6. Osa: Rowley

76 kuvaa

John oli sitomassa, kuten joka aamu, kukkakimppuja kauppaa varten. Niitä meni kaupaksi melkein yhtä paljon, kuin Stellan leipomuksia. Aateliset varsinkin halusivat saada päivittäin koteihinsa tuoreita vasta sidottuja kukkia ja siksi kauppa kävi niiden suhteen paremmin kuin hyvin.

Stella oli juuri myynyt yhden upeista hääkakuistaan paroni Strongbown häihin. Rahaa siitä olikin tullut hyvin, sillä aateliset tuntuivat olevan todella anteliaita rahan suhteen, kun oli kyse häistä, syntymäpäivistä tai muista juhlista. Tänään John oli päättänyt kokeilla ruusujen ja tulppaanien yhteen sitomista kauniilla kultalangalla. Tulppaanit ja ruusut olivat Stellan lempi kukkia ja niiden käsitteleminen toi naisen lähemmäs Johnia ja sai hymyn nousemaan miehen huulille. Hän rakasti kukkiensitomista muutenkin, sillä tuoksu, joka kukista tuli niitä liikuteltaessa, oli huumaava.

Stella piti huolta perheen kasvimaasta ja hedelmäpuista leipomisensa ohella. Kaupassa ei myyty kasvimaan tai puutarhan tuotteita, vaan ne tulivat täysin omaan käyttöön talven varalle. Paronin kakun jälkeen, leipomuksia ei varmaan menisikään vähään aikaan kaupaksi, ainakaan hääkakkuja. Syntymäpäiväkakuilla voisikin olla tulevaisuudessa kysyntää, Stella pohti itsekseen rikkaruohoja nyppien. Stella oli valtakunnassa kuuluisa kakkujen leipomistaidoistaan, sekä muista ruuanlaitto taidoista. Jos aateliset halusivat viettää illalliskutsuja oikein hienosti, he tilasivat ruokansa Stellalta. Stellan palvelut olivatkin todella kalliita. Varakkaat asiakkaat, kalliit palvelut.

Hyllyt oli jälleen saatu täytetty myytävillä tavaroilla. John oli viettänyt koko aamun hyllyjä täytellen, ja kadonneita tavaroita etsien. Myynnissä oli muutama syntymäpäivä kakku ja yksi Stellan hääkakuista. Jos joku muu menisi vaikka vielä naimisiin, niin täytyisihän sitä olla leipomossa kakkuja myytävänä! John oli sitonut myyntiä varten kukkakimppuja, joita toivoi aatelisten palvelijoiden tulevan hakemaan kaupasta heti kaupan auettua. Aatelisia itseään nähtiin harvoin hyllyjen välissä kiertelemässä, sillä eihän se ollut heidän arvolleen sopivaa.

John meni ulos kääntämään aukiolo kyltin toisin päin, jotta asiakkaat osaisivat tulla kauppaan. John oli juuri kääntänyt kyltin, kun hän huomasi suuren kuopan juuri kaupan edessä. Tämä on huonoa mainosta kaupalle! John mietti ja suuntasi kiireisesti täyttämään kuoppaa. Minä sitten inhoan kulkukoiria, jotka kaivelevat toisten kauppojen pihoille kuoppia. Mitä asiakkaatkin sanoisivat, kun kaupan edusta olisi tämän näköinen?! John mietti lapiota heilutellessaan.

John kerkesi juuri täyttämään kuopan ennen kuin ensimmäiset asiakkaat saapuivat. John kaupitteli aatelisten palvelijoille tavaroitaan, jotka olisivat menneet kaupaksi kyllä ilman kaupitteluakin. Palvelijoilla on varmaan tulossa sadonkorjuu juhlat piakkoin, kun ovat sonnustautuneet näin värikkäästi, John mietti katsellessaan palvelijoiden maalattuja yläosia. Miten säädytöntä! Toisaalta Johnille asia oli aivan sama, kunhan tuotteet menisivät kaupaksi.

John sai kun saikin palvelijan mukaan yhden kukkakimpuistaan ja siirtyi ottamaan rahoja vastaan rahalippaan toiselle puolelle. Hän ei vain ollut kovinkaan kätevä rahalippaansa käytössä, vaan sai asiakkaan ilmeen muuttumaan leppoisasta tuiman kiukkuiseksi. ”Olen kovin pahoillani!” John sanoi surkeasti. ”Minun täytyy käydä vielä tarkistamassa, paljonko se kukkanen maksoikaan.” John jatkoi ja suuntasi luettelolle, johon oli kirjannut ylös kakkien tavaroiden hinnat. Mies tulistui odottaessaan, että saisi ostoksensa maksettua. ”Eikö kauppias tiedä edes omien tavaroidensa hintaa!” Hän huusi kovaan ääneen ja sai koko kaupan nauramaan Johnille. John kipitti surkeasti rahalippaan taakse ja ilmoitti listasta löytämänsä summan ja antoi asiakkaalle pienen alennuksen osaamattomuutensa takia.

Stella oli päättänyt laittaa miehellensä kalaa illalliseksi. Ensin vain piti napata kala pihalammesta. Stella ei ollut kovin hyvä kalastaja, mutta teki parhaansa ja sai kuin saikin napattua ahvenen. Ilta oli alkanut jo pimentyä ja Stella suuntasi heti sisään saalista saatuaan. Nyt oli jo kiire, jos hän aikoi saada illallisen valmiiksi ennen kuin John sulkisi kaupan.

Stella suuntasi suoraan keittiöön tuoreen kalansa kanssa ja aloitti suomustamalla saaliinsa. Ahven oli sen verran suuri, että siitä sai hyvin leikattua pieniä medaljonkeja. Heillä ei ollut paljoa mausteita mitä laittaa, sillä ne olivat todella kalliita, mutta kasvimaalla kasvoi ruohosipuli komeasti ja sitä Stella päättikin käyttää maustamiseen.

Ruoka ehti kuin ehtikin valmiiksi siihen mennessä, kun John sulki kaupan. Pari istuutui syömään tyytyväisenä, jutellen samalla päivän tapahtumista ja tulevaisuudesta. He olivat sopineet, etteivät hankkisi lapsia ennen talvea, vaan keskittyisivät pääasiassa kauppansa pyörittämiseen. Kauppa olikin heidän lapsensa, eikä siksi elämään enempää ongelmia mahtuisikaan. Sopimus oli Johnin ehdottama, mutta Stella oli suostunut siihen vastaan väittämättä. Hän olisi kovasti halunnut jo lapsia, mutta ymmärsi kyllä, ettei olisi hyvä aika. Sitä paitsi hän oli aivan varma, ettei John pitänyt lapsista.

Sopimus ei kuitenkaan estänyt rakkauden leiskumista. John oli mennyt sitomaan yläkerran aulaan kukkia huomista varten ja Stella suunnannut keittiöön pesemään astioita. Astioiden jälkeen Stella oli päättänyt kivuta yläkertaan lukemaan leivonnasta, mutta John yllätti hänet yläkerran aulassa. Mies hyökkäsi kutittamaan Stellaa juuri kun tämä oli päässyt tasanteelle. Stella nauraa kihersi miehen kutittaessa.

John kaappasi Stellan syliin ja kantoi makuuhuoneeseen. Hän asetti naisen hellästi sängylle ja kiipesi suukottamaan tätä. He katselivat toisiaan hetken silmiin tuntien suurta rakkautta ja intohimoa toistensa katseessa.

Stella oli nukkunut yönsä loistavasti ja hän venyttelikin makeasti sängynreunalla. Hän katsahti vielä nukkuvaa miestänsä ja hymyili muistellessaan viime yötä tämän kanssa. John oli niin hellä, mutta silti niin voimakas otteissaan, Stella mietti samalla. Aurinko oli kuitenkin jo nousemassa, joten päivän työt täytyisi aloittaa pikimmiten. Stella suunnisti vaatekaapille ja puki lempipukunsa yllensä. Ensimmäisenä olisi vuorossa aamupalan laittaminen eli suunta kohti keittiötä, Stella ajatteli hiljaa mielessään.

Keittiöstä oli kuitenkin vesi lopussa, joten oli ensin suunnattava kaivolle, jos aikoi tehdä yhtään mitään aamupalaksi. Kaivolle tultua hän pysähtyi ja jäi tuijottamaa. Tästä se päivä taas alkaa, Stella pohti ja tarttui kaivon kahvaan. Hän pumppasi sangon täyteen vettä ja suunnisti lopultakin laittamaan sitä aamupalaa itselleen ja miehelleen. Ei töitä saisi tehdä tyhjällä vatsalla, Stella pohti raahatessaan sankoa keittiöön. (Olen hyvin pahoillani ruuduista! En tajunnut, kuin vasta oikoluvun aikana)

Aamupalan jälkeen olikin taas aika suunnata kasvimaalle. Tomaattien taimien ympärille oli kasvanut jälleen kauheasti rikkaruohoja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin aloittaa repiminen. Omenapuu tarvitsi kanssa hieman hoitamista, sillä lehdistö oli päässyt pahasti pöhöttymään viikon aikana. Puutarhan hoito oli rentouttavaa puuhaa. Stellan ollessa puutarhassa kaikki rahahuolet ja muut perheen ongelmat, varsinkin lapsettomuus, tuntuivat katoavan mielestä ja tilalle astui autuuden tunne.

Koko päivähän siinä meni kun puutarhaa hoiti ja pimeä laskeutui jälleen Pinewoodin kauppiaiden talojen ylle. Kauppa oli ollut tänään kiinni, kun John oli käyttänyt koko päivän kalastukseen. Veroiksi menevät kalat tulisi saada pyydystettyä lammesta, jotta aatelisille pystyisi maksamaan ennen talven tuloa. Verojen myöhästymisen aiheuttamia seurauksia ei John halunnut edes kuvitella..

Stella oli jälleen lukemassa kirjaa leipomisesta ja ruuanlaitosta. Kirjat olivat kalliita ja perheeltä menikin paljon rahaa Stellan kirjojen ostamiseen. Johnin mielestä Stellalle oli kuitenkin parempi ostaa kirjoja, kuin jättää ostamatta, sillä tämä piti naisen ajatukset poissa lastenhankinnasta. Stella olikin löytänyt taas uuden reseptin, jota hän päätti ehdottomasti kokeilla

Tänään Stella ei kuitenkaan uusia reseptejä kokeillut, vaan valmisti illalliseksi lihavoileipiä. John kehui vaimonsa ruuanlaittotaitoja ja lähetteli tälle lentosuukkoja pöydän ylitse. Stella ei voinut olla punastumatta. Harvoin John näin reagoi hänen keitoksiinsa ja hymyili iloisesti takaisin miehelleen, joka sai hänet punastumaan joka päivä puheillaan ja teoillaan.

Ruuan jälkeen Stella meni pesemään astioita. Hän oli ollut todella huonovointinen koko päivän ja epäili sen johtuvan väsymyksestä sekä ruuan puutteesta. Stella ei ollut muistanut syödä aamupalaa ja viime yönä, kaikesta ihanuudestaan huolimatta, uni ei ollut oikein tullut silmään.

Naisen päästyä yläkerran makuukamariin, John jo odotti häntä sängyllä maaten. Stella pysähtyi ovelle ja katseli miestänsä. John oli niin komea, mutta hänen kasvoistaan näki, että tämä teki todella paljon töitä vaimonsa elannon eteen. Minä vielä tuhlaan suurimman osan rahoista uusiin resepteihin. Stellan ajatukset kuitenkin keskeytyivät, kun hän näki Johnin taputtavan sängyllä vieressään olevaa tyhjää paikkaa. Stella arvasi mitä on luvassa ja suuntasi miehensä viereen keveästi astellen. Heillä oli kaikki niin hyvin, ei salaisuuksia, eikä suurempia rahahuolia.

Eräänä syyskuisena yönä Stella kuitenkin näki painajaista, jossa hän odotti lasta. Hän heräsi unesta kauhuissaan, eikä saanut unta päästänsä millään. Samalla hän nosti kädet vatsalleen ja huomasi pienen kummun, joka siihen oli kasvanut. Miten en ole tätä ennen huomannut, Stella ajatteli kauhuissaan, puki päällensä löysän hameen ja riensi kiireisesti alakerran isolle peilille vatsaansa katsomaan.

Aivan kauheata! Stellan painajainen oli käynyt todeksi ja vatsassa todella kasvoi pienokainen. Miten emme olleet varovaisempia! Stella ajatteli kauhuissaan vatsaansa silitellen. Naisen ajatukset pyörivät. Hän muisti, miten he olivat sopineet, ettei lapsia hankita vielä ja hän muisti, miten heidän ruokavaransa oli suunniteltu talven yli vain kahdelle. Stella oli kauhuissaan. John oli tänäänkin puhunut illallisella siitä, ettei lapsia pitäisi hankkia vielä ja Stella vain nyökytellyt mukana. Silti naisen huulet nousivat kevyeen hymyyn, tämän koskiessa pientä kumpua vatsansa seudulla.

Stella ei tiennyt miten olisi Johnille asiasta kertonut, joten hän päätti olla kokonaan kertomatta. Hän haki arkihameensa, jossa oli korsetti keskivartalon kohdalla ja aloitti nyörittämisen. Stella kiristi ja kiristi, kunnes lopulta sai vatsansa näyttämään normaalilta. Ehkä John ei huomaa ja minulle jää enemmän aikaa miettiä miten asian kertoisin, nainen ajatteli epätoivoisesti. Kun Stella oli tyytyväinen itseensä, hän katsahti ikkunasta ulos ja huomasi auringon jo pilkistävän vuorien takaa. Vatsa kouraisi ikävän nälkäisesti, eikä auttanut muu kuin mennä laittamaan lisää ruokaa.

Hänen teki valtavasi mieli paahdettuja leivonnaisia. Stella söikin niitä siitä päivästä lähtien, kun huomasi olevansa raskaana joka aamu. John ihmetteli vaimonsa suurta mieltymystä leivonnaisiin, muttei puhunut mitään. Ehkä jotain naisten asioita, John mietti ja oli vain tyytyväinen, että sai itsekin syödä jotain.

Stella teki kotitöitä kuten ennen ja ehkä vähän enemmänkin. Hän halusi ehtiä mahdollisimman paljon päivän aikana. Jonkun täytyisi kerätä talvea varten enemmän ruokaa ja koska Stella ei vieläkään ollut kertonut Johnille, ei John osannut varastoida kuin heille kahdelle.

Raskauden alkuvaiheissa ylimääräisen työnteko ei ollut tuntunut niin pahalta, mutta nyt alkoi raskauden väsyttämä Stella jo huokailla työskennellessään. Nainen oli todella väsynyt. Hän oli väsynyt miettimään tilaansa, kasvimaata ja jopa ruuanlaittoa. Hän oli kieltäytynyt myös kaikesta läheisyydestä Johnin kanssa, jottei tämä varmasti huomaisi, mitä heillä olisi edessä. Silti koskettaessaan pientä kumpua vatsansa seudulla hän ei voinut olla hymyilemättä onnellisempana, kuin mitä koskaan ennen oli ollut.

John teki raskaita työpäiviä kaupanpuolella, eikä jaksanut edes ihmetellä, miksi vaimo käyttäytyi häntä kohtaan niin etäisesti. Erik oli tullut naapurista neuvomaan Johnia kaupan pitämisessä, mutta hänen todellinen tarkoituksensa oli viedä viimeisillään olevalle Lisalle kukkia. Tai tälle ainakin John kuvitteli miehen vievän ostamansa kukkaset.

Kaikki myyminen, rahalippaan käyttö sekä hyllyjentäyttö pitkän päivän jälkeen veivät Johnilta kaiken ajan. Hän olisi halunnut olla paljon kätevämpi töissänsä, mutta usein Stella löysi miehensä nukkumasta kaupan lattialta. John heräsi vaimonsa suukkoihin ja päänsilittelyyn. ”Olet ollut tänään todella ahkera!” Stella sanoi ja katsoi ympärilleen. Kaikki hyllyt olivat tyhjinä, John oli myynyt kaiken mitä kaupassa oli. Mikään ihme, jos miestä väsytti.

Stella johdatti miehensä istumaan ruokapöytään ja johon hän oli ennen Johnin hakemista kattanut ruuan valmiiksi. Hän oli päättänyt tänään kertoa Johnille vauvasta, mutta kun hänen oli tarkoitus aloittaa kertominen, John ehti jo toteamaan: ”Eikö olekin ihanaa syödä näin kaksin, ilman lapsia huutamassa vieressä. En tiedä miten jaksaisin, jos päivän jälkeen täytyisi vielä kuunnella itkua loppu ilta. Ei yhtään omaa rauhaa.” John puheli hymyillen vaimolleen ja nappasi palan tämän leivästä. ”Katat minulle aina paremmin onnistuneet annokset!” John sanoi muka vihaisena ja vaihtoi annoksia antaen paremman Stellalle ja itselleen huonomman.

Stellan suunnitelma vauvasta kertomisesta oli kuitenkin kariutunut. Hän ei halunnut pilata miehensä iltaa, kun tämä näytti pikku hiljaa tulevan paremmalle tuulelle. Puhumisen sijaan hän istui hiljaa syöden, kuunnellen samalla miten John kertoili heidän täydellisestä elämästä ilman lapsia ja lupasi itselleen kertovansa myöhemmin miehelleen vauvasta.

Stella keräsi hiljaa mietteissään astiat ja lähti keittiöön tiskaamaan. John asettautui mukavasti sohvalle hörppimään omatekoista unilääkettänsä, jota mies keitteli pihavajassa ja myi pöydän alta kaupassa niille asiakkaille, jotka sitä osasivat pyytää. Stella ei pitänyt tavasta, mutta mies ei kuitenkaan koskaan juonut itseään humalaan asti. Oman salaisuutensa rinnalla hän piti miehen laittomia puuhia pieninä rikkeinä. En minä vielä voi kertoa, Stella ajatteli hipaisten varovaisesti vatsaansa, vatsani ei ole vielä mahdottoman suuri ja minulla on laskelmieni mukaan vielä muutama kuukausi aikaa ennen kuin uusi tulokas syntyy.

Stella haki uuden reseptikirjansa kirjahyllystä ja istuutui tyynykasan päälle lueskelemaan. John laski lasinsa ja katseli hymyillen vaimoansa sohvalta. Hän oli aina rakastanut tätä yli kaiken, ja varsinkin tämän tapaa lukea reseptejä, kuin ne olisivat suuri jännitys romaani. Hän rakasti naisen tapaa rypistää kippuraista nenäänsä kasaan lukiessaan jotain uutta ja ihmeellistä. Hän toivoi, että heidän lapsensa perisivät hauskan tavan äidiltänsä ja ei olisi pahitteeksi, vaikka perisivät koko nenän.

Stella ei jaksanut kauaa lukea reseptejään, kun väsymys jo painoi ikävästi hänen silmiään. John oli mennyt vielä kaupan puolelle laskemaan päivän tuottoa. Stella kipusi yläkertaan ja vaihtoi päällensä yöpaidan. Hetken hän silitteli vatsaansa, jonka asukki oli alkanut jo pikku hiljaa liikehtimään. Stella hymyili, kaikesta huolimatta hän oli äärettömän onnellinen pienestä vatsan asukistaan. Eniten hän toivoi, että saisi nauttia tästä ajasta rauhassa yhdessä Johnin kanssa, eikä tarvitsisi koko ajan salailla.

Tulevat viikot eivät kuitenkaan olleet kertomisen kannalta yhtään sen helpompia. John työskenteli päivittäin kaupassa myöhään iltaan asti ja oli aina tavattoman väsynyt sekä kiukkuinen asiakkaiden takia, kun liike lopulta suljettiin. Stella ei halunnut rasittaa miestänsä vielä lisää ja lykkäsi asian kertomista aina vain pidemmälle.

Stella yritti auttaa miestänsä parhaansa mukaan. Hän hoiti kasvimaata, hedelmäpuita ja kalasti minkä kerkesi ja jaksoi. Kaikki tämä alkoi vain pikku hiljaa olla liikaa hänelle ja monta asiaa jäi täysin tekemättä, johon oli jo Johnkin kiinnittänyt ihmeissään huomiota. Hän oli päätellyt, että vaimoa harmittaa talven tuleminen ja näin ollen kotitöiden tekemättä jääminen ja miehen karttaminen, johtui vain masennuksesta.

John pohti usein hänen ja Stellan kylmennyttä suhdetta. Hän ei voinut ymmärtää miksi vaimo piti etäisyyttä häneen, kun muutama kuukausi sitten he olivat olleet erottamattomat. John yritti olla vaimolleen mieliksi ja oli heti suunnannut korjaamaan kylpyhuoneen ammetta, josta Stella oli valittanut. John oli päättänyt selvittää mikä vaimoa vaivasi.

Stellan vatsa kasvoi kasvamistaan ja vatsan asukki potki jo lujasti. Kun Stella tiesi Johnin olevan kaupassa töissä ja oli varma, ettei tämä tulisi pihalle, puki nainen väljempiä vaatteita ylleen, jossa hän tunsi olonsa helpommaksi. Vatsa itsessään oli jo tiellä kasvimaalla kyykkiessä ja todella kireäksi väännetyn korsetin kanssa työskenteleminen, teki kaiken vielä kamalammaksi. Hänen täytyi vain muistaa pukea korsetti aina ennen kuin tapaisi Johnin.

Kotityöt jäivät aina vain enemmän Johnin hartioille, jota tämä ei voinut alkuunkaan ymmärtää. Stella oli aina nukkumassa ja silloinkin, kun tämä oli hereillä, oli hän selvästi väsyneen näköinen. Tänä aamuna John siivosi ihmeissään eiliseltä kurpitsakeittoaterialta jääneet lautaset pois pöydältä. Olikohan Stella kipeä?

Johnin ajatukset keskeytyivät, kun hän kuuli hyräilyä aulasta. Stella käveli olohuoneen poikki iloisesti hypellen tarkoituksenaan mennä ulos keräämään kypsyneitä appelsiineja sekä sitruunoita puista laulaen ja hyräillen samalla kehtolaulua. Nainenhan on aivan sekaisin, John mietti kauhuissaan. Milloin Stella oli kiukkuisempi kuin ampiainen ja milloin taas tämä lauleli kulkiessaan ympäri taloa ja vielä kehtolauluja.

Kauaa John ei ehtinyt Stellan puuhia ihmetellä, sillä hän näki samalla ikkunasta Kreivi Von Liebestadin, joka oli varmasti tullut verojansa peräämään. John kiirehti ulos kalapakettinsa kanssa tervehtimään kreiviä. Kreivi oli tunnettu hyväntahtoisuudestaan ja John arvosti miestä suuresti. ”Päivää Sir! Olette ilmeisesti tulleet hakemaan kalojanne, joista ilmoitin.” John kysyi kreiviltä yrittäen olla kovin kohtelias ja pitäen päätänsä alhaalla.

Kreivi ilmoitti asian olevan juuri näin, mutta varmisti, että Johnilla olisi varmasti itselleen myös tarpeeksi kaloja talven varalle. ”Kyllä, sir. Me olemme saaneet hyvin saalista tänä syksynä, sir!” John sanoi ja ojensi kalapaketin kreiville. ”Kaksi ahventa ja yksi monni, sir!” John sanoi samalla hieman kumartaen. Kreivi otti paketin vastaan tyytyväisenä ja ilmoitti lähtevänsä. Vaunuiltaan hän huusi vielä iloisesti Johnille, ettei tämän tarvitsisi laittaa jokaisen lauseen perään hänen kanssaan asioidessaan sir. John hymyili ujosti vastaukseksi. Kreivi oli todella reilu mies.

Kreivin kanssa asioita hoitaessaan ilta oli jo ehtinyt pimetä ja Stella oli kadonnut hedelmäpuidensa luota. John lähti etsimään vaimoaan. Hän halusi saada selville mikä vaimoa oikein vaivasi.

Hän löysi Stellan nukkumasta ja päätti itsekin vetäytyä yöpuulle aikaisin. Hän kömpi vaimonsa viereen ja kiersi pitkästä aikaa kätensä tämän ympärille vetäen henkeensä samalla vaimonsa huumaavaa tuoksua.

Juuri kun John oli nukahtamassa, hän tajusi jotain. Stellan vatsa oli kasvanut. Nainenhan oli selvästi raskaana ja raskaus ei todellakaan ollut alkuvaiheessa! Järkyttyneenä John kömpi seisomaan sänkynsä viereen herättäen samalla rymytessään Stellan. Nainen tajusi heti miehensä ilmeestä mitä oli tapahtunut ja nousi ylös sängystä rauhoitellen samalla miestänsä.

”Minä yritin kertoa John!” Stella sanoi hädissään kyynelten virratessa silmistänsä. ”John minä todella yritin! Minä vain pelkäsin.” Stella sanoi uudelleen ääni koko ajan hiljentyen, niin ettei kukaan enää voinut kuulla viimeisiä sanoja lauseesta selvästi. Johnin ilme muuttui kiukkuiseksi. ”Ajattelitko ollenkaan kertoa?” John kysyi ja katsoi samalla vaimonsa surullisia kasvoja. ”Vai ajattelitko, etten huomaa, jos elämäämme yhtäkkiä putkahtaa jostain vauva? Pidätkö minua tyhmänä?” John huusi vihaisesti. Stellan olisi pitänyt kertoa hänelle!

Katsellessaan vaimonsa surkeita kasvoja ja kuunnellen nyyhkytystä, ei John kuitenkaan voinut kauaa olla vihainen. Hän kaappasi Stellan syliinsä, samalla hymyillen iloisesti. ”Miten voit kuvitellakaan, etten minä haluaisi lasta, jos sellainen on tulossa ja kuinka kehtaatkaan pelkää minua! Tästä lähtien sovitaan, ettet enää pimitä minulta yhtään mitään!” John lisäsi vielä tuimasti irrottaen samalla otteensa naisesta.

John kumartui Stellan vatsan puoleen ja tunnusteli sitä. ”Vauvahan potkii jo kovaa!” John hämmästyi. ”Kuinka pitkällä oikein raskautesi on?” Stella katsoi häpeissään miestään ja tunnusti, että vauva voi syntyä milloin vain. John katsoi epäuskoisesti vaimoansa, Miten tämä oli saanut kaiken salattua? Toisaalta vatsan asukki selitti monia asioita, eikä minun tarvitse enää olla huolissaan siitä, että Stella olisi sairas! John mietti ihmeissään, mutta tyytyväisenä. Pari päätti suuntaa alakertaan juttelemaan. Stella lupasi lämmittää maitoa molemmille.

He eivät kuitenkaan päässeet keittiöönkään asti, kun Stellan synnytys käynnistyi. Tunne kuohu Johnin saadessa selville raskaudesta oli niin suuri, että se oli käynnistänyt synnytyksen. John katseli taaempana ihmeissään. Vielä hetki sitten, en edes tiennyt että minusta on tulossa isä, John mietti hämmästellen samalla elämän ihmettä.

Raskaiden ponnistusten jälkeen maailmaan putkahti pieni tyttölapsi. Stella ei voinut uskoa silmiään, miten pieni voi ihmisen alku ollakaan. Hetken hän piti tyttöä ylhäällä katsellen tämän pieniä varpaita, sormia sekä pieniä huulia, jotka kaartuivat hymyyn nähdessään ensi kertaa äitinsä.

Stella suukotti tyttö haltioissaan siitä, miten ihmeellinen pienokainen voikaan syntyä ja miten onnellinen hän saattoi olla kaiken sen salailun ja pelkäämisen jälkeen.

John kiiruhti myös parin luokse samalla vaatien, että hänenkin täytyisi nähdä pienokainen. ”Voi kuinka pieni ja söpö sinä olet!” John huudahti innoissaan vauvalle joka tapitti häntä pienillä sinisillä silmillänsä kiinnostuneesti. ”Saisinko minä antaa nimen?” Stella kysyi hieman ujosti. Naiset kun eivät nimiä yleensä saa päättää, mutta John totesi valloittavasti hymyillen, että Stellallahan on ollut enemmän aikaa niitä miettiä! Tytöstä tuli Stellan tahdon mukaisesti Dorrit Rowley.

Lasten kamari oli onneksi ollut valmiina siitä lähtien kun Rowleyt perivät talon. Se sijaitsi yläkerrassa vastapäätä Johnin ja Stellan makuuhuonetta. Stella asetti pienen tyttärensä kehtoon ja ajatteli, että kaikki muuttuisi nyt paremmaksi.

Iltaisin John ja Stella makoilivat jälleen yhdessä sängyllä päivän tapahtumista puhuen. John kuunteli mielenkiinnolla, kun hänen vaimonsa kertoi uusia löytyjänsä reseptien saralla ja kokeiluistaan keittiössä. Stella jaksoi taas paremmin touhuta lempipuuhiansa, kun raskaus ei enää rasittanut kehoa ja salaisuus mieltä.

John puolestaan kertoi vaikeista asiakkaista, joiden kanssa hän päivisin yritti tulla toimeen. Monilla alkoi olla huolia talvesta ja tulivat kerjäämään ilmaisia ruokia Johnin kaupasta. Talvi oli todellakin tulossa ja sen näki ihmisten käytöksestä. Ruoka oli aina ongelma talvisin.

Stellaa ja Johnia ei ruuan loppuminen pelottanut, sillä Stella oli peloissaan tehnyt niin paljon työtä, että ruokaa olisi varmasti talven ajaksi riittämiin. Stella oli vain onnellinen, että sai pitkästä aikaa nukkua yönsä rauhallisin mielin, pelkäämättä että hänen elämänsä luhistuisi seuraavana päivänä.

John oli haltioissaan uudesta tulokkaasta. Jos hän heräsi Dorritin itkuun ennen Stellaa, hän hiipi hiljaa lastenkamariin varoen herättämästä vaimoaan, jotta saisi varmasti hoitaa pientä tyttöänsä. Hänestä tyttö oli maailman suurin ihme, eikä hän olisi vaihtanut tätä pois mistään hinnasta.

John ja Stella viettivät viimeiset syyspäivät keräillen vielä varmuuden vuoksi mahdollisimman paljon ruokatarvikkeita talteen. Ruokaa kun ei voinut olla koskaan liikaa. John oli jälleen kalastamassa, kun hän huomasi hahmon ilmestyvän pihallensa.

Sir Arthur oli lopultakin tullut noutamaan verojansa, joista John oli ilmoittanut aikoja sitten. Ritarin perheellä oli ollut kuluvan syksyn aikana paljon huolia, joista kuiskittiin vain salaisesti kynttilän valossa huoneissa, joiden ikkunaluukut oli teljetty tiiviisti. Aatelisten ongelmista ei kannattanut puhua julkisesti, sillä seuraamukset olivat kovat. John tervehti Sir Islingtonia kohteliaasti, muttei samalla riemulla kuin kreiviä. Hän kertoi myös, että oli joutunut suolaamaan kalat, jotteivät ne pilaannu, kun ritari ei ollut tullut hakemaan niitä ajoissa. Sir Islington sanoi hiljaa, ettei se haittaa.

John ojensi kalapaketin ja yritti hymyillä rohkaisevasti surkean näköiselle miehelle, jonka iho oli kalman kalpea ja silmien alla roikkui valtavat pussit. Ketään ei saisi kohdella noin julmasti, hän ajatteli hiljaa, kun Sir Islington otti kalapaketin ja ilmoitti lähtevänsä kotiinsa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Lady Islingtonille todella tapahtui? John mietti itsekseen katsoen ratsastavan miehen selkää.

Tomaatit olivat kypsyneet ja Stella oli keräämässä satoa. Hän oli katsellut Sir Islingtonin ja miehensä keskustelua. Islington oli näyttänyt niin surkealta. Enemmän Stellaa kuitenkin kiinnosti, mihin hänen miehensä oli kadonnut keskustelun jälkeen? Hymy hiipi naisen huulille, sillä hänen mieleensä juolahti arvaus, missä John tällä hetkellä olisi.

Stella arvaus osui oikeaan. John oli kiivennyt katsomaan Dorritia. Hän leperteli pienelle tyttärelleen ja kertoi, että verot on nyt maksettu, eikä pikkuisella olisi mitään hätää. Dorrit nauroi isänsä höpötyksille, eikä John voinut vastustaa tytön nostamista nenäänsä vasten. ”Ja sinun äitisi vielä kuvitteli, etten minä haluaisi sinua!” John totesi pikkuiselle nauravalle tytölle.

Stella oli kiivennyt myös yläkertaan, varmistamaan oletuksensa Johnin olin paikasta. Johnille tulee vielä vaikeaa luopua tyttärestään, kun tämä ehtii naimaikäiseksi. Stella mietti ja puhdisti samalla kylpyammetta. Heillä oli pieni ja täydellinen perhe.

Päivällisellä John ja Stella puhuivat päivän tapahtumista ja miettivät pienen tyttönsä tulevaa syntymäpäivää. Stellalle oli tullut myös iso tilaus kuninkaanlinnasta, sillä kuningatar itse oli pyytänyt kruununprinssin syntymäpäiväksi kakkua Stellalta.  Nainen oli ylpeä, että hänen maineensa oli jo näin hyvin levinnyt valtakunnassa. Kun Stella alkoi kerätä lautasia pöydästä, John vetäisi naisen syliinsä ja suukotti tätä hymyillen samalla ovelasti. ”Lampi on vielä sula. Haluaisitko lähteä kanssani iltaongelle!” Stella nauroi, hän oli todellakin luullut, että miehellä olisi jotain muuta mielessä.

Pariskunta vietti iloisen hetken kalastaessa viimeistä kertaa ennen talven tuloa lammesta. John jutteli kaupan hoidosta ja Stella puolestaan suunnitteli ääneen kruununperillisen syntymäpäiväkakun täytteitä sekä koristeita. John ihaili vaimonsa suurta iloa kun tämä lopulta sai ahvenen koukkuunsa. Stellan kanssa elämä ei ollut tylsää, kun pienetkin asiat olivat niin suuria. Kunpa onnea voisi pakata ja lahjoittaa Islingtoneille.

* * * *

Rowleyn pariskunta saa jäädä iloitsemaan kalastuksen ihmeistä ensi kierrokseen asti. Osa oli hieman tylsä, mutta ideat loppuivat täysin kesken.
Seuraavaksi siirrytään talonpoikien elämään, joista ensimmäisenä on Parkien vuoro. Talonpoikien jälkeen seuraa jakso yhdestä lisäperheestä elämästä, joka tällä kertaa on Islingtonien perhe.