13.1.2012

14. Osa: Rowley

Photobucket
(124 kuvaa)
Pidemmittä alkupuheitta annan vuoron Rowleylle.
Alkuun vain varoituksen sana hempeilystä, siirapista, sun muusta,
kun Pinewoodin kiiistämättä onnellisin pariskunta astuu kuvioihin.

 
Viimeksi Rowleylla: Stella salasi raskautensa Johnilta. John ei olisi vielä halunnut hankkia lapsia, vaan keskittyä kauppansa pyörittämiseen. Stella sai viimetipassa kerrottua raskaudestaan Johnille, kun naisen synnytys jo käynnistyi. Perheeseen siunaantui Dorrit-vauva. John ihastui ikihyviksi tyttäreensä, eikä lapsen teon lykkäämispäätöstä enää otettu esille.
Photobucket
"Voi onko isin pienellä nälkä? Isin pienellä on nälkä! Täytyy etsiä äiti!" John leperteli Dorritille, joka itkeä tuhisi nälkäisenä. Makuukamarista kuului kolinaa, joten John päätteli Stellan olevan siellä. Siivous saisi jäädä! Dorrit tarvitsisi ruokaa! John ajatteli ja lähti harppomaan Dorrit sylissä kohti makuukamaria.
Photobucket
Mies lykkäsi Dorritin Stellan syliin ilma pidempiä puheita. Sen verran mies kuitenkin asiaa valaisi, että totesi tytöllä varmaan olevan nälkä. Kun Stella yritti sanoa, että hänellä oli ruoka keittymässä alakerrassa ja se palaisi kohta pohjaan, mies vain huikkasi hoitavansa homman. Hetken tuijotettuaan miehen perässä kolahtanutta ovea Dorrit katkaisi äitinsä pohdinnan parahtamalla tyytymättömästi. Stella nosti pikkuisen pikaisesti rinnalleen ja jäi mietiskelemään asioita pikkuisen ruokaillessa.

Naisen huulille hiipi väkisinkin hymy. Hän oli niin onnellinen Johnin kanssa. John piti suuresti Dorritista ja oli huolissaan joka tuhahduksesta, jonka tyttö suustaan päästi. Puoti tuntui kuitenkin jäävän auttamatta taka-alalle. Stella aavisti puodin painavan miehen mieltä, mutta Dorrit oli kuitenkin niin vähän aikaa näin pieni!

Photobucket
Stella löysi Johnin sitomasta kukkia yläkerran aulasta. Mies oli varmasti unohtanut ruoan kävellessään kukkapöydän ohitse ja hajusta päätellen ruoka oli palanut auttamatta pohjaan. Pikaisesti Stella laittoi Dorritin kehtoon ja kiirehti katsomaan keitostaan. Se todella oli palanut pilalle. Kaikki pitäisi taas aloittaa alusta.
* * * *
Photobucket
Dorritin syntymäpäivä läheni ja Stella olisi halunnut ehtiä leipomaan tytölle yhtä upean kakun, kuin mitä nainen oli kruununperilliselle tehnyt. Aatelisilta tuntui kuitenkin satelevan tilauksia toisensa perään, joten naisen täytyi vain tyytyä perinteiseen kakkuun, jollaisen kuka tahansa olisi osannut tehdä. Dorritin kakkuun käytetystä ajasta, kun ei saanut rahallista korvausta.
Photobucket
John yritti ja yritti sitoa kukkia kuten hänen isänsä ja isoisänsä olivat sitoneet, mutta John ei vain saanut sitä jotakin lisättyä kukkakimppuihin. Kimput olivat kauniita, mutta siihen se sitten jäikin. Isoisä oli osannut sitoa kimppuja, joista ihmiset olivat tulleet todella hyvälle mielelle, mutta John ei vain osannut! John ei millään keksinyt miten isoisä oli sen tehnyt, vaikka hän oli mielestään kokeillut jo kaikkia mahdollisia tapoja mitä olemassa saattoi olla. Tänään ei kuitenkaan olisi aikaa pohtia ongelmaa pitkään, sillä oli Dorritin syntymäpäivä ja tyttö voitti isoisän salaisuuden.
Photobucket
Illan jo hämärryttyä Dorrit oli herännyt lopultakin päiväunilta. Stella nosti pikkuisen onnellisena käsivarsilleen. "Sinusta tulee isotyttö!" Stella sanoi hieman haikein mielin. Tavallaan hän odotti kovasti Dorritin taaperoikää, mutta muisto niin lyhyeltä tuntuvasta vauvaiästä painoi naisen mieltä.
Photobucket
Stella nappasi Johnin kukkien sidonta paikalta mukaansa keittiöön. Tästä hetkestä mies ei haluaisi jäädä paitsi!
John huusi ja kannusti onnellisena taustalla. Hän ei millään malttanut odottaa, että näkisi tyttärensä uudessa mekossa, jonka mies oli tilannut aikoja sitten.

Photobucket
Stella kumartui Dorritin kanssa kynttilöiden puoleen ja puhalsi niin kovaa, kuin vain pystyi, varoen samalla kermojen lentämistä takaseinään. Dorrit yritti myös puhaltaa, mutta pikkuinen puhallus ei olisi saanut yksinään edes liekkiä lepattamaan.
Photobucket
Dorrit Rowley
Tytöstä tuli oikein söpö ilmestys.

Photobucket
Perhe söi kakkua onnellisena jännityksen jälkeisessä ilmapiirissä. Jopa Dorrit oli saanut pienen palan kakkua. Tyttö olisi ottanut isomman ja John antanut, mutta Stella ei suostunut. "Ei liikaa makeaa näin myöhään illalla!" nainen oli sanonut äänellä, johon ei ollut vastaan panemista edes Johnilla.
* * * *
Photobucket
Stella oli saanut Dorritin lopulta nukahtamaan. Hän olisi ollut itsekin aivan valmis vetämään peiton ylleen kulkien samalla unilinnaa kohden. Kamariin saavuttuaan hän löysi Johnin makoilemasta sängyltä. Mies kaappasi naisen syleilyynsä etsien samalla huulillensa vastinparia. Mies kuiskasi suudelmien sekä hyväilyjen välissä, että eikös ollutkin ihana päivä? Mitä jos tekisimme siitä täydellisen?
Photobucket
Stellan ajatuksen sumenivat ja päivän tapahtumat muuttuvat yhdeksi valkeaksi puuroksi. Hän muisti olleensa tänään todella onnellinen, mutta John valtasi nyt hänen ajatuksensa kokonaan.
Photobucket
John odotti pitkään pitäen Stellaa sylissään että nainen nukahtaisi. Lopulta Stellan tuhinasta päätellen, nainen oli nukahtanut ja John uskalsi irrottaa otteensa naisen ympäriltä. Hiljaa mies hivuttautui istumaan sängyn reunalle. Hetken hän oikoi ajatuksiaan, jotka olivat melkein lähteneet Stellan mukana unilinnaan. John olisi niin halunnut vain mennä peiton alle Stellan kanssa ja vetää naisen syliinsä ison unilelun tavoin, mutta hänen täytyi tehdä perheensä eteen kaikkensa.
Photobucket
John oli jo astumassa kamarin ovesta, kun hän muisti miten häntä viimeksi oli palellut yötöissä. Mies vetäisi vaatteet ylleen ja jatkoi kesken jäänyttä matkaansa, kohti yläkerran aulaa.
* * * *
Photobucket
Aulassa John asettautui kirjahyllyn eteen. Varmoin ottein hän tarttui ruusun hoidosta kertovaan kirjaan. Kirjaan, joka ei ketään muuta olisi kiinnostanut, kuin kukkien sitojaa.
Photobucket
Kirjahylly kolahti ja lähti naristen pyörähtämään ympäri. John ajoitti askeleensa juuri niin, että hän ehti juosta hyllyn pyörähtäessä sen takana aukenevaan pieneen huoneeseen.
Photobucket
John käveli huoneen perällä odottaville tikapuille. Huone oli karu, eikä sen seiniä ollut vaivauduttu päällystämään millään. Ainoa kalustus oli perällä olevat tikapuut, kynttilälampetti ja ovena toimiva kirjahylly. Mies nosti jalkansa ensimmäiselle puulle ja vetäisi itsensä ylös. Työt oli tehtävä.
Photobucket
Yläkerrassa avautui mitä eriskummallisin näky. Seinää kiertävät hyllyt notkuivat erilaisia viini-, viski- ja brandypulloja. Saattoi sekaan olla livahtanut muutama pullo sahtia. Monet pullot olivat niin vanhoja, ettei edes John tiennyt tarkkaan mitä ne sisälsivät.
Photobucket
John katseli työpöytäänsä, jolla muhi ties mitä yhdisteitä. Hän oli saanut uudenvuodenaatoksi suuren tilauksen, johon hän oli jo monta päivää keitellyt tarvittavia aineksia loistavan maun takaamiseksi. Kaikki alkoi olla jo valmista.
Photobucket
Huoneen perällä odotti suuri tynnyri. John nappasi työpöydältään tuopin ja asteli tynnyrin luokse. Laatu täytyi tarkistaa. Juoma oli muhinut jo jonkin aikaa. Tuoksu ainakin oli oikea!
Photobucket
John hörppäsi tuopista ja maisteli juomaa. Tyytyväinen hymy nousi miehen huulille. Viini oli onnistunut erinomaisesti. Välittäjä olisi varmasti tyytyväinen. Tällä juomalla hän saisi vielä lisää tilauksia.

John oli taitava viinin valmistaja neljännessä sukupolvessa. Salahuoneen oli aikoinaan rakentanut hänen isoisoisänsä ja huone oli pysynyt salaisuutena siitä lähtien. Vain talon perijät saivat tietää edes huoneen olemassa olosta. Viinin valmistus oli kielletty Pinewoodissa, mutta Johnin viinit ja muut tuotteet myivät loistavasti. Hän oli taitavampi viinitehtailija, kuin viralliseksi ammatikseen sitä harjoittavat. 

* * * *
Photobucket
Päästyään takaisin yläkerran aulaan John kuuli hiljaista, mutta iloista lauleskelua Dorritin makuuhuoneesta. Dorrit istui sängyssään ja lauloi hiljalleen tutun melodian tahtiin. Sanoista ei John saanut selvää. "Kuka pieni täällä on herännyt?" John kysyi ja nosti Dorritin syliin sängystään.
Photobucket
Photobucket
John puki Dorritille päivä vaatteet ylle ja meni itse nukkumaan Stellan viereen. Miehen luottamus tyttöön oli rajaton. Monet muut eivät olisi jättäneet taaperoikäistä vahtimatta, mutta John uskoi kaiken menevän hyvin. Eikä mies turhaan tyttäreensä luottanut, sillä Dorrit uppoutui täysin leikkimään nukkekodillaan.
Photobucket
Stellan hämmästys oli suuri, kun Dorrit olikin täysissä tamineissa lattialla. "Kuinka sinä siihen olet päässyt ja miten ihmeessä olet saanut puettua päällisvaatteet?" Stella hämmästeli ja nosti iloisesti reisiään läpsyttelevän Dorritin syliinsä.
Photobucket
Photobucket
Dorrit oli niin iloinen ja virkeä, että Stella ajatteli olevan otollinen aika pienille kävelyharjoituksille. Dorrit ei saanut otettua Stellan kannustuksesta ja yrityksestä huolimatta askeltakaan. Stellan otettua askel taaksepäin jätettyään Dorritin seisomaan paikoilleen tyttö tömähti heti takapuolelleen roiman itkun saattelemana. Montaa kertaa ei harjoitusta voinut edes toistaa, kun tyttö jo itki koko aikaisesti.
"Äidin pieni prinsessa taitaa olla väsynyt! Moneltakohan sinä olet edes herännyt?" Stella totesi hellästi silittäen samalla tyttönsä poskea.

Photobucket
Dorritin nukahdettua Stellalla oli pitkästä aikaa kotitöille. Hän pesi pitkään likaisena olleet astiat, pyyhki pöydät sekä takan. Tyytyväisenä Stella katseli keittiötään, joka loisti puhtautta. Nainen ihmetteli itsekin omaa tehokkuuttaan.

* * * *
Photobucket
Tehokkaana ollessaan Stella ajatteli saman tein valmistaa illan aterian uuniin panoa vaille valmiiksi.  Hmm... Tämäkin täytyisi siivota, Stella ajatteli katsellessaan ruokakomeron täytenä notkuvia hyllyjä. Moni ruuista ei vain näyttänyt enää kovin hyvältä, eikä varsinkaan syömäkelpoiselta. Stellan korviin kantautui vaimea itku. Tyttö olisi varmasti nälkäinen.
Photobucket
Dorrit suorastaan ahmi Stellan tarjoamasta tutista maidon ja leivän seosta. Stella oli kuullut, että jotkut sekoittivat ruokaan myös viiniä tai olutta, mutta Stellasta se oli aivan sopimaton juoma lapselle. Sitä paitsi mistä hän, köyhä kauppiasvaimo, olisi viiniä saanut?
Photobucket
Ensi lumi antoi odottaa pitkään itseään. Johnia lumen viivästyminen ei pahemmin haitannut. Nyt hänen ei tarvinnut kuin marssia aamulla ulos ja kääntää aukiolo-kyltti. Lumen tultua hänen pitäisi kaivaa myös polku asiakkaille, jotka kuitenkin valittaisivat liiasta lumesta puodin edessä.
Photobucket
Kauppa kävi mukavasti. Paronien palvelijatarkin oli löytänyt Rowleyn puodin. Stellan makoisat leivonnaiset ja Johnin kauniit kukka-asetelmat tekivät moniin lähtemättömän vaikutuksen ja kaipuun saada niitä uudestaan.
Photobucket
John ihmetteli pitkään liikkeessä sulkakynä kädessä kuljeskelevaa mieshahmoa. Mies vetäisi sormella hyllyn pintaa pitkin kuin katsastaen pölyn olemassa olon ja kirjoitti pikaisesti mukanaan olevalle paperille. John ei vain voinut ymmärtää miehen puuhia, mutta asiakasta tämä kuitenkin oli ja kaipasi varmasti palvelua.
Photobucket
Mies olikin ollut Pinewoodin puotien arvioija ja Rowleyn puoti voitti parhaista parhaimman palkinnon. John olisi voinut haljeta ylpeydestä asetellessaan palkinnon puodin ansaitseman ensimmäisen riikintaalerin viereen. Tämä toisi varmasti vielä enemmän asiakkaita! John ei voinut uskoa voittaneensa jopa Petersonit. Erik varmasti halkeaisi kateudesta kuullessaan tästä.
* * * *
Photobucket
Talvipäivät kylmenivät kylmenemistään, mutta ensilumi antoi vain odottaa itseään. Dorritin hoito ja aatelisten kakkutilaukset vievät Stellalta kaiken ajan. Stella oli kuitenkin varma, että hän eli elämänsä onnellisimpia aikoja, sillä perhe odotti jälleen perheenlisäystä. John ei ollut meinannut pysyä housuissaan, Stellan kerrottua vauva epäilyksestään. Nyt kun vatsakumpu alkoi jo näkyä, mies oli koko ajan taputtelemassa ja juttelemassa vatsanasukille.
Photobucket
"Istupa nätisti siinä, niin äiti antaa sinulle ruokaa!" Stella maanitteli Dorrittia. Tyttö ei viihtynyt syöttötuolissa ilman ruokaa ja varsinkin yksin jäädessään meteli yltyi korvia vihlovaksi.
Photobucket
Maanittelu ei kuitenkaan auttanut, vaan Stella kuuli peräänsä tytön kiukkuisen huudon ja pienten käsien kopinan, jotka hakkasivat tyhjää pöytää kiukkuisesti.
Photobucket
Stella ei jaksanut puuttua edes tytön syömätapoihin saatuaan tämän lopulta olemaan hiljaa. Syökööt sormillaan, kyllä hänellä on vielä aikaa oppia! Stella tuhahti itsekseen tytärtään katsellessa.
Photobucket
John oli ollut liikkeen puolella täyttelemässä hyllyjä ja kiillottamassa palkintoaan, kun hän oli kuullut Dorritin mekastuksen. Mies kurkisti ovesta oleskeluhuoneen puolelle, eikä voinut vastustaa syöttötuolissa istuvaa tytärtään tämän imiessä kasvot ruuassa pieniä sormiaan puhtaaksi.

Stellan kauhistukseksi, John pyyhkäisi paidan liepeellään tytön kasvot ja nosti tämän nauraen korkealle ilmaan. "Kuka on isin pikku sottapytty?" John kysyi onnellisesti nauravalta Dorritilta.

Photobucket
Stella keskeytti isän ja tyttären hellän hetken napaten Dorritin omaan syliinsä. "Älä vatkaa lasta tuolla tavalla heti ruuan jälkeen!" Stella murahti, muttei voinut olla nauramatta nähdessään Johnin hölmistyneen ilmeen. Dorrit haukotteli makeasti. Stella lähti viemään tyttöä nukkumaan ja huikkasi perässään, että hän oli kattanut Johnillekin lautasen pöytään.
Photobucket
Photobucket
Stella ja Dorrit olivat juuri tulossa iltakylvystä, kun John jo kaappasi vaimonsa hellään syleilyyn. Dorrit hämmästeli lattialla vanhempiensa käytöstä, eikä voinut millään ymmärtää, miksi isä äidin vatsalle jutteli. Tyttö tutki omaa vatsaansa ja yritti huhuilla, mutta ei sieltä kukaan ei vastannut.
Photobucket
Nauraen Stella kaappasi mahaansa tutkivan Dorritin nauraen syliin ja rutisti tätä itseään vasten. "Ei meidän pikku neiti taida ymmärtää vielä, että hänestä on tulossa isosisko." Stella nauroi Johnille ja jatkoi että tytön oli nyt viimein aika mennä nukkumaan.
* * * *
 PhotobucketPhotobucket
Aika kului nopeasti liikkeen asioita hoitaessa ja Dorritin kanssa elämälle tärkeitä asioita harjoitellessa. Stellan vatsa kasvoi kasvamistaan ja perhe odotti jo kovasti uuden lapsen syntymää.
Photobucket
Suurin puheenaihe tällä hetkellä tuntuikin olevan mihin sijoittaa tuleva lapsonen? Perheellä ei ollut enempää huoneita kuin kaksi kamaria, joista toinen oli Dorritin ja toinen vanhempien käytössä. John lupasi aloittaa yläkerran terassin paikalle toisen kamarin rakentamisen. Dorritin täytyi vain sitä ennen elää sisaruksensa kanssa samassa huoneessa.
Photobucket
Stella oli ollut koko päivän kovin huonovointinen. John oli lupautunut pesemään astiat, jos Stella vain menisi lopultakin nukkumaan väsymystään pois. Kamariin päästyään Stella tunsi viiltävän vihlaisun vatsassaan.
Photobucket
Kauhuissaan hän huusi Johnia apuun. Kaikki ei ollut kunnossa. John ei tiennyt miten auttaa vaimoaan, joten saatuaan tämän makuulle sänkyyn, mies säntäsi hakemaan Sisar-Marian apuun.
Photobucket
Sisar-Maria oli todennut Stellalla olleen ennen aikaisia supistuksia. Raskaus oli vähällä mennä kesken. Maria oli antanut Stellalle jotain mikä sai naisen nukkumaan rauhassa. John oli lupautunut hoitamaan Dorrittia, jotta Stella saisi levättyä. Dorrit roiski iloisesti vettä isänsä huolestuneille kasvoille. Pienen tytön kasvoille nousi surullinen ilme, kun isä ei nauranutkaan hänen tempuilleen, kuten ennen.
Photobucket
"Nyt isän pikku prinsessa nukahtaa kiltisti kehtoonsa!" John sanoi. Tyttö vaati kovaäänisesti äitiä paikalle, mutta John yritti selittää, että Dorrit ei saisi sisarusta, jos äiti ei saisi nyt rauhassa nukkua. Tyttö katsoi isäänsä pienten sinisten silmiensä läpi, kuin ymmärtäen mitä isä juuri hänelle sanoi. Ehkä puhumisharjoitukset eivät olekaan menneet aivan hukkaan, John tuumi tuudittaessaan uneliasta tyttöään uneen.
Photobucket
Dorritin lopulta nukahdettua John totesi itsekin olevan todella väsynyt. Mies vaihtoi pyjaman yllensä ja kipusi peiton alle. Hän ei voinut vastustaa olla vetämättä Stellaa käsivarsilleen, kun hän huomasi naisen olevankin hereillä. "Kokeile, kuinka vauva potkii!" Stella sanoi hymyillen iloisesti vetäen samalla miehen käden vatsalleen. Pitkän tovin he viettivät hiljaa toistensa sylissä tunnustellen Stellan vatsanasukin villejä liikkeitä ja ollen onnellisia siitä, että vatsassa edelleen oli asukki.

* * * *
Photobucket
Photobucket
Raskauden loppupuolella Stellan olo koheni huomattavasti. Nainen innostui pitkästä aikaa ruuanlaitosta ja puodin pöydän täyttyivät innostuksen ansiosta kaiken näköisistä herkullisista leivoksista. John ja Dorrit saivat myös nauttia Stellan herkullisista kokeiluista, vaikka suurin osa menikin kaupaksi.
Photobucket
John puolestaan oli ottanut miltein kokonaan Dorritin hoidon vastuulleen. Dorrit ja John lauloivat iloisesti yhdessä lastenlauluja. Välillä John ei tiennyt kumpi opetti kumpaa. Tytön ilmeestä päätellen John lauloi useammin väärin, kuin tyttö itse.
Photobucket
"Olenko muistanut sanoa miten raskaus sinua pukee?" John kysyi Stellalta vetäen naista samalla hiljalleen syliinsä. Miehen katse ja kosketus sai Stellan tunteet kuohumaan ja purkautumaan hihityksenä. John hiljensi vaimonsa naurunpurskahduksen painamalla huulensa naisen pehmeitä huulia vasten. Hiljalleen Stella tunsi, kuinka mies ujutti naisen pyjamaa pois heidän välistään.
Photobucket
"Rakastan sinua yli kaiken. Tiedäthän sen?" John kysyi Stellalta, joka piti miehen kättä omassaan. "Miten minä en voisi olla tietämättä sitä? Mutta tiedäthän sinä että minä rakastan sinua?" Stella esitti vasta kysymyksen. Vastaukseksi hän sai mieheltä päristyksen niskaan, kuin osoittaen kuinka typerä Stellan kysymys oli ollut. Itsehän kysyin ensin, Stella ajatteli samalla, kun meinasi tukehtua nauruun miehen kutittaessa.
* * * *
Photobucket
Peiton välinen toiminta oli pistänyt Stellan hormoneihin vauhtia ja synnytys käynnistyi auringon ensisäteiden pilkistäessä Pinewoodin vuorien takaa.
Photobucket
Stella huusi ja kirkui, niin että John nousi korviaan pidellen sängystä ylös.
Photobucket
John katseli kauhun ja hädän sekaisin tuntein vaimonsa huutoa. Hän ei todellakaan tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä! Mies vain seisoi paikallaan. Vaimo huuteli jotain lapsenpäästäjästä, mutta Johnin aivot eivät rekisteröineet puhetta. Hän pelkäsi verta ja sitä tuntui olevan kaikkialla.
Photobucket
Photobucket
Ilman lapsenpäästäjältä saatua apua Stella saattoi maailmaan pienen poikavauvan.
Photobucket
"John, se on poika!" Olivat sanat, jotka mies muisti seuraavaksi aamun tapahtumista heräämisensä jälkeen. Ylpeänä isänä John otti poikansa syliinsä, ihaillen miten Stellan ja hänen rakkaus oli ikuistettuna heidän lapsiinsa.
Photobucket
Photobucket
Hetken päästä Stellan valtasi kumma tunne ja synnytyspoltot käynnistyivät uudestaan. John jähmettyi vauva sylissä paikoilleen kauhusta. Johnin ja Stellan onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja pian Stellan käsivarsilla lepäsi tyttövauva.

* * * *
Photobucket
Stellalla tuli kiire pukea kaksosille lämmintä vaatetta ylle, olihan sentään talvi. Äitinsä vaalean ihonvärin perinyt poika sai nimekseen Darren Rowley. Isänsä hieman tummemman sävyn perinyt kuopus nimettiin Daniela Rowleyksi.
Photobucket
Kaksoset olivat koko ajan kovin nälkäisiä, eikä Stellasta tuntunutkaan jäävän aikaa muuhun kuin kaksosten ruokkimiseen. Kun toinen oli tyytyväinen, toinen huusi. Dorrit vei taas Johnin ajan. Onneksi kohta olisi tytön syntymäpäivä, niin tämä löytäisi jo kaapista itse ruokansa.
Photobucket
Photobucket
Stellan suureksi harmiksi Dorritin syntymäpäivä koitti nopeammin kuin mitä hän oli kuvitellutkaan. Hän ei ollut ehtinyt leipoa edes kakkua. John huusi Stellaa kiireesti paikalle! Nainenhan myöhästyisi kohta!
Photobucket
Dorrit Rowleystä tuli oikein sievä tyttönen. Koska uusikamari ei ollut vielä valmis, oli lastenkamarissa nyt todella ahdasta. John teki parhaansa, mutta kamarin valmistuminen vei aikaa.
(Miten voivat Johnin kädet osua noin sopivasti näyttää noin paljon hörökorvilta?)

* * * *
Photobucket
Jouluaattoaamu koitti pitkän odotuksen jälkeen. Dorrit ei meinannut pysyä nahoissaan ja siksi Stella olikin käskenyt tytön purkaa energiansa vaikka kylpyammeen siivoamiseen. Dorrit puunasi iloisesti odottaen iltaa enemmän kuin mitään muuta lyhyen elämänsä aikana.
Photobucket
Tyttö haaveili kuusen alustaa koristavista lahjoista. Stella huomasi tyttönsä kiinnostuksen kohteen ja heristi sormeaan. "Vasta illalla kultapieni!" Stella sanoi yrittäen saada ääneensä hieman jämäkkyyttä.
Photobucket
John avasi liikkeen. Häntä ei olisi yhtään huvittanut pitää jouluaattona liikettä auki. Varsinkin nyt, kun taivaalta oli alkanut sadella hiljalleen lunta. Joulu oli kuitenkin yksi parhaimmista myynti päivistä, kun aatelisten palvelijat kävivät hakemassa juhlapöytiin herkkuja sekä tuoreita kukkia.
Photobucket
Sillä aikaa Stella laittoi jouluaterian maustumaan. He eivät olleet onnistuneet hankkimaan kanaa tai kinkkua, mutta kirjolohi oli niitäkin harvinaisempi ja arvokkaampi ateria, kunhan se vain onnistuisi.
Photobucket
Photobucket
John puolestaan yritti vakuuttaa asiakkaita tuotteidensa erinomaisuudesta. Kuten hän oli aavistellutkin, puoti oli täyttynyt heti ovet aukaistuaan. Kaikki halusivat omille isäntäperheilleen vain parasta, eikä se todellakaan tehnyt Johnin hommaa helpommaksi. Mies sai vääntää kuin rautalangasta, että kaikki oli varmasti tuoretta ja kelpaavaa aatelisten hienompaakin hienommille makuaisteille.
Photobucket
Lopulta John sulki väsyneenä puhumiseen ja ihmisiin liikkeen. Löytäisikö hän mistään joulumieltä tällaisen päivän jälkeen, mutta selän takaa kuuluva iloinen nauru sai hänen väsymyksensä unohtumaan hetkessä.
Photobucket
Dorrit pyöriskeli onnellisena lumihangessa tehden lumienkeleitä. "Annas kun minä näytän sinulle miten tehdään lumiukkoja!" John julisti tohkeissaan ja alkoi pyöritellä palloa.
Photobucket
Photobucket
John sai nopeasti seuraa Dorritista ja pian oli lumiukko valmis. Dorrit kävi hakemassa sisältä äidiltään hieman vaatteita lumiukolle. "Tulipa siitä hieno!" John sanoi ylpeänä Dorritin vielä parannellen muutamia yksityiskohtia. Lumiukko olikin tullut parahiksi valmiiksi, sillä pian sisältä kuului Stellan kutsu tulla syömään.
Photobucket
Iloinen puheensorina täytti alakerran Rowleyn perheen nauttiessa jouluateriaa. Dorrit kertoi tohkeissaan Stellalle, mitä he olivat isän kanssa ulkona puuhailleet.
Photobucket
Lopulta päästiin Dorritin odottamaan hetkeen. Tyttö avasi innoissaan joululahjansa. Hän tiesi vanhempiensa todella työskennelleen sen eteen, mitä siellä ikinä olikaan.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Dorrit leikki iloisena oleskeluhuoneen lattialla uudella lelullaan. Paketista oli paljastunut puinen yksisarvinen. Stella ja John katsoivat onnellisena lapsensa touhuja syleillen samalla toisiaan. Jouluaatto oli jo kääntynyt pitkälti joulupäivän puolelle, kun Stella passitti Dorritin nukkumaan. Kaksoset olivat nukkuneet jo kauan.

Stella katseli nukkuvia lapsia lastenkamarin pimeydessä, kun John kietoi kätensä hänen ympärille sanoen hänellä olevan ehdotus, joka vaatii, että Stella pukisi lämpimästi ylleen.

Photobucket
Lumi leijaili hiljalleen maahan parin istuessa takapihan penkillä kuuta ja tähtiä ihaillen. Tuuli oli tyyntynyt, eikä Johnin kainalossa muutenkaan olisi voinut olla kylmä. Miehen kuiskailut naisen korvaan saivat lämmön hehkumaan myös sisältä päin. Stellasta tämä oli juuri sellainen täydellinen hetki, joista jokainen nainen haaveilee pikkutyttönä useimmiten kokematta sitä koskaan.

* * * *
Photobucket
Talon viimeisenkin valon sammuttua Rowleyn talon eteen ilmestyi kaksi huppuunsa kätkeytynyttä hahmoa. Hupullisen hahmot kävivät kiivasta, mutta hiljaista keskustelua keskenään Rowleyn talon edessä.
Photobucket
Hiljaa varoen jokaista askeltaan hahmot hiipivät kohti yläkertaa vieviä portaita.
Photobucket
Hiljaa varoen jokaista askeltaan hahmot hiipivät kohti yläkertaa vieviä portaita.
Photobucket
Salahuoneeseen päästyään he marssivat perimmäisessä nurkassa olevan viinitynnyrin luo molemmat hihkuivat onnesta ja varmistivat vielä olevansa oikealla tynnyrillä hörppäämällä ison tuopilliset Johnin aatelisten juhliin tekemään viiniä.
Photobucket
Toisen vielä nauttiessa tuoppiaan loppuun nurkassa toinen oli vetäytynyt kauemmaksi. Tämä katseli hyllyjä, jotka notkuivat viineistä todeten tuoppia tyhjentävälle, että nuo otetaan myös mukaan!
Photobucket
Hiljaa juuri ennen aamun ensi säteiden pilkahdusta toverukset juoksivat mukanaan Johnin viinitynnyri ja kaikki muutkin tämän tekemän alkoholijuomat. Ainoa mitä salahuoneeseen oli jätetty, oli käytetyt tuopit, jotka oli juotu viimeistä tippaa myöten loppuun.

* * * *
Photobucket
Kevät toi mukanaan raikkaan tuulahduksen Rowleyn taloon. Joulun tapahtumien seuraukset näkyivät Stellan tihentyneillä toilet käynneillä. Perhe odotti jälleen uutta tulokasta, joka aiheutti Stellalle enemmän päänvaivaa, kuin nainen olisi voinut uskoa.
Photobucket
John oli ollut huonolla tuulella koko kevään, mutta yritti antaa joulun tapahtumien olla vaikuttamatta hänen käytökseensä perheen ja asiakkaiden aikana. Kauppa kävi kuitenkin loistavasti ja puoti menestyi!

Viinanvälittäjä oli ollut todella vihainen ja kertonut aatelisten kuivien juhlien suututtaneen juhlien isännän perin pohjin. Välittäjä oli käskenyt Johnin varoa selustaansa ja etsiä samalla uuden välittäjän. Mies ei selkeästi ollut luotettava erinomaisesti tuotteesta huolimatta, eikä hän halunnut aatelisten mustalle listalle.

Photobucket
Kaksoset vaativat vanhemmilta paljon huomiota ja usein Stella tunsi syyllisyyttä Dorritin takia. Tyttö oli jäänyt kovin yksin viimeaikoina, kun vanhemmat eivät vain ehtineet olla tämän kanssa. Dorrit oli kovin ahkera ja ymmärtäväinen vanhempiensa kiireitä kohtaan, mutta silti tämä oli vain pieni tyttö.
Photobucket
Stella jakoi Johnille huoliaan Dorritin suhteen iltaisin loikoillessaan miehen kainalossa. "Eikös tyttö ole kovasti halunnut oppia lukemaan?" John kysyi yhtäkkiä. Stella ei pysynyt mukana miehen ajatuksen juoksussa. Ihmettely varmasti paistoi naisen kasvoilta, koska John jatkoi nopeasti:
"Ei, kun minä vain ajattelin. Kylällä pyörii lukkarin koulu, ja olen kuullut asiakkailta, että siellä on tilaa. Voisin yrittää saada Dorritin sinne."

Stella hämmästeli, koska ei tytöt yleensä saanut käydä lukkarin koulussa, mutta John sanoi tuntevansa lukkarin, eikä Dorritin tarvitsisi käydä kuin kerran viikossa.


* * * *
Photobucket
Kaksosten syntymäpäivä koitti nopeammin, kuin kukaan olisi uskonut. Tällä kertaa Stella oli ehtinyt leipoa kakut, mutta kakkujen näkeminen sai hänen omantuntonsa muistuttamaan kipeästi Dorritin viime syntymäpäivistä, joilla ei kakkua ollut.
Photobucket
John piti sylissään Daniellaa ja Stella Darrenia. Kuin yhteisestä sopimuksesta he kumartuivat yhtä aikaa kynttilöitä puhaltamaan. Kumarrus, puhallus ja puff...
Photobucket
Darren Rowley
Photobucket
Tämä pieni nuppusuu puolestaan on Daniela Rowley.
* * * *
Photobucket
Photobucket
Kaksoset veivät edelleen suurimman osan vanhempien ajasta. Niin monta asiaa opetettavana, sekä niin monta vaippaa ja pyjamaa vaihdettavana. Aika ei vain tuntunut millään riittävän.
Photobucket
Raskauskin vei Stellan jaksamisesta omat veronsa. Hänestä tuntui, että uusin perheenjäsen on villimpi kuin sisaret yhteensä. Välillä Stella olisi voinut vannoa näkevänsä pienen käden tai jalan painautuvan vatsan pintaan. Stellan oli pakko vaihtaa ylleen löysempi hame. Tämä kaveri tulisi olemaan vaikea! Nainen huokaisi vatsaansa pidellen.
Photobucket
Johnia ei paljoa huolettanut talon ahtaus, rahan vähyys tai mikään muukaan. Hän oli aivan huumaantunut Stellan alati kasvavasta vatsasta ja lirkutteli sille aina kun vain ehti.
Photobucket
John oli käynyt pitkiä keskusteluita lukkarin kanssa Dorritin hyväksymisestä kouluun. Lopulta lukkari oli suostunut Johnin ehdotettua, että Dorrit kävisi vain kerran viikossa koulussa. Niin ja Johnin sujautettua salaa kenenkään tietämättä muutaman pullon lukkarille uudesta tuotannostaan.

Stella oli ihmetellyt lukkarin suostumista, mutta ei valittanut yhtään. Dorrit odotti innolla ensimmäistä koulupäivää. Hän ei oikein osannut keskittyä mihinkään, vaikka siihen oli vielä viikko aikaa.

Photobucket
Puutarha vaati jo pikku hiljaa huomiota. Stella hoiti puita minkä ehti. Ennen hän oli hoitanut niitä, kuin nyt omia lapsiaan, mutta nyt hänellä ei vain ollut aikaa. Parhaansa hän kyllä yritti hyvän sadon toivossa, mutta voimat olivat lopussa.
Photobucket
John viskoi iloisena Darrenia ilmaan pojan nauraessa katketakseen. Hän oli yrittänyt opettaa poikaa kävelemään, mutta tuokio olikin päättynyt villiin leikkiin. Päristäessään nauravan pojan mahaa mies tunsi jonkun kiskovan lahjettaan.
Photobucket
Pieni ja mustasukkainen Daniela kiskoi isänsä lahjetta huomion toivossa. John laski Darrenin maahan, joka suuntasi leikkimään lelulaatikolla, ja nosti Danielan syliin. "Kokeillaanpa sinun kanssasi kävelyharjoituksia." John sanoi päättäväisesti Danielalle ja laski tytön lattialle. Daniela ei ollut ollenkaan otettu tämän kaltaisesta huomiosta, hän oli vain halunnut isänsä heiteltäväksi.
Photobucket
Lopulta koitti Dorritin ensimmäinen koulupäivä. Innoissaan tyttö kapusi vaunuihin, jotka oli lähetetty hakemaan köyhien lapsia. Muissa valtioissa aatelista alemmat olisivat saaneet kävellä kouluun, mutta Pinewoodissa kuningas oli määrännyt yleisen koulukyydin, joka keräsi lukkarin kouluun menevät lapset mukaansa. Dorrit katsahti vaunuun, jossa oli vain poikia. Hän oli ainoa tyttö. Olikohan tämä sittenkään kovin hyvä idea?
Photobucket
John ei oikein tiennyt miten hänen olisi pitänyt suhtautua Dorritin kouluun menoon. Hän oli ylpeä, että hänen tytär pääsi kouluun, mutta samalla hänestä tuntui, kuin hän olisi menettänyt pienen tytön ja saanut neidin tilalle.
John yritti saada Darrenin innostumaan lastenlauluista, joista Dorrit oli kovasti pitänyt, mutta poika vain käänsi nyrpeänä päätään pois. Hän olisi halunnut leikkiä palikoilla, eikä laulaa. John puolestaan vain kaipasi Dorritia enemmän ja enemmän.
Photobucket
Daniela kyllä piti musiikista ja musisoinnista, muttei välittänyt laulaa. John katseli surullisena Danielaa. Hän olisi halunnut tehdä jotain kivaa kaksosten kanssa, eikä vain opettaa puhumaan, kävelemään ja pottailemaan. Johnin ajatuksen keskeytyivät, kun alakerrasta kuului kivuntäytteinen huudahdus.
Photobucket
Stellan synnytys oli käynnistynyt. John katseli jälleen kauhusta jäykkänä vaimonsa kipuja. Vaikka hän kuinka rakasti lapsia, hän silti toivoi että tämä jäisi viimeiseksi. Stella kouristeli anoen Johnia hakemaan lapsenpäästäjää tietäen kuitenkin, ettei mies luultavasti pysty kauhultansa liikkumaan.
Photobucket
Onneksi mitään ei ollut vialla ja synnytys oli helppo. Pian Stella nosti ilmaan perheen uusimman naispuolisen jäsenen.
Photobucket
Perheen kuopus sai nimekseen Dalia Rowley.
Photobucket
Stella ei malttanut odottaa, että saisi esitellä Dorritille tämän uuden sisaren. Nainen oli vain niin onnellinen. Hän suukotteli Dalia ja hankasi hellästi poskeaan tämän pientä päätä vasten. Vastasyntyneen vauvan tuoksu oli paras tuoksu maailmassa, mitä Stella tiesi.
Photobucket
Dorrit palasi koulusta kotiin surullisena. Päivä ei ollut mennyt ollenkaan niin kuin hän oli unelmissaan nähnyt. Dorrit oli pelännyt lukkaria ja ujostellut kaikkia poikia niin, että hänen vuoronsa tultua ei tyttö ollut saanut sanaa suustaan. Todistus ei ollut alkuunkaan sellainen mitä hän olisi halunnut.
Photobucket
Surullinen Dorrit juoksi äitinsä syliin heti tämän nähtyään. Stella pyyhki kyyneliä tyttärensä poskilta yrittäen lohduttaa parhaansa mukaan tietämättä oikein mitä oli tapahtunut. Dorrit piristyi välittömästi tajutessaan äitinsä vatsan pienentyneen. Hän halusi välttämättä nähdä pikkusiskonsa.
Photobucket
Lopulta Dorrit paneutui kotiläksyjensä pariin. Stella oli luvannut tytölle, että harjoittelulla ja ahkeralla työllä tyttö varmasti pärjäisi seuraavan kerran paremmin. Tyttö aikoi näyttää lukkarille ja pojille.
* * * *

Photobucket
Aika kului kuin siivillä ja kaksosten syntymäpäivä koitti. Stella ei ollut edes muistanut koko tapausta ja kakku jäi leipomatta. Toisaalta hän oli tyytyväinen, sillä hän Dorritkin oli jäänyt ilman kakkua viime syntymäpäivillä.
Photobucket
Darren Rowley. Pojasta tuli todella söpö. Saa nähdä miltä hän näyttää teininä ja aikuisena.
Photobucket
Nuppusuu Daniela Rowley.
Photobucket
John oli lopulta saanut laajennuksen valmiiksi. Huone ei olisi ollut vieläkään valmis, ellei Stella olisi puuttunut asiaan kutsumalla naapureita talkoisiin. Dorrit sai seurakseen Darrenin ja Daniela ja Dalia jäivät vanhaan huoneeseen.
Photobucket
Kevät työt olivat venyneet, kun Stella ei ollut vain ehtinyt kaksosten takia kasvimaalle. Innoissaan nainen riensi kylvötöihin. Hän oli jo pitkään odottanut, että saisi upottaa sormensa kylmään ja kosteaan multaan. Stella oli auttamatta myöhässä. Kesä oli jo ovella ja ilma alkoi tuntua pikku hiljaa hiostavalta. Paras kasvukausi oli jo mennyt.

* * * *
Olihan vaikea kirjoittaa onnellisesta perheestä. Minulla on varmaan jokin ongelma, kun tradegioista on niin paljon helpompi saada jutun juurta! Kaikki kunniat siis niille, jotka kykenevät kirjoittamaan helposti onnesta! Itselläni tuppaa häilymään kirjoittelu liian siirapin sekä siedettävän rajamailla. 

Saatiinhan tällekin perheelle kaksoset... Kyllä minua pelottikin viimeisen lapsen kanssa, ettei Stella tuutannut toisiakin kaksosia. Onneksi tuli vain yksi. Perheen lapsten nimet näköjään alkavat nyt samalla kirjaimella. Itse yleensä yritän tätä välttää, paitsi kaksosten kohdalla, koska en itsekään muista nimiä enää kunnolla, kun on liikaa samalla kirjaimella alkavia.

Ensiviikon perjantaina tupsahtaa maailmoille sitten taloesittelyt Petersonien ja Rowleyn talosta. Sitä en ole vielä tehnytkään, joten pitää laittaa itseen vauhtia. Muuten kierros on pelattu loppuun, kunhan saan noita-osan kirjoitettua ;) !
Ja jos vielä joku viitsii puumerkin itsestään tuonne alas raapustaa, niin en voisi olla onnellisempi :D!

18 kommenttia:

  1. No niin, mä riensin heti lukemaan :) Ajattelinkin, että ihanaa, jos julkaiset heti puolenyön jälkeen ;)

    Mutta siis suloinen osa :) Stella ja John on niin onnellisia yhdessä ja lapsiakin tuli aikamoinen lauma. Sulla on tosiaan joku kaksosvillitys nyt pelissä ;) Ihanasti olit kirjoittanut parin välisen kemian ja tunteen, ei liian siirappista vaan juuri sopivaa :) Ainakin mulle, romantikolle :D

    Dorritin touhuja ja ajatuksia olit kuvannut hyvin :) Nauratti tuo kohta missä tyttö jutteli omalle masulleen ;) Muuten Dorrit on mukavanoloinen tyttö, kaksosista Darren nousi heti suosioon, suloinen poika.

    Ihanat nuo kouluvaunut, läksyt ja kaikki. Olet nähnyt kamalasti vaivaa kaikkien noiden defaulttien etsimiseen mutta kyllä on todella hienon näköistä nyt. *taputtaa innoissaan käsiään ja hihkuu* Myös simdefaultit ova tosi hyvännäköisiä, tykkäsin kovasti niistäkin :)

    Pitiköhän vielä muuta...Ai juu lempikuva: http://i1193.photobucket.com/albums/aa341/Mesinen/Osa%2014/Osa14146.png Wow, tunnelmallinen, todella hieno kuva :) Kuu, tähdet ja suloinen pari ♥♥

    Kamalat rosvot kun veivät Johnin tavarat , onneksi mies sai uudestaan toimintansa käyntiin :) Lieko rosvot liittyvät siihen salapolttajatapaukseen...hmmm?

    Mutta taloesittelyä ja jatkoa kovasti odottelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vupii: Oli mukava huomata, että olit jo käynyt lukemassa :D ! Kommenttikin oli oikea aamun piriste! Mukava, että pidit osasta. Itseäni harmittaa kauppioiden juonettomuus, mutta ei voi mitään. Mitä olen Rkc:tä aikaisemmin pelannut, niin juoni vaihtelee aina perheestä toiseen. Jollain on juonta ja joillain ei... Riippuu missä kohtaa tarinaa ollaan menossa.

      Darren on kyllä myös oma suosikkini perheestä. En ollut uskoa silmiäni, kun pojasta kasvoi tuollainen söpöläinen ;D ! Rowleyn lapset ovat yllättävän sieviä.

      Kyllähän niiden defaultien etsimiseen meni hieman aikaa, mutta oli ne sen väärtit. Iho- ja silmädefaultit tuottivat eniten päänvaivaa, kun piti valita niin monesta oma suosikki. Keskiaika defaultteja taas ei olekaan kovin montaa, niin että valitseminen ei ole tuottanut ongelmia, vain tuo etsiminen. Onneksi Yavannah auttoi aika paljon ;)!

      Taloesittelyä odotellessa. Pitää saada se vain aikaiseksi. Ongelmana on, että uuden tietokoneen myötä, toinen puolisko innostui myös simssistä. Nykyaikaisella naapurustolla kylläkin... Meinasin kyllä revetä nauruun tuon ilmeestä, kun hänen tilaamansa taksi olikin hirnuva hevoskärry ;) ! Saa mieskin vähän keskiajan tuntua itselleen :D

      Poista
  2. Hieno osa. Pitäisi seurata tätäkin tiheämmin, mutta en oo saanu aikaiseksi.
    Nuo viinirosvot olivat hieman pelottavia, melkein jo luulin, että viinin rosvoamisen lisäksi tekevät jotain Rowleyn perheelle. Onneksi veivät vain viinin, jota voi tehdä sentään lisää.

    Mutta hienoa tekstiä ja kuvausta ja hienoja kuvia. Etenkin se kuva missä oli kuutamo ja tähtitaivas.
    Ja melkoinen lapsikatras Rowleyilla. :)
    Jos tässä vaan ehdin ja flunssaltani jaksan, niin yritän väkerrellä sitä jatkoa MacBeareille. :) Teksti mulla jo periaatteessa on, kuvat vain puuttuvat.

    VastaaPoista
  3. Kukkuu ja kiitos taas kommentistasi :D Oli pakko tulla lukemaan ja täytyy sanoa, että ihailen sitä miten persoonallisia simejä toiset saavat aikaan :D Jäin miettimään viinivarkaita, joten toivottavasti he eivät tee mitään John-rukan perheelle? :(

    Ps. se toivomuskaivo ei suinkaan ole tullut puutarhojen suosiosta, vaan olen ladannut sen ostettavaksi täältä:


    http://www.modthesims.info/download.php?t=225883

    VastaaPoista
  4. Yavannah: Kiitos kommentistasi! Mukava että tykkäsit... Niin ja kiitos niistä sivuista, jotka minulle neuvoit. Niistä löytyikin sitten aikamoinen määrä defaulteja ja muita tavaroita.

    Ei viinirosvot mitään pahaa Rowleylle voisi tehdä, sillä he ovat minun suosikkiperheeni... Niin ja siksi ehkä niin onnellisia ;)... Seuraamuksia on kyllä tulossa, sillä John sai vihaisen aatelisen peräänsä, juhlien mentyä pilalle. Saa nähdä, miten miehelle käy, sillä salaviinanpoltosta on luvassa ankara rangaistus!

    Odotan innolla MacBearien seuraavaa osaa. Jännitän niin kovasti Erikin puolesta :D! Itsekin täällä flussaa poden ja osaa kirjoittelen. Ei ole oikein muuta tekemistä, paitsi, että teksti voi vaatia aika paljon korjauksia. ;)



    November: Kiitos kommentista! Ja ihanaa nyt mun huonosti puutarhaan hoitavat simit saavat toivomuskaivon! Monen kanssa ehdin jo tuskailla ja soitella puutarha kerhoon, mutta tulevaisuudessa sen saa helpomminkin :D!

    Noista persoonallisista simeistä olen hieman itsekin ihmeissäni. Ei niistä yleensä tuon näköisiä ole tullut, mutta ehkä kone jotenkin ymmärtää, että pelaan nettiin ;) ... Johnin ei tarvitse pelätä viinavarkaita, vaan aatelista joka hänen perässään juoksee vihaisena. Se on kamalaa, kun juhlat jäävät kuiviksi, joten täytyyhän se kostaa!

    Kiitos vielä kerran tuosta toivomuskaivosta! Käyt heti lataamassa sen... :D

    VastaaPoista
  5. AAA! En olisi kyllä koskaan arvannut, että John valmistaa niitä väkeviä. Tuo kellarin salahuone oli kyllä hienon näköinen. Mistäs mies hankkii maltaita yms? Vaikka kai siihenkin on omat kanavansa ;)
    Ja oj, tuleeko vielä lisää lapsia? Nyt kyllä odotan millainen uudesta pikkuisesta tulee, kunhan vain kasvaisi täysiaikaiseksi asti...
    Jälleen kaksoset? Tulee kyllä ihan kiitettävästi niitä... Itse en keksi kaksosaallolle muuta syytä kuin että itselläni sen kerran aiheutti Vapaa-Ajan mukana tuleva "sikiävä sortti" jonka sai perhetavoitteisille.
    Pikku-Dorritista kasvoi kyllä oikein sievä lapsi. Ja olen smaaa mieltä, erehdyin itsekin ensin katsomaan Johnin käsiä tytön hörökorviksi :)
    Joulupäiväkohta oli todella hieno♥ Samoin kuin Dorritin yksisarvislelu♥ Ja tuo kuva joka on otettu otsikkokuvaksi♥ (Sydänkavalkadi iskee näköjään ;D)

    Ohhoh, kukas noin kovasti kaipaa kurkunkostuketta? Toivottavasti Johnille ei tule kovin paljon harmeja tuosta välikohtauksesta.
    Darren näyttää jotenkin sekä ikäistään vanhemmalta että pikkuvanhalta,Danielan ennustan puolestaan saavan kasvettuaan monien miesten huomion eksoottisella ulkonäöllään. Ja mitäs mitäs, vielä neljäs (ja viides)?
    Yksi vain näköjään. Lisää söpöjä tyttöjä♥ Uskoisin Dorritin ajan myötä sopeutuvan hieman paremmin kouluun, vaikka tyttö ei käykään siellä kuin kerran viikossa. Onneksi Johnilla oli ilmeisesti vielä tarvikkeita jäljellä, muuten lukkari olisi saattanut olla paljon umpimielisempi.
    Darren näyttää lapsenakin ikäistään vanhemmalta :D Veikkaan tämän näyttävän teininä aikuiselta ;) Danielakin on yhä nätsy.
    Kun tuolla alussa varoitit siirapista, niin mie läppäsin tämän soimaan:
    http://www.youtube.com/watch?v=h1DDndY0FLI
    Musiikkivideosta pidän jostain syystä.

    Olen muuten samaa mieltä kanssasi, onnellisia tapahtumia on hiiskatin vaikea kirjoittaa! Mutta hiiskatin mukava lukea ;D

    VastaaPoista
  6. Oooh, aivan uskomattoman hienoa löytää RKC-pelejä luettavaksi. Luulin jo että näitä ei juuri suomeksi löydy. Loistavaa!

    Pitänee alkaa lukemaan alusta alkaen tätä tarinaa. Olen itse vastikään (toisin sanoen juuri nyt) aloittanut blogin kirjoittamisen omasta RKC-kokeilustani. Saanen linkittää tämän teoksen sinne?

    Tyllerö

    VastaaPoista
  7. Jade Essence: Mies saa maltaansa ja muut ainekset talonpojilta. Parkithan esimerkiksi viljelevät viinirypäleitä. Näkyy seuraavassa osassa :D ! Niin ja kyllähän sitä kurkunkostuketta tarvitaan ;). Selviää ehkä myöhemmin, mihin ne viinakset menivät.

    Nyt taitaa olla Rowleyn perheen kiintiö täynnä lapsista. Tuo viimeinen ei ollut suunniteltu, vaan tuli ihan sillä pelehtimis-vaihtoehdolla. Pelkäsin todella, että sieltä tulee taas kaksoset! Noista kaksosista sen verran, että kellään ei ole sitä sikiävää-sorttia lukittuna. Mokomat simit vain lisääntyvät ja lisääntyvät, sillä kaksosia on vielä tiedossa! En pidä simssissä kaksosten hoidosta, kun ne vievät kaiken ajan. tuntuu kuin kone rankaisisi... Enkä tietokoneen vaihdos, joka tuli noitaosan puolivälissä auttaa. Peli kun tuli asennettua uudestaan :D !

    Perheen lapset on kyllä todella sööttejä omastakin mielestäni. Darren on suosikki ulkonäkönsä ja nimensä takia. En tiedä onko kukaan lukenut sellaista kirjasarjaa, jonka kirjoittaja on Darren Shan, mutta kuuluu yksiin lemppareistani :D ja siksi pidän pojasta. (Aloitin lukemaan 14-vuotiaana ja luen edelleen. kulunut muutama vuosi siitä ;D, mutta vain muutama!).



    Tyllerö: Kiitos kommentista ja hauska kun löysit RKC:ni. Laitoin Satakieli ja Riitasoinnun linkkeihin heti :D! Jäänkin innolla odottamaan mitä saat aikaiseksi! Ilmoitathan, kun saat ensimmäisen osa tehtyä?

    Suomenkielellä itse löydän useammin keskeytyneitä RKC:tä kuin käynnissä olevia. Nyt on kyllä tullut lisää oikein hyviä ja ilmeisesti on tulossa lupaavia juttuja! Välillä olen kovissa RKC-vajauksissani lukenut niitä kesken jääneitä... :D Käynnissä olevia on paljon mukavampi seurata!

    VastaaPoista
  8. Huh, sainpas luettua loppuun. .-D Perjantai-iltana on kamalaa, kun koko viikon univelat kiusaa, mutta haluan valvoa myöhään, kun seuraavana päivänä ei ole koulua. .-D Yritän tässä nyt piristyä, suunnitelmissa olisi katsella eilen postissa saapunutta Tintti-dvd:tä. .-D Kunhan nyt vaan sähköt pysyisi, ne on katkeilut tämän illan aikana muutaman kerran, ja äskenkin oli taas katkos. .-P Mutta sori, minä vaan puhun omiani, pitäisi varmaan osaa kommentoida. .-D

    Ihana osa, kun perheellä oli onnellista arkea. .-3 Lapsiakin syntyi aikamoinen läjä. .-D Pinewoodissa on tosiaan menossa joku kaksosaika. .-D Ihanaa, kun lasten syntymästäkin iloittiin, eikä pottuiltu esim. rahapulan takia lasten suurta määrää. .-) Sentään tuo heidän kauppansa sai hyvät arvostelut, ja menestyy varmasti hyvin sen ansiosta. .-) Kivaa myös, että Rowleyllä otetaan myös tyttöjen koulutus hyvin huomioon, ja Dorritkin pääsi kouluun. .-) Lukutaidosta ym. on varmasti hänelle hyötyä tulevaisuudessa, tyttö saattaa vaikka päästä jonkun ylemmän tyypin kanssa naimisiin. ,-) Tai no, riippuu tietysti, miten tuo koulu alkaa sujua, kun ensimmäinen päivä oli vähän pelottava. .-< Tsemppiä Dorritille! ♥ Hahaah, minäkin huomasin Dorritin "korvat" ja nauroin niille. .-DD Hienon aito juttu muuten tuo, kun ne kaksoset syntyivät ilman vaippoja. .-D Heistä myös kasvoi tosi näettejä, kuten myös Dorritistakin. .-) Kakut tuntuvat jäävän leipomatta taaperoiden kasvaessa lapsiksi. .-/ Noh, tavallaanhan se on reilua, ettei kukaan saa kakkua silloin, tai silleen. .-D John olikin siis se salainen viini-heppu (mitä nimitystä siitä nyt käytettiinkään silloin siinä jossain aiemmassa osassa). .-o .-D Ovela tuo salatie ja kaikki, mutta miten ihmeessä nuo salaa paikalle saapuneet osasivat mennä juuri oikeaan paikkaan. >.-o Ja ketä he edes olivat, tämä menee kiintoisaksi. .-D

    Sori, tämä kommentti oli aikamoinen sekamelska, mutta toivottavasti saat siitä selkoa. .-D Uu, ensi viikolla luvassa taloesittelyitä, jes. .-3 Niitä ja seuraavaa osaa odotellessa. .-) Oihj, talonpojat vuorossa, nams, pidän eniten talonpoikaperheistä Pinewoodissa. .-3 Juu, moikka!

    VastaaPoista
  9. Jep, kesken eräisiä ja lopetettuja RKC:itä on tullut vastaan ihan liikaa. Ja välillä kun englanniksi koettaa etsiä niin blogi/kotisivu on niin sekava ettei siitä hullukaan voi mitään tajuta, vaikka väitän että eglanti sujuu ihan hyvin :D. Damed!

    Tosiaan, juurikin äskettäin laitoin ensimmäisen osani julki. Huh. Kritiikkiä saa iskeä :D. Hellästi kiitos. Vielä kun saisi sivupohjan noin muuten kivaksi niin voisipa olla vaikka tyytyväinen luomukseen, mitä on kirjaimellisesti koko päivä tuhtattu :D

    VastaaPoista
  10. Lapsia lapsien perään :D Onhan se sinänsä hyvä, että edes yksi perhe on onnellinen kaikkien muiden sekasorron keskellä, vaikka toisaalta liekö tuo köyhän kauppiaan elämä monen lapsen kanssa niin onnellista kuitenkaan... Olet todella hyvä kirjoittaja, kaikki tuntuu niin aidolta, että kateeksi käy! Toivon mukaan jaksat viedä tämän loppuun saakka, sillä näin hyvin lavastettuja rkc:itä on harvassa. Odotan innolla jatkoa!

    En voi olla ihastelematta kaikkia keskiaikakorvaaviasi! Itselläni menee pinna, kun yritän etsiskellä edes jotakin teemaan sopivaa :S

    VastaaPoista
  11. Dodiin, miekin ehdin tänne nyt jo. Todella söpö osa, enkä huomannut mitään tönkköyttä romantiikan kirjoituksessa. Eihän sen tarvitse olla todellakaan mitään imelää sokerilöpinää.
    Perijästähän tuli oikein söpö ilmestys. Olen samalla kannalla kanssasi, haluan jo nähdä, miltä hän näyttää teininä :D

    Jopas jopas. Nämä viinivarkaat ovatkin todella mielenkiintoinen käänne tässä muuten lapsirakkaassa osassa. Jäin todella miettimään, ketä ihmeitä he tahtoivat olla. Toivottavasti pian saadaan vastauksia!

    Dorrit pääsi kouluun, hienoa. Luulempa, että tytöstä kasvaa oikeinkin fiksu yksilö ja pojat saavat jäädä nuolemaan näppejään.

    Jään odottamaan seuraavaa osaa!

    VastaaPoista
  12. Ihana osa!
    Kaikista lapsista kasvoi suloisia vaikka Doritt on kyllä suosikkini, vileä hän lukkarille näyttää!
    En kyllä yhtään arvannut Johnin olevan salapolttaja... Toivottavasti hän ei jää kiinni, sillä silloin ei varmastikkaan kävisi hyvin :)

    VastaaPoista
  13. Oijoi, siirappia, siirappia! Olen ollut nyt kaksi päivää kipeänä kotona, ja koko sen ajan olen tuntenut oloni jotenkin.. oudon romanttiseksi? .-D Siis, en mä yleensä ole mikään romantiikka-ihminen, enkä osaa oikein kirjottaakaan romantiikasta (draama ja hulluttelu on helpompia ,-D) mutta nää kaksi päivää ovat olleet outoja .-O Mä en ymmärrä mikä mua vaivaa .-/ Mutta joo, tää osa (ja varsinkin sen hempeilykohtaukset) tuntui olevan kuin jotain huumetta mun romanttisuus-maniaan (XD en oikeasti tiedä olenko mä menettämässä järkeni!) ja ehkä siksi oli tosi piristävää lukea tätä osaa .-) Lapset olivat söpöjä, mutta jostain tosi oudosta syystä en muista Danielan nimeä (lunttasin osasta kommenttia varten) vaikka pidänkin tytöstä ja tämän nuppusuusta kovasti .-D Tykkään myös Dorritista ja Darrenkin vaikuttaa mukavalta. Daliasta ei voi vielä sanoa mitään, mutta hänestäkin kasvaa varmaan tosi herttainen. Jään odottelemaan talonpojista kertovaa osaa .-)

    P.S. Ainiin! Nyt tiedetään mitä tapahtui kreivin juhlien kadonneille juomille .-D

    VastaaPoista
  14. Olipas suloinen osa! Ei minusta ainakaan tuntunut yhtään liian siirrappiselta, pitähään niitä onnellisiakin perheitä olla. Ihan totta, että onnesta on niin paljon vaikeampi kirjoittaa, ilman että menee tylsäksi. Hyvin onnistuit tämän osan kanssa! :)

    Empä olisi arvannut Johnia salapolttajaksi. Saa nähdä miten tälle jatkossa käy, jos aateliset vielä ovat näreissään. Hieno tuo salahuone pulloineen.

    Tälle perheelle tulikin paljon lapsia ja taas kaksoset. Lapsista kasvoi suloisia, etenkin Dorritista tuli tosi sievä ja Darrenistä söötti. Saa nähdä miltä näyttävät teineinä.

    Tuo Stella on edelleen yksi suosikkisimini. Nainen on vain jotekin ihanan persoonallisen nätti ja näyttää niin tyytyväiseltä joka kuvassa. :)

    VastaaPoista
  15. Hyvin olit onnistunut tekstin kanssa, tätä oli hyvin mukava lukea :-> Ihana, kun perhe on noin onnellinen! Mutta tuo on kyllä tuttu juttu, tuo, miten vaikeaa onnellisuudesta kirjoittaminen saattaa välistä olla. Mutta tosissaan, upeaa jälkeä olet tehnyt :-> Joulupäiväkohta oli ihana ja muutama muukin kohta ihan hymyilytti!

    Viinivarkaat jäivät kyllä mietityttämään :--D Mielenkiintoista, mielenkiintoista! Mutta tuo salahuone oli kyllä hieno. Lapsista tuli kaikista hirmuisen kivannäköisiä, suloisia ovat. Dorrit on varsinkin todella sievä ilmestys! Dalian kasvua odotellessa, hänestäkin kasvaa varmasti suloinen ^^

    Jään odottamaan jatkoa innolla!

    VastaaPoista
  16. No olempas taas ollut laiska tässä vastaamisessa. Nyt tulee taas tuutin täydeltä. Jos yhtään voin puollustella, niin onnistuin pilaamaan yhdet kuvani, joten jouduin ottamaan ne uudestaa, joka taas vaikutti ahkeruuteeni täällä :(


    Simssiliini: Sinä sitten jaksat aloittaa aina myöhään tuon elokuvien katselun ;). Niin ja täytyyhän sitä perjantaina valvoa. Ensi kierroksella osat lyhenevät onneksi, joten ei ole enää niin raskaita urakoita edessä!

    Eiköhän Dorritin koulu ala sujua. Tyttö on aika sitkeä ja nythän tällä on Darren siellä tukena ;) ! Ajattelin itsekin tuota kaksosten syntymää, että näytti jotenkin typerältä, kun näillä oli nutut päällä heti synnyttäessä. Vaihdoin nämä siis nakuiksi hetkeksi x).

    Eiköhän salakähmäiset kulkijat vielä joskus paljastu! Tuskin tuolla määrällä kurkun kostuketta kauhean hiljaisia juhlia saa aikaiseksi!

    Meinasin laittaa ihan sinua varten maistiaskuvia talonpojista taloesittelyyn, mutta ajattelin, että enpäs laitakaan ;) ! En tiedä petyitkö, mutta näethän ne ensi viikolla!



    Tyllerö: Kävinkin lukaisemassa tuon osasi ja taisin lukaista jo sen seuraavankin :D !
    Itsekin olen noita englannin kielisiä juttuja lueskellut. Välistä ne sivut todella osaavat olla sekavia!



    Aui: Kiitos kommentista! Ihanhan täällä punastuu, kun noin kehutaan kirjoitustaitojani!

    Niin ja täytyyhän jonkun olla onnellinen! Olisi aika surkea valtakunta, jos kaikki olisivat surkeina :D! Ja eiköhän ne Rowleyn lapset olleet sitten siinä! En kohta tiedä mihin niitä sijoittaisin...



    Tinttis: Kiitos kommentista! Hyvä ettei pyörähtänyt liikaa siirapin puolelle :D! Kyllä ne varkaat vielä selviävät... Sen voin kyllä taata.. Mutta milloin. Sitä en osaa vielä sanoa.

    Darren on kyllä aivan suloinen poitsu! Rowleyt ovat varmaan aikamoisia sydäntenmurskaajia, kun omaavat noin viehättävän ulkonäön.



    Suklaasydän: Dorrit on kyllä perheen tytöistä omakin suosikkini ja eiköhän tyttö vielä iske lukkarille luun kurkkuun, näyttämällä että tytötkin voivat opiskella ja ajatella!

    Saa nähdä miten tuon salapolton kanssa käy. En ole vielä itsekään päättänyt saako kreivi salapolttajaa kiinni vai ei?



    GreenPixy: Itsekin olen usein kuumeisena aika siirappinen ja joskus muulloinkin romantiikka villitys valtaa. Muuten olen kyllä yleisemmin semmoinen arjen romantikko, eli romantiikka löytyy siitä, että pesee toisen pyykit tai kaivautuu elokuvan ajaksi kainaloon ;) !

    Lasten nimet tuli kyllä aika vaikeasti muistettaviksi, kun kaikki alkaa samalla kirjaimella. Varsinkin viimeiset tytöt on vaikeita, kun on Daniela ja Dalia. UH... täytyy myöntää, että jouduin itsekin käydä tontilla lunttaamassa nimiä, kun osaa kirjoitin!

    Saa nähdä mitä niille Kreivin juhlien juomille tapahtuu jatkossa? ;)



    Isilra: Kiitos kommentista! Olen kyllä itse aika ylpeä tuosta salahuoneesta. Pitkään sen kanssa meni, kun sitä suunnittelin ja väkersin taloon... niin ja sitten vielä sisustuksen suunnittelu :D vaikkakin se koostuu enimmäkseen pulloista.

    Kaksosen mokomia putkahtelee joka puolelta, mutta nyt ilmeisesti koneen vaihto muutti homman normaaliin. Tai ainakin toisessa naapurustossa jota välistä pelailen, ei ole tullut vielä yhtään kaksosia!



    Gísli: Kommenttisi oli oikea piriste päivään! Minulla oli hieman ongelmia spammien kanssa tänään ja olin kiukkuisena tulossa katsomaan tätäkin viestiä, kun huomasin, ettei se olekaan spammi! Kiitos siis siitä ja kiva että tykkäsit!

    Lapset ovat todella hauskannäköisiä omine piirteineen. Danielan (keskimmäinen tyttö) huulet ovat yhdet omista suosikeistani ei hajuakaan, mistä tyttö ne peri?! Viinivarkaista kuullaan vielä ;D! Tuoll määrällä viiniä ei hiljaisia juhlia järjestetä!

    VastaaPoista
  17. Eli joo, yhden positiivisen kommentin ansiosta, eli sinun. Päätin sitten ruveta nyt tekemään sitä LC:tä ja nyt eikun kuvailemaan ja uuden blgin rakennus tarinaa varten.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!