6.12.2011

Mesisen syntäriextra

Photobucket
13 kuvaa

Minulla on tänään syntymäpäivät ja juhlatuulella kun olen, niin väsäsin hyvin pienen extran sen kunniaksi. Tapahtumat sijoittuvat Pinewoodin hamaan tulevaisuuteen ja antaa pienen vihjeen mitä tuleman pitää. Varoitan, että tarinan tapahtumat, voivat järkyttää herkimpiä ja nuorimpia lukijoita! Olen siis varoittanut ;) !
Photobucket
Nuori, mutta paljon kokenut mies, saapui lopulta Oldwoodin metsän reunaan. Tästä se matka vasta alkaa, mies tuumi katsellessaan puita, jotka olivat nähneet niin paljon elämänsä aikana. Päivisin metsän pohjan kukat häikäisivät kauneudellaan, mutta nyt ne olivat painuneet kiinni, kuin kuin silmät, jotka pelkäävät pimeässä olevan jotain. Hän ei ollut koskaan pitänyt Oldwoodin metsästä, mutta yritti olla ajattelematta monia tarinoita, joita oli kuullut tapahtuvan pimeässä metsässä liikkuville.
Photobucket
Mies rohkaisi mielensä ja lähti kohti metsän keskellä sijaitsevaa lampea. Hän yritti olla ajattelematta metsän vanhojen honkien narisevia ääniä ja tuulta, joka ulvoi korkealla oksistossa tullen välillä metsän pohjaan heittämään kierroksen niin, että miehen hiukset olivat lähteä mukana. Koko metsä tuntui käskevän häntä pois. Hän oli ylimääräinen, jota ei kaivattu.
Photobucket
Mies pysähtyi ja mietti hetken jatkaisiko matkaa. Hän oli aikaisemmin illalla saanut viestin huoneensa pöydälle tulla metsään kolmelta aamuyöllä. Mies ei tiennyt mistä viesti oli hänen kääröjensä alle joutunut, mutta saattoi arvata lähettäjän. He olivat joskus olleet erottamattomat. Lapsena he leikkivät aina yhdessä ja olivat jopa suunnitelleen avioliittoa, mutta mies ei enää tuntenut naista. Nainen oli muuttunut. Hänessä oli jotain, mikä sai kylmät väreet väreilemään selän pinnalla. Muutama askel vielä...
Photobucket
Mies jatkoi matkaansa yhä syvemmälle ja syvemmälle kohti metsälampea, jossa heidän oli määrä tavata. Eläimetkin tuntuivat pakenevan sitä, mikä metsän uumenissa häntä odotti.
Photobucket
Lopulta hän saapui metsälammelle ja näki naisen, jota oli aikoinaan niin palavasti rakastanut. Tämä odotti häntä metsälammella, kuten hän oli viestissään pyytänyt. Mies mietti jakaakko perille asti, vai kääntyäkö takaisin. Naisen ympärillä leijaili omituinen vihreä loiste, jota mies ei ollut koskaan ennen nähnyt. Mies rohkaisi mielensä, olivathan he sentään olleen menossa naimisiin.
Photobucket
Mies oli aivan varma, ettei hänen tossuistaan ollut päässyt ääntäkään, kun nainen kääntyi ympäri hymyillen iloisesti. Jotain hymyssä oli vikana. Se oli kuin vääristymä, asia joka ei kuulunut noille huulille. "Minä tiesin, että sinä tulisit!" Nainen huokaisi helpottuneen kuuloisena. "Minä tarvitsen apuasi" nainen jatkoi.
Photobucket
Jokin miehen sisällä käski hänen kääntyä ja juosta niin kovaa kuin ikinä pääsisi. Hän meinasi jo totella sisäistä ääntään, kun hän muisti kuinka oli lapsena luvannut seistä naisen rinnalla ja olla aina apuna, jos hän tarvitsisi. Sen takia hän oli tänne tullutkin. "Minä en halua olla sitten mukana missään pahassa." Miehen suusta karkasi. Ei todellakaan olisi järkevää väittää naisen toimia pahuudeksi. Jokin tässä paikassa sai miehen kuitenkin uskomaan, että kaikki ei ole kohdallaan. Nainen nosti sormensa ylös kuin toruakseen ja hiljentääkseen miehen.
Photobucket
"Sinä autat minua! Halusit tai et!" Nainen huudahti. "Olet ainoa, johon voin täysin luottaa, enkä suosittele pettämään luottamustani nyt!" nainen sähisi ja tuijotti miestä tiukasti, kuin osoittaakseen, ettei miehen kannattaisi harkita toimivansa vasten naisen tahtoa. Hiljaisuus parin välillä muuttui sekunneista minuuteiksi. Lopulta mies katkaisi hiljaisuuden, "Hyvä on. Missä tarvitset apua?"
Photobucket
Nainen käski miehen seurata ja pari käveli yhä syvemmälle metsään. Mies katsoi loittonevaa lampea takanaan. Yleensä kauniisti kimaltava lampi oli nyt pimeämpi kuin yö. Luonto todella yritti varoittaa häntä jostain. Lopulta hän näki sen...
Photobucket
...ruumiin, joka pilkotti suuren kiven takaa. Ruumis oli alasti keskellä ympyrää, johon oli raapustettu riimuja, jonka sanomasta mies ei saanut selvää. Kauhun täyttämin askelin mies meni lähemmäksi. Hänhän tunsi uhrin!
Photobucket
"Miten sinä saatoit? Mitä pahaa hän oli sinulle tai kenellekään tehnyt?" Mies huusi ääni särkyen kauhusta. Hän ei ollut ikinä uskonut naisen kykenevän tällaiseen! Hänen ensirakkautensa, lapsuuden leikkitoveri, paras ystävä! Nainen puhkesi hyytävään nauruun kuultuaan miehen sanat.
Photobucket
Tämä oli miehelle liikaa. Hän ei ollut turvassa naisen lähtettyvillä, eikä ollut kukaan muukaan! Kuin itsestään miehen ruumis lähti pinkomaan kauhuissaan karkuun. Mies ei tiennyt mitä teki, mutta hänen oli päästävä tästä metsästä! Mies kuuli juostessaan naisen huutavan hänen peräänsä jotain, mitä mies ei ymmärtänyt.
Photobucket
Metsä peitti alleen kauhun ja tuskan sekaisen kiljauksen. Puut humisivat kuin itkeäkseen. Kukaan ei tullut apuun..

* * * *
Siinä siis tapahtuma tulevaisuudesta... Jossain vaiheessa selviää, kuka oli uhri, kuka tarinani nainen ja kuka tuo poloinen mieshenkilö. Saa tietysti arvailla, sillä kaikki hahmot ovat esiintyneet jo aikaisemmissa osissa ;) !
Kommetteja otetaan mielellään vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!