13. Osa: Peterson

(101 kuvaa)

Nyt olisi sitten kauppiaden aika. Pitkään sitä jo aatelisissa oltiinkin. Pelkäsin jo, etten saa koko osaa julkaistua, kun sähköt eivät meinanneet millään palata, mutta toissapäivä ne onneksi palasi. Minulle onkin kerääntynyt aika saalis luettavia, mutta aloitan purkamaan niitä nyt tänään!

Osa on hieman juoneton, mutta pidän itse siitä :) . Saa nähdä huomaatteko, missä kohtaa kuvat vaihtuvat ;) . Simien ja kaikki muutkin defaultit vaihtuvat vasta Rowleyn osassa. Toivoisin myös, että vastaisitte mieltäni askarruttavaan kysymykseen, joka löytyy osan lopusta. Iskekää kiinni osaan ja toivottavasti pidätte siitä....

Viimeksi Petersoneilla: Perhe tuskaili puutarhansa kanssa saadakseen tarpeeksi vihanneksia myyntiin, veroihin ja talvenvaralle. Perheeseen siunaantui esikoisena Tilda tytär, joka hurmasi isänsä, mutta jonka hoidon Lisa laiminlöi. Osan lopuksi Lisa huomasi olevansa jälleen raskaana, josta nainen ei niinkään olisi välittänyt!
Ilma oli viileä ja Lisa pystyi haistamaan siitä jo tulevan talven. Kiukkuisena hän nyhti liikkeen edessä lojuvia rikkaruohoja. Erik ei tuntunut välittävän tai edes ymmärtävän mitä tällainen sotku saa asiakkaiden mielessä aikaan. Jos kukaan nyt edes uskaltaa tulla liikkeeseen, kun ulkopuolella näyttää tältä. Hän ottaisi miehen vielä käsittelyynsä.

Vatsan asukas liikahti ja potkaisi kipeästi vatsan seinää. Lisa oli varma, että lapsi potki aina kun hänen ajatuksensa edes hipaisivat ilkeämielisesti Erikiä. Hän ei kestäisi enää toista isänsä lellivauvaa Tildan lisäksi, kunpa tämä vain olisi poika, niin ei enempää tarvitsisi taloon lapsia siunaantua.
"Kai sinä ymmärrät, että liikkeen pitää olla siisti niin sisältä kuin ulkopuolelta?" Lisa saarnasi Erikille ruokapöydässä. "Minä en aina ihan ymmärrä mitä sinulla on mielessäsi? Välillä tuntuu, että elät omissa maailmoissasi?" Lisa jatkoi, mutta totesi heti perään jo menettäneen kontaktin edessään istuvaan mieheen. Erik ahtasi kalaa suuhunsa kiireisen näköisenä, kuin hänellä olisi jotain todella tärkeää tekemistä.
Lisa vetäytyi kamariin lepäämään Erikin luvattua pestä astiat. Raskaus väsytti Lisaa suunnattomasti. Paljon enemmän kuin Tildaa odottaessa. Erik auttoi minkä ehti vaimoaan, vaikkei koskaan tuntunut saavan arvostusta tekemälleen työlle. Mies hoiti melkein kaikki kotiasiat, eikä ehtinyt kunnolla edes pitää kauppaa auki. Lisa käytti tekosyynä oikeastaan kaikkeen. Erik ei kuitenkaan pistänyt pahakseen. Hän rakasti suuresti Tildaa ja siksi myös vaimoaan, omalla erikoisella tavallaan. Mies odotti innolla tulevaa perheenlisäystä, eikä halunnut mitenkään vaarantaa vaimonsa raskautta.
Tilda leikki yläkerrassa piirtäen ja rakennellen. Tytön ehdotonta lempipuuhaa oli rakentelu, mutta Lisa usein kielsi tyttöä harjoittelemasta turhia taitoja, jotka eivät sopineet naiselle. Harvoin Tilda Lisaa edes näki ja suurimman osan ajasta tyttö uhmasikin näkymätöntä äitiään ja rakenteli linnoja, hevostalleja sekä torneja. Prinsessa leikit eivät olleet häntä varten.
"Tilda pieni! Isän täytyisi vielä ehtiä käydä kylvyssä ennen aamun koittoa ja vähän nukkumaankin siinä välissä!" Erik sanoi tytölle yrittäen samalla olla tuima. Tilda huhuili sängystä koko ajan, vaikka nukkumaan menoaika oli mennyt aikoja sitten. Eniten Erik pelkäsi Lisan heräävän. Lisaa ei voinut pahemmin tytön toimet muuten kiinnostaa, mutta Tilda saisi varmasti kuulla kunniansa, jos herättäisi naisen! Erik silitti tytön hentoja hiuksia ja painoi suukon tämän otsalle, toivoen samalla suukon vaivuttavan lapsen taianomaisesti uneen. Tilda oli hänen kallein aarteensa.
Lisa heräsi ensimmäisenä aamulla tuntiessaan vatsansa kurisevan äänekkäästi. Nainen kömpi tyytymättömänä sängystään, harmitellen yöuniensa keskeytymistä. Hän olisi vielä mielellään vetänyt peiton päänsä yli ja nukkunut sen lämpöisessä suojassa. Kukaan ei kuitenkaan toisi aamiaista sänkyyn, siihen Erik oli rajansa vetänyt.
Lisa odotti juustokierteiden kypsyvän ja katseli ulos. Yöllä oli satanut lunta ja maa oli täysin valkoisen lumen peitossa. Nainen tunsi vilunväristysten nousevan selkäänsä pitkin katsellessaan hyytävän näköistä ulkoilmaa. Toivottavasti polttopuut riittävät, kun ilmat muuttuivat näin kylmäksi näin aikaisin talvella, Lisa mietti katsellessaan huurtuneita ikkunanpuitteita. Talo ei ollut ikinä tarpeeksi lämmin.
Tilda huusi yksinään yläkerrassa. Tyttö kuuli äitinsä puuhista syntyvät äänet, mutta kukaan ei tullut. Kyyneleet polttivat jo silmiä, kun tytön makuuhuoneen kamari kolahti. Erik nosti tytön syliinsä taputellen tätä rauhoittavasti pepulle ja silitellen tytön hentoja hiuksia. ”Älä itke tyttö kulta! Isä pitää sinusta aina huolen!”
Aamutoimet suoritettuaan Erik katsoi ulos ja totesi heränneensä aikaisemmin, kuin yleensä. Tildan iloksi mies istahti leikkimään, eikä tyttö joutunutkaan jäämään yksin, vaikka palikoilla leikkiminen houkuttelikin suuresti. Isän seura oli kuitenkin palikoita parempaa.

Lisan raskaus alkoi olla jo loppu puolella ja useimmiten naisen tapasi keittiöstä ruokaa laittamasta. Nainen oli aina nälkäinen, ja vaikka hän oli juuri syönyt, maha tuntui kurisevan villisti vaatien lisää ruokaa. Hän oli niin uppoutunut ruoanlaittoonsa, ettei huomannut, kuinka tumma hahmo lipui valkoisessa lumessa ikkunan ohi.
Erikiltä hahmon saapuminen ei ollut jäänyt huomaamatta. Mies kahmaisi naisen tiukkaan syleilyynsä suudellen tätä samalla intohimoisesti suulle nauttien suuresti tuntiessaan rakkaansa lämmön ihollaan. Hän ei jälleen ollut muistanut mitä oli naisen kanssa aikaisemmin sopinut ja tunsi kuinka käsi läimähti ilkeästi poskelle.
Poski vielä kirvellen Erik hellitti otteensa naisesta. Erik tunsi sydämensä jättävän yhden lyönnin väliin nähdessään harmaiden silmien tuikkivan iloista hymyä. Nainen toruivat Erikiä ajattelemattomuudesta! "Mitä meille kävisi, jos tapailumme selviäsi?" nainen kysyi Erikiltä, joka hipelöi hiljaa naisen pehmeää kättä. Tämän täytyi kuitenkin lähteä yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin, jottei hänen poissaoloaan huomattaisi. Erik ei vain voinut pitää sormiaan irti naisen poskesta. He olivat liian harvoin kaksin.

Ennen lähtöään nainen antoi Erikille rahaa ja osoitteen, josta mies saisi hieman muodinmukaisempia vaatteita ylleen. Todeten vielä, että ehkä hän ja Erik voisivat sitten tavata paremmin, jos Erik ei olisi pukeutunut niin silmiin pistävästi. Erik katseli naisen poistuvaa selkää. Hän ei olisi halunnut ottaa naisen rahoja, mutta ehkä jos he voisivat tavata näin useammin? Sen eteen Erik oli valmis tekemään kaikkensa, vaikka se loukkasikin miehen kunniaa ja itsearvostusta.

Tapansa mukaan Lisa oli vetäytynyt aikaisin nukkumaan ja Tildan iltakylpy oli jäänyt Erikin vastuulle. Erik oli muutama päivä sitten käynyt tilaamassa vaatteet rakkaansa mainitsemalta monitaiturilta.
Naisen mainitsemassa osoitteessa sijaitsi pieni mökki, joka ei voinut kuulua kenellekään varakkaalle. Erik oli hämmästellyt suuresi lumen vähyyttä. Oli kuin hän olisi saapunut talvenihmemaailmasta keskelle kevättä! Ovikin oli ollut sepposen selällään, jota harvoin Pinewoodin tällä alueella näkyi.
Heti koputettuaan ovesta oli lennähtänyt ulos Erikille täysin tuntematon nainen tiedustellen samalla mitä Erikin kaltainen henkilö teki hänen mökillään. Erik oli selittänyt tarvitsevansa uusia vaatteita, johon nainen oli vastannut, ettei hän tee vaatteita kuin aatelisille. Erik muisti kuinka hänen sisällään oli vellonut kauhu ja epätoivo ja hänen lähettämänsä henkilön nimi oli lipsahtanut vahingossa huulilta. Erik olisi voinut vannoa, että jos nainen ei olisi ollut tummaihoinen, tämä olisi valahtanut kalpeaksi nimen kuullessaan. Hieman takellellen sanoissaan ja askelissaan nainen käski Erikin sisälle mittoja ottaakseen.
Erik seurasi naista sisälle. Erik ei ehtinyt nähdä edes vilausta naisen asuin tiloista, kun nainen jo ohjasi miehen nurkkaukseen, jossa ompelutarvikkeet olivat. Erik oli vaistomaisesti hipelöinyt violettia samettikangasta miettien samalla miltä olisi näyttänyt se yllään rakkaansa rinnalla, kun nainen oli katkaissut hänen päiväunelmointinsa ilmoittamalla, ettei miehellä ollut siihen varaa.
"Mihin minulla sitten on?" Erik oli kysynyt närkästyneesti. Hetken he olivat tuijotelleet toisiaan silmiin, kun nainen lopulta sanoi, että hänellä saattoi olla jotain sopivaa valmiina Erikille. Mies näytti juuri sopivan kokoiselta.
Nainen oli penkonut hetken nuhjuisen näköistä laatikkoa ja vetäissyt siltä esiin komean paidan ja housut. Ne olivat sopineet Erikille täydellisesti. Erik oli ihmetellyt miten naisella sattui olemaan valmiina vaatteita, mutta nainen oli todennut, jonkun aatelisen aiemmin tilanneen ne, mutta valmistuttuaan mies oli jo kasvanut vyötäisiltään sen verran, ettei ollut mahtunut niihin. Tämä oli kyllä väittänyt, ettei vain pitänyt väristä. Erik oli haltioissaan voidessaan kerrankin käyttää muodikkaita vaatteita, joihin hänellä ei olisi ollut muuten varaa.
Hän kapsahti iloisesti naisen kaulaan ja ojensi rakkaansa antamat rahat tälle. "Sinä saat näillä vielä vaikka uudet ulkovaatteet, jos haluat? Niitä ei ole kyllä valmiina!" Nainen huudahti ihmeissään pussiin katsottuaan. Nainen, joka tässä vaiheessa oli esittäytynyt Lily Grönrootiksi, otti vielä Erikistä mitat ennen tämän lähtöä. Erik oli saanut päällisvaatteet heti mukaan, muttei uskaltanut näyttää niitä vielä Lisalle. Ties mitä nainen sanoisi! Ulkovaatteet hän oli luvannut hakea myöhemmin talvella.
Erik havahtui ajatuksistaan kuullessaan makuukamarista korviavihlovaa huutoa. Lisan synnytyksen oli täytynyt alkaa. Pikaisesti mies laski Tildan lattialle ja lähti katsomaan huutavaa Lisaa.
Erikin saapuessa paikalle Lisa oli taipunut kivusta kaksin kerroin. Hiki virtasi naisen otsalla valtoimenaan. Erik olisi lähtenyt hakemaan lapsenpäästäjää, mutta Lisa ilmoitti, ettei sille olisi aikaa ja tarvitsisi miestä paikalla tukenaan.
Lisa oli ollut oikeassa, ettei lapsenpäästäjä olisi ehtinyt paikalle, sillä ei mennyt kauaakaan kuin hänen käsivarsillaan lepäsi pieni poikavauva. Lisa ei olisi voinut olla onnellisempi! Sillä hän ei enää halunnut kertaakaan synnyttää ja pojan synnytettyään, hänen ei tarvitsisikaan.
Lisa ojensi vauvan Erikille, joka ojenteli malttamattomana käsiään huoneen nurkassa. "Uskomatonta, että meillä on poika!" Erik sanoi, tietämättä sanoiko sen Lisalle vai itselleen.
Lisa tunsi kipujen yllättäen voimistuvan ja poltot alkoivat uudelleen! "Erik!" Hän kiljaisi korvia vihlovasti pidellen samalla vatsaansa. Erik oli huolissaan vaimostaan, mutta oli vielä enemmän huolissaan Tildasta, jonka hän huomasi vasta nyt konttailevan huoneen lattialla. Mitä tyttö mahtoikaan ajatella nähdessään kaiken tämän?
Lisa taipui jälleen kaksin kerroin ja pian hänen sylinsä täytti toinen vauva. He olivat saaneet kaksoset. Pojan ja tytön. Kasteessa lapset saivat nimekseen Matias ja Matilda Peterson.
"Mitä sinä täällä teet?" Lisa kysyi pistävästi Tildalta. "Enkö minä ole sanonut, että tämä on veljesi huone, eikä sinulla enää ole asiaa tänne!" Lisa jatkoi vaivautumatta edes katsomaan, mitä hänen puheensa aiheuttivat pienen tytön kasvoilla.
"Minun pieni Matias." Lisa sanoi niin hellästi kuin osasi. Laittaessaan poikaansa Tildan entiseen kehtoon. Nainen oli sanoin kuvaamattoman onnellinen pojastaan, ja aikoi pitää tästä hyvää huolta.
Tildalle ja Matildalle oli sisutettu yhteinen huone. Huoneen rakennus oli jäänyt vielä kesken, eikä seinille ollut saatu vielä mitään peitettä lämmikkeiden päälle. Erik tunsi omantuntonsa heräilevän aina kun hän laittoi pientä tyttöään nukkumaan huoneeseen, joka hänen mielestään, ei kuulunut kauppiassäätyä olevan perheen maailmaan. Lisa ei ollut kuitenkaan antanut lupaa pitää tyttöjen kehtoja Matiaksen huoneessa siihen asti, että huone olisi saatu kunnostettua.

Tässä nyt vielä kaksoset. Ylempi on Matias ja alempi Matilda. Matildalla on äitinsä ihonväri, joka on hieman tummempi kuin Matiaksen isältä perimä ihonväri. Silmät ovat molemmilla vaaleansiniset, jotka vaalenevat, kun defaultit tulevat peliin mukaan.

Lisa omistautui täysin Matiaksen hoitoon. Matilda ja Tilda jäivät puolestaan Erikin hoidettavaksi.

Erikin onneksi Tilda oli kuitenkin jo iso tyttö ja pärjäsi hienosti omillaan. Tyttö keksi itselleen puuhaa oli ne sitten Lisan mielenmukaisia tai eivät. Milloin tyttö levitti vedet saavista toiletin lattialle ja milloin hän levitti Matiaksen palikat pitkin ja poikin pojan huonetta, nauraen aina ilkikurisesti kuullessaan äitinsä vihaiset huudot.
Lisan ruokahalut eivät olleet vähentyneet, vaikka synnytyksestä oli jo kulunut muutama kuukausi. Ahven alkoi olla kohta jo valmista, eikä Erikiä kuulunut missään. Lisa huusi miestään syömään, niin että talo raikui. Hän ei odottaisi, jos mies ei vaivautuisi tulemaan ajoissa ruokapöytään.
Erik kuunteli vaimonsa huutoja, mutta hän ei vastannut. Miestä vaivasi uskaltaisiko hän jo pukea uuden pukunsa, vai ei? Mies ei halunnut tunnustaa edes itselleen, mutta sisimmässään hän todella pelkäsi Lisaa. Lopulta hän rohkaistui, vetäisi uuden vaatekerrastonsa ylleen ja lähti ruokailuhuonetta kohden vetäen samalla keuhkonsa täyteen ilmaa, kuin rohkaistakseen itseään.
Kuten Erik oli osannut odottaa, ruokapöydässä häntä kohtasi armoton kuulustelu uusista vaatteista. Lisa ei voinut ymmärtää, miksi mies oli tuhlannut heidän vähiä rahojaan keimailuun? Erik käänsi puheenaiheen nopeasti muualle, aiheeseen jolla tiesi saavan Lisan ajatukset karkaamaan vaatteista. "Tildan synttärit ovat huomenna, muistatkos?"
Erik oli poistunut jo aikoja sitten ruokapöydästä, mutta Lisa tuhisi vielä pitkään kiukkuisena itsekseen. Miten mies kehtasi? Hän ei saanut käännettyä ajatuksiin millään muualle Tildan syntymäpäivistä ja hänen omasta äitiydestä, joka usein häntä harmitti. Lopulta kädelle laskeutunut kärpänen havahdutti naisen. Eipä asialle enää mitään voi, mutta näille kärpäsille minä kyllä voin tehdä jotain!

Erik seisoi kakun edessä Tilda sylissään. Rowleyn emäntä oli lähettänyt kummitytölleen kakun, muttei päässyt raskautensa vuoksi paikalle. Erik odotti ja odotti. Hän todella toivoi, että Lisa saapuisi edes Tildan toisille syntymäpäiville, kun ensimmäisillä nainen oli loistanut poissaolollaan. Lopulta Erik kuuli rapinaa selkänsä takaa ja arvasi Lisan seisovan oviaukossa.
Hymyillen tyytyväisenä siitä, että ehkä nainen välitti edes vähäsen tyttärestään, Erik kumartui auttamaan Tildaa kynttilöiden puhaltamisessa. Kumarrus ja puhallus.
Kakkua Lisa ei tullut kuitenkaan syömään, mutta Erik ja Tilda viihtyivät mainiosti kaksinkin ruokapöydän ääressä. Tilda kertoili suunnitelmiaan tehdä siileille kiertotie keväällä, niin etteivät pikku olennot tuhoisi Lisan rakasta kasvimaata. Lisan kasvimaa ei ollut Tildan huolenaihe, vaan se mitä Lisa teki siileille löytäessään näitä kasvimaaltaan.

Tilda Peterson

Erik avasi jännittyneenä kaupan. Kauppa oli pitkään ollut kiinni, kun Lisa oli tarvinnut niin paljon apua lasten hoitoon, mutta nyt Erikille oli avautunut hetki pitää puotiaan auki. Toivottavasti torimyyjät eivät ole varastaneet kaikkia asiakkaita! Erik mietti huolestuneena kopauttaessaan aukiolo-kyltin päältä lumet pois.
Heti Erikin ehdittyä sisälle ovi kolahti ja Matthew Stone saapui kiireisen näköisenä paikalle. Erik riensi auttamaan, ihmetellen mitä talonpoika teki hänen kaupassaan. Oliko heiltä ruoka jo nyt loppunut? Matthewlle ei Erikin tarvinnut pitkiä myyntipuheita pitää, vaan mies oli heti valmis ostamaan Erikin hyvin säilöttyjä kaloja.
Matthewn lähdettyä puotiin saapui veli Petruska. Erikin oli vaikea asennoitua hengenmiehen läheisyyteen, eikä miehen myynnistä meinannut tulla mitään kumartelun ja siunauspyyntöjen välissä. Petruska osti kuulemma joulua varten komean monnin.
Petruskan jälkeen Erik saikin hetken levähtää ja täyttää hyllyjä, mutta vielä riitti asiakkaita ostamaan. Alice, kuninkaanlinnan palvelija, oli hieman vaikeampi suostutella ostamaan ruokatarvikkeita. Erikin iloksi nainen kiinnitti huomionsa arvokkaaseen papusäkkiin ja lopulta Erikin kehuttua papuja maasta taivaaseen nainen teki ostopäätöksen ja pavut lähtivät tämän mukana kohti kuninkaanlinnan keittiötä. Erik oli todella tyytyväinen päivän tulokseen ja napsautti puodin kiinni.
Siivottuaan, järjesteltyään ja täytettyään hyllyjen tyhjyyttä ammottavan kohdat mies oli valmis nukkumaan. Päivä oli ollut raskas ja se vaati veronsa. Lisa saisi kerrankin hoitaa itse lapsensa.
Kuukaudet kuluivat. Tildan ja Lisan välit eivät olleen parantuneet yhtään. Lisa suuttui edelleen silmittömästi löytäessään Tildan leikkimästä Matiaksen palikoilla. Ei poika vielä osannut niillä itse leikkiä, mutta Lisasta palikat kuluivat, eikä rakentaminen ollut naisten puuhia. Tilda puolestaan ei olisi voinut äidistään enempää huolta kantaa. Häntä ei kiinnostanut äidin moitteet. Isän mielipiteet häntä kiinnostivat ei äidin.
Pian koitti kaksosten syntymäpäivä. Kuin korostaakseen Matiaksen merkitystä Lisa oli laittanut pojan kakkuun enemmän kynttilöitä, kuin Matildan kakkuun. Rowleyn emäntä oli kiireestään huolimatta ehtinyt auttaa ystäväänsä ja leiponut tämän lapsille kakut.
Lisa oli kutsunut Rowleyt syntymäpäiväjuhlille ja ehkä Rowleyden omaksikin yllätykseksi he olivat ehtineet paikalle. Kumarrus, puhallus ja heitto..
Kakku maistui ja juttu luisti. John tuntui puhuvan yllättävän paljon Tildan kanssa. Hiljaa mielessään Lisa jo suunnitteli avioliittoa, mutta hiljensi itsensä tunkemalla kakkua suunsa täyteen. Sitä paitsi, kuka huolisi vaimokseen tytön, jolla oli sellainen luonne kuin Tildalla? Mutta ehkä Matildalla olisi mahdollisuuksia!
Matias Peterson. Peri äidiltään ison ja littanan nenänsä.
Matilda Peterso pienen kippura nenänsä kanssa :D
Joulun alusviikot kuluivat kaksosten kanssa puuhaillessa. Erikin ollessa huoneessa, sai Tildakin rauhassa leikkiä palikoillaan, vaikka joutuikin Lisan tuimien katseiden kohteeksi. Matias ei pannut pahakseen, kun sai usein siskosta leikki seuraa. Ainoa, jota palikat harmitti oli Lisa.
Matildasta puolestaan oli kasvamassa perheen prinsessa. Tyttö nautti nukkekodilla ja hevosilla leikkimisestä. Hän oli myös oppinut todella nopeasti kävelemään ja nyt hän opetteli Lisan kanssa jo muutamia alkeellisia tanssi askelia. Lisa ei pannut yhtään pahakseen, että edes toinen perheen tyttäristä ymmärtäisi naisellisuuden päälle.
Joulurauha laskeutui Petersonienkin taloon. Tilda oli askarrellut äidilleen lahjaksi sovinnon elkeenä oviseppeleen, joka nyt roikkui tuoden jouluiloa talon ohi kulkeville.
Jouluvalmistelut olivat uuvuttaneet Tildan ja tyttö nukkua retkotti oleskeluhuoneen sohvalla.
Lisa valmisteli illan ruokaa. Heillä ei ollut omia kanoja tai porsaita ja koska ajat olivat tiukkoja ei kukaan ollut kanaansa tai possuaan myynyt. Petersonien perheessä syötäisiin jouluateriaksi ahventa. Lisa oli onnistunut saamaan kuitenkin muutaman hieman erikoisemman mausteen joiden avulla hän uskoi kalan maistuvan paremmalle kuin arkisin.
Perhe söi yhdessä iloisesti nauraen. Rowleyt olivat lahjoittaneet Petersonien perheelle lahjaksi viinin ja sen huumaava maku sai jopa Lisan huulet nousemaan hymyyn. "Hyvää joulua!" Perhe toivotti toisilleen kilistellen samalla iloisesti lasejaan.
"Hyvää joulua Tilda!" Erik sanoi ja ojensi paketin tyttärelleen. Tildan hämmästynyt ilme sai Erikin vielä lisäämään, "Luulitko, että olisin unohtanut sinut?". Tilda otti paketin iloisena vastaan. Hän avasi kääröt siististi tietäen Lisan pitävän siitä, koska näin niitä voitiin käyttää sitten myöhemminkin. Hän todella olisi halunnut tehdä sovinnon äitinsä kanssa.
Paketin sisällön nähtyään Tilda arvasi äidillänsä olevan jotain osuutta siihen. Tyttö hypähti iloisesti isänsä kaulaan saaden tältä tiukan rutistuksen ja hellän suukon niskaansa.
Tildan leikkiessä Lisa saapui huoneeseen ja sai vastaan otoksi Erikiltä omituisen hymyn. Mies osoitteli kattoa ja kysyi viekoittelevasti huomasiko Lisa minkä alla tämä seisoi.
Nainen katsahti ylös. Mies oli kiinnittänyt mistelin oksan kattoon ja siitä hölmö virnistys oli saanut alkunsa.
Mies veti naisen hellään suudelmaan, jollaista he eivät olleet jakaneet sitten seurustelun alkuaikojen. Lisa muisti hyvin ensisuudelmansa ja Erik suuteli häntä aivan yhtä hellästi nyt kuin silloinkin. Joulu oli sitten ihmeellistä aikaa. Se sai vanhat muistot tulvimaan ja täyttämään sydämen. Hetken sitä sai olla taas onnellinen, kuin lapsi tietämättä tulevaisuudesta ja vastuusta mitään.
Joulun jälkeen arki jatkui hyvin samanlaisena kuin ennenkin. Lisa hääräsi Matiaksen ympärillä yrittäen tehdä kaikkensa poikansa eteen. Jos Lisa puhui jonkun kanssa, aloitti hän aina lauseen sanalla Matias. Moni menikin karkuun, jos Lisa yritti keskustella heidän kanssaan.
Tilda oli päättänyt opetella kirjoittamaan kauniisti. Lisan mielestä tytön toimet olivat typeriä ja hän lopettikin käsialaharjoitukset aina jos näki. Kouluhaaveet hän oli tyrmännyt alkuunsa. Hänestä tytölle riitti se, että hän osasi kirjoittaa auttavasti nimensä. Puumerkin tekeminen on niin talonpoikien hommaa. Tilda kuitenkin palasi aina takaisin kirjaimia harjoittelemaan, kun äidin silmä vältti. He olivat liian monesta asiasta liian eri mieltä ja aikuisena Lisa sai aina tahtonsa läpi.
Kevään mukana tuli taas kylvöaika. Lisa oli vaatinut Tildaa auttamaan, mutta tyttö oli jälleen kadonnut jonnekin omille teillensä. Nainen inhosi kevään kylvötöitä, varsinkin tätä vaihetta, kun maa piti lannoittaa. Nenää pidellen hän kaatoi kasvimaalle lantaa, jota he olivat koko talven keränneet hevosilta. Aatelisten hevosten pilttuita siivotessa sai viedä lannat mukanaan kotiin, joka oli hyvä lisä pienen palkan päälle. Tyttö saisi maksaa kalliisti poissaolonsa!
Tilda oli saanut illalla aikamoisen läksytyksen kylvötöistä puuttumisen johdosta. Rangaistukseksi tytön piti herätä tästä lähtien ennen auringonnousua kasvimaata kitkemään, Lisan keskittyessä hoitamaan kotiaskareita, jotka pääosin koostuivat Matiaksesta. Väsyneenä Tilda nousi aamuisin sängystä ja puki ulkovaatteet yllensä, suunnaten askeleensa kasvimaan rikkaruohoja kohti.
Tildan huonotuuli kuitenkin haihtui tytön nähdessä isänsä olevan aamukalassa. Tilda pelkäsi kovasti olla pimeällä ulkona. Hän oli kuullut kyläläisten puhuvan, että Pinewoodissa liikkui susia. Susitarinat olivat jo aiheuttaneet hänelle monia painajaisia, eikä hän todellakaan halunnut olla yhdenkään susitarinan päähenkilönä.
Harmissaan Tilda kiskoi rikkaruohoja paljailla käsillään. Tytön kädet eivät olleet vielä tottuneet rikkaruohojen kovuuteen ja monet rikkaruohoista repivät kädet haavoille. Kipu poltteli käsissä ja kyyneleet vetistivät silmät. Tilda olisi kitkenyt maata iloiten kivusta huolimatta, jos olisi tiennyt saavansa tehdä sen jälkeen mitä halusi. Lisa ei kuitenkaan pitänyt mitään Tildan mieliteoista tytölle sopivana.
Aamun jo kirkastuttua Tildalla oli vielä jäljelle puiden siistiminen. Tyttö raahasi talveksi ulos unohtuneen laatikon puun juurelle, jotta ylettyisi paremmin. Hedelmäpuut olivat Lisan ylpeys, joten mikään kohta ei saisi jäädä siistimättä. Leikkurit olivat vain liian raskaat käyttää pienelle tytölle ja rikkaruohojen repimillä käsille ei mikään otekaan tuntunut hyvältä. Tilda saattoi vain toivoa, että puusta tulisi hyvä silmien painautuessa väkisin kiinni kivusta.


Kaksoset leikkivät omia leikkejään yläkerrassa. Vaikka Tilda tekikin paljon töitä kasvimaalla, sinne jäi silti Lisallekin töitä, niin ettei hän ehtinyt omistaa Matiakselle kaikkea aikaansa. Matias nautti näistä hetkistä joina sai olla rauhassa siskonsa kanssa. Lapset olivat leikkineet yhdessä hevosilla, mutta Matias oli kyllästynyt tyttöjen leikkeihin nopeasti ja sitä paitsi heille oli tullut riita siitä miltä ritari näytti. "Atias yllä näyttää tinulle!" Poika uhosi ja nappasi siskonsa kynän pöydältä.
Nukkumaan menoaika koitti ja Lisa haki poikansa kylpyyn. Riisuttuaan tämän vaatteet nainen kauhistui. "Matias mitä ihmettä sinä olet tehnyt?" Lisa tivasi vihaisena. Poika oli jostain syystä piirrellyt ihonsa täyteen mitä omituisimpia koukeroita. "Millä ihmeellä me nuo nyt saamme pois?" Lisa päivitteli hiljaa, kun poika vastasi ylpeästi "Ei niitä taltte taada pois. Te on haalnitka ja minä olen itari!"
Tilda yritti laittaa iltapalaa itselleen. Hän oli aivan varma, että oli tehnyt kaikki oikein tällä kertaa, kun hänen kippurainen nenänsä haistoi savun, joka tuprusi ulos pienen uuninluukun takaa. Kauhuissaan Tilda avasi luukun ja totesi, ettei hänellä kyllä ollut minkäänlaisia taipumuksia ruuanlaiton puolelle. Tyttö avasi keittiön ikkunat. Äiti niin suuttuu, jos näkee ja haistaa tämän!

Tilda pohti hädissään mihin hän piilottaisi kakun, mikään paikka kun ei tuntunut tarpeeksi turvalliselta. Lopulta hän ei keksinyt muuta vaihtoehtoa, kuin syödä kitkerä kakku. Mahasta kun Lisa ei sitä voinut enää esiin kaivaa. Surkeana tyttö alkoi hotkia kakkua, jottei äiti ehtisi sitä nähdä.
Hieman huonovointisena kakun syönnistä Tilda raahautui oleskeluhuoneeseen. Hän otti sukunsa reseptikirjan ja alkoi selailla. Täytyy minun jotain oppia tai isompana kuolen nälkään! Tilda ajatteli. Jos hän edes vähän osaisi laittaa ruokaa, niin kaikki olisi hyvin. Lopun ajan hän kyllä säästäisi rakentelulle.

Matilda oli ihastunut suuresti piirtämiseen. Hän se alun perin oli ollutkin, joka oli veljellensä haarniskan piirtänyt. Matilda oli hihittänyt kovasti kuullessaan Lisan ja Matiaksen keskustelun muutaman viikko sitten kylpyhuoneesta. Poika oli ollut aivan kauttaaltaan punainen kylvyn jälkeen Lisan hangattua tästä Matildan piirrokset pois. Matias ei kuitenkaan ollut paljastanut siskoaan syylliseksi tuijotellut vain harmissaan haarniskan kadottua pesuveteen.
Matias pysyi kuitenkin nykyään kaukana siskonsa piirtäessä. Poika oli päättänyt, että mielikuvitus haarniska saisi riittää. Ei Matilda kuitenkaan osaisi hänelle oikeaa hevosta piirtää, eikä oikealla haarniskalla voinut ratsastaa näin pienellä hevosella.

Yllättäen Matias ja Matilda tunsivat kipristelyä varpaissa. Oli heidän syntymäpäivänsä, jonka perhe oli kaikessa kiireessä unohtanut.

Matias Peterson

Matilda Peterson

Lisa oli aivan kauhuissaan tajuttuaan unohtaneensa kaksosten, varsinkin Matiaan syntymäpäivän. Nainen yritti korvata unohdusta parhaansa mukaan ja laittoi herkullista ahventa koko perheelle.

Koko perhe istui iloisena jutellen pöydässä. Matias pyysi äidiltään päästä ritarikouluun. Lisa olisi varmaan suostunutkin, mutta Erik totesi, ettei kauppiaasta noin vain tule ritaria. Sitä paitsi pojallahan oli velvollisuutensa isän kauppaa kohtaan. Matias katsoi isäänsä selvittämätön katse silmissään. Nopeasti pojan huulet kaartuivat kuitenkin hymyyn ja innoissaan hän kiljahti, "Pääsenkö minä tosiaan auttamaan sinua kaupassa?" Erik hymyili onneissaan pojalle, hänen elämäntyöllään olisi jatkaja.

Erik oli saanut putiikista mukavasti rahaa ja tyttöjen huoneeseenkin saatiin laitettua seinät olkien päälle. Erik oli tilannut puusepältä tytöille myös pienen ja hurmaavan nukketalon.

Matiaksen huone pysyi aikalailla samanlaisena. Kehto ja hoitopöytä saivat antaa tilaa pojan uudelle sängylle. Lattialle tuli myös mukavasti lisää pinta-alaa pojan vauhdikkaisiin leikkeihin.
Remontoinnit ja sänkyjen ostot vaativat kuitenkin veronsa. Erik joutui pitämään kauppaa auki aina vain useammin. Mies siisti kaupan etupuolen pensata ja kitki rikkaruohoja, joista asiakkaat aina jaksoivat valittaa. Erik havahtui ajatuksistaan kuullessaan takaansa hennon ja kauneimman äänen, mitä hän oli eläessään kuullut, kääntyen samalla ympäri sädehtien onnesta.
Mies nappasi iloisena rakastettunsa syleilyyn painaen samalla päänsä ja huulensa naisen niskaan. Erik tiedusteli mitä nainen täällä teki. Yleensähän tämä vältti tapaamisia ehdottomasti päivänvalossa.
"Minun vain täytyi nähdä sinut." Nainen kuiskasi. Erik oli vaistoavinaan surun rakkaansa silmissä. Mies hyväili kädellään naisen pehmeää poskea. Mies ei ollut eläessään koskenut mitään niin pehmeää, kuin mitä naisen iho oli. Ihon pehmeys sai Erikin tuntemaan itsensä aina kovin kovakouraiseksi ja liian kovaotteiseksi. Hän ei ikinä pystyisi koskemaan naista tämän ansaitsemalla hellyydellä.
Nainen tarttui Erikin kädestä ja painoi siihen hellän suudelman. "Tiedäthän, että sinä olet kaikki mitä minulla on?" Nainen jatkoi silmät täynnä vettä. Erik ei voinut ymmärtää naisen käytöstä. Tämän kotona oli varmasti tapahtunut jotain. Hän kävisi niin vielä näyttämässä sille miehelle, jos vain uskaltaisi. Hän pelkäsi kovasti lastensa puolesta jos heidän suhteensa paljastuisi.
Nainen painoi itsensä Erikiä vasten. Mies kietoi onnellisena kätensä naisen hennon varren ympärille. Hän olisi suojellut tätä kaikelta, jos vain olisi tiennyt miten. Hän olisi vaikka antanut oman henkensä naisen puolesta.
Nopeasti kuten aina nainen vetäytyi miehen otteesta ja totesi, että häntä varmasti jo kaivattiin kotona. Erik jäi katselemaan rakkaansa loittonevaa selkää päässään enemmän kysymyksiä, kuin mitä olisi voinut uskoa sinne edes mahtuvan.
Hiljaa mietteissään Erik kääntyi ja aukaisi puodin. Hän ei voisi auttaa ketään seisomalla pihalla kuin suolapatsas ajatuksiinsa uponneena.
Tytöt ahkeroivat yömyöhään perheen kasvimaalla. Tildan työtaakkaa oli suuresti helpottanut se, että Matilda oli nyt häntä auttamassa. Kynttilänvalossa oli vain todella vaikea nähdä kaikkia kitkaruohoja ja Lisan valitusta huonosti peratusta kasvimaasta ei kumpikaan tytöistä halunnut kuunnella.
Lisa taas oli laittanut Matiaksen lukkarinkouluun. Matias kävi opettelemassa lukemaan ja kirjoittamaan muutaman kerran viikossa lähi kirkon sivuhuoneessa muiden poikien kanssa. Oli tärkeätä, että poika oppisi lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Puodin hoidossa hän tulisi tarvitsemaan kaikkia noita taitoja. Lisa vahti ankarasti, että poika tekisi kotiläksynsä täydellisesti.

Lisan vetäydyttyä nukkumaan hän eli siinä uskossa, että lapsetkin olivat menneet. Kuitenkin heti, kun vanhempien kamarista alkoi kuulua äidin tuttu kuorsaus, Matias hiipi tyttöjen huoneeseen leikkimään Tilan kanssa. Matilda puolestaan hiipi Matiaksen huoneeseen piirtämään. Matias oli niin onnellinen saadessaan viettää edes hetken siskonsa kanssa. Vain yöllä lapset saivat olla juuri sellaisia, kuin heidät oli luonto tarkoittanut.

* * * *

Petersonin lapset saavat jäädä nyt onnellisena tekemään sitä, mistä pitävät. Minulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa, joten jätän pidemmät loppu puheet pois.

Petersonien sukupolvikuvissa onkin sitten jo defaultit käytössä. Rowleylla on sitten defaultit päällä. Tässä osassa vaihtui vain kuvat.

Yksi asia on, johon pyydän teiltä lukijoilta apua. Olen pitkään miettinyt saavatko talonpojat joulun vai ei?
Tuntuisi hassulta kirjoittaa joulusta, kun osa tulee ulos helmikuussa, mutta tuntuu pahalta jättää talonpoikia ilman joulua. Rowleyt viettävät joulua vielä ainakin.

Joten toivoisin vastausta kysymykseen, viettävätkö talonpojat joulua vai eivät?