10. Osa: Dramodred

111 kuva Nyt on sitten täydet kymmenen osaa kasassa! Loppua ei vielä näy ja ideoita riittää.
Tarkistin tämän osan eilen illalla, mutta koska en löytänyt montaakaan virhettä ja meinaisn nukahtaa pystyyn, niin luultavasti osassa on kirjoitusvirheitä muikeasti. En ehdi lukea tänään osaa uudestaan, kun menen puolilta päivin hierojalle :D. Sen siitä saa, kun istuu koneella ja sen jälkeen ei kyllä kieliopintarkastamisesta tule yhtään mitään ;) ! Osassa mennään taas kaksi vuodenaikaa eteenpäin, joten vauhti on huimaa ;) . No mutta pidemmpittä puheitta osaan...
Viimeksi herttuoilla: Perheeseen syntyi tytär Sofia. Fiona etsi lohtua kurjaan elämäänsä kuninkaasta, joka osoittautuikin hyväksi lohduttajaksi. Herttua mieleen mahtui vain kuningatar ja perijä. Parille syntyi Sofia tytär ja Fiona tuli uudelleen raskaaksi, mutta sai keskenmenon. Extrassa Fiona rakastui korviaan myöten Sir Arthur Islingtoniin.
Fiona istui hiljaa miehensä vieressä ja yritti vaikuttaa siltä, että kuuntelisi tämän puheita. Häntä ei tosiaan voinut vähempää kiinnostaa miehen työt, puuhat tai ylipäätään mikään mikä tähän liittyi. Se, mitä hän olisi halunnut, oli Arthur. Mies kuitenkin kieltäytyi vaimonsa onnettomuuden ja pienen poikansa takia lähtemästä Fionan ehdottamalle pakomatkalle. Fionalla ei ollut mitään halua, eikä aikomusta elää Fredrickin kanssa, nyt kun raskauskin oli päättynyt keskenmenoon. Jälleen mies oli saanut päähänsä perijän tekemisen, eikä jättänyt Fionaa rauhaan.
Fiona oli matkalla kamariin, kun kuuli Sofian kamarista hiljaisia ääniä. Sofia oli jälleen kiivennyt pois sängystään. Pikku tyttönen ei olisi halunnut nukkua ollenkaan. Hän olisi halunnut leikkiä yötä päivää isältään saamalla leikkilinnalla. Fiona hymyili nähdessään tyttärensä lattialla yöpuvussa linnan pauloissa, hän oli jo aikaisemmin laittanut tytön nukkumaan, mutta eihän tämä pysynyt sängyssänsä alkuunkaan.
”Eiköhän käydä iltapotalla tyttöseni?” Fiona kysyi ja nosti Sofian syliinsä lattialta. Tyttö istui surkeana potalla asioitaan tehden. Oli hetkiä, jolloin Fiona ymmärsi, miksi Arthur piti niin kovasti pojastaan. Silti katsellessaan tytärtään Fiona ei silti tuntenut samanlaista kiintymystä kuin Arthuria kohtaan. Fredrick tuli tytön kanssa loistavasti toimeen, ja Sofiakin tuntui pitävän enemmän isästään. Kukaan tässä linnassa ei jäisi kaipaamaan minua! Fiona venytteli ja toivoi mielessään, ettei Fredrick olisi jälleen odottamassa hänen makuukamarissaan.
Missäs muualla Fredrick olisi ollut? Fiona asettui miehensä viereen sängylle niin lähelle reunaa kuin vain pystyi. Mies veti naisen luokseen, eikä Fiona voinut olla tuntematta vellovaa kuvotuksen tunnetta sisällänsä. Fredrick yritti kovasti olla hellempi ja rakastavaisempi otteissaan, mutta se ei enää merkinnyt mitään Fionalle. Kun tunne puuttui molemmilta puolilta, aviovelvollisuudet muuttuivat vain suorituksiksi. Fiona yritti ajatella Arthuria ja toivoi kovasti tulevansa raskaaksi ja saavansa pojan, jotta Fredrick jättäisi hänet lopulta rauhaan.
Fredrick piti vanhoista tavoistaan kiinni. Aviovelvollisuuksien jälkeen hän kiipesi ylös sängystä ja suuntasi pesulle. Hän ei kestänyt Fionan hajua ihollaan hetkeäkään enempää, kuin oli pakko. Ennen nainen oli surrut miehen käytöstä, mutta nykyään hän oli vain onnellinen siitä, että mies poistui mahdollisimman nopeasti. Pysykööt poissa!
Aamuisin Fredrick poikkesi katsomassa nukkuvaa tytärtänsä. Sofia oli hänelle maailman rakkain asia ja mies teki kaikkensa, jotta tyttö olisi onnellinen. Hän ei halunnut tälle samaa kohtaloa kuin itselleen. Elämää onnettomana jonkun sellaisen rinnalla, jolta ei saa vasta rakkautta. Tytön onnellisuuden tuli tietenkin olla sopivuuden rajoissa. Talonpojalle hän ei tytärtään antaisi!

Elämä ilman Rosea ei ollut elämisen arvoista, mutta Sofia oli tuonut Fredrickin elämään jotain kultaakin kalliimpaa. Sofia avasi silmänsä ja katsoi isäänsä hymyillen. Fredrick ei voinut vastustaa kiusausta ja olla nostamatta tyttöä syliinsä, vaikka kello ei ollut vielä lähelläkään tämän heräämisaikaa.
Fredrick heitti tytön korkealle ilmaan ja tunsi sydämensä pakahtuvan onnesta tytön nauraessa. Ilman Sofiaa hänellä ei olisi mitään. Mies halusi enemmänkin lapsia ja oli siksi valmis vierailemaan vaimonsa makuuhuoneessa. Lapset olivat hänen elämänsä tarkoitus.
”Muutama askel isän mieliksi!” Fredrick houkutteli tytärtään kävelemään. ”Sinä osaat kyllä varmasti.” Sofia käveli keskittyneesti, niin että pieni otsa meni ryppyyn. Hän halusi olla isälleen mieliksi. Tämä vaikutti niin surulliselta. Fredrick ei voinut olla hymyilemättä katsellessaan tyttärensä keskittymistä otsa rypyssä.
Fiona valmisteli jo aamulla päivän ruokia. Hän oli kuullut matkallaan alakertaan miehensä ja tyttären naurun. Sofia ei ikinä nauranut hänen seurassaan yhtä vapautuneesti. Fiona tunsi sydämessään mustasukkaisuuden pistoksen. Nainen ravisti vimmatusti itseään ja yritti saada tunteen katoamaan. Se ei ole sen arvoista, Fiona mietti itsekseen ravistaen samalla turhankin kovaa pippuripurkkia.


Fredrick oli ryhdistäytynyt monellakin saralla Fionan keskenmenon jälkeen. Mies auttoi kotitöissä aina kun ehti. Hän oli myös palkannut vaimolleen apulaisia sillä aikaa kun hän itse oli töissä. Naisen ei tarvinnut huolehtia Sofian hoidosta tai oikeastaan mistään muustakaan, paitsi ruoan tekemisestä. Fiona toivoi kuitenkin saavansa kunnon palvelijan, joka hoitaisi kaikki kotityöt mukaan lukien ruuanlaiton. Näin Fiona saisi itse keskittyä siihen, mihin hänet on koulutettu, eli tanssimiseen, lukemiseen, soittamiseen sekä elämästään nauttimiseen.
Fiona laski itsellensä kuuman kylvyn ja hieroi kipeitä lihaksiaan. Linna ei ollut lämmin paikka asua, varsinkaan kun talvi oli jo ovella. Vetävät ikkunat saivat niskan särkemään ja niveliä kolottamaan. Kylpy oli ainoa paikka, johon linnan vetoa pääsi karkuun. Hän huokaisi syvään ja painautui alemmas vasten ammeen pohjaa.
Kylvystä nouseminen oli kuitenkin toinen asia ja kylmä ilma tavoitti Fionan hienon ihon. Fiona kiskoi kiireellä puvun nihkeän ihonsa ylle. Ponnistelu oli kuitenkin liikaa ja liian nopeasti. Fionan näkökenttä alkoi tummua ja päässä heittää. Maailman vellominen sai naisen tuntemaan itsensä merisairaaksi ja vatsa kääntyi ympäri. Nainen tyhjensi vatsansa sisällön toilet istuimeen ja toivoi, että joku palvelijoista olisi vielä paikalla tyhjentämässä sen. Suupieliä pyyhkien Fiona istahti lattialle. Pieni hymyn kare tavoitti hänen huulensa ja ajatus välähti kuin salama hänen mieleensä. Hän pääsisi Fredrickistä jälleen eroon, ainakin hetkeksi, sillä hän odotti lasta!

* * * *

 

Aika kului ja pakkanen kietoi Dramodredien kartanon entistä tiukempaan otteeseen. Fiona eli elämänsä onnellisinta aikaa, sillä Fredrick oli lopettanut vierailut naisen kamarissa. Vatsa oli saanut jo kauniin pyöreän muodon. Näkyi jo kauas, että herttuatar odotti uutta perheenjäsentä Dramodredin arvokkaaseen sukuun. Molemmat, niin Fredrick kuin Fionakin, toivoivat kovasti perijää taloon. Fredrick ei saanut kuningatarta mielestään, jota Fiona ei voinut antaa anteeksi Fredrickille ja sitä paitsi olihan nainen rakastunut itsekin.
Fiona luisti minkä ehti Sofian hoidosta. Raskaus oli loistava tekosyy, johon vetoamalla hän sai Fredrickin tekemään mitä tahtoi. Mies pelkäsi todella syntymättömän lapsensa puolesta ja suostui kaikkeen mitä Fiona halusi.

Sofian ja Fredrickin suhteesta oli kehittynyt ainutlaatuinen ja erittäin rakastava. Fredrick ei olisi vaihtanut Sofiaa edes kymmeneen poikaan, eikä Sofia isäänsä kymmeneen Fionaan. Eihän Sofia edes nähnyt äitiään päivittäin. Isän ollessa töissä, hoitamassa herttuan velvollisuuksia, Sofiaa hoiti Karen-hoitaja. Karen-hoitaja lähti, kun isä tuli töistä kotiin ja loppuillan Sofia viettikin Fredrickin seurassa.
Fionalla oli muita kiireitä, jotta hän olisi ehtinyt vaivata päätään tyttärelleen. Auringon laskettua ja kartanon isännän mentyä nukkumaan, pihaan saapui tulenpunaisissa hiuksissa Fionan elämän rakkaus. Arthur odotti linnan pihan pensaiden takana, kunnes Fiona tuli päästämään hänet sisälle sopivalla hetkellä.

Fionan koko vartalo tärisi kauttaaltaan miehen tarttuessa voimakkaan vaativasti hänen vyötäisiltään ja tämän painaessa kovat huulensa vaativasti naisen huulille. Fionan saatua tietää raskaudestaan pari oli alkanut tapailla säännöllisesti säännöllisesti. Intohimo ei ollut vähentynyt parin väliltä yhtään, vaikka he tapasivat joka yö.
Fiona lähti hiljalleen johdattelemaan Arthuria makuukamariaan kohden, vaikka mies tunsi jo reitin kuin omat taskunsa. Arthur katseli Fionan sulokkaita keinuvia liikkeitä hänet valtasi suuri halu kietoa kätensä tuon sulokkuuden ympärille. Salailu ja hiipiminen Fionan kamarille sai parin intohimon syttymään entisestään. Suudelmat muuttuivat makuukamaria lähestyessä yhä vaativammiksi ja kädet eksyivät aina vain intiimimmille alueille. Arthur aukoi Fionan puvun nyörejä, saaden hivutettua kätensä kiusoittelevasti puvun sisälle.
Fiona irrottautui kamarissa Arthurin otteesta ja riisui hiljaa pukunsa pois, paljastaen näin alastoman vartalonsa. Arthur katsoi naista huulta purren silmät intohimosta loistaen. Fionan asettauduttua viettelevästi sängylle mies ei enää kestänyt vaan suuteli naista vaativammin hyväillen samalla naisen täydellisiä muotoja.
Auringon noustessa jo hiljaa Pinewoodin vuorien takaa pari tuijotteli väsyneenä, mutta onnellisena toisiaan. ”Minun täytyy lähteä, ennen kuin kartano herää. Sitä paitsi Melanie tarvitsee apua Edwardin kanssa kotona.” Arthur kuiskasi hiljaa. Fionan tunsi mustasukkaisuuden piston jälleen sydämessään, tällä kertaa vain paljon voimakkaampana. Hän unelmoi siitä, kuinka joskus saisi nukkua rauhassa miehen sylissä ja herätä aamuun tämän vierestä. Melanielle hän oli eniten kateellinen siitä, että tämä oli Arthurin lasten äiti ja näin ikuisesti sidoksissa mieheen.

Fiona katsoi miehen paljasta selkää tämän pukiessa alusvaatteita sängyn reunalla istuen. Mies toivotti naiselle hyvää päivän jatkoa ja poistui huoneesta. Fiona antoi katseensa kiertää ympäri tyhjää huonetta ja lähti epätoivoisesti miehen perään.
Hän tavoitti miehen toiletista kasvojaan pesemästä. Fiona juoksi miehen syliin ja suuteli tätä suolaisten kyynelien alta. Arthur rutisti naista sylissä silitellen tämän hiuksia ja suukotellen päälakea. ”Karataan!” Fiona sai lopultakin sanottua. ”Karataan jonnekin yhdessä kaksin, vain me kaksi! Vauva syntyy muutaman kuukauden päästä ja siihen mennessä ehdimme tehdä valmistelut matkaa varten!” Nainen lisäsi vielä samaan hengen vetoon.

Arthur katsoi naista hetken tunnistamaton ilme kasvoillaan. ”Minulla on Edward kotona, joka tarvitsee minua enemmän kuin sinä! Fiona olen pahoillani, mutta Melanie ei pärjää pojan kanssa yksin ja hän on minun poikani!” Fiona olisi voinut vannoa, että hän todella kuuli sydämensä lohkeavan.
Olisiko Arthur jatkanut puhettaan, sitä ei Fiona tiennyt, sillä parin keskeytti Fredrickin makuuhuoneesta kantautuva kolina, miehen pukiessa vaatteita ylleen. Fiona katsoi surullisena elämänsä rakkauden perään ja toivoi, että lapsi jota hän sisällään kantoi, ei olisikaan jostain ihmeestä Fredrickin vaan Arthurin. Mies rakasti poikaansa ja valitsisi varmasti Fionan, jos hänellä olisi ollut tarjota tälle heidän rakkautensa hedelmä.
Fredrick ei huomannut linnan aamussa mitään erikoista. Yläkerran aulaan päästyään hän kuuli pienen Sofian kitinän tämän makuukamarista ja kiirehti tyttärensä luokse. Pienet tähtisilmät tuikkivat kehdosta Fredrickiä vastaan miehen saapuessa huoneeseen. Fredrick katsoi ulos todeten samalla, että oli herännyt aikaisin tänä aamuna.

Puettuaan Sofian päivävaatteisiin, mies totesi nyt olevan hyvä hetki opettaa tyttöä sanomaan ”isä”, kun tyttö oli vielä virkeä unien jäljiltä. Sofia nautti isänsä suomasta huomiosta täysin sydämin ja yritti parhaansa mukaan toistaa perässä, vaikka se vielä oli kovin vaikeaa! Kieli ei meinannut millään asettua oikein, vaan pyörähti aina väärää kautta, tuottaen kummallisia ääniä. Sofia tarttui kieleensä pienillä sormillaan ja sai Fredrickin nauramaan yrittäessään vetää kieltä kiukuissaan suusta.
Fiona oli kiirehtinyt keittiöön asetellen samalla pukua portaissa paremmin yllensä. Fredrick oli herännyt aikaisemmin kuin ennen tänä aamuna. Sofia oli kuitenkin pelastanut äitinsä aloittamalla itkun, niin että Fredrick ei tullutkaan suoraan keittiöön toivottamaan hyvää huomenta kuten yleensä.
Fredrick viipyi jossain niin, että Fiona sai syödä rauhassa aamiaista ja miettiä aamun tapahtumia. Pasteijan palanen ei meinannut millään mennä kurkusta alas, vaan pyöri ikävästi suussa. Fiona pidätteli itkua, eikä ruoka oikein ottanut maistuakseen. Arthur ei halunnut lähteä hänen kanssaan! Melanie onnistui pitämään miehen itsellään, vaikka Arthur kävikin Fionan luona joka ilta.

Fiona tunsi vanhan kiukkunsa heräävän sydämen sisältä. Melanie oli yksi kuningattaren luottoystävistä! Arthur ei halua minua, koska menettäisi mahdollisuutensa vaikuttaa kuninkaanlinnassa! Aluksi ajatus tuntui tyhmältä, mutta mitä pidempään Fiona mietti, sitä järkevämmäksi se hänen mielestään kävi. Kuningatar oli kaiken pahan alku ja juuri!
Fredrickin lähdettyä lopulta töihin Fiona vetäytyi kamariinsa nukkumaan. Nainen nukkui päivät peuhattuaan yöt, ei hän muuten olisi jaksanutkaan. Jos Fredrick olisi ollut kotona, tämä olisi luultavasti ihmetellyt vaimon vetäytyessä nukkumaan heti herättyään pitkien yöunien jälkeen, mutta mies oli kuitenkin aina töissä. Tänä aamuna uni ei kuitenkaan tullut helposti, sillä ajatukset eivät antaneet rauhaa Fionalle. Kuningatar saisi vielä maksaa tästä kaikesta, mutta miten?!
Perheenlisäystä odottava Petersonin emäntä oli jälleen saapunut hoitamaan Dramodredien puutarhaa pienen lisätienestin toivossa. Lumi ei ollut vielä satanut maahan, mutta pakkanen oli jäädyttänyt maan, niin ettei siinä voinut kasveja edes viljellä. Järvi oli myös jäätynyt, eikä kalaa tullut, joten Petersonit tekivät hanttihommia aatelisille.
Paroni Mikael Strongbow oli tullut pelaamaan erän shakkia Fredrickin kanssa. Fredrick ja Mikael olivat parhaita kaveruksia pienestä pitäen. Välistä Mikael oli kyllä turhauttava taivaanrannanmaalari, mutta useimmiten miehen haihattelevat ajatukset huvittivat Fredrickiä.

Välillä Fredrickin olisi tehnyt mieli nauraa ystävälleen, joka valitteli vaimonsa patistavan häntä töihin! Henriett vaikutti kovin vallanhimoiselta ja pelottavalta naiselta. Mikael oli saanut juuri toimeksiannon kuninkaalta, joka halusi teettää kuningattaresta maalauksen. Fredrikin teki mieli pyytää kopiota maalauksesta, mutta sai lopulta hillittyä kielensä ja kuunteli vain hiljaa miehen puheita.

* * * *

Surumieliset soinnut kaikuivat pitkin Dramodredien linnaa Fionan vuodattaessa tuntemuksiaan soittoonsa. Välillä soitto kiihtyi ja moni olisi voinut väittää sen olevan vihaista, mutta useimmiten Fionan musiikki olisi saanut herkemmän kuuntelijan kyyneliin. Fionan soittoa kuultiin nykyään päivittäin.
”Miten sinä pikkuinen äitisi noin synkäksi vedät jo näin heti aamusta?”  Fredrick jutteli Fionan alati kasvavalle vatsalle. Fionan olisi tehnyt mieli potkaista mies kauemmaksi, mutta hillitsi jalkansa, jonka lihakset olivat jo kiristyneet valmiina potkuun
Viereisestä lastenhuoneen ovesta kuului onnellinen kikatus ja Fredrick kiirehti silmät onnesta loistaen nostamaan pienen tyttären syliinsä. ”Eikitään, eikitään!” Sofia sanoi vaativasti Fredrickille, joka vastasi tyttärensä vaatimuksiin kutittamalla tätä vatsasta. ”Isän täytyy lähteä töihin, mutta äiti varmaan leikkii sinun kanssasi?” Fredrick sanoi tytölle katsoen samalla kysyvästi vaimonsa suuntaan. Omaksikin yllätyksensä Fiona nyökkäsi.
”Äti, taanko minä ikkusikkon vai ikkuveljen?” Sofia kysyi katsoessaan äitinsä vatsaa leikin lomasta. Tyttö oli utelias luonteeltaan ja muistutti Fionasta luonteeltaan, että ulkonäöltään isäänsä. Ehkä se oli se syy, miksei Fiona viihtynyt tyttärensä seurassa usein. Kysymys sai naisen kuitenkin hymyilemään ja kertomaan ettei sitä voinut tietää etukäteen. Haikara toi aina yllätyksen.
 Lopultakin Pinewood oli saanut aatelisten kauan kaipaaman lumipeitteen. Kaunis valkoinen peitto peitti Dramodredien linnaa. Se oli kuin lahja luonnolta, sillä tänään oli pikku Sofian syntymäpäivä.
Fredrick oli saanut päivän vapaaksi töistä ja vietti sen taistellen yläkerran kylpyammeen kanssa. Ammeen mokoma oli alkanut vuotaa kesken Fionan aamukylvyn ja siitäkös meteli oli noussut. Paljon melua tyhjästä, Fredrick ajatteli. Minun tässä olisi pitänyt meluta, kun joudun korjaamaan tämän!
Lopulta amme oli korjattu ja Fredrick alkoi olla juhla tuulella tyttärensä syntymäpäivän johdosta. Fionan yllätykseksi mies suikkasi hänelle suukon keskelle suuta, naisen kutsuessa tätä syömään lounasta ennen vieraiden saapumista.
Ruokaillessa oli kaikkea muuta kuin rento tunnelma. Fredrick kyseli koko ajan oliko se jo tehty, olihan Fiona muistanut tämänkin asian ja oliko Sofian uusi mekko tilattu. Kun mies oli saanut listan kyseltyä loppuun, tämä aloitti alusta.
Fionan onneksi juhlavieraat alkoivat jo saapua paikalle, joiden joukossa myös Arthur ja Melanie. Fiona ei vaivautunut vilkaisemaan rakastajaansa ja tämän vaimoa toista kertaa, vaan lähti hakemaan Sofiaa päiväunilta, Fredrickin ottaessa vieraita vastaan.
Syntymäpäivien h-hetki lähestyi. Sofia oli kummitätinsä paronitar Henriettan sylissä syntymäpäiväkakun edessä. Henriett katsoi tyttöä palvoen haaveillen samalla omasta tyttärestä.
 Henriett kumartui Sofian kanssa puhaltamaan kynttilöitä. Henriettan piti vain avustaa, mutta koska Sofia vain tuijotti kaunista kummitätiänsä nauraen iloisesti, kynttilöiden puhallus jäi kokonaan Henriettan vastuulle.
Synttärisankarille puettiin isänsä tilaama hame. Sofia sai leikata syntymäpäiväsankarina ensimmäisen palan kakusta.
Melanie oli todella huonolla tuulella juhlissa. Nainen äyski jokaiselle joka yritti puhua hänelle jopa Sofialle, eikä tyttö ymmärtänyt ollenkaan mistä naisen outo käytös johtui. Lopulta Arthur kävi pyytämässä syntymäpäiväsankarilta anteeksi vaimonsa puolesta ja kuiskasi samalla vaimonsa olevan pieniin päin.
Fredrick lumoutui tapansa mukaan kuningattaren läsnäolosta ja sai naisen että itsensä sekoamaan sanoissaan. Fredrick rakasti tytärtään yli kaiken, mutta ei silti voinut olla kuvittelematta olisiko hän rakastanut Rosen ja hänen yhteisiä lapsia enemmän?

Lady Sofia Dramodred. Fiona totesi Sofian olevan jo isotyttö, eivätkä isot tytöt käytä pantoja. Sofian pitkät hiukset kiharrettiin nätisti sivuille korostamaan tytön kasvon piirteitä.
Sofian aatelisneitokoulutus aloitettiin välittömästi tytön kasvettua tarpeeksi isoksi. Fiona piti tärkeimpänä taitona, joka aatelisnaisella tuli olla, pianon soittoa. Sofialla, ei ollut lupaa soittaa juhlasalin flyygelillä, mutta tyttö viis veisasi äitinsä kielloista. Fredrick ei sitä paitsi pistänyt pahakseen flyygelin soittamista ja Sofia kuuntelikin vain isäänsä.

* * * *

Kylmänä talviyönä Fionan synnytys lopultakin käynnistyi. Nainen oli jo kokeillut kaikkia mahdollisia keinoja, jolla synnytyksen olisi pitänyt käynnistyä. Fiona oli myös tehnyt kaikkensa, jotta vauva olisi poika. Hän oli syönyt paljon suolaa ja nukkunut kirves patjan alla lähes koko raskauden ajan. Hän oli aivan varma, että lapsi olisi poika. Fiona huusi ja kiljui tuskissansa, niin että koko linna raikui! Fredrick juoksi hädissänsä paikalle tietämättä mitä pitäisi tehdä.
Synnytys oli kuitenkin helpompi, kuin Sofian kanssa oli ollut ja maailmaan putkahti pieni tyttövauva. Fiona katsoi surullisena tyttöä. Tämä ei voi olla totta! Fiona ajatteli. Tieto lapsen sukupuolesta vain lisäsi synnytyksen aiheuttamia kipuja.
Fiona ojensi juuri syntyneet tyttärensä Fredrickille. Mies katsoi vauvaa haltioissaan. Tyttö oli perinyt isänsä hiukset ja ihonvärin kuten Sofia.
Fionan poltot alkoivat taas yltyä. Nainen oli luullut ensiksi pienten polttojen johtuvan raskausjäännösten poistumisesta, mutta nyt poltot yltyivätkin yhtä koviksi, ellei kovemmiksi kuin äskeisen vauvan kanssa.
Fredrick tuijotti hädissään tuskasta kiemurtelevaa vaimoaan. Mikä nyt neuvoksi? Onneksi toinen vauva syntyi vauhdilla. He olivat saaneet kaksoset! Fionan suruksi molemmat olivat tyttöjä.
Sofian kamarin viereen oli sisustettu uutta perheen jäsentä varten huone. Fiona asetti kuopuksensa kehtoon Fredrickin raahatessa huoneeseen varastosta toistakin kehtoa. Ensimmäisen kerran nainen näki kunnolla tyttärensä.
Ylempi ensimmäiseksi syntynyt ja isäänsä tullut tytär sai nimekseen Felicia. Alempi perheen kuopus, joka on aivan äitinsä näköinen, sai nimekseen Ofelia.
(Huomautan tässä nyt samalla, että Fredrickin hiusten väri on todella punainen. Miehellä on peruukki! Eli tytöt eivät ole Arthurin.)
Palatessaan kaksosten kamarista Fiona löysi Fredrickin löhöilemästä sängyltään. Olihan nainen osannut odottaa tätä, mutta näin nopeasti kaksosten syntymän jälkeen? Fiona riisui rauhallisesti pukunsa ja asettautui miehensä viereen sängylle alusvaatteisillaan.
Hän ei voinut mitään inhotuksen ja kuvotuksen tunteelle, joka lävisti hänen vartalonsa miehen koskiessa häneen. Aviovelvollisuudelle ei vain voinut mitään.
Fredrick poistui tavalliseen tapaansa omaan kamariinsa nukkumaan kylvyn kautta. Fiona ei pistänyt pahakseen. Hän ei ollut tänä yönä nähnyt Arthuria Fredrickin takia, eikä halunnut enää viettää yhtään ylimääräistä hetkeä miehensä kanssa.
 Fiona jäi haaveilemaan yhteisestä elämästä Arthurin kanssa. Hän oli varma, että he saisivat vielä joskus mahdollisuutensa olla yhdessä. Fredrickin jättäisi hänet varmasti rauhaan, kun vain saisi perillisensä. Melanie ja kuningatar oli vain raivattava ensin tieltä. Kuningatar oli varmasti kaiken tämän taustalla.
Arki jatkui linnassa samanlaisena kuin ennenkin. Fredrickin ollessa töissä Karen-hoitaja piti hyvää huolta kaksosista sekä Sofiasta. Fiona ei korvaansa lotkauttanut tyttäriensä itkulle. Ofeliaa hän kävi joskus lohduttamassa, koska tyttö ei muistuttanut häntä Fredrickistä.
Jotain muutosta Fionan arkeen kuitenkin tuli, sillä jonkun oli opetettava Sofia ladyn tavoille. Tänään oli vuorossa kirjoituksen harjoittelua. Tytöt eivät käyneet koulussa, eihän heidän tarvinnut osata latinaa tai mitään muutakaan, vaan kodinhoitoon ja viihdyttämiseen liittyviä asioita. Latinasta opeteltiin vain muutamia hienoja fraaseja, joita voi käyttää sävähdyttääkseen miehiä.
Joulu oli saapunut Pinewoodiin ja Dramodredin perhekin oli kokoontunut jouluaterialle. Fiona oli laittanut jouluateriaksi lohta ja jälkiruokana oli kuningattarelta saatua kakkua, jonka Fiona olisi jättänyt mieluummin syömättä. Perhe kilisteli yhdessä toivotellen hyvää joulua toisilleen.

Ruokailu keskeytyi Fionan voidessa yhtäkkiä kovin pahoin. Hän ei aluksi ymmärtänyt mikä voi olla kyseessä, mutta keksi kyllä lopulta syyn. Hänen ja Fredrickin yöt olivat tuottaneet tulosta, nainen odotti jälleen perheenlisäystä.

Fionalta jäi ruoka syömättä, sillä pahoin vointi ei mennyt millään ohi. Toisaalta hän ei ollut yhtään pahoillaan saadessaan mahdollisuuden välttää syömästä kuningattaren kakkua. Fredrick ja Sofia viettivät jouluaaton kahden kesken Fionan ja kaksosten nukkuessa. Isä ja tytär herkuttelivat kakulla ja tanssivat yhdessä joulukuusen ympäri. Parempaa joulua ei olisi voinut olla.

* * * *

Joulu meni ja uudenvuodenaatto saapui tuoden mukanaan paronien naamiaisjuhlat. Fiona ja Fredrick pyörähtivät tanssiaskelin kuusen edessä, joka jo veti viimeisiään. Molemmat olivat hyvällä tuulella, sillä he näkisivät tänään jälleen rakkaansa naamiaisissa.
Sofia jäi kotiin tekemään äitinsä määräämiä käsialaharjoituksia. Hän olisi myös halunnut mukaan juhlimaan, mutta siellä ei kuulemma ollut muitakaan lapsia. Fiona oli myös sanonut, että tyttö oli vielä liian nuori esiteltäväksi seurapiireissä. Mitä tahansa muuta kuin käsialaharjoituksia uudenvuodenaattona. Käsialaharjoitukset saivat kuitenkin jäädä, kun linnan ovesta kuului koputus.
Ludvig oli myös kaivannut seuraa ja nähnyt Dramodredin linnan ikkunasta kajastavat valot. Lapset leikkivät koko illan yhdessä salaa vanhemmiltaan, jotka olivat juhlimassa paroneilla.
Ludvigin lähdettyä Sofia oli aivan uupunut. Hän ei voinut kuitenkaan vastustaa muutamaa tanssiaskelta matkallaan juhlasalin poikki yläkertaan.


Lastenhoitajan mokoma oli myöhässä. Fiona oli määrännyt Sofian harjoittelemaan maalaustaitojaan, sillä aikaa, kun hän itse yritti rauhoitella isänsä perään itkeviä vauvoja. Fiona oli heille kuitenkin täysin vierashoitaja, eivätkä lapset ottaneet rauhoittuakseen äitinsä sylissä. He kaipasivat Fredrickiä ja Karen-hoitajaa.

* * * *

Aika kului, Fionan vatsa kasvoi ja kaksosten syntymäpäivä koitti. Fredrick oli tilannut rakkaille tyttärilleen kakut Rowleyn puodista. Fionan raskaus oli todella vaikea ja perhe olikin päättänyt juhlia kaksosten syntymäpäivää ilman suurempia juhlia.
Hengenveto, kumarrus ja puhallus…
Kaksosista nuorempi Lady Ofelia Dramodred.
Kaksosista vanhempi Lady Felicia Dramodred. Ei niin ladymaisesti käyttäytyvä neitokainen. Tämän kanssa täytyy vielä tehdä paljon töitä! Fiona huokasi katsellessaan Felician nenän kaivuuta.
Fiona oli matkalla makuuhuoneeseen laitettuaan Fredrickin kanssa kaksoset nukkumaan, kun vatsaa vihlaisi kipeästi. Ei hän vielä voi syntyä! Fiona ajatteli kauhuissaan. Vauva ei vielä ole tarpeeksi iso.
Fredrick kiiruhti yläkerran aulaan katsomaan mikä sai hänen vaimonsa huutamaan noin kovaa ja hätääntyi itsekin näkemästään.
Pian Fionan käsivarsilla lepäsi pieni punatukkainen poika. Fredrick ei olisi voinut olla iloisempi, lopultakin poika. Lapsi oli vain kovin heikko synnyttyään liian aikaisin tähän maailmaan.
Fiona lykkäsi poikansa Fredrickille ja lähti synnytyksestä heikkona hoipertelemaan kamariaan kohti. Fredrick syleili ja suukotti poikaansa. Hän toivoi, että pojasta kasvaisi vahva lapsi. Olihan Islingtonienkin Edward syntynyt ennen aikojansa Melanien pudottua hevosen selästä ja nyt Edward oli jo potra poika.
Poika nimettiin mahdollisimman nopeasti, jotta hänet voitaisiin tarvittaessa haudata siunattuun maahan. Nimekseen hän sai Herttua Kristopher Dramodred.
Päivät kuluivat ja talvi taittui kevään puolelle. Kaksoset kasvoivat kovaa kyytiä ja tarvitsivat vanhempiensa apua yhä enemmän tutustuessaan ympäröivään maailmaan. Fredrick ei enää ehtinyt hoitaa kaikkia iltaisin, kun lapsia oli yhteensä neljä ja Fiona joutui auttamaan pienenpien lasten kanssa.

Kaksoset olivat tänään erityisen virkeitä, joten vanhemmat olivat todenneet päivän otolliseksi kävelyharjoituksille. Hienon naisen tuli osata kävellä tyylikkäästi, mutta viettelevästi saadakseen itselleen aviomiehen.

* * * *

Sofia istui ruokasalin pöydän vieressä ja söi aamupalaa. Kiireesti tyttö ahmi aamiaisleivoksen ja vielä suu täynnä kakkua hän juoksi juhlasalin flyygelille soittoharjoituksiaan tavailemaan. Sofia oli luvannut äidilleen käyvänsä tänään läpi tämän antamat soittoläksyt, mutta nyt läksyt tuntuivat olevan pahasti tiellä.

Kiireessä mikään ei oikein onnistunut. Sormet menivät väkisin väärälle koskettimelle ja saivat pienen tytön päästämään suustansa sanoja, jotka olisi saanut vanhemman ihmisen pyörtymään järkytyksestä. Sofian piti kyllä soittamisesta, mutta tänään hänellä oli muita vielä mukavampia suunnitelmia.

Sofia sai äitinsä määräämät harjoitukset juuri loppuun, kun oveen koputettiin neljä kertaa rytmikkäästi. Sofia tunsi kihelmöinnin leviävän varpaista ylöspäin tunnistaessaan koputuksen ja hengitys ei millään pysynyt tasaisena hänen lähestyessä ulko-ovea.
Oven takana oli vastassa Ludvigin iloisesti hymyilevät kasvot. Prinssi oli tosiaan tullut, kuten oli luvannut muutamapäivä aikaisemmin prinsessa Annabellan syntymäpäivillä.  Sofia ei oikein tiennyt miten olisi poikaa tervehtinyt, mutta tämä kaappasi tytön tiukkaan syleilyyn nauraen samalla iloisesti. ”Eikö olekin kaunis päivä tänään?! Leikitäänkö pihalla?” Ludvig kysyi iloisesti Sofialta irrottaen samalla kätensä tytön ympäriltä. Sofia suostui oikein mielellään jäämään pihalle, talossa olikin niin ankeata, kun kevät siivousta ei oltu vielä tehty.
Lapset istuivat ja leikkivät pihalla koko pitkän päivän erilaisia loruleikkejä ja piilosta. Leikit keskeytyivät vasta, kun Alicen ääni huusi Ludvigia kotiin. Nainen oli kuulostanut Sofian mielestä jotenkin hätääntyneeltä, mutta tuskin se mitään kummallista oli.
Fiona oli kovin huolissaan monesta tyttärestään. Tyttöjä oli kolme, eikä valtakunnassa välttämättä riittäisi jokaiselle aviomiestä. Nainen oli ottanut sydämensä asiaksi tyttäriensä kouluttamisen mitä hienoimmiksi aatelisneidoiksi. Feliciassa töitä tuntuikin riittävän. Tyttö ei meinannut millään ymmärtää, ettei seurapiireissä menestystä haluava neito saa kaivaa nenää ja syödä sieltä löytämiään tuotoksia ylpeänä. Fionasta oli tärkeää opettaa tytöille hyvät tavat heti alun alkaen.
Päivisin, kun Kristopherilla ja kaksosilla oli hoitaja, Fiona valvoi Sofian opintoja. Tytöstä oli kovaa vauhtia kehittymässä todella taitava soittaja ja Fionalla ei enää kohta olisi mitään opetettavaa tytölle. Hän kuitenkin valvoi, että tyttö harjoitti taitojaan päivittäin.
Fionaa ei oltu kuitenkaan luotu näin äidilliseksi ja ahkeraksi ihmiseksi, joten nainen usein nukahti perhehuoneen sohvalle Sofian soittotuntien jälkeen ja joskus soittotunneillakin. Arthurin yöllisen vierailut toivat vielä oman lisänsä rasitukseen. Niistä Fiona ei kuitenkaan luopunut, sillä Arthur oli hänelle tärkeämpi, kuin kukaan muu.
Fredrick siivosi keittiössä illallisesta aiheutuneita sotkuja. Mies oli Rosesta kovin huolissaan, sillä oli kuullut tämän lähteneen tädilleen linnasta. Kaikki ei ollut kunnossa, vaikka kuninkaanlinnasta niin väitettiin. Hän oli nähnyt sen kuninkaan ilmeestä tämän kertoessa Rosen poissaolon syytä. Rosen lähtö vaivasi miestä. Hän ei muutenkaan saanut ajatuksiaan helposti naisesta, varsinkaan sen jälkeen, mitä Annabellan syntymäpäivillä tapahtui, ja nyt nainen oli kadonnut tuhkatuuleen. Mies yritti kuitenkin olla läsnä lastensa seurassa, vaikka ajatukset karkailivat koko ajan kuningattaren katoamiseen.
Fredrickin onneksi lapset viihtyivät, varsinkin kaksoset, loistavasti keskenään. Siskokset leikkivät ja nauroivat yhdessä sekä katselivat Sofian opiskeluita aatelisneidoksi. Ofelia oli halunnut harjoitella Sofian näyttämiä tanssiaskelia, mutta ei pystyssä pysyminen oli osoittautunut todella vaikeaksi pikku tytölle. ”Itko, taa uvan auttaa minua!” Ofelia komensi Feliciaa, joka ei ollut ollenkaan niin innostunut tanssista, kuin siskonsa. Tyttö kuitenkin nousi Ofelian mieliksi ja tanssiminen siskon kanssa osoittautui erittäin mukavaksi puuhaksi.
Ofelia kaipasi paljon enemmän seuraa kuin Felicia. Usein tyttö tuppautui Sofian leikkeihin mukaan. Sofia rakasti linnaansa, jonka oli saanut isältään syntymäpäivälahjaksi aikoinaan. Sofia kuitenkin rakasti myös sisartaan, joka sai hänet nauramaan väkisinkin touhuillaan ja ideoillaan. Välillä sisko meni kutienkin liian pitkälle!
”Ofelia! Se on minun prinssi! ÄLÄ SYÖ SITÄ!” Sofia huusi ääni särkyen kauhusta pikkusiskolleen. Ofelia katsoi siskoaan ihmeissään ja mietti mitä tämä mahtoi tarkoittaa. Pikku tytön ikeniä kutisi tuhottomasti ja hän yritti vain helpottaa oloaan. Sofian nappasi prinssinsä siskonsa suusta, tarkasti vahingot ja heittäytyi omistavasti leikkilinnansa päälle.

Ofelian alahuuli alkoi väpättämään ja pienet silmät täyttyivät vedestä. ”Älä yritäkään huutaa Ofelia tai minä en enää ikinä päästä sinua tänne!” Sofia katsoi tuimasti siskoaan. Ofelia tuhahti äänekkäästi ja lähti horjuen kohti huoneen ovea. ”En oliti havunnutkaan eikkiä kanttasi!” Tyttö tuhahti ja yritti matkia äitinsä ylväitä askelia poistuessaan huoneesta.
Sofian katseli hetken pikkusiskonsa perään, kun hän kuuli vaunujen ajavan pihaan. ”Isä!” tyttö huudahti ja lähti juoksu jalkaa tätä vastaan. Matkallaan hän ohitti myös tuhisevan Ofelian, jolla kävely teki vielä tiukkaa. Sofia kapsahti Fredrickin kaulaan onneissaan siitä, että isä oli kotona. Fredrick halasi tyttöään tiukasti ja suukotti tätä poskelle. Hän oli niin onnellinen lapsistaan. Nämä olivat hänelle koko maailma!

* * * *

”Äithi, mikti täytyy mennä jo ukkumaan?!” Ofelia kysyi vaativasti äidiltään, kontaten tämän perässä yläkerran aulaan. Kaksosille oli laitettu jo yöpaidat päälle ja Sofia oli iltakylvyssä. ”Minähän kerroin jo sinulle pikkuinen!” Fiona vastasi pieni ärtymyksen sävy äänessään. ”Huomenna on veljesi syntymäpäivät ja teidän, mutta järjestämme veljesi kunniaksi pienet juhlat! Teidän täytyy olla reippaita!” Ofelia mutristi huultaan kiukkuisesti äidilleen ja mutta suostui nostettavaksi takaisin kehtoonsa.
Sofia oli vetäytymässä nukkumaan. Hän ei ymmärtänyt, miksi veli saisi syntymäpäiväjuhlat, mutta siskot eivät, vaikka näilläkin oli syntymäpäivä. Tämän täytyi olla äidin idea, isä ei ikinä tekisi tällaista kaksosille! Tyttö mietti vetäessään peittoa ylleen. Sitä paitsi isää painoi jokin, mitä tyttö ei voinut ymmärtää!
Fredrick hieroi huolestuneena käsiään yhteen. Hän ei ikinä olisi uskonut, että Rosen katoaminen, vaikka sitä tädillä vierailuksi virallisesti väitettiin, voisi vaikuttaa häneen tällä tavalla! Mies tunsi olevansa niin yksin ja niin hukassa. Huomenna olisi hänen poikansa ja tyttöjen syntymäpäivät ja hänen pitäisi olla siitä todella onnellinen. Häntä harmitti, että oli antanut Fionalle vallan jättää kaksosten syntymäpäivät juhlimatta. Hän ymmärsi, että nainen oli huolissaan pojasta, joka oli edelleen kovin heikko, mutta silti kaksoset olivat heidän tyttäriään. Voi Rose! Missä olet?!
Syntymäpäiväjuhlille oli kutsuttu vain herttuaperheen lähimmät ystävät paroni Strongbowt ja kuningasperhe. Lapsia ei ollut kutsuttu, eikä kuningasperhe saapunut kuningattaren puuttumisen takia. Fionaa ei kyllä haitannut yhtään, ettei Rose ollut paikalla. Kakku oli jälleen Rowleyn emännän luomuksia ja Fiona oli todella tyytyväinen emännän kakkujen tekotaitoon. Nainen keinutti poikaansa edes takaisin ja kumartui puhaltamaan tämän avuksi kynttilöitä. Mikael ja Henrietta kannustivat taustalle!

Herttua Kristopher Dramodred

Paronit lähtivät heti syömättä edes kakkua. Heillä oli kova kiire kotiin, joka oli omituista, sillä Henrietta oli yleensä se juhlavieras, joka lähti viimeisten vieraiden joukossa kotiin. Jotain omituista oli tekeillä paronien kotona ja se olikin Fionan pääpuheenaihe perheen syödessä kakkua keskenään.
Puheen keskeytti kuitenkin yläkerrasta kuuluvat iloiset huudahdukset. ”Kaksosten syntymäpäivä!” Fredrick ja Sofia huudahtivat yhteen ääneen ja kiirehtivät yläkertaan jättäen Fionan syömään kakkua yksin. Hetken mietittyään nainenkin lähti katsomaan lastensa kasvua.

Lady Felicia Dramodred

Lady Ofelia Dramodred, joka on perheen lapsista ainoa, joka tuli äitiinsä.

Arki jatkui muuttumattomana Dramodredien kartanossa. Fiona pyrki välttelemään lastenhoitoa mahdollisimman paljon, jättäen Fredrickille näin kaiken työn. Nainen osallistui kuitenkin tyttöjen koulutukseen, mutta suurimmaksi osaksi hän määräsi Sofian opettamaan siskoillensa oppimiaan asioita.

Ainoa missä Fiona Fredrickiä auttoi, oli lasten nukkumaan laittaminen. Nainen oli välillä Fredrickistä omituisten innostunut saamaan lapset mahdollisimman aikaisin nukkumaan. Toisaalta Fredrickiä ei oikeastaan jaksanut paljoa edes kiinnostaa, mitä hänen vaimonsa puuhasi. Hän oli saanut urkkijoiltaan tiedon, että kuningatar oli palannut linnaan lopultakin. Rose oli kuulemma muuttunut matkalla ja näkymätön suruverho varjosti tämän kasvoja.

Fredrickin sydäntä korvensi. Hän halusi päästä puhumaan naisen kanssa kasvotusten ja selvittää mikä tätä vaivasi. Onneksi hänellä oli kuitenkin omat lapsensa. Mies ei olisi tiennyt mitä tehdä ilman lapsiaan. Kristopherin pienen tuhinan kuunteleminen ja lapsen rauhallisten kasvojen katseleminen tämän nukkuessa sai miehen sydämen aina rauhoittumaan. Ilman lapsiaan hän olisi hukassa.

Kaksoset auttoivat kartanon asioissa minkä ehtivät. Felicia kunnostautui tiskaamisessa ja Ofelia laittoi ruokaa uunilla, jonka hänen isä oli tälle puusepältä tilannut. Fionaa ei tyttöjen elämässä paljoa näkynyt, mutta tytöt tulivat aina vain paremmin toimeen keskenään. Sofian auttoi ja neuvoi pikkusiskojaan ja nämä kuuntelivat mielellään isosiskonsa ohjeita.
Fredrickin aika meni suurimmaksi osaksi Kristopherin hoitamiseen. Poika oli todella heikko ja vaati koko ajan hoitoa. Fredrick vain toivoi, että poika vahvistuisi. Lääkärit olivat ehdottaneet suoneniskentää, mutta Fredrickin mielestä poika oli vielä liian pieni sellaiseen. Mies kuitenkin mietti päivittäin katsellessaan poikansa iloisia, mutta hauraita kasvoja, pitäisikö hänen sittenkin antaa lupa suoneniskentään.

Fionalla oli omat ongelmansa ja huolensa. Hän oli nähnyt kuningattaren ja Sofian läheiset välit katsellessaan paria salaa ikkunasta. Kuningattaren oli turha kuvitella saavansa hänen vielä hänen tytärtäänkin. Vaikka Fiona ei haitannut se, etteivät tyttäret niin välittänyt hänestä, mutta ei hän todellakaan halunnut, että kuningatar saisi lasten kiintymystä. Kuningatar lähti nopeasti vaihdettuaan Sofian kanssa muutaman sanan. Tästä tulisi vielä loppu, Fiona vannoi hiljaa mielessään puristaen samalla rystyset valkoisina käsiään nyrkkiin.
Katsellessaan ikkunasta Fiona oli huomannut, että heille oli tullut postia. Nainen riensi kiireesti katsomaan mitä laatikosta löytyi. Yksi kirje oli osoitettu hänelle. Nainen repi innoissaan kirjeen auki ja luki ahnaasti sen sisällön.
Fiona tunsi polviensa tutisevan ja menettävän jalkojensa hallinnan. Nainen mätkähti kivuliaasti polvilleen kivetykselle. Hänen olisi pitänyt iloita uutisista, sillä tätähän hän oli toivonut jo pitkään, mutta silti hän tunsi kyyneleiden polttelevan silmiä. Lopulta hän antoi tunteilleen vallan ja purskahti lohduttomaan itkuun.

* * * *

Tämä osa meni hieman enemmän perijän tekemiseksi, kuin muut osat. Poikaa, kun ei meinannut kuulua millään. Kaikki Pinewoodin kaksoset ovat luomuja, eli en ole syöttänyt, enkä syötä kenellekään juustokakkua tai käytä huijauskoodia.

Kommentit lämmittävät aina sydäntä, niin lyhyet kuin pitkätkin!

Viikon päästä ilmestyy Glassgown ja Dramodredien linnoista/kartanoista taloesittely, joissa on sitten paremmat kuvat. Muuten niitä saa odotella vielä kauppiaiden ensimmäiseen osaan, koska olin aateliset jo pelannut turhauduttuani kuvien laatuun.