3.Osa: VonLiebestad

(85 kuvaa)

”Rakkaani”, Bartholomew aloitti suostuttelevasti ja otti vaimonsa käden omaansa, ”olen kutsunut pojat pelaamaan pokeria tänään illalla. Voisitko mitenkään järjestää pientä purtavaa meille? Pokeria pelatessa tulee aina niin kova nälkä.” Elisabeth katsoi miestänsä ja huokaisi. Taas mies on kuluttamassa rahaa. Miksi ”poikien” pitää tulla aina meille korttia lyömään, voisivathan he pelata muuallakin. Miehen lapsellisen innostuneet kasvot saivat hänet kuitenkin taas vastaamaan: ”Kyllä minä laitan jotain syötävää teille. Voisit vain joskus ehdottaa, että pelaisitte jonkun muun luona.” ”Kiitos Beth. Sinä olet sitten aina niin sen rahan perään.” Kreivi hymyili ja tarttui vaimoaan kädestä. ”Enhän minä ole edes järjestänyt juhlia pitkään aikaan, kun et ole halunnut.” Kesken keskustelun oveen koputettiin. ”Pojat ovat varmasti saapuneet!” Bart kiljahti riemukkaasti ja lähti kiireen vilkkaa ovea avaamaan. Eipä mies taas jättänyt minulle paljoa aikaa valmistaa sitä purtavaa.

Bartin kutsumat pelaajat olivat kuin olivatkin oven takana ja pelaaminen alkoi heti.  Pelaamassa oli se normaali porukka, eli kaikki aateliset, paitsi Sir Islington. Kuningasta ja herttuaa alkoi olla jo vaikea järjestää saman pöydän ääreen, sillä herttua ei halunnut istua kuninkaan vieressä, muttei myöskään vastapäätä. Bart ja Ludvig olivat kuitenkin parhaita kavereita, ja jos herttua olisi alkanut temppuilla, eihän enää pääsisi pelaamaan korttia muiden kanssa, vaan sir Islington otettaisiin hänen tilalleen. Bart ajatteli keventää tunnelmaa esittelemällä korttien sekoitus taitojansa ja saikin lopulta huomion osaksensa.

Elisabeth oli aloittanut kauhealla kiireellä pienen purtavan tekemisen. Hän oli ajatellut laittaa pastabolognaisea miehille tai ”pojille” kuten Bart heitä kutsui. Beth kuunteli huvittuneena miesten eläytymistä peliin eteishallissa. Miten kortin pelaamisesta voikaan lähteä noin kova meteli? Välillä hän tunnisti miehensä huudahduksen melun seasta ja hymyili itsekseen. Keskittyessään kuuntelemaan miesten mekastusta ja kiirehtiessään Beth leikkasi sormeensa veitsellä. ”Aih” Beth kiljaisi ja laittoi sormen suuhunsa. Pieni veritippa pulppusi haavasta. Onpahan punaisempaa, Beth mietti kohauttaen olkapäitään ja jatkoi ruuanlaittoa.

Beth kutsui miehet syömään ja lähti itse viihdyttämään heitä pianon soitolla. Beth olisi halunnut omata paremman soittotaidon ja tiesi, että hänen taidoillensa naurettiin välillä selän takana. Ludvig ja herttua tulivat heti ensimmäisenä pöytään. Herttuan ilme oli kylmä katsoessaan toista miestä, joka oli asettautumassa hänen viereensä istumaan. Vähän aikaa miestä katseltuaan herttua kysyi kuivasti kuningattaren kuulumisia ja näytti harmistuneelta kuninkaan kertoessa kuningattaren voivan loistavasti.

Ruuan jälkeen peli jatkui myöhään yöhän, Bethin soitellessa miehille tunnelma musiikkia.  Bart ei halunnut sanoa mitään vaimonsa soittotaidosta, mutta olisi hän voinut olla ilmankin Bethin musiikkia. Lopulta Beth kuitenkin väsyi ja ilmoitti vetäytyvänsä nukkumaan. Miehet toivottivat hyvät yöt kreivittärelle ja jatkoivat pelaamista. Portaissa Beth kuuli Bartin huikkaavan, että ei tarvitse jäädä odottamaan häntä.

Beth riisui päällysvaatteensa ja vaihtoi puhtaan alusasun päällensä. Bethin mielestä oli paljon mukavampi nukkua alusasussa, kuin pyjamassa. Hän aukaisi kampauksensa ja katseli itseään peilistä. Beth ei ollut muuttunut yhtään siitä, kun he olivat menneet naimisiin Bartin kanssa. Olisi pitänyt mennä kylpyyn, mutta tämä saa nyt riittää, Beth mietti ja pujottautui peiton alle sänkyynsä nukkumaan.

Yöllä Beth heräsi kun joku hiippaili huoneessa. Bart ei ollutkaan mennyt omaan kamariinsa nukkumaan, vaan kapusi Bethin viereen vetäen tämän syliinsä. Beth tunsi miehensä hengityksen niskassansa. Tämä veti syvään henkeen, kuin saadakseen mahdollisimman paljon vaimonsa tuoksua nenäänsä. Beth rakasti miestänsä joka päivä enemmän. Avioliitto oli ollut vanhempien järjestämä ja aluksi Bethiä oli epäilyttänyt kreivin naiminen. Se oli kuitenkin ollut molemmin puolista rakkautta ensisilmäyksellä ja liitto oli erittäin onnellinen.

Aamu oli kaunis. Beth venytteli makeasti sänkynsä laidalla ja katseli hiljaa nukkuvaa miestänsä. Raukalla oli taas mennyt myöhään muiden kanssa. Mies oli niin komea nukkuessaan. Eniten Beth rakasti miehensä silmiä, jotka olivat erikoiset. Hän toivoi niin lapsensa perivän ne. Beth suuntasi vaatekomerolle ja puki päällyshameensa yllensä.

Hän aloitti siivoamalla toiletit, jotka olivat aina sotkussa pokeri illan tai Bartin muiden juhlien jäljiltä. Miten miehet saavatkaan toiletit tähän kuntoon? hän hämmästeli pyyhkiessään likoja pois.

Lautaset oli jätetty siihen missä kukin mies oli syönyt ja lämpimän yön jäljiltä kärpäsetkin olivat löytäneet itsensä niihin. Beth keräsi lautaset ja huomasi, että ruoka oli jätetty myös yöksi pöydälle ja nyt se oli pilaantunut. Miehet!

Ei meillä ole varaa tuhlata ruokaa näin! Beth pohti pestessänsä astioita saavissa. Voisi Bartkin joskus edes vähän ajatella eteenpäin.  Beth rakasti kotitöitä, minkä vuoksi häntä ei haitannutkaan se, ettei heillä ollut palvelijaa. Hän kuitenkin inhosi rahan tuhlausta.  Saatuaan paikat samaan kuntoon, kuin ennen pokeri-iltaa, Beth aloitti aamupalan laittamisen. Bartin työt alkaisivat kohta, eikä ollut sopivaa laittaa miestä töihin nälkäisenä.

Beth paistoi pannukakkuja, joihin hän levitti hunajaa päälle. Bart rakasti kaikkea makeaa ja Beth halusikin yllättää miehensä iloisesti ennen työpäivää. ”Kuningas tulee meille illalla pelaamaan shakkia.” Bart ilmoitti, ”Meillä on hieman asioita puhuttavana, joten voitko laittaa ruuan valmiiksi?” Beth katseli miehensä ilmeitä. Ilmeisesti asia olisi tärkeä, mutta miellyttävä, koska Bart hymyili noin puhuessaan. Ludvig kävi heillä muutenkin usein, eikä Bart yleensä ilmoittanut tämän tulosta jo aamusella. ”Kyllä minä laitan ruokaa teille, mutta katsokin ettei jäljelle jääneet ruuat pilaannu pöydälle.” Beth saarnasi ja kertoi Bartille ruokalautasesta, jonka oli löytänyt aamulla.

Bart lupasi laittaa ruoan ruokakomeroon vasta edes, eikä jättää pöydille lojumaan. Kello oli kuitenkin jo sen verran, että Bartin piti lähteä töihin. Hän nappasi ruokakomerosta kaksi porkkanaa ja lähti ulos. Bart rakasti yli kaiken hevosiaan ja toi näille aina jotain herkkuja ennen ajelua. Taputeltuaan molemmat hevoset hän lopulta pääsi lähtemään töihin.

Beth siirtyi ulos, korjattuaan aamupala astiat pois. Olisi noloa itse jättää ruuat pilaantumaan pöydälle, kun pitää semmoisen saarnan niistä toiselle, Beth mietti ja virnisti ajatuksilleen. Syksy oli saapunut Pinewoodiin. Ilma oli vielä sen verran lämmin, ettei enempää vaatteita tarvinnut pukea ulos mennessä. Beth rakasti syksyä, puut olivat niin kauniita väriloistossansa, eikä haravoimisessa ollut mitään vikaa. Syksy oli hänen lempi vuoden aikansa. Oikeastaan Bethin lempivuoden aika oli juuri se vuoden aika, mikä oli käsillä.

Haravoituaan lehdet kasaan, Beth tuikkasi kuivat lehdet tuleen. Hän jäi tuijottamaan tulta. Tulta sai Bethin tuntemaan aina olevansa turvassa ja rauhan valtasi hänet. Joku kuitenkin häiritsi hänen rauhaansa nauraen kovaan ääneen ja huutaen hänen nimeänsä.

Kuningatar tai tuttavallisemmin Rose, kuten Beth tämän tunsi, oli tullut käymään Kreiveillä. Beth oli tutustunut Roseen miehensä kautta ja naiset olivat ystävystyneet heti. He puhuivat kaiken ilonsa ja surunsa. ”Sinä se aina jaksat puuhata puutarhasi kanssa,” Rose totesi nauraen katsellessansa ympärillensä. Hän tiesi, että puutarha oli Bethin ylpeys. ”Tule sisään niin jutellaan oikein kunnolla, nyt kun Bartkin on töissä.” Beth kutsui ja lupasi myös laittaa jotain syötävää heille.

Beth pyöräytti heille paahdetut voileivät lounaaksi, samalla he vaihtoivat kuulumisia Rosen kanssa.  Rose oli luonnollisesti huolissaan perijän saamisesta, kuten hän aina oli. Beth toivoi kovasti, että nainen tulisi pian raskaaksi ja saisi poikansa, jotta he voisivat joskus keskustella jostain muustakin.

”Tiesitkö, että Ludvig on tulossa meille tänään?” Beth kysyi haukaten samalla palan leipää. ”Mmmmm. En tiennyt, ”nainen sanoi suu täynnä ruokaa, ”olisin tullut hänen kanssaan, jos olisin tiennyt. Mmmmm. Kai hänellä on jotain valtion asioita, kun ei ole minulle kertonut.” Beth purskahti nauruun. Rose näytti niin huvittavalta puhuessaan suu täynnä ruokaa, nainen oli niin suloinen. Rose katseli häntä vähän aikaa kummissaan, mutta yhtyi lopulta nauruun. He ymmärsivät aina toisiansa.

”Minun täytyy nyt lähteä takaisin linnaan, ennen kuin Ludvig huolestuu. Ne punaiset verhot on oikeasti hyvä idea. Tilaa ihmeessä!” Rose sanoi halatessaan ystäväänsä hyvästiksi. Beth olisi mielellään pitänyt ystävänsä pidempään kotonansa, mutta tällä oli aina niin kova kiire. Toisaalta tällä oli myös kova vastuu kuningattarena. Hän kuitenkin mietti usein, että hänen ystävänsä oli liian herkkä kuningattaren rooliin. Tuen häntä kuitenkin miten ikinä vain voin, Beth mietti, katsellessaan samalla ikkunoita, johon oli ystävänsä kanssa juuri suunnitellut verhot. Hänen mietteensä keskeytyi kun hän kuuli vaunujen ajavan pihaan. Bart oli tullut kotiin. Beth lähti heti juoksemaan vastaan.

Beth hyppäsi pihalla Bartin kaulaan. Mies horjahti ja he kaatuivat molemmat nurmikolle. Bart suukotti vaimoansa ja veti tämän kainaloonsa katsellen taivaalla lipuvia pilviä. Beth kertoi Bartille päivästänsä ja siitä, kuinka oli saanut yllätysvieraan. Hän harmitteli myös soittotaitoansa, mutta Bart lohdutti, että taito varmasti kehittyisi, jos Beth vaan jaksaisi harjoitella. Bartia huvitti naisen epätoivo soittotaitojensa suhteen, mutta silti tämän piti aina mennä pianon ääreen soittamaan, jos he olivat jossain käymässä. Beth kertoi myös verhoista, jotka oli kuningattaren kanssa suunnitellut. Bart kuunteli vaimoansa kiinnostuneena, kun näki kuninkaan ratsastavan pihaan. Beth kiljaisi unohtaneensa kokonaan ruuanlaiton ja kiiruhti sisälle ruokaa laittamaan.

Miehet siirtyivät sisälle odottelemaan ruoan valmistumista ja odotellessaan he aloittivat jo shakinpeluun. ”Mikä oli muuten se tärkeä asiasi, josta puhuit eilen illalla?” Bart kysäisi mieheltä. ”Niin, ajattelin kysyä, että jos haluaisit tulla esikoiseni ja toivottavasti kruununperillisen, kummisedäksi?” Bart ei ehtinyt vastata, kun Beth jo huusi heitä syömään.

Pöydässä Bart kysyi oliko Ludvig tosissaan kysyessään häntä lapsensa kummiksi. Hän oli ollut ihan varma, että kunnia menisi kuninkaan lähisukulaiselle herttualle. Kuningas huomautti, että kyllähän Bart tietää, etteivät hän ja herttua olleet kovin hyvissä väleissä, että jos Bart vain suostuisi vaimonsa kanssa, niin kummin rooli olisi heidän. Ovathan he kuningasperheen lähimmät ystävät. Totta kai Bart suostui, kunnia oli valtava ja hän ehdottikin maljaa kuninkaan syntymättömälle lapselle. Bart tiedusteli myös, että onko kuningatar sitten raskaana. ”Ei ole, vielä. Mutta olen ihan varma, että kohta on!” Kuningas hymyili vihjailevasti ystävälleen.

Ludvigin lähdettyä Bart meni kertomaan uutisia vaimollensa. ”Kruununperillisen kummeja! Meistä?” Beth huudahti ihmeissään ja Bart vain nyökkäsi vastaukseksi innokkaalle vaimollensa. Hän kumartui suukottamaan vaimonsa hymyilevää suuta ja kuiskutti tämän korvaan miten kaunis tämä on innostuessaan.

Ennen nukahtamista pari katseli vielä hetken toisiansa käsistä kiinni pitäen. Onnellisempi en voisi olla, oli Bethin viimeinen ajatus ennen nukahtamista.

Aamulla Beth aloitti taas askareensa keräämällä miesten astiat pöydältä.  Tällä kertaa oli Bart kuitenkin muistanut laittaa ruokatarjottimen ruokakomeroon, eikä jättänyt sitä kärpästen pilattavaksi. Beth oli niin onnellinen huomatessaan sen, että päätti paahtaa miehelleen leivonnaisia aamupalaksi.

Kesken ruuanlaiton Beth yhtäkkiä alkoi voida huonosti ja hänelle tulikin kiire juosta toilettiin tyhjentämään vatsansa sisältö. Pahoinvointi ei meinannut mennä millään ohitse ja hän jäikin istumaan toiletin lattialle epätoivoisena. Mikä minulla on vikana? Beth ihmetteli hikisenä vessan lattialla ja kohottautui takaisin oksentamaan.

Bart oli nostanut leivonnaiset uunista ja aterioituaan lähtenyt töihin. Beth oli yksin kotona ja hän oli todella nälkäinen. Hän söi ensimmäisen leivonnaisen, toisen ja vielä kolmannen, eikä siltikään nälkä helpottanut. Johan nyt on, Beth mietti. Hän katseli syödessään ikkunasta pihalle ja näki Rowleyn emännän ilmestyneen pihalle. Ehkä tämä oli tullut maksamaan veronsa?

Emäntä ei ollut tullut maksamaan veroja vaan pyytämään lykkäystä. Beth suutahti.  ”Kehtaatkin pyytää tuollaisia! Ei meidänkään rahatilanne mikään loistava ole!” Rowleyn emäntä katsoi kreivitärtä ihmeissään. Hän tiesi naisen olevan kova rahan perään, mutta ei tämä koskaan ollut näin käyttäytynyt.

Beth huomasi naisen ihmetyksen ja parkaisi kauhusta. ”Mikä minun on!” Beth huudahti hädissään, ”anna anteeksi, ei todellakaan ollut tarkoitus reagoida tällä tavalla!” Beth pyysi kauppiattarelta. Tämä ehdotti hän vähän siistisi kreivittären pihaa. ”Olkoot se hyvityksenä siitä, ettemme maksa veroja ajoissa!” emäntä sanoi.

Emäntä aloitti haravoimaan pihaa ja Beth vetäytyi sisälle. Verhot olivat tulleet eilen ja hän oli asentanut ne vielä ennen nukkumaan menoa. Rose oli ollut oikeassa. Nämä kyllä lisäävät kodikkuutta. Täytyy vielä suunnitella verhot muihinkin huoneisiin, Beth mietti. Hän vielä ihmetteli töykeätä käytöstänsä, miksi hän oli menettänyt hermonsa niin helposti?

Oveen koputettiin ja Beth riensi avaamaan. Paroni oli tullut kysymään sattuisiko Bart olemaan paikalla. Halusi tietenkin pelata pokeria, Beth ajatteli mielessään. ”Olen pahoillani, mutta Bart on töissä, hänellä oli jokin kiireinen valtion asia hoidettavanaan.” Beth kertoi paronille. Paroni katseli vähän aikaa harmistuneena ympärilleen ja sitten hänen katseensa kiinnittyi Bethiin. ”Oletteko raskaana, lady? Näytätte niin hehkuvan?” Paroni kysyi yllättäen. ”Minä? Älkäähän nyt höpsöttäkö, sir! Olen oksentanut koko aamun vessassa. Sitä se hehku on.” Beth huudahti. Paroni käski hymyillen Bethin miettiä asiaa ja ilmoitti tulevansa myöhemmin uudestaan kreiviä etsimään.

Beth siirtyi sisälle puhdistamaan uunia. Voisinko todellakin olla raskaana? Emme ole kyllä edes yrittäneet, Beth pohti siivotessaan. Hän kuuli oven kolahtavan ja näki miehensä kävelevän ajatuksissaan yläkertaan. Beth päätti lähteä perään.
Bart oli mennyt omaan huoneeseensa. Hän harjoitteli peilinsä edessä jotain puhetta. Beth ei tiennyt mitä. Olikohan kuningas pyytänyt tätä puhumaan jossain tilaisuudessa vai mikä mieheen oli mennyt?

Bartin tultua alakertaan tämä pyysi Bethiä pelaamaan erän shakkia kanssansa. Beth kertoi Paronin etsineen miestä ja paronin epäilyksistä Bethin tilaa kohtaan. Bart katsoi vaimoansa shakki pöydän ylitse ja hymyili valloittavasti. ”Mutta sehän olisi vallan ihanaa!” Bart sanoi avoimen onnellisena. ”Muista ei saa innostua kuitenkaan liikaa, sillä eihän se ole varmaa, voin olla kipeäkin!” Beth sanoi katsellen onnellista miestänsä.

Syksy meni eteenpäin ja selvisi, että Beth todella oli siunatussa tilassa. He olivat niin onnellisia. Heitä oli koittanut odottamaton onni ilman mitään yrittämistä. Beth oli myös onnellinen ystävättärensä Rosen puolesta, sillä tämä odotti myös lasta. Naiset kirjoittelivat toisillensa usein ja kertoivat kuulumisiansa. Rose voi niin huonosti raskautensa takia, ettei hän voinut matkustaa vaunuilla Bethiä tapaamaan ja kuninkaanlinnaan ei voinut mennä kutsumatta.

Bethiä raskaus ei kuitenkaan pahemmin rasittanut. Hän hoiti edelleen kotityönsä kuten ennen. Raskauden edetessä hänen täytyi kuitenkin välillä ottaa pienet päivä unet töidensä lomassa.

Eräänä iltana hänen päiväunensa kuitenkin keskeytti koputus. Beth puki kiireesti yllensä ja suuntasi alakerran eteishalliin ovea avaamaan. Tuore paronitar Henriett oli tullut naista tapaamaan. Onnen onkia, Beth ajatteli, eikä voinut mitään ajatuksillensa. Tuli kuitenkin vain tarkistamaan, että olen oikeasti raskaana. Kuninkaan ja kreivin sopimus kummisuhteesta oli levinnyt muun aateliston tietoon. Sopimus osoitti näiden kahden perheen välillä niin suurta ystävyyttä, ettei olisi ihme, jos kuningas valitsisi kreivien mahdollisen tyttären poikansa puolisoksi.

Henriett jutteli hetken aikaa niitä näitä, kunnes tuli pimeä ja tämä ilmoitti olevansa kiireellinen. Lähtiessään hän vilkutti vielä Bethin vatsalle ja totesi sen olevan valtava. Tuolle naiselle tuli varmasti kiire hankkia omaa jälkikasvua, Beth ajatteli.

Oli taas koittanut pokeri-ilta ja aateliset olivat kerääntyneet kreiveille. Beth oli viimeisillään ja siksi Bart olikin ensin varmistanut tältä voiko pokeri-iltaa ollenkaan viettää. Beth tiesi miten tärkeää se on Bartille, joten hän oli sanonut jaksavansa erinomaisesti.

Beth otti ruuan valmistus aineet esille kaapista. Hänen oli pitänyt valmistaa lihaisia sämpylöitä, mutta hän ei muistanutkaan reseptiä. Beth hermostui omaa osaamattomuuttaan. Vatsan asukkikin reagoi tilanteeseen ja alkoi potkia. Beth oli vaipumassa epätoivoon, kun hän kuuli tutun ja ystävällisen äänen ovelta ”Ota se sormi pois suusta!”

Rose nauroi keittiön ovella sydämensä kyllyydestä. Tämä oli kuullut Bartin järjestävän pokeri-illan, eikä uskonut Bethin pärjäävän tuossa kunnossa. Rosen raskaus ei ollut vielä kovinkaan pitkällä ja pahoinvoinnit olivat helpottaneet, niinpä hän oli lähtenyt miehensä perään kreivien kartanolle. ”Voi kuinka pikkuinen potkii”, Rose hieroi Bethin vatsaa, ”nyt sinä istut alas ja minä laitan ruoan.”

Rose oli niin tarmoa täynnä, ettei Bethin auttanut muu kuin totella. Hän käänsi ruokapöydän tuolin Roseen päin ja katseli kun nainen touhusi iloissaan. Rose olisi sopinut paremmin talon emännäksi, kuin kuningattareksi, Beth tuumi katsellessaan kuinka nainen nautti ruuanlaitosta.

Ruoka olikin erinomaista ja naiset päättivät syödä kahdestaan ennen kuin kutsuisivat miehet pöytään. He puhuivat raskauksistaan ja miehistään sekä näiden työstä. Molemmat olivat yhtä mieltä, että pieni vapaa-aika teki miehille hyvää, vaikkakin pokeripöydän ääressä. Ludvig oli hävinnyt erän ja tuli katsomaan kuinka keittiössä jakseltiin. Hän nappasi itselleen lautasen ja istuutui syömään naisten kanssa. ”Onpas minulla osaava vaimo.” Ludvig totesi hymyillen Roselle ja otti vaimonsa käden omaansa. ”Tämä ruoka on mahtavaa!” Ludvig kehui vaimoaan.

Vieraat lähtivät aikaisemmin kuin normaalisti ja kreivit kiipesivät yhdessä yläkertaan nukkumaan. Bart halusi tulla Bethin kamariin yöksi. Beth nuuhki miehensä niskaa ja silitteli tämän takatukkaa. Mies oli nukahtanut heti sänkyyn päästyään. Hän on niin komea nukkuessaan, Beth ajatteli.

Beth oli herännyt ensimmäisenä ja suunnannut jälleen haravoimaan pihalle.  Bart juoksi heti herättyään tämän luokse ja torui, ettei viimeisillään raskaana olevan naisen pitäisi tehdä mitään ruumiillista työtä. Ainakaan aatelisen. Beth tuhahti ja sanoi, ettei mikään, mitä Bart tekisi, saisi häntä lopettamaan. Bart katsoi vaimoansa silmiin ja totesi yrityksensä mahdottomaksi. Hän päätti vähentää vaimonsa töitä kastelemalla kukkia ennen töihin lähtöä.

(Bartin vaatteista pyydän anteeksi. Hän ilmeisesti ehti juuri ennen kuvan ottoa vaihtaa työvaatteet päälle, niin etten tajunnut.)

Beth oli tänä aamuna erityisen hyvällä tuulella. Haravoituaan pienen kasan, hänet valtasi suuri halu pöyhiä lehdissä. Hän heitteli lehtiä ilmaan, kuunnellen niiden kahinaa maahan laskeutuessaan. Lopulta hän sukelsi lehtikasan keskelle nauraen täydestä sydämestään.

Bart katseli vaimonsa peuhaamista, muistaen taas miksi hän tätä niin kovasti rakasti. Hänen piti kuitenkin lähteä taas töihin. Bart olisi mieluummin jäänyt katselemaan vaimonsa hullutuksia. Harmissaan hän kiipesi vaunuihinsa ja komensi hevoset liikkeelle.

Bethin ilo keskeytyi kuitenkin nopeasti kun Matthew Stone ilmestyi pihalle. Lainaa tietenkin pyytämässä, eikä Bethillä ollut aikomustakaan keskustella talonpoikien rahaongelmista tänään. Beth ajoi miehen tiehensä, kuuntelematta mitä tällä edes oli asiana. Matthew yritti kovasti sanoa jotain väliin, mutta Beth ei halunnut kuulla. Matthew lähti allapäin pois Bethin tuijottaen kylmästi tämän loittonevaa selkää.

Beth jäi hetkeksi pihalle miettimään, oliko ollut liian julma miestä kohtaan. Syksyinen ilma oli kuitenkin yllättävän viileä ja hänen täytyi vetäytyä sisätiloihin. Beth päätti lepuuttaa hermojaan maalaamalla. Hänen maalaus taitonsa olivat kuitenkin yhtä hyvät kuin soittotaitonsa, eikä maalauksesta tullut sellainen kuin hän halusi.

Bart palasi töistä ja näki vaimonsa maalaavan oven suussa. Hän tarttui vaimoansa ja alkoi tanssittaa tätä, samalla jutellen. ”Olen vähän ajatellut järjestää juhlat.” Bart sanoi pyöräyttäen vaimonsa ympäri hiljalleen. ”Millaisetkohan juhlat? Minä en ainakaan jaksa yhtään laittaa mitään juhlia. Sitä paitsi tarvitsemme rahaa lasten huoneen kunnostamiseen!” Bethin puhe tulvan keskeytti kuitenkin Bart taivuttamalla vaimoansa ja suukottamalla tätä samalla. ”En ajatellutkaan järjestää juhlia juuri nyt, vaan vasta talvella ja mitä teemaan tulee, ajattelin naamiaisia joulun kunniaksi. Ensin laitetaan lastenhuone lopullisesti kuntoon. Nyt on rahaa, sillä sain tänään ylennyksen.”  Beth ei vastannut mitään, vain hymyili.

Aamulla Beth heräsi miehensä kainalosta. Bart oli jo hereillä ja katseli vaimoaan hymyillen. ”Miten minun kaunis vaimoni voi?” Bart kysyi antaen samalla suukon Bethin otsalle. Beth olisi halunnut viettää pidempäänkin miehensä kainalossa maaten, mutta hän tunsi viiltävän vihlaisun vatsassansa.

Beth tiputtautui lattialle kivusta ulvoen. ”Lapsi syntyy nyt” Beth huusi. Bart meni paniikkiin ja alkoi hädissään pedata sänkyä, aivan kuin se olisi auttanut jotain. Hän ei uskaltanut katsoa kivuliasta vaimoansa.

Hetken päästä Bethillä oli käsivarsillaan pieni vauva, joka oli perinyt Bethin toiveen mukaisesti isänsä silmä. Bart piti vielä silmiä kiinni. ”Bart, voit jo katsoa!” Beth sanoi naurahtaen väsyneesti. ”Sano ensin kumpi se on?” ”Poika, sinulla on perijä. Oletko ajatellut jotain nimeä?” Beth vastasi. ”Oliver, se on hyvä nimi. Se oli minun isäni nimi. Saanko pidellä häntä?” Bart kysyi hiljaa.

Bart suukotti poikaansa ja totesi, ettei ollut ikinä nähnyt mitään näin pientä ja suloista. Miten he olivatkaan saaneet jotain tällaista aikaiseksi. Hän ei uskaltanut hellittää otettaan Oliverista, jottei tämä vaan katoaisi johonkin. Lopulta joku koputti ulko-oveen ja Bartin piti lähteä avaamaan. Beth oli sikeässä unessa, eikä Bart halunnut tätä häiritä. Hän vei Oliverin uuteen lastenhuoneeseen ja suuntasi kohti ulko-ovea.

Ulko-ovella oli paroni, joka oli tullut pokeria pelaamaan. ”Voi minä unohdin täysin, että olin kutsunut sinut!” Bart huudahti. ”Beth synnytti minulle tänään pojan, Oliverin.” Bart jatkoi ylpeänä. Paroni onnitteli sydämensä pohjasta Bartia. ”Kiitos, kiitos, mutta pokeriahan sinä olet tullut pelaamaan, eli eikös aloitettaisi?” Bart sanoi nauraen.

Bethin päiväaskareet eivät Oliverin tultua paljoa muuttuneet. Paitsi se, että puutarhansa sijasta hän vietti mieluiten aikaa poikansa luona. Hänen suruksensa pojan täytyi kuitenkin nukkuakin välillä. Beth piti Oliveria sylissä kaikessa hiljaisuudessa ja kuunteli tämän vienoa hengitystä onnellisena.

Laitettuaan taas Oliverin eräänä syksyn loppupuolen iltana nukkumaan, Beth lähti etsimään miestänsä. Bart löytyi takapihan pihakeinusta istumasta ja ihailemasta tähtiä. Beth meni miehensä luokse ja istahti tämän syliin. Bart painoi päänsä Bethin kaulalle ja nuuhkaisi tämän hiuksia syvään. ”Tuoksut ihanalle, tiedäthän sen?” Bart kysyi vaimoltaan. Beth hymyili vastaukseksi kysymykseen ja esitti oman asiansa. ”Bart, minä haluaisin tyttären!” Beth sanoi ujosti, mutta päättäväisesti. Bart hymyili vaimonsa ujoudelle ja vastasi, ettei voi luvata tytärtä, mutta ainahan me voimme yrittää.

Pari kiipesi yhdessä yläkertaan. Porrastasanteella Bart ei tullutkaan heti Bethin mukaan, vaan sanoi tulevansa kohta perässä. Bart suuntasi lastenhuoneeseen ja kumartui poikansa kehdon ylle.  Hän silitti pienen poikansa hiuksia ja valvoi hetken tämän unta. Lopulta hän suuntasi vaimonsa luo.

Beth oli jo odottamassa ja Bart asettui tämän viereen. Bartin yllätykseksi Beth teki ensimmäisen aloitteen ja painoi miehensä sänkyä vasten samalla suukottaen tätä intohimoisesti.

Aamulla Beth oli ensimmäisenä ylhäällä. Oliverilla oli tänään syntymäpäivä ja kuningasperhe oli kutsuttu juhlimaan. Beth kuitenkin suuntasi yläkerran parvekkeelle katsoakseen ulos. Ulkona oli kuitenkin niin kylmä, että hänen täytyi pukea viittansa yllensä. Talvi on todellakin tulossa, Beth mietti katsellessaan lehtensä pudottaneita puita ja haistellessaan ilman kirpeyttä. Talven hajua oli ilmassa.

Illalla Rose ja Ludvig ilmestyivät paikalle, kuten olivat luvanneet. Beth oli vähän epäillyt malttaako Rose jättää pikku prinssiä kotiin vai ei. Rose kuitenkin halasi Bethiä ja sanoi, ettei jättäisi ystävättärensä pojan syntymäpäiviä väliin mistään hinnasta. Halauksesta päästyään Rose suuntasi sisälle, koska halusi nähdä syntymäpäiväsankarin. Bart onnitteli Ludvigia tämän perillisestä ja toivotti miehen tervetulleeksi poikansa syntymäpäiville.

Rose löysi Oliverin yläkerran lastenhuoneesta ja nosti hereillä olleen pojan syliinsä. ”Oletpa sinä suloinen”, Rose päivitteli ja nuuhki pojan vauvatuoksua. ”Tuoksut samalle, kuin oma poikani!” Rose sanoi hiljaa hymyillen.

Bart tuli hakemaan syntymäpäiväsankaria puhaltamaan kynttilät ja löysi kuningattaren huoneesta. ”Joko meidän pikku hurmuri valloitti kuningattaren sydämen?” Bart kysyi pojaltansa nauraen ja saaden kuningattaren nauramaan mukanaan.

Bart otti pojan syliinsä ja suuntasi alakerran keittiöön kakun luo. Vieraat kokoontuivat parin ympärille hurraamaan ja kannustamaan poikaa kasvussa.

Pojasta kasvoikin pieni hurmuri. ”Hiuksia poika ei ainakaan minulta perinyt!” Bart sanoi nauraen ja sai kaikki muutkin huoneessa olijat nauramaan mukanaan. Pojalla on isäntä vinkeät silmät ja äitinsä hiusten tuuheus.

Vieraiden lähdettyä Beth oli jo vetäytynyt sänkyynsä. Bart laittoi poikansa nukkumaan ja suunnisti Bethin luo. Tällä oli vielä yllätys vaimollensa.

Bart hivuttautui sänkyyn vaimonsa viereen ja otti tämän kainaloonsa. ”Huomasitko mitään uutta vaatekomerossasi tänään?” Bart kysyi Bethiltä vinosti hymyillen. ”En. Onko siellä jotain?” Beth kysyi innostuneesti ja suuntasi vaatekomerolle.

Beth löysi komerostaan uuden hameen. ”Muistatko, kun puhuin niistä naamiaisista, joskus aikoja sitten? Teetin sinulle uuden hameen niihin.” Bart kertoi. Beth veti hameen yllensä ja suunnisti peilin eteen. ”Bart, se on ihana!” Beth taputti käsiään yhteen innostuneesti katsellessaan itseään peilistä. ”Katso vielä yöpöytäsi laatikkoon Beth. Eikö se sopisi hyvin naamiaisiin."

Beth kurkisti laatikkoon ja löysi naamion laatikosta. Hän puki naamion yllensä ja katseli itseään peilistä. ”Hyvä on! Pidetään naamiaiset!” Beth sanoi iloisesti katsellessaan naamiaisasuansa peilistä.

* * * *

Pieni vinkki lopussa, mitä ensi kierroksella kreiveillä voisi tapahtua ;)

Seuraavassa jaksossa siirrytään paroneiden kotiin, jossa luvassa on häähumua ja taikuutta. Paronit ovatkin viimeinen vakituisten aatelisten jakso.

Kommentteja ja ehdotuksia otetaan mielellään vastaan!
Kokeilin uutta kuvan käsittelyohjelmaa, joten kaipaisin kommentteja myös kuvien laadusta. En osaa päättää ovatko parempia vai huonompia, kuin edelliset?