka Stella oli tyttärensä hyvästellessä sulhastaan varastoistaan innoissaan kaivanut.
* * * *

Photobucket
John ei pahemmin naisten hössötyksistä perustanut. Sitä paitsi hänellä oli sovittu tapaaminen tavernassa. Toivoen, ettei olisi pahasti myöhässä, mies lähti astelemaan hiljalleen mietteissään kuun valaistessa hänen polkuaan.
Photobucket
Photobucket
John istui yksinään baaritiskillä maistellen tavernan tarjoamia juomia. Hän oli vakuuttunut, että oli osannut tehdä paljon parempaa likööriä jo poikasena, kuin mitä tavernan baarimikko hänelle ojenteli. Dorritin kihlauksen jälkeen miehen oli kovin vaikea kasata ajatuksiaan tärkeää tapaamistaan varten. Että sen pitikin sattua samalle päivälle. Juoma juoman jälkeen katosi Johnin kurkusta alas mietteiden ja haikeuden kadottamiseksi.
Photobucket
"Onko tämä paikka vapaa?" Kuului käheä-ääninen kysymys Johnin vasemmalta puolen. Mies, jonka John tunsi vain työnimellä välittäjä, istuutui hänen viereensä tilaten itselleen tuopillisen laimentamatonta viiniä.
Photobucket
"Vihta on valmis saunaa varten." John sanoi miehelle tietäen, että tämä tietäsi, mitä hän todella tarkoitti. Hän oli saanut valmiiksi olut tilauksen ja se olisi valmiina toimitettavaksi. Välittäjän kasvoilla kävi nopeasti ilme, jota John ei osannut tulkita.
"Hyvä, täytyykin sitten tulla kiville saunomaan." Oli kuitenkin vastaus, ilman mitään erikoisuuksia. John ajatteli olleensa väärässä ja kuvitelli nähneensä omiaan.
Photobucket
John teki jo lähtöä kotiaan kohden, kun tuo sama ilme, jonka John oli uskonut nähneensä aikaisemmin välittäjän, kasvoilla palasi.
"Ole varovainen Ystäväni." Välittäjä kuiskasi hiljaa, niin ettei John meinannut kuulla sitä itsekään. "Kaikki eivät kaipaa Pinewoodissa vihdantekijöitä. On monia, jotka toimittaisivat laittomat vihdantekijät torin keskelle jalkapuihin miettimään tekojaan tai pahempaa." John ei ymmärtänyt alkuunkaan, mitä välittäjä horisi. Ei kukaan tiennyt mitä hän teki. Ei edes hänen perheensä.
Photobucket
Nauraen välittäjän puheille jalkapuista John poistui iloisesti vihellellen tavernasta. Kuka hänelle haluaisi pahaa. Hän oli tavallinen kauppias, eikä mitään muuta.
* * * *
Photobucket
Dalian syntymäpäivät olivat ovella. Muiden kokoontuessa iloisesti hurraamaan ja laulelemaan onnittelulaulua perheen pienimmälle jäsenelle, Stella kantoi sankarin kakun ääreen. Ymmärtämättä muuta kuin, että kaikilla oli hauskaa Dalia nauraa kihersi iloisena äitinsä sylissä, katsellen kuinka Stella kumartui puhaltamaan kynttilät kakusta.
Photobucket
Dalia Rowley
Photobucket
Iloisena perhe istui pöydässä syöden kakkua ja pohtien sitä, miten pöytään saataisiin kaikille paikka istua, vielä siksi aikaa, kun koko perhe kotona asusti. Dorrit oli luovuttanut oman paikkansa hetkeksi Dalialle tyytyen itse istumaan sivummalla.
Photobucket
Rautahansikkaan puuta raastava koputus katkaisi iloisen tunnelman ja käänsi kaikkien katseet ovelle. Ketään ei ollut kutsuttu.
* * * *
Sainhan mä jotain juonenpoikasta tähän ujutettua ;) !
Rowleyt vain on oma lempiperheeni, joka näkyy heidän ystävällisessä kohtelussa.
Niin Thomas on ihan NPC-hahmo, jolla tein vain ajanhenkeen sopivan tyylivaihdoksen.
Nimi tulee suoraana Maxiksen englanti-suomi nimilistasta :D !
Toivottavasti ette tylsistynyt, mutta vähän romantiikka näin juhannukseksi!

Kaikille vielä tasapuolisesti hyvää juhannusta!
Tavataan taas 2 viikon kuluttua ;)

17 kommenttia:

  1. Huomenta :) Ahmin osan aamupalan alkupalaksi ja hyvältä maistui!

    Nuorten rakkaustarina oli kuin suoraan jostain elokuvasta, mutta niin hyvin kirjoitettu, että se teki jutusta entistä suloisemman. Toivon vain, ettei Thomaksen viekkaassa katseessa ole koiraa haudattuna :S Poika on kyllä yltiösöpö, että mikäli parin rakkaustarina ei koe onnetonta loppua, lapsista tulee varmasti ihania. En malttaisi odottaa nähdä heitä!

    Neulojaihmisenä(-hulluna) pitää myös kehaista Dorritin syntymäpäivälahjakohtausta ♥

    Stella the ihmenainen :D Pidin siitä, kuinka kirjoitit jotenkin niin aidosti kauppiasperheen kiireisestä arjesta. Dorritin ihmettelyt äitinsä kerkeäväisyydestä on hyvä esimerkki. Stella taitaa kyllä olla lempihahmoni Rowleyn perheessä, vaikka koko perhe onkin aina osan odotuksen arvoinen ja enemmänkin :)

    Ai niin, muistatko kenties, mistä olet ladannut nuo shampanjapullon keskiaikaiset korvikkeet?

    Tämän osan jälkeen juhannuksenvietto alkaa todella hyvillä mielin :) Hyvää juhannusta Mesinen!

    VastaaPoista
  2. Ihana osanen jälleen kauppiaiden arjesta. Rowleyn emännän kakut ovat kyllä niin herkullisennäköisiä, että... Muutenkin Rowleyt on lemppareita ovat niin onnellinen perhe. stella on niin tomare puuhanainen ja John ihana vaikka onkin salapolttaja ;)

    Nuoren parin rakkaustarina oli kuin jostain taivaasta ja Thomas varsin komea herra. Harvemmin käy niin, että kaunottaria tipahtelee taivaasta syliin ;)
    Tykkäsin myös kovasti kosintakohtauksesta ja tyttären käden pyytämisestä ♥ Ah nuorenparin onnea, toivottavasti Thomaksella ei ole pahat mielessä....

    Ihana juhannusosanen ja niin mukavaa luettavaa, höystettynä hienoilla kuvilla :) MIten tässä taas malttaa odottaa jatkoa ?

    Hyvää juhannusta !

    VastaaPoista
  3. Aui: Huomenta vain itsellesi Aui!
    Mukava, että ehdit vielä käydä lukemassa osasen, ennen matkalle lähtöä! Rowleyt ovat oma lempiperheeni kunikaallisten lisäksi, joten en paljoa voi pahuuksiani täällä tehdä... Niin ja tarvitaanhan niitä onnellisiakin pareja.

    Hauska, että pidit nuoren parin rakkaustarinasta ;)! Olin vähän höpsköllä tuulella sitä kirjoittaessani... Kun Thomas asteli tontille ja parin salamat osoitteli valtavia lukemia, niin otin pojan pieneen stailaukseen ja Dorritille mieheksi :D ! Nyt poika asustelee vuokralla Pinewoodissa ja odottaa Dorrittia luokseen...♥
    Eiköhän pojan vekkulihymy ole vain osa pojan vekkulia olemusta...

    Kiitos vielä kommentista ja hyvää juhannusta sinullekin ;) !
    Laitoin linkin tuosta shampanjapullosta ja laseista sivuillesi ;)



    Vupii: Ihana, että pidit kauppiaiden elämästä. Perhe taitaakin olla yksi onnellisimmista Pinewoodissa. Nuo kakut on kyllä mahtavan näköisiä, en malta odottaa, että pääsen käyttämään upeita hääkakkuja aatelisten häissä.

    Mietin pitkään, miten Dorrit Thomasin tapaisi ja päädyin sitten tuohon, että tytteli tupsahtaa pojan syliin taivaista. Heh... Romanttinen höperö ♥ ! Thomasin ja Dorritin tulevaisuus näyttää tällä hetkellä erittäinkin onnelliselta ;) ! Muutama historiallinen virhe tuli tuossa kosinnassa, kun se turjakkeen puhemies puuttui, mutta muuten yritin noudatella aikakauden kosinta tyyliä. Johnilla vain ottaa koville luopua tyttärestään ;) !

    Ihana että pidit osasta!
    Kiitos ilahduttavasta kommentista ja hyvää juhannusta sinullekin :)

    VastaaPoista
  4. Dorritistapa tuli suloinen nuori neito ♥
    Mutta onkos Daniela lievästi kateellinen vanhemmalle siskolleen? Ainakin jos on, niin Dorrit tuntuu huomaavan tämän.
    John on kyllä aika reilu kauppias, kun suostuu kompromissiin että parkeille saataisiin kakku. Mutta kyllähän ne mansikatkin tulevat varmaan tarpeeseen ;) Ja Daniella on kyllä suloinen pieni taapiska :D
    Nii-in Dorrit, työtä on aina enemmän kun niitä tekee itse :)
    Rowleyt olivat siis huomanneet Lisan tiukkuuden eivätkä siksi pyytäneet Matildaa Darrenin puolisoksi. Ehkä pelkäsivät tytön saaneen liikaa vaikutteita äidiltään - tai sitten eivät ymmärtäneet Lisan sanatonta yllytystä.

    Vai että Thomas Lewis :D Ihan herrasmiehen elkeet tuolla nuorella asennkantaja kyllä, ei siinä mitään. Kyllä siinä unohtuu hamekankaat ihan hyvin, hyvä että kotitalon sijainnin sentään muistaa. Ja kosiikin vielä ♥
    Ihania nuo ranta- ja torikohtaukset.

    Kuuleppas nyt John, ottaisit nyt varoituksesta vaarin ja kärräisit ne salapolttovälineesi joksikin aikaa jonnekin piiloon, vaikkapa Oldwoodin korpeen.
    Dalian syntymäpäivien tunnelma taitaa hieman vesittyä kohtapuoliin...
    Mutta olipa kyllä hieno juhannusosa, tämän voimalla varmaan jaksaakin sinne keskiyöhön asti ;D Hyvää juhannusta siullekin!

    VastaaPoista
  5. Tosi ihana ja romanttinen osa :) Hyvää juhannusta sullekin ja jään odottelemaan innolla jatkoa, kuten aina!

    VastaaPoista
  6. Mahtavan romantiikantäytteinen osa! :--) Juuri oikea mauste näin Juhannukseen ;)

    Uuh, Dorritille olen täällä melkein kateellinen, kun hän putosi toriportailla suoraan blondin söpöläisen syliin ♥ ;---D Olipa nopeaa toimintaa, kun lähes tutustumisvaiheessa Thomas pyytää vaimokseen, mutta sopivaa ja tavallista tähän vuosisataan. =) He ovat kyllä niin söpö pari että pakko ihkuttaa♥33

    Jep, nyt muihin perheenjäseniin. Daliastahan kasvoi söpöläinen ja persoonallisen kaunis. En malta edes odottaa miltä tyttö näyttää teininä ;) Stella se puurtaa eri töiden parissa lainkaan väsymättä. Pakko kehua erityisen paljon tätä kakkua, tuli ihan vesi kielelle:

    http://i1095.photobucket.com/albums/i466/mesinen1/Osa22/Osa22105.png

    ^ Siis tuo mustasininen.

    Ja aina se jää jännään kohtaan, miten sulla riittää moneen eri perheeseen ideoita aina niin hienoihin loppuihin? :D Pahasti tuntuu, että mies on Johnin perässä, eikä niin hyvillä uutisilla... :S

    Mukavaa, että kauppiasherra antoi Dorritin käden Thomasille :) Jatkoa odotan kuolaten, tee sitä taas kun itseäsi innostaa!

    VastaaPoista
  7. Jahas, täytyykin tästä kohta sitten lähteä torille, jos sieltä löytyisi tuollaisia söpöläisiä, kuten Thomas :D
    Ihastuttava osa, vaikka tuo viimeinen kuva hieman toi jännitystä ilmaan. Olisi vain John kannattanut kuunnella sitä Välittäjää.
    Mutta siis, alkuperäiseen asiaan, Thomas♥Dorrit. Voih, niin romanttista. Hyvin toteutetut kohtaukset, ja poika/mies miksi häntä nyt kutsuisi meni vielä kysymään tytön kättä. Todellinen herrasmies :) Ja hieno parta hällä!

    Hyvä osa, tykkäsin, kun oli välillä hieman romantiikkaa ilmassa :) Jään odottelemaan seuraavaa osasta! =)

    VastaaPoista
  8. Olipa ihanan romanttinen osa, juuri sopivaa juhannuslukemista :)
    Kunhan John ei joutuisi pahoihin pulmiin tuon sivubisneksensä kanssa, tuohon aikaan rangaistuksetkin kun olivat eri luokkaa kuin nykyään..
    Dorritin ja Thomasin rakkaustarina oli niin suloinen, tälle parille ei toivo mitään muuta kuin onnea ja paljon rakkautta :)

    VastaaPoista
  9. Oij, ilahduin, kun osa oli omistettu minulle! Kiitos, kiitos! ♥ Mukavaa lukea tarinaa, jossa kirjoittaja arvostaa sekä kunnioittaa lukijaansa ja kaikkea mahtavaa! Päätin lukea osan oikein ekstrahuolella, kun oli kerran minulle tarkoitettu! .-) Kiitos tästä kunniasta ja ihanaa juhannusta sinullekin! .-) Oli jotenkin mukavan leppoisa osa. .-) Tykkäsin kohdasta, kun Brinsku tuli ostamaan kakkua, onneksi John auttoi kaveria. .-) Myös Dorrittin synttäri olivat iloiset, ja kivaa, miten tyttö niin kovasti innostui neulomisesta! Hieno tuo neulomis-asento. .-D Tykkäsin myös tyttösen torilla käynnistä ja Thomasin tapaamisesta. .-) Heh, jotenkin huvitti, miten Dorrit näki Thomasin jopa rahan leijonakuviossa. .-D Aika iloista, että nuoret pääsivät kihlautumaan. .--) Huih, jotenkin alkoi pelottaa tuossa lopussa, jääkö John joskus kiinni juoma-juttujensa kanssa. .-o Mies tuntuu niin rennosti suhtautuvan bisneksiinsä, toivottavasti hän muistaa myös varoa. .-) Aika kivasti juhannukseen liittyvä tuo vihtavertaus. .--D Mietityttää tosin, kuka se rautaheppu osan lopussa oli, eivätkai aio viedä pois jo nyt?

    VastaaPoista
  10. Olipas taas melkoinen osanen. Periaatteessa onnellinen osa, kun Dorrit sai itselleen unelmamiehen. Toivottavasti onkin sellainen, eikä mikään häntäheikki, joka juoksee jokaisen hameellisen perässä.
    Ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä Dorritin kannalta.
    Mutta jätitpä jännään kohtaan. Voi voi, ei kai isännälle nyt käy huonosti siksi, että joku ilkeä paskiainen vei viimeksi viinisatsin häneltä, vai onko tuo välittäjä asialla. Yrittää haukata isomman palan, kuin pystyy puremaan.
    Ei sitten tullut sillekään mieleen, että jos poistaa sen, joka osaa oikein hyvää viiniä valmistaa, käy kalpaten myös bisneksille.
    Mutta mutta jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä tuleman pitää. :)

    VastaaPoista
  11. Osa oli taas vallan mukavaa luettavaa. Eikä haitannut yhtään tuo romanttisuus. Onneksi edes joku perhe on aidosti onnellinen.

    Jätit kyllä aika pahaan kohtaan, toivottavasti Johnille ei käy kovin köpelösti...
    Ihanaa salamarakastumista Dorritilla ja Thomaksella, rakkautta ensi silmäyksellä. Tällä jaksaa taas pari viikkoa.

    Ja hyvää jussia myös sinne vaikka taitaa olla jo kohta ohi.

    VastaaPoista
  12. Hui, kuinkakohan Johnille käy? :0
    Hyvä osa, tykkäsin kovasti! Kirjoitat keskiajasta niin uskottavasti, ja kaikki lavastukset ym. ovat aivan keskiaikaisen näköisiä!
    Thomas & Dorrit, aww ♥ Ihanaa, että nuoret saivat toisensa!
    Jatkoa jään malttamattomana odottamaan :)

    VastaaPoista
  13. Loistava osa oli. Pitäähän sitä romantiikkaakin olla välillä ilmassa!

    Nuoripari on eittämättä suloinen kaksikko. Somasti tapahtui kosintakin oikein rantamaisemissa, oij, aivan hurmaavia kuvia siinä kohtauksessa. Ja jotenkin tykkäsin tuosta kädenpyytämiskohtauksestakin. Mukava tarina parivaljakolla kyllä, tuo ensitapaaminenkin oli mainio:-)
    Thomas on kyllä salskea herra;) Ja toki Dorritistakin voi sanoa, että sievä on!

    Mutta äh kun jätettiinkin taas jännää kohtaan!
    Noh, mutta, kiitos osasta, todella hauska oli lukea, ja jään odottamaan jatkoa mielenkiinnolla:--D

    VastaaPoista
  14. Ihanaa että Thomas ja Dorrit saivat toisensa ♥ Nähdäänkö Dorrittia sitten enää kun hän pian muutta Lewiseille? Mukava silti että kohtelet edes jotain perhettä ystävällisesti :D
    Mihinköhän Brian tarvii hääkakkua? Varmaan joku Brianin lapsista on joko tullut raskaaksi tai saanut jonkun raskaaksi... Kerran kun noin kiire on. No onneksi John antoi kakun halvemalla, kerrankun on tosi kyseessä :)
    Voi ei miten Johnin käy? Toivottavasti hän ei ole jäänyt kiinni salapoltosta... Jos vaikka olisi joku muu syy.
    Hyvä osa oli taas, innolla odotan jatkoa :D

    VastaaPoista
  15. Olipas ihana ja onnellinen osa! Vaikka loppu tosin enteilikin vähän ikävämpiä aikoja. Ihanasti kuvattu tuo Dorritin ja Thomasin kohtaaminen. Tosi romanttinen ja viaton tuo tapaaminen. Sulhanen vaikuttaa kaikin puolin kunnon nuorukaiselta. Dorrit saa kyllä olla onnellinen hyvästä tuuristaan!

    Hmmm... Jäin miettimään mihin Brian tarvitsi kiireesti hääkakkua. Kuka nai ja kenet? Daliasta kasvoi muuten ihanan persoonallisen näköinen. Neidissä on sellaista mukavaa realismia.

    Hienosti toteutettu ja lavastettu tori ja muut paikat. (Kuten aina!) Sopivat niin hyvin ajan henkeen.

    Minusta ei ollut yhtään liikaa siirrappia. Juuri sopiva annos näin Juhannuksen lieppeille. Seuraavaa osaa odotellen! :)

    VastaaPoista
  16. Jopas menit taas mielettömän mahtavaan kohtaan tarinasi jättämään! Tämä on milkein ilkiteko kun taas jäi tarina ihan kesken ;D. Mahtavaa mahtavaa!

    Lavastus torilla oli aivan uskomaton! Jäin pitkäksi aikaa tihruamaan että mitä kaikkea olet torille saanutkaan jemmailtua. Joka kerta kun jonkun tarinointeja lukee niin huomaan että sitä enemmän alan myös kiinnittämään huomiota taustoihin ja seiniin, en tiedä miksi, mutta tämä on niin hienoa kun pääsee ihastelemaan lavasteita jotka on huolella tehty. Huomasin kyyläilyni tosin jo asuntoesittelyiden kohdalla ;).

    Nuoripari tapasi kyllä sopivan suloisella tavalla, minkäs sille mahtaa jos ensisilmäys jo kertoo ihatumisen ja rakkauden palon aalloista ;). Ei liikaa siirappia (vaikka se on aina tervetullutta tälle lukijalle) ja kiva kun ainakin osa osasta oli ihan perhearkea ilman suurempia sotia perheen kesken....kunnes...ArGH :D. Jään odottamaan jatkoa!

    VastaaPoista
  17. Taitaa olla vähä nmyöhäistä toivottaa juhannusta, mutta toivotan silti myöhästyneet juhannukset!

    Eipä taaskaan ole mitään negatiivista sanottavaa kuvista tai kirjoituksesta. Olet kyllä ihan älyttömän taitava noiden keskiaika-tavaroiden käyttämisessä ,-) Olen kade.

    Varsin ihana rakkaustarina saatiinkiin alkuun tässä osassa .-) Siirappia ei mielestänmi ollut liikaa.. tai ehkä sitä oli ihan vähän liikaa minun makuuni, mutta jotenkin se sopi tähän osaan, joten en valita .-) Nyt kun tämä tarina saataisiin vain onnellisesti päätöökseen...

    Taidankin arvata, kuka sielllä ovella kolkuttelee.. Ettei vain olisi Johnin viinahommelit kiirineet väärille korville? Paitsi että kuka sen voisi olla juorunnut eteenpäin, kuka tietää Johnin puuhista? Vai enko vain musita jotain aiemmin tapahtunutta käännettä..? No. selvinnee ensi osassa (Rowleyn ensi osassa tarkoitan .-D).

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!