31.1.2014

36. Osa: Strongbow

 photo Osa36000_zps87e01400.jpg

No niin täällä taas, kuten luvattu paronien merkeissä. 
Yritin kasata kattavan kuvauksen kertaukseen tuohon alle Strongbown perheen tapahtumista, kun viime paronien osasta on sen verran aika päässyt vierähtämään... *Kröhöm*

Kuvat on otettu vanhalla koneella, joten niiden laatu ei välttämättä ole sama, kuin mitä uudella koneella otetuissa olisi, mtuta saa nyt luvan kelvata. 
Kirjoituksessa edelleeen toivomisen varaa, mutta toivottavasti osa kelpaa ;)

Strongbowlla: Ina, Mikaelin ja velhotar Siiri Rembrantin suhteen tuotos, ilmestyi talolle hakien turvaa isosiskoltaan Roosalta ja kaksoissiskoltaan Idalta, joiden ilkeys oli vertaansa vailla. Roosa teloitettiin tämän kierroksen aluksi kuninkaallisten osassa, mutta Ida jäi vielä hallinnoimaan mökkiä. Siiri tyttöjen äiti oli kadonnut, josta Mikael oli kovin huolissaan. Siiri löytyi lopulta Pinewoodin vanhan metsän lammesta.

Mikael yritti taivutella Idaa muuttamaan siskonsa tavoin Strongbown kartanoon, mutta tyttö ei suostunut. Hänellä oli hyvä olla Roosan kanssa mökissä. Ina löysi Rembrantien mökin takaa äitinsä piilottaman laatikon, josta hän sai tytölle tarkoitetut Siirin taikavoimat.

Henriett ikävöi rakastaan, Erik Petersonia, joka kuoli hänen unelmoimansa tyttären takia. päättäen, ettei Erikin kuolema ollut turhaa, nainen keskitti yhä enemmän huomiota tyttärensä säädylliseen kasvatukseen, varsinkin kun tämä oli saanut kuninkaan pojan kihlaamaan itsensä. Korvatakseen edes jotain Erikin perheelle Henriett antoi Catherinen pestata Erikin tyttären Matildan kamarineidokseen kuninkaanlinnaan.

Leonardo punoi juoniaan kuninkaan päänmenoksi Roosa Rembrantin kanssa. Roosan toiveena oli ollut, että poika kihlaisi hänet ja hän pääsisi pois metsämökistä aatelisten ilmoille, mutta Leo kieltäytyi. Roosa uhkasi kuitenkin vielä toteuttaa suunnitelmansa Glassgown suvun kaatamiseksi ja oli varma, että se vielä toteutuisi. Leo päätti kuitenkin huolehtia omista suunnitelmistaan itse ja sopi kihaluksestaan prinsessa Annabellan kanssa ennen yliopistoon lähtöään.


 photo Osa36001_zps4c31da74.png Hätäisesti kovettumien peittämät kädet hieroivat kalliita mausteita kalamedaljongin joustavaan kylmään pintaan. Suola pureutui naisen käsien tuoreisiin haavoihin saaden Edithin muistamaan jälleen mistä ne olivat tulleetkin. Kiireessä hän oli kiskonut ruotoja irti ja viiltänyt samalla ikävästi käsiään enemmän kuin kerran. Mutta tänään hänen oli saatava iltaruoka valmiiksi ajoissa. Nyt kun Leonardokin oli yliopistossa, hänelle ei riittänyt tarpeeksi auttavia käsiä Strongbown suuressa kartanossa.
 photo Osa36002_zpsc99f045b.png Kaksosten syntymäpäivä oli kuitenkin kaiken sen kivun arvoinen. Kiireesti Edith tarjoili ruoan ja kutsui kartanon asukkaat syömään kiirehtien itse omaan pieneen mökkiinsä, jossa kaksoset jo malttamattomina odottivat äitiään. Vaikka Leo ei päässyt paikalle, hän oli silti muistanut Timonia ja Tinaa kakuilla Edithin mielestä aivan liian hienoilla kakuilla. Edith oli ollut kartanon perijälle enemmän äiti, kuin Henriett koskaan tämän lapsuudessa. Mies halusi, että palvelijattarella olisi kaikkea ja tämän lapset olivat hänen elämänsä suurin onni, joten näiden ilahduttaminen ilahdutti myös häntä.  photo Osa36003_zps2190a3ff.png  photo Osa36004_zps5cf746d7.png "Äiti tuli!" Tina kiljaisi iloisena kuin huomauttaakseen veljelleen, että nyt he voisivat lopultakin puhaltaa pitkään palaneet kynttilät sammuksiin. Malttamattomina molemmat kumartuivat kakun puoleen ja puhaltaakseen kynttilät, kun Edith vielä haukkoi henkeään juostuaan matkan keittiöstä mökkiinsä. Silti tämä oli onnellisempi kuin koskaan päästessään kuitenkin osaksi lastensa suurta hetkeä. Uskomatonta kuinka nopeasti aika saattoi kuluakaan. Kumarrus, puhallus ja puff…  photo Osa36005_zps13f5fe34.png Tina ja Timon Venho
* * * *
 photo Osa36006_zpsc258fbdf.png Catherine istui hiljaa paikoillaan yrittäen kohdistaa kaiken huomionsa edessään höyryävään ruokaan peilaillen välillä kädessään olevaa haarukkaa hopealautasen kiillotetusta pinnasta. Mitä ikinä hän tekikään, seurasi sitä pistävä katse pöydän toiselta puolelta huomautuksena siitä, ettei käytös ollut lainkaan sopivaa hänen asemassaan olevalle nuorelle neidolle. Cathy huomasi vieressään Inan suoristelevan selkäänsä Henriettan kiukkuisen tuhahduksen jälkeen oman tyttärensä ryhdistä, vaikkei huomautus Inan ryhtiä ollut koskenutkaan.  photo Osa36007_zps13c9da35.png "Catherine! Välillä minusta tuntuu, ettei sinua kiinnosta ollenkaan käytöstapojen oppiminen!" Henriett huudahti ääni epätoivoa täynnä huomatessaan puheidensa olevan vain hentoa vapinaa puiden lehdissä. "Sinut haetaan jo ennen kevään alkua uuteen kuninkaanlinnaan esiintymään hovissa, etkä sinä edes osaa istua suorassa ja syödä yhtä aikaa," Henriett aloitti moittien painokkaasti, mutta loppu naisen puheesta hukkui mietteliääseen mutinaan.  photo Osa36008_zps9760e0ce.png Jos Cathy jotain äidistään tiesi, niin se oli se, ettei tämän saanut antaa miettiä mitään liian kauan, sillä koskaan ei voinut tietää mitä tämä seuraavaksi keksisi. Kiireesti tyttö kiinnitti seurueen huomion kartanon ullakkotilojen remontointiin, jota tehtiin kartanoon muuttavaa prinsessa Annabellaa varten. Mikael oli myös luvannut yhden huoneen yläkerrasta Inalle, joka nyt nukkui Leonardon poissa ollessa perheen perijän huoneessa. Ullakkotilojen remontointi oli aina turvallinen vaihtaa keskustelun aiheeksi, sillä Mikael tarttui siihen aina ja jos isä tarttui keskusteluun, ei äiti voinut antaa omille ajatuksilleen rauhaa, jottei mies saisi päähänsä mitään taiteellisia ideoitaan, joilla ei aina ollut tekemistä todellisen maailman kanssa.  photo Osa36044_zps023c9718.png Lumipeite antoi odottaa itseään tänä talvena. Cathy tapaili huoneensa suojissa reipasta iloista kansan sävelmää, jonka oli kuullut markkinoilla käydessään. Hymy nousi tytön huulille tämän miettiessä äitinsä ilmettä, jos tämä nyt kuulisi mitä Pinewoodin tuleva kuningatar soitteli. Hän piti iloisesta reippaasta sävelestä, mutta enemmän hän piti sen tarjoamasta hetken mahdollisuudesta olla ihan tavallinen tyttö ilman aateliston vaikean taiteelliseksi hienostunutta musiikkimakua. Cathy ei elämältään paljoa olisi tarvinnut ollakseen onnellinen. Elämä Ludin rinnalla olisi jo hänelle riittänyt vaikka tämä olisikin ollut aivan tavallinen poika.  photo Osa36045_zps0bcde02d.png Tavallaan hän uskoi, että he olisivat olleet onnellisempia pienessä metsämökissä viljellen pientä peltoa ja lapsiaan kasvattaen kaukana aatelisten juonitteluista ja vallan tavoittelusta. Tytön sormet kietoutuivat tiukemmin viulunkaulan ympärille kuin peläten menettävän sen lohduttavan sävelen minä hetkenä hyvänsä. Toisaalta hän ei malttanut odottaa talven päättymistä ja muuttoa kuninkaan linnaan kaikista peloistaan huolimatta. Täällä hän oli yksin, mutta keväällä kuninkaanlinnassa hänellä olisi Lud.
****
 photo Osa36048_zps0cfb1066.png  photo Osa36049_zps80ea08e8.png
Ina tavasi loitsukirjassa olevia koukeroita yrittäen ottaa selvää siitä, mitä milläkin yrtillä tai sanaparilla sai aikaiseksi. Hän ei voinut ymmärtää, miksei hänen esi-isänsä voineet kirjoittaa selvemmin, vaan jokaisella näytti olevansa oma tapansa kirjoittaa kukin kirjain. Mikael oli antanut vanhan hylätyn metsämökin tyttärelleen sillä ehdolla, ettei tämä toisi taikaesineitään mökin ulkopuolelle. Mies pelkäsi valtavasti tyttärestään paljastuneita mystisiätaitoja, mutta uskoi silti, että tytön äiti Siiri olisi näin halunnut hänen tekevän. Toinen syy oli loitsukirja, joka oli seurannut Inaa joka puolelle ilmestyen mitä epäsopivimmissa paikoissa vaatien tyttöä lukemaan itseään. Kun kirja oli ilmestynyt kesken illalliskutsuja, oli Mikael saanut tarpeekseen. Roosan paljastuttua kuningattaren myrkyttäjäksi kuningas oli määrännyt ottamaan kiinni kaikki, jotka olivat tekemisissä jonkin asteen taikuuden kanssa, joten Ina olisi piilotettava loitsukirjoineen ja vanha metsämökki oli tarjonnut sen mahdollisuuden. Silti isänä mies pelkäsi paljon enemmän pahuuden voimia kuin kuninkaan vartiosta, sillä ne olivat häneltä vieneet jo Siirin. Hän ei halunnut menettää tytärtäänkin oli vastassa sitten kuka tahansa.  photo Osa36061_zps49b305e3.png  photo Osa36063_zpsaa701d4b.png Suurin osa loitsukirjan sisällöstä oli reseptejä luonnonyrteistä sekoitettaviin erilaisiin parantaviin keitoksiin, mutta välillä seassa oli taikoja, joiden vääriin käsiin joutumisen seurauksia Ina ei edes uskaltanut ajatella. Ensimmäinen tytön langettama loitsu olikin ollut suojataika loitsukirjan ympärille, joka oli ollut helppo suorittaa. Vaikka toisaalta kirja suojeli jo tietojaan hänestä oikein mainiosti esi-isien huonon käsialan takia, jota oli aivan mahdoton tulkita vain pikaisella vilkaisulla. Silti koskaan ei voinut olla tarpeeksi varovainen. Oli esi-isien kirja sitten kuinka vaikeasti luettavissa, sitä tavoittelivat silti monet tahot. Inaa kuvotti ajatus sisarensa kuolemantuomiosta, mutta silti Roosa oli ollut sydänjuuriaan myöten pahuuden pauloissa ja tämä olisi varmasti halunnut kirjan perheen sisäisine salaisuuksineen itselleen.  photo Osa36064_zps05462641.png  photo Osa36066_zps3b53a1ec.png Alkuun jo pelkät reseptit olivat tuottaneet vaikeuksia, mutta nyt hiljalleen hän oli oppinut hallitsemaan äitinsä vanhaa taikasauvaa, joka oli ilmestyneet mökkiin kun vanha loitsukirja oli asetettu paikoilleen. Aivan kuin se olisi tiennyt olevansa nyt kotona turvassa. Kuvitellen taikovansa mitä ihmeellisimpiä asioita, joita hän vain saattoi kuvitella, Ina harjoitteli tunteja vanhan peilin edessä sauvansa heilauttelua. Aluksi hän oli saanut sauvan vain sotkuun hiustensa kanssa ja siinä sivussa käräyttänyt muutaman hiuskiehkuran, joiden päähän ilmestymistä oli kartanolla saanut selitellä Henriettalle ja Cathylle. Mikael oli vain luonut toruvia katseita tyttärensä suuntaan arvaten selvästi mistä palaneet hiukset olivat peräisin.  photo Osa36067_zps614b5e11.png Hiljalleen tytön taidot olivat kehittyneet ja kaukana olivat ne päivät, jolloin palaneet hiukset haisivat mökissä. Silti Ina olisi toivonut, että hänet olisi hyväksytty perheeseen sellaisenaan kuin hän oli. Tyttö ei tiennyt, kauanko saattoi vielä livahtaa kenenkään huomaamatta kartanolta mökkiin ja takaisin. Isä ei ymmärtänyt, eikä kenellekään voinut kertoa, vaikka joskus mieli tekikin. Silti Ina rakasti enemmän päätään hartioiden välissä kuin kainaloon paketoituna, joten hän piti suunsa tiukasti kiinni.  photo Osa36068_zpsd6ae7579.png  photo Osa36069_zpsb7784cd4.png "Mitä kaikkea me vielä yhdessä keksitäänkään?" Ina hihkaisi innossaan sauvaansa katsellen tuntien vielä tuon huumaavan sähköisyyden sisällään jonka loitsiminen toi. Se oli parempaa kuin mikään mitä hän oli koskaan tiennyt tai tuntenut. Se sai haluamaan itseään yhä enemmän ja enemmän. Se oli kuin hiljainen seireenienlaulu pään sisässä vietellen jatkamaan loputtomasti. Mitä enemmän oppi ja taikuutta käytti, sitä vaikeampi oli vastustaa kutsua. Monet hukkuivat tähän ansaan, niin oli joku hänen esi-isistään varoittanut. Siihen hän uskoi Roosankin kompastuneen. Hän kävi sisäistä kamppailua kokoajan pyrkien vastustamaan sauvansa kutsua, sukunsa verensä poltetta. Vielä se onnistui, mutta Ina pelkäsi vielä joskus sortuvansa. Taian käyttö ei ollut pahasta, mutta mitä huolettomammin sitä käytti, sitä todennäköisemmin jäi kiinni tai uuvutti itsensä taikojen imiessä energiaa niiden langettajasta.
*****
 photo Osa36072_zps92153920.png
Sydänyön viimeisinä hetkinä Strongbown kartanon pihaan kaartoi vaalea luuta kantaen selässään punahiuksista nuorta naisen alkua. Ilmassa luudan selässä matkatessaan Ina tunsi olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin hän oli. Hänen ei tarvinnut peitellä mitään, esittää mitään, vaan hän oli Ina Rembrant mitään lisäämättä, mitään pois ottamatta. Luudan selässä hän koki myös olevan lähempänä äitiään, kuin missään muualla. Kuinka hän kaipasikaan tätä ja tämän läheisyyttä. Ajatuksiinsa vaipuneena Ina hypähti luudan selästä puristaen vielä tiukasti luudanvarresta ennen kuin lausui sanat joiden myötä luuta katosi näkyvistä odottamaan hänen kutsuaan. "Aika kätevä temppu! Toimiiko se muillakin esineillä? Minulla olisi vaikka mitä mistä haluaisin päästä eroon", kuului huoleton ääni hänen selkänsä takaa.  photo Osa36073_zpsc1e11b84.png Ina tunsi kauhun aaltojen jäykistävän selkänsä tuoden mukanaan kylmän hien. Miten hän oli ollut niin varomaton, ettei ollut tarkistanut pihaa kunnolla? Hän olisi voinut vaikka vannoa, ettei pihalla äsken ollut ketään. Jostain Timon palvelijanpoika, oli siihen kuitenkin ilmestynyt, eikä tämä edes näyttänyt kauhistuneelta Inan luudalla lentelystä. Kauhukseen hän huomasi käteensä ilmestyneen taikasauvan aivan kuin tilanne ei olisi muutenkin ollut jo tarpeeksi paha. "Kerropas kenellekään, niin muutan sinut sammakoksi!" Ina puuskahti uskomatta itsekään uhkaustaan todeksi.  photo Osa36074_zps54ed3f14.png "Älä nyt Ina!" Timon ähkäisi kuin pettyneenä tytön pelästymiseen hänen paikalle ilmestymisestään. "En minä sinua paljastaisi! Kyllä sinä sen tiedät Ina!" poika jatkoi ottaen hiljalleen askelia kohti Inaa yrittäen ennemminkin saada tyttöä rauhoittumaan kuin peläten tämän toteuttavan uhkaustaan. Sauva katosi kädestä yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Pojassa oli jotain rauhoittavaa, jotain mitä Ina ei ollut aikaisemmin huomannut. Tämä ei ollut lapsi enää, vaan komea nuori mies, joka sai pelkällä katseellaan Inan vatsan pohjan kutisemaan. He olivat tunteneet jo vuosia, mutta eivät oikeastaan koskaan olleet puhuneet kahdestaan. Hän oli paronin tytär, poika vain palvelijan äpärä.  photo Osa36075_zps202c1ee0.png "Arvasin, ettei Roosa ollut teidän perheen ainoa, joka luonnonvoimia hyväkseen osaisi käyttää," poika hymyili vinosti tullen aina vain lähemmäs. Ina yritti saada puhutuksi, mutta kieli oli kuivunut kiinni kitalakeen, eikä suostunut irtautumaan. Jostain syvältä hänen sisältään ääni huusi pojan olevan jo vaarallisen lähellä, mutta Ina ei kyennyt kuuntelemaan. Tytön korvat olivat yksin varattu hänen edessään seisovalle pojalla, jonka edessä Inalla oli kovin alaston olo. Tämä tiesi hänen suurimman salaisuutensa, mutta hän ei tiennyt pojasta oikeastaan mitään.  photo Osa36076_zps4cd3db71.png "Minulla on kuitenkin ehto sille, etten puhu", Timon sanoi suu vääntyen aina vain kiusoittelevampaan hymyyn, jos se oli edes mahdollista, "sinä suutelet minua!" Ina ei ollut uskoa korviaan. Uhkaus muuttaa poika rupisammakoksi tuntui entistä kiehtovammalta, kuten myös sauvan survominen pojan kurkkuun. Ajatus silti kiehtoi häntä.  photo Osa36077_zps8a7b179e.png  photo Osa36078_zps15310044.png Kauhukseen Ina huomasi nojaavansa pojan puoleen painaen hellästi huulensa pojan huulille. Hetkeksi ympäröivä maailma katosi jättäen jäljelle vain heidät. Vaikka tietoisuus ympäröivästä maailmasta katosi, oli hän enemmän kuin koskaan tietoinen omasta kehostaan ja lanteistaan jonka ympärille Timon kietoi kätensä. Kädet joiden aiheuttaman kihelmöinnin Ina pelkäsi polttavan jäljet hänen ulkovaatteisiinsa. Maailma oli pieni, vain heidän kahden, eikä siihen muita mahtunut. Eikä tarvinnutkaan. Juuri näin se oli täydellinen.  photo Osa36079_zpsfc6e0df9.png Todellisuus palasi Inan mieleen nopeammin kuin hän olisi halunnut. Hän oli paronin tytär, tytär jonka tunnustamisen eteen Mikael oli nähnyt niin paljon vaivaa ja tässä hän seisoi palvelijan sylissä kuin mikäkin tytönhupakko. Keräten kaiken tahdon voimansa Ina riuhtaisi itsensä irti pojan otteesta juosten sisälle tietämättä juoksiko enemmän karkuun Timonia vai itseään. Hiljaa mielessään tyttö mutisi lupauksen, ettei tämä koskaan tulisi toistumaan.  photo Osa36080_zps425eeb5a.png Timon tunsi huulillaan vielä Inan kihelmöivän kosketuksen. Silmät kiinni hän saattoi vielä kuvitella tytön olevan siinä hänen vieressään. Ina ei koskaan aikaisemmin ollut huomannut häntä, nuorta palvelijan poikaa, joka hakkasi polttopuita, kantoi vesiä ja joka oli palvonut tytön jokaista askelta siitä lähtien kuin tämä oli taloon tullut. Ennen kaikki oli ollut vain toiveunta, mutta nyt taivaalle oli syttynyt uusi tähti joka loisti kirkkaammin kuin hän oli ikinä voinut edes unelmoida. Ina oli antanut hänelle toivon siitä, että tyttö vielä vastaisi hänen tunteisiinsa. Se, oliko heillä tulevaisuutta yhdessä, oli yhden tekevää? Hänen elämällään ei olisi merkitystä, jos Ina ei olisi osana sitä.
**** 

 photo Osa36087_zps48332771.png  photo Osa36088_zps42cd34a4.png  photo Osa36089_zps2565ca1f.png Cathy seisoi hiljaa paikoillaan tuijottaen kuvajaistaan edessään olevasta suuresta peilistä. Peili oli varmasti maksanut omaisuuden, eikä sillä oikeastaan ollut edes käyttöä. Ei hänen omalla mielipiteellään hameista ollut mitään väliä. Hän olisi tyytynyt paljon yksinkertaisempaan, kuten siihen mustaan tavalliseen hameeseen, jota hän oli käyttänyt valittamatta jo monta vuotta kotioloissaan.  photo Osa36092_zps4477154e.png Henriett oli kuitenkin päättänyt, että tytöllä täytyi olla mukanaan vaatekaapillinen erinäköisiä hameita tämän lähtiessä hoviin talven päätyttyä. Cathy mietti kauhulla millainen työ hänellä ja Matildalla vielä olisi näiden pukemisessa. Nykyisen yksinkertaisen mustan hameensa hän sai ylleen miltei yksinkin, mutta näissä sai olla koko ajan vähintään yksi ylimääräinen käsipari tukemassa yhdestä kohtaa ja vetämässä toisesta.  photo Osa36093_zpsfbd67c85.png  photo Osa36094_zps84988aa4.png Silti hän ei valittanut, hän ei halunnut valittaa. Jos se, että hän sai elää Ludin vierellä elämänsä, vaati tämän kaiken, niin hän kestäisi sen. Vaikka hän joka aamu katsoisi peilikuvaansa tunnistamatta itseään siitä, hän ei valittaisi. Silti jokin ääni hänen sisällään huusi kauhusta. Osa hänestä koki hukkuvansa silkkiin ja samettiin. Oliko Lud itsensä hukkaamisen arvoinen? Sitä hän ei tiennyt, mutta se oli ainoa asia, josta hän saattoi pitää kiinni nyt, pitääkseen samalla kiinni omasta itsestään ja ajatuksistaan.  photo Osa36112_zps667b77cd.png "Kyllä paronitar!" Cathy kuuli ompelijan vakuuttelevan huolestunutta äitiään, "puvut ovat kyllä valmiita tyttärenne hoviesiintymistä varten." Tilaus oli suuri ja kiireellinen, mutta kiireestä huolimatta ompelija saisi huomiota ja varmasti lisätilauksia aatelistolta, jos tämä onnistuisi työssään. Kaikki tytön ympärillä ajattelivat sitä, kuinka voisivat hyötyä tämän kihlauksesta kruununperillisen kanssa. Välillä Cathy toivoi, että joku olisi ajatellut hetken edes häntä ja sitä miltä hänestä tuntui mennä keskelle hovia arvosteltavaksi kuin hevonen markkinoille ja näyttelemään loppuelämäkseen rooliaan Ludin rinnalla. Hänen ainoa tarkoituksensa aviolupauksesta lähtien olisi synnyttää uusi kruununperillinen valtakunnalle, eikä tuo elämän tarkoitus kuulostanut hänestä kovinkaan houkuttavalta katsoi hän sitä mistä kulmasta tahansa. Kauhistuen omia ajatuksiaan Cathy paiskasi oven kiinni mielensä tuohon puoleen. Hän naisi Ludin ja olisi onnellinen siitä. Hän rakasti Ludia ja se riittäisi tekemään hänestä onnellisen, varmasti riittäisi.
**** 

 photo Osa36128_zpsd4538222.png Sienen vetinen hankausääni kahisi keittiön pöydän pinnasta Edithin hangatessa kuivuneita likatahroja pois pöydän vanhasta pinnasta. Hänen päivänsä täyttyivät kartanon töistä. Naisella ei ollut aikaa lapsilleen niin paljon kuin olisi halunnut olevan, silti nämä kaksi olivat hänen koko elämänsä. Seurausta hänen elämänsä suurimmasta virheestä, mutta silti hän ei näitä vaihtaisi mihinkään. Edith saattoi vain toivoa, että Leonardo joskus uskoisi häntä. Hän ei kantanut kaunaa kuninkaalle kunniansa viemisestä. Näin monen vuoden jälkeen hän ei enää osannut ja ilman kuningasta ei hänellä olisi Timonia tai Tinaa. Hän ei ollut kertonut kenellekään lastensa isää edes Leolle, vaikka tämä oli tietoa monesti kärttänyt ja jos asia oli hänestä kiinni, tuo salaisuus menisi hänen mukanaan hautaan.  photo Osa36129_zps93b9eb42.png Tina auttoi äitiään minkä ehti. Välillä hän kadehti paronin tyttärien elämää, johon ei kuulunut käymälän siivoamista tai kylpyammeen pesemistä. Hiljaa tyttö lausui kiitoksensa veljelleen, jonka oli ottanut velvollisuudekseen käymälöiden tyhjentämisen, joten hänen osuutensa pienellä pintapyyhkäisyllä oli kovin pieni. Joskus hän toivoi, että heidän isänsä tulisi ja tunnustaisi heidät omakseen kuten paroni oli Ina-neidin aikoinaan tunnustanut.  photo Osa36130_zps46d77a52.png Kyllä tyttö tiesi tuon olevan lähes mahdotonta, mutta silti se ei hänen toivoaan sammuttanut. Ina-neiti oli kuitenkin itsekin ollut Rembrantin vanhasta aatelissuvusta, vaikka hyljeksitty suku olikin suvun jäsenten ympärillä tapahtuvien hämärien asioiden takia. Inan sisko oli teloitettu juuri noituudesta ja kuningattaren murhayrityksestä, mutta Inassa Tina ei koskaan ollut huomannut mitään outoa tai pahaa. Tyttö oli kuin itse hyvyys. Aina kohtelias palvelijoille ja näiden perheille.
**** 

 photo Osa36131_zps2a6a8b8f.png Ina pyöritteli sukkapuikkoja perhehuoneen sohvalla istuen, yrittäen saada jotain käyttökelpoista aikaiseksi kapioarkkuaan varten, mutta mitä pidemmälle hän pääsi ja mitä enemmän työnjälkeä oli nähtävissä tyttö joutui toteamaan, ettei se kovinkaan esittely kelpoinen ollut. No aikakaan ei tämän viltin alla kuuma pääsisi tulemaan, kun tuuletus oli otettu näin hyvin huomioon, tyttö hymähti harmissaan yrittäen etsiä jotain hyvää reikäisestä työstään.  photo Osa36132_zps348eab22.png "Etkös sinä saisi tuon helpomminkin tehtyä?" Ääni kysyi Inan vierestä. Tyttö tunsi sydämensä hyppäävän turhankin innokkaasti nähdessään juuri tuon palvelijan seisovan hänen vieressään. "Ja eikös sinulla ole muuta tehtävää täällä kartanossa, kuin minun käsitöiden tarkastelu?" Ina murahti tietämättä oliko enemmän harmissaan käsityönsä kunnosta vai sydämensä iloisesta tykytyksestä pojan läheisyyden huomatessaan.  photo Osa36133_zpse6cc541e.png "Eipä oikeastaan", poika tuhahti tyytyväisenä ja istahti Inan viereen pyytämättä lupaa jähmettäen tytön paikoilleen. Inan neulominen pysähtyi. Hän ei saanut käsiään liikkumaan sen enempää kuin kieltään, jonka hän nyt olisi halunnut olevan viiltävänterävä sanomisissaan. Siinä hän istui kuin typerä tytönhupakko paikoilleen jähmettyneenä pojan vain istuttua hänen viereensä. Kiroten hiljaa mielessään käytöstään Ina katsoi kauhuissaan ympärilleen kuinka moni muu kartanon asukeista oli todistamassa hänen hölmistynyttä käytöstään, mutta huoneessa olivat vain he kaksi.  photo Osa36134_zps2779e047.png  photo Osa36135_zpse99e9d75.png Ina tunsi kutimen tipahtavan kädestään lattialle pojan tullessa kiinni häneen kietoen samalla kätensä tytön hartian yli vetäen tyttöä lähemmäs omaa lämmintä vartaloaan. Ina kuuli suustaan pääsevän typerän kuuloisen hihityksen, jollaisia hän oli kuullut palvelutyttöjen päästävän, kun tallipojat kiinnittivät näihin huomiota. Ina tunsi repeävänsä kahtia. Toinen puoli hänestä halusi juosta kiljuen karkuun koko tilannetta, kun taas toinen puoli hänestä halusi kietoa itsensä tiukasti pojan ympärille unohtaen muun maailman säätyeroineen.  photo Osa36136_zps0ac1e353.png  photo Osa36137_zpsf7952cbd.png Omaksi kauhukseen Ina huomasi jälkimmäisen puolen itsestään voittavan hänen kääntyessä poikaa kohti kietoen kätensä tämän voimakkaan nuoren kehon ympärille ja antaen Timonin vetää itsensä lämpimään syliinsä. Hän oli lähempänä ketään kuin hän oli koskaan elämässään ollut ja tuo läheisyys oli aivan yhtä huumaavaa kuin loitsiminen ellei jopa huumaavampaa.  photo Osa36139_zps75e73eee.png Juuri kun Ina oli painamassa huuliaan pojan huulia vasten, Timon yllättäen tytön täysin työnsi Inan pois sylistään nousten hiljaa tuijottamaan ikkunasta ulos talvista merenrantaa. "Me emme saa! Sinä olet paronitar ja minä pelkkä palvelija!" Timon mutisi kuin muistuttaakseen todellisuudesta, joka heitä odotti. Heillä ei ollut tulevaisuutta yhdessä, ainakaan niin kauan kuin he halusivat tässä valtakunnassa asua.  photo Osa36141_zpsd898a6a0.png Ina ei välittänyt enää. Poika oli juuri sytyttänyt hänen sydämessään jotain, joka kaipasi täyttymystä. Hän nousi ylös kietoen kätensä pojan ympärille painaen itsensä poikaa vasten tiukemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tyttö halusi näyttää kuinka hänen kehonsa kaipasi Timonia ja juuri tätä. Hetken hän tunsi pojan vastaavan hänen kaipuuseen tämän kietoessa kätensä tiukasti Inan lanteiden ympärille painaen huulensa vaativasti tytön huulia vasten. Hetki oli kuitenkin ohi nopeammin kuin Ina olisi halunnut pojan vetäytyessä pois hänen syleilystään ja kadoten palvelijoiden tiloihin mutisten, etteivät he saisi, jättäen Inan yksin keskelle huonetta tuontien olonsa tyhjemmäksi kuin koskaan.  photo Osa36142_zps8e2c9184.png Ina tunsi ajatustensa pyörivän jättämättä tyttöä rauhaan. Vaikka hän kuinka pyrki ajattelemaan kaikkea mahdollista muuta, jokainen asia vei hänet kuitenkin Timonin luo. Vaikka hän ehkä itse hetkeksi välillä unohtikin, niin hänen kehonsa tuntui muistavan liiankin selvästi, miltä pojan kosketus oli tuntunut hänen ihollaan. Timon oli kuitenkin oikeassa heidän suhteensa tulevaisuudesta. Heillä ei ollut sitä, ellei Ina luopuisi asemastaan ja eläisi elämäänsä häpeässä. Toisaalta ei hänen äitinsä koskaan ollut vaikuttanut onnettomalta metsämökissään asuessaan.  photo Osa36143_zpsd4b2db59.png Ina ei saanut unta. Hänen kehonsa ei antanut tytölle rauhaa. Se kaipasi Timonia, se kaipasi enemmän, kuin mitä oli pojalta saanut. Hän halusi pojan kokonaan itselleen. Edes hetkeksi jos se ei muuten ollut mahdollista, mutta tuon hetken hän halusi itselleen. Jotain mitä muistella joskus, kun oli vanhempien sopimassa avioliitossa, kuten muut aatelistytöt.  photo Osa36144_zpsaa7c5070.png  photo Osa36145_zps6b457663.png Ina kurkisti käytävään todeten ovesta kulkemisen olevan mahdotonta. Käytävässä lepattivat vielä kynttilöiden tuomat heijastukset seinillä osoittaen kartanon väestä jonkun olevan vielä valveilla. Ina epäili Mikaelin maalailevan myöhään taas uusinta teostaan. Tyttö kuitenkin muisti loitsun, jonka oli muutama päivä sitten loitsukirjasta lukenut ja mieleensä painanut. Kaikessa rauhassa hän loi mielessään kuvan Timonista ja paikasta johon hän halusi siirtyä mutisten samalla sanat, jotka kirjasta oli lukenut.  photo Osa36147_zpse3a66fbd.png Laskeutumisessa oli vielä parantamisen varaa ja Ina tömähti kovaäänisesti lattialle saaden Timonin säikähtämään hereille unestaan yrittäen huitoa huoneeseensa tunkeutunutta murtovarasta. Ina katseli huvittuneena uneliasta poikaa, joka pyrki mahdollisimman nopeasti jaloilleen.  photo Osa36148_zps6fc3b674.png Poika katsoi pitkään välillä päätään pudistellen Inan aluspaitaan verhoiltua vartaloa ja valtoimenaan roikkuvia hiuksia, kuin uskomatta itsekään olevansa vielä hereillä. Ina ei osannut sanoa tai tehdä mitään. Jännitys kuristi hänen kurkkuaan ja vatsaansa nauliten tytön kiinni niille paikoilleen. Hänen aistinsa tuntuivat kuitenkin terävämmiltä kuin koskaan. Hän saattoi haistaa pölyn vanhasta seinävaatteesta ja turkista joka roikkui koristeena pojan sängyn päädyn vieressä. Tyttö tunsi seinälankkujen välistä vetävän kylmän pakkasilman tai tästä hän uskoi loputtomien vilunväreidensä ja koko kehonsa tärisemisen johtuvan.  photo Osa36150_zpse4986dea.png Tietämättä vieläkään oliko hän unessa vai hereillä Timon veti Inan lähelleen painaen huulensa tytön huulille. Jos tämä oli unta, niin hän ei halunnut vielä herätä. Oikeastaan hän ei halunnut herätä tästä unesta koskaan.  photo Osa36151_zps5d988b34.png  photo Osa36153_zps9b2d238c.png Timon nosti tytön syliinsä ja kantoi tämän sängylle pitäen tämän vielä tiukasti itseään vasten. Poika pelkäsi irrottaa otettaan tytöstä, jos tämä tai uni katoaisivat ja hän heräisi yksinään sängyssään pienessä hämärässä huoneessaan. Ina tuntui niin lämpimältä, niin todelliselta siinä hänen sylissään. Tämän tuoksu sai pojan aistit pyörimään ja maailman ympäriltä katomaan. Kunpa tämä voisi kestää ikuisesti, eikä hän juuri nyt keksinyt miksei voisi kestää. Ajatukset saivat hänet löysäämään otettaan tytön ympäriltä. Jos edes tästä unelmoiminen oli suuri virhe, jota hän ei saisi koskaan takaisin.  photo Osa36154_zpse3aeab30.png Inan pettyneet kasvot, tuo kaunis mutru, jonka tytön huulet muodostivat tämän pettyessä, toivat liian suuren kiusauksen, eikä poika voinut vastustaa olla kokeilematta miltä tuo mutruinen suu tuntuisi omien huulien alla. Hänen yllätyksekseen Ina kaatui sängylle vetäen pojan mukanaan kauas todellisuudesta, johon hän melkein oli herännyt, unelmaan jota hän ei ollut uskoa todeksi.
**** 

 photo Osa36157_zpsb88b31e5.png Talvi oli taipunut kohti kevättä ja Strongbown kartanon piha täyttyi elämästä Cathyn tavaroita hakevien vaunujen kaartaessa paronien pihalle. Palvelijoilla riitti kiirettä näiden kantaessa Cathyn matka-arkkuja pihalle, joihin oli pakattu tytön tärkein omaisuus, joista vaunut kuljettivat ne eteenpäin kohti linnaa ja nuorelle paronittarelle varattua huoneistoa. Lopulta tulivat vaunut, jotka olivat tarkoitettu tulevan kuningattaren noutamiseen vartiomiehineen.  photo Osa36158_zpsd51c462b.png Kuten ompelija oli luvannut, Cathyn puvut olivat ehtineet valmiiksi määräaikaan mennessä ja olivat nyt pakattuina matka-arkuissa. Henriett oli valinnut yhden hameista Cathyn ylle matkaa ja ensi esiintymistä hovissa varten. Mikael rutisti tytärtään toivottaen tälle kaikkea hyvää matkaan muistuttaen, että odotti tytärtään vierailulle hänen ja Henriettan syntymäpäiville keväällä, samalla tämä näkisi uudistuneen remontoidun ullakkohuoneiston, johon prinsessa Annabell asettuisi heillä asumaan.  photo Osa36159_zps4d38ec05.png Tätä päivää Henriett oli odottanut koko elämänsä, mutta silti nyt kun Cathy oli lähdössä, hän ei olisi halunnut päästää tätä matkaan. Hän ei voinut kun toivoa kaiken menevän hyvin. Henriett oli kuitenkin kuullut huolestuttavia uutisia linnan suunnasta, eikä olisi halunnut lähettää tytärtään keskelle kaikkea tuota sekasortoa. Kuningatar oli pidätettynä ja herttua Dramodredia etsittiin syytettynä maanpetoksesta kuningattaren kanssa. Nainen saattoi vain toivoa, että oli opettanut tytärtään tarpeeksi, ettei tämän makuuhuoneistoissa vierailisi ketään muuta, kuin hänen aviomiehensä.  photo Osa36160_zps961c13e7.png Ina yllättyi sisarpuolensa yllättävästä hellyydenosoituksesta tämän suukottaessa tyttöä poskelle. Ina ei kadehtinut Cathyn avioliittoa kruununperillisen kanssa, mutta hän kadehti tämän mahdollisuutta avioitua elämänsä rakkauden kanssa ja iloita siitä ystäviensä kanssa. Sitä mahdollisuutta ei elämä ollut hänelle suonut. "Lady Catherine, meitä odotetaan jo linnassa", kuului taustalta huomautus kuninkaan harmaahapsisen luottoritarin suusta, joka oli lähetetty kallisarvoista tyttöä noutamaan.  photo Osa36161_zps84c64a4f.png Cathy ojensi kätensä Elijahille, joksi mies oli itseään käskenyt kutsua pihalle ilmestyttyään. Tyttö tunsi vatsanpohjaansa kouraisevan niin surusta kuin jännityksestä siitä, mitä tulevaisuus oli hänen varalleen suunnitellut. Hän ei malttanut odottaa että näkisi Matildan, jonka pitäisi jo olla hänen huoneistoissaan laittamassa tavaroita paikoilleen. Uskomatonta, että hän saisi oman huoneiston, kun nyt hänellä oli ollut pieni, mutta oma, huone, johon olivat mahtuneet juuri sänky, viulu ja peili.  photo Osa36162_zpsbba9dd94.png Päivä oli kaunis ja ilma oli selvästi lämpiämään päin. Kevät oli selvästi tulossa, vaikka hitaasti tulikin. Elijah tuntui huomaavan jännityksen sekä haikeuden tunteiden sekasorron tytön sisällä ja rutisti rohkaisevasti Cathya kädestä ohjatessaan tämän samalla asettamaan jalkansa vaunun astinlaudalle.  photo Osa36164_zpsd8afca81.png Vaunut nytkähtivät liikkeelle ja Cathy loi silmäyksen loittonevaan kotikartanoonsa sekä talonväkeen, joka oli pihalle kertynyt hänelle hyvästiksi vilkuttamaan. Tyttö hymyili nähdessään melkein koko palvelijakunnan tulleen vanhempiensa taakse jättämään hyvästejään. Näitä hän ei enää varmaankaan näkisi, mutta vanhempansa hän tapaisi vielä. Leuka ylös ja kohti uusia seikkailuja, tyttö hymähti mielessään itselleen. Hän oli lukenut lauseen jostain kirjasta ja se tuntui sopivan hänen oloonsa paremmin kuin hyvin.
**** 

 photo Osa36166_zpsff6db1f3.png Ina tunsi vatsansa pyörivän ympäri ja aamupalan tunkevan ulos väkisin, vaikka hän kuinka yritti sitä sisällään pidätellä. Kauhuissaan tyttö juoksi kylpyhuoneeseen jättämään hyvästit jälleen kerran yhdelle aamupalalle. Välillä hän mietti, ettei pienielämä hänen sisällään antaisi hänen syödä yhtään mitään, mutta tytön lohduksi loitsukirjasta oli löytynyt reseptejä vatsaa rauhoittamaan ja vauvaa vahvistamaan. Hän ei vain ollut vielä ehtinyt keittelemään niitä.  photo Osa36167_zpsaca71985.png Hän ei ollut vielä kertonut kenellekään, ei edes lapsen isälle. Raskaus ei näkynyt, eikä hän millään halunnut tuottaa pettymystä omalle isälleen ja olla tyttö, joka toisi häpeän taloon. Silti hän ei voinut olla tuntematta kutkuttavaa onnen tuntemusta siitä, että hänen ja Timonin rakkauden yhdentymä kasvoi hänen sisässään. Ina ei ehkä pääsisi rakkaansa kanssa naimisiin, mutta hänellä olisi loppuelämän muisto tuosta ihanasta yöstä, jonka he olivat viettäneet. Silti hänen pitäisi kertoa Timonille ja hän oli päättänyt kertoa tuona yönä puutarhassa.  photo Osa36168_zps7353314d.png Timon asteli jännittyneenä puutarhan perällä olevalle kukkaiskäytävälle, joka oli jo kevään hiljalleen voittaessa näyttämässä jälleen elonmerkkejä. Hän ei tiennyt mitä Inalla olisi asiaa, mutta hän ei voinut pysyä poissakaan. Hän oli kuin kuollut, jos hän ei saanut olla rakkaansa lähellä, Inan läheisyys sai hänen sydämensä sykkimään ja heräämään henkiin.  photo Osa36171_zps74ac3bda.png Timon oli kietomassa käsiään tytön ympärille kun tämä riuhtaisi itsensä pojan otteesta. "Olen raskaana ja kyllä lapsi on sinun. Ei minulla muita ole ollutkaan!" Tyttö ärähti pelästyen itsekin tapaansa tuoda asia ilmi. Hän ei olisi halunnut kiukutella Timonille, mutta raskaus sai hänen tunteensa pahemmin sekaisin, kuin hän olisi voinut uskoa. "Minä hoidan kyllä asian. Älä huoli! Tämä ei sotke sinun elämääsi millään tavalla." Ina jatkoi ihmetellen itsekin edelleen kiukkuista äänensävyään. Tämä ei mennyt ollenkaan niin kuin hän oli suunnitellut.  photo Osa36172_zpsaf4045c1.png "Ihan kuin minä en haluaisi, että sinä sotkisit elämäni! Sinä olet jo sotkenut! Olet sotkenut ajatukseni ja kaiken! Minä en saa hetkeäkään rauhaa, kun mietin vain sinua, joten turha sinun minulle on kiukutella!" Timon huusi yrittäen muuttaa huutoaan kuiskaukseksi, jotta keskustelu ei kantautuisi koko kartanon tietoon.  photo Osa36174_zps090eb14a.png Ina aikoi karjaista vastauksen pojan lauseeseen juuri, kun tämä hänen yllätyksekseen polvistui hänen eteensä. Poika on ihan seonnut, oli ensimmäinen ajatus, joka hänen mieleensä ilmestyi, mutta Timonin ääni oli rauhoittava, kuten aina. Aivan kuin tämä olisi suunnitellut tekoaan jo vuosia.  photo Osa36175_zps162db28f.png "Ina Rembrant teetkö minusta maailman onnellisimman miehen ja tulet minun vaivaisen palvelijan vaimoksi?" Timon asetteli kysymyksensä jatkaen kiireesti Inan alkuhämmästyksen alkaessa muuttua epäilykseksi, "äitini vanhemmat kuolivat viime talvena ja heiltä jäi pieni mökki maaseudulle tyhjäksi. Äitini oli ainoa lapsi ja minä ainoa miespuolinen perijä, joten tuo mökki on minun. Mennään naimisiin ja karataan sinne, vain me kaksi ja pikkuinen. Kukaan ei ikinä löydä meitä ja saamme elää yhdessä."  photo Osa36176_zpsa0ca7758.png Pojan sanat ja harkittu suunnitelma sai tytön epäilemään että tämä todella oli miettinyt pitkäänkin ehdotustaan. Vaikka järki käski kieltäytymään, jokin hänen sisällään suorastaan vaati tarttumaan pojan tarjoukseen. Se kuulosti paremmalta kuin mitä hän uskoi aateliselämän tarjoavan hänelle, vaikkakin se kuulosti liian hyvälle ollakseen totta, mutta nyt hän ei halunnut murehtia siitä. Hän saisi rakkaansa ja kun he olisivat naimisissa, heitä ei voisi kukaan kuolevainen enää erottaa.  photo Osa36178_zpsc7b143ed.png Silmäpari katseli lehtien suojasta alhaalla olevan parin kuvottavan onnellista kohtausta. Hän ei ollut kuullut sanaakaan, mutta polvistuminen oli kertonut kaiken tarvittavan. Silmät vihasta leiskuen tämä lupasi, ettei Ina saisi koskaan onnellista loppuaan tuon vaaleahiuksisen pojan kanssa, joka näytti kuvottavan rakastuneen onnelliselta pitäessään tyttöä sylissään.
**** 

 photo Osa36182_zpsb74fa62b.png Ina etsi reseptiä, jonka oli varmasti nähnyt loitsukirjassaan. Hyvin yksinkertainen resepti, joka vaati vain tietämystä aineiden suhteista, mutta muuten jokaisen kuolevaisen toteutettavissa. Silti hänen isoisoäitinsä oli kirjan mukaan syytetty noituudesta ja poltettu elävältä tätä lientä tehtyään. Tyhmät tietämättömän ihmiset, jotka pitivät aivan kaikkea taikuutena, vaikka niin pieneen osaan hänen tekemistään asioista edes sisältyi todellista voiman käyttöä.  photo Osa36183_zpsec40b6d9.png Jännitys kupli hänen sisällä saaden Inan yhä innostuneemmaksi tulevista tapahtumista. Kaikki oli kuin sadusta, jossa onnellinen loppu odottaisi häntä. He karkaisivat heti aamusta Timonin kanssa suunnaten kirkkoon, jossa köyhäinpappi oli lupautunut vihkimään heidät. Keltään tutulta he eivät olleet uskaltaneet kysyäkään salavihkimistä.  photo Osa36184_zps7a360376.png  photo Osa36185_zps97ba2e50.png Resepti löytyi nopeasti juuri siinä mistä hän oli sen muistanutkin lukeneensa. Joskus hänestä tuntui, että reseptit kirjan sisällä vaihtoivat paikkaa sen mukaan kokiko kirja hänen nyt tarvitsevan kyseistä reseptiä vai ei. Liemi oli yksinkertainen hieman vadelmanlehtiä ja muutama valittu hieman harvinaisempi luonnossa kasvava ainesosa hänen oloaan helpottamaan karkumatkan ajaksi. Hän ei halunnut mitään pahaa tapahtuvan vauvalle ja isoisoäidin mukaan tämä resepti piti vauvan sisällä vaikka väkisin tapahtui sitten mitä tahansa. Nopeasti hän pullotti keitoksen ja laittoi pullon taskuunsa. Hän nauttisi tuon huomenna, jolloin sen vaikutus säilyisi mahdollisimman pitkään.  photo Osa36187_zps42e258ac.png Ina loi vielä viimeisen silmäyksen pieneen mökkiinsä, joka oli hänelle paljon kaivatun suojan tarjonnut talven ajaksi kehittää taitojaan. Hän kävisi myöhemmin hakemassa kirjan ja padan täältä uuteen kotiinsa maaseudulla, vaikka hänellä olikin tunne, että kirja ja pata seuraisivat jälleen hänen perässään, kuten olivat häntä alun alkaen seuranneet. Toiveikkaana huomisesta Ina sulki oven perässään ja lennähti luudallaan viimeistä kertaa kohti Strongbown kartanoa.
**** 

 photo Osa36188_zps3bcff148.png Pata kupli hiljaa kiihdyttäen tahtiaan kuin varoittaakseen ympärillään olevia lähestyvästä pahasta. Loitsukirja kuuli padan varoituksen ja sivut pyörivät eteenpäin sekoittaakseen kohdan, jota Ina oli viimeisenä selannut.  photo Osa36189_zps07e128ba.png Ilma padan takana tiivistyi imien ympäristöstään kaiken hyvän mitä siinä oli ikinä ollutkaan tuoden tullessaan vain vihaa, tuskaa ja inhoa. Pata päästi viimeisen pulputuksen kuin käskien kirjaa pitämään pintansa. He eivät paljastaisi salaisuuksiaan vaikka mikä heitä uhkaisi.  photo Osa36190_zps2b242c52.png Nainen ilmestyi tuosta vihan, tuskan ja inhon syvyydestä keskelle huonetta katsellen ympärilleen kuin halveksuen kaikkea näkemäänsä. Huoneessa haisi kuvottavalle. Ina käytti selvästi taitojaan hyvään, kuten arvata oli saattanut. Niin paljon hukkaan heitettyjä taitoja, nainen tuhahti ajatuksissaan yrittäen sulkea nenänsä tuolta kuvottavalta hajulta. Nopeasti hänen pistävät silmänsä kiinnittyivät huoneen perällä olevaan kirjaan, jota hän niin palavasti himoitsi omakseen.  photo Osa36192_zps3056d25c.png Uteliaana hän kumartui kirjan ylle nähdäkseen viimeisimmän sivun, jota Ina oli lueskellut. Nainen huomasi yllättyvänsä lukiessaan tekstiä rampajalan parantamisesta. Hän ei voinut ymmärtää, mitä tyttö tuolla ohjeella tekisi. Hän ei tarkkaillessaan tytön perhettä ollut nähnyt ketään rampajalkaa, jonka kanssa tyttö olisi ollut tekemisissä.  photo Osa36193_zps029bbd30.png Se ei ollut kuitenkaan se mitä hän niin kiihkeästi kirjasta halusi löytää. Yrittäessään kääntää kirjan sivua opus pamahti kiinni jättäen hänen kätensä kipeästi sen vanhojen paksujen nahkaisten kansien väliin.  photo Osa36194_zps480b16f6.png Nainen hieraisi kipeästi kihelmöivää kämmentään luoden pistävän katseen kirjaa kohti. Kirja ei selvästikään aikonut paljastaa hänelle salaisuuksiaan. Vajoten hetkeksi ajatuksiinsa nainen siirtyi keskelle huonetta kaivaen sauvansa esille.  photo Osa36196_zps1fd2894d.png  photo Osa36197_zps6a9dc5a2.png Pettymys velloi hänen sisällään ajatuksesta, ettei pääsisi lukemaan kirjan salaisuuksia, mutta pahempaa olisi se, että Ina ehtisi opiskella yhtään enempää tuosta kirjasta tai että tuo kirja siirtyisi enää seuraavalle Inan väistämättömän kuoleman jälkeen. Hitaasti mutta varmasti naisen suusta kantautui hiljainen loitsu, joka tuntui kuiskivan itseään yhä uudestaan ja uudestaan mökin puisista seinistä luoden vihreän loisteen kohtaan, johon nainen sauvallaan osoitti.  photo Osa36198_zps3b89b0e3.png Äkkiä vihreä loiste välähti nostattaen mökin lattiasta liekit korkealle ilmaan. Nälkäiset liekit levisivät nopeasti hamuten itselleen yhä enemmän ja enemmän syötävää tyytymättä silti mihinkään. Niiden oli saatava kaikki.  photo Osa36199_zps72f935d3.png Nauru, joka olisi saanut kuuliansa veret seisahtumaan niille sijoilleen, kaikui pitkin mökin vanhoja hirsiseiniä. Nainen ei nauttinut mistään niin kuin asioiden tuhoamista ja kaikkein suurimman nautinnon hän koki saavansa Inan elämän tuhoamisesta. Inan josta olisi ajan saatossa saattanut kehkeytyä liiankin voimakas vastustaja, mutta joka kohta olisi poissa hänen huolistaan.  photo Osa36200_zps27d42af2.png Luoden vielä viimeisen nautinnollisen silmäyksen nälkäisiin liekkeihin, jotka nyt tavoittelivat jo pataa saaden raudan hehkumaan punaisena kuumuudesta, nainen loi mielessään kuvan turvapaikastaan johon halusi matkata. Mutisten siirtymisloitsua naisen huulet kaartuivat entistä nautinnollisempaan hymyyn. Lattialla oli viesti Inalta tämän isälle. Hän täytyi näemmä kiirehtiä sopivaa hametta valitsemaan, sillä hänellä oli huomenna vihkiäiset, joihin morsian halusi varmasti kuollakseen naisen osallistuvan. Veret seisauttava nauru kaikui mökin vanhoista seinistä liekkien nälkäisen roihunnan säestäessä emäntänsä naurua imien siitä itseensä yhtä enemmän voimaa vielä kauan sen jälkeen kun nainen oli kadonnut samaa tietä kuin oli tullutkin.

****

  Osa oli varsin Ina painotteinen, mutta samalla pohjusti vähän tämän kierroksen noitien osaa...
Täytyy sanoa, että on ollut vaikea keksiä mitään tapahtumia perheille sillä aikaa,

kun poitsut on yliopistolla vaikuttamassa. Pinewoodin yliopisto vie näiltä yhden kierroksen eli ensi kierroksella pitäisi sankarien jo palata koteihinsa.

Parin viikon päähän yritän taas kasata lisää osia tänne..

Tällä kertaa olisi luvassa otoksia aatelisten yliopisto elämästä ;)

Kommenttien jättäminen piristää aina mieltä ja lisää innostusta kirjoittamiseen ;) !

16 kommenttia:

  1. Vihdoin viimein taas paronit, miun lempparit <3 Tosi hyvä osa!
    Ihanaa että Ina löysi rakkauden, mutta ei taida kaikki nyt mennäkkään ihan suunnitelmien mukaan sitten. Mulla on kaikenlaisia veikkauksia mitä Inalle ja vauvalle vois tapahtua... :o

    Catherine sitten lähti. Ihanaa nähdä hänet sitten Ludin kanssa, mutta luultavasti tulee jotain mutkia matkaan näilläkin kahdella; eihän Pinewoodilla oikein kenelläkään ole onnellisia loppuja. Ja varsinkaan kun tuleva mies on kuningas, tiedä minkä alkoholiongelman Ludi-parka saa kun äitinsäkin varmaan teloitetaan yms yms.

    Tavataanko me kuningatar ensi kierroksella kuninkaallisten osassa tai jossain muussa? :) Vanha kunnon Rosie on kumminkin mun yks lempparisimejä Pinewoodissa.

    Ja parin viikon päästä nähdään taas Pinewoodin komeat poitsukat! <3 Can't I wait... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa tietää, mitkä perheet lukijoihin vetoavat, kun itsellä on tietysti omat suosikit, joita mielellään pelailee ja joista kirjoittelee..

      Pinewoodissa harva asia tuntuu menevän simien tahdon mukaisesti. Inan, Timonin ja näiden syntymättömän vauvan kohtalosta tämän kierroksen extra-perhe osassa ;) ...

      Cathyn ja Ludin elämä tulee varmasti olemaan kivinen, mutta eiköhän jokainen avioliitto loppujen lopuksi aina välillä ole? Ludilla tulee varmasti olemaan oma mielipiteensä isänsä elämästä ja äitinsä kohtelemisesta, mutta siitä kanssa myöhemmin ;) !

      Kuningatar on kyllä mukana ainakin ensi kierroksella.. Pidän itsekin tästä kovasti ja tämä on myös omia lemppareitani herkkänä hahmona kovien hahmojen joukossa.. En ole ihan vielä päättänyt mitä tälle edes loppujen lopuksi tapahtuu.

      Vähän tuo keski poitsujen julkaiseminen, mutta nythän niiden ensimmäinen osa on luettavissa :)
      Upea kuulla, että pidät Pinewoodista!
      Kiitos ihanasta kommentista!

      Poista
  2. Ah, ihanaa taikuutta oikein kunnolla ja miltein koko osan mitalta :). Inan touhut mökissään oli hienosti kuvatta ja kirjoitettu ^^.. Timonin vaikeneminen hieman yllätti. Odotin jonkunlaisen skandaalin syntymistä, mutta meneehän skandaalista romantiikkain :D.
    Ehdottomasti suosikkikohtaukseni oli kyllä myös tuo loitsukirjan puhe/ajattelu. Ja naisen ilmaantuminen. Tapaammeko Roosan? Tai jotain Roosasta? Toivottavasti, sillä Roosa oli yksi mielenkiintoisimmista ja erikoisimmista hahmoista. Ja no...jotenkin tykästyn näihin pahan tuojiin aina ensimmäisenä. Mielenkiinnolla odotan, että mitä olet tästä eteenpäin sunnittelemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että on todella herkullista kirjoitella taikuuttaomaavista simeistä!! Näillä kun voi hieman irroitella ja tehdä asioita, joita muilla aikalaisilla ei oikein ole soveliasta tehdä.
      Roosa... Hmm.. No en minä turhaan tämän silmiä koodannut uudestaan, joten eiköhän Roosa vielä jotain tavata... Täytyyhän Pinewoodissa pahis olla ja kuka nyt kuvittelee pääsevänsä noidasta eroon hirttämällä?

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  3. Huu, Roosaltahan tuo vaikuttaisi! Harmi, etteivät Timon (ja Pumba) eiku siis Timon ja Ina näköjään saakaan toisiaan. Näille säätykuilujen yli kurkottaville pareillesi harvemmin käy kauhean hyvin.

    Minusta ihaninta Pinewoodeilla on juuri tuo sinun romantiikkakuvailusi, ihanan eläytyväistä :3 Romansseja syttyy ja sammuu ja tukahdutetan ja rakkaudella on suuri osa. Oikeastaan sinulla naiset ovat pääosassa ja miehet vähän statisteja, feminismi for the win! Thoudellakin!

    Noituuttakin olet kuvannut hyvin (rovioineen myöten, huih!). Yleensä suhtaudun skeptisesti taikuudella leikkimiseen tarinoissa, koska se tehdään niin kliseisesti ja surkeasti, mutta onneksi sie olet mahtava! Innolla uusia kiemuroita odotellen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naiset nyt on olleeet aika voimakkaasti tällä kierroksella varsinkin pääosassa, kun miehet todella ovat tuolla yliopistolla. Yritän kyllä todella kirjoittaa tasapuolisesti molemmista sukupuolista, mutta ei se vain näytä onnistuvan. Yritän kuitenkin kyllä :) ... Katselen edellisten osien päähenkilöitä (kumpaa sukupuolta tämä on ollut) ja yritän sitten kertoa seuraavan osan toisen sukupuolen näkökulmasta. Riippuu aina kovasti siitä, miten tämä juonen kannalta on mahdollista..

      Rakkaus on "helppo" aihe kirjoitella ja sen eri muodot (sen puuttuminen, ihanuus ja välimuödot) ovat usein läsnä jokaisen ihmisen elämässä, joten miksi ei simienkin? Kävisi tylsäksi höpötellä vain siitä, mitä simit puuhailevat ja talousasioista :D ... Noituus on mielestäni ihana aihe kirjoitella sen antamien vapauksien vuoksi. Yritän olla menemättä överiksi kirjoittelussani siitä.. Pitää taikuuden "luonnonläheisenä"..
      Kiitos päivää piristävästä kommentista :D

      Poista
  4. Oi, arvaapa oliko ihana taas lukea tuotoksiasi? No oli :3 Voi että, mie niin rakastan tätä sun kirjotustyyliä, kun sie oikein eläydyt ja teksti vie vaan mennessään! ♥
    Ihanaa, ihanaa, että romantiikka kukkii (tosin salassa) paroneillakin! Ina ja Timon sopii muuten aika hyvin yhteen, tuitui :3 Ja voi että instant aww-reaction kun Timppa kosi! Voi että, tuollaisia miehiä saa etsiä :--D Onneksi mokoma sattui Inalle, jota (toivottavasti) osaa arvostaa kultaansa.
    Mutta joo, ihanasti kirjoitat ja kuvat oli taas täyttä kultaa. Jatkoa tulemaan kunhan vain ehdit (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihana kuulla, että pidät sepustuksistani ♥ !
      Timonin ja Inan rakkaus lähti parista itsestään Timonin kasvettua teiniksi. Nämä kun pitivät niin kovasti toisistaan, niin päätin yhdistää parin tarinassakin. Timon on kyllä varsinainen unelmamies luonteeltaan tuohon aikakauteen tuotuna. Parin jatkoa nähdään muutaman osan päästä extrassa, joka on tällä kierroksella juuri Rembrantin siskosten puuhista ;) .

      Kiitos sydäntä lämmittävästä kommentista!

      Poista
  5. Voi miten mahtava osa jälleen! Todella upeasti kirjoitettu, etenkin Inan ja Timonin suhde ja heidän tunteet oli tosi hyvin kuvattu. Yksi parhaimpia kohtia oli myös tuo loppu, padan ja loitsukirjan käymä "keskustelu", jota muutkin ovat ihailleet. Se todella toi kohtaukseen pahaenteisyyttä. Mutta kuka olikaan tuo salaperäinen nainen. Roosaa on veikattu, ja häneltähän tuo todella näytti.. Mutta Roosahan on kuollut. Ettei olisi kolmas sisko, Ida? Vaikka senhän pitäisi olla saman ikäinen kuin Ina, enpäs tiedä.. Kuka ikinä onkaan, ei kuulosta hyvältä Inan ja Timonin kannalta. Toivoisin kuitenkin kaiken päättyvän heidän kohdallaan hyvin, vaikka pahalta näyttääkin. Säätyerot yleensä johtavat katastrofeihin :D Jatkoa odottelen erittäin suurella innolla ja mielenkiinnolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista :) !
      Taisitkin olla ensimmäinen joka muisti Idan siskossarjasta... Ei tarina tämäänkään osalta ole vielä ohi, vaikka Inasta äitinsä voimien perijä tulikin ;) ! Timonin ja Inan tarinan kohtalo selviää pitkälti Rembrantin perheen osassa ja mysteerinen nainen selviää myös jo tällä kierroksella..

      Ihana kuulla, että pidit kirjoituksistani ja kiitos vielä kerran kommentista!

      Poista
  6. Onpa hienoa lukea jälleen tarinaasi! On aina ihailtavaa, kun pitkän tauon jälkeen Pinewood herää jälleen henkiin! En tiedä tauon syytä, mutta ei niitä turhaan kukaan pidä. Hienoa että jaksat yrittää uudelleen. .-) Minulla on ollut sims-lukemistauko, ja nyt yritän selviytyä suuresta lukujonosta.

    Olin hiukan pihalla koko osan ajan, enkä osaa yhdistää tapahtumia suurempiin kuvioihin hienosta ja kattavasta kertauksesta huolimatta. Mutta ei se haittaa. .-) Tekstisi ovat tosi hienoja ja hyvin kuvailevia. Eloisalla kielellä kirjoitettua sekä hyvin perusteltuja.

    Inan ja Timonin tarina oli todella suloinen. Kun Ina on valmis luovuttamaan ja tyytymään pelkkiin nuoruuden muistoihin, Timon suunnittelee samanaikaisesti yhteistä tulevaisuutta kaukana. Hauskaa, että kerrankin rikkaasta ja köyhästä tulee pari. Mutta ikävyyksiä on luvassa. Jos oikein tulkitsen, loppukohtauksen nainen on se aiemmin teloitettu noita. Nyt kyllä palaa hieno taikamaja, höh.

    Jee, Cathy sai uusia vaatteita. .-D Oli jotenkin huvittavaa, kun tytön "pieni" omaisuus siirrettiin hevosten vetämään jutskuun (en löydä nimeä). Kauhea läjä arkkuja ja muuta siinä ympärillä. .--D Henriett huomaa perusihmisen tyyliin kaiken hyvän vasta silloin, kun se on jo lähdössä pois.

    Olen taas puoliteholla, ja kommentti on kaikkea muuta kuin järkevä. En tunnu löytävän oikeita sanoja, mutten myöskään viitsi jättää kommentoimista huomiselle. Toivottavasti tämä pikkuisen edes piristää mieltäsi. .-) Noin, ja sitten lukemaan psykologiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä Pinewoodista missään vaiheessa ollut luopumassa, oma elämä vain tuntui tulevan niin pahasti pelaamisen ja kirjoituksen tielle, ettei vain ehtinyt koneelle istahtaa... Eikä pitkästä tauosta johtuen mikään ihme, jos ei meinaa juonta täysin muistaa.

      Hauska, kun pidit tuosta Cathyn kodistaan "poistumis" kohtauksesta. Olen itse niin onnellinen, kun saan Strongbown tontille vähän tilaa, kun simit muuttelevat uusiin koteihinsa. Henriett on todella perusihminen tuossa asiassa, kuten sanoit.. Kaikki hyvä huomataan vasta liian myöhään eli yleensä silloin kun ne ovat joko juuri poistumassa tai poistuneet elämästä. No saa tämä prinsessa Annabellan itselleen miniäksi koulittavaksi.

      Kiitos oikein piristävästä kommentista :) !
      Ei sillä mitä kirjoittaa ole oikeastaan väliä, vaan sillä että jättää merkin itsestään, vaikka näänhän minä paljon jo tilastoistakin ;)

      Poista
  7. Tulipa sitten lukaistua kaksi osaa putkeen ja tykkäsin. Kyllä sä vaan oot taas tehnyt hyvää jälkeä niin kuvien, kuin tekstien osalta.
    Vai että ilkeä noita putkahti taas häiriköimään viattomia ihmisiä. Tämähän kehittyy vallan jännittäväksi ja jään odottamaan jatkoa innolla, kuin myös vastavisiittiäsi MacBeareilla. :)
    Näemmä Plumb Bob Keepistä ja Medieval Smithtystä on ollu sulle hyötyä ja hyvä niin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska nähdä sinuakin täällä kommentoimassa ja kiva kuulla että tykkäsit:) !
      PBK ja Smithy on kyllä varsinaisia aarreaittoja näiden tavaroiden suhteen. Niissä tulee usein pyörittyä ja päivityksiä etsittyä.
      MacBeareilla on pitänytkin jo pitkään käydä lukaisemassa osia, mutta mokoma lukujono on niin kauhean pitkä... Mutta ehkäpä nyt voisin sinne inspiraatiota omaan tarinaan mennä hakemaan ;) ..

      Poista
  8. Ina on perinyt äitinsä vapaamielisemmän ajattelutavan siihen, mitkä asiat ovat häpeäksi ja mitkä eivät. Ei tämän äidillekään kukaan uskaltanut sanoa mitään kolmesta lehtolapsesta, olihan tämä sentään mitä oli... Inan suhteen mulla on ajatukset ollut aika kauan selvänä, mutta Timon astui kuvioihin vasta kasvettuaan.. Pari oli niin hullaantunut toisistaan, että pakkohan se oli käyttää hyväksi. Nainenpa hyvin musitutti Roosaa ulkonäöltään... Tämän henkilöllisyys kyllä vielä selviää jo tällä kierroksella. Mukava kuulla, että pidät asiaa mielenkiintoisena juonena ;) ... Siinä olet kyllä oikeassa, ettei nainen hyvissä aikeissa paikalla ollut.

    Teinitytöt karkailevat hiljalleen niihin perheisiin, joihin nämä naitetaan. Tuleehan paroneillekin "vastalahjana" prinsessa Annabella asustelemaan... Paronien perhe on ikävän ylikansoitettu kaikkine jäsenineen, joten olen itse todella tyytyväinen, että sinne tulee hieman edes tilaa..

    Naisten arvostus saisi kyllä olla hieman parempi, mutta aatelisperheissä tämä valitettavasti menee juuri noin... Perijöiden synnyttäjiä. Ei näillä oikein muuta tekemistä ole, kuin näyttää kauniilta. Cathy on varmasti onnellinen Ludin rinnalla, ainakin onnellisempi, kuin olisi muiden aatelispoikien kanssa ;) ...

    VastaaPoista
  9. Tervehdys myös minulta koomailijalta!
    Tinasta ja Timonista kehkeytyi kyllä varsin hauskannäköisiä nuorukaisia, mielenkiintoinen yhdistelmä kumpiakin vanhempia. Leonard näköjään vieläkin muistaa Edithiä, vaikka ei paikalla oliskaan.
    Henriett näyttää myös olevan aivan ennallaan - jokaisen oma mielipide sitten, onko kyseessä hyvä vai huono asia.
    Pidin osassa hyvin paljon sekä Catherinen että Inan päänsisäisistä mietteistä, jos sen nyt näin voi ilmaista (voi, kun äidinkielenopettaja ei ole paikalla. Hii), kuten Cathyn mietteet avioliitosta ja Inalla omista taikavoimistaan ;)

    Ja Inan ja Timonin romanssi tuli kyllä aika yllättäen, ja uskon sen olevan pelkästään hyvä asia ;) Ja hiiskatin hienosti kirjoitettunakin, vieläpä. Onneksi Ina pystyy pitämään Timonin kanssa saamansa lapsen ja pari ehti vielä naimisiinkin <3 Rupean pian lainailemaan rakkauslaulujen lyriikoista jos menee vielä suloisemmaksi.

    Mutta lempikohtaus jos pitäisi valita, se olisi ehdottomasti tuo viimeinen. Komppaan Tylleröä, jotenkin aina kiinnostun niistä henkilöhahmoista joilla ei ole se yhteisön etu päällimmäisenä mielessä ;) Mutta onkos se Ida vai Roosa? Saattaisi olla kumpi tahansa, sillä olihan Roosa opettanut Idalle varmaan jotakin hyödyllistä ja mikäs tosiaan pahan tappaisi? (Ja mielikuvitukseni laukkaa valtoimenaan, mutta entäs jos se oli Roosa Idan ruumiissa? Hrr.)

    Kirmaan pää viidentenä raajana lukemaan seuraavia osia heti, kun saan sekä netin että aivoni toimimaan ;D

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!