24.8.2012

3. Extra: Sommers-Luostari

Photobucket
77 kuvaa

Extrassa on kohtauksia, jotka eivät sovi herkimmille ja nuorimmille lukijoille!

Tämä lyhykäinen osa on omistettu syntymäpäiväsankari Vupiille!

Saa nähdä mitä pidätte...
Olen kovasti odottanut, että saan julkaista tämän. Hieman erilainen muistojen täyteinen osa.
En ole ennen tehnyt "muistelmia", joten hieman jänskättää, miten onnistuin!
Reippaasti lukemaan!

Photobucket
Photobucket
Päivät luostarissa olivat yksinäisiä. Kylmät kiviseinät seisoivat hiljaa pystyssä yhden ainoan asukkinsa ympärillä. Työntäyteiset päivät seurasivat toisiaan Marian eläessä muistojaan yhä uudestaan ja uudestaan. Lumettomina aikoina hän hoiti luostarin valtavaa puutarhaa. Kun puutarhaan ei lumen takia ollut menemistä, nunna teki käsitöitä, maalasi ja jakoi puutarhasta saatua satoa nälkäisimmille Pinewoodilaisille, jotka talven pitkinä pimeinä päivinä häntä välillä tulivat tervehtimään.
Photobucket
Photobucket
Yksin hän söi ja kokkasi, kuunnellen vain vanhojen lattialautojen narahtelua liikkeen alla. Ennen hänellä oli ollut kaikkea, nyt yksinäisyys valtasi hänet iltaisin auringonkin jätettyä hänet yksin muistojensa keskelle.
Photobucket
Photobucket
Ennen ruoka-ajat olivat olleet iloinen tapahtuma niiden vakavuudesta huolimatta. Siinä he muiden noviisien kanssa istuivat syöden ruokaansa, Abbedissan ja muiden nunnien jälkeen, tiukan valvonnan alla.
Photobucket
Maria muisti nuo ajat nyt elämänsä onnellisimpina. Hän oli ollut onnea jäädessään eloon, mutta silti hän ei välillä voinut olla miettimättä, että olisi mieluummin parhaan ystävänsä Rudyn seurassa taivaassa, kuin kaiken kokemansa jälkeen yksinäisenä rikkimenneenä ihmisenä hautautumassa muistojensa maailmaan. Maria sulki silmänsä nauttien lautasten kolinasta altaassa. Joskus silmät kiinni hän saattoi kuvitella, ettei ollut yksin, vaan Rudy oli hänen vieressään kuten ennen, ottamassa astioita hänen kädestään kuivattavaksi. Silmänsä avattuaan hän oli kuitenkin aina yhtä yksin kuin ennenkin.
Photobucket
Photobucket
Hiljaa Maria laskeutui alas kappeliin lausumaan iltarukouksensa, kuten aina illallisen jälkeen ennen nukkumaan menoa. Hän muisti hyvin tuon kamalan illan, kun hän oli tässä samassa paikassa jähmettyneenä paikoilleen, kuuntelemassa Rudyn viimeisiä huutoja. Niiden muistaminen sai Marian sydämen itkemään verta, vaikka tapahtuneesta olikin kulunut jo aikaa.
Photobucket
Heidän entinen huoneensa oli vieläkin tyhjänä. Kukaan ei ollut uskaltautunut luostarielämään vallankumouksen jälkeen. Maria oli säilyttänyt kaiken kuten ennen. Huone tuoksui yhä samalta kuin vuosia sitten.
Photobucket
Rudy oli läikyttänyt piparminttua matolle, eikä haju ollut koskaan lähtenyt. Maria saattoi vieläkin muistaa ystävänsä lempeän katseen heidän juorutessaan nunnien puuhista. Hän muisti Rudyn jokaisen ilmeen ja katseen kun tämä vielä oli hengittänyt ja jakanut elämän ilot ja surut Marian kanssa iltaisin kynttilän hohteessa.
Photobucket
Marian tunsi vatsansa pakottautuvan ulos. Muisto Rudystä sai nunnan vain voimaan pahoin. Silti hän ei antanut itsensä unohtaa ystävänsä elottomia kasvoja. Ei! Hän ei saanut unohtaa. Rudyn kohtalon hän vielä kostaisi ja omansa.
Photobucket
Saattoi hänen pahoin voinnilleen olla muukin syy. Maria hieraisi hellästi vatsaansa, jonka kumpua tuskin vielä huomasi. Naisen suupielet pyrkivät väkisin hymyilemään. Tulevaisuudesta hän ei tiennyt, mutta tämän pienen veijarin hän oli päättänyt pitää.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Maria katsoi vieressään olevaa tyhjää paikkaa. Arthur oli ilmestynyt lohduttoman näköisenä kaksi kuukautta sitten luostarin portaille. Maria ei ollut varma, mitä oli tapahtunut, mutta jossain vaiheessa hän oli huomannut, ettei ollut enää yksin omassa sängyssään. Hän ei tiennyt olisiko nauranut vai itkenyt, mutta tuo yö oli tuonut hänen elämänsä kuitenkin suuren lohdutuksen. Muutaman kuukauden päästä hän ei olisi enää yksin.
* * * *
Photobucket
Photobucket
Talonpojat auttoivat usein luostarin puutarhan hoidossa. Maria kuitenkin jakoi ruokaa sitä tarvitseville talvisin, kun ruoka oli vähissä. Viime vuoden sato oli ollut loistava, mutta nyt verot olivat nousseet suuresti uuden kuninkaanlinnan rakennustöiden takia, joten sadon pitäisi todella onnistua tänä vuonna, jos mieli ruokkia perheensä talvella.
Photobucket
Photobucket
Maria saattoi vielä nähdä sielunsa silmin, kuinka kasvimaa oli ennen kuhissut elämää mustavalkoisien asujen muodossa. Noviisit olivat hoitaneet kasvimaan muutaman nunnan valvoessa heidän töitänsä.
Photobucket
Kun silmä vältti, he livistivät aina muiden noviisien kanssa kaivon varjoon nauttimaan kesäpäivän lämmöstä. Hiljaisesta lämpimästä tuulesta, joka kuljetti mukanaan tuoksuja valtamerten takaa ja juttelemaan niitä näitä, silloin niin tärkeinä pitämiään asioita, jotka nyt tuntuivat merkityksettömiltä.
Photobucket
Maria saattoi yhä tuntea tuon tuoksun, eihän se ollut mihinkään muuttunut. Elämä vain oli muuttunut. Kuolema korjannut mukaansa kaikki kenestä hän todella välitti ja ketä hän rakasti. Muistoihinsa uponneena Maria nappasi portailta tyhjän hedelmäkorin. Hedelmiä poimiessaan hän saattoi vielä hetken kuvitella, että Rudy oli hänen vieressään oman puunsa hedelmiä korjaamassa.
Photobucket
Samalla tavalla hän oli ollut hedelmiä keräämässä, kun ne miehet tulivat. Vaativat Glassgown suvulle luostarin ja kirkon uskollisuutta, jotta nämä voitaisiin kruunata kuninkaaksi Strongbown sijaan. Vallankumous, ajassa jo niin kaukana, mutta silti sydämessä niin lähellä.
Photobucket
. Abbedissa oli neuvotellut pitkään Pinewoodin tuolloisen piispan kanssa ja todennut, ettei ihminen jakanut valtaa vain Jumala. He eivät siis tukisi Glassgown suvun valtapyrkimyksiä.
Photobucket
Oven takana Maria oli kuunnellut, kun Abbedissa oli käskenyt arvollensa sopimattomalle tavalle miehiä poistumaan välittömästi luostarista. Maria saattoi vieläkin muistaa Abbedissan korkeaksi huudoksi kohonneen yleensä niin tasaisen rauhoittavan äänen.
Photobucket
Naureskellen miehet olivat poistuneet Abbedissan työhuoneesta. Maria oli juuri ehtinyt väistää, kun ovi avautui ja Glassgown kannattajat, joita Maria ei suostunut kutsumaan ritareiksi vieläkään, olivat astelleet huoneesta. Maria tunsi katseiden hipovan itseään tytön niiatessa pitkään ja syvään sotamiesten poistuessa. Tuon lyhyen hetken aikana hänen tulevaisuutensa oli saanut uuden yksinäisen muotonsa.
Photobucket
Maria löysi Abbedissan tuijottamassa ikkunasta ulos ajatuksiinsa kadonneena. Marian kysyttyä oliko kaikki kunnossa, nainen oli vaatinut Marialta lupauksen. Lupauksen kestää mitä tahansa, tehdä mitä tahansa saadakseen elää ja ylläpitää luostaria. Maria oli luvannut saadakseen vanhan naisen sydämelle edes hetken keveämmän olon. Silloin hän ei vain ollut tiennyt, mitä oli mennyt tekemään.
Photobucket
Muistojen tulviessa Maria säntäsi jälleen antamaan ylen. Hän ei kaivannut tällaista elämää, kunpa hän olisi jättänyt oven takana hiiviskelyn ja lupauksen Abbedissalle väliin. Ilman niitä hän saattaisi olla nyt Rudyn luona taivaissa leikkimässä taivaallisella kedolla.
Photobucket
Maria kuuli itseään huudettavan pihalta. Talonpojat olivat saaneet työnsä valmiiksi. Kiitollisena avusta Maria sulki Diana Stonen syliinsä rutistaen naisen nälkiintynyttä, mutta vahvaa kehoa itseään vasten. Vietettyään päivän kasvimaalla nainen tuoksui juuri samalle kuin Rudykin. Mullan rikas tuoksu sai Marian silmiä polttelemaan kaipuusta.
* * * *
Photobucket
. Väsyneenä vatsansa asukin myllerryksestä, Maria kaivautui lakanoiden väliin aikaisemmin kuin pitkään aikaan. Hän kaipasi vain hetken unta ja unessa hän ei olisi yksi.
Photobucket
Photobucket
Uni vei hänet takaisin ajassa tuohon kohtalokkaaseen iltaan. Siinä he olivat kaikki koolla viimeistä iltaa. Maria tunsi saman onnen ja rauhallisuuden kuin silloin vuosia sitten istuessaan tuolla sohvalla käsitöitä tehden. Abbedissan lukiessa heille Pinewoodin historiasta ja Strongbown kuningassuvusta kertovaa kirjaa. Kaikki olivat olleet niin onnellisia ja varmoja siitä mitä tulevaisuus toisi tullessaan.
Photobucket
Heidän olisi pitänyt kuulla ne. Rautaiset askeleet pihamaalla, jotka uhkaavasti lähestyivät luostarin ovea. Jos he olisivat kuulleet ne, asiat voisivat olla toisin. Rakas Rudykin olisi ehtinyt piiloutua kunnolla.
Photobucket
Äänekäs paukutus ovelta vasta herätti heidät kuuntelemasta Abbedissan huumaavaa tarinaa Stronbown jaloista ritareista.
Photobucket
Abbedissa käski hätääntyneenä noviisien piiloutua. Maria ei kuitenkaan halunnut. Hän ei jättäisi Abbedissaa. Olihan hän tehnyt tälle lupauksen puolustaa luostaria.
"Maria, piiloutuminen on nyt se, jolla sinä voit puolustaa luostarin jatkuvuutta tulevaisuudessa!" Olivat viimeiset sanat, jotka Maria Abbedissan huulilta kuuli.
Photobucket
Maria tunsi Rudyn lämpimän käden kiertyvän omaansa. Rudyn lempeä, mutta päättäväinen kiskaisu kertoi Marialle, että nyt olisi aika. Imien itseensä Rudyn ympärillä hehkuvaa turvallisuutta ja rohkeutta Maria seurasi ystäväänsä kellarin kappeliin.
Photobucket
Maria tuli piilotetuksi alttaripöydän taakse. Paikkaan, joka oli ehdottomasti kielletty noviiseilta. Tytön vastustellessa kiellettyyn paikkaan menemistä, Rudyn ilme kertoi, ettei tytöllä olisi vaihtoehtoja. Maria itkeä nyyhkytti pitäen yhä Rudyn turvallisesta kädestä kiinni.
Photobucket
"Kuningas Albert Glassgown nimissä otan valtaani tämän luostarin! Teille ei käy kuinkaan, jos lupaatte tukenne uudelle kuninkaalle. Piispa teki oikean ratkaisun toivon, että tekin osaatte olla järkevä." Glassgown kapinallisjoukkojen johtajan luennointi kaikui luostarin kiviseinissä.
Photobucket
"En ikinä, vaikka se olisi viimeinen tekoni!" Abbedissa maanitteli matalalla äänellä "Meidän uskollisuutemme kuuluu aina ja ikuisesti Strongbowlle tekisitte sitten mitä tahansa!" Abbedissa jatkoi käskien miehiä vielä häipymään luostarista tällä sekunnilla.
Photobucket
"Omahan on valintanne!" Johtaja naurahti ja antoi merkin takanaan seisoville kapinoitsijoille ja niin helvetti pääsi irti.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Huuto ja vaikerrus. Sitä Maria ei ikinä saattanut unohtaa. Kapinoitsijat teurastivat avuttomia naisia, joiden paras ase oli raamattu. Maria saattoi tunnistaa abbedissan kivuntäytteisen huudon noista kaikista vaikerruksista. Sitten tuli hiljaista, niin kovin hiljaista. Maria kömpi ulos piilosta rukoillakseen sivualttarilla, mutta Rudy käski tytön pysyä edelleen piilossa. Viimeisen kerran Maria näki rakkaan Rudynsä hymyilevän hänelle rohkeasti, tytön lähtiessä piilostaan selvittämään, mikä tilanne ylhäällä oli. Tuota hetkeä Maria katui ikuisesti.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Kauhukseen Rudy sai huomata ylöspäästyään, etteivät miehet olleetkaan lähtenyt. Aikaisemmin ylläkerrasta kuuluneet kauhun huudot olivat vain sumentaneet tyttöjen käsityksen hiljaisuudesta. Maria saattoi kuulla kaiken. Rudyn viimeiset pihisten lausutut sanat, jotka oli osoitettu Strongbown suvun kunniaksi.
Photobucket
Hänellä ei ollut enää ketään. Ei mitään syytä elää, ei ketään ketä rakastaa. Toiveikkaana pikaisesta pääsystä Rudyn luokse Maria kiipesi piilostaan lausuakseen rukouksen sivualttarilla. Sydän pamppaillen kauhusta Maria kuunteli, kuinka miehet laskeutuvat Rudyn jalanjäljissä portaita alas. Kohta hän näkisi Rudyn iloiset ja turvalliset kasvot. He olisivat ikuisesti yhdessä taivaissa.
Photobucket
Photobucket
Kuolema ei tullutkaan. Maria ei tuntenut kylmän terän pistävää painaumaa vatsassaan. Maria tunnisti itseään puolustavan miehen siksi, joka oli häntä mittaillut aiemmin Abbedissan työhuoneesta poistuessaan. Marialta riistettiin hänen huntunsa ja pakotettiin miesten mukaan yön kylmyyteen. Askel askeleelta Maria eteni tietämättä, mitä kauheuksia hänen eteensä oli vielä tuleman.
Photobucket
Maria hätkähti hereille kuullessaan oman huutonsa. Kyyneleet polttelivat naisen poskia, sydämen hakatessa vähintään yhtä voimakkaasti kuin tuona kohtalokkaana yönäkin. Hiljaa hän tuijotti eteensä saaden suustaan vain hiljaisen kuiskauksen "Rudy!".
Photobucket
Hieraisten hellästi vatsansa kumpua Maria päätti ryhdistäytyä. Hän aiheutti painajaisia, jopa pienelle elämälle, joka hänen vatsassaan kasvoi hurjaa kyytiä. Vatsan pohjan vihainen murahdus terästettynä pienen kantapään napakalla potkaisulla sai Marian pukemaan päällensä ja suuntaamaan keittiöön.
Photobucket
Nälästä huolimatta ruoka vain pyöri suussa suostumatta menemään nielaisun mukana vatsaan saakka. Miksi nämä painajaiset vaivasivat häntä juuri nyt, kun tavallisen naisen mittapuun myötä näiden hetkien pitäisi olla hänen elämänsä onnellisimpia?
Photobucket
Hellä sivallus jo valtavaksi ehtineen vatsanpinnalla sai Marian kätketyt muistot tulvimaan. Hän muisti milloin viimeksi oli tuntenut pienen vauvan kantapään potkivan vatsaa. Rudy olisi vaatinut häntä muistamaan. Ilman sitä hän ei voisi ikinä jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Photobucket
Photobucket
Hänet oli heitetty kuin likaisen rukkanen vanhan ladon seinää vasten itkemään kohtaloaan. Miehet näyttivät viihtyvän tulen ääressä naureskellen iloisesti. Maria ei saattanut ymmärtää, miten nämä saattoivat olla noin rauhassa surmattuaan juuri luostarillisen nunnia. Vähemmälläkin pääsisi helvetin kauhuihin.
Photobucket
Yllättäen kapinallisten johtajien kanssa jutellut mies tuli Marian luokse ja kiskoi tämän hiuksista ladon puolelle noviisin vastustellessa minkä ehti.
Photobucket
Maria yritti kaikkensa, mutta mitä enemmän hän riehui, sitä enemmän mies tuntui innostuvan. Tyttö saattoi maistaa miehen veren suussaan puraistuaan tätä kipeästi huuleen, mutta miehen kädet vain kiristyivät hänen ympärillään. Kauhukseen hän tunsi kaapunsa repeytyvän ja tipahtavan lattialle.
Photobucket
Mies painoi hänet väkisin ladon keskellä olleelle heinäkasalle nauttien täysin rinnoin tytön puhtauden tuhoamisesta.
Photobucket
Mies jätti Marian yksin nuolemaan haavojaan. Joka paikkaa kolotti ja poltti. Hän yritti kynsiä ihoa yltään, mutta jokainen kerros tuoksui aina vain tuolle punapäälle. Maria olisi vain halunnut käpertyä hiljaa ladon nurkkaan etsimään ylpeytensä ja uskonsa rippeitä, jotka äskeinen mies oli häneltä riistänyt. Heinäkasassa hän ei viettäisi enää hetkeäkään.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Miehet tulivat toinen toisensa jälkeen kokeilemaan miltä pyhänainen tuntuisi. Ensin Maria yritti taistella, mutta lopulta hän ei enää jaksanut. Hän ei ollut enää hän, vaan joku muu. Maria oli Rudyn luona kauniilla kukkakedolla nauttien kukkien huumaavasta tuoksusta ja auringon lämmöstä. Lopulta kukaan ei enää tullut ja hän sai olla yksin.
Photobucket
Aamulla ovi aukeni viimeisen kerran.
Photobucket
Nuori veli Petruska oli kauhistunut näystä, jonka hän oli kohdannut luostarilla. Vartioon jääneiltä miehiltä hän oli kuullut, että yksi noviisi oli säästetty miesten iloksi ja viety päämajalle. Petruska ei vain ollut voinut kuvitella miesten uskaltavan koskea pyhään naiseen. Hellästi hän nosti häpäistyn noviisin ylös ja auttoi tätä pukemaan nunnan kaavun ylleen.
Photobucket
Petruska saattoi Marian pois leiristä pitäen tyttöä koko ajan kädestä.
"Kakki on hyvin taas!" Maria muisti Petruskan sanoneen, kun tämä pyyhki hellästi kyyneliä tytön poskilta. Maria ei voinut tuolloin ymmärtää, miten mikään voisi ikinä olla enää hyvin. Petruska oli kuitenkin valanut häneen uskoa elämään ja siihen että hän voisi vielä päästä luostarin johtoon. Ketään muuta kun ei ollut jäljellä.
Photobucket
Yhdeksän kuukauden päästä Maria kolkutti läheisen noidan mökin ovea.
Photobucket
Siiri tuli avaamaan ja löysi portailtaan vatsaansa kivusta pitelevän nunnan. Nopeasti Siiri oli ohjannut Marian sisälle pukien oman pyjamansa.
Photobucket
Synnytys oli ollut pitkä ja vaikea Marian nuorien lanteiden ollessa vielä liian kehittymättömät tuomaan lasta maailmaan. Siiri ei ikinä ollut nähnyt niin nuorta äitiä, vaikka aateliset usein naivatkin nuoria tyttöjä. Maria oli huutanut tuskissaan, huutanut koko yhdeksän kuukauden häpeän edestä, jota hänen oli pakko ollut kantaa. Kenellekään hän ei ollut kertonut ja kenellekään hän ei kertoisi.
Photobucket
Lopulta kipu oli laantunut ja korvia viiltävä vauvan itku pääsi ilmoille. "Se on...!" Siiri aloitti, kun Maria keskeytti naisen. Häntä ei kiinnostanut. Hän ei halunnut tietää.
Photobucket
Katsomatta lastansa Maria juoksi ulos yön pimeyteen ja luostarinsa turviin. Hän ei halunnut tietää mitään tuosta paholaisen sikiöstä, jota oli vatsassaan kantanut yhdeksän kuukautta. Tyttö halusi unohtaa ja ikuinen muistutus lapsen hahmossa ei olisi auttanut.
* * * *

Photobucket
Photobucket
Maria oli juuri pesemässä kasvojaan, kun nuo liiankin tutut kivut alkoivat vatsan pohjassa. Viimeksi hän oli hakeutunut Siirin luo, mutta nyt hän aikoi hoitaa asian itse. Olihan hän valtakunnan tunnetuin kätilö. Kivusta parkuen nainen konttasi sängylleen. Lakanoita ehtisi itkeä myöhemminkin.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Lopulta hänen käsivarsillaan lepäsi kaksi pientä tyttövauvaa. Hänen elämänsä suurimmat aarteet, Vulpine ja Rudy. Lahjat, jotka Arthur Islington oli tietämättään hänelle antanut. Näistä hän pitäisi huolen ja ensimmäinen askel kohti huolenpitoa olisi Paroni Strongbown puheille meneminen, mutta ei ihan vielä.
* * * *

Siinä siis luostari osa. Mietin pitkään, mitä Marian elämästä kertoisin, kun ei siellä kauheasti tapahdu mitään.
Minua on myös aina kiehtonut muisteloiden tekeminen ja Pinewoodin historian pieni valoittaminen...
Toivottavasti piditte ja kuten alussa sanoin, minua jännitti suuresti tämän osan julkaiseminen!
En tiedä, se on vain niin erilainen, mutta pidän siitä!

Seuraava osa on sitten kahden viikon kuluttua ja aloittaa 4. kierroksen.
Mesinen pakkaa kuitenkin viikon päästä rinkkansa ja suuntaa erämaahan, joten jos osaa ei kuulu, niin vuodatuksen ajastus ei ole toiminut! Laitan sen sitten välittömästi, kun palaan kotiin!

Jos ei kukaan ymmärtänyt, niin Vulpine on saanut nimensä Vupiin mukaan.
Korttia en ehtinyt tekemään, mutta ajattelin, että vauvan voi nimetä mukaasi ;) !
Se kun niin sopivasti tuohon putkahti Rudyn rinnalle!
Hyvää syntymäpäivää Vupii!

21 kommenttia:

  1. No kyllä meni ihan nappiin muisteloiden tekeminen. Niin ihanasti kuvattu Marian tunteet. Yksinäisyys ja kaipuu entiseen.

    Mua jäi kaivamaan että mitähän sille vauvalle tapahtui joka syntyi Marian nuoruudessa. Voi olaa että olet jo jotain vinkkejä tarinassa antanut mutta oma pää ei pysy mukana.
    Aivan kuvottavia miehiä nuo raiskaajat. Tuolla tavalla viattoman naisen turmelevat.

    Mutta hienosti olit saanut vangittua nuo ajatukset ja tunteet. Kuvatkin kertoivat tarinan hienosti. Kadehdin kyllä kirjoitustaitoasi.
    Ihana osa ja suloiset kaksoset syntyi. Mitähän Arthur tuumii kun saa tietää.
    Jaksankohan odottaa kahta viikkoa. Jos en jaksa niin käyn lukemassa noita muita osia huvin vuoksi.

    VastaaPoista
  2. ♥ noita vauvoja.
    Ja olen tosiaan piilolukijana ollut koko Pinewoodin ajan, tää on ensimmäinen kerta kun kommentoin... Vaikka mitäs sitä nyt vois muuta sanoa, kuin että kiva osa taas kerran. Ja Marian lapsesta tuli ensimmäisenä mieleen, että se olisi periaatteessa voinut olla Roosa. Se nyt tuli vain mieleen, mutta myös paljon seikkoja edellistä osista, joten en kuitenkaan ihan usko. Tai mistäs sitä tietää? Mitä vain voi tapahtua :)
    Ja Maria on muuten tosi nätti ja kyllähän sen jo aikaisemmin tiesi pelkistä kasvoista.
    Ja on ihana kun tällaisia jaksetaan tehdä, olen itsekin jossain vaiheessa miettinyt, mutta kun ei ehdi, niin ei ehdi.
    Uusia osia odotellen.

    VastaaPoista
  3. Hienosti kirjoitettu ja kuvitettu osa, pitää näin ensitöiksi sanoa. Tykkäsin ja sulla näemmä kans oli ideaa hyökkäyksestä luostariin. Toivottavasti, et pahastu, et mulla on vähän samantapainen idea, joskin kyseessä on munkkiluostari ja että hyökkäyksellä ei ole mitään tekemistä vallan vaihdon kanssa. Lähinnä vain yhden vallan ahneen hyypiön isottelusta on kyse.
    Tässä into piukeana odotan, että saisin jossakin välissä kuvattua tuon luostariosuuden, jota olen jo pitkään hionut. Voisi muuten muutaman rivin kirjoittaa lisää, kun jäi vähän kesken. :)

    Mutta todella kauniisti kirjoitettu ja kuvitettu tämä. Hienosti sait esille yksinäisyyden ja kaikki muutkin tunteet. Miten musta tuntuu, että Maria taisi tykätä Rudystä enemmän kuin siskosta tai ystävästä. Sano vain, jos arvaan väärin.
    Ja tuo lapsen kohtalo minua mietityttää ja sukupuoli. Jäiköhän tuo lapsenpäästäjän hoiviin vai vietiinkö jonkun muun portaille.

    Mut hei, ethän pahastu, että mulla tosiaan on samantapainen attentaatti luostariin tuloillaan, siis mikäli peli suvaitsee olla yhteistyökykyinen, eikä jumahda ihan kokonaan.

    Vielä kerran pitää ihailla kirjoitus ja kuvaamis taitojasi.
    Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevia osasia. :)

    VastaaPoista
  4. Ihana osa! ♥ Olit hienosti tehny noi muistelmat :D Oon laiska enkä jaksa kommentoida kunnolla.. Maria on nätti :;)

    Jatkoa odotellen,
    Rosku ♥

    VastaaPoista
  5. Minulla olisi semmoinen juttu että saattaisiko se vauva minkä Maria synnytti olla Roosa.Se olisi hyvin mahdollista.Hyvä osa.

    VastaaPoista
  6. Ah, salaperäisen sisar Marian tarina. Olenkin miettinyt mitä hänen taustaltaan oikein paljastuu.
    Nuo takaumakohtaukset olivat niin hienosti tehtyjä, ehdin itsekin heti osan alussa kiintyä Rudyyn.
    Murr, ritareita muka, kurjia roistoja. Käyvät nunnien kimppuun, mokomat kurjimukset *heristää nyrkkiä miehille menneisyydestä* Tulkaakin tänne niin saatte tuta.

    Veli Petruskasta puolestaan aloin pitää enemmän, vaikka hän taitaakin olla yhä enemmän sivuhahmon roolissa.

    Toivottavasti kauniit tyttökaksoset valaisevat hieman sisar Marian elämää - vaikka aavistankin ongelmia.

    Vallankumouksen eri puolet ovat kyllä sellainen aihe, josta kuulisi mieluusti lisääkin jos siitä kerrottavaa on ;)

    VastaaPoista
  7. Oij, tosi surullinen osa ja hurjan traaginen. Ihan teki mieli halata Mariaa...snif:(

    Oikein ihanasti, haikeasti kirjoitettu ja tosi hyvin muistelut oli linkitetty nykyhetkeen. Tarina kulki hyvin ja mukavasti eteenpäin, tai no ei mukavasti mutta noh...ehkä ymmärrät...

    Luulen, että Maria piti Rudystä enemmän kuin tavallisesta ystävästä, tosi surullista, että ilkeät roistot tappoivat kaikkia vielä häpäisivät Marian. Todella inhaa, toivottavasti ilkiöt saavat vielä ansionsa mukaan.

    Onko Marian saama lapsi, Roosa? Ajattelin, että tarinassa ei koskaan kerrotttu, miten noita sai lapsen...hmm...

    Ja herranjestas, mun kaima sim...Ihan tajutonta ! Kiitokset Mesinen ♥♥ Ihana synttäriyllätys!

    Ihana, ihan osa vaikka surullinen mutta hienoa työtä !

    VastaaPoista
  8. Hyvä osa!
    Kiva, että saatiin kuulla sisar Mariastakin ja hänen menneisyydestään, vaikkei se kovin ruusuista luettavaa ollutkaan.
    Hienosti lavastettu nuo luostarikohtaukset, ja kirjoituksen tunnelma toi tuon kaiken kauheuden miltei kosketusetäisyydelle.
    Mietityttää vain se, että mitä mahtoi Marian ensimmäiselle lapselle tapahtua? Eihän sitä ole missään kerrottu?
    Onneksi nainen nyt sai kaksoset, toivottavasti he tuovat iloa luostarin elämään.
    Jopas, onpas tämä jo pitkällä! :0 Neljäs kierros starttaa nyt jo, jopas jotakin.
    Hyvä osa ja jäänkin miettimään, mahtaako ajastus toimia ajallaan :D

    VastaaPoista
  9. Luin osan jo eilen mutta silloin ei ehtinyt kommentoimaan. Hieno osa, vaikkakin surullinen.

    Marian lapsi taitaa olla Roosa? Se tuli minulle heti mieleen, kun luin tarinaa. Jääköhän asia salaisuudeksi vai paljastuuko totuus myöhemmin?

    Kaksoset olivat kyllä oikein suloisia, vaikka ongelmiahan siitä voi syntyä, nunnilla kun on tuo siveyslupaus...

    Toimiiko Maria sitten luostarin abbedissana, kun ensimmäiset nunnakokelaat saapuvat luostariin? Mitenköhän aatelistytöt sitten sopeutuvat vähän askeettisimpiin oloihin, sitä jään innolla odottamaan :)

    Onnittelut kolmannen kierroksen loppuun pääsemisestä! Toivottavasti omassakin tarinassa pääsisi yhtä pitkälle :D

    VastaaPoista
  10. Marialla on todella surullinen menneisyys taakkana. .-( Ikävää, että hän joutuu nyt yksin ylläpitämään luostaria, mutta onneksi hän saa apua ainakin kasvimaalle. .-) Ja siis.. Se yksi noitalapsi olikin ilmeisesti Marian tyttö, eikä Siirin... Kiintoisaa. .-D Mukavaa kuitenkin, että Maria saa iloa vastasyntyneistä kaksosita. .-) Mukava ekstranen oli kyllä, jään odottamaan neljännen kierroksen alkua. ,-)

    VastaaPoista
  11. No huh mikä tarina! Surullinen melkeinpä koko 77 kuvan mitaltaan, mutta siltikin melko paikoilleen lyövä ja lumoava.

    Marian elämä, tai menneisyys on kyllä elämää jota yhdellekän ihmissielulle ei haluaisi toivoa saati sitten kuvitellakaan.
    Pidin kovasti muistojen seepian värisistä kuvista, ja siitä miten nykyelämää rinnastit menneisyyteen.Varsinkin puutarhassa kyykkivät noviisit ja toisessa kuvassa kontrastina maajussit. Esille tuli enemmän kuin hyvin se, miten elämä luostarissa muuttui tyystin.

    Amberin tavoin tuli heti mieleen että näikö Roosan tarinakin alkaa. Hehah, hienoa kun tarinassa avautuu uusia ajatuksia ja solmuja aukeilee ;)

    VastaaPoista
  12. Tosi hyvin kirjoitetut muistelot. Valottivat asioita paljon, enkä olisi ikinä arvannut tällaista menneisyyttä. Tykkäsin siis ja jään odottamaan jatkoa :)

    Onnea erämaahan - missä se sitten ikinä lieneekään :D

    VastaaPoista
  13. Kyllä on kamalaa historiaa takana monella Pinewoodin asukkaalla, mutta Marian muistot menevät yli muiden. Hyi, ihme ettei masentunut itse melkein kuoliaaksi, vaan jatkaa elämäänsä luostarissa auttaen muita säätyjä lahjoitellen ruokaa ja tehden käsitöitä ym. Ei olisi ikinä uskonut tuollaista menneisyyttä, niin viattoman ja traumattoman oloinen hento sisar D: Hyrr..

    Tuon Siiri-noidan liittyminen tuohon elämäntarinaan ja vauvat jäivät jotenkin mystisiksi, oliko tarkoituskin vai olenko taas vähä-älyinen? :D

    Marialla on muuten kivat hiukset, minä tulen aina ajatelleeksi nunnat kaljuina enkeleinä, kun on aina kaavut ja hunnut yllä.

    Mukava kuulla jos Glassgowin uusin osa tulee taas muutaman viikon sisään :) Hauskaa erämaa-matkaa, ja kiitokset tästä extrasta, nyt kun tiedetään mitä ajatuksia sisar Maria joutuu sisälleen kätkemään...

    VastaaPoista
  14. Ihan turhaan jännitit tämän osan julkaisemista! Tosi hyvin onnistuit muistelmien kirjoittamisessa. Kokonaisuudessaan surullinen ja tunteellinen osa, mutta myös samalla ihanan erilainen. Onneksi lopussa Maria sai vähän valoa elämäänsä. Tykkäsin myös kovasti siitä, että tämä vähän valotti Pinewoodin historiaa. Julmia ja törkeitä tekoja on vallankaappaukseen liittynyt! Ei ihme, että osa asukkaista kantaa kaunaa.

    Marian tunteet tulivat hyvin esille osassa. Myös jännitys säilyi koko ajan, kun menneisyys tuli esille pala kerrallaan. Teki kyllä vähän pahaa lukea tuosta raiskauksesta (puistatus). Maria parka! Ihme, että nainen selvisi siitä. Ja hyi miten kamalia ritarinkuvatuksia! Mutta juuri tuollaisia verisiä tapahtumia historia on oikeastikin täynnä.

    Minäkin aloin heti miettiä, että mitä Marian esikoiselle tapahtui, kun tämä jäi Siirin luokse. Oliko vauva Rooosa? Vai joku muu? Ja lopussa Maria vielä suunnitteli menevänsä Paroni Strongbown puheille. Saa nähdä mitä kaikkea nainen vielä sanoo ja tekee!

    VastaaPoista
  15. Jep, turhaan jannitit!
    Hyva osa, kovasti odotan seuraavaa! :)

    VastaaPoista
  16. Hyvin onnistuit muistelmien kirjoittamisessa!
    Hieman valoitusta salaperäisen nunnan elämään :) Marialla on kyllä takana raskas menneisyys, toivottavasti uudet suloiset lapset tuovat valoa hänen elämäänsä. Tuli vain tässä mieleen että voisikohan Roosa olla Marian lapsi... Mutta yleensä kun yritän arvata jotain olen väärässä, osaat aina yllättää :)
    Ja mitenköhän lapsista huolen pitäminen liittyy paroneihin?
    Innolla odotan seuraavaa osaa :D

    VastaaPoista
  17. Anteeksi, kun kommentteihin vastaaminen venyi!

    Tuuli: Kiitos ihanasta kommentista! Ihana kuulla, että muistelot onnistui ja kuulosti aidolta! Käytin aika paljon aikaa niiden kirjoittamiseen ja hiomiseen!
    Aika monta näyttää kaivelleen, mitä vauvalle tapahtui... Ehkä se selviää vielä ;)! Mitään vinkkejä en ole asiasta vielä antanut!
    Arthur onkin vuorossa seuraavalla kieroksella omine kujeineen. Saa nähdä, mitä mies tuumii :D !


    Pihja: Ihana kuulla piilolukijoistakin jotain! Tunnistan hyvin vakkari kommentoijat, joten uuden nimen näkeminen lämmittää aina sydäntä! Mukava, että pidät tarinasta. Vauvan kohtalosta varmaan kuullaan joskus ;)
    Maria on kyllä todella nätti sim. Pidän itsekin tästä.
    Kiitos kun kommentoit ja kiitos vielä sydäntä lämminttävästä kommentista!


    Yavannah: Kiva kuulla että pidit osasta ja että sain Marian tunteet kuvattua aidon kuuloisesti. Ajattelin vähän Rudyn ja Marian suhdetta kirjoittaessani, että he merkitsisivät toisilleen hieman enemmän kuin tavalliset ystävät. Mystisestä vauvasta kuullaan ehkä vielä joskus ;) !
    Eiköhän kaikki ideat ole jo kertaalleen joku käyttänyt, joten ei haittaa yhtään! Itselläkin on ideoita ja kirjoitettuja osiakin valmiina, eikä voi mitään, jos joku ehtii juuri julkaista saman kaltaisen juonen jossain. Jos niitä kovasti miettii, niin sittenhän me kaikki kopioidaan :D !
    Kiitos vielä mieltäylentävästä ja piristävästä kommentista!


    Roskuliini: Kiitos kommentista! Mukava kuulla, että pidit ja pelkkänimimerkkikin lämmittää jo sydäntä!


    Sari: Hauska kuulla taas sinustakin ;) ! Eiköhän vauvan kohtalo paljastu vielä joskus :D !


    Jade Essence: Marian tarinaa olen miettinyt jonkin aikaa ja mitä ihmettä tälle keksisi. Päätin kokeilla sitten menneisyydessä elämistä :D! Ihana, kun pidit tarinasta ja että Rudy sai sinut pitämään itsestään. Roistoja, ritareita, kai vähän sama asia, riippuu aina kenen kannalta katsoo kaiketi?! Varmaan tärisevät nyt piilossa peläten Jade Essencen uhkaavasti herisevää nyrkkiä.
    Petruska pyörii tuolla Pinewoodissa omilla asioillaan. Munkilla on omat juttunsa ;) !
    Saa nähdä, miten Marian käy, mutta eiköhän vauvat tämän elämää valaise. Kauniita he kyllä ovat :D !
    Vallankumouksesta olen vähän suunnitellut lisäjuttua, sillä se vaikuttaa erottamattomasti Pinewoodin tuleviin tapahtumiin.
    Kiitos vielä ihanpaakin ihanammasta kommentista!


    Vupii: Onneksi Maria on voimakastahtoinen nainen ja jaksaa kylllä. Rudyn kohtalon hän varmaan kyllä vielä haluaa jollain maksattaa ja ihan oikein ajattelin, että he olivat vähän enemmän kuin ystäviä.
    Hyvä, ettei muistelmista tullut sekavat. Pelkäsin vähän sitä, että tarina menee sekaisin. Kadonneesta vauvasta kuullaan varmaan kyllä vielä tulevaisuudessa lisää :D ! Sen verran se on kaikkia mietityttänyt.
    Hauska, että pidit kaiman saamisesta. Vulpine, oli varmaan ainoa nimi, jonka löysin tarpeeksi lähelle Vupiita.
    Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista!


    Tinttis: Lavastuksissa meni aika paljon aikaa, kun nunnaporukka piti luoda pyörimään tontille. Kirjoittamiseenkin käytin aika paljon aikaa, mutta hyvä, että se kannatti. Toivoin, etten sotkisi tarinaa ja tekisi siitä sekavaa sekä pelkäsin ajatusten jäävän pinnallisiksi. Hyvä että onnistui!
    Marian vauvasta kuullaan vielä ;)! Siitä ei ole vielä vinkkejä annettu, eikä kerrottu muuta...
    Eiköhän vauvat Mariaa ilahduta, kunhan ei selviä, että lapset on tämän omia.
    Kiitos sydäntä lämmittävästä kommentista!

    VastaaPoista
  18. Amber: En ole ennen surullisuudesta kirjoitellutkaan, joten oli ihan kiva päästä kokeilemaan taitoja. Eiköhän se vauvan kohtalo vielä selviä ;)...
    Kaksoset ovat kyllä todella nättejä (nyt kun ovat taaperoita itselläni), mutta ehkä Maria onnistuu valehtelemaan, että nämä ovat orpoja, joista hän pitää huolta.
    Näin olen ajatellut, että Maria on nyt Abbedissa, kun on vanhin luostarin elämässä. Saa nähdä, miten aatelistyttöjen käy ja sen voin luvata, että yksi yllättävä lisäys luostariin saadaan :D !
    Kyllähän sitä tarinassa eteenpäin pääsee, kunhan vain jaksaa tehdä, eikä konetilttaa.
    Kiitos vielä ihanasta kommentista!


    Simssiliini: Marian menneisyys ei ole kyllä mikään vailoisin ja aika yksinäinenkin kun ajattelee, mutta nyt naisella on kaksoset seurana ja eiköhän sinne muitakin vielä tule. Saa nähdä, mitä vauvalle oikein kävi :D !
    Ihana että pidit osasta ja kiitos ihanasta kommentista!


    Tyllerö: Mukava kuulla, että tarina seisautti sinut. Olen siis onnistunut. Näillä extra osilla voi aina vähän herkutella, kun ei tarvitse jatkaa aina siitä, mihin jäi. Kivoja osia tehdä ja suunnitella.
    Maria on vahva nainen, joka ammentaa voimansa kokemuksistaan, joita on kyllä kerääntynyt ehkä turhankin negatiivissävytteisesti!
    Ihana kuulla, että pidit kuvista. Niiden kanssa tuli tehtyä töitä, kuten lavastuksenkin. Varmaan yleisesti ottaen, yksi työläimmistä osista!
    Heh... Ehkä se vauvan kohtalo vielä selviää ;)! Roosaa näytetään aika paljon veikkailtavan...
    Kiitos mieltä kohentavasta ja lämmittävästä kommentista!


    Aui: Kiitos ihanasta kommentista! Mukava kuulla, että pidit menneisyyden verhon raottamisesta.
    Kiitos onnentoivotuksistasi, ne olivatkin mielessä erämaassa astellessa ;) !


    Aamuntähti: Maria kääntää menneisyyden haavat voimakseen, ja on kaikesta huolimatta ihan hyväsydäminen henkilö. Kaikkea, sitä hahmojen taakse kätkeytyykin.
    Vauvan menneisyys oli tarkoituskin jäädä mystiseksi.. Et ole vähä-älyinen ;) !
    Marialla on kauniit kultaiset hiukset hunnun alla, vaikka itsekin usein ajattelen, että nunat olisivat kaljuja :D !
    Kiitos onnentoivotuksista, niitä tarvittiinkin ja olivat mielessä erämaassa!
    Niin ja kiitos vielä ihanampaakin ihanammasta kommentista!


    Isilra:Todella ihana kuulla, että pidit ja osa oli onnistunut! Se todella oli täysin erilainen, mitä olen vielä tähän mennessä kirjoittanut, joten vähän mietitytti. Pinewoodin historiaa olen kyllä ajatellut raottaa vähän enemmänkin vielä jossain vaiheessa, kun se liittyy aikalailla tulevaisuuteen. Ei vallankumous kai koskaan ole toiselle osapuolelle ruusuista.
    Käytinkin aikaa Marian tunteiden kuvailuun, kun pelkäsin, että ne jäävät pinnallisiksi. Osaa oli hauska tehdä ja ajattelinkin valoitella juuri pala kerrallaan aloittaen ensin yksinäisyydestä ja sitten siitä miten siihen on päädytty ja miksi Maria on yksin.
    Saa nähdä, miten vauva liittyy tapahtumiin. Ehkä tällä on vielä jokin kohtalo omanaan Pinewoodin tarinassa. Marialla on omat suunnitelmat ja Paroni Strongbow (ja niitähän on nuorempi ja vanhempi) on varmasti mukana niissä.
    Kiitos sydäntä lämmittävästä kommentista!


    Volarea: Ihana kuulla sinustakin taas! Mukava kuulla, että pidit ja seurailet vielä tarinaa!
    Kiitos kommentistasi!


    Suklaasydän: Täytyy sanoa, ettet ole mikään huonoarvailija ollut missään vaiheessa. Vauvan tarina varmasti selviää vielä.
    Eiköhän Maria löydä onnea lapsistaan, ainakin seuraa elämäänsä. Paronilla (nuorempi vai vanhempi, kuka tietää?) ja Marialla on varmasti saman suuntaisia ajatuksia...
    Kiitos ihanasta kommentista!

    VastaaPoista
  19. Miten sait noi synnytys asennot peliin!?

    VastaaPoista
  20. Rikigattaja: Synnytys poset onnistuu tällä:
    http://www.medievalsims.com/forums/viewtopic.php?f=103&t=3333

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!