16. Osa: Stone

(116 kuvaa)

Osaa oli hauska tehdä, toivottavasti se näkyy siinä...
Mutta nyt ei jaaritella, vaan hus lukemaan ;D
 

Viimeksi Stoneilla: Matthew inhosi vaimonsa sotkuisia tapoja ja rakastui palavasti kuningattareen, joka oli jostain mystisestä syystä päätynyt vaunuajelulle talonpoikien alueelle.
Diana haaveili ensi rakkaudestaan, joka osan lopussa paljastui Brian Parkiksi. Perheeseen syntyi pieni peikonpoikanen Henry ja osan lopussa Dianan vatsa oli pyöristynyt uuden tulokkaan ilmoittaessaan tulostaan.

"Töihin, töihin ja taas vain töihin." Matthew tuhahti tietämättä puhuiko oikeastaan itselleen vai vaimolleen. Ylimääräinen huone oli muuttunut puuverstaaksi Matthewn askarrellessa erilaisia puuesineitä. Perhe odotti uutta tulokasta ja vielä ylimääräinen huone olisi saatava tyhjäksi ennen tulokkaan saapumista. Matthewn pitäisi saada vielä aikaiseksi kehto ennen lapsen syntymää. Auringon vaivuttua maillensa Matthew aloitti työt, jotka olivat pahasti jäljessä aikataulusta.

Henryn oli Dianan silmäterä. Äidin oma pieni peikonpoikanen, pörröisine ja tuuheine hiuksineen. Diana oli aina haaveillut suuresta perheestä, aivan pienestä tytöstä saakka. Henry ja uusi vauva olivat jo hyvä alku. Nainen yritti antaa Henrylle mahdollisimman paljon huomiota ennen uudentulokkaan syntymää, eikä poika laittanut äidin huomiota ollenkaan pahakseen. Sitä paitsi kohta Matthew jo omisi Henryn miesten maailmaan, eikä Dianalle jäisi pientä peikonpoikasta.
Perheeseen oli kuitenkin jo alku talvesta siunaantunut yksi uusi perheenjäsen. Matthew oli päättänyt hankkia metsästystarkoituksiin koiran ja päätynyt pieneen saksanseisojanpentuun. Koiranpennun hän oli nimennyt kuun mukaan Lunaksi. Pinewoodin vanhan taruston mukaan, kuu oli kerran ollut itsekin mahtava metsästäjä, joten nimi sopi vallan mainiosti. Lunan takia Matthew kehdon rakentelu olikin hieman jäänyt aikataulusta jälkeen. Mies ei voinut vain vastustaa uusinta perheenjäsentä.
Matthew oli työskennellyt Lily Grönrootin kasvimaalla usein viime keväästä talveen. Vaikka Lily oli taitava käsistään tekstiilitöissä, viherpeukalo tämä ei ollut. Matthew oli usein hoitanutkin naisen kasvimaan kitkemiset, kastelut sekä suositellut muutamia uusia viljelylajeja naisen puutarhaan. Lilyn kasvimaa ei ollut koskaan loistanut näin kauniina eri värisistä vihanneksista ja hedelmistä.
Lily kasvatti myös saksanseisojia ja loppu syksystä tämän koira oli saanut toisen poikueensa. Matthew oli ollut täysin myyty nähtyään pienen narttu koiranpennun. Joka päivä Matthew tuli katsomaan pentua ennen kasvimaalle menoa ja lähtiessään hän muisti aina hyvästellä pennun.

Lopulta Lily oli ehdottanut Matthewlle, että tämä voisi ostaa pennun. Matthewlla ei olisi koskaan ollut pentuun varaa, mutta vastineeksi Matthewn tarjoamasta avusta Lily tiputti huomattavasti koiranpennun hintaa. Tietäen perheen tarvitsevan rahat muuhunkin käyttöön Matthew oli silti ostanut Lunan. Siinä sitä sitten oltiin kehtoa tekemässä, kun varaa ei ollut puusepältä ostaa.

Pieni Luna viihtyi hyvin uudessa kodissaan. Diana oli punonut koiranpennulle korin, jossa tämä nukkui ja Matthew kaivertanut ruokakupin pihalla kaatuneen puun kaarnasta. Vaikka Matthew oli aluksi pelännyt Dianan reaktiota rahan tuhlauksesta, oli nainen silti aivan yhtä myyty Lunan kanssa, kuin mitä Matthew itse oli ollut. Matthew epäili naisen hellyyden johtuvan suurimmaksi osaksi raskaudesta. Naiset olivat vain niin omituisia raskaana. Milloin jokin kelpasi ja milloin taas ei!
Matthew tutki maakuopan hyllyjä ja pohti mitä laittaisi ruoaksi itselleen ja siinä samalla vaimolleen. Kaloja oli vielä mukavasti jäljellä kesän hyvien saaliiden jälkeen, joten Matthew päätyi niihin. Mieluummin edes jotain lihaa, kuin mokomia juureksia, joita nainen aina keitteli.
Dianan raskauden aikana Matthewsta oli kehittynyt oikein taitava kokki tai ainakin kohtalainen. Diana ei jaksanut laittaa ruokaa niin usein kuin miehen vatsa olisi vaatinut ja jotain Matthewn piti saada henkensä pitimiksi. Toisaalta mies oli tyytyväinen saadessaan jättää kasvikset kokonaan pois lautaseltaan. Niitä, kun ehdittäisiin syödä loppu talvestakin.
Dianan tavat eivät olleet kuitenkaan parantuneet yhtään. Nainen söi edelleenkin kuin emakko kaukalosta. Välillä Matthew mietti, että Luna olisi pitänyt nostaa pöytään syömään ja Diana laittaa syömään lattialta. Dianan kauhoi ruokaa niin, että palaset lentelivät. Aivan kuin nainen ei olisi ikinä ennen nähnyt ruokaa. Kiitokseksi hän röyhtäisi. Matthew istui silmän suurina tuijottaessaan vaimoaan. Tähän ei vain voinut tottua. Yksi ajatus pyöri hänen ajatuksissaan uudestaan ja uudestaan: Henryn hän opettaisi tavoille.
Diana oli vetäytymässä yöpuulle, kun hän pysähtyi tervehtimään vielä pikku Lunaa matkalla. Pieni Luna huiskutti häntää vimmatusti. Joka ilta Diana toivotti pennulle hyvät yöt ja joka ilta pentu jäi itkemään alakertaan tajuttuaan jääneen jälleen yksin.
Luna kaipasi emoansa ja sisarustensa lämpöä kovasti, eikä halunnut nukkua yksin. Jos hän olisi saanut päättää, hän olisi kömpinyt Dianan ja Matthewn väliin nukkumaan, mutta jostain syystä tätä ei huolittu. Hän ei vain ymmärtänyt. Mitä jännittävää mahtoi olla tuolla ylhäällä, jonne hän ei vain uskaltanut kavuta?
Siivottuaan ruokailun jälkeen keittiön Matthew hoiti Henryn iltaruoan ja nukuttamisen. Poika joi mielellään maidosta ja jauhoista tehtyä seosta iltapalaksi. Matthew lisäsi usein mausteeksi sekaan hieman olutta. Olihan poika sentään miehen alku.
Henry oli todella helppo lapsi. Poika meni kiltisti nukkumaan silloin kun hänet nukkumaan laitettiin ja odotti herättyään kiltisti kehdossa herättyään sitä, että joku nostaisi hänet pois. Useimmiten Matthew löysi Henryn tutkimasta pieniä varpaitaan, kuin laskeakseen oliko niitä viime kerran jälkeen tullut lisää tai vaikkapa kadonnut. Ja joka kerta pojalla oli kasvoillaan tuo valloittava hölmistynyt ilme, kuin varpaat eivät olisi ennen tuossa olleetkaan.
Vielä yksi yövalvominen ja kehto olisi valmis, Matthew kannusti itseään astellessaan lisähuoneeseen. Kehdolla alkoi olla jo hieman kiire, sillä Dianan synnytyksen ajan kohta läheni uhkaavasti.
Matthew oli alkuunkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen. Mies oli suunnitellut rakentavansa kuninkaanpojallekin kelpaavan kehdon, mutta saikin aikaan jotain aivan muuta. Kaiverruksesta tulleet lommot mies peitti heittämättä nahkapeitteen kehdon päälle. Diana ei ikinä huomaisi.
Matthew kömpi Dianan viereen nukkumaan painaen väsyneen päänsä vaimon hiuspehkoon, etsien unta toisen rauhallisuudesta, mutta huomasi yllätyksekseen naisen olevan hereillä. Ihmeteltyään tätä Diana valitteli, ettei voinut nukkua vatsan nipistellessä ikävästi. Matthew veti vaimonsa hellään syleilyyn. Olihan tämä silti hänen vaimonsa ja hänen lapsensa. Lopulta Diana sai unenpäästä kiinni miehen silitellessä hellästi vaimonsa hiuksia.

Aamulla Dianan löysi pienen venyttelevän Henryn jo odottamasta äitiään. Nainen nosti pojan ilmaan suukottaen tätä niskaan. Henry nauraa kihersi onnellisena äidin suukkojen kutitellessa pojan ihoa, juuri siitä kohtaa, josta hän herkimmin kutisi.
Alakerrasta löytyi hieman epämukavampi yllätys. Luna oli käynyt asioillaan keittiön nurkassa protestoidakseen yksin jäämistä. Diana kuivasi lattiaa toruen samalla pientä koiraa. "Ja sinä vielä ihmettelet miksi et pääse yläkertaan nukkumaan! Arvaa haluanko upottaa aamulla jalkani tällaiseen lammikkoon heti ensimmäiseksi, kun herään?"
Matthew heräsi lopulta ja sai vastaansa pienen pojan, joka heilui puolelta toiselle yrittäen pysyä pystyssä kahdella jalalla. Mies sai juuri napattua pojan kiinni, kun tämän polvien notkahtaessa kehon painon alta. Pojan ilme oli hämmästynyt, kun hän ei pyllähtänytkään nurin, vaan oli edelleen pystyssä. Huomattuaan ihmetykseltään isänsä, pojan ilme vaihtui kylmemmänkin sydämen sulattavaan hymyyn.
Matthew katseli hetken poikansa hymyileviä kasvoja ja hänen mieleensä juolahti miten hienolta kuulostaisikaan jos poika osaisi sanoa "isä". Äiti tuli jo tunnistettavassa muodossa, mutta isää poika ei vielä ollut oppinut. Matthew istahti poikansa viereen lattialle ja aloitti päättäväisenä harjoitukset.
Veli Petruska oli tullut käymään vuosittaiselle visiitilleen talonpoikien alueelle. Tällä kertaa käynnin aiheena oli Henryn mahdollisuus päästä Petruskan pitämään köyhälistökouluun. Hän oli jo aikaisemmin käynyt Parkien luona ja Matt oli jo hyväksytty oppilaaksi. Yksi paikka oli vielä jäljellä ja Petruska tarjosi sitä Henrylle.

Matthew kuunteli ihmeissään. Hyvinhän hänkin oli elämässään pärjännyt, vaikkei kouluja ollutkaan käynyt mutta, koska Parkien Matt oli laitettu kouluun, ei hän halunnut jäädä yhtään vähemmäksi. Sitä paitsi ei koulu alkaisi kuin vasta keväällä ja sitä olisi vain kerran viikossa muutaman tunnin ajan, joten poika ehtisi kasvimaallekin.
Matthew oli käskenyt Dianan tarjota ruokaa veli Petruskalle. Mies kun olisi varmasti väsynyt päivän rasituksista. Nainen oli kattanut pöytään ahventa sillä aikaa, kun Matthew oli jutellut Petruskan kanssa. Diana oli yrittänyt tehdä ruuasta niin hyvää, kuin vain osasi ja näytti se munkille maistuvan. Hän oli tyytyväisenä kuunnellut, kun Matthew oli suostunut lopulta Veli Petruskan tarjoukseen. Hänen poikansa oppisi lukemaan! Diana ei koskaan ollut oppinut ja tuo taidon puuttuminen harmitti häntä suuresti! Hän ei saanut selvää edes isoäitinsä reseptikirjasta.
Lopulta eräänä talvisena yönä Dianan vatsan kipristely muuttui oikeiksi supistuksiksi. Synnytys oli käynnistynyt.
Dianan huusi ja taipui kivusta kaksin kerroin. Ei Henryn synnyttäminen näin vaikeaa ollut. Jotain oli vialla. Kauhuissaan Diana huusi Matthewlle tarvitsevansa apua.
Sisar Maria tuli Stoneille heti miehen saatua kakistettua ulos asiansa luostarin portailla. Matthew katseli vaimonsa tuskallista synnytystä kauhuissaan. Mies ei uskaltanut edes silmiään avata. Hän vain saattoi olla onnellinen siitä, että Henry oli nukkumassa ja toivoa parasta.
Stonejen perheeseen syntyi lopulta yksi uusi perheenjäsen. Pieni tyttövauva, joka sai kasteessa nimekseen Hannah Stone. Tyttö oli ollut peräasennossa, eikä Diana tai Hannah olisi selvinnyt hengissä synnytyksestä ilman Sisar Marian apua. Matthew oli ollut valmis lupaamaan nunnalle vaikka kuun taivaalta, mutta saatuaan pienen tyttönsä käsivarsilleen kaikki oli unohtunut ja Maria poistunut paikalta.
Vaikka Diana oli kiitollinen tyttärestään ja omasta hengestään, hänen elämäänsä varjosti nyt suuri varjo. Sisar Maria oli sanonut, ettei Diana enää saisi hankkia lapsia. Synnytys oli ollut niin vaikea, ettei Diana enää kestäisi raskautta saatikaan sitten uutta synnytystä. Dianan haaveet monista lapsista oli kariutunut tähän. Hänen oli nyt vain tyydyttävä kahteen lapseen.
Diana yritti unohtaa huolensa ja nauttia siitä mitä hän oli saanut. Henry kuunteli onnellisena äitinsä laulua ja yritti välillä laulaa mukana. Äidin ääni oli kauneinta mitä poika tiesi ja usein hän lauleskeli itsekseen kehdossa unta odotellessaan äitinsä ääntä muistellen.
Matthew oli veistänyt pojalleen pienen puuhevosen jolla tämä leikki huoneessaan päivisin, kun vanhemmilla oli muita töitä tehtävänä. Hevosellaan Henry ratsasti moniin seikkailuihin ja kohtasi lohikäärmeitä sekä hurjia merirosvoja. Kun hän kasvaisi isoksi, hän ostaisi oikean hevosen itselleen!
Matthew oli rakentanut Hannahille oman lelun, niin ettei tyttöä tarvinnut aina olla pitämässä sylissä. Dianallekin jäi jotain muuta aikaa, tytön viihtyessä yksinään.

Pienet heiluvat esineet vangitsivat tytön ajatukset kokonaan ja yksin olo sekä kaikki muu unohtui. Hannahin onnellinen nauru kaikui Stonen talossa, kun tyttö heilutteli esineitä ja nauroi niiden liikkeille. Dianaa harmitti, kun tyttö viihtyi liian hyvin ilman äitiään, mutta toisaalta Matthew oli oikeassa. Näin hänellä jäi paljon enemmän aikaa pakollisille kotitöille ja myös Henrylle.
Matthew jatkoi Henryn kanssa sanojen opettelua. Poika oli todella oppivainen ja Matthewsta oli hauska opettaa pojalle uusia sanoja. Vielä hauskempi oli kuunnella miten Henryn kieli yritti taipua uusiin sanoihin ja äänteisiin, päästäen ilmoille vain märän suhinan.

Diana upotti surunsa ruuanlaittoon. Talvella aikaa tuntui riittävän, eikä nainen oikein tiennyt mihin sen kaiken olisi aikansa käyttänyt. Hannah tuntui viihtyvän isänsä tekemässä häkkyrässä mieluummin kuin äitinsä sylissä ja Henry alkoi olla enemmän isänsä kuin äitinsä poika. Ruuanlaitto tuntui olevan ainoa asia, joka sai naisen ajatukset pois pahoista asioista ja suurimpana siitä, ettei hän enää saisi lapsia.
Diana kattoi pöydän itselleen. Matthew ei luultavasti tulisi syömään hänen kanssaan. Mies viihtyi aina vain enemmän Parkien Brianin seurassa. Diana ei todellakaan ollut ymmärtänyt mikä miehiä vaivasi. Monet illat nämä viettivät yhdessä kuiskien ja jos heitä lähestyi, tuntui puheenaiheena aina olevan maanviljely ja kalastus. Ihan kuin miehet olisivat vaihtanut aihetta jonkun lähestyessä.

Matthewlla oli kädet täynnä lasten hoidosta. Hannah ja Henry veivät kovasti aikaa, eikä Matthew hävennyt myöntää, että odotti pojan kasvavan isoksi. Onni oli, että Henry oli todella helppo lapsi, eikä tämä oikeastaan pyytänyt tai vaatinut itselleen mitään. Pojalle riitti puuhevonen, jolla hän leikki omassa pienessä mielikuvitusmaailmassa, jossa hän oli aina tarinan prinssi.
Kaikkia töitä ei Matthewkaan voinut tehdä. Hannahin vähänkin äännähtäessä mies haki kovaäänisesti huutaen Dianaa talosta. Diana oli kyllä yrittänyt sanoa miehelleen, etteivät vauvat hetkessä nälkään kuole, mutta Matthewsta ei koskaan voinut olla tarpeeksi varovainen. Olihan toinen niin pienikin vielä.
Luna sai edelleen huomiota osakseen. Matthew oli tehnyt päätöksen pitää Lunan alakerrassa, Henryn ja Hannahin pysyessä yläkerrassa. Hän ei todellakaan halunnut nähdä, kuinka Henryn käden rutistuivat pienen koiranpennun ympärille liian kovaotteisesti, saaden koiran silmien turpoamaan luonnottoman suuriksi. Matthew kertoi Lunalle tarinoita miehen vanhempien suurista metsästyskoirista, jollaisiksi hän toivoi Lunankin kasvavan joskus.
"Pysypä nyt aloillasi!" Matthew tuhahti tuntiessaan paitansa kastuvan aina vain enemmän. Tyttö pitäisi saada pestyä, sillä Parkit olivat tulossa käymään. Hannah roiski vettä isänsä päälle nauraen samalla tyytyväisenä päälle nähdessään märän kuvion isänsä paidassa kasvavan ja kasvavan entisestään. Pieni tyttö ei tajunnut kastelevan isänsä paitaa, vaan hän ymmärsi vain hauskan kuvion päälle, joka paidassa näkyi sekä hauskojen tuhahdus äänien päälle, joita hänen isänsä vähän väliä päästeli.

Diana teki kiireellä syntymäpäiväkakkuja. Hän toivoi onnistuvansa paremmin kuin viimekerralla. Tällä kertaa hän oli laskenut kynttilätkin useampaan otteeseen, jotta saisi varmasti oikean määrän. Matthew oli nauranut pitkään yli kahtakymmentä kynttilää Henryn yksivuotiskakussa. Nyt mies ei  todellakaan saisi mitään naurettavaa!
Parkit saapuivat ajallaan, kuten aina. Carol oli kovin täsmällinen oli asia sitten mikä tahansa. Välillä Diana ei vain voinut ymmärtää Carolin täsmällisyyden tarvetta. Dianasta muutama minuutti sinne tai tänne, ei ole niin kovin vakava asia.
Tyytyväisenä laskutoimitukseensa Diana käveli Hannah sylissä kakun eteen. Matthew katseli huvittuneena Hannahin kakun neljää kynttilää, mutta eipähän niitä ainakaan ollut yli kahtakymmentä. Henryn kynttilät olivat jopa menneet oikein. Hänen vaimonsahan edistyi!


Parkien perheen kannustaessa villisti takana Diana ja Matthew kumartuivat vuorotellen auttamaan lapsiansa kynttilöiden puhaltamisessa. Jännitys oli käsin kosketeltava, kuin sähkö joka väreili ilmassa ukkosella.

Henry Stone

Pieni nuppuhuuli, Hannah Stone. Henry sai Parkien vanhemmilta onnittelu halaukset. Marilla istui taka-alalla kuin suolapatsaaksi kohmettuneena. Tämä olisi hänen tuleva aviomiehensä, jota hän ei uskaltanut katsoa. Lopulta Carolin vaativa ääni, joka komensi tytön onnittelemaan poikaa, sai Marillan kurkistamaan ujosti olkansa ylitse.
Hetki oli vaikea ja kankea molemmin puolin, mutta Carol katsoi, että hänen tyttärensä käyttäytyisi varmasti oikein! Henryllä oli täysi työ hillitä sisällä kytevää hihitystä, joka oli pääsemässä ilmoille hetkenä hyvänsä. Ei tällaisia asioita voinut vain käsittää tai ajatella, etteivät perhoset saisi vatsaa kutiamaan ja hihitystä purkautumaan ilmoille.

Vanhempien nauttiessa kakkua Henry ja Marilla ahdistettiin oleskeluhuoneen puolelle tutustumaan paremmin toisiinsa. Vanhemmat yrittivät pitää yllä keskustelua, vaikka kaikki vilkuilivat alituisesti oviaukosta lattialla istuvaa parivaljakkoa. Toive olisi, että lapset todella joskus pitäisivät toisistaan, edes ystävinä.
Diana peitteli pienen synttärisankarin tyttösen tämän sänkyyn. "Kauniita unia äidin pieni nuppusuu!" Nainen sanoi lempeästi suukottaessaan samalla hellästi Hannahin otsaa. Lapset olivat hänen elämänsä paras asia, vaikkei heitä ollutkaan kuin kaksi.
Henry oli saanut huoneeseen uuden sängyn. Vanha kehto oli viety vintille odottamaan Henryn jälkeläisiä. Henry oli ylpeä isonpojan sängystään ja olkipatjakin oli yllättävän mukava nukkua. Ilman vaatteita ei siinä kyllä voinut olla, sillä iho raapiintui välittömästi olkiin koskiessaan. Silti Henry oli iso poika nyt ja ylpeä siitä.

Matthew oli päättänyt opettaa Hannahin kutsumaan häntä isäksi mahdollisimman nopeasti. "Äiti" tuntui tulevan luonnostaan, mutta "isä" ei sitten millään. Monen monta kertaa Matthew jankkasi ja jankkasi, kunnes Hannahin toistot alkoivat edes etäisesti muistuttaa "isää".
Diana kuunteli makuukamarista huvittuneena Matthewn puuhia katsellessaan samalla ulos. Lumi oli satanut maahan paksuksi valkoiseksi vaipaksi. Stonet menisivät Parkeille auringon laskettua viettämään joulua. Diana tunsi lapsen heräävän itsessään, eikä millään olisi malttanut odottaa. Joulu oli hänen lempijuhlansa. Valo synkän talven keskellä kaikkine ruokineen.
Luna oli kasvanut suureksi, mutta vielä koiralla oli paljon opittavaa. Teini-ikä painoi ikävästi päälle ja kaikki komennot, mitä Matthew oli kuvitellut opettaneensa, Lunalle olivat kuin haihtuneet savuna ilmaan. Tällä kertaa mies oli saanut Lunan kiinni pöydän jalan kaluamisesta! Mokomakin koira! Ihan niin kuin minä huvikseni olisin antanut tälle vanhan kenkäni järsimistä varten!
Diana yritti jälleen tutkia isoäitinsä reseptikirjoja, mutta lukeminen tuotti aina vain vaikeuksia. Yhden kirjan hän oli jo vihoissaan viskannut lattialle. Mokomakin isoäiti ei ollut kirjoittanut selvästi, vaan koukerot olivat kuin lintuparvi olisi hyppinyt sivujen päällä. Ainoa mistä sai selvää olivat kuvat, joita isoäiti oli piirtänyt. Niistä Diana olikin monet asiat itselleen selvittänyt.
Vielä ennen Parkeille lähtöä Diana kylvetti Hannahin. Henry osasi jo kylpeä itse, vaikka jälki olikin juuri sen näköistä, mutta ei se pojilla ollut niin justiinsa. Hannahin Diana halusi puolestaan olevan mahdollisimman siisti! Vaikka tyttö luultavasti nukkuisi koko joulun ohitse.
Joulu oli mennyt ja uusivuosi häämötti. Miehet olivat lopultakin toteuttaneet sen, jota he olivat koko talven suunnitelleet kuultuaan vahingossa Rowleyn toisesta ammatista. Paljon se oli suunnittelua vaatinut ja selvittelyä, mutta nyt oli kaikki valmista!
Alkuun oli juotu siivosti tuopista, mutta pikkuhiljaa illan kääntyessä yöksi tuoppi tuntui vain olevan tiellä. Brian laski suoraan hanasta suuhunsa. Mumisten samalla Matthewlle, että Rowley osasi asiansa. Matthew ei sanoista selvää saanut, mutta ei hän olisi varmaan saanut, vaikka Brianin suu olisi ollut tyhjä.
Tuli loimusi ja lämmitti juhlivia ystävyksiä lumihangen keskellä. Matthew ja Brian olivat keränneet vinteiltään ylimääräiset tavarat suureksi kokoksi. Se oli tuntunut hyvältä idealta, eikä Henry tai Parkien kaksosetkaan enää tarvitsisi kehtojaan. "Malja uudelle vuodelle!" Brian huusi saaden Matthew nostamaan jälleen uuden maljan kanssaan.
Matthew parka ei vain kovin usein alkoholia nauttinut ja kaikki, mitä mies joi, tuntui menevän heti hänen jalkoihinsa saaden ne notkumaan ikävästi painon alla. Maailma vilisti silmissä ja pyöri ympäriinsä. Matthew ei ollut koskaan tuntenut näin omituista tunnetta. Välistä nauratti väkisin ja jos ei naurattanut olisi tehnyt mieli tinttaista pihapuuta, kun se mokoma oli ilmestynyt tielle!
"Enkheleitä Brian! Enkheleitä! Niitähän shiellä taivaasha asuu?" Matthew pohti maatessaan lumihangessa. Mies oli kaatunut maahan, mutta ei enää muistanut miksi. Jotain hän oli ollut tekemässä, mutta nyt hän halusi tehdä lumienkelin. Nopeasti Brian kuitenkin kiskoi kaverinsa ylös. Heiltä oli todella jäänyt jotain kesken!

"Tadam pam pam pam padapapam pam pam" Brian huusi tahtia mielestään oikein järkevässä rytmissä. Miehet olivat pistäneet tanssiksi kokon ympärillä kana seuranaan, mutta Matthewn mokoma ei tuntunut pysyvän alkuunkaan pystyssä. Mies oli polvillaan melkein koko ajan. Kanakin oli parempi tanssi kumppani, kuin Matthew.
"Shä olet mun parash gaveri!" Matthew sanoi tömähtäessään samalla koko ruumiin painollaan Brianin kaulaan. Matthew ei olisi ikinä uskonut tuntevansa näin. Brian oli todella maailman paras kaveri! Brian nyyhkäsi vastatessaan Matthewnkin olevan hänen paras kaveri!

Luna oli raapinut ovea villisti ja saanut Dianan ihmettelemään mikä koiraa ulkona niin häiritsi. Nopeasti se oli naiselle selvinnyt tämän löydettyä miehet kokon jäänteiden äärestä tukilta istumasta. Lammen jää oli täynnä heiteltyjä viinipulloja. Kaikki luultavasti tyhjiä, ainakin miesten kunnosta päätellen. Kokossa näkyvistä jämistä nainen tunnisti jotain mikä etäisesti muistutti Henryn vanhaa kehtoa, mutta hän ei jaksanut uhrata ajatusta nyt sille. Miehet pitäisi saada sisälle ennen kuin he jäätyisivät pihalle huomaamattaan.
Ajettuaan Brianin naapuriin nainen alkoi huolehtia Matthewsta, joka huojui ja heilui seistessään. "Minhulla on pahaolo!" Matthew ehti vain sanoa, ennen kuin ensimmäinen ryöpsähdys tuli ulos. Tästä tulee pitkä yö! Diana mietti raahatessaan miestään makuukamaria kohti, irvistäen joka kerta, kun mies antoi ylen heidän lattialleen.
Diana valvoi miehensä vierellä pitkälle seuraavaan päivään. Nainen ei uskaltanut itse ummistaa silmiään, ettei Matthew tukehtuisi omiin tuotoksiinsa. Mies ei tuntunut edes heräävän oksennuspuuskiin. Kaikki olisi löytynyt sängystä ellei Diana oli kääntänyt miestä ämpäriä kohden.
"Eikö oikein maistu?" Diana kysyi ivallisella äänensävyllä katsellessaan Matthewn ilmeitä, jotka vaihtelivat laidasta laitaan aina miehen nielaistessa palasen leivästään. "Jos sait syötyä, niin ulkona odottaa sinua pieni siivoaminen!" Diana totesi vielä ivallisemmin. "Minä menen nyt nukkumaan. Henry lupasi hoitaa Hannahia, joten sinä voit keskittyä siivoamiseen.”
Matthew jätti ensimmäistä kertaa aikuiselämässään tai ehkä koko elämässään syömättä koko lautasta tyhjäksi. Hän ei vain pystynyt. Surkeana mies kampesi itsensä ulos siivoamaan viimeöisiä jälkiä. Eilen oli ollut uskomattoman hauskaa, mutta tänään ei sitä olisi uskonut.

 ****

Kevät saapui lopulta Stonejen tontille ja lintujen laulu täytti ilman. Kateellisena Diana katseli pesimään valmistautuvia lintuja tietäen, ettei saisi itse enää jälkikasvua. Hannahkin kasvoi niin kovin nopeasti. Kohta tytöllä olisi taas syntymäpäivät. Lapset kasvoivat käsittämättömän nopeasti.
Veli Petruskan lupaama koulukin oli alkanut. Henry tunsi itsensä usein ylimääräiseksi koulussa, mutta Parkien Mattin seura toi kuitenkin lohtua pojan koulun käyntiin. Matt opetti usein Henrylle asioita, mitä poika ei vain ymmärtänyt Petruskan puheista.

Kevät toi mukanaan myös kylvöpuuhat. Lapset hoitivat lannoittamisen talven aikana kompostoiduista jätteistä tehdyllä mullalla, aikuisten hoitaessa vaikeammat ja vaativammat asiat, kuten kylvämisen. Eräät herkät lajit tarvitsivat todella taitoa kylvämiseen, eikä ensikertaa pellolla olevia lapsia voinut päästää niitä kylvämään.
Naiset puolestaan ottivat asiakseen omenapuiden hoidon. Ne olivat päässeet talven aikana mahdottoman huonoon kuntoon. Huonot oksat piti leikata ja oksien päät valella tervalla. Diana olisi voinut väittää, että puu oli hymähtänyt tyytyväisenä joka kerta, kun kuollut oksa napsahti poikki ja terva valui täyttäen leikkuupinnan.
Lannoitukset tehtyään Henry näki perhosparven liihottelevan pihalla. Siniset siivet säteilivät joka kerta auringon osuessa niihin. Poika ihaili kauniita perhosia, kun hänen mieleensä putkahti muistikuva, että Marilla piti kovasti eläimistä. Henry haki äitinsä kätköistä purkin, johon hän sitten alkoi pyydystää perhosia kovalla kiireellä. Poika puhisi ja huiski ilmaa yrittäen saada perhosia kiinni. Ne todella olivat nopeampia, kuin miltä näyttivät ja kuin kiusatakseen Henryä ne vain jatkoivat hänen ympärillä pyörimistä.
Marilla ilahtui suuresti perhosista, joita tyttö hetken ihaili pojan antamassa purkissa. Marillasta perhoset olivat kuitenkin kauniimpia lennellessään vapaana pihalla. Tyttö kuitenkin rohkaisi mielensä ja pikaisesti tämän huulet hipaisivat Henryn poskea kiitokseksi. Poika nosti hämillään kätensä poskelle, jossa tytön huulet tuntuivat edelleen ja iho kihelmöi. "Haluaisitko hetken jutella kanssani?" Marilla sanoi ujosti katsellessaan pojan hämmentyneitä kasvoja.
Tietysti Henry halusi viettää aikaa Marillan seurassa! Pari istahti alas tietämättä Brianin kuuntelevan taustalla miten pari edistyisi. Hän ei haluaisi antaa tytärtään pojalle, josta tämä ei edes pitäisi! Kaikki tuntui kuitenkin sujuvan niin kuin oli ajateltu.
Parkien lähdettyä ja lasten mentyä nukkumaan Matthew kaappasi vaimonsa syliin ja suuteli tätä voimakkaasti. Diana oli aluksi yrittänyt kysyä mitä mies oikein ajatteli, mutta nopeasti Matthewn kosketus vei hänet mukanaan paikkaan jossa ajatukset muuttuivat kaukaiseksi asiaksi ja muu maailma vaimenee. Siitä oli niin kauan kun Matthew viimeksi oli koskenut häntä näin.
Matthew jatkoi suutelemista kallistaen Dianaa alas. Suudelmat siirtyivät huulilta kaulalle ja vielä alemmas. Miehen kiihtynyt hengitys kaulaa vasten sai naisen nauramaan ihon kihelmöidessä kaikkialta, mihin mies ei koskenut, kuin vaatien tulla kosketetuksi. Diana tunsi kuinka jalat irtautuivat maasta Matthewn nostaessa hänet syliin ja lähtiessä kantamaan kohti yläkertaa.
Matthew yllättyi itsekin kuinka hyvältä hänestä tuntui tuntea Dianan lämmin keho omaansa vasten. Naisen muodot olivat täydelliset, eikä Matthew tuntunut saavan tarpeekseen naisesta, tämän tuoksusta, kosketuksesta tai kiihtyneen hengityksen äänestä. Hänen täytyi saada enemmän. Ennen kuin Matthew ehti tehdä mitään mies huomasi Dianan hivuttavan paitaa miehen päältä, joka sai miehen mielen kiihtymään entisestään.
Hetken ennen nukahtamista pari vielä katseli toisiaan hymyillen samalla onnellisena hengityksen vielä hakiessa normaaleja uomiaan. Viime kerrasta tosiaan oli vierähtänyt liian pitkä aika. Eihän Diana kuningatar ollut, mutta hyvin lähellä, Matthew ajatteli sipaistessaan kiehkuran vaimonsa otsalta. Tässä hän oli onnellinen.
Diana hankasi kylmässä kevät ilmassa Lunan turkista kuivuneita mutapalleroita. Lunan pesut tuntuivat jostain syystä jäävän yhä enemmän Dianan hartioille. Koira oli jälleen löytänyt mädän tatin, jossa oli kierinyt saaden turkkinsa haisemaan kuin pilaantuneen lihan. Metsästysvaistot alkoivat ilmeisesti heräillä. Monta kerta Diana sai komentaa koiran takaisin ammeeseen tämä karattua aina uudelleen. Luna ei pitänyt vedestä muuta kuin juotavassa muodossa, sitä paitsi vaivalla hankitut tuoksut menivät täysin hukkaan.

Henry viihtyi hyvin kasvimaalla. Poika oli vanhemmilleen suureksi avuksi kitkiessään ja kastellessaan taimia. Hän alkoi koko ajan ymmärtää kasveja paremmin ja uskoi jo pystyvänsä myöhemmin kesällä kylvämään sadon ilman vanhempien apua.
Henryn ollessa kasvimaalla Hannahin syntymäpäivä koitti. Diana ei ollut ehtinyt leipoa kakkua, mutta yritti korvata sen kannustamalla oikein lujaa tyttärensä kasvun hetkellä.

Hannah Stone

Tyttö sai myös oman olkisängyn. Matthew oli veistänyt tyttärelleen syntymäpäivälahjaksi pienen nukketalon. Hannah oli todella onnellinen pienestä huoneestaan. Diana oli luvannut ommella tyttärelleen vielä verhot myöhemmin kesällä ikkunaan, joka oli saanut tytön ilmeen loistamaan entisestään.
Matthew ajan vei Lunan koulutus. Koiran pitäisi oppia tulemaan luokse kutsusta, oli tilanne sitten mikä tahansa. Miehen onneksi Luna oli todella viisas koira ja oppi nopeasti.
Yö siinä oli kuitenkin mennyt, niin että aamunsäteet valaisivat Matthewn ja Lunan miehen rapsuttaessa koiraa palkkioksi hienosta käytöksestä. Luna oli perheenjäsen siinä missä kuka tahansa muukin Stone. Matthew olisi ottanut Lunan viereensä nukkumaan, mutta sitä ei mies uskaltanut enää ottaa puheeksi Dianan kanssa, sitten ensimmäisen kerran jälkeen.
Kevät illat kuluivat perheen rentoutuessa päivän rasituksista. Brian ja Matthew pelailivat shakkia milloin Parkeilla ja milloin Stoneilla. Uuden vuoden yöstä ei puhuttu, se oli molempien mielestä ollut parasta.
Henrystä puolestaan oli tullut todella taitava maalaustaidoiltaan. Poika jatkoi maalaustaan aina kun vain ehti. Hannah puolestaan yritti saada äitinsä puolesta selvää isoäidin reseptikirjoista. Henry huuteli aina välistä siskolleen mitä mikin kirjain tarkoitti tytön takellellessa isoäidin koukeroiden kanssa.
Diana oli liittynyt Pinewoodin salaiseen puutarhakerhoon ja saanut kerholta palkinnoksi kaivon valtakunnan kauneimmasta ja parhaiten hoidetusta puutarhasta.
Kaivo ei ollut mikään tavallinen kaivo, vaan puutarhakerhon luovuttaessa sen he olivat kertoneet legendasta, jonka mukaan kaivo toteuttaa kaikkein syvimmät ja salaisimmat toiveet, kun kaivolle ne kuiskasi ja heitti jotain vastineeksi toiveestaan. Tämän jälkeen kerholaiset olivat poistuneet nauraen makeasti kertomuksen päälle, mutta Dianasta yrittänyttä ei laiteta.
Diana heitti perheen vähäisistä varoista yhden riikintaalerin kaivoon ja esitti toiveensa. Pitkään hän kuunteli odottaen pohjattomasta kaivosta loiskahdusta, jota ei koskaan kuulunut.
Diana odotti ja odotti, mutta mitään ei tapahtunut. Ehkä se oli liikaa pyydetty, Diana totesi surullisena painaen päänsä maahan kävellessään takaisin sisälle. Miksi hänelle oli käynyt näin?
Sinä yönä Stonejen pihalle ilmestyi verhoutunut nainen pientä koria kantaen. Naisen viitan rintamus oli märkänä kyyneleistä, joita hän vuodatti. Silmät kosteina ja hengityksen takellellessa tämä kurkottautui viimeisen kerran koria kohti. Kuului syvä hengen veto ja nainen koputti Stonejen ovelle.
Yhtä nopeasti kuin tämä oli tullutkin katosi nainen pihalta vain tähtien ja kuun valaistessa hänen kulkuaan.
Diana oli herännyt ensimmäisenä koputukseen ja kävellyt ihmeissään myöhäisestä kellon ajasta avaamaan ovea. Matthew rymisteli portaissa, eihän nainen saisi mennä yksin ulko-ovea avaamaan tähän aikaan yöstä.
Matthewlle tuli kiire kuullessaan vaimonsa kirkaisun pihalta. Murhamiehiä! Hänen päässään soi koko matkan ovelle. Päästessään pihalle hän näki vaimonsa hymyilevän onnellisena ja hokevan jotain toiveen toteutumisesta sittenkin.

Diana nosti pienen pojan syliinsä. Pojan paita oli hienointa silkkiä ja kirjailtu mitä upeimmilla monimutkaisilla kuvioilla.
Diana nuuhki pienen vauvan tuoksua. Tätä hän oli kaivannut enemmän kuin mitään muuta. Hänellä olisi jälleen vauva, joku joka tarvitsi häntä elääkseen enemmän kuin mitään muuta. "Matthew voimmehan pitää hänet?" Diana kysyi mieheltään arasti tuntiessaan samalla otteensa kiristyvän pienen käärön ympäriltä. Uskomatonta miten helposti näin pieneen voi rakastua.
"Vain jos pidämme tytönkin!" Kaikui Matthewn vastaus Dianalle. Miten naiselta olikaan jäänyt huomaamatta pihalla ollut toinen kori, jossa tuhisi pieni tyttövauva. Tyttö oli samalla tavalla puettu hienoimpaan silkkiin ja puku oli vähintään yhtä kauniisti kirjailtu. Lapset eivät varmasti olleet talonpojan lapsia. Sen näki jo kaukaa.

Hannah sai väistyä perheen uusien tulokkaiden saavuttua. Diana oli onnensa huipulla. Hänen haaveensa suuresta perheestä oli sittenkin toteutunut. Vauvojen mukana, jotka ilmeisesti olivat kaksosia, oli tullut vain kirje, jonka Henry oli vanhemmilleen lukenut. Kirjeessä ei paljoa sanottu, muuta kuin että lasten äiti toivoi Stonejen pitävän lapsistaan huolta, sekä lasten nimet Albert ja Aurora.

* * * *

Siinä oli sitten se talonpoikien viimeinen osa... ;) Kierros on nyt extraa vaille läpi käyty.

Arvaatkos kenen lapsia he ovat? :D Niin ja vauvoilla ei ollut vaipat vaihtamatta. Vihreä pilvi jäi bugittamaan ympärillä.
Kommentteja otetaan enemmän kuin mielellään vastaan ja mielipiteitä osasta!
Niitä on mukava lukea ja motivaatio nousee kummasti tämän blogin kirjoittamiseen.