6.4.2012

19. Osa: VonLiebestad

Photobucket
68 kuvaa

Ensiksikin, en ole kadonnut minnekään. En ole unohtanut osianne ja tarkoitukseni on todellakin lukea ne mistä minulle on ilmoitettu! Kevät vain painaa päälle ja kevään mukana tulevat deadlinet. Niin ja tietenkin muutto, johon yritän myös kovaa kyytiä tavaroitani pakkailla. En ole simssiin ehtinyt koskea moneen viikkoon, mutta onneksi näitä on varastossa, joten se ei sinne lukijoille näy :D !
Kreivit olisi kuitenkin nyt vuorossa. Teksti ei välttis ole maailman parasta kiireen takia, mutta ainakin juoni on nyt kehitetty ja olen siitä aikasta ylpeä ;)! Pidemmittä puheitta kertauksen kautta lukemaan....

Viimeksi VonLiebestadeilla: Beth kärsi keskenmenoista, mutta lopulta perheeseen syntyi toinen lapsi, jonka Oliver nimesi ylpeänä isoveljenä Isabellaksi. Isabella ei ollut lapsi helpoimmasta päästä ja aiheuttikin vanhemmilleen enemmän harmaita hiuksia, kuin iloa. Oliver itse tuskaili latinanläksyjen kanssa ja koki itsensä kovin yksinäiseksi vanhempien painostaessa tätä opiskelemaan. Lopulta Oliver solmi ystävyyden kruununperillisen Ludin kanssa. Bart järjesti naamiaiset, jotka menivät pieleen, kun viinan salapolttaja ei toimittanutkaan tilattuja tuotteita. Juhlat kuihtuivat kasaan ja aateliset lähtivät muualle juhlimaan. Bart vannoi kostavansa salapolttajalle, kunhan saisi selville kuka tämä oli. Yritykset selvittää asiaa valuivat kuitenkin hukkaan ja Bart vajosi masennukseen...
Photobucket
Oliver rutisti pientä siskoaan itseään vasten ja tuijotti ulko-ovea, jonka kolahdus kaikui pitkin kartanon suuria seiniä. Isä oli jälleen lähtenyt, eikä Oliverilla ollut tietoakaan minne tämä meni aina iltaisin. Isabellaa isä ei ollut edes välittänyt katsoa pitkään aikaan ja Oliverille Bart kiukutteli vain latinan läksyjen osaamattomuudesta sekä laiskuudesta muutenkin. Ei Oliver itsestään tai siskostaan huolissaan ollut, kyllä hän heistä huolta pitäisi, mutta mama tuntui vaipuvan jonnekin mielensä kätköihin päivä päivältä enemmän Bartin kadotessa omille teilleen.
Photobucket
Bart istui jo niin tutuksi tulleen tavernan jakkaralla. Henkilökunta tunsi hyvin tämän ylhäisen henkilön, joka vietti iltaisin aikaa lasia nostellen ja korttia lyöden. Tämän asemasta ei kuitenkaan puhuttu, kuten ei muidenkaan tavernassa vierailevien henkilöiden taustoista. Siksi he olivatkin niin suosittuja aatelisten keskuudessa.
Photobucket
Bart naputteli hermostuneesti baaripöytää. Hän halusi juotavaa ja heti. Hänestä tuntui, että koko hänen olemuksensa kaipasi pientä lasillista, ihan pientä vain. Nostaessaan lasin huulilleen hänet valtasi helpotus. Tuo ihana tunne, kuinka hapan kostea neste valui kurkkua poltellen alas. Se oli nykyään hänen elämänsä tärkeimpiä asioita, kortinpeluun ohella.
Photobucket
Photobucket
Bart istahti tyytyväisenä korttipöydän ääreen. Joka päivä hänellä oli eri pelikumppani ja joka ilta hän oli aina varma voitostaan. Jos ei yritä, ei voi voittaa! Perheen rahat ehtyivät ehtymistään, Bartin pelatessa kaikki tulot heti seuraavan mahdollisuuden tullen.
Photobucket
Bart ei kuitenkaan ollut pelaaja etevimmästä päästä ja rahat menivätkin aina miehen pelikavereille. Jälleen Bart katseli apeana, kun Ken veti koko potin omaan taskuunsa. Mies ei edes suostunut jatkamaan pelaamista, vaan lopetti heti voitettuaan. Bart ei voinut ymmärtää. Itse hän vain innostui voittamisesta ja pelihimo kasvoi siitä vain entisestään. Miksi joku lopettaa voitettuaan?
Photobucket
Bart istahti pöytään ja vinkkasi tarjoilijan luokseen. Edellisen syöjän astioita ei ollut vielä korjattu ja Bart halusi lasiinsa lisää täytettä. Tarjoilija voisi hoitaa molemmat asiat samalla.
Photobucket
Toisaalta tämä oli hetki, jota Bart usein odotti ja juuri tämän takia hän istahti pöytään, jossa vielä astiat odottivat korjaamistaan. Uljasrintainen Sointu, tavernan vakituinentarjoilija, ei pahemmin piilotellut rintavarustustaan. Varustus sai miehet tilaamaan lisää vain nähdäkseen naisen uudelleen, eikä tavernan pitäjä siitä suostunut luopumaan. Bart puolestaan ei saanut katsettaan irti Soinnun etumuksesta. Kunpa Bethilläkin olisi!
****
Photobucket
Photobucket
Juotuaan tarpeeksi mies hoippui askelin, jotka tuntuivat vievän häntä sivuttain hoippuen hevostallia kohden. Taverna tarjosin hyvät tilat hevosille ja varsinkin Bart vakioasiakkaana oli saanut hevoselleen paikan tallin sisäpuolelta. Hevonen kavahti juopunutta ratsastajaansa. Se ei välittänyt hajupilvestä, jonka halvan viinan tuoksu loi miehen ympärille. Silti sillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa tuo mies ratsaille ja viedä kotiin. Siellä saisi sitten olla rauhassa.
Photobucket
Soinnun rintavarustus mielessä Bart hoippui nukkuvan vaimonsa viereen kotia päästyään. Beth heräsi miehensä karkeisiin otteisiin, jotka vetivät hänen yömekon helmaa kömpelösti ylöspäin. Tällaista se oli ollut päivästä toiseen. Beth tiesi kyllä, ettei hän ollut enää miehensä aatteissa. Hän oli nähnyt sen suuririntaisen tarjoilijattaren, jonka nimeä Bart kuiski hänen korvaansa öisin naisen sänkyyn löydettyään. Nainen tunsi kyyneleen vierähtävän poskellaan kastellen tyynyliinan Bartin vetäessä häntä yhä tiukemmin syliinsä.
Photobucket
Pieni tyytyväinen haukotus sai Bethin havahtumaan aamulla unestaan. Jos hänellä jotain oli, niin se oli lapset. Lapset, jotka kasvavat niin kamalan nopeasti. Isabellallakin olisi syntymäpäivät tulossa, eikä Beth mielestään ollut vielä nauttinut tarpeeksi tästä ihanasta ajasta tytön ollessa pieni, vaikka eihän tuo aika Isabellan kanssa helppoa ollut missään vaiheessa.
Photobucket
Beth upotti pienen vastustelevan tyttärensä lämpimään kylpyyn. Isabella ei ikinä ollut tehnyt mitään, mitä vanhemmat halusivat, ainakaan suosiolla. Suuri meteli oli syntynyt potalla käymisestä, puhumaan ja kävelemään opetteluista. Mikään ei ollut tapahtunut helposti, mutta tyttö oli oppivainen ja kaikesta vastaan panemisesta huolimatta, tämä oli oppinut lopulta kaiken tarpeellisen.
Photobucket
Oliver oli ottanut jo monia isänsä velvollisuuksia hoitaakseen. Hän jutteli päivittäin palvelijoiden kanssa ja olikin kovin suosittu näiden keskuudessa. Bartilta jäi monia asioita hoitamatta. Mies nukkui päivät ja juhli yöt tavernassa. Asiasta ei puhuttu, mutta kaikki tiesivät siitä. Alaiset olivat kuitenkin ottaneet avosylin vastaan ystävällisen Oliverin. Itse asiassa he olivat paljon mieluummin tekemisissä Oliverin kuin kärttyisän isännän kanssa.
Photobucket
Isänsä velvollisuuksien lisäksi Oliver taisteli edelleen latinankielen kanssa. Hän ei voinut ymmärtää, miksi se oli niin vaikeaa. Muut aateliset tuntuivat oppivan niin helposti kaiken, mutta Oliver ei vain tajunnut. Vaikka hän oli katsonut saman sanan varmasti ainakin sata kertaa, ei hän silti muistanut sitä seuraavalla kerralla. Sitkeästi hän kuitenkin teki läksynsä joka kerta, toivoen että seuraava kerta olisi helpompi.
****
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Isabellan syntymäpäivät tulivat ja VonLiebestadien talo täyttyi iloisesta naurusta. Naurusta, jota siellä oli pitkään kaivattu. Kummitätinä Rosé piti pientä Isabellaa sylissään puhaltaakseen yhdessä tämän kanssa kynttilät. Isabella tuijotti haltioituneena kuningattaren ystävällisiä kasvoja, jotka hymyilivät lumoavasti takaisin. Bethkin tunsi hymyn kohoavan huulilleen, vaikka sydäntä kaiversi ikävästi ajatus hänen suureksi kasvaneista lapsistaan. Kaikki tapahtui niin äkkiä!
Photobucket
Juhlaväen villisti kannustamana Rose kumartui Isabellan kanssa kakkua kohti. Tyttö päristää puhalsi kynttilöitä saaden aikaan vain suihkun suustaan. Tyytyväisenä Isabella katseli sammuneita kynttilöitä huomaamatta, että Rose oli häntä asiassa auttanut.
Photobucket
Lady Isabella VonLiebestad
Photobucket
Kakku maistui ja juttu luisti. Bartkin viihtyi pitkästä aikaa kotona enemmän kuin mielellään. Edward viittoi kiireisesti Ludia ja Oliveria mukaansa. Pojat katsoivat toisiaan, eikä sanoja tarvittu. Edward oli oikeassa. Heidän piti pitää kiirettä, jos he haluaisivat ehtiä!
Photobucket
Photobucket
Iloissaan kolmikko säntäsi VonLiebestadien pokeripöydän ääreeen. Lopultakin heillä oli ikää pelata ja lopultakin he ehtivät ennen miehiä. Edward sai ensimmäisenä tyhjennettyä kuparilanttinsa pöydälle ja alkoi sekoittamaan korttipakkaa. Oliver katseli kateellisena ystävänsä taidokasta korttien sekoittelua. Hänen nakkisormensa eivät ikinä oppisi tuota.
Photobucket
Miehet tunnustivat tappionsa ja istuivat pokeripöydän viereiselle sohvaryhmälle juttelemaan. Pelatkoot pojat nyt muutaman erän. He kyllä ehtisivät vielä. Ludvig kertoili uudesta rakennushankkeestaan. Ei mies muusta tuntunut enää puhuvankaan. Bart tiesi Arthurin olevan erimieltä siitä, että kasarmissaan loikoilevat sotamiehet pitäisi laittaa rakennustöihin mukaan säästösyistä. Bart ei kuitenkaan jaksanut välittää, kunhan tämä ei häntä rakentamaan laittaisi.
Photobucket
Photobucket
Naiset vastasivat tunnelmasta. Rose soitti pianoa ja Isabella vingutti viulua. Kerrankin tyttö harjoitteli jotain omasta tahdostaan, Beth mietti tyytyväisenä. Beth toivoi kuitenkin samalla, että tämä jaksaisi vielä harjoitella pitkäänkin, sillä mitään iloa tytön soitosta ei korville kyllä ollut.
Photobucket
Muiden lähdettyä Bart jäi vielä pelaamaan poikansa seurana. Hän ei ollut ennen huomannutkaan miten etevä pokerissa Oliverista oli tullut. Eihän poikaansa kyllä kehuisi, ettei kuvittelisi itsestään liikoja. Bart ei voinut muuta kuin katsella kateellisena Oliverin edessä nousevaa kuparilanttipinoa.
****
Photobucket
Photobucket
Kesän loisto oli kauneimmillaan. Bart oli saanut sen verran rahaa kasaan, että perheelle oli voitu palkata puutarhuri. Ei Beth olisi jaksanutkaan puutarhastaan huolta pitää, vaikka tämä sitä niin kovasti rakastikin.
Photobucket
Raskaus oli jo niin pitkälle, ettei sitä voinut olla enää huomaamatta. Beth oli onnensa kukkuloilla. Hän yritti ottaa mahdollisimman kevyesti, sillä olihan hän jo suhteellisen iäkäs synnyttäjä, eikä hänen aikaisemmatkaan raskautensa kovin onnistuneita ollut olleet. Keskenmenojen tuska painoi edelleen sydäntä, vaikka niistä oli jo pitkä aika. Hän ei halunnut tämänkin raskauden päättyvän keskenmenoon ja teki kaikkensa sen eteen, että vatsanasukilla olisi kaikki hyvin.
Photobucket
Bart oli yrittänyt vähentää pelaamistaan ja näin rahan menoa. Hän yritti purkaa pelihimoaan shakkipöydän ääressä, mutta se ei vain tuntunut samalta, kuin pokeri. Hän ei kuitenkaan kehdannut lähteä tavernaan, nyt kun vaimokin oli raskaana ja perheen lisäystä oli tulossa. Perheenlisäys toi lisää menoja ja Isabellan myötäjäisiäkin pitäisi alkaa jo suunnitella. He, hän ja Beth, olivat käyneet aiheesta pitkän keskustelun, eikä Bart halunnut käydä tuota keskustelua uudestaan.
Photobucket
Photobucket
Isabella oli Bethin onneksi kovin innostunut musiikista ja tanssimisesta. Tytön omapäisyys näkyi edelleen monissa asioissa. Yksi, mikä Bethiä suuresti ärsytti, oli tytön into kalastaa. Se ei Bethin mielestä sopinut alkuunkaan hienolle neidolle, eikä varsinkaan sillä miesmäisellä tavalla, jolla Isabella kalastuksen hoiti. Beth yritti silti olla iloinen, että tyttö vaivautui soittamaan viulua ja tanssimaan balettia. Kirjoitustaidon harjoittelusta hän ei ollut vielä uskaltanut edes puhua. Kyllä tyttö vielä ehtisi.
****
Photobucket
Oliver vietti yhä enemmän aikaa Verna Carlssonin kanssa. Rikkaan kauppiaan tyttären, joka oli päättänyt päästä hyviin naimisiin. Oliver oli helppo kohde, helpoin aatelisista, ystävällisen luonteesta takia. Oliver oli korviaan myöten ihastunut Vernaan. Hän ei silti uskaltanut puhua vanhemmilleen tytöstä, sillä tiesi näiden odottavan parempia naimakauppoja kuin kauppiaan tytär. Silti jokin Vernassa veti häntä aina vain lähemmäs ja lähemmäs.
Photobucket
Ja kun Oliver yritti ottaa etäisyyttä, tyttö teki sen mahdottomaksi. Oliver ei voinut vastustaa tätä. Hän kietoi kätensä Vernan ympärille rutistaen tyttöä itseään vasten. Tämä oli niin pehmeä Oliverin käsivarsia vasten. Poika ei ikinä ollut pitänyt mitään näin ihanaa ja näin sulokasta käsivarsillaan, eikä hän halunnut laskea irti. Ei ikinä, ei tästä. Hänen jokainen solunsa kaipasi Vernaa ja hän tiesi Vernan tuntevan samoin. Ainakin hän toivo. Hän toivoi niin, että kipeää teki.
Photobucket
Jokin noissa ruskeissa silmissä sai Oliverin vain tuijottamaan. Hän olisi voinut katsella Vernan silmiä ja suukotella tyttöä loputtomasti. Hän oli kuullut silmien olevan sielun peili, eikä hän nähnyt Vernan silmistä muuta kuin itsensä. Verna ei voisi valehdella, ei tällaisessa asiassa. Tyttö varmasti piti hänestä oikeasti, eikä vain aseman takia.
Photobucket
Kauhun ja vihan sekainen huudahdus pakotti Oliverin irrottamaan otteensa rakkaastaan. Beth säntäsi pihalle päästellen vihaisia äännähdyksiä, kuin punaisen vaatteen nähnyt härkä. Oliver ei ottanut selkoa äitinsä puheesta, mutta ymmärsi, ettei äiti hyväksyisi Vernaa. Hän ei halunnut kuulla. Hän ei halunnut nähdä. Oliver nosti kätensä kasvojensa suojaksi ja yritti vain unohtaa!
Photobucket
Photobucket
Mikään ei auttanut, vaan riita tunkeutui väkisin hänen korviinsa. Oliver kuunteli, kun hänen elämänsä kaksi tärkeintä naista huusivat toisilleen. Beth piti Vernaa vain pelkkänä kiipijänä, joka haaveili paremmasta liitosta, kuin mitä voisi koskaan saada. Oliver uskoi, että äiti olisi ymmärtänyt, jos hän vain olisi ehtinyt pohjustaa asiaa. Tavallaan hän ymmärsi äitinsä kiukun, mutta silti hän ei uskonut, että Verna tekisi sellaista. Hän rakasti Vernaa ja oli aivan varma, että Verna rakastaisi häntä. Juuri häntä Oliveria, eikä kreivi Oliveria.
Photobucket
Oliver kapusi huoneeseensa ja kaivoi paperin esille. Hän kirjoitti ja kirjoitti. Vuodatti tuskansa kuulemastaan riidasta paperille, jotta voisi polttaa sen. Äiti oli ymmärtänyt väärin. Kaiken niin väärin! Hänen täytyisi puhua äidin kanssa vielä. Kyllä äiti lopulta ymmärtäisi. Verna oli luvannut odottaa Oldwoodissa ensi yönä Oliveria. Heidän täytyi nähdä. Heidän täytyi puhua tästä. Kaikki vielä selviäsi, siitä Oliver oli varma.
Photobucket
Alakerrassa Beth purki puolestaan huonoa omaatuntoaan maalaamiseen. Pitkään aikaan hän ei ollut ehtinyt maalata, eikä hänen ollut edes tehnyt mieli maalata. Nyt mikään muu ei auttanut. Hänestä tuntui niin pahalle rikkoa poikansa sydän. Tämä ei kuitenkaan ymmärtänyt kaikkea. Oliver ei tuntenut Carlssoneita. Rikkaat, mutta Pinewoodin pahamaineisimmat kauppiaat, jotka häikäilemättömästi yrittivät pyrkiä aateliston pariin. Oliver oli helppo uhri. Beth tunsi poikansa. Tämä oli herkkä, huomaavainen ja hyväuskoinen. Maailma ei ollut koskaan kolhinut Oliveria, eikä tämä ymmärtänyt miten julmia ihmiset saattoivat olla. Miten Beth oli saattanut olla näin sokea, eikä nähnyt Carlssoneiden tavoittelevan hänen omaa poikaansa.
Photobucket
Päivä ei millään vaihtunut illaksi. Oliver yritti tappaa aikaa pelaamalla isänsä kanssa shakkia. Hoitelemalla talon asioita, mutta mikään ei auttanut. Hän olisi halunnut mennä jo. Hän halusi nähdä Vernan. Kaikki oli niin yksinäistä ilman Vernaa. Kaunis kesäpäiväkään ei ollut niin kaunis, kun sitä ei saanut viettää Vernan kanssa.
Photobucket
Photobucket
Beth valvoi tyttärensä viulun soittoa, jos sitä vieläkään soitoksi saattoi kutsua. Välillä Bethistä tuntui, että tyttö tahallaan päästeli viulusta ääniä, jotka saivat vatsanasukin potkimaan villisti, niin että oikein kipeää teki.
Beth itse maalasi kuunnellessaan samalla tyttärensä soittoharjoituksia. Bart oli yllättynyt huomatessaan vaimonsa maalaavan omaa kuvaansa. Bethin tuiman mulkaisun jälkeen hän kuitenkin suostui seisomaan mallina ilman suurempaa suostuttelua. Jos nainen oli tuolla tuulella, ei Bart viitsinyt edes laittaa vastaan.

Photobucket
Photobucket
Oliver ei meinannut millään malttaa syödä. Hänestä tuntui, että jokainen suupala tarttui kurkkuun ja lopulta kun palanen pääsi vatsaan asti, ei vatsa ottanut ruokaa vastaan. Isabella ja Bart piti puheensorinaa yllä koko ruokailun. Oliverilla ei ollut mitään sanottavaa äidilleen, tai olisi hänellä ollut paljonkin sanottavaa, mutta sanat jäivät kurkkuun. Eikä hän halunnut kertoa isänsä ja Isabellan kuullen Vernasta. Tärkeintä olisi saada äiti puolelleen.

Beth puolestaan ei tiennyt mistä olisi aloittanut. Historia Carlssonien kanssa oli niin pitkä, että Beth ei osannut päättää mistä aloittaisi. Mikä olisi Oliverin kannalta tärkeätä tietää ja mikä ei. Hän vain toivoi, että sen ehtisi myöhemminkin.

Photobucket
Lopilta hetki koitti. Oliver näkisi lopultakin rakkaan Vernansa. Hän ei ollut onnistunut puhumaan äitinsä kanssa, mutta poika oli päättänyt puhua ensin Vernan kanssa. Hiljaa hän hiipi kartanon takaovesta ja suuntasi askeleensa kohti Oldwoodin metsää, jossa hän toivoi Vernan jo odottavan.
Photobucket
Verna oli siellä missä oli luvannutkin. Oliver oli suunniltaan onnesta ja upotti kasvonsa iloisesti nauravan tytön kaulaan. Tätä hänellä oli ollut ikävä. Hän ahmi itseensä Vernan sokerista tuoksua saaden tytön nauramaan lujempaa. Vernan suloinen ja viaton nauru täyttivät Oliverin ajatukset. Tytön tunteminen käsivarsilla tukki kaikki pojan aistit. Oli vain hän ja Verna.
Photobucket
Oliver olisi voinut kuvitella hetken olleen jo täydellinen, kunnes Verna painoi pehmeät huulensa pojan huulille. Oliverin oli pitänyt puhua Vernan kanssa niin monesta asiasta, mutta nyt ne tuntuivat niin pieniltä ja vähäisiltä. Vernan innokkaat huulet veivät voiton kaikesta.
Photobucket
Yhtä nopeasti kuin Verna oli suudelman aloittanut, hän myös lopetti sen. Tyttö ei kuitenkaan päästänyt pojasta kokonaan irti, vaan piti tätä edelleen käsistä kiinni. Hellästi, mutta varmasti Verna veti Oliveria mukanaan. Oliver olisi seurannut Vernaa vaikka maailman ääriin. Hän olisi luopunut perinnöstään, kaikesta vain saadakseen olla Vernan kanssa. Rakastaa Vernaa elämänsä jokaisena päivänä, kuten hän nyt rakasti.
Photobucket
Verna painoi Oliverin maata vasten ja suuteli poikaa aina vain lujemmin. Oliver yritti vastustella. Hän tiesi näistä asioista ja ymmärsi mitä Verna halusi. Oliver vaan ei halunnut viedä tämän suloisen tytön kunniaa. Hän ei halunnut häpäistä tätä, ennen kuin voisi olla varma, että voisi viedä tämän vihille.
Photobucket
Vernan hieroi itseään poikaa vasten varmoin ottein, hivuttaen hiljaa vaatteita itsensä ja Oliverin yltä. Lopulta Verna sai haluamansa ja Oliver kieräytti tytön allensa. Hän ei voinut enää vastustaa. Vernassa oli vain sitä jotain. He olisivat yhtä nyt ja aina.
Photobucket
Tyytyväisenä Verna kuunteli, miten Oliver tuhisi hänen sylissään. Kaikki oli mennyt niin kuin he olivat suunnitelleet isänsä kanssa suunnitelleen. Oliver oli hänen. Kunniallinen Oliver ei voisi loukata tytön kunniaa näin pahasti viemättä vihille.
****
Photobucket
Kivun sekainen karjahdus rikkoi kesän viimeisen päivän rauhan. Bethistä tuntui kuin pallo olisi puhjennut hänen sisällään ja nyt tuon pallon täytteet valuivat sääriä pitkin lattialle. Beth huusi ja itki. Hän vaikeroi taipuessaan samalla kaksin kerroin. Hänestä tuntui, että kaikki liikkuivat hitaammin kuin normaalisti. Eikö kukaan ymmärtänyt hakea Sisar Mariaa paikalle?
Photobucket
Bart katseli ja kuunteli. Hän tunsi itsensä voimattomaksi. Hän ei voinut auttaa vaimoaan, joka selvästi oli tuskissaan hänen edessään. Oliver oli lähtenyt hakemaan Sisar Mariaa luostarista. Bartista vain tuntui, että poika viipyi tahallaan matkallaan. Hän tiesi mikä häntä itseään olisi auttanut ja se oli tujaus konjakkia. Sen hän tänään olisi ansainnut, kunhan tästä nyt ensin selvittäisiin.
Photobucket
Lopulta Sisar Maria saapui auttamaan VonLiebestadien uusimman perheen jäsenen maailmaan. Lapsi tuli nopeasti, olihan Beth kokenut synnyttäjä. Pian onnellisen äidin käsivarsilla lepäsi pieni tyttövauva.
Photobucket
Beth esitteli ylpeänä perheen uusimman tulokkaan tämän isälle. Lapsen nimeksi tulisi kasteessa Lia-Nina VonLiebestad, kunhan juhlat ehdittäisiin järjestää.
Photobucket
Beth asetti tyttärensä pieneen koriin, jonka hän oli huoneeseensa tilannut. Hän halusi pitää tämän lähellä itseään. Tätä lasta ei vietäisi hänen rinnoiltaan imettäjälle, vaan hän hoitaisi sen itse. Hän halusi kerrankin hoitaa oman lapsensa, nyt kun hänellä olisi jopa aikaa siihen.
****
Photobucket
Photobucket
Bart tarvitsi nyt helpotusta. Synnyttämisen seuraaminen oli ottanut koville, eikä tuloksenakaan ollut poikaa vaan tyttö. Olihan hänellä jo poika, mutta hän olisi halunnut toisen. Olla ainoa aatelinen, joka oli kyennyt saamaan kaksi poikaa. Tyttöjä kun nyt sai jokainen. Bart tunsi tuon tutun turvallisen helpotuksen leviävän kehoonsa. Pieni lämmin tunne upotti hänet pumpuliin. Hän tarvitsisi vielä toisen.
Photobucket
Vieressä istuva mies tuntui virnuilevan hänelle. Bart olisi halunnut näyttää tälle kuka on kuka, mutta viimeisestä lihasharjoituksesta oli jo aikaa. Hän ei todellakaan voinut olla varma mikä olisi lopputulos. Hänellä voisi itsellään olla silmä mustana, eikä toisin päin.
Photobucket
Bart päätti käyttää sanallista lähestymistapaa ja tiedusteli mikä miehellä oli mielessä, kun noin nauratti. Mies ei sanonut mitään. Nyökkäsi vain pokeripöytää kohden. Siinä Bart oli aina valmistaisteluun.
Photobucket
Heidän seurakseen liittyi kaksi muutakin baarissa ollutta herrasmiestä. Bart ei tuntenut kumpaakaan. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä, sillä pitkästä aikaa hän sai pelata. Bart imi itseensä tuota ihanaa tuttua tuoksua ja tuota ihanaa rapinaa mikä korteista tuli. Kaikkea tätä hän oli kaivannut jo niin pitkään.
Photobucket
Bart kurkisti korttejaan. Hänellä oli loistava käsi, mutta ei tarpeeksi rahaa, jotta voisi jatkaa pelaamista. Hänellä oli neljä ässää. Näillä hän voittaisi varmasti, kunhan vain keksisi mistä saisi itselleen tarpeeksi hyvän panoksen.
Photobucket
Vaivihkaa hän katsoi toisia pelaajia, jotka korottelivat panoksiaan. Toisten kasvoilla ei ollut innostusta, ei mitään merkkiä, mikä olisi viitannut hyvään käteen. Ei nykiviä salaelkeitä. Hän voittaisi aivan varmasti.
Photobucket
Hänellä ei ollut mitään millä korottaa. Raha ei yksinkertaisesti vain riittänyt tähän erään. Sitten hän keksi sen. Pitkään hän pyöritteli nappulaa käsissään. Ei sillä väliä ollut. Hän kuitenkin voittaisi. Nopeasti hän tiedusteli saisiko laittaa peliin sen mitä ajatteli. Kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan. Bart käänsi ylpeänä esiin neljä ässäänsä ja veti pottia itselleen.
Photobucket
Hänen edessään oleva mies pysäytti Bartin ja käänsi omat korttinsa esille. Hertta värisuora! Bart katsoi kauhuissaan, kun mies veti pottia itselleen. Toiset nauroivat ja puhuivat jotain kunniavelasta.
Seuraava lause, joka tuntui porautuvan Bartin kauhun läpi oli:
"Niin kuinkas vanha se sinun tyttäresi oli?"

 
* * * *

Siinä siis se! Keksinpäs lopultakin juonta Kreiveillekin. Kumman tyttären Bart pelasi? Se selviää sitten jatkossa :D
Parin viikon päästä taas  viimeisen aatelisten osan parissa Paronilassa. Sielläkin sattuu ja tapahtuu, ei mitään häikäisevää, mutta tapahtuu kuitenkin, niin ja sitten laitan sen äänestyksen tulevasta kuningattaresta.


Kommentit piristävät aina kummasti päivää, ja piilolukijoiltakin olisi mukava saada jotain palautetta.

Mesinen kiittää ja kumartaa, sekä toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä ;) !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!