27.1.2012

15. Osa: Park

Photobucket
96 kuvaa

 
Kohta on toinen kierros käytynä ja itsellänihän se on jo tehtynä… Itselläni on aika odottava tunnelma, että saan näyttää teille ne jutut, jotka tällä hetkellä odottavat koneellani julkaisemistaan… Pidemmittä puheitta päästän teidät lukemaan kyhäelmäni, sillä olen yllättävän runollisella tuulella tällä hetkellä, eikä siitä seuraa kuin kuulijoille pään kivistystä… ;)

Photobucket
Photobucket
Talven kiristäessä otettaan syksystä ja paukkuessa ulkona voiton riemuisesti, ei Parkien elämä silti ottanut asettuakseen uomiinsa. Kaksoset veivät enemmän vanhempiensa aikaa, kuin mitä Brian ja Carol olisivat ikinä osanneet aavistaa. He eivät juuri koskaan ehtineet olla yhdessä. Hyvä, jos edes ehtivät nukkumaan yhtä aikaa. Kun toinen kaksosista oli tyytyväinen, niin toinen aloitti rutinan. Brian ja Carol eivät voineet olla kiitollisempia siitä, että kaksoset olivat pieni juuri talvella. Kasvimaalla kuokkiminen tästä kaikesta olisi vielä puuttunut.
Photobucket
Ainoa asia, minkä ääressä kaksoset todella viihtyivät hetken kaipaamatta vanhempiaan, oli Stonen Matthewlta lahjaksi saatu touhupöytä, jossa riitti tekemistä. Se oli ainoa asia, joka soi vanhemmille hetken rauhan. Monesti Carolin ja Brianin saattoi kuulla toistelevan Matthew nimeä kiitollisena. Matt rakenteli tyytyväisenä palikoista taloja, jotka Marilla sitten ikuisti kankaalle. Kaksoset olivat erottamattomat.
Photobucket
Rukki pyöri pyörimistään Carolin polkiessa poljinta vimmatusti. Hänellä oli kiire, mutta silti nainen nautti suuresti pyörän tasaisesta surinasta. Carolilta oli tilattu kangasta ja nainen oli ottanut tilauksen iloisena vastaan. Hän oli ajatellut ehtivänsä oikeinkin hyvin. Olihan hän ennenkin ehtinyt talvisin kehrätä lankaa ja valmistaa langoista kangasta. Hänhän tehnyt perheensä vaatteet itse alusta asti. Sormia poltteli langan liukuessa sormien lomitse. Viime talven kovettumat olivat kadonneet kesän aikana ja nyt Carol todella kaipasi niitä. Carol puri hammasta ja jatkoi kehräämistä, sillä nyt ei ollut aikaa totuttaa käsiä työhön.
Photobucket
Brian oli hetken katsellut vaimonsa kasvoja, jotka selvästi yrittivät peittää sormista aiheutuvat kivun hymyilemällä miehelle takaisin niin kauniisti, kuin ikinä pystyivät. Brian tiesi, ettei voisi auttaa Carolia mitenkään kehräämisessä, kun ei tuota taitoa ollut koskaan opetellut, mutta Mattin ja Marillan hän osasi laittaa nukkumaan.

Marillalla oli kuitenkin ongelmia nukahtaa ilman äitinsä hyräilyä. Brianin hyräily ei tytölle kelvannut. Mies hyräili tytön mukaan koko ajan väärin. Lopulta ja lopulta uni sai voiton pienestä tytöstä, eikä Brian mahtanut mitään helpottuneelle huokaukselle, joka hänen suustaan pääsi.

Photobucket
Carol helpotti kipeytyneitä käsiään upottamalla ne veteen. Vaikka vesi sai kädet kirvelemään entistä kipeämmin, kipu tuntui silti hyvältä. Brianille hän ei käsiään näyttäisi. Mies tekisi niistä kuitenkin turhan suuren numeron. Hiljaa Carol lähti hiipimään yläkertaan toivoen, ettei Brian ilmestyisi jostain ovesta hänen eteensä.
Photobucket
Carol oli kuitenkin turhaan huolissaan. Jos hän olisi vilkaissut ikkunasta ulos, olisi hän nähnyt miehensä ja naapurin Matthewn juonivan jotain pihalla. Matthew kuiskutti hiljaa jotain Brianin korvaan, joka puolestaan näytti välillä yllättyneeltä ja välillä innostuneelta. Miehet paiskasivat innoissaan käsiään, ja mitä ikinä he olivatkaan suunnitelleet, oli asia tällä sovittu puristuksella sovittu.
Photobucket
Päivät kuluivat ja pakkanen kiristyi kiristymistään. Puita kuitenkin riitti, eikä talven kylmyys vaivannut Parkien perhettä. Marilla loiskutti vettä innoissaan yläkerran aulan likavesisaavista. Hän koetti saada vaahtoa pois veden pinnasta, mutta tehtävä oli osoittanut suunniteltua vaativammaksi. Tytöstä oli hauska kuinka kuplia ilmestyi vain lisää ja lisää, vaikka hän oli jo monet niistä heittänyt lattialle.
Photobucket
"Äiti tai iti ei kyllä pidä tuotta Mal!" Matt huuteli piirustuksensa äärestä. Poika koristeli Marilla piirtämää taloa, joka oli jälleen luonnos yhdestä hänen rakentamastaan palikkatalosta. "Tinuna minä vetäitin maton lammikon päälle! Äiti tuuttuu varmatti." Poika oli aina huolissaan siskostaan. Hän piti siskosta huolta. Olihan se hänen tehtävänsä isoveljenä. Marilla oli kova tutkimaan maailmaa, eivätkä monet temput viehättäneet vanhempia. Matt otti kuitenkin aina näistä tempuista syyt niskaansa, josta johtui pojan tarkkuus Marillan tekemisistä.
Photobucket
Carol oli suuresti ihmetellyt Marillan umpimärkää paidan helmaa. Hän oli aluksi luullut tytön unohtaneet pyytää päästä potalle, mutta vaihtaessaan tälle kuivia ylle oli housut ollut kuitenkin kuivat. Matt oli hihitellyt taustalla siihen malliin, että Carol oli todennut paremmaksi jättää kysymättä asiasta. Kaksosilla oli omat juttunsa, mistä kysymällä ei saanut kuin itsensä pahemmin sekaisin. Parempi antaa asioiden joskus olla Carol mietti vetäessään taljan yllensä.
Photobucket
"Tänään sinun pitää olla todella puhdas." Carol puheli Mattille. Stonet olivat tulossa poikansa Henryn kanssa käymään, eikä hän halunnut lastensa tekevän huonoa vaikutusta Stoneihin. Olihan Marilla alustavasti luvattu Henrylle. Carol kiskoi Mattin tukassa olevaa takkua ja sai pojalta kiukkuisen tuijotuksen vastauksena. Poika oli taas sotkenut ruokaa hiuksiinsa, joka oli saanut hiuksen latvat hamppuuntumaan. Jos Carol yhtään arvasi, olisi Marillallakin samanlainen takku. Kaksoset kun tekivät kaiken aina yhdessä.
Photobucket
Carol pilkkoi vauhdilla vihanneksia illan ruokaa varten. Aurinko oli jo painumassa mailleen, joten Stonet tulisivat millä hetkellä tahansa. Hän inhosi myöhästymistä ja nyt hän itse oli aikataulusta pahasti jäljessä.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Stoneja ei haitannut, vaikka he joutuivatkin hetken ruokaa odottamaan. Ruuan maukkaus korvasi odotuksen. Aikuiset söivät ja juttelivat lasten leikkiessä lattialla. Yläkerrassa oleva puuhapöytä oli kannettu Stonejen vierailun ajaksi alas. Henry ja Marilla rakentelivat yhdessä Mattin piirrellessä. Matt kuitenkin kyllästyi nopeasti tuntiessaan itsensä ulkopuoliseksi ja kävi kaivamassa lelukopasta hevosen leikkikaverikseen. Mokomatkin eivät olleet innostuneet hänen piirtämästä perhosesta.
Photobucket
Brian piti Dianalle ja Matthewlle seuraa Carolin tiskatessa astioita. Tai oikeastaan Matt ja Brian pitivät seuraa toisilleen puhumalla peuran metsästyksestä, Dianan jääden näin ulkopuolelle asiasta tietämättömänä. Hän olisi voinut kyllä kertoa peuran lihan jatkokäsittelystä esimerkiksi makkaraksi tai veripaltun tekemisestä, mutta metsästämisestä hän ei tiennyt yhtään mitään, muuta kuin että se tehtiin metsässä.
Photobucket
Jutustelu keskeytyi Henryn kontatessa unisena lattian halki. "Eiköhän meidän ole aika viedä tämä kaveri kotiin nukkumaan?" Matthew kysyi vaimoltaan. Matthew kaappasi Henryn lattialta syliinsä. Ennen kuin he ehtivät ulos ovesta hyvästeltyään ja kiitettyään isäntäväkeä kaikesta poika tuhisi jo äänekkäästi isänsä olkapäätä vasten.
Photobucket
Photobucket
Carol kumartui Mattin puoleen nostaen pojan hellästi syliinsä. "Eiköhän me noudateta Henryn esimerkkiä ja mennä myös nukkumaan?" Carol kysyi Mattilta ja suukotti poikaa samalla otsalle. Brian oli jo vienyt Marilla kylpyyn tytön sotattua itsensä värikynillä.
Photobucket
Nukkumaan ei kuitenkaan päästy ennen yhteistä iltalaulua. Carol lauloi ja Matt hyräili tyytyväisenä mukana. Lopulta poika lipui äitinsä syliin, josta Carol vain nosti nukkuvan pojan omaan kehtoonsa. Tämä aika on niin nopeasti ohitse. Lapset kasvavat silmissä, Carol ajatteli miettiessään jauhoja, jotka oli tänään ostanut Brianilla lasten syntymäpäiväkakkuja varten.
Photobucket
Photobucket
Brian piti pientä poikaansa sylissään ja Carol puolestaan tyttöä. Jännitys oli aistittavissa ilmasta. Kohta lapsia kohtaisi uudet haasteet ja heidän täytyisi osallistua aikuisten töihin.
Photobucket
Brian kumartui ensin Mattin kanssa puhaltamaan kynttilät. Kumarrus ja puhallus...
Photobucket
Carol toisti saman heti perässä Marillan kanssa. Kumarrus ja puhallus...
Photobucket
Matt Park
Photobucket
Marilla Park tuuhean hiuspehkonsa kanssa.
* * * *
Photobucket
Brian kurkisti ikkunasta lumista maisemaa. Yön aikana oli maa peittynyt paksun valkoisen peiton alle. Lapset ihastuvat ikihyväksi! Brian ajatteli. Oli jouluaatto ja mikä toisikaan paremman joulutunnelman, kuin paksulumikerros ja hyvä ruoka.
Photobucket
Photobucket
Matt heräsi ensimmäisenä ja säntäsi välittömästi ikkunaan. "Mar herää jo!" Poika huusi "Ulkona on lunta! Usko jo, et ole koskaan nähnyt tällaista! Nouse nyt!" Poika huusi innoissaan yläsängyssä tuhisevalle siskolleen.
Photobucket
Carol oli hakemassa kellarista illan päävierasta, kun hän näki Mattin säntäävän etuovesta pihalle. Lapsilta on varmaan turha toivoa apua järjestelyissä, Carol ajatteli, mutta ei toisaalta pistänyt pahakseen. He olivat jo auttaneet niin paljon kaikessa, niin että leikkikööt. Ei hän kaksosia olisi kaivannutkaan keittiöön auttamaan. Siitä ei seurannut koskaan mitään hyvää!
Photobucket
Marillan ehtiessä pihalle Matt oli jo melkein saanut lumiukon valmiiksi. Marilla katseli pettyneenä vierestä, mutta mökötettyään hetken sitä, ettei veli ollut odottanut häntä, tyttö kuitenkin innostui auttamaan Mattia etsimään koristeita lumiukkoa varten.
Photobucket
Photobucket
Carol valmisteli kanaa paistamista varten. Uunin hän oli jo esilämmittänyt valmiiksi, eikä enää tarvitsisi kuin laittaa kana kypsymään. Tyytyväisenä aikataulussa pysymisestä Carol laittoi kanan kypsymään. Kaikki oli sujunut niin paljon nopeammin, kun lapset olivat ulkona leikkimässä, eivätkä tiellä auttamassa.
Photobucket
Stonet olivat tulossa jouluaatoksi Parkien luo. Parkien neljänhengen pöytä ei olisi riittänyt koko porukalle, joten Brian haki lisäpöydän varastosta. Tyytyväisenä hän asetteli tuoleja pöydän ääreen. Kaikki näytti olevan valmista ja keittiöstä kantautui herkullinen tuoksu miehen nenään. Hän ei olisi millään malttanut odottaa Stonejen saapumista ja ruokapöytään istumista!
Photobucket
Photobucket
Pihalla lapset olivat vaihtaneet leikkinsä lumisotaan. Matt oli hukannut leikin tiimellyksessä ulkotakkinsa jonnekin pihalle. Lopulta sota päättyi Mattin voittoon. Yksi lumipalloista osui Marillaa niin, että tyttö lensi selälleen kovaäänisesti huutaen sellaisia kirouksia, että Mattin täytyi rynnätä tukkimaa siskonsa suu. Marilla ei helpolla selviäsi, jos vanhemmat kuulisivat.
Photobucket
Lopulta Stonet saapuivat ja Brianin odottama hetki koitti. Stonejen uusin tulokas, jolla ei vielä ollut nimeäkään, oli viety yläkertaan Carolin ja Brianin sängyn päälle nukkumaan. Vauva ei vielä ymmärtänyt mitään joulusta, eikä hänen tarvinnutkaan. Vanhemmat kilistelivät laseja tyytyväisinä toivottaen toisilleen hyvää joulua. Diana oli auttanut osakseen valmisteluissa ja tehnyt joulujuomaksi sahtia. Iloisesti perhe kilisteli hienoimmilla laseilla toivottaen toisilleen hyvää joulua.
Photobucket
Photobucket
Joulussa tärkeintä olikin syöminen. Se oli yksi niistä ainoista ajoista, kun talonpojat saivat syödäkseen muutakin kuin kalaa ja kasviksia, sekä vatsa tuli varmasti täyteen. Lihaa syötiin harvoin ja kun sitä syötiin, niin siitä nautittiin. Liha sekä sahti saivat kielen kannattimet herkeämään. Tarinat ja muistot menneiltä vuosilta pääsivät valloilleen täyttäen Parkien talon iloisella, mutta kaihon sävyisellä äänellä. Lapset istuivat ja kuuntelivat ihmeissään, mitä vanhemmat kertoivat suvun perinteistä, tavoista sekä isovanhemmista ja monista muista, joita he eivät koskaan olleet tavanneet.
Photobucket
Photobucket
Pääruokaa seurasi vielä harvinaisempi herkku. Kuningatar oli lahjoittanut jouluaaton aattona pidetyssä tervehtimistilaisuudessa kaikille Pinewoodin perheille kakut joulupöytää varten. Stonet olivat ottaneet omansa myös mukaan ja herkkua riitti kaikille yllin kyllin. Hiljaisuus laskeutui talonpoikien joulupöydän ympärille kaikkien nauttiessa harvinaisuudesta. Tuntui kuin pienikin ääni olisi voinut saada herkun katoamaan ja taianomaisen hetken särkymään.
Photobucket
Diana taputteli vatsaansa ja kiitteli Carolin keittotaitoja sekä ylisti kuningatarta. Autuas tunne levisi vatsasta koko kehoon ja pitkästä aikaa nainen oli kylläinen. Joulu oli taianomaista aikaa. Kuningatarta ylistettiin monissa talonpoikien kynttilänloisteisissa pöydissä. Kukaan kuninkaallinen ei ollut ennen huomioinut alhaisinta säätyä. Kerrankin linnassa asui joku joka välitti.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Lapset leikkivät yhdessä lattialla aikuisten katsellessa heidän leikkejään ja ihaillessa joulukuusen loistoa. Perheet olivat yhdistäneet kaikki koristeensa saadakseen kuusen loistamaan kauniimmin kuin koskaan. Koristeet olivat kalliita, eikä niihin ollut kaikilla varaa. Kynttilät tuikkivat ja loivat oman hehkunsa iloisen seurueen ylle.

Brian nauroi vaimolleen, joka haukkoi henkeään ihastuksesta kuustaan katsellessa. Hän ei voinut olla ottamatta Matthewsta mallia ja vetämättä vaimoaan syliin. Olihan tämä kuin pikku lapsi katsellessaan joulukuusta. Niin suloinen ja niin viattoman näköinen.

Photobucket
Stonet olivat lähteneet viemään lapsiaan nukkumaan, kun Carol ihaili omia pilttejään oven raosta. Lapset nukkuivat onnellisena vatsat täynnä jouluherkkuja ja leikkien vielä unissaankin Henryn kanssa Parkien lattialla. Yllätyksekseen Carol tunsi käsien kiertyvän hänen vyötäistensä ympärille.
Photobucket
Brian veti Carolin lähelleen nauttien naisen läsnäolosta. Pitkästä aikaa he olivat kahden ja vielä pidemmästä aikaa he todella halusivat olla kahden.
* * * *


Photobucket
Kevät oli lopultakin voittamassa talven. Maa oli vielä jäässä, niin ettei kylvötöitä voinut aloittaa, mutta silti puutarha vaati siistimistä. Rikkaruohot tuntuivat puskevan ylös kaikkialta, eikä maan jäässä olo niitä haitannut. Brian oli siistimässä pensaita, kun vaunut kaarsivat Parkien pihaan.
Photobucket
Matt säntäsi etuovesta innoissaan vaunuja kohti. Kerran viikkoon tuli vaunut hakemaan häntä lukkarin kouluun. Siellä opeteltiin rukouksia, psalmeja sekä Matt lukkarin lempioppilaana sai kiltiltä lukkarilta mahdollisuuden opetella lukemaan ja kirjoittamaan.
Photobucket
Photobucket
Marilla puolestaan pysyi kotona äitiään auttamassa. Tyttö oli Carolille korvaamaton apu kangastilauksen täyttämisessä. Carol kehräsi lankaa ja värjäsi, kun Marilla taas kutoi niistä toinen toistaan kauniimpia kankaita.

Urakkaa ei ollut enää paljoa jäljellä. Parkien talon täytti kangaspuun pauke ja rukin hiljainen hurina. Marillasta oli tullut oikein taitava kangaspuiden kanssa, eikä hän enää tarvinnut äitiään edes loimilankojen pujottelemiseen, jota hän oli aluksi pitänyt kaikkein vaikeimpana asiana kankaankutomisessa.

Photobucket
Matt opetti siskolleen kaiken mitä oli lukkarin koulussa oppinut. Marillasta olikin tullut jo taitava lukija sekä kirjoittaja. Arvokkaita taitoja, joihin harva talonpoikaistyttö pystyi. Matt sai aina lukkarilta mukaan harjoituksia niin, että niitä riitti Marillallekin tehtäväksi.
Photobucket
"Isä herää! Herää! Herää! Herää!!"  Matt huusi pomppiessaan vanhempien sängyllä Briania herätellen.
Photobucket
"Eihän tällaisessa pyörremyrskyssä voi olla heräämättä!" Brian tuhahti noustessaan sängynlaidalle istumaan. "Sinä lupasit, että lähdetään ennen auringon nousua ja aurinko on jo noussut!" Matt kihisi innosta ja pelosta, ettei isä lähtisikään, vaikka tämä oli luvannut eilen illalla viedä Mattin ensimmäistä kertaa peurametsälle. Brian kömpi lopulta ylös tuhahdellen välistä, ettei enää lupaa lapsille ikinä mitään.
Photobucket
Carol oli valmistanut metsästäjilleen aamupalan valmiiksi, toivoen samalla Brianin mielialan paranevan. Mies ei koskaan ollut hyvällä tuulella aamuisella ja arvasi Mattin touhukkuuden sekä tarjoaman herätyksen vain pahentavan asiaa. Brian alkoi kuitenkin jo virkistyä ja kertoili Mattille Parkien suvun perinteisestä, hieman erilaisesta metsästystavasta, jolla he tänään metsästäisivät.
Photobucket
Photobucket
Lopulta miehet olivat päässeet Oldwoodiin, Pinewoodin vanhaan metsään. Brian painoi Mattin kyykkyyn seuraten pikaisesti perässä. "Näetkö nuo peurat tulla?" Brian kuiskasi niin hiljaa kuin pystyi. Matt nyökkäsi. Brian ja Matt olivat leiriytyneet lähelle peurojen polkua Oldwoodin lammelle, jossa ne kävivät juomassa. Brian ihaile hetken kauniita ja siroja eläimiä, tuntien hetken sääliä niiden puolesta, mutta hän tarvitsisi niitä elättääkseen perheensä.
Photobucket
Photobucket
Brian noudatti Parkin suvun perinteitä ja metsästi kirveellä. Moni pitäisi tätä metsästystapaa kömpelönä ja vaikeana, mutta Parkit olivat todella taitavia kirveen heitossa. Brian rakasti tätä hetkeä juuri ennen heittoa. Hän tunsi kuinka hänen sydämensä sykki elävämpänä kuin koskaan ja lihakset jännittyivät tulevaan suoritukseen. Brian tähtäsi vaaleaan peuraan ja heitti niin lujaa kuin jaksoi.
Photobucket
Mattista tuntui kuin kirves olisi hidastunut matkallaan kohteeseen. Se lipui kauniisti ilman halki ja osui suoraan kohteeseensa. Voi kunpa isä opettaisi minulle tuon! Matt ajatteli haikeasti katsellessaan peuran kaatumista maahan. Osuma oli täydellinen, vieden peuran välittömästi mukanaan manalan porteille.
Photobucket
"Onnistui" Matt huudahti ja lähti juoksemaan isänsä perässä peuran luo. "Opetathan tuon minulle?" Matt kysyi heti päästyään peuran ja isänsä viereen. "Se kuuluu Parkin suvun perintöön, mutta sinun täytyy kasvaa vielä!" Brian totesi ja pöllytti poikansa hentoja hiuksia. "Nyt täytyy vain laittaa tämä komistus siihen kuntoon, että saadaan se kotia asti."
Photobucket
Brianin suolistaessa peuraa Matt näki jotain liikettä lähi puun juurella. Poika syöksyi hetkessä liikkuvan olion kimppuun ehtimättä edes katsoa minkä perässä hän meni. Hän halusi vain olla kuten isänsä, suuri metsästäjä Parkien suvusta, jolta eivät karkaa mitkään eläimet.
Photobucket
Matt oli saanut kiinni pienen oravan poikasen, joka ilmeisesti oli eksynyt pesästään. Orava ei osannut edes pelätä Mattia vaan siinä he tuijottelivat toisiaan hetken nenätysten. "Marilla ihastuu sinuun ikihyväksi!" Matt kiljahti onneissaan. Matt kuuli isänsä kutsuvan häntä. "Sinä tulet mukaan. Haluan esitellä sinulle jonkun." Matt sanoi oravalle ja laittoi eläimen takkinsa sisälle pitäen huolen, ettei se vain pääse karkuun.
Photobucket
Carol juoksi miestään ja poikaansa vastaan ihaillen samalla kärryissä olevaa peuraa. "Järjestit minulle näköjään lisätöitä."Carol virnuili Brianille. Mattia Carol ei ehtinyt nähdä kuin vilauksen, kun poika jo katosi sisälle. Nähdessään Carolin kysyvän ilmeen Brian vastasi vain, "kaksosten juttuja!" Joka tarkoitti heidän välillään, ettet halua tietää.
Photobucket
Matt veti Marillaa perässään yläkertaan. "Tule nyt! Minulla on sinulle yllätys." Marilla tuli nauraen veljensä perässä. Poika oli taas keksinyt jotain.
Photobucket
Yläkerrassa Marillaa oli vastassa todellinen yllätys. Pieni vilkas eläin pyyhälsi ympäri häkkiä yläkerran nurkassa. Kumartuessaan lähemmäs Marilla tunnisti sen oravaksi.
Photobucket
Photobucket
Matt oli ollut oikeassa, Marilla ihastui oravan poikaseen ikihyväksi. Hetken pohdittuaan kaksoset totesivat oravan pojaksi ja nimesivät sen Nipeksi. Nippe kesyyntyi nopeasti, sillä orava oli vielä ollut niin pieni Mattin löydettyä sen. Se ei osannut vielä pelätä ihmisiä.
 * * * *


Photobucket
Photobucket
Maa oli lopultakin sulanut ja kylvötyöt täydessä käynnissä. Vanhan tavan mukaan Stonet olivat tulleen Parkien avuksi. He saivat niin paljon ruoka-apua talvella Parkien suuremmasta sadosta, että he kokivat velvollisuudekseen jo siksi auttaa naapureitaan.
Photobucket
Carolia ei huolittu kylvötöihin mukaan, sillä naisen vatsakummusta näki jo, että Parkien sukuun oli tulossa lisää jälkikasvua. Nainen huolehtikin parhaansa mukaan talkooporukan ruokinnasta. Lihaa oli nyt reilusti, kun peura oli käsitelty ja niin talkooporukkakin sai peuran lihasta tehtyjä jauhelihapihvejä sämpylän välissä.
Photobucket
Aika kului monien askareiden parissa. Carol teki töitä yrittäessään keksiä ruokaa perheelleen maakellarin ehtyvistä tuotteista. Vielä ei pelto tuottanut uutta satoa ja vanha alkoi olla lopuillaan. Carol vietti pitkiä aikoja katsellessaan maakellarin tyhjyyttä ammottavia laareja ja miettiessään, miten jakaisi jäljellä olevat ruoat, jotta ne riittäisivät sadonkorjuuseen asti.
Photobucket
Photobucket
Kasvimaa oli langennut lasten hoidettavaksi, kun taas Brian hoiti talonseinustalla kasvattamiaan viinirypäleitään. Rypäleet olivat miehen silmäteriä. Naapurin Matthew auttoi usein Briania rypäleiden kanssa. Miehillä oli jotain omia suunnitelmia, mistä Carol ei välttämättä halunnut olla tietoinen.
Photobucket
Photobucket
Aina sateen alkaessa Brian kiirehti pihalammelle onki kädessään, huutaen Mattia mukaan. "Sateella kala syö, poikaseni!" Brian kertoi ylpeänä esitellessään pojalle omia kalastustaitojaan. Matthewn kanssa Brian ei Mattia päästäisi kalaan. Luulisi vielä toista miestä paremmaksi kalamieheksi, kuin omaa isäänsä! Matthewlla oli vain niin pahuksen hyvä onni, mutta siihen se sitten Brianin mielestä jäikin.
Photobucket
Carolin raskaus eteni vauhdikkaasti ja perhe odotti jo kovasti iloista perhetapahtumaa. Lapsi oli aina jumalan lahja, eikä siitä sopinut kuin riemuita. Carol teki minkä jaksoi ja muuten Marilla hoiti äitinsä työt. Carol ei vain halunnut jättää tytölleen liikaa töitä.
Photobucket
Carol teki töitä aina kunnes melkein nukahti paikoilleen. Iloisesti hän toivotti perheelleen hyvät yöt, näiden jäädessä vielä toimittamaan erilaisia askareita kynttilän valoon. Tuntuisi ihanalta painaa pää tyynyyn ja kaivautua taljan alle lämpöiseen.
Photobucket
Tänä iltana Carol oli kuitenkin väsyneempi kuin yleensä ja astui harhaan portaissa. Brian hätääntyi kuullessaan vaimonsa kiljaisun ja nähdessään tämän kierivän alas portaita.
Photobucket
Brian ehti paikalle vasta, kun Carol oli jo lopettanut pyörimisen. Hädissään mies nosti tajuttoman vaimonsa syliin huutaen samalla Mattille, että tämä hakisi Sisar Marian paikalle.
Photobucket
Brian odotti kauhuissaan oven ulkopuolella Sisar Marian selvittäessä tilannetta makuuhuoneen puolella. Brianin mielessä vilisi kauhukuvia lapsen menettämisestä, Carolin menettämiseen ja kaikkein pahimpaan eli molempien menettämiseen.

Hän ei halunnut elää päivääkään ilman Carolia. Hän ei pärjäisi ilman tätä! Carol oli hänelle kaikki kaikessa. Ilman naista hän olisi nyt naimisissa Stonen Dianan kanssa. Brian oli kuitenkin rakastunut Caroliin heti ensisilmäyksellä ja tiennyt että tuon naisen hän vielä veisi vihille ja että tuon naisen vierestä hän haluaisi herätä jokaisena aamuna elämänsä loppuun asti.

Photobucket
Ikuisuuden päästä Sisar Maria saapui käsivarsillaan pieni tyttövauva. "Olen pahoillani, mutta lapsen äiti menehtyi!" Olivat sanat, jotka Brian tunsi kuulevan päässään yhä uudestaan ja uudestaan, maailman hiljennyttyä hänen ympäriltään. Ne olivat sanat, jotka eivät koskaan unohtuneet ja jotka mies kuuli aina uudelleen ja uudelleen mennessään nukkumaan tai ollessaan yksinään.
Photobucket
Brian nosti tytön suukottaakseen tätä ja lohduttaakseen lasta. Oikeastaan hän vain lohdutti itseään rutistamalla pienen elämän alun rintaansa vasten. Tyttö oli perinyt äitinsä ruskeat silmät. Sisar Maria suositteli, että tyttö kastettaisiin heti. Hän voisi hoitaa kasteen. Nimeä kysyttäessä Brianin mieleen nousi vain yksi nimi Caroline, lastensa äidin mukaan.
Photobucket
Laitettuaan Carolinen kehtoon, Brian meni katsomaan vaimoaan. Sisar Maria oli pukenut tämän ylle kauniin valkoisen kaavun, johon Brian nyt pyyhki kyyneliään. Kuinka hän voisi ikinä pärjätä ilman Carolia. Nyt hänellä oli vastuullaan kaksoset ja vielä pieni vauva. Miten hän ikinä selviäisi?
Photobucket
Photobucket
Marilla lohduttautui kertomalla surunsa Nipelle. Tyttö halasi Nippeä toivoen oravan voivan kantaa osan tytön surusta. Hän oli menettänyt äidin. Hänen elämänsä tärkeimmän ihmisen. Nipen katselu rauhoitti tyttöä ja sai hänet aina hetkeksi unohtamaan äidin puuttumisen.
Photobucket
Photobucket
Brian puolestaan lohduttautui hoitamalla Carolinea parhaansa mukaan. Pieni tyttö joi mielellään jauhoista ja maidosta tehtyä seosta. Stonen emäntä Diana auttoi Parkien perhettä parhaansa mukaan. Kaikkeen hän ei kuitenkaan ehtinyt, sillä hänellä oli oma perhe myös hoidettavana.
Photobucket
Matt puolestaan haki lohtua äitinsä haudasta. Hän kertoi äidilleen kaiken mitä tapahtui ja tuli ensimmäiseksi näyttämään lukkarin loistavaksi arvostelemaan kirjoitelmaa, jonka tämä oli palauttanut. Äiti ei saisi jäädä mistään paitsi.
Photobucket
Brianin suurin haaste oli ruuanlaiton opettelu. Marilla oli vielä liian pieni laittaakseen perheelleen ruokaa, eikä Diana ehtinyt aina avuksi. Brian yritti parhaansa. Monesti Parkien keittiöstä kantautui palaneen käry, mutta mitä useammin Brian yritti, sitä useammin hän alkoi jo onnistua.
Photobucket
"Eikös tämä ole jo ihan hyvää?" Brian kysyi lapsilta tarjottuaan näille jyväkeitosta. "Kyllähän tällä mahansa täyteen saa." Matt vastasi yrittäen olla kannustava. Hänellä oli äidin ruokia valtava ikävä. Marilla puolestaan jätti vastaamatta koko kysymykseen, toivoen kasvavansa nopeasti, jotta voisi auttaa onnetonta isää ruuanlaitossa.
Photobucket
Brian käytti paljon aikaa Carolin haudan hoitamiseen. Hän oli haudannut Carolin mahdollisimman lähelle kotia. Hän ei halunnut joutua eroon vaimostaan hetkeksikään. Pappi oli yrittänyt suostutella häntä hautaamaan Carolin siunattuun maahan, mutta mies ei ollut suostunut. Pinewoodin hautausmaa sijaitsi liian kaukana hänestä. Täytyihän Carolin nähdä lapsensa ja kuulla näiden iloiset äänet.
Photobucket
Photobucket
Brian ei kestänyt Carolin kuoleman aiheuttamaa ikävää ja yksinäisyyttä. Vietti hän sitten kuinka paljon aikaa tahansa lastensa kanssa, ei tuo yksinäisyys kadonnut. Hän oli yksin vaikka olisi ollut sadan ihmisen ympäröimä. Hänen yksinäisyytensä kumpusi syvältä sisältä. Hän kaipasi jotain lähelleen.

Erään Pinewoodin vartijan kissa oli saanut pentuja ja tarjosi yhtä niistä Brianille. Aluksi hän oli ajatellut kieltäytyä, mutta nostettuaan pienen avuttoman luontokappaleen syliinsä hän ei voinut vastustaa olla sulkematta tätä syliinsä. Pitkästä aikaa hänellä oli joku.
* * * *






Siinä se nyt oli… Mietin pitkään katkaisenko tarinan Carolin kuolemaan, mutta koska siihen ja kevään loppumiseen oli vielä kolmisen päivää aikaa, niin tein sitten näin. Eli Carolinesta tulee taapero, sitten seuraavan kierroksen alussa… Carolin kuolema ei ollut suunniteltu, vaan no, se oli päähän pistos.

Seuraavaksi sitten Stonejen perheeseen, jossa paljastuu, mitä miehet ovat oikein suunnitelleet ;) ! Henryn näimmekin jo tässä jaksossa, mutta yritin kovasti välttää ottamasta peikonpoikasesta tarkempia kuvia lapsena… Luvassa yllätyksiä, jopa iloisia sellaisia, joten kahden viikon päästä toivottavasti tavataan… Mesinen kiittää ja kumartaa kadoten omaan nokkeluuteensa :D…

Muistin viime kommettisi, jossa mainitsit syntymäpäiväsi (toisen teistä) olevan tänään ;) ! Niin ja tietenkin Matthew ja Brian vaativat saada lähettää sinulle omat terveisensä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!