2. Osa Dramodred

(85 kuvaa)
Muutamaan kohtaan jäi simien timantti sekä niitä ihmissuhde plussia ja miinuksia näkyviin, mutta en alkanut ottamaan kuvia uudestaan. Toivottavasti eivät kauheasti haittaa. Muuten ei kun lukemaan!

Fredrick vietti tyypillistä iltaa töidensä parissa. Kuninkaan serkkuna ja herttuana hänellekin riitti ikäviä hallintoon liittyviä tehtäviä, jotka hän mielellään olisi jättänyt tekemättä. Nytkin hän oli yrittänyt etsiä Pinewoodin lakikirjoista pykälää, joka kertoisi jotain verojen keräämisestä sekä säätämisestä. Kuningas oli kovin huolissaan alemman luokan selviytymisestä tulevasta talvesta ja halusikin siksi alentaa veroja talveksi. Vaikka inhoankin kuningasta yli kaiken Rosemarién takia, hän on silti huomaavainen mies. Moni edeltäjänsä ei olisi ajatellut ollenkaan talonpoikien elämää, vaan vaatinut näitä vain maksamaan veronsa, josta kapinat sitten alkoivatkin.
 

Rakas päiväkirja, olen jälleen niin yksin. Fredrick on jälleen uppoutunut johonkin kuninkaan antamaan tehtävään ja jättänyt minut huomiotta. Hän ei huomaa minua ollenkaan, mutta toisaalta luulisi minun jo tottuneen tähän. Minä kaipaisin vain läheisyyttä ja miestäni kamariini öisin. Hän vain haaveilee kuningattaresta ja elämästä joka heillä olisi voinut olla yhdessä, jos kaikki olisi mennyt toisin, eikä häntä olisi naitettu kuningattarelle. Minä vihaan kuningatarta. Rakas päiväkirja, minä lupaan ja vannon sinulle, että tulen kostamaan kuningattarelle verisesti mieheni rakkauden viemisen! Kirjoita piakkoin uudestaan Fiona.

Fredrickin pää ei ole kestänyt kunnolla alkoholia. Hän tulee liikaa nautittuaan aina hirvittävän vihaiseksi. Hän ei kuitenkaan kykene ilman ryyppyä, siihen mitä hänen aviomiehenä tulisi vaimonsa kanssa tehdä. Hän ei vieraile vaimonsa luona kuten pitäisi ja hän myös tietää sen. Minun pitäisi saada perijä. Silloin minun ei enää tarvitsisi koskea vaimooni enää koskaan. Fredrick usein miettii, miksi vihaa vaimoaan niin paljon ja miksi häntä kuvottaa koskea tähän. Mieluummin hän istuisi muurahaiskeossa. Fiona ei kuitenkaan koskaan ole tehnyt mitään väärää Fredrickiä kohtaan. Vaan sen, että hän ei ole Rose.

Fiona odottaa miestänsä joka ilta sängyllä. Suurimman osa ajasta hän joutuu pettymään ja itkee yksinäisyyttään. Avioliitossa ei ole mitään sellaista, mitä hän oli nuorena tyttönä kuvitellut. Ei romantiikkaa, ei rakkautta, ei mitään. Fredrick ei koskaan edes puhu mitään tullessaan Fionan kamariin, hän vain asettuu sängylle ja hoitaa aviomiehen velvollisuudet. Fiona ei muista edes saaneensa koskaan mieheltään suukkoa, paitsi hääpäivänä vihkikaaren alla. Sekin vain siksi, että muut katselivat. Fredrickille on niin älyttömän tärkeätä näyttää muille, että olemme onnellisia. Herttuoita pidettiin valtakunnan onnellisempana parina.

Kun Fredrick on saanut hoidettua aviovelvollisuudet pois päivä järjestyksestä, hän poistuu aina vaimonsa kamarista, jättäen tämän nukkumaan yksin. Fredrick ei voi edes kuvitella nukkuvansa vaimonsa vieressä. Jo aviomiehen tehtävien hoitaminen on liian pitkä yhdessä olon aika ja aivan liian intiimiä. Rosen kanssa kaikki olisi niin toisin, Fredrick ajattelee, huokaisee syvään ja suunnistaa kohti kylpyhuonetta.

Minun täytyy saada itseni puhtaaksi. Haistan edelleen vaimoni. Fredrick laittaa lämmintä vettä pesuvatiin ja alkaa hangata ihoansa sienellä. Hän hankaa ja hankaa, kunnes iho aivan punaiseksi. Fionan haju ei vain tunnu katoavan, eikä tämän kosketuksen tunne häviävän iholta. Kunpa olisin saanut Rosen vaimokseni, niin minun ei tarvitsisi kestää tällaista. Kun vain saisin edes joskus vielä Rosen syliini ja kokea Rosen kanssa avioliiton onnen. Hangattuaan itseään tarpeeksi kauan Fredrick vetäytyi omaan kamariinsa näkemään unia siitä millaista elämä olisi Rosen kanssa. Hän näki unta Rosesta ja itsestänsä sateessa hiukset märkinä kieppumassa ympyrää käsi kädessä.

Aamunkoitteessa Fiona herää jälleen yksin. Olen aina yksin. Aina! Minulla ei ole ketään kenen kanssa puhua. Ystäväni jäivät meren taakse, kun minut lähetettiin tänne ”hyviin” naimisiin. Kukaan tästä valtakunnasta ei uskoisi epätoivoani, siitä on Fredrick pitänyt huolen. Hän käyttää niin paljon aikaa kulissien pystyssä pitämiseen, ettei ehdi katsoa minua. Minä olen loppujen lopuksi nainen. Minä olisin niin vähästä onnellinen, pienestä kosketuksesta, rakastavasta hymystä, mutta ei. Kuningatar on miehelleni pakkomielle. Mutta minäpä lopetan sen vielä!

Fredrick oli halunnut rakentaa suuremmin linnan mitä Pinewoodissa on ja perheen kaikki rahat upposivat siihen. Niinpä rahaa ei jäänyt palvelijoiden palkkaamiseen. Jopa muutama huone oli jäänyt täysin kalustamatta, kun rahaa ei yksinkertaisesti enää riittänyt. Rahapulan vuoksi Fiona joutuu tekemään asioita, joita hän ei ikinä olisi kuvitellutkaan tekevänsä, kuten ruuanlaitto. Hän oli oppinut tekemään kurpitsakeittoa ja leipiä. Pitäisi varmaan etsiä muutama muukin resepti, sillä minua alkaa jo pikku hiljaa tympiä tämä ruokavalio! Palvelijan puutteen vuoksi tiskaaminen kuului myös Fionan tehtäviin. Välillä hän miettii, että olisi voinut olla halvempaa hankkia palvelija, kuin ostaa aina uusia astioita, sillä Fiona kun ei ole kovin kätevä tiskaamisessa. Fiona pelkäsikin kovasti, että hänen lapsuuden ystävänsä tulisivat käymään ja näkisivät hänen alemmuustilansa.

Fionalle jää paljon aikaa pianon soittoon, tanssimiseen ja laulamiseen. Välillä tuntuu, että liiankin kanssa. Hänen miehensä ei puhu hänelle, eikä hänellä ole ketään muutakaan puhetoveria tässä valtakunnassa. Fiona ei välttämättä näe Fredrickiä edes joka päivä, tämä kun ei välitä vaimonsa seurasta. Yksinäisyydessään Fiona soittelee pianoa välillä sormien verestämiseen asti. Hän inhoaa tätä kaikkea.

Rakas päiväkirja! Tällä viikolla ei ole tapahtunut yhtään mitään. Sunnuntaina Fredrick kävi luonani, mutta nyt viikko on jo vierähtänyt, eikä häntä ole näkynyt. Hän ei välitä minusta ja tulee kamariini aina vain humalassa. Niinkö väkinäisiä ovat hänen vierailunsa luonani? Fredrick on koko viikon pelannut shakkia tultuaan töistä kotiin. Hän ei ole edes välittänyt puhua minulle. Me emme ole vaihtaneet sanaakaan sitten maanantain, kun toivotin hänelle hyvää työpäivää ja hän vain örähti. Olen kuitenkin nyt kuluneen viikon aikana keksinyt miten voisin aloittaa kostoni kuningattarelle. Ensimmäinen askeleeni on hänen miehensä vietteleminen. Maltan tuskin odottaa.

Fiona hymyili hetken omalle juonikkuudellensa. Hän kumartui laittamaan päiväkirjansa takaisin kirjahyllyyn, jossa hän säilytti sitä muiden kirjojen takana. Tyytyväisyys omaan juonikkuuteen katosi kuitenkin yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. Fiona purskahti itkuun. Hän itki yksinäisyyttään, rakkaudetonta elämäänsä sekä miehensä pakkomiellettä kuningattareen. Hänellä oli kuitenkin kiire valmistamaan ruokaa, joten Fiona pyyhki kyyneleensä ja lähti alakertaan, miettien valmistaisiko leipiä vai kurpitsakeittoa.

Kurpitsakeiton ääressä Fiona sai lopulta suunsa auki. ”Jos aiot hankkia perillisiä, sinun tulisi vierailla sängyssäni useammin kuin kerran kuussa.” Fiona punastui ja lisäsi vielä arkaillen ja kysyen ”tänään olisi esimerkiksi oikein hyvä ilta tulla kamariini vierailulle?”. Fionan yllätykseksi Fredrick ei pistänytkään vastaan, vaan ilmoitti tulevansa tänään.

Loppu ruokailu meni hiljaisuuden vallitessa pöydässä. Syötyään Fredrick suunnisti ovelle ja Fiona oli jo aivan varma, että mies oli muuttanut mielensä.  Oven suussa Fredrick kuitenkin kääntyi kysymään, että onko Fiona nyt tulossa vai ei?! Fionalle tuli kiire nousta ylös tuolista. Hän jätti astiatkin tiskaamatta, ajatellen että ne ehtivät kyllä huomennakin, mutta hänen miehensä mieliala voisi muuttua hetkessä.

Yläkertaan tultua Fredrick käski Fionan mennä sänkyyn odottamaan. Hän ottaisi pienen ryypyn. Mies ei silti pystynyt menemään vaimonsa kamariin ilman rohkaisu ryyppyä. Fiona ei voinut sietää viinan hajuista miestänsä, mutta oli kuitenkin onnellinen siitä että tämä oli kuitenkin tulossa.

Fiona asettui sängylle ja vähän ajan päästä Fredrick tulikin haisten viinalle. Tämä näytti edelleen siltä kuin olisi tuomittu kuolemaan istuessaan vaimonsa sängyn laidalle. Ilmeisesti Fionan puheet perillisen hankinnasta oli saanut miehen ryhdistäytymään.

”Voisit sinä edes suudella minua, kun tulet sänkyyni! Muistatkos, milloin niin on tapahtunut viimeksi? Hääalttarilla, et suudellut minua edes hääyönämme! Sinä vain haaveilet kuningattaresta. Hänestä on tullut sinulle pakkomielle” Fiona valitti miehellensä. ”Ole onnellinen, että edes olen makuuhuoneessasi. Minulla ei ole mitään tarvetta olla täällä, muuta kuin perillinen, joten pidä sinä suusi suutelemisesta! Rosea sinulla ei ole edes oikeus mainita!” Fredrick murahti ja veti vaimonsa peiton alle, jättäen turhat suutelut väliin.

Fiona jäi jälleen yksin huoneeseensa Fredrickin lähdettyä peseytymään ja omaan sänkyynsä nukkumaan. Ennen nukahtamista Fiona vielä vannoi, että hän tulee joskus vielä kokemaan rakkautta. Ainoa este Fionan onnen tiellä oli kuningatar ja tämä tulisi saada pois tieltä.

Aamulla, Fredrickin lähdettyä töihin, Fiona meni pihalle ja näkikin kuninkaan käyskentelevän linnansa tontilla. Fiona huusi naapuriin, että hänellä on ongelma, johon tarvitsee miehen apua. Kuningas lupasi tulla heti käymään. Fiona somistautui kauneimpaan alusasuunsa ja suunnisti ovelle. Kuninkaan saavuttua, hän otti mahdollisimman viettelevän ilmeen kasvoilleen ja lähti lanteita keikutellen kävelemään yläkertaan. Kuningas olikin helppo saada mukaan leikkiin. Fiona oli aloittanut koko leikin koston halusta kuningatarta kohtaan, mutta kuninkaan otteessa hän tunsi olevansa ensimmäistä kertaa haluttu. Fiona sai myös ensimmäisen suudelmansa sitten puoleen vuoteen.

Innokkaasti pari vetäytyikin peiton alle. Fiona sai todeta kuninkaan olevan taitava rakastaja. Tämä kosto voi olla mielekkäämpää kuin kuvittelinkaan, Fiona ajatteli maatessaan kuninkaan vieressä onnellisena. Hän oli päättänyt, että tämä ei jää yhteen kertaan, vaan hän tarvitsee kuninkaan ”apua” useamminkin. Hän tiesi kuninkaan naisten mieheksi ja halusi nyt olla yksi näistä naisista tai ehkä ainoa, sillä ensimmäistä kertaa hän ymmärsi, millaisia aviolliset ilot voivat todella olla!

Muutaman viikon päästä Fiona alkoi voida todella pahoin tiskatessaan likaisia astioita. Hän ryntäsi vessaan, jossa hän oksensi ja oksensi. Astiat tipahtivat siinä rytäkässä vessan lattialle ja särkyivät. Täytyy pyytää Fredrickiä hakemaan taas uusia astioita töistä tulessaan Rowleyn kaupasta, Fiona mietti ja pohti mikä olisi voinut aiheuttaa pahoin voinnin. Hän ei kuitenkaan keksinyt mitään syytä, joten hän keräsi astianpalaset lattialta ja suuntasi viemään niitä roskikseen.

Fiona ei jaksanut tehdä enempää kotitöitä. Hänet valtasi mieliteko mennä soittamaan linnan juhlasalin flyygeliä, joka oli juhlien puutteessa jäänyt pölyttymään. Fiona soitti oikein sydämensä kyllyydestä, kunnes hänelle tuli päähän ajatus, tavallaan ihana, mutta tavallaan kauhea.

Fiona juoksi portaan ylös yläkertaan, suuntasi kirjahyllylle ja kaivoi kirjojen takaa päiväkirjansa. Rakas päiväkirja, minä olen raskaana. Tänä aamuna voin todella pahoin, eikä ole mitään muuta syytä. Se on varmasti myös syy, miksi minun piti lähteä paronin häistä heti seremonian jälkeen. Siitä sen täytyy johtua. Keksin sen äsken kun olin soittamassa salin flyygeliä. Olen aika varma, että lapsi on Fredrickin. Eihän raskaus voisi oireilla näin nopeasti muuten, eihän?! Sen täytyy olla mieheni lapsi, sen täytyy. Muuten en tiedä mitä hän tekee, jos hän saa ”perijän”, joka ei olekaan hänen, ja kaiken lisäksi se olisi vielä hänen eniten inhoamansa miehen, kuninkaan. Kostoni olisi silloin kääntynyt miestäni kohtaan ja kuningattarelle minun piti kostaa! Täytyy muuten tilata vauvan tarvikkeita puusepältä.

Fionan oletus oli osunut oikeaan, sillä ei mennyt kauaakaan, kun vatsa alkoi jo pullottaa. Hän oli aina vain varmempi, että lapsen tuli olla Fredrickin, sillä ei vatsa voisi mitenkään olla näin iso jo nyt, jos se olisi kuninkaan. Nyt täytyy vain kertoa Fredrickille. Ehkä tämäkin ilahtuu, kun saa kuulla vauvasta. Jos lapsi on poika, niin onhan hän toisena kruununperimisjonossa. Ehkä saan jopa nyt palvelijan kotiini ja Fredrickhän sai sen ylennyksen viime viikolla. Fiona unelmoi jo mehevistä pihveistä, joita palvelija voisi heille valmistaa.

Fredrick ei kuitenkaan reagoinut Fionan toivomalla tavalla. Fionan kerrottua mies vain kohautti harteitansa ja totesi: ”Sehän on hyvä juttu! Ulkona on muuten ihana ilma ja ajattelin mennä vaunuajelulle."

Fiona tärisi kiukusta. Hänen miehensä käyttäytyi kuin aasi. Olisi sittenkin pitänyt sanoa, että odottamani lapsi ei ole hänen, vaikkei se olisikaan totta. Minua ei voi kohdella aina näin! Ainakin mies olisi silloin tuntenut jotain! Samalla Fionan valtasi pelko, ettei Fredrick nyt kävisi enää hänen makuuhuoneessaan, kun vauva on jo tulossa ja ettei kuningasta kiinnosta lemmenleikin Fionan kanssa.

Kuukaudet kuluivat ja jokainen yö sekä päivä oli yksinäinen. Kuningaskaan ei tullut enää käymään, vaikka Fiona lähetteli kirjeitä ja vilkutteli kuninkaanlinnaan pihaltaan. Kuningatar oli kuulemma alkanut myös odottaa vauvaa ja kuningas oli siitä aivan tohkeissaan. Kunpa Fredrickkin olisi reagoinut niin.

Raskaus oli todella vaativa ja usein Fiona nukahtikin pöytään kesken aterian. Fredrick ei edes vaivautunut kantamaan vaimoansa makuuhuoneeseen, vaan jätti tämän pöydän ääreen nukkumaan, pää ruuasta likaisena, tuntematta ollenkaan huonoa omaatuntoa.

Toisin kuin Fiona oli kuvitellut, ei Fredrick ollut hankkinut hänelle apua. Vaikka hän oli kuoleman väsynyt, hänen täytyi edelleen laittaa ruoka itselleen ja miehelleen, sekä korjata astiat pöydästä ja tiskata. Fiona ei ollut varma kuinka pitkään hän jaksaisi näin.

Paroni oli päiväkävelyllä ja näki roskia vieneen Fionan. Hän järkyttyi naisen väsyneestä ulkomuodosta ja pysähtyi juttelemaan tämän kanssa. Vähän aikaa juteltuaan paronille oli jo selvinnyt, että nainen oli todella väsynyt ja nälkäinen, eikä hänellä ollut apua kenestäkään kotona.

Paroni ilmoitti auttavansa Fionaa kotitöissä. Nainen kieltäytyi ensin ehdottomasti, mutta paroni oli hyvä suostuttelija, nopeammin kuin Fiona huomasikaan, oli hän jo suuntaamassa päiväunille. Paroni lupasi laittaa ruokaa sillä aikaa, kun Fiona nukkuisi ja vähän myös siivoilla pahimpia sotkuja. Paroni oli päättänyt antaa Herttuan kuulla kunniansa, sillä paroni arvosti suuresti naisia.

Paroni suunnisti keittiöön ja katseli ruokavarastoja. Munat olivat huvenneet uhkaavasti, eikä hän ollut ollenkaan varma koska herttuat olivat uusia oikeastaan hankkineet. Herttuatar vaikutti niin väsyneeltä, että ei olisi ihme, jos munat olisivat pilaantuneet unohduksissa

Paroni päätti kuitenkin valmistaa munavoileivät. Hän teki niitä joskus vaimolleen, varsinkin nyt kun tämäkin odotti lasta. Niistä saa hyvin voimaa, paroni tuumi itsekseen.

Ruuan valmistuttua paroni kävi herättämässä herttuattaren syömään. Tämä suorastaan ahmi leivän ja otti vielä lisääkin. Paroni puheli samalla Fionalle siitä, että herttuoiden tulisi hankkia joku auttamaan. Hän suorastaan vaati sitä ja lupasi puhua asiasta Fredrickille, kunhan Fiona vaan menisi heti takaisin nukkumaan.

Patistettua Fionan nukkumaan paroni tiskasi vielä naiselta jääneet astiat ja säilöi loput munaleivät ruokakaappiin. Sitten hän asettautui odottamaan herttuaa töistä, jonka Fionan mukaan pitäisi kohta olla tulossa kotiin.

Fedrick tultua kotiin miehet tervehtivät iloisesti. He olivat hyviä ystäviä jo lapsuudestaan lähtien. He olivat myös suunnitelleet naittavansa lapsiansa keskenään. Iloisten tervehdysten jälkeen paroni aloitti saarnansa Fredrickille. Hän kertoi miten ajattelematon tämä on ollut, ja ettei raskaana olevaa aatelisnaista saanut kohdella näin. Talonpojat sikiävät muutenkin niin helposti ja ovat niin brutaaleja, mutta aatelisnaista tulee kohdella raskaana ollessa hyvin.

Ennen kotiin lähtöänsä paroni kertoi myös muhkean juorun kuninkaan palvelijasta Alicesta ja kuninkaasta. Fredrick ei voinut uskoa korviaan, kuka pettäisi sellaista naista kuin Rose?

Fredrick lähti pihalle hoitamaan puutarhaa paronin lähdettyä kotiin. Lapsuudenystävä oli saanut hänet ajattelemaan ja myös hänen omantuntonsa heräämään. Hän oli todella pahoillaan siitä, ettei ollut ajatellut tuon taivaallista vaimonsa hyvin voinnista. Nyt tämä saisi rauhassa nukkua niin pitkään kuin tarvitsee. En minä silti pidä vaimostani, mutta eihän sentään orja ole, vaan vaimo.

Fredrick sopi Petersonin Lisan kanssa siitä, että tämä alkaisi käydä siivoamassa heillä muutaman kerran viikossa pientä korvausta vastaan. Tämän pidemmälle ei Fredrickin rahat vieläkään riittänyt, mutta hän yritti parhaansa. Lisa oli innokas ja halusikin aloittaa työt heti saman tien.

Lisan siivotessa paikkoja, Fredrick suunnisti alueelle, josta hän ei tiennyt tuon taivaallista, ruuanlaitto. Hän yritti tehdä vaimolleen lanttulaatikkoa, mutta yrityksestä seurasi hieman epäilyttävän kaltainen ruoka.

Nälkäinen Fiona oli kuitenkin juuri suuntaamassa keittiöön laittamaan ruokaa itselleen ja miehelleen, ja ilahtui suuresti nähdessään katetun pöydän. Paroni saisi tulla useammin käymään, jos Fredrick muuttuu tällaiseksi! Fiona tuumi ilahtuneena. Hän ilahtui myös vielä enemmän kuultuaan, että Petterssonin emäntä oli lupautunut auttamaan linnan siivouksissa muutaman kerran viikossa.

Aterioituaan Fredrick pesi vielä astiat. Hän ei kuitenkaan ollut vielä valmis olemaan enempää tekemisissä vaimonsa kanssa ja ilmoitti vetäytyvänsä aikaisin yöpuulle.  Hän oli kuitenkin päättänyt parantaa tapojansa ja ottaa vaimonsa jaksamisen huomioon. kamarin puolelle hän ei kyllä menisi, jos vain voisi välttyä fyysiseltä kontaktilta tämän kanssa.

Fionaa ei vielä nukuttanut ja hän päätti ihailla juuri hoidettua puutarhaansa ikkunasta. Pihalla hän näki kuitenkin kuninkaan, joka vaikutti todella hermostuneelta. Tämä käveli edes takaisin portin pielessä. Fiona päätti ottaa selvää mitä tällä oli mielessä. Mies näytti pelästyvän naista, kun tämä tervehti kohteliaasti ja kutsui sisälle. Kuningas tuli sisälle hieman arkaillen ja katseli vähän aikaa Fionaa ja tämän vatsaa. Sitten hän rohkaisi mielensä ja kysyi hiljaa kenen lasta Fiona odottaa? Fiona sanoi odottavansa Fredrickille, jolloin kuninkaan ilme huojentui suuresti. Tyytyväisesti hypellen tämä lähtikin takaisin kotiinsa. Ilmeisesti hänellä ei ollut muuta, Fiona mietti.

Fiona lähti kipuamaan yläkertaan kohti kamareita. Hän kuitenkin poikkesi hieman matkalla ja meni katsomaan linna yhtä tyhjistä huoneista. Tästä tulisi hyvä huone lapselle, Fiona pohti. Kalusteet oli tilattu jo puusepältä ja he olivat saaneet Fredrickin kanssa rahat säästetty menoista, joita vauvan huone vaatisi.

Aika kului ja Fionan synnyttämisen ajankohta läheni. Fredrick oli kutsunut aateliset asumaan linnaan, jotta synnytyksen käynnistyttyä nämä olisivat paikalla todistamassa vauvan olevan Fionan ja hänen jälkeläinen. Petersonin emäntä oli kutsuttu auttamaan. Ensimmäisenä paikalle saapui kreivi ja paroni vaimoinensa. Herttua ilahtui iloisesti vieraista ja lähti opastamaan näille heidän huoneistansa. Onneksi rakensin lisähuoneita linnaan. Nyt aateliset voivat yöpyä meillä, eikä heidän tarvitse herätä keskellä yötä ja kiirehtiä, jotta ehtisivät linnaan seuraamaan synnytystä. Synnytyksen seuraaminen oli tärkeätä, koska kuningatar ei ollut vielä synnyttänyt, ja siksi herttuan lapsi voisi, poika ollessaan, olla toinen kruununperimysjärjestyksessä.

Myöhemmin illalla kuningaskin saapui paikalle. Kuningatar ei ollut päässyt, koska hän voi raskautensa takia huonosti. Fredrick tunsi pettymyksen tunteen rinnassansa. Hän olisi niin halunnut nähdä Rosen. Pieni ääni Fredrickin päässä kuitenkin muistutti, että nämä ihmiset olivat paikalla seuraamassa hänen lapsensa syntymää. Mies päätti tarttua tuohon ajatukseen ja pitää siitä kiinni, jottei pilaisi illallista murheillaan.

Ruokaa odotellessa Kreivitär Elisabeth päätti viihdyttää toisia soittamalla musiikkia salin flyygelillä. Hän todellakin onnistui viihdyttämään muita, sillä heillä oli vaikeuksia olla nauramatta kreivittären ontuville soittotaidoille. Fionankin oli peitettävä suunsa, jotta hän voisi hillitä hihityksen. Vain paroni Mikael katseli ihastuneena Elisabethin soittoa. Paroni ei kai voisi ajatella kenestäkään pahaa.

Ruoka ilmoitettiin katetuksi ja aateliset siirtyivät ruokasaliin istumaan. Tarjolla oli punajuurikeittoa. Petersonin emäntä oli myös valmistanut Henriettalle munavoileivän tämän pyynnöstä. Henrietta himoitsi munavoileipiä, eikä hänen muuta oikeastaan mieli tehnytkään.

Herttua halusi myös nostaa maljan vaimollensa ja kohta koittavalle synnytykselle. Kaikki yhtyivät ilomielin maljan nostoon, sillä herttuoita pidettiin esimerkki parina rakkausavioliitosta. Kuinka onnellisia voikaan kaksi ihmistä olla? Henrietta ajatteli maljaa nostaessaan. Ruuan jälkeen Fiona ilmoitti olevansa väsynyt ja vetäytyi kamariinsa nukkumaan. Muut jäivät vielä alakertaan pitämään hauskaa yhdessä.

Fiona ei kuitenkaan pitkälle päässyt, kun vatsaa vihlaisi ja hän tunsi lapsiveden valuvan sääriään pitkin. Hän huusi ja huusi, jotta joku kuulisi ja tulisi auttamaan. Muut kuulivatkin Fionan kauhistuttavat tuskan huudot ja suuntasivat kiireesti yläkertaan.

Ei aatelisista kuitenkaan mitään apua ollut synnytyksessä. He seisoivat katsellen ihmeissään huutavaa naista. Henrietta yritti kyllä kovasti lausua kannustavia sanoja, mutta Fiona ei kuullut. Petersonin emäntä vei Fionan makuukamarin puolelle, aateliset kun ovat liian hienoja ja synnytys niin brutaalia.

Synnytys venyi todella pitkäksi. Mikään raskaudessa ei ollut Fionalle helppoa. Raskaus itsessään ei sopinut hänelle, se sai hänet voimaan todella pahoin, eikä lapsikaan tullut ulos helposti. Lopulta hikinen Fiona toi pienen vauvan näytille muille aatelisille. Kaikki kokoontuivat tuoreen äidin ja pienen lapsen ympärille kysellen kumpi se on? ”Tyttö, me saimme tytön”, Fiona ilmoitti.

Ainoa, joka ei ollut kovin onnellinen oli herttua itse. Tavallaan hän oli aina toivonut tyttöä, mutta toisaalta hän ei olisi halunnut jatkaa vaimonsa kamarissa käyntiä. Nimeä kysyttäessä Fredrick ilmoitti tytön nimeksi Sofia, Fredrickin isoäidin mukaan. Tytöllä kun oli yhtä punaiset hiukset kuin hänen isoisoäidillänsä.

Fiona ei halunnut imettää, koska tämä pelkäsi rintojen muotonsa menevän pilalle, joten herttuat päätyivät ruokkimaan pullosta lastansa, silloin kun imettäjä ei ollut paikalla. Fiona oli ollut kovin väsynyt synnytyksen jälkeen, joten Fredrick oli lupautunut huolehtimaan uudesta tulokkaasta. ”Ei haittaa vaikket ollutkaan poika. Olet minun rakas tyttäreni”, Fredrick puheli samalla rauhoittelevasti tyttärensä syödessä.

Ennen kehtoon asettamista Fredrick halusi vielä katsoa tytärtään tarkasti. Tyttö oli todella perinyt isoisoäitinsä punaiset hiukset ja Fredrickin ihonvärin. ”Olet sinä ihana ja pieni” Fredrick totesi tytärtään katsellessa. Sitten hän asetti tytön kehtoon ja varmisti että tyttö on mukavasti. Vielä hetken hän hytkytti tytärtään vatsasta nukahtamista edistääkseen. Tyttö nukahtikin hetkessä ja Fredrick poistui huoneesta puhallettuaan kynttilät sammuksiin.

Fredrick ei ollut koskenut Fionaan synnytyksen jälkeen ja tämä kaipasi kovasti läheisyyttä. Hän oli jälleen ilmoittanut kuninkaalle ”hädästä” ja tämä oli tullut ilomielin paikalle. Fiona ja kuningas olivat myös viettäneet hellän hetken kuninkaanlinnan oleskeluhuoneen sohvalla kuningattaren vauvajuhlien jälkeen. Fionasta oli ihanaa, että hän kelpasi taas jollekin. Raskauden aikana kukaan ei ollut huolinut häntä.

Pari ei kuitenkaan ehtinyt esileikkejä pidemmälle, kun Fredrick ajoi pihaan vaunuillansa. Hän oli lähtenyt hieman aikaisemmin töistä päästäkseen katsomaan tytärtänsä. Kuningas alkoi äkkiä kerätä hädissään vaatteitansa lattialta ja Fiona puki yllensä hameensa. Kuningas meni kuitenkin paniikkiin, eikä pukenutkaan vaatteitansa päälle, vaan säntäsi ulos ovesta.

Fredrick oli tulossa jo kuistilla, kun hänen ohitsensa vilahti vaalea hahmo. Fredrick tunnisti hahmon kuninkaaksi, joka juoksi kotiansa kohti alusvaatteisillaan. Fredrick tulistui, ensin Rose ja sitten hänen vaimonsa!

Fredrick suuntasi suoraan vaatekaapillensa, jossa hän säilytti pulloa täynnä väkevää alkoholia. Hän ei vaivautunut edes hakemaan lasia vaan joi suoraan pullosta. Nyt tämä riitti, Fredrick ajatteli ja lähti etsimään vaimoansa.

”Miten sinä kehtaat! Miten sinä kehtaat! Olet minun vaimoni, eikä muilla, varsinkaan kuninkaalla, ole oikeutta koskea sinuun!” Fredrick huusi hampaidensa välistä. Fiona ei ollut nähnyt ikinä miestänsä näin vihaisena, eihän tämä ollut koskaan osoittanut mitään tunteita häntä kohtaan.

”Mites itse kehtaat? Olet koko avioliittomme ajan haikaillut toisen naisen perään, eikä se lumppu edes huomaa sinua! Minua et ole huomannut, etkä tarpeitani! Otin ohjat omiin käsiini!” Fiona vastasi.

Fredrick löi juovuspäissään vaimoansa. Häntä ei ollut ikinä loukattu näin pahasti, eikä tuolla naisella ainakaan ollut oikeutta puhua hänelle tällä tavalla. Hän oli hoitanut heidän lastansa ja muutenkin noudattanut paronin neuvoja naisen hyvin voinnin huolehtimiseksi ja sitten vaimo teki näin. Mikä pahinta sängyssä ei ollut kuka tahansa mies vaan kuningas.

Fiona purskahti itkuun. Häntä ei ikinä ollut lyöty, eikä hän ollut uskonut hänen miehensäkään häntä lyövän. Fredrick katseli taustalla ja sai ehkä elämänsä huonoimman idean.

Fredrick suuteli naista väkisin ja alkoi kiskoa tätä hiuksista vaimonsa kamaria kohti. ”Tätähän sinä olet halunnut ja nyt täältä pesee!”

Fiona nousi sängystä itkien. Hän ei ollut ikinä kuvitellutkaan että tällaista voisi tapahtua miehen kanssa, joka ei häntä edes halunnut.

Fiona ja istumaan sängynreunalle kuunnellen miehensä vetävän housuja jalkaan toisella puolella. Hän ei oikein tiennyt mitä tehdä tai mitä sanoa eikä hän todellakaan halunnut sanoa mitään. Fiona jäi istumaan sängyn reunalle katsellen Fredrickin poistuvan huoneesta.

Fredrick suuntasi suoraan viinitynnyrillensä. Ei tässä näin pitänyt käydä, hän ajatteli. Hän ei voinut uskoa tehneensä juuri niin kuin oli tehnyt. Hän ei voinut uskoa edes sitä, että oli suuttunut niin kovasti. Juuri viime viikolla hän oli riidellyt kuningattaren kanssa tämän makuuhuoneessa, mutta silti nyt hän oli suuttunut enemmän. Hän vetäytyi makuuhuoneeseensa ja pohti miten voisi pyytää anteeksi käytöstänsä.

Fiona puolestaan turvautui ainoaan asiaan, jonka hän tiesi rakkaaksi Sofiaan. Hän syleili pientä tyttöä ja lupasi tälle pitävänsä huolen siitä, että tytölle ei koskaan tapahtuisi mitään pahaa. Seuraavina viikkoina Fiona upotti surunsa täysin lasten hoitoon. Hän ei muuta tehnytkään. Fiona omistautui täysin tyttärellensä.

Fredrick taas mietti iltaisin vaimoansa, itseänsä ja heidän tytärtä. Hän ei ollut saanut pyydettyä anteeksi vaimoltansa ja tämä oli muutenkin niin poissa oleva, ettei se oikein tuntunut onnistuvan. Fiona poistui aina huoneesta, jos Fredrick tuli paikalle. Minun on rohkaistava mieleni ja puhuttava Fionan kanssa. Ei tämä näin voi jatkua. Näissä ajatuksissa Fredrick lähti etsimään Fionaa.

Hän löysi vaimonsa lämpöaltaasta pihalta. Allas oli heidän ylpeyden aiheensa, sillä kellään muulla ei ollut samanlaista. Fredrick kysyi saisiko liittyä seuraan ja Fiona nyökkäsi. Fredrick kertoi syvästi katuvansa taannoista käytöstänsä. Fionalla ei ollut mitään aikomustakaan antaa miehelleen anteeksi, mutta minkäs hän naisena asialle voi. Eniten hän kuitenkin syytti tapahtumista kuningatarta, joka oli ajanut hänet sänkyyn kuninkaan kanssa. Kuningatar oli kaiken pahan takana!

Fredrick veti vaimonsa kainaloon. Sitten hän suukotti vaimoansa ja päätti olla ensimmäistä kertaa hellä otteissaan. Hän halusi hyvittää huonoa käytöstänsä.

Fredrick ei kuitenkaan unohtanut Rosea, vaan kutsui tämän käymään. Hän halusi pyytää myös Roselta anteeksi käytöstänsä kuninkaanlinnassa Rosen vauvajuhlissa. Fredrickin oli ollut tarkoitus myös kertoa Roselle antavansa vaimollensa tilaisuuden sydämessään. Fiona oli raskaana ja hän pitivät sitä uuden alun merkkinä. Se unohtui kuitenkin heti Fredrickin mielestä Rosen nähtyä. Fredrick lankesi Rosen jalkoihin suukottaen tämän jalkoja ja käsiä. Rose oli häkeltynyt mutta ei hänkään voinut sille mitään, että tunteet olivat mitä olivat.

Oli koittanut Sofia vauvan syntymäpäivä. Fiona ja Fredrick olivat päättäneet juhlia ihan vain perheen kesken kutsumatta muita paikalle. Fiona oli muutenkin voinut huonosta alkavan raskautensa takia. Isänsä sylissä Sofialla oli turvallista kasvaa.

Sofiasta tuli hieman erikoisen näköinen, geenit eivät ihan sekoittuneet kunnolla keskenään, mutta ehkä iho silottuu tytön vanhetessa.

Kakun syönnin jälkeen Fredrick vei tyttönsä ilta kylpyyn. Hän halusi ehdottomasti tehdä sen itse, sillä hän oli aivan käsittämättömän hulluna pikku tyttäreensä.

Fredrickin kylvettäessä Sofiaa Fiona voi alakerrassa huonosti. Tyttärensä juhlanpäivänä Fiona sai keskenmenon. Kuningatar! Fiona ajatteli vihan ja surun sekaisin tuntein.

* * * *

Herttuat jäävät nyt hieman surullisiin tunnelmiin. Keskenmeno ei ollut itse aiheuttamani, eikä Fiona oikeastaan voinut edes huonosti. Simillä tuntuu olevan hieman vaikeaa raskauksien kanssa.

Seuraava osa kertookin Kreivien elämästä. Kommentteja saa ja toivotaan laitettavan.