(75 kuvaa)
Pahoittelen osan myöhästymistä, mutta nettitikku päätti lopettaa toimintansa eilen illalla.
Muistakaa myös äänestää haluatteko Pinewoodin asukkaiden taloista taloesittelyn. Äänestys laatikko löytyy oikeasta sivusta. Äänestysaikaa on kaksi viikkoa!
Matthew
Stone oli täydessä touhussa keittiössä. Hän oli päättänyt yllättää
rankan työpäivän jälkeen vaimonsa laittamalla tälle itse pyydystettyä
kuhaa. Matt ei vain häärännyt kovin usein keittiössä ja siksi kaikki
tuntuikin olevan hukassa. Kunpa vain ehtisin, ennen kuin Diana tulee ulkoa.
Mattin
keitoksista nousi vastustamaton tuoksu. Avonaisesta ikkunasta se
saavutti Dianan kasvimaalta ja sai naisen hymyilemään onnellisesti. Voiko olla, että Matt kokkaisi jotain keittiössä, Diana mietti pieni hymynkare huulillansa. Mies ei ollut keittänyt hänelle mitään sitten viime kevään.
Dianan
saavuttua keittiöön Matt oli jo kattanut pöydän. ”Tervetuloa syömään
kultaseni!” Matt toivotti ja ojensi samalla kätensä Dianaa kohti
juhlallisesti taluttaen tämän pöytään kädestä pitäen. Matt rakasti
vaimoansa, tämä oli ahkera sekä hyvä ruoanlaittaja ja nainen omasi myös
monia muita hyviä puolia, joista Matt piti. Vaikka Diana oli rakas
miehellensä, ei Matt voinut sietää vaimonsa huonoja käytöstapoja. Nainen
röyhtäili pöydässä kuin koko siat konsanaan. Kunpa Diana joskus oppisi käyttäytymään, mutta toive taisi olla yhtä todennäköinen, kuin löytää neula heinäsuovasta.
Kamarin
puolella Mattia ei kuitenkaan haitannut Dianan huonot käytöstavat.
Paitsi tietenkin jos nainen viljeli niitä kesken lemmenleikkien. Matt
oli sitä mieltä, että vaikka onkin köyhästä perheestä, voi silti
käyttäytyä siivosti. Köyhälläkin on varaa käytöstapoihin, oli Mattin
lempi lause.
Aamulla
Diana nousi tapansa mukaan ensimmäisenä. Matt kuorsasi vielä täyttä
häkää ja naisen mielestä oli parempi antaa miehen nukkua, koska tämä oli
sitten paremmalla tuulella töitä tehdessään. Parkit olivat vuorostaan
tulossa tänään auttamaan Stonejen pihan hoidossa. Ihan kuin siinä olisi jotain autettavaa,
Diana mietti surullisena. Kun Parkien tomaattikylvös tuotti yli 300
tomaattia vuodessa, niin Stonejen kylvös tuotti vähän päälle sata.
Parkit halusivat silti aina auttaa vastapalvelukseksi Stonejen avusta.
Dianan
pihan ylpeys oli hänen kolme omenapuutansa. Ne olivat maksaneet
maltaita ja ne olikin ostettu häälahjarahoilla. Vieraita oli pyydetty
lahjoittamaan omenapuita varten rahaa ja sitä olikin tullut sopivasti
kolmen omenapuun verran. Kana pahanen vain tuppasi juoksemaan jaloissa,
Diana mietti vihaisesti, kun hänen jalkoihinsa törmäsi jokin pieni
olento. Jos Diana olisi saanut päättää, heillä ei olisi kanoja. Ne
haisivat niin hirveälle, että Dianan vatsa kääntyi aina ympäri
kananmunia ajatellessa.
Leikatessaan
omenapuitansa joku kosketti hänen olkapäätänsä. ”Oletpas sinä
aikaisessa!” Sanoi iloinen ja naurava naisääni hänen selkänsä takaa.
Parkit olivat saapuneet. Diana halasi ystäväänsä ja sanoi, ettei hänellä
menisi enää kauaa puiden kanssa. ”Käytä niin paljon aikaa, kuin
tarvitset! Minä menen kasvimaalle jo edeltä.” Carol ilmoitti ja suuntasi
askeleensa kasvimaata kohti.
Brian
oli jo mennyt suoraa lammelle kalaan. Mies oli niin kilpailu henkinen.
Hänellä oli jo iso kala koukussa ja siitä vasta metakka syntyi, kun
tämän piti ilmoittaa asiasta Mattille kovaan ääneen. Carol katsoi hetken
miesten puuhia, naurahti ja jatkoi rikkaruohojen kitkemistä taimien
ympäriltä. Dianan kasvimaa olikin päässyt huonoon kuntoon eilisen
Parkeilla vietetyn ajan takia.
Dianalla
meni yllättävän kauan omenapuiden kanssa. Matt huikkasi hänelle
kalastaessaan, että menisi laittamaan ruokaa, eikä kitkemään kasvimaata
Carolin kanssa. Tämä kun näytti selviytyvän yksinkin. Diana varmisti
kuitenkin asian ensin Carolilta, joka ilmoitti selviävänsä oikein
loistavasti. Dianan tutki ruokakomeroaan, jossa oli ruokaa, mutta olisi
saanut olla enemmänkin. Diana ei osannut millään päättää mitä ihmettä
laittaisi ruuaksi, kunnes hän huomasi Mattin jättäneen ahvenen
keittiönpöydälle. Mies oli varmasti tarkoittanut, että laitan sen, Diana tuumi.
Ahven
maistui loistavasti vieraille. Jutustelu oli iloista, eikä mistään
ollut huolenhäivää. Heillä oli usein tällaisia hetkiä. Talonpojilla,
kun ei ollut mitään paineita olla jotain tai pohtia lastensa
avioliittoja. Kaikki järjestyisi, jos vain luotti siihen että niin olisi
tarkoitettu. Sitä paitsi muita talonpoikaisperheitä oli paljon
enemmän, kuin mitä aatelisia tai kauppiaita, joten kaikki onnistuisi
kyllä.
Dianalle
jäi astioiden pesu miesten lähdettyä heittämään tikkaa. Carol olisi
jäänyt auttamaan, mutta Diana oli pyytänyt tätä puhumaan puillensa.
Carolille oli kehittynyt taito puhua puille kasvimaalla tarpeeksi
kyykittyään ja saada nämä näin paremmalle tuulelle sekä tuottamaan
paljon parempia satoja. Diana katseli ikkunasta pihalle astioita
tiskatessaan. Ikkunat näyttävät olevan kovin likaiset kesän jäljiltä, Diana pohti ja päätti pestä ikkunansa vielä ennen talven tuloa. Ajatuksissaan Diana kuitenkin lisäsi, jos aikaa vain jää.
Dianalla
ei kaikki ollut kohdallaan. Töitä tehdessä täytyi pysähtyä välillä
vetämään henkeä, jotta syödyn ruoat pysyisivät sisällä. Naisella oli
omat epäilyksensä siitä, mistä pahoinvointi johtui, muttei halunnut
vielä kertoa Mattille. Hän kun oli aikaisemminkin ollut raskaana ja
menettänyt lapsen jo raskauden alkuvaiheessa.
Tavallaan
hän oli ollut tyytyväinen, koska ei ollut vielä Mattin kanssa
naimisissa, eikä lapsi olisi ollut Mattin ja lapsen isä oli hylännyt
hänet uuden naisen astuttua kuvioon. Niitä aikoja en kuitenkaan enää halua muistella. Minä menetin rakkauteni eikä sille voi mitään!
Diana ajatteli surullisesti tuijottaen pitkään tyhjyyteen haaveillen
siitä millaista hänen elämänsä olisi voinut olla, jos asiat olisivat
menneet hieman toisin.
Kuningatar
oli poikennut vaunuajelullaan köyhälistöalueelle. Matt ei ollut ikinä
ennen nähnyt kuningatarta, mutta tunnisti vaunujen kuninkaallisesta
vaakunasta naisen. Hän jätti kanojen kanssa touhuamisen välittömästi ja
heittäytyi syvään kumarrukseen kuningattaren eteen uskaltamatta katsoa
edes tätä. Hän tunsi naisen katseen selässään. Miten minun tulisi käyttäytyä? Pitääkö minun sanoa jotain? Matt mietti kauhuissaan.
Kuningatar
katkaisi pitkän hiljaisuuden kysymällä Mattilta onko luvassa hyvä sato?
”Arvollinen kuningatar, sato vaikuttaa lupaavalta.” Matt sanoi katse
vieläkin maassa. Kuningatar käski miehen nousta. Matt näki elämänsä
kauneimmat kasvot kurkistaessaan päänsä lomasta puhuvaa hahmoa. Naisesta
oli kuulemma taisteltu suuresti aikoinaan. Sen hän oli kuullut
Petersonien emännän juoruiluista. Matt ei enää ihmetellyt hetkeäkään.
Hän antaisi mitä tahansa, jos saisi edes hetken, pitää naista
käsivarsillaan.
Hetken
mielijohteesta Matt päätti suudella naisen kaunista vaaleata kättä.
Kuitenkin välittömästi käteen tartuttuaan kuningatar vetäisi omansa pois
ja Matt oli miekkojen saartamana. Kuningatar katseli häntä hetken
vihaisesti ja Matt huomasi naisen vaaleassa kädessä likatahrat, jotka
olivat miehestä tämän käteen tarttuneen.
Matt
oli varma, että hänen elämänsä loppuisi nyt tähän, mutta kuningattaren
ilme leppyi yllättäen. ”Antakaa miehen olla!” Nainen sanoi vartioilleen
hiljaa ja nämä vetäytyivät kauemmaksi. Kuningatar hymyili lempeästi ja
anteeksi antavasti miehelle. Matt oli rakastunut. Ensimmäistä kertaa
häntä harmitti, että hän oli vain talonpoika. Mies katseli naista hiljaa
ja vastaili yhtä sanaa käyttäen kaikkiin tämän kysymyksiin. Nainen oli
yllättävän kiinnostunut sadosta, kalasta ja kanoista. Mitähän tällä on mielessään?
Lopulta
kuningatar oli ilmeisesti saanut haluamansa tiedon ja kapusi takaisin
vaunuihinsa vartioidensa piirittämänä. Matt katseli kuinka vaunut
ajoivat pois takaisin kohti kuninkaanlinnaa. Hän tunsi vieläkin
kädessään naisen pehmeän käden, jolla ei työtä ollut koskaan tehty ja
näki mielessään tämän kultaiset hiuksensa, jotka kiiltelivät auringossa.
Matt jäi vain seisomaan paikoillensa kuvitellen näkevänsä vielä pitkään
vaunut, vaikka ne olivat jo kadonneet horisonttiin aikoja sitten.
Diana
oli nähnyt kaiken ja näki miehensä ilmeestä mitä oli tapahtunut. Hän ei
voinut uskoa tätä todeksi. Vaikka Diana oli aikoinaan itse ollut
uskoton, ei hän silti voinut suvaita miehensä likaisia ajatuksia. Kuinka tämä kehtasi! Diana mietti vihaisena ja samalla epätoivoisena tuijottaen miehensä autuaasti pimeässä hymyileviä kasvoja.
Diana
oli ehtinyt jo aikoja sitten nukkumaan, kun Matt vasta tuli
makuuhuoneeseen. Diana heräsi Mattin saapuessa, mutta päätti näytellä
nukkuvaa. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun mies ei vetänyt naistansa
lähellensä nukkuessaan. Diana tiesi, että hänen olisi tehtävä jotain ja
pian, jos aikoi säilyttää miehensä kiinnostuksen itseensä. Kunpa minullakin olisi rahaa laittautua kauniiksi! Diana ajatteli surullisesti.
Diana
heräsi aikaisin aamulla jo ennen auringon nousua. Hän oli päättänyt
yllättää miehensä herkullisella aamupalalla. Vatsan kautta, käy tie
miehen sydämeen, oli Dianan isoäiti sanonut hänelle lapsena ja Diana
uskoi tähän vankasti. Hän tutki isoäitinsä salaista reseptikirjaa.
Dianan lukutaito oli vain sen verran heikko, että hänellä kesti ikuisuus
saada selville, mitä isoäiti oli mihinkin kirjoittanut. Kunpa olisin voinut käydä lukkarinkoulua, kuten veljeni, Diana pohti tutkien kummia koukeroita kieli keskellä suuta.
Lopulta hän oli päätynyt kehittelemään oman reseptin. Ei kukaan nyt ota tuollaisesta piperryksestä selvää,
Diana ajatteli kiukkuisesti isoäitinsä käsialaa, vatkaten samalla
vimmatusti puulusikalla taikinaa. Hän muotoili leivoksista sopivan
mallisia ja kokeili oliko uuni jo tarpeeksi lämmin. Leivosten ollessa
uunissa hän kaiveli kaappeja etsien sopivaa koria tai astiaa, johon
aamupalan kattaisi. Tuoksu oli hurmaava ja Dianan aamupahoinvointikin
unohtui keittiön aromeja haisteltaessa.
Nämähän onnistuivat loistavasti, Diana ajatteli asetellessaan croissanteja leipäkoriin. Kuka nyt ohjeita tarvitsisikaan?! Hän
laittoi korin pöydälle ja huusi Mattia syömään. Mies oli varmasti jo
hereillä, sen verran mekastusta oli yläkerrasta kuulunut, kun mies oli
etsinyt vaatteitansa omilta jäljiltään.
Matt
kehui suuresti Dianan keittotaitoja parin istuessa syömässä ruokapöydän
ääressä. Mies oli jo vaipumassa ajatuksiinsa, kun Diana päätti että nyt
oli aika kertoa. ”Minä odotan lasta Matt”, Dianan töksäytti niin, että
mies meinasi tukehtua croissantiinsa ja pudota penkiltä. ”Mitä?!” Matt
hämmästyi ja nousi seisomaan.
Diana
luuli, että mies ei halunnut lasta ja oli jo valmis juoksemaan miehen
perään, sillä asiasta oli juteltava. Matt kuitenkin kääntyi kasvot
loistaen naista päin ja kosketti hellästi Dianan vatsaa. ”Hei pikkuinen!
Minä olen isäsi.” Matt sanoi vatsalle iloisesti leperrellen. Diana
tuijotti hölmistyneenä miestä ja tämän reaktiota, hän oli luullut
uutisen olevan miehelle enemmän järkytys. Matt kaappasi vaimonsa
syleilyynsä ja suukotti tätä hellästi suulle. ”Kiitos tästä!” Matt sanoi
iloisesti, ”päiväni parani heti!”. Mies irrotti otteensa vaimostaan ja
ilmoitti lähtevänsä kalaan. Piti kuulemma kalastaa nyt enemmän, kun
perheenlisäystä oli tulossa.
Diana katseli viheltelevän miehensä perään tämän lähtiessä huoneesta. Luulisi kuningattaren unohtuneen mokoman mielestä,
Diana mietti itsekseen raapiessaan samalla poskeansa. Vatsa kurahti ja
Diana totesi paremmaksi ottaa syötäväksi vielä ainakin yhden
croissantin. Vauva tuntui olevan todella nälkäinen kaveri.
Pihamaalle
oli ilmestynyt Kreivi verojansa perimään. Matt kääräisi ylpeänä kalansa
pakettiin ja ojensi Kreiville. Aurinko oli mennyt pilven taakse ja ilma
kävi koleaksi. Matt kiersi kätensä kehonsa ympärille katsellen samalla
kun kreivi laittoi hänen arvokkaat kalansa vaunujen penkille ja istuutui
mukavasti pehmeälle penkille niiden viereen. Hänen ihonsa oli vielä hienompi ja vaaleampi, kuin hienoinkin kiinalainen posliini, Matt haaveili salaisesta rakkaudestaan kreivin aatelisen vaaleaa ihoa katsellen.
Raskaus
ei antanut mahdollisuutta laiskotella. Carolia, ei tämän raskauden
jälkeen ollut näkynyt Stonejen kasvimaalla, joten Dianalle jäi kaikki
työt yksin hoidettavaksi. Onneksi Dianan kasvimaa oli yli puolet
pienempi kuin naapurien, joten se oli nopeasti hoidettu. Ei se
kuitenkaan helppoa ollut, vaan Diana oli aina hikipisaroiden peitossa
kasvimaan ollessa lopulta valmis.
Kanoja
Diana ei jaksanut, eikä halunnut ruokkia, joten ne jäivät raskauden
edetessä täysin Mattin niskoille. Matt kantoi kanoille ruokaa minkä
ehti, toivoen niistä tulevan komeita joulupöytää varten. Dianan puolesta
olisi kaikki kanat voitu lahdata välittömästi, mutta Matt piti perintö
kanoistaan. Ne olivat ainoat mitä Mattille oli jäänyt vanhemmistaan,
näiden lähdettyä kapinoimaan silloista kuningasperhettä vastaan. Matt
oli vieläkin katkera vanhempiensa kohtalosta, joka oli johtanut heidät
hirsipuuhun. Kuningattaren eläessä ei hän voisi tehdä kuitenkaan mitään
uutta kuningasperhettä vastaan, eikä hän muutenkaan Glassgoweille
kantanutkaan kaunaa, vaan Strongbowlle.
Mattin
päivät olivat kaikki samanlaisia syksyn mittaan. Välillä hän veisteli
ja rakensi tulevalle perheenjäsenelle huonekaluja, mutta suurimman osan
ajasta hän vietti heidän pihalammellansa kalastellen perheelle talveksi
varastoja. Mitä kylmemmäksi ilma tuli, sitä vaikeampi oli löytää matoja
koukkuun laitettavaksi.
Onneksi
pihalammen kalat olivat yhtä nälkäisiä, kuin Matt itse, joten ne
kävivät aina hieman huonommankin syötin perään. Matt sai komean monnin
ylös lammesta, ihmetellen samalla miten syvä lammen oikein piti olla,
jos siellä näin isoja kaloja asusteli.
Pitkän
ja hikisen päivän jälkeen Diana lämmitti itselleen kuuman kylvyn. Veden
lämpö helpotti rasittuneiden jäsenten kolotusta. Dianan polvi tuppasi
kovasti vaivaamaan, eikä raskauden tuoma lisäpaino yhtään auttanut
asiaa. Nuorena hän oli kaatunut ja taittanut polvensa pahasti ja nyt se
vihoitteli aina ilmojen kylmetessä. Diana veti keuhkot täyteen ilmaa
nauttien samalla niiden täyttymisen tunteesta, pidätteli hetken ja
puhalsi hitaasti ja rauhallisesti ilmat pois. Hän olisi voinut istua
kylvyssä loputtomiin.
Maatalon
työt eivät kuitenkaan olleet koskaan valmiit, joten Diana puki
päällensä ja lähti hieman harmitellen ulos. Hän oli unohtanut hoitaa
omenapuunsa. Dianan leikatessa oksia hän kuuli jonkun puhuvan.
Katseltuaan hetken ympärilleen hän totesi, ettei ketään ollut
lähimaillakaan ja jatkoi töitänsä. Joku puhui jälleen hänelle ja nyt
Diana oli varma, että puhuja oli omenapuu. Olenko minä oppinut ymmärtämään puita,
Diana mietti ja alkoi hiljalleen jutella. Puu todella puhui takaisin
Dianalle! Diana puhui ja puhui sydämensä kyllyydestä. Hän puhui
muuttolinnuista, mansikoista ja tulevasta talvesta. Puu kuunteli
kiinnostuneena kaikesta, mitä Diana kertoi.
Matt
oli tullut nukkumaan jo aikoja ennen kuin Diana onnistui lopettamaan
jutustelunsa omenapuun kanssa. Omenapuun kanssa jutellessansa Diana oli
unohtanut kaiken ja ollut pitkästä aikaa onnellinen sydämensä pohjasta
asti. Kuitenkin hän kaipasi Mattin läheisyyttä ja huomiota enemmän kuin
oli koskaan kuvitellutkaan. Aamuisin hän heräsi usein yksin sängystä,
kun Matt oli jo kiirehtinyt päivän töihin. Dianan raskaus rasitti naista
kovasti, joten kasvimaalla kyykkiminen ei ollut helppoa.
Matt
oli jälleen herännyt ennen auringon nousua kastelemaan tomaatteja.
Kasvimaan ympärillä loistavat kynttilät antoivat sen verran valoa, että
Matt näki mitä oli tekemässä. Ennen kastelua Mattin oli kuitenkin
tarvinnut kitkeä rikkaruohot, joka olikin pimeällä kaikkein vaikeinta
puuhaa. Mies halusi silti helpottaa vaimonsa työtaakkaa. Odottihan hän
heidän yhteistä esikoistaan.
Diana
kiirehti valmistamaan miehellensä syötävää, tietäessään miehensä
varmasti lähteneen ulos taas ilman muruakaan rintansa alla.
Ruokakomerossa oli kesän jäljiltä mukavasti mistä valita aamupala
aineksia. Kunpa komero itsessään olisi vain paremmassa kunnossa.
Dianan
oli paistanut aamupalaksi räiskäleitä, mutta Mattia ei kuulunut. Mies
oli lähtenyt pihalta omille teillensä, eikä Dianan ääni tavoittanut tätä
vaikka nainen kuinka huusi ikkunasta miestänsä syömään. Dianan vatsa
kurni jo äänekkäästi, joten nainen söi ilman Mattia. Diana ei jaksanut
miettiä ruokatapojaan Mattin ollessa poissa, joten siivo hänen syötyään
oli järkyttävä. Muutama murena lensi Mattinkin lautaselle.
Kun
Matt lopulta saapui, oli Diana jo lopettanut, siivonnut jälkensä ja
laittanut jäljelle jääneet räiskäleet ruokakomeroon miestä odottamaan.
Matt oli tahallaan jättänyt tulematta vaimonsa kanssa syömään. Häntä
inhotti vaimonsa porsastelu suuresti, vaikka tämä muuten olikin hyvä
vaimo. Kunpa tämä vain osaisi käyttäytyä, niin kuin ihmiset, eikä kuin
sikalan joulujuhlissa.
Syötyään Matt aloitti touhuamisen keittiössä. Mies hankasi ja puunasi pesusaavin, puuhellan, sekä pöydät. Ei tarvitse aina olla likaista, vaikka onkin köyhä,
Matt ajatteli itsekseen siivotessaan. Toisaalta hän ymmärsi, ettei
Diana nyt jaksanut siivota kaikkea, kun raskauskin oli lopuillaan. Matt
katsahti ikkunasta pihalle ja huomasi miehen, jos sitä enää mieheksi
pystyi nimittämään, saapuvan kävellen pihalle.
Matt
tunnisti miehen Sir Islingtoniksi, mutta missä oli miehen rakas
hevonen? Miestä ei koskaan näkynyt missään ilman hevosta ja nyt tämä
käveli talonpoikien pihaan. Islingtonien perheestä pyörivät juorut eivät
olleet vielä saavuttaneet talonpoikien kukkulaa. Matt ojensi verokalat
Sir Islingtonille ja katsoi miestä samalla silmiin. Tämän iho oli
muuttunut harmaaksi, silmät punersivat sekä silmäpussit olivat valtavat.
Mitä kummaa on tapahtunut? Sir Islington kiitti hiljaa
kaloista ja sanoi, että hänen oli mentävä välittömästi takaisin. Matt
jäi tuijottamaan ihmeissään kiirehtivän miehen perään, jokin oli varmasti vialla?!
Mattin
tuijottamisen keskeytti naurava ääni, joka kuului Parkien talon
suunnalta. ”Hei mies! Olet kuin tervaa olisit juonut!” Brian huusi ja
nauraa hekotti mahaansa pidellen Mattin suuntaan. Matt unohti jo mitä
oli ollut miettimässä ja tervehti iloisesti ystäväänsä. Brianiin voi aina luottaa!
Miehet
siirtyivät sisälle heittämään tikkaa. Ulkona oli mennyt pilveen ja sade
oli vallannut talonpoikien maatilat. Tikanheitto olisi voinut onnistua
paremminkin, mutta miehillä ei koskaan ollut aikaa harjoitella kunnolla.
Matt
oli pyytänyt Dianaa valmistamaan ruokaa heille. Diana oli tehnyt
miehille salaatin, sillä lihaa ei ollut kylliksi tuhlattavaksi asti.
Mattin mielestä nainen oli taas hieman turhan säästeleväinen, mutta
olihan se totta, etteivät muutkaan talonpojat saaneet lihaa päivittäin,
kuten aateliset. Oikeastaan vain juhlapäivinä. Matt ja Brian
keskustelivat jälleen lastensa keskenään naittamisesta. Vielä oli
epäselvää kumman poika, saisi toisen miehen tyttären vaimokseen.
Molempien vaimot olivat raskaana, ja toiveena kummallakin oli
luonnollisesti saada ensin poika suvun nimeä kantamaan ja töihin
auttamaan. Tytöistä ei ollut niin paljoa hyötyä, kuin pojista, he kun
eivät voineet periä mitään.
Ruokailun
jälkeen miehet jatkoivat tikanheittoa myöhään yöhön. Diana oli
vetäytynyt yläkertaan saatuaan pöydän katettua. Matt ei jaksanut miettiä
vaimonsa oikkuja, ei koskaan voinut tietää mistä kenkä tällä kertaa
puristi.
Diana
pesi yläkerrassa kylpysaavia ja mietti elämänsä polkuja. Jos kaikki
olisi mennyt niin kuin toivoin, en olisi tässä rähjäisessä pikku
talossa, vaan paljon suuremmassa. Mies ei kuitenkaan ollut välittänyt
Dianasta tarpeeksi, vaan toinen nainen oli vienyt tämän sydämen. Diana
oli järkytyksissään menettänyt vauvansa, jota oli kantanut elämänsä
rakkaudelle. Diana mietti menetettyä vauvaansa usein, nyt kun hän oli
uudelleen raskaana.
Saatuaan
saavin pestyä, ei Dianalla ollut enää muuta tekemistä, kuin nukkumaan
meno. Hän vaihtoi pyjaman yllensä ja kapusi vällyjen väliin. Pian
alkoikin kuulua komeaa kuorsausta, jota Diana päästeli nukkuessaan
selällään.
Aamulla
Dianalla oli edessä miesten astioiden siivoaminen. Matt oli jälleen
kadonnut jonnekin teille tietämättömille ennen Dianan heräämistä. Diana
ei kuitenkaan jaksanut vaivata itseään miehensä touhuilla, joten hän
keskittyi katselemaan astioita niitä pestessään. Vatsanasukkikin oli
tuntunut heräävän ja ilmoitteli siitä tömistelemällä vatsaa jalallansa.
Dianan suulle kohosi hymy. Sinä olet sitten pippurinen tapaus!
Ei
Matt pahoilla teillä ollut, vaan hän oli mennyt heti aamusta
puuverstaaseen. Hän oli saanut vauvan kalusteet jo aikoja sitten
valmiiksi, mutta ei ollut vain jaksanut raahata niitä yläkerran tyhjään
lastenkamariin. Hän oli rakentanut lapselle kehdon, sekä hoitopöydän.
Lelulaatikko, joka ammotti vielä tyhjyyttään leluista, oli Dianan vanha.
Lelut olivat hävinneet ajan saatossa. Matt oli aika ylpeä siitä mitä
oli saanut aikaan. Luostarista hän oli ostanut muutaman kankaan, jotta
sai tulevalle vauvalle peiton sekä pehmusteen hoitopöydälle.
Matt
oli saanut juuri huoneen kuntoon, kun alakerrasta kuului korvia halkova
huuto. Dianan synnytys oli varmasti käynnistynyt ja Matt kiirehti
katsomaan vaimoaan seuraten ääntä. Diana löytyi keittiöstä huutamasta ja
pitelemästä vatsaansa tuskaisen näköisenä. Matt ei tiennyt mitä olisi
pitänyt tehdä, joten hän siirtyi sivummalle huudellen omasta mielestään
kannustavia huutoja vaimollensa.
Lopulta,
kun Dianan mielestä ikuisuus oli kulunut, maailmaan oli putkahtanut
uusi asukas. Matt oli haltioissaan huomattuaan vauvan pojaksi ja nimesi
tämän Dianan mieliksi appiukkonsa mukaan Henry Stoneksi. Diana oli
synnytyksen jälkeen kovin rasittunut, eikä jaksanut iloita lapsen
syntymästä. Matt otti Henryn hetkeksi syliin, jotta Diana saisi pyyhkiä
kasvojansa, juoda ja syödä loppuun kesken jääneen aamupalansa.
”Diana?”
Matt sanoi kysyvästi ja sai tuolilla istuvan naisen huomion itselleen.
”Jos en ihan väärässä ole, niin minusta tuntuu, että pikku Henryllä on
nälkä.” Matt totesi ja ojensi lapsen vaimolleen. Diana käveli vauva
sylissään yläkertaan ja istuutui sängyn päädylle imettämään. Hän katseli
pientä poikaansa ja tämän syömään keskittyneitä kasvoja. ”Oletpa sinä
pieni ja suloinen!” Diana totesi pojallensa, joka tarttui äitiänsä
etusormesta varmoin ottein. Pikku hiljaa Dianan sydämeen alkoi hiipiä
äidin rakkaus.
Dianan
ja Mattin elämä tuntui kukoistavan vauvan syntymän jälkeen. Diana
jaksoi taas auttaa ulkotöissä, ja parilla jäi näin enemmän aikaa
toisillensa. Dianan rakas omenapuukin oli tuottanut hedelmää ja komeita
omenia Stonet saivatkin. Diana jutteli puillensa päivittäin, lohduttaen
niitä, että talven jälkeen tulisi taas kevät jolloin aurinko jälleen
paistaisi. Puut tuntuivat kovasti pelkäävän talvea.
Diana
oli alkukankeutensa jälkeen keksinyt tavan jolla lapsia hoidettiin.
Henry oli helppo lapsi, eikä vaatinut paljoa huomiota vanhemmiltansa.
Pojan vaipat olivat vain välistä sietämättömän hajuisia.
Loppu syksyn iltana Diana joutuikin käymään oksentamassa vaipan vaihdon aikana. Joko Henry on tehnyt aikaisempaa kamalammat vaipan täytteet, tai minä olen raskaana? Diana pohti itsekseen kävellessään takaisin hoitopöydällä makaavan vauvansa luokse.
Matt
oli jo nukahtanut, kun Diana oli lopultakin saanut Henryn syötettyä ja
vaihdettua kuiviin. Hän puki päällensä pyjamansa ja veti peiton yllensä.
Hän ei saanut mielestään oksentamistaan ja mahdollista raskauttaan.
Diana
töni Mattin hereille, joka veti vaimonsa unisesti kainaloonsa. Diana
kertoi huolensa Mattille, joka kohautti hartioitaan ja totesi unisesti
”Sitten meille tulee toinen lapsi!” Matt katsoi Dianan huolestuneisiin
silmiin ja jatkoi, ”Kyllä me selvitään. Uudet käsiparit ovat aina
tarpeen ja sinähän pidät lapsista.” Dianan sydän keveni, kun mies oli
tuota mieltä. Diana tosiaan piti lapsista kovasti, muttei halunnut tehdä
niitä näkemään nälkää.
Matt
heräsi tapansa mukaan ennen Dianaa. Hän oli menossa alakertaan, kun
kuuli pientä jokeltelua Henryn huoneesta. Vauvan kamarissa Henry makasi
kehdossansa iloisesti jokellellen varpaillensa. Poika heilutteli
jalkojansa ylhäällä ja piti käsillään kiinni varpaista. Tämän ilme oli
kuin hän olisi tuijottanut yhtä maailman seitsemästä ihmeestä. ”Se on
sinun jalkasi hömppä!” Matt sanoi kutittaen samalla nauravaa poikaansa
leuan alta. ”Nukupa nyt vielä kiltisti jonkin aikaa, niin äitikin saa
vielä nukkua.” Matt sanoi pojallensa, vaikka tiesi, ettei tämä ymmärrä
mitään mitä hän sanoi.
Mattilla
oli kiire lempi harrastuksensa pariin. Mies oli nähnyt unta suuresta
kalasta, joka ponkaisisi ylös lammesta ja uni kävikin toteen. Matt
katsoi ihmetellen kalaa. Kirjolohi! Hän hämmästeli, miten syvä tämän lammen täytyykään olla, kun täällä elää lohiakin! Matt ei kuitenkaan valittanut, sillä tämän kokoisesta kalasta hänen perheensä söisi pitkään.
Diana
oli kuullut miehensä riemun kiljahdukset ja nähnyt ison kalan
ikkunasta. Hän oli siivoamassa toilettia. Säiliö oli ikävästi täyttynyt,
eikä Matt varmaankaan muistaisi tyhjentää sitä ennen talvea. Diana
päätti muistuttaa miestänsä asiasta, sillä talvella sitä olisi turha
tyhjentää.
Joku
muukin oli kuullut Mattin riemunkiljahdukset ja tullut pihalle
katsomaan miehen komeaa kalaa. Matt pyysi Briania liittymään seuraansa,
jos lammessa asustaisi vaikka toinenkin kirjolohi. Miehet jutustelivat
iloisesti. Brian kertoi Carolin eilen synnyttäneen kaksoset, tytön ja
pojan, jotka olivat saaneet nimensä Matthewn mukaan Matt ja Marilla.
Matt oli otettu osakseen suodusta kunniasta.
Kalastaminen
keskeytyi, kun Dianan pää pisti ulos alakerran keittiön ikkunasta.
”Pojat! Syömään!” Diana huusi iloisesti. Hän oli laittanut voileipiä
lounaaksi. Leivän hän oli leiponut jo aikaisin aamulla, ja huoneistossa
leijailikin tuoreen leivän herkullinen tuoksu. Kolmikko jutteli
iloisesti keskenään, kun ruokailun keskeytti Henryn vaativa huudahdus
yläkerrasta. Diana totesi pojalla olevan varmasti jo nälkä ja poistui
pöydästä.
Ei
mennyt aikaakaan, kun Diana tuli takaisin pieni Henry sylissänsä. Matt
otti Henryn, kun Diana halusi korjata pöydältä likaiset asiat pois.
Brian katsahti iloista naista noustessaan pöydästä. Hän oli aina ollut
Carolin kanssa onnellinen, mutta viime ajat olivat olleet kovin raskaat.
Pestyään astiat Diana kertoi olevansa väsynyt ja menevänsä kylvyn
kautta nukkumaan. Hän hyvästeli kohteliaasti Brianin ja kapusi
yläkertaan tuntien samalla miehen katseen poistuvassa selässänsä.
Matt
keskeytti ystävänsä ajattelun esittelemällä ylpeänä poikaansa. Brian
kertoili Henrylle tämän tulevasta puolisosta Marillasta, pienen pojan
tuijottaessa ihmetellen takaisin. Mattia vähän harmitti, että Brian oli
nyt itsestään päättänyt naittaa tyttärensä hänen pojallensa. Mitä jos
Matt haluasikin naittaa oman tyttärensä Parkeille! Matt lähti viemään
Henryä takaisin kehtoon.
Diana
nautti kylvystänsä kaikessa rauhassa, kun kuuli oven kolahtavan. Brian
seisoi hänen edessään tuijottaen alastonta naista kylvyssä. Diana
vastasi tuijotukseen tuijottamalla tiukasti takaisin. Minua mies ei enää ikinä saisi pauloihinsa!
Diana ajatteli vihaisesti. Yhtä nopeasti, kuin Brian oli huoneeseen
tullutkin, tämä lähti juosten pois Stonejen tontilta. Diana purskahti
itkuun.
Tomaattisato
oli kypsynyt lopultakin. Molemmat olivat satoa keräämässä. Diana oli
todella jälleen raskaana. Hän oli ommellut itselleen uuden hameen,
niistä kankaista, jotka olivat jääneet yli Henryn kehtoaineksista.
Tomaattien joukossa oli muutama oikein punainen valioyksilökin, joista
Diana oli erityisen onnellinen. Matt päivitteli Brianin taannoista
töykeää poistumista ja Diana kuunteli häpeissään. Hän ei halunnut kertoa
miehelle, miksi Brian oli poistunut talosta niin nopeasti, koska ei
halunnut miehensä tietävän hänen ja Brianin menneisyydestä.
Diana
kertoi olevansa nälkäinen ja poistui kasvimaalta vähin äänin. Matt jäi
yksin keräämään tomaatteja perheellensä. Häntä ei huvittanut mennä
vaimonsa seuraksi, sillä tämä ei kuitenkaan taas osaisi syödä siististi.
Vuosi oli ollut hyvä ja tomaatteja kertyi yllin kyllin. Muniakin oli
saatu reilusti kanoilta ja kalaa oli tullut. Matt odotti jo innolla
perheen uutta jäsentä, joka tuntui saavan Dianan vatsan kasvamaan
silmissä.
Oli
suuri päivä Stonejen perheessä. Henryllä oli synttärit. Diana haki
ylpeänä poikansa yläkerrasta suukotellen tätä ympäri kasvoja. Hän oli
samalla ommellut Henrylle sopivat vaatteet, jotka odottivat viikattuna
isoa poikaa hoitopöydän päällä.
Diana
oli itse leiponut pojallensa kakun. Innostuksissaan hän oli vain
laittanut hieman turhan monta kynttilää, mutta Matt ei viitsinyt
huomauttaa. Vaimo kun ei osannut laskea. Henry puhalsi Dianan
avustuksella kaikki kynttilät sammuksiin. ”Hyvää syntymäpäivää!”
Vanhemmat huusivat iloisesti nauravalle pojalleen.
Henrystä
kasvoi tuuhea hiuksinen ja ruskea silmäinen poika. Äitinsä ompelemissa
vaatteissa poika tunsi itsensä jo suureksi. Olihan nämä hänen
ensimmäiset oikeat vaatteensa. Syntymäpäivälahjaksi Matt oli rakentanut
Henrylle soittopelin, joka odotti poikaa yläkerrassa.
Potalle
harjoitteleminen olikin ensimmäinen asia, mitä Henrylle alettiin
opettaa. Dianalla oli suuria suunnitelmia poikansa suhteen, kun tämä
vielä oli hänen. Matt veisi tämän miesten maailmaan, kun poika vielä
kasvaisi.
* * * *
Nyt
on kierros vakioperheiden osalta käyty läpi. Ennen kuin siirrytään
takaisin kuningasperheen maailmaan, on luvassa vielä yksi osa, joka
kertoo Islingtonien elämästä, josta on ollut vihjailuja, jo ainakin
kahdessa aikaisemmassa jaksossa.
Kommentteja ja mielipiteitä jaksosta sekä koko kierroksen perheistä saa ja toivotaan laitettavan tulemaan! Muista myös äänestää haluatko Pinewoodin asukkaiden taloista taloesittelyn?
Kommentteja ja mielipiteitä jaksosta sekä koko kierroksen perheistä saa ja toivotaan laitettavan tulemaan! Muista myös äänestää haluatko Pinewoodin asukkaiden taloista taloesittelyn?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!