9.3.2012

17. Osa: Glassgow

Photobucket
(90 kuvaa)

Nyt se kolmaskierros alkaa. Olen varmaan itse tästä eniten innoissani, mutta eipä sillä niin väliä.
Mahtava tunne ;) ! Niin ja nyt edetään siis vain yksi vuoden aika.
Edellisen kierroksen vauhti alkoi jo hieman huimata!
Toivottavasti osa ei vilise kirjoitusvirheitä tai kökköjä kohtia, sillä tämän päivän ulkoilu vie aikalailla veronsa.
Yritän parhaani tässä oikolukiessa... Mutta pidemmittä puheitta, päästän teidät lukemaan!

 
Viimeksi Glassgowlla: Valtakunta sai prinsessa Annabellan ja Ludvig aloitti perillisensä koulutuksen. Kuningatar päätyi herttuan kanssa kamarin puolelle kohtalokkain seurauksin. Huomattuaan raskauden kuningatar katosi pitkäksi aikaa, mutta palasi kotiin osan lopuksi.
Photobucket
Lud istui hiljaa ja ihaili ritarien upeita taidonnäytteitä. Hän olisi niin halunnut liittyä ritarien mukaan miekkailua harjoittelemaan, mutta pojan täytyi vain istua katoksessa suojassa auringolta ja miekoilta. Yksinään tuolillaan hän vain istui odotellessaan, että papa saa hoidettua neuvottelun päällikköjen kanssa.
Photobucket
Edward oli yksi Ludin parhaista ystävistä. Eipä hänellä niitä montaa ystävää oikeasti ollutkaan. Lud tunsi kateuden piston sydämessään. Ludista tuntui pahalta kadehtia ystäväänsä, hänellähän oli kruununperillisenä kaikkea, mitä kukaan ikinä voisi toivoa. Silti hän toivoi, että olisi syntynyt Edwardin tavoin ritarisukuun, ilman suurempaa vastuuta. Ihaillen Lud katseli Edwardin sulokkaita liikkeitä tämän mitellessä taitojaan Walterin kanssa.

Lud ei tuntenut papan ritareita kovinkaan hyvin, vain nimeltä. Walter oli kuitenkin aina ollut ystävällinen Ludille ja mies oli pojan mielestä kadehdittavan taitava. Usein Lud kuvitteli itsensä Walteriksi harjoitellessaan puumiekallaan.

Photobucket
Roger sai Ludin selän värehtimään ikävän kylmästi. Mies oli Ludista pelottavampi kuin tarujen velhot tummine hiuksineen. Hän olisi voinut vaikka vannoa, ettei ollut koskaan nähnyt Rogerin nauravan. Toisaalta hän ei uskonut Rogerin naurun olevan kovinkaan mieluisaa nähtävää.

Joseph, joka oli Rogerin harjoitusparina, puolestaan oli yksi Ludin suosikeista. Mies oli aina iloisella tuulella ja kohteli Ludiakin normaalisti. Lud muisti nauraneensa usein miehen hauskoille vitseille, sitä paitsi Joseph oli yksi taitavimmista miekan käyttelijöistä. Ei kuitenkaan Walterin veroinen.

Photobucket
Borinia ja Johania Lud ei oikeastaan tuntenut ollenkaan. Nämä eivät koskaan puhuneet hänen läsnä ollessaan, eikä Lud oikein tiennyt johtuiko tämä hänen asemastaan vai siitä, että hän oli miesten mielestä vielä liian nuori otettavaksi tosissaan, vaikka kruununperillinen olikin. Hänen puolestaan Borin voisi painua punaisine ja Johan vaaleine hiuksineen niin pitkälle, kuin pippuri kasvaa!
Photobucket
Lud huokaisi syvään ja ponnisti ylös tuoliltaan. Papa oli kieltänyt vain menemästä ritarien mukaan. Lud keksisi kyllä muutakin. Mikä tahansa olisi mielenkiintoisempaa, kuin tässä tylsistyminen. Poika venytteli jalkojaan, jotka olivat jo päässeet puutumaan pitkän istunnan seurauksena. Pieni jaloittelu tekisi hyvää jaloillekin.
Photobucket
Papan neuvottelutkaan eivät näyttäneet pääsevän ollenkaan eteenpäin, joten Ludilla olisi hyvin aikaa tutkia ritarien harjoitusaluetta. Kunhan ei vain menisi miekkailemaan. Papa ilmeisesti pelkäsi jonkun ritareista tai ehkä todennäköisemmin Ludin itsensä pistävän itseään.

Viereisestä teltasta kuului kova väittely, jota joku olisi voinut väittää jo riitelyksi, miesten laatiessa suunnitelmia jonkin varalle, mistä Lud ei tiennyt tuon taivaallista. Kaikilla oli kuitenkin oma mielipiteensä asiasta ja nuo mielipiteet tuntuivat kovasti poikkeavan muiden keskustelijoiden mielipiteistä.

Photobucket
Lud käveli hevosaitauksen ääreen, jossa ritarit säilyttivät hevosiaan harjoittelujensa ajan.. Tällaisen hän halusi itselleen. Hän halusi olla ritari, eikä istua vain tekemässä päätöksiä pölyisessä salissa.
Kaunis musta hevonen työnsi päänsä Ludin niskaan ja sai Ludin naurahtamaan. "Vai kaipaat sinä huomiota!" Lud sanoi hellästi nostaen samalla kätensä hellästi hevosen turvalle. ”Niinhän me kaikki. Sinutkin on tänne yksin jätetty.”

Photobucket
"Upea yksilö, eikö?" Lud kuuli tutun äänen kysyvän selkänsä takaa.
"On todella! Kuningas lupasi minulle hevosen kesäksi..." Lud aloitti, mutta sanat takertuivat hänen kurkkuunsa ennen kuin ne ehtivät ulos. Papa oli todella luvannut hänelle hevosen joululahjaksi, mutta pyörtänyt sanansa nyt, kun oli tullut aika hankkia se.
”Sinä voit tippua hevosen selästä!” Papa oli huutanut ja jatkanut, että kukas sitten perii valtaistuimen?

Photobucket
Edwardille Ludin ei tarvinnut kertoa. Tämä tiesi kaiken, sillä oli ollut paikalla Ludin kärttäessä hevosta papaltaan.
"Luulenpa, että voisimme tehdä pikaisesti ratsastuskierroksen minun hevosellani! Kuningas näyttää olevan niin keskittynyt väittelemään päälliköiden kanssa, että tuskin edes huomaa meidän lähteneen." Edward ehdotti ja näki jo vastauksen Ludin kasvoilta ensimmäisten sanojen jälkeen. Mitä kuningas ei tiennyt, se ei voinut haitata, eikä tämä erikseen ollut Ludilta ratsastusta kieltänyt. Oman hevosen vain.

Photobucket
Edward talutti hevosensa hieman syrjemmäksi, pois kuninkaan ja muiden katseilta ja nosti Ludin taakseen istumaan. Hän olisi voinut vannoa ystävänsä sädehtivän enemmän kuin aurinko istuessaan hevosen takana istuessaan. Edward olisi voinut vannoa, että pojan hymy lämmitti hänen selkäänsä.
Photobucket
"Edward!" Lud aloitti ujosti saaden vanhemman pojan kiinnittämään huomion itseensä. "Opetathan minut vielä ratsastamaan, vaikka sitten salaa papalta?" Lud pyysi ottaen samalla kasvoilleen ilmeen, jolla tiesi saavansa Edwardilta mitä tahansa.
"Voi Lud! Mihin minä vielä joudunkaan sinun takiasi. Tiedät minun kohtaloni, jos kuningas saisi tietää minun opettavan sinua." Edward tuhahti, mutta lupasi opettaa ystävänsä ratsastamaan, mutta vasta tämän kasvettua isommaksi. Lud myöntyi Edwardin ehtoon tyytyväisenä ja Edward olisi voinut vannoa kuulevansa ratsastaessaan takaansa hyräilyä, joka muistutti erinäisesti marssia.

Photobucket
Päälliköiden katoksessa oli päästy sovitteluvaiheeseen asti. Kuningas oli lopulta suuttunut päälliköilleen tuntiessaan, ettei häntä otettu tosissaan ja uhannut alentaa molemmat kyökkipiioksi. Nyt vanhempi mies yritti selittää omaa kantaansa sekä pyydellä samalla anteeksi. Oli mitä oli, teltasta kuului hirvittävä meteli.
Photobucket
Photobucket
Ludia ei papan neuvottelun venyminen haitannut yhtään nyt, kun hänellä oli seuraa. Edward kieputti ystäväänsä ympäriinsä, tämän nauraessa kovaäänisesti. Vauhti sai pojan mahan kutittelemaan sekä muljahtelemaan huvittavan tuntuisesti. Parin leikki keskeytyi, kun ritarien harjoituskentältä kantautui alati voimistuvia ääniä.
Photobucket
Kuningas oli päättänyt harjoituttaa taitojaan Sir Walterin kanssa muiden seuratessa vierestä. Lud liittyi muiden joukkoon papaansa kannustamaan!
Lud ei ollut varma luovuttiko ritari vai oliko papa todella niin taitava, mutta papa silti voitti. Poika ei silti vakuuttunut, että papa voittaisi Walteria tosipaikan tullen. Voitosta hyvällä tuulella kuningas antoi juuri ritarilta riisutun miekan Ludille ja käski pojan panna parastaan.

Photobucket
Photobucket
Lud puristi hetken miekkaa kädessään kuin kalleinta aarretta. Hänestä miekka sopi hänelle kuin valettu tai ainakin paremmin kuin kruunu. Nopeasti hän kuitenkin palasi todellisuuteen ja ryhtyi toistamaan Rogerin hurjia ilmeitä miekkaa heiluttaessaan. Ehkä hurjalla ilmeellä hän pärjäisi edes jotenkin.Taitoja hänellä ei vielä ollut, mutta miten olisikaan voinut olla, olihan tämä ensimmäinen kerta?
Photobucket
Nopeastihan se ottelu päättyi kuninkaan voittoon, mutta Lud oli silti onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Hän oli saanut miekkailla ensimmäisen kerran elämässään oikealla miekalla. Kuningas veti pienen sädehtivän poikansa kainaloon, tuntien samalla lämmön tunteen sydämensä pohjassa. Tuon ikäisenä sitä on niin vähästä onnellinen.

"Miekkailit hienosti, noin ekaksi kerraksi." Ludvig aloitti tuntien samalla rintaansa vasten pojan suun onnellisen virneen nousevan vielä entisestään. "Sinulla on kohta syntymäpäivä", kuningas jatkoi, "joten ajattelin, että jos haluat, niin saat tuon äskeisen miekan syntymäpäivälahjaksi ennakkoon! Jos lupaat että olet varovainen?" Ludvigin ei olisi tarvinnut kuulla poikansa vastausta, sillä iloisista riemunloikista olisi kuka tahansa voinut päätellä pojan ottavan enemmän kuin mielellään vastaan isänsä lahjan. Miekka oli vielä Sir Walterin miekka!


****
Photobucket
Kotiin oli kaukaisen valtakunnan kuninkaalta saatu lahjaksi ihmeellinen puinen olento. Tämä olento liikkui, tunsi ja puhui kuten ihmiset, vaikkakin äänessä oli hieman puumainen vivahde. Annabell ei oikein tiennyt miten tähän olisi pitänyt suhtautua, joten hän oli nimennyt omituisen liikkuvan puunkappaleen Lilithiksi, jota nyt muutkin käyttivät.

Lilith hoiti monia tehtäviä, jotka olivat kuuluneet ennen Alicelle. Lilith oli monessa asiassa tytön mielestä turhankin tehokas, esimerkiksi Annabellan suureksi harmiksi Lilith olisi jaksanut soittaa pianoa ikuisuuksiin, kun Alice oli alkanut valitella sormiaan ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ja lopettanut harjoitukset siihen.

Photobucket
Kuningatar valvoi tyttärensä tanssiharjoituksia tyytyväisenä, ettei tyttö päässyt laistamaan harjoituksistaan. Usein hän huomautteli, kuinka jalan olisi pitänyt nousta vielä hieman korkeammalle tai huulien kuului hymyillä eikä vääntyä hirvittävään irvistykseen jalkaa taivuttaessa. Todellisuudessa Rosemarié oli kuitenkin todella ylpeä tyttärestään, joka oli selvästi perinyt äitinsä sulavuuden. Välillä kehuminen vain tuppasi unohtumaan.
Photobucket
Lilith vatkasi taikinaa vimmatusti kiireen painaessa naisen puista selkää. Ludin syntymäpäiviä vietettäisiin iltapäivällä ja kuningatar halusi pöytien notkuvan mitä erikoisimmista herkuista. Kakku oli luonnollisesti tilattu Rowleyn emännältä, mutta muut herkut olivat jääneet Lilithin valmistettaviksi. Tämä oli osoittautunut loistavaksi avuksi myös keittiössä ja vielä kovin innokkaaksi sellaiseksi.

Lilith ei valittanut, eikä harmistunut vaikka tehtäviä olisi ollut kuinka paljon tahansa. Hän tarvitsi myös paljon vähemmän lepoa kuin muut. Seuraa Lilith olisi kaivannut, mutta puinen olio pelotti monia jo ihan olemuksellaan. Sitä paitsi Lilithin kanssa jutellut saattoi usein huomata puunaisen toistelevan hänen puheitaan muulle henkilökunnalle. Hienotunteisuus ei kuulunut Lilithin taitoihin.

Photobucket
Alicelle jäi Lilithin työinnon ansiosta paljon ylimääräistä aikaa, jonka he usein viettivät kuningattaren kanssa yhdessä tehden milloin mitäkin. Alice hoiti lasten koulutuksen, mutta kun nämä olivat opissa muualla ei naiselle oikeastaan jäänyt mitään tekemistä. Kaikki pyöri omalla painollaan.

Rose oli ollut kuin hermoraunio Alicen löydettyä tämä aamulla makuukamaristaan tärisemästä. Hän oli epäillyt kuningattaren jännittävän suunnattomasti poikansa iltapäivän syntymäpäiviä ja ehdottanut erää shakkia hermoja rauhoittamaan, nyt kun Ludvigkin oli hautautunut työhuoneeseensa. Silti Alice ihmetteli kuningattaren käytöstä. Tämä oli muutenkin vajonnut synkkämielisyyteen viimeaikoina.

Photobucket
Lopulta Rosen jännittämä hetki saapui. Vieraita alkoi lipua linnan pihalle iltapäivän ollessa kauneimmillaan. Kesän kunniaksi, sekä tilojen pienuuden vuoksi, he olivat päättäneet pitää juhlien h-hetken ulkona.

Nähdessään Kreivien vaunujen saapuvan Rose kiirehti Bethiä vastaan. Hän rutisti ystäväänsä, kuin etsien lohtua toisen aina niin varmasta olemuksesta. Hetken Elisabeth piteli nyyhkyttävää ystäväänsä olkapäätään vasten, mutta sitten hänen täytyi irrottaa tämä itsestään, kun tämä likisti niin, ettei ilma enää kulkenut.
"Kuristat minut!" Beth älähti ja sai Rosen ilmeen muuttumaan surullisesta noloksi. Beth purskahti nauruun katsellessaan ystävänsä surkeaa ilmettä, saaden tämän ensin näyttämään loukkaantuneelta, kunnes Rose ei enää voinut hallita itse nauruaan joka kutitteli jo kurkunpäässä.

Bart käänsi Oliverin pois naisten luota todeten pojalleen, että esikoispojan kasvu on aina kovin vaikeaa naisille, eikä heitä muutenkaan aina voi ymmärtää. Parasta vain antaa hoitaa omat asiansa.

Photobucket
Photobucket
Lud katseli ympärilleen hurraavaa väkijoukkoa. Hän ei muistanut edellisillä synttäreillään olleen näin suurta osanottoa. Kaikki tuntuivat tulleen paikalle. Ludille tuli mieleen haaskalinnut, jotka halusivat jokainen saada hänestä palan itselleen. Oli vieraiden joukossa muutama tervetullutkin kasvo. Oliverin hän oli vetänyt viereensä välittömästi saatuaan ystävän näköpiiriinsä. Kaikesta huolimatta Lud odotti innolla seuraavaa ikävaihetta. Lopultakin hän pääsisi mukaan Oliverin ja Edwardin reissuille.
Photobucket
Lud kumartui kakun ääreen ja puhalsi hennon tyylikkäästi kaikki kynttilät sammuksiin yhdellä pitkällä puhalluksella.
Photobucket
Hetken hän luuli, ettei kasvaisi ollenkaan katsellessaan hurraavaa väkijoukkoa. Kaikki todella näytti olevan paikalla. Mutta sitten hän tunsi sen, pienen kihelmöivän tunteen varpaissaan, joka levisi ylöspäin voimistuen ja voimistuen.. Puff..
Photobucket
Photobucket
 Ludvig II
Photobucket
Juhlaväki alkoi pikku hiljaa vetäytyä kakkulautastensa kanssa ympäri pihamaata sekä linnaa. He jakaantuivat omiin porukoihinsa jutellen iloisesti tärkeinä pitämistään aiheista. Annabell ei voinut käsittää, miksi Kreivi VonLiebestad vainosi häntä jutuillansa. Miehellä tuntui koko ajan olevan asiaa, eikä Annabell ymmärtänyt niistä puoliakaan. Miksi häntä olisi kiinnostanut aikoiko kreivi hankkia tulevaisuudessa palvelijaa vai ei?
Photobucket
Juhlaväki alkoi pikku hiljaa vetäytyä kakkulautastensa kanssa ympäri pihamaata sekä linnaa. He jakaantuivat omiin porukoihinsa jutellen iloisesti tärkeinä pitämistään aiheista. Annabell ei voinut käsittää, miksi Kreivi VonLiebestad vainosi häntä jutuillansa. Miehellä tuntui koko ajan olevan asiaa, eikä Annabell ymmärtänyt niistä puoliakaan. Miksi häntä olisi kiinnostanut aikoiko kreivi hankkia tulevaisuudessa palvelijaa vai ei?
Photobucket
Naiset kerääntyivät puiden suojaan keskustelemaan valtakunnan asioista omalla tavallaan, jota jotkut olisivat ehkä kutsuneet juoruiluksi. Kuningatar katseli joukkoa, joka oli viime näkemästä harventunut. Melanien hautajaiset olivat olleet heti kesän alusta. Vaikka Rose oli usein aavistellut Fionan ja Melanien välillä olevan jotain kitkaa, hänestä Fiona vaikutti Melanien kuoleman jälkeen paljon yksinäisemmältä kuin ennen.

Henriett oli aikonut istua kuningattaren viereen, mutta Beth oli ehtinyt pyllähtää tähän ensimmäiseksi. Henriett kiristeli hampaitaan, hän ei voinut sietää Bethin ja kuningattaren ystävyyttä. Hänen olisi itse pitänyt olla tuossa Bethin paikalla kuningattaren parhaanaystävänä.

Photobucket
Juttu luisti ja nauru raikui Glassgown ruokasalista. Miehet söivät Lilithin taikomia herkkuja ja kilistelivät laseja kruununperillisen syntymäpäivän kunniaksi. Eihän joka päivä poika tule miehen ikään. Lud ei oikein tiennyt kuinka tilanteeseen olisi suhtautunut. Hän ei pitänyt erityisemmin juhlista, varsinkaan ollessaan niiden keskipisteenä, mutta tiesi papan nauttivan niistä täysin rinnoin. Lud päätyi hymyilemään tyytyväisen näköisenä papan mieliksi. Täytyihän hänen oppia joskus tästä nauttimaan.
Photobucket
Illan huipennukseksi aatelisneidot olivat taikoneet pienen esityksen. Annabell ja paronitar Catherine vastasivat musiikista, herttuattarien esitellessä tanssitaitojaan. Jokainen heistä tiesi kuinka tärkeä tämä hetki oli. Kaikki aateliset olivat paikalla esitystä katselemassa. Jokaiselle tytöistä oli kotona tarkkaan teroitettu, ettei aatelispoikia olisi tarpeeksi. Luostari odottaisi jotain heistä, mutta sen synkkiä kivisiä muureja kukaan ei uskaltanut edes ajatella.
****
Photobucket
Vieraiden lähdettyä Ludvig talutti vaimonsa puutarhaan. Puutarhaan, joka Ludvigin mielestä kalpeni hänen vaimonsa kauneuden rinnalla.
"Kauniille kuningattarelleni!" Ludvig totesi ääni kuin hunajalla voideltuna ojentaen samalla ruusua Roselle kasvoillaan tuo ujo, mutta odottavainen ilme, jota Rose ei voinut vastustaa.
"Tiedäthän, etten minä voisi johtaa tätä valtakuntaa, jos minulla ei olisi sinua rinnallani! Olet minun elämä, enkä minä halua olla hetkeäkään ilman sinua. Olisit sydämeni kuningatar, vaikken olisikaan kuningas." Ludvig jatkoi nähdessään Rosen silmissä kimaltelevat kyyneleet sekä hymyn joka hiipi naisen yllättyneille kasvoille.

Photobucket
Hellästi Ludvig tarttui vaimonsa leuan alta ja veti tämän huulet vasten omiaan. Hän ei koskaan voisi kyllästyä vaimonsa tuoksuu tai tunteeseen, jonka nainen sai hänen sisällään heräämään pelkällä läsnäolollaan. Mies tiesi päivän olevan täydellinen herätessään vienosti tuhiseva Rose käsivarsiltaan.
Photobucket
Photobucket
"Eikö olekin kaunis? Kuin hieno samettinen kangas, johon maailman taitavin ompelija on kirjaillut säihkyvimpiä timantteja." Ludvig ihaili haltioissaan Pinewoodin öistä tähtitaivasta ja veti Rosea vielä tiukemmin kainaloonsa. Rose ei tähdistä välittänyt. Hän oli oman tähtensä kainalossa turvassa maailmalta.
Photobucket
Ludvigin rutistaessa Rosea yhä voimakkaammin itseään vasten Rose huomasi, ettei hänen miehensä syleily enää vie kaikkea pahaa pois, kuten ennen. Hänellä oli ikävä lapsiaan. Ei niitä, jotka olivat hänen luonaan linnassa, vaan niitä, jotka hän oli jättänyt talonpojille. Yhtäkkiä Ludvigin syleily ei enää tuntunut niin lämpimältä kuin ennen. Se tuntui kylmältä ja etäiseltä. Kuin heidän välissään olisi jäinen ja myrskyävä meri, joka erotti heitä aina vain enemmän. Hän oli yksin.
Photobucket
"Loistavaa Annabell!" Lud ihaili kuunnellessaan siskonsa soittoa. Pienen tytön sormet etenivät hurjaa vauhtia koskettimilla ja taikoivat mitä uskomattomimpia säveliä flyygelistä. Lud oli enemmän kuin kiitollinen omasta pikkusiskostaan. Pienestä prinsessasta, joka iästään huolimatta jotenkin näki aina Ludin sydämeen, mikä siellä vaivasi ja sai Ludin aina tunnustamaan kaiken. Annabell oli ainoa, jolle hän ei voinut valehdella.
Photobucket
Ludvig oli muuttanut yläkerran ylimääräisen tyhjän huoneen omaksi työhuoneekseen. Hän tarvitsi rauhaa! Hän oli tullut siihen tulokseen, että hän tarvitsisi vielä enemmän rauhaa ja kutsunut hoviarkkitehdin paikalle.
"Miten niin ei ole muka mahdollista?!" Lud sähähti arkkitehdille hampaidensa välistä yrittäen pitää äänensä kuitenkin mahdollisimman maltillisena.
"Näin iso rakennus ei valmistu niin lyhyessä ajassa, Teidän majesteettinne! Olen kovin pahoillani, mutta luultavasti linna olisi valmis vasta arvon kruununperillisen ollessa kuningas." Arkkitehti yritti selittää epätoivoisesti kuninkaalle tämän suunnitelmien mahdottomuutta. Hän toivoi, ettei hänen uransa päättyisi tähän keskusteluun, mutta se mitä mies esitti, oli täysin mahdotonta.
"Katsokaa nyt tätä pohjapiirrosta!" Arkkitehdin suusta pääsi hätääntynyt kimakka huudahdus.

Photobucket
Ludvig laski mielessään kymmeneen saadakseen tunteensa hallintaan. Hän ei ollut tottunut, että hänelle sanottaisiin ei. Ludvig halusi suuremman linna. Hän ei halunnut enää asua täällä. Ei häntä niinkään koko haitannut, vaikka sen hän väitti olevan syy uuteen linnaan, vaan se, että nykyinen asumus oli aikoinaan kuulunut Strongbown suvulle näiden ollessa vallassa. Kansa tunsi tämän linnan vieläkin kuningatar Amelién linnakkeena, joka viittasi Paroni Strongbown rakastettuun isoäitiin. Ludvig katsoi hetken hiljaa pohjapiirrosta, jonka oli itse suunnitellut miettien samalla miten saisi arkkitehdin uskomaan suunnitelmaan.
"Meillä on varaa! Valtakunta on vauraampi kuin koskaan ennen viimevuosien veron alennusten jälkeen. Työmiehiä riittää varmasti ja veroja voi aina nostaa! Sitä paitsi sotilaat tylsistyvät kasarmeissaan." Ludvig puhui äänellä, joka ei jättänyt arkkitehdille enää mahdollisuutta vastaan panemiseen. Se mitä hän halusi, oli hän kuninkaana tottunut saamaan.

****
Photobucket
Kuningatar makasi puiston penkillä nauttien yksinäisyydestään. Hän oli käskenyt palvelijoiden jättää hänet rauhaan. Hänestä tuntui, kuin hän olisi kahlehdittu muiden ihmisten ympärillä. Hänen piti esittää jotain, mitä hän ei ollut, jotain mikä tuntui niin kaukaiselta. Rose halusi hetken upota yksinäisyyteensä ja voida pahoin rauhassa ilman tuijottavia sekä kyseleviä katseita.

Häntä painoi muistikuva pienistä silmistä katsomassa häntä viimeisen kerran ennen kuin hän lähti. Hän halusi nähdä nuo pienet silmät uudestaan. Rosen mieleen ei mahtunut enää muuta. Vaikka hän kuinka yritti unohtaa, muistikuva hiipi takaisin joka kerta, tuoden mukanaan tuon saman tuskan, jota hän oli sinä yönä kokenut.

Photobucket
Linnan nukahdettua Rose hiipi viitassaan hiljaa rappusia alas. Hänen oli nähtävä lapsensa. Miten heitä kohdeltiin? Mitä heistä oli tullut? Hän ei saisi rauhaa, ennen kuin hän olisi löytänyt kysymyksilleen vastaukset. Rose oli vain niin huolissaan.
Photobucket
Rose lähestyi talonpoikien asumusta ja näki ikkunassa vielä lepattavan valon. Hänen vatsaansa kiersi ja väänsi jännityksestä. Rose voi pahoin. Hän olisi halunnut pysähtyä tyhjentämään vatsansa, mutta jalat veivät häntä aina vain lähemmäs ikkunaa.
Photobucket
Hetken Rose ei nähnyt kuin nuo kaksi pienokaista leikkimässä lattialla leluilla. Pienet, jotka olivat naisen mielestä kauniimpia kuin mikään muu. Edes enkelit eivät voisi yltää näiden tasolle. Albert oli kuin ilmetty isänsä ja Aurora kuin äitinsä. Rose tunsi kuinka pohjattoman tyhjä hänen sylinsä oli! Hän olisi halunnut syleillä lapsiaan ja nauraa näiden kanssa elämän iloille ja pyyhkiä heidän kyyneleensä pois elämän surujen kohdatessa. Hän olisi juuri astellut sisälle, kun hän havahtui liikkeeseen vasemmassa silmäkulmassaan.
Photobucket
Vasta silloin hän näki kokonaisuuden, joka ikkunasta ulos heijastui. Hän näki onnellisen perheen yhdessä nauramassa ja nauttimassa yhteisestä ajastaan. Hän näki ihmiset, joita hänen lapsensa kutsuivat äidiksi ja isäksi. Hän ei ollut äiti. Hän ei ollut mitään.
Photobucket
Rose tunsi silmiään polttelevan. Katse sumeni kyynelten täyttäessä ensin silmät ja sitten ne tulvivat yli punaten naisen posket. Kyynelten suola sai naisen posket kirvelemään, mutta se ei ollut mitään verrattuna siihen kipuun, joka hänen rintaansa raastoi.
Rose kaatui polvilleen kukkapenkkiin. Hetken hän vielä pakotti itsensä katsomaan tuota näkyä, kunnes se kävi liian vaikeaksi. Hän käänsi katseensa kohti kukkapenkkiä ja upotti valkoiset kätensä mullan kylmään kosteaan lohtuun. Minun ei olisi pitänyt tulla!

Photobucket
Rosen poistuttua Stonejen kuusen takaa astui esiin viittaansa kietoutunut henkilö. Mitä asiaa kuningattarella oli tänne? Viittaan verhoutunut mietti ja hiipi kurkistamaan ikkunasta nähdäkseen, mikä oli saanut kuningattaren niin tunteiden valtaan.
****
Photobucket
Annabell tuskaili sulkakynänsä kanssa. Hän tunsi Alicen polttavan katseen niskassaan, eikä halunnut tuottaa naiselle pettymystä. Silti hänen käsissään sulkakynä ei vain taipunut niin kauniisiin koukeroihin, kuin Alicen tai äidin kädessä. Vaikka tyttö kuinka yritti, käsi ei vain totellut.
Photobucket
"Se meni paremmin kuin viime kerralla." Alice totesi Annabellalle yrittäen pitää samalla vakavan ilmeen kasvoillaan. Tytöllä ei vain ole kirjoittamisen lahjaa. Alice oli tullut siihen tulokseen. Silti tämä pitäisi saada kirjoittamaan kauniisti. Alice ratkaisu siihen oli ristipistotöiden ja kirjoitusharjoitusten lisääminen.

Annabell tuijotti eteensä kauhuissaan suostumatta uskomaan Alicen puheita. Hän ei tiennyt mitään kamalampaa kuin kirjonta. Hän vaikka kirjoitti mieluummin kuin istui neulakädessä. Sen hän myös sanoi Alicelle. Kaunisteltuna versiona luonnollisesti.

Photobucket
Photobucket
Muu perhe istuskeli perhehuoneessa odottamassa, että Lilith tulisi ilmoittamaan pöydän olevan katettu. Ludvig ja Lud mittelivät älyään shakin ääressä, kun taas Rose tuijotti kirjaa edessään. Ludvig oli huolissaan vaimostaan. Tämä ei ollut kääntänyt sivuakaan, vaikka hänen ottelunsa Ludin kanssa oli jo pitkällä. Nainen vain tuijotti kirjaa, kuin yrittäen peitellä ajatuksiaan. Vielä kauheampi oli Ludvigin mielestä naisen ilme tämän tajutessa miehen tuijottavan itseään. Tyhjä hymy, jonka takana ei ollut mitään. Aivan kuin hänen rakastamansa nainen olisi kadonnut maailmasta.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Lilith oli saanut pöydän lopultakin katettua ja kutsunut perheen syömään. Vaikka koko perhe oli koossa, tuntui vanhempien huomio kohdistuvan vain Ludiin. Poika yritti monesti avata keskustelua Annabellan koulutuksesta, mutta vanhemmat tuntuivat aina kääntävän keskustelun poikaansa.
Ludin kauhuksi nämä puhuivat avioliitosta. Hän ei ollut vielä edes ajatellut asiaa. Ludvig olikin pannut merkille, että poika viihtyi paremmin valtakunnan rahojen sekä ystäviensä kanssa kuin hameväen seurassa. Lud tunsi kylmien kauhun väreiden väräjävän hänen selkäänsä pitkin, kun Ludvig kertoi avioliittovälittäjän tulevan loppukuusta. Ei kai hänen todella tarvitsisi tehdä valintaansa jo nyt?

****
Photobucket
Lud oli vetäytynyt muiden kanssa yhtä aikaa kamariinsa. Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään aikomusta mennä nukkumaan, sillä hänellä oli tapaaminen. Pitkään hän joutui kuuntelemaan linnan ääniä hiljaa pimeydessä maaten. Lopulta, kun hän oli melkein itsekin nukahtanut, kaikki hiljeni ja hän saattoi nousta ylös.
Photobucket
Pojat istuivat merta katsellen. Edward ja Oliver olivat tulleet paljon ennen Ludia. He olisivat odottaneet ystäväänsä pidempäänkin ja Lud oli muutenkin aina myöhässä. Lud valitti papan avioliittosuunnitelmista toisille, näiden kuunnellessa hiljaa ystävänsä puheita. Ludin lopetettua kolmikon välillä vallitsi pitkä hiljaisuus.
Photobucket
"Oletko ajatellut, että sinä sentään saat valita? Me joudumme tyytymään siihen mitä sinulta jää?" Oliver totesi hieman katkerana ystävänsä ongelmista, jotka hänen mielestään eivät olleet ongelmia.
"Äst! Anna pikku prinssin olla!" Edward totesi moittivalla äänen sävyllä, mutta kasvoilla komeili ilkikurinen hymy. Vastauksena Lud tämäytti Edwardia käsivarteen. Hetken toisiaan tuijoteltua kolmikko suorastaan räjähti raikuvaan nauruun.

Photobucket
Naurun vielä kaikuessa takaisin rantakivikosta Oliver kiskoi paitaa yltään ja juoksi vettä kohti huutaen samalla: "Viimeinen vedessä saa luvan likistää vanhan Dagmarin takapuolta!" Dagmar oli aateliskoulun pelottava keittäjä, joten Lud ei ainakaan halunnut jäädä viimeiseksi ja singahti välittömästi Oliverin perään.
Photobucket
Edward hävisi kisan, mutta Lud oli sitä mieltä, ettei poika ollut edes pahoillaan Dagmarin likistelystä. Kunpa hänkin osaisi olla niin sutjakasti naisten kanssa kuin Edward. Oliver tuli melkein heti uimasta pois valittaen korvansa olevan täynnä vettä. Eikä suostunut tulemaan enää veteen. Kukas nyt oli rutisija?
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Ystävykset peuhasivat rannalla minkä ehtivät, tehden mitä ihmeellisimpiä asioita, joita ei voisi ajatella hienojen aatelismiesten tekevän. Pojilla oli kuitenkin hauskempaa, kuin linnojensa rajoitettuun elämään. Päivisin heidän tekemisiään vahdittiin tarkasti, eikä mitään voinut tehdä.

Yön pimetessä ja linnojen vahdinnan ollessa heikko pojat saivat olla juuri sitä mitä olivat ja poikia, puhua asioista, joita ei muuten voinut puhua. Vaiettuina he tuijottelivat aina toisiaan virallisissa tilaisuuksissa nauraen itsekseen niille asioille, joiden tiesi toisiakin huvittavan. He olivat parhaat ystävät niin linnan muurien sisällä kuin niiden ulkopuolella.

Photobucket
Photobucket
Auringon ensisäteet pilkistivät Pinewoodia ympäröivien vuorien takaa kertoen ystävyksille, että heidän pitäisi palata omiin rooleihinsa linnojen suojiin. Nopeasti he sopivat tapaavansa vielä uudestaan, kun mahdollisuus livahtaa vartion läpi taas koittaisi ja pukivat vaatteet ylleen. Hiljaa hiipien jokainen lähti omaan suuntaansa omaa kotiaan kohti.
****
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Lud harjoitteli miekallaan linnan pihalla. Huomenna avioliittosovittelija tulisi ja hänen täytyisi istua papan vieressä kuvia katsellen ja teennäisesti hymyillen. Hän ei saanut hetkenkään rauhaa mieleltään, vain taistelusarjojen harjoitteleminen ja niihin täysin keskittyminen auttoivat häntä unohtamaan huomisen.

Hän ei halunnut vielä naimisiin, eikä todellakaan halunnut vielä valita vaimoaan. Hän ei osannut ja pelkäsi kovasti loukkaavansa muita aatelisperheitä suosiessaan yhtä. Sitä paitsi hänestä valtion asioiden hoito oli paljon tärkeämpää kuin poliittisen avioliiton sopiminen. Ympäröivät maat olivat sodassa keskenään ja hän halusi pitää Pinewoodin erossa siitä. Mikä ihmeen kiire papalla oli saada hänet naimisiin?

Photobucket
Ludvig ei saanut millään unta. Hänestä tuntui, ettei Lud ymmärtänyt miksi rahakas avioliitto oli niin tärkeä! Nainen hänen vieressään nukkua kuorsasi kovaäänisesti. Ludvig olisi halunnut herättää tämän ja ajaa ulos välittömästi. Silti häntä rauhoitti naisen katseleminen.

Kuka nainen oli? Sitä hän ei tiennyt, eikä häntä oikeastaan kiinnostanutkaan. Puutarhanhoitajana tämä oli heidän linnansa pihalla työskennellyt ja sieltä Ludvig oli tämän petinsä lämmikkeeksi poiminut. Hänen vain täytyi saada ajatuksen muualle. Toivoen hetken unohdusta hän herätti nukkuvan naisen, ei hän tätä nukkumaan ollut kamariinsa pyytänyt.


****
Photobucket
"Saanen esitellä, Iseldorffin markiisitar Helén" Lud kuuli miehen edessään sanovan, työntäessään naisen rintakuvaa hänen naamansa eteen. Hän ei jaksanut kuunnella tarkemmin, ei hän halunnut vielä naimisiin. Ludista tuntui pahalta tuottaa pettymys hänen papalleen jälleen, kuten hän oli tehnyt jo monen muun esitellyn ladyn kohdalla. Pieni käden liike hylkäämisen merkiksi.
Photobucket
"Minusta tyttö oli oikein kaunis ja varakaskin. Saisimme hyvin lisää kaivattuja varoja myötäjäisinä uuden palatsin rakennuttamiseen!" Ludvig sanoi surkeana pojalleen. "Oletko nyt aivan varma, ettei tuokaan kelpaa?" Hän vielä varmisti ja näki poikansa pudistavan päätä merkiksi, ettei tämäkään kelvannut. Hän ei voinut ymmärtää Ludia, hän olisi kelpuuttanut jokaisen näistä kaunottarista.
Photobucket
"Katsopas poika, ihan ruhtinatar! Ymmärrätkö mikä määrä rahaa tämän myötäjäisinä tulisi?" Ludvig huudahti unohtaen kaikki käyttäytymissäännöt. Tällaista tilaisuutta ei pitäisi ohittaa noin vain. Silti hän näki poikansa pudistavan päätään.
Photobucket
"Olen kovin pahoillani Teidän Majesteettinne, ettei mikään ehdokkaistani miellyttänyt kruununperillistä!" Sovittelija pahoitteli syvästi. Ludvigin hämmästeltyä ehdokkaiden loppumista. Hän ei olisi millään uskonut miehen jo näyttäneen yli 50 eri vaimoehdokasta.
Photobucket
Sovittelija lupasi kuitenkin tuoda näytille lisää ehdokkaita muutaman kuukauden päästä, kunhan saisi kerättyä näitä tarpeeksi kasaan.
"Kyllä tämä vielä juhlaksi muuttuu!" Ludvig totesi tarttuessaan rohkaisevasti toista miestä kädestä, tietämättä yrittikö rohkaista enemmän sovittelijaa vai itseään. Hän tarvitsi rahaa nopeasti linnaansa, eikä poika todellakaan seisoisi hänen linnan rakennustöiden edessä.

****
Photobucket
Ludvig jäi muiden poistuttua salista istumaan hiljaa mietteissä paikoilleen. Mitä hän muka voisi tehdä? Papa tuntui tyystin unohtaneen, että oli itse mennyt rakkaudesta naimisiin serkkunsa kihlatun kanssa, rakastuttuaan tähän ylitsepääsemättömästi. Lud ei halunnut ottaa jotain rikasta ulkomaalaista neitoa. Hän ei menisi naimisiin isänsä suuruuden hullun rakennusurakan takia, vain saadakseen rahaa, vaan rakkaudesta.
Photobucket
Photobucket
Ludvig havahtui ajatuksistaan Annabellan istuuduttua hänen viereensä. Annabella oli vielä kovin pieni, mutta silti tämä todella tiesi aina mikä veljeä vaivasi. Nytkin tyttö oli jälleen täysin kartalla siitä, mitä vasta vähän aikaa sitten oli tapahtunut. Joskus Lud mietti, että tytöllä olisi joko jo omia vakoojia tai sitten tämä itse vakoili jostain salakäytävistään.
"Annabell, en minä halua naimisiin jonkun ventovieraan kanssa!" Ludvig yritti selittää sisarelleen, joka päivitteli pojan kranttua asennetta morsianehdokkaita kohtaan.
"En minä sitä tarkoittanut Lud! Sinä tiedät, että minä olen sinun puolellasi." Annabell tuhahti veljelleen jatkaen heti perään, "Minä tarkoitin, että miksi et katselisi ihan oman valtakunnan tarjoamia morsian ehdokkaita? Saisit kenet vain haluat!"

Photobucket
Annabell sai Ludvigin ajatukset pyörimään. Miksi ei hän ollut tullut sitä aikaisemmin ajatelleeksi? Varmaan siksi, että isä oli ajanut niin kovaa ulkomaalaista ja rikasta morsianta. Oman valtakunnan neidoista valitseminen olisi vielä vaikeampaa, mutta hänellä oli jo ajatus siitä, kuka voisi olla sopiva hänen morsiamekseen.
"Voi Annabell! Kunpa sinä istuisitkin aina siinä vieressäni! Eikä minun tarvitsisi ajatella tämmöisiä!" Ludvig totesi ja suukotti siskoaan hellästi poskelle. Todeten samalla, että hänen pitäisi nyt kiireesti mennä papan luo.

Photobucket
Kuningas löytyikin helposti työhuoneestaan uuden palatsin pohjapiirroksia tutkimasta. Lud ei kysynyt papalta edes puheenvuoroa, vaan möläytti ilmoille juuri kehkeytyneen ajatuksen. Perhoset liihottelivat hänen vatsassaan, ei hän joka päivä ehdottaisi papalle tällaista. Hänen toiveensa tulisivat väkisin viivyttämään papan rakennusurakkaa. Hän vain toivoi, että papa ymmärtäisi häntä.

Ludvig huokaisi syvään ja pyysi poikaansa katsomaan pohjapiirustuksia. Hän esitteli suurta valtaistuinsalia suurine kattokruunuineen, toisen kerroksen miesten ja naisten puolet, mihin Ludin huone tulisi ja mihin tämän morsian sijoitettaisiin. "Oletko nyt aivan varma poika? Ymmärrän kyllä sinua, mutta me tarvitsisimme rahaa!" Ludvig teki vielä viimeisen vetoomuksensa Ludiin, mutta poika näytti jo uponneen haaveisiinsa valitsemastaan neidosta.

****
Photobucket
Linnan hiljennyttyä ja vetäydyttyä yöpuulle tummiin pukeutunut nainen hiipi linnan ovea kohti. Nainen huokaisi syvään tyytyväisenä nähdessään vartioinnin puutteen. Tämä kaikki teki tämän niin naurettavan helpoksi. Onneksi kuningas näki tärkeämmäksi säästää, kuin suojella perhettään. Nainen tunsi naurun kutittelevan kurkkua hänen hiipiessä aina vain lähemmäs suurta ulko-ovea. Kaikki meni juuri niin kuin oli suunniteltu ja paremmin.
Photobucket
Hiljaa hän hiipi aulan halki ilman kenkiä. Eihän hän halunnut herättää linnanväkeä. Kaikki oli kuten ennenkin. Se oli hyvä, sillä muuten hän ei olisi löytänyt etsimäänsä.
Photobucket
Photobucket
Päästyään perille, nainen veti pukunsa uumenista pienen pullon. Muutama tippa riittää hänelle oli sanottu. Tipautettuaan ensimmäisen tipan tuo huumaava mantelinen tuoksu valtasi hänen koko olemuksensa. Mitä mahdollisuuksia nainen keksikään myrkylle! Jos muutama tippa riittää, niin saa luvan riittää vähempikin. Pikaisesti ennen kuin epäröinti ehtisi ottaa vallan hän suuntasi sinne mistä oli tullutkin. Omatunto saisi mennä sinne, mistä oli likaisen päänsä esiin nostanutkin.

Photobucket
Ludvig venytteli tyytyväisenä Rosen sängyllä. Hän työnsi molempia jalkojaan vuorotellen niin pitkälle kuin sai, nauttien samalla tunteesta jonka lihasten kiristyminen toi. Hänen aamuseremoniansa keskeytti vertahyytävä kiljaisu, joka kaikui linnan tyhjissä käytävissä.
Photobucket
Ludvig juoksi kiireesti ääntä kohti. Ääni oli herättänyt muistoja hänen omasta lapsuudestaan. Ajasta jolloin hän viimeksi oli kuullut tuollaisen kiljaisun. Se oli ollut hänen elämänsä kamalin päivä! Tähän asti.
Photobucket
Photobucket
Perhehuoneen ovella häntä ei päästetty eteenpäin. Nähdessään maassa makaavan rakkaansa hän yritti väkisin, mutta Sir Roger ei päästänyt häntä.
"Teidän Majesteettinne, olen pahoillani, mutta oman turvallisuutesi takia en voi päästää teitä!" Ludvigin vaatiessa kovaäänisesti edelleen päästä Rosen luo ritari jatkoi aloittamaansa.
"Uskomme, että kuningatar on myrkytetty ja koska emme tiedä mistä myrkky on peräisin, emme voi päästää teitä, ennen kuin tohtori toteaa, ettei lähellä olijoilla ole vaaraa! Tohtori ei ole vielä saapunut, joten koittakaa malttaa mielenne. Myrkyn uskomme olleen teidän manteleissanne, joita kuningatar näyttää nauttineen."

Murtuneena Ludvig vajosi polvilleen tietämättä mitä tehdä. Hän olisi halunnut Rosen luo. Hän ei voisi elää ilman vaimoaan. Tämä oli kaikki mitä hänellä oli! Miehen sydäntä puristi tavalla, jolla sitä ei ollut koskaan ennen puristanut. Lopulta hän ei nähnyt mitään. Kaikki oli vain niin pimeää...


* * * *


Toivottavasti osa ei tuottanut pettymystä. Muutamaa kohtaa mietin, että paremminkin voisi kirjoittaa. Pääidea tuli kuitenkin selville ;) ... Niin ja ehkä ne Ludin avioliittohaaveet selviävät vielä tällä kierroksella...

Kommentit, niin hyvät kuin huonot piristävät aina mieltä ja saa jaksamaan kummasti tämän kanssa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!