4.11.2011

9. Osa: Glassgow

 Photobucket
(143 kuvaa)
Tämä osa vähän levähti käsiin pituudeltaan. Toivottavasti jaksatte kuitenkin lukea ja voin luvata, etteivät ainakaan loput aateliset ole ihan tätä luokkaa. Kuvien kanssa olen tehnyt nyt viime päivät töitä ja selvitellyt miten saisin vielä parempia kuvia. No niitä on tulossa, mutta koska olen pelannut jo aateliset paremmat kuvat tulevat käyttöön ensimmäisessä kauppiaiden osassa. Taloesittelyn kuvasin uudestaan, joten siinä saatte sitten ihailla tarkempia kuvia. Niin ja kirjotusvirheitä on varmasti luvassa ;). Mutta nyt en enää jaarittele pidempään...
 
* * * *

Viimeksi Glassgowlla: Kuningas vietteli petiinsä palvelijattaren, sekä herttuattaren. Kuningatar riiteli elämänsä rakkauden herttuan kanssa parin menneisyydestä sekä tulevasta. Herttua ei kykene päästämään irti rakkaudestaan. Kuningatar sai tietää herttualta kuninkaan suhteesta palvelijattareen. Kuningatar leppyi kuitenkin pian Ludvig II syntymän jälkeen.
Photobucket
Oli suuri päivä. Alice touhusi kiireissään, sillä linnaan oli tulossa paljon väkeä juhlimaan prinssin syntymäpäiviä, sekä kruununperilliseksi siunaamista. Perinteitä noudattaen kruununperilliset siunattiin asemaansa aina 1-vuotis syntymäpäivänään. Tällöin he olivat päässeet kriittisen iän yli, jolloin lapsi kuolleisuus oli suurin Pinewoodissa. Lud nauroi onneissaan, kun Alice kylvetti poikaa. Pojan mielestä hetki oli mitä parhain leikkimiseen, vaikkei Alice todellakaan ollut sitä mieltä. 
Photobucket
Rose oli teettänyt uuden asun tilaisuutta varten. Hän ei oikein tiennyt pitäisikö hänen olla surullinen vai onnellinen. Kruununperilliseksi siunaaminen tiesi sitä, että poika olisi askeleen lähempänä miesten maailmaa. Seuraavan syntymäpäivän jälkeen Lud olisikin jo isänsä opissa. Mitkään vaatteet tai rikkaudet, eivät korvanneet Roselle äitinä olemista. Mutta, missä se nainen on? Rose tunsi kiukun heräävän sisällään huomatessaan Alicen olevan myöhässä. ”Alice! Meidän pitäisi mennä jo! Piispan ei saa antaa odottaa!” Rose huusi ja toivoi, että nainen kuulisi hänet ja lähti itse kävelemään vaunuja kohti.
Photobucket
Lopulta vaunut olivat liikkeellä ja katedraali näkyi jo. Rose ei koskaan jaksanut kyllästyä ihmettelemään katedraalin suuruutta ja mahtavuutta. Katedraalin edessä seisoi jo odottamassa kreivi Von Liebestadit, jotka saivat kunnian olla tulevan kruununperillisen kummeja. Pikku prinssi asetettiin kreivittären käsivarsille ja kuningaspari jatkoi matkaansa sisälle omille paikoilleen. Rose olisi niin halunnut jäädä Ludin luokse ja olisi varmasti jäänytkin, ellei Ludvig olisi kiskonut häntä käsivarresta mukaansa.
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Iloinen puheensorina kaikui katedraalin tyhjissä seinissä. Ennen kovat puiset penkit olivat notkuneet aatelisten painosta, mutta talonpoikaiskapina oli vaatinut monen aatelisen hengen. Tietenkään ei niin monen kuin mitä talonpoikia oli kuollut. Ludvig yritti saada vakavana istuvaa vaimoaan hymyilemään, mutta yritys oli tuhoon tuomittu. Rose mietti jo, kuinka Lud aikanaan vietäisiin häneltä opettelemaan kuninkaana tarvittavia taitoja.
Paikalle oli saapunut kaikista aatelisperheistä edustajat. Herttuatar Fiona ei ollut tullut paikalle, koska oli vielä huonona keskenmenonsa johdosta, eikä Lady Islington ollut vielä parantunut tarpeeksi hevosen selästä putoamisesta. Paronitar viihdytti, ainakin omasta mielestään, herttuaa jutuillaan, mutta Arthur vetäytyi yksinään sivummalle. Mies ei oikein osannut olla aatelisten kanssa. Hänen parhaat ystävänsä olivat ritareita, joita ei katedraaliin siunaustilaisuuteen tai synttäreille huolittu.
Photobucket
Musiikki alkoi kajahdella katedraalissa ja kreivi pariskunta lähestyi alttaria pieni prinssi sylissänsä. Piispan edessä kreivi Bartholomew polvistui kunnioittavasti ja Elisabeth niiasi kunnioittavasti painaen samalla kasvonsa maahan. ”Kuka luovuttaa tämän lapsen kastettavaksi ja kruununperijäksi siunattavaksi?” Kumisi piispan ääni kirkossa. ”Me!” Vastasi kreivi pariskunta yhteen ääneen.
Photobucket
Photobucket
Piispa kurottautui ottamaan lapsen Elisabethin sylistä omaansa ja käski Kreivien siirtyä alttarin sivupuolelle. Mies kohotti vauvan väen nähtäväksi, julisti kovaäänisesti latinaksi ja lopetti puheensa sanomalla ”Nomen est omen!” (Nimi on enne). Piispa upotti pikku prinssin alttarilla olevaan kulhoon ja niin oli Pinewoodissa jälleen kruununprinssi.
Photobucket
Kukaan ei ollut ymmärtänyt piispan puheista yhtään mitään, mutta sen he ymmärsivät tämän eleistä, että kruununperillinen oli siunattu. Aateliset nousivat taputtamaan ja osoittamaan suosiotaan uudelle kruununprinssille papin lopetettua seremonian. Jopa herttua näytti olevan onnellinen. Paroni unohti täysin nousta taputtamaan unelmoidessaan vaimostaan, mutta heräsi haaveistaan Henriettan potkaistessa miestä kipeästi nilkkaan.
Photobucket
Katedraalin jälkeen aateliset siirtyivät kuninkaanlinnaan juhlimaan päivän toista tärkeää tapahtumaa, jonka vuoksi poika oli tänään siunattukin eli syntymäpäivää. Kuninkaallisilla vaunuilla vain tuntui kestävän kauemmin kuin muilla ja paroni päätti viihdyttää toisia soittelemalla juhlasalin flyygeliä.
Photobucket
Photobucket
Lopulta kuningasperhe saapui ja kreivitär kantoi kummitädin roolissa pikku Ludvig II syntymäpäivä kakun eteen. Kakku oli jälleen tilattu Rowleyn emännältä, joka olikin nähnyt paljon vaivaa prinssin kakun eteen. Aateliset kokoontuivat parivaljakon ympärille ja kannustivat hirmuisesti valtakunnan ainoata prinssiä kasvussa.
 
Kreivitär auttoi hieman kynttilöiden puhaltamisessa Ludia. Puff! Poika kasvoi taaperoksi.
Photobucket
Ludvig II, tällä hetkellä ensimmäisenä kruununperimysvuorossa. Pojasta tuli ihan veikeän näköinen. Näyttää tulleen enemmän isäänsä, kuin äitiinsä.
Photobucket
Lud oli kovin väsynyt päivän tapahtumista, joten Alice vei tämän nukkumaan Ludin huoneistoon. Aikuiset jäivät kuitenkin juhlimaan, kun nyt kerta juhlanaihetta olikin. Kreivi kävi vielä onnittelemassa ystäväänsä komeasta pojasta, josta kuka tahansa isä olisi ylpeä.
Photobucket
Aateliset söivät ja joivat. Samppanjaa virtasi ja monta pulloa tyhjeni illan aikana.  Välillä joku kohotti maljan kruununperillisen kunniaksi ja muut yhtyivät salamana maljannostoon. Alice kiikutti viinikellarista parhaimpia juomia juhlaväen juotavaksi. Juhlaväen poistuessa linnasta kaikui vielä pitkään poistuvista vaunuista kuuluva iloinen laulu ja naisväen kikatus.
Photobucket
Rose oli jo vetäytymässä vieraiden poistuttua huoneistoonsa, kun Ludvig kaappasi naisen syliin ja pyöräytti tätä muutaman kerran ympäri. Rose kihersi miehensä sylissä kuin nuori neito hääyönänsä. Pyöräytykset olivat saaneet jo hänen muutekin alati pyörivän näkökenttänsä, pyörimään entistä lujempaa. ”Mitäs jos jatkettaisiin juhlia vielä kamarisi puolella?” Ludvig kysyi Roselta ja sai naisen jalat notkumaan, tai Rose oli aika varma, että notkuminen johtui Ludvigista eikä liiasta samppanjasta.
Photobucket
Pari pääsi lopultakin makuuhuoneeseen. Hetken he istuivat sylikkäin sängyllä ja juttelivat siitä, miten loistavasti olivat juhlat menneet. Ludvig kuiskutti Rosen korvaan, miten paljon hän vaimoaan rakasti ja himoitsi.
Photobucket
Hetken ennen nukahtamista Ludvig ja Rose vielä katselivat toisiansa silmiin käsikkäin. Pitkästä aikaa Rose tunsi jopa olevan onnellinen miehen kanssa. Hän vain toivoi, ettei se johtunut pelkästään samppanjasta ja unohtuisi jo seuraavana aamuna.

* * * *
Photobucket
Alice oli vastuussa pikku Ludin hoidosta. Poika leikki leluillansa ja Alice istui vierellä jutellen sekä seuraten pojan leikkejä. Linnaan oli hankittu uutta palvelusväkeä huolehtimaan päivittäisistä siivouksista ja puutarhasta, jotta Alicella riittäisi mahdollisimman paljon aikaa prinssille.
Photobucket
Photobucket
Rose vietti suurimman osan päivistä keittiössä. Hän oli päättänyt valmistaa kaikille valtakunnan perheille jouluksi kakun. Nainen kokeili erilaisia reseptejä ja yritti saada selville millainen kakku sopisi tavallisten talonpoikien joulupöytään.

Ludvigilla oli aina kova kiire valtakunnan asioiden kanssa, mutta aina kun hänellä oli vapaahetki tuli mies nojailemaan oven pieleen ja katselemaan vaimonsa puuhailuja. Hänestä oli kovin viehättävää nähdä oma vaimonsa, joka oli valtakunnan korkea-arvoisin nainen keittiössä ruokaa laittamassa. Ludvig oli varma, ettei hänen äitinsä olisi ikinä laittanut ruokaa kenellekään, vaan oli teettänyt kaiken palvelijoillaan. Ludvig norkoili päivittäin ovella maistiaisia Rosen leipomuksista.
Photobucket
Valtakunnan asiat veivät suurimman osan ajasta, mutta Ludvig oli vakuuttunut, että hänen täytyi osata miekkailla kunnolla. Ei koskaan voinut luottaa henkivartioihin tarpeeksi vaan olisi itse oltava myös valmis puolustautumaan. Miekkailu vain otti kovasti kunnonpäälle, eikä mies jaksanutkaan kovin pitkään yhtenäisesti liikkeitä harjoitella. Sitä hän ei kyllä myöntänyt edes Roselle.
Photobucket
Photobucket
Alice rakasti pikku Ludia kuin omaan poikaansa. Nainen hoiti pientä kruununperillistä enemmän kuin mielellään ja Lud viihtyi hyvin hänen seurassaan. Ei Alice tietenkään korvannut pojan omaa äitiä, mutta ei Alice kaukanakaan siitä ollut. Isäänsä Lud ei ollut nähnyt pitkiin aikoihin. Alice kertoili pojalle millainen tämän isä oli ja mitä tämä teki pojan kuunnellessa kiinnostuneena. Tarinat isästä korvasivatkin parhaimmatkin iltasadut. Lud nukahti usein toivoen kasvavansa nopeasti isoksi, jotta saisi viettää aikaa isänsä kanssa.
Photobucket
Rose heräsi aikaisin aamulla. Nainen yllättyi tuntiessaan Ludvigin kädet ympärillään. Hänellä ei ollut mitään tietoa, milloin mies oli hänen viereensä kömpinyt. Rose ei hennonut herättää Ludvigia vaan kietoi kätensä tiukasti miehen ympärille, kuunnellen samalla tämän rauhallista hengitystä. Pitkään aikaan hän ei ollut nähnyt miestä näin rauhallisena. Rose mietti heidän yhteistä elämää ja kaikkea mitä he olivat tähän mennessä kokeneet. Hän olisi voinut pitää miestä sylissänsä pidempäänkin, mutta lastenkamarista kantautuvat huudot saivat naisen heräämään ajatuksistaan.
Photobucket
Kerrankin Rose ehti ennen Alicea poikansa kamariin, jossa pieni poika itki kehdossaan. Rose kiirehti nostamaan pojan syliinsä. Tämän kasvot sädehtivät enemmän kuin aamuaurinko nähdessään äitinsä tulleen hänen luokseen. Rose halasi poikaansa tiukasti pyytäen tätä olemaan samalla hiljempaa, ettei isä heräisi. Rose etsi pojan vaatteet tämän komerosta ja toivoi, ettei Alice olisi kuullut pojan itkua. Rose olisi antanut mitä tahansa, jos hän vain olisi saanut oikeasti olla äiti ilman kuningattaren velvollisuuksia ja palvelijoita, jotka veivät pojan häneltä.
Photobucket
Rosen onneksi Alicea ei kuulunut ja hän sai viettää rauhassa pojan kanssa aamun varhaiset tunnit. Hän yritti opettaa Ludia kävelemään, mutta tämä olisi viettänyt mieluummin aikaa äitinsä sylissä, kuin kävelyharjoituksissa. Poika mätkähti joka kerta pepulleen, nostaen samalla kädet ylös ja ilmoitti vaativasti haluavan äidin syliin. Rose ei voinut vastustaa pojan suloisia kasvoja, joten lopulta hän nosti pojan syliin ja suukotti tätä kaikkialle kasvoihin Ludin nauraessa onnesta.
Photobucket
Lopulta äitinä oleminen loppui kun Alice tuli hakemaan poikaa. Palvelijatar oli kovin häpeissään siitä, että kuningatar oli joutunut hoitamaan lasta, eikä uskonut naisen vakuutteluja siitä, ettei häntä haitannut. Alice olikin ihmetellyt, miksei poika ollut vielä herännyt ja ehtinyt tehdä paljon töitänsä valmiiksi. ”Tämä ei toistu ikinä, kuningatar!” Alice lupasi jalosti, saaden Rosen sydämestä lohkeamaan jälleen yhden palasen. Kohta hänellä ei olisi enää sydäntä joka voisi murtua.
* * * * 
Photobucket
Kuningas oli lopulta herännyt. Hänen hankkimansa syntymäpäivälahja pikku Ludvigille oli lopulta saapunut kaukaisesta itämaasta. Ludvig oli halunnut hankkia pojalleen jotain erikoista, mitä ei koko valtakunta ollut ennen nähty. Ludvig oli todella tyytyväinen lahjaan. Nyt tämä lintu vain täytyisi opettaa puhumaa ihmisten kieltä, jotta Lud voisi papukaijan kanssa ja tehdä samalla jotain hyödyllistä! Ludvig mietti. Samalla hän näki vaunujen ajavan pihan palvelijoiden puolelle, jolloin Ludvigille tuli kiire.
Photobucket
Linnaan oli palkattu uusia palvelijoita, kruununprinssin synnyttyä. Uusien palvelijoiden työskentelyn seuraaminen oli miehelle kuin paratiisi. Hän silitteli hellästi puutarhurin poskea ja kuiskutteli tälle sanoja, joita ei päivänvalossa ollut edes sopiva lausua. Nainen punastui ja katsoi ujosti kuningasta. Kuningas sai aina haluamansa.
Photobucket
Päivät kuluivat ja Rose jatkoi hetkien varastamista velvollisuuksistaan pojalleen. Hän oli sanomattoman onnellinen pienestä pojastaan. Tämä oli hänelle tärkeämpi kuin mikään muu tässä maailmassa. Edes herttua Fredrick ei ollut niin tärkeä, kuin pieni Ludvig. Lopultakin hän oli äiti ja vaikkei hän saanut keskittyä äitinä olemiseen, kuten olisi tahtonut, hän oli silti äiti.
Photobucket
Alice oli lopultakin ymmärtänyt, että kuningatar todella halusi viettää aikaa poikansa kanssa. Hän oli oppinut käyttämään hyväkseen nämä hetket, kun kuningatar halusi olla kaksin lapsensa kanssa.  Sitä paitsi uusilta palvelijoilta jäi paljon töitä tekemättä tai nämä tekivät työnsä huonosti. Puutarhuri tuntui laiskottelevan, kun rikkaruohot kukoistivat, vaikka nainen kävikin melkein joka päivä puutarhaa hoitamassa. Laita lapsi asialle ja tee itse perässä, Alice mietti tuimasti ja tunki kiukkuisesti sämpylää suuhunsa.
Photobucket
Valtionasiat veivät suurimman osan Ludvigin huomiosta. Mies ei tiennyt miten valtakunnanasiat saisi vakiinnutettua. Aateliset tuntuivat rauhoittuneen, mutta koskaan ei voinut tietää nousisiko jostain suvusta edustaja vaatimaan vanhaa asemaa takaisin. Ludvigin isä oli ollut ensimmäinen Glassgow suvun kuningas.

Paroni Strongbown isä oli ollut vallassa ennen Glassgown perhettä. Paroni vaikutti kuitenkin onneksi sellaiselta mieheltä, josta ei olisi vaaraa, mutta Ludvig halusi varmistaa asiat myös tulevaisuudessa, kun Mikaelista aika jättää. Henriett vaikutti voimakastahtoiselta naiselta, joten mitä jos poika olisi perinyt äitinsä luonteen? Talonpojat pitäisi sekä ritarit pitäisi saada vakaasti Glassgown valtaistuimen taakse, jotta Glassgown suvun tulevaisuus valtakunnan hallitsijana olisi varmalla pohjalla.
Photobucket
Kreivi Bartholomew oli saapunut viettämään iltaa linnaan kuninkaan pyynnöstä. Von Liebestadit olivat auttaneet Glassgown perhettä saamaan asemansa ja oli siksi ainoa perhe, johon Ludvig luotti täysin. Herttua oli hänen lähin sukulaisensa, mutta viimeaikaiset tapahtumat, eivät varmasti olleet parantaneen herttuan suhtautumista Ludvigiin. Shakin pelaamisen välissä oli helppo puhua mieltä painavista asioista. Miehet päättivät pitää vielä ennen kevään tuloa kaikkien aatelismiesten kanssa kokouksen, jossa käsiteltäisiin armeijan kouluttamista kuninkaanvallan takaamiseksi sekä varojen keräämistä.
Photobucket
Ystävänsä lähdettyä kello oli jo paljon. Ludvig oli vetäytymässä kamariinsa, mutta pysähtyi aulaan, josta päästiin hänen omiin, kuningattaren sekä kruununperillisen kamareihin. Pikku-Ludvigin kamarista kuului pientä ja suloista tuhinaa, jota mies ei voinut vastustaa. Hän käveli poikansa huoneistoon ja katseli hetken tämän hiuksia silitellen kuinka pieni poika seikkaili unimaailmassaan. Ludvig katseli poikaansa ja havahtui kun auringon ensisäteet paistoivat ikkunasta. Bart oli täällä pidempään kuin kuvittelin. Ludvig katsoi vielä kerran poikaansa, painoi huulensa tämän otsalle ja lähti huoneesta. Hän kiipesi kuningattaren viereen, vetäen naisen syliinsä kuin rakkaimman unilelun ja vaipui unimaailmaan.
* * * *
Photobucket
Aika kului ja Alicella riitti töitä paljon pidemmäksikin aikaa, kuin vain päiväksi. Normaalisti Alicen päivät alkoivat kuninkaallisten kylpyhuoneen pikasiivouksella. Paremman siivouksen kävi tekemässä muut palvelijat linnan ulkopuolelta, mutta ei ollut sopivaa antaa kuninkaallisten kylpeä likaisessa ammeessa.
Photobucket
Pienen pintapuolisen siistimisen jälkeen Alicen tehtäviin kuului laittaa aamupala valmiiksi, jotta kuninkaallisten ei tarvitsisi odottaa turhia. Tällä kertaa Alicea vastassa ruokakomerossa oli vain hämähäkit seitteineen. Ruoka oli päässyt pahasti loppumaan.
Photobucket
Alicella ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin pukea päällensä viittansa ja lähteä palvelijoiden vaunulla ajamaan toria kohti ruokaa ostamaan. Aurinkokaan ei ollut vielä noussut Pinewoodin ylle ja ilma oli todella kylmä. Lumipeitettä ei kuitenkaan ottanut tullakseen, vaikka maa oli umpijäässä.
Photobucket
Torilla Alice oli jo saanut ostettua tarvittavat ruoat taas perheen tarpeisiin, mutta herkullisesti tuoksuva leipähylly vei hänen huomionsa. Mikään maailmassa ei Alicen mielestä voittanut tuoreen leivän tuoksua. Naisen oli pakko ostaa yksi mukaansa, hän oli juuri antamassa rahoja myyjälle, kun kuuli nimeään kutsuttavan.
Photobucket
Siiri Rembrant, jolla huhuttiin olevan yhteyksiä taikuudenharrastajiin, käveli Alicen luokse. ”Varo toria! Täällä ei ole mitään hyvää sinulle! Älä enää ikinä palaa!” Siiri sanoi kuin transsissa tasaisenpainavalla äänellä ja käveli yhtä nopeasti pois Alicen luota, kuin oli siihen tullutkin. Alicen iho meni aivan kananlihalle. Hän keräsi nopeasti viittansa helmat ja kiirehti takaisin vaunuille. Hän ei tulisi tänne enää ikinä, ei edes jos olisi pakko!
Photobucket
Kuningatar oli herännyt pienen poikansa itkuun. Alicen ilmoitettiin menneen torille tuoretta ruokaa ostamaan, joten kuningatar otti hetkestä kaiken irti. Pikku- Ludvig nauroi katketakseen äitinsä heitellessä häntä ilmaan ja kutittaessa mahasta. Leikki loppui kuitenkin nopeaan, kun ujo nuori palvelijaneiti ilmoitti aamupalan olevan katettu.
Photobucket
Kuningaspari nautti Alicen laittamasta munakkaasta ja juttelivat pitkästä aikaa kuulumisia keskenään. ”Tiesitkö, että paronitar kaavailee jo puolisoa pikku Ludvigille?” Rose kysyi mieheltään haluten nähdä tämän reaktion paronittaren kyselyihin. ”En ole kuullutkaan. Paroni ei ole puhunut asiasta minulle mitään! Eihän heillä ole edes tyttöä, jos oikein muistan?” Ludvig hämmästeli.
 
Rose kertoi kuinka paronitar oli hänelle myöhään syksyllä puhunut ja ollut varma siitä, että heille olisi tulossa tyttö. Kuningas naurahti ja totesi, että voihan sitä miettiä, mutta jos paronitar on sellainen luonteeltaan, mitä hän oli kuullut, niin ei mies halunnut pojalleen samanlaista vaimoa. Rose valahti yhtäkkiä kalpeaksi.
Photobucket
Hänelle tuli kiire nousta pöydästä, jotta ehtisi ajoissa saaville oksentamaan. Rose oksensi kylmän hikisenä juuri syödyn munakkaansa ulos. Hän istui hetken lattialla ja hymyili. Hän tiesi tasan tarkkaan mistä kaikki johtui. Rose oli voinut juuri samalla tavalla, kun hän oli alkanut odottamaan pikku Ludvigia. Kunpa se olisi tyttö! Rose ajatteli. Tyttöä ei vietäisi minulta pois niin nopeasti. Ludin kasvaminen harmitti naista, sillä mitä isommaksi poika tuli, sitä lähempänä miestenmaailmaa tämä oli.
Photobucket
Kuukaudet kuluivat ja Rosen maha kasvoi kasvamistaan. Ludvig oli haltioissaan uudesta tulokkaasta. Hän toivoi puolestaan poikaa, jotta Glassgow nimen jatkuminen olisi varmasti taattu. Tytöllä kun ei tehnyt mitään, muuta kuin sopi poliittisia suhteita naimakauppojen kautta.
Photobucket
Vaikka Rose oli onnensa huipulla raskauden johdosta, hänen mieltään varjosti kuitenkin pikku Lud. Mitä suuremmaksi Ludvig kasvoi, sitä enemmän tämä vietti aikaa isänsä kanssa. Ludvig oli päättänyt opettaa poikansa kuninkaan tavoille jo pienestä pitäen. Ensimmäiseksi hän oli päättänyt puuttua pojan konttaamiseen, sillä kruununperillisen ei ollut hyvä kulkea neljällä jalalla pitkään. Sitä paitsi, jos poika oppisi muita nopeammin kävelemään, vaikuttuisivat alamaiset Glassgowin suvun erinomaisuudesta ja asema vahvistuisi edelleen. Salaa hän kuitenkin nautti poikansa kanssa vietetystä ajasta. Valtionasiat menivät vielä vain usein sen edelle, kun Ludista ei ollut vielä avuksi.
* * * *
Photobucket
Ludvig tutki jälleen Pinewoodin lakikirjoja ja toivoi saavansa niistä jotain selkoa. Rose katsoi miestänsä tämän työhuoneessa oven raosta vakoillen, muttei halunnut keskeyttää tämän ajatuksia. Rosen huomion vei ikkunasta näkyvä tuttu hahmo, joka sai naisen sydämen aina laulamaan kirkkaammin ja kauniimmin kuin kenenkään muun läsnä ollessa.
Photobucket
Rose tervehti iloisesti Dramodredin herttuaa, joka Roselle oli tuttavallisemmin Fredrick. Mies suuteli hänen kättänsä, kuten kuka tahansa aatelismies olisi tehnyt. Samalla miehen silmissä paloi samanlainen polte, joka ei kuulunut ystäville, kuin mitä Rose kuvitteli omissa silmissään näkyvän,. Fredrick tuli aina silloin tällöin valtionasioissa serkkuansa Ludvigia tapaamaan, mutta toivoi aina samalla näkevänsä Rosen.
 
Hetken he tuijottelivat toisiansa käsi kädessä, aivan hiljaa imien itseensä mahdollisimman paljon tuoksu-, näkö- ja tuntoaistien kautta muistoja toisistaan, kuin vain oli mahdollista. Fredrick keskeytti hiljaisuuden toistaen jälleen samoja sanoja, joita hän oli hokenut jo monta vuotta. ”Sinun täytyy lähteä mukaani, Rose! Sinun täytyy! Elämäni ei ikinä voi olla onnellista ilman sinua ja tiedän että tunnet samoin!”.
Photobucket
Rose katsoi miestä surullisin silmin. Mies tiesi, ettei hän voinut lähteä. Miksi tämä jatkoi tätä kidutusta? ”En voi lähteä. Sinä tiedät sen! En voisi ikinä jättää poikaani, ja meille on tulossa lisää perheenlisäystä. Sinullakin on Sofia, miettisit lastasi ja vaimoasi.” Rose totesi ja hieraisi samalla vatsaansa kiinnittäen näin Fredrickin huomion pieneen, mutta selvästi jo erottuvaan kumpuun vatsan seudulla. Mies katsoi naista järkyttyneenä. Rosen ja Ludvigin toinen lapsi oli liikaa Fredrickille ja hän poistui hiljaa jättäen Rosen tuijottamaan peräänsä kyyneliä niellen.
Photobucket
Ludvig ei päätään hetkauttanut keskustelulle, jonka oli sattunut näkemään ikkunasta. Fredrick ei ikinä saisi Rosea ja hän pitäisi siitä varmasti huolta niin kauan kuin eläisi. Mies otti paremman asennon kylpyammeessaan ja yritti unohtaa kaiken tulevan sekä menneen. Tänään pitäisi olla ajatusten kasassa, kun aatelismiehet, herttua mukaan lukien, tulisivat neuvotteluun valtionasioiden edistämiseksi ja armeijan perustamiseksi.
Photobucket
Alice oli saanut määräyksen laittaa jotain juhlallista ruokaa kokousväelle. Hän oli saanut Stonen emännältä kanan, josta tämä oli luopunut omituisen iloisesti. Yleensä talonpojat eivät luopuneet eläimistään mistään hinnasta. Alice oli laittanut kaikki peliin, ja toivoi että paisti todella onnistui, sillä hän oli kuullut linnan juoruista, että neuvottelu olisi todella tärkeä.
Photobucket
Hän kattoi pöydän ja kutsui oleskeluhuoneessa istuneet miehet syömään. Poistuessaan hän kuuli miesten keskustelevan ennusmerkeistä muiden maiden sotahankkeista, jotka olivat jatkuneet jo pitkään. Alice ei sodasta ymmärtänyt, eikä hänen tarvinnutkaan, sillä hän oli nainen! Alice tiesi siivoamisesta, ruuanlaitosta sekä lastenhoidosta, ja niistä eivät miehet tienneet mitään.
Photobucket
Kuningas kertoi muille aatelisille valtakunnan tilanteesta ja suunnitelmistaan sen varalle. Kuningas halusi ehdottomasti, että kruunua puolustavien ritarien määrää lisättäisiin. Hän pyysi myös muita aatelisia lähettämään urkkijoitaan tutkailemaan millä mielellä Pinewoodin asukkaat olivat ja mitä he ajattelivat nykyisestä hallinnosta. Kuningas oli todella päättänyt vakiinnuttaa isänsä vaivalla hankkiman aseman valtakunnan johdossa, eikä todellakaan halunnut antaa sen luisua käsistään kenellekään muulle. Strongbow olisi ensimmäinen, joka kruunua voisi vaatia, mutta onneksi mies ei välittänyt maallisista asioista. Paronitarta kuningas puolestaan pelkäsi.
Photobucket
Lopulta saatiin selvyys, että valtakunnassa kaikkien aatelisten toinen poika tulisi lähettää ritari koulutukseen. Ritari koulusta johtaisi Sir Islington, kuten tähänkin asti. Mies hoiti työnsä erinomaisesti perhehuolista piittaamatta. Kuningas sai ajettua läpi myös uskollisuusvalan. Tämä tarkoitti sitä, että viiden vuoden välien joulun ollessa ovella kaikkien valtakunnan perheiden tuli käydä tervehtimässä kuningasperhettä erikseen järjestetyssä tilaisuudessa.

Aatelisilta vaadittiin näissä tilaisuuksissa uskollisuusvala, jonka takaisi sen, että he eivät lähtisi tavoittelemaan kuninkaan kruunua itselleen tai tekisi mitään muutakaan, joka vahingoittaisi kuningasperhettä.
Näille uudistuksille päätettiinkin nostaa malja kuninkaan johdolla, joka säteili onnesta, koska hänen paikkansa oli ainakin hetkeksi taattu!
* * * *
Photobucket
Aika kului, talvi eteni ja ilma muuttui yhä kylmemmäksi ja kylmemmäksi. Lud istuskeli usein yksinään huoneessaan. Hän ei kaivannut kovasti seuraa, vaan hänelle riitti oikein hyvin oma itsensä ja papukaijansa. Äiti ei vain jaksanut raskauden takia ja isällä oli paljon töitä. Alicea poika tapasikin eniten päivien aikana.
Photobucket
Alice piti prinssin hoitamisesta suuresti, sillä tämä oli hänelle kuin oma poika, jota hänellä ei ollut ja jota hän ei luultavasti koskaan saisikaan. Ainoa asia, mikä teki hänen elämästänsä sietämätöntä, oli pojan kirottu papukaija. Hän ei voinut sietää lintua, joka pyöri aina Ludvigin huoneessa, eikä osannut väistää tarvittaessa!
Photobucket
Photobucket
Joulu oli ovella ja oli koittanut kokouksessa sovittu tervehtimis- ja uskollisuudenvannomisenpäivä. Ensilunta ei vielä ollut paljoa, mutta päivä oli kylmin mies muistiin. Ludvig ja Rose aterioivat aamupalaa kaikessa hiljaisuudessa. Molemmat jännittivät tulevan päivän tapahtumat, sillä valojen jälkeen ja kun talonpojat olisivat lähteneet, vietettäisiin samalla pikku Ludvigin syntymäpäiviä.

Ludvig yritti selostaa Roselle, mitä linnassa tulisi tapahtumaan, mutta nainen oli sulkeutunut mieleensä pohtimaan mikä hänen hameistaan mahtuisi raskausmahan ylle. Hän oli tilannut yhden uuden hameen, mutta koska maha oli odotettua suurempi, hän ei ollut ollenkaan varma onnistuisiko hän saamaan hametta yllensä.
Photobucket
Ludvig odotti jo juhlasalissa, joka oli palvelijoiden toimesta muutettu valtaistuinsaliksi. Mies oli hermostunut, sillä palatsin edessä oli jo liikehdintää, joten osa asukkaista oli varmasti jo saapunut, mutta kuningatarta ei näkynyt missään. Hän yritti katsella yläkertaan johtavia portaita ja toivoi että näkisi vaimonsa laskeutuvan portaita alas mahdollisimman nopeasti. ”Aina naisia sai odottaa!” Mies tuhahti itsekseen.
Photobucket
Lopulta kuningatar saapui ja kuningas johdatti tämän istumaan viereensä tuolille. Naista oli kannattanut odottaa, sillä tämä näytti kuninkaasta kauniimmalta kuin koskaan! Juuri näiden edustustehtävien takia Ludvig oli aluksi päättänytkin saada Rosen vaimokseen! Lopulta hän oli kyllä rakastunut naiseen epätoivoisesti, mutta senkään jälkeen ei tehnyt pahaa, että nainen oli hurmaavan näköinen ulkomuodoltaan ja ymmärsi käytöstapojen päälle.

Mies kehaisikin Rosen ulkomuotoa ja sai naisen vaaleille poskille kohoamaan hennon punan. Kun kaikki oli valmista Ludvig määräsi, että linnan ovet tuli avata ja vieraat päästää sisälle.
Photobucket
Linnaan oli kutsun mukaisesti saapunut kaikki Pinewoodin asukkaat parhaimpiinsa sommistautuneena. Monille tämä oli ensimmäinen kerta kuninkaanlinnan loiston keskellä. Talonpojat hämmästelivätkin valkoisia marmoriseiniä, kultaisia kynttilälampetteja ja hienoista kankaista valmistettuja verhoja. Tällaista he eivät olleet ikinä ennen nähneet.

Vieraat asettuivat arvojärjestyksessä saliin, aateliset lähimmäs kuningasparia omassa arvojärjestyksessään ja talonpojat kauimmas. Siiri Rembrant oli tuonut mukanaan tyttärensä Roosan, joka oli täysin sopimatonta, mutta kuka olisi Rembrantille uskaltanut vastaan sanoa?
Photobucket
Photobucket
Vuorotellen alamaiset kävivät kumartamassa kuningasparille, jotka ottivat vastaan suosionosoitukset sekä lahjat, jopa köyhimmätkin olivat pyrkineet ottamaan jotain lahjoitettavaa kuningasparille. Aateliset jutustelivat omiansa ja naureskelivat talonpoikien surkeille juhlapuvuille, mutta aatelistenkin puoli hiljeni nähdessään kuningattaren tuiman ilmeen, ennen kuin hän nousi tuolistansa ojentamaan lahjaa edessään seisovalle perheelle.

Lahjapaketti sisälsi kuningattaren itsensä leipoman kakun, jotka oli tarkoitettu piristämään Pinewoodin asukkaiden joulupöytiä. Aateliset ihmettelivät kuningattaren suopeutta ja anteliaisuutta, mutta Herttua ja kuningas rakastuivat vain enemmän Roseen seuratessaan tämän hyväsydämisiä touhuja.
Photobucket
Photobucket
Talonpoikien ja kauppiaiden jälkeen seurasi aatelisten vuoro vannoa uskollisuutta ja toivottaa hyvää joulua kuningasparille. Valat aloitti herttuan perhe, koska he olivat kuninkaan jälkeen korkea-arvoisimmat aatelisten joukossa. Fionalla oli henkisiä vaikeuksia taipua nöyrään niiaukseen inhoamansa naisen edessä, varsinkin nähdessään Fredrickin häpeilemättömän rakastavan ilmeen, jolla tämä kuningatarta katsoi. Lopulta nainen painoi väkisin päänsä alas.

Valojen jälkeen, jokainen aatelismies maksoi omat veronsa kuninkaalle, joka tarkoitti yhtä kalaa, jokaista veroja maksanutta talonpoikaa kohden, eli paketti sisälsi kaksi valmiiksi suolattua kalaa. Näin kuningas sai yhteensä kahdeksan kalaa ja jokaiselle aateliselle jäi neljä kalaa.
* * * *
Photobucket
Valojen jälkeen kuningatar haki iloisesti nauraen kruununperillisen paikalle. Talonpojat ja kauppiaat olivat lähteneet, oli pienen prinssin syntymäpäiväjuhlien aika. Kaikki aateliset olivat paikalla, paitsi Lady Islington, joka oli vieläkin todella heikkona onnettomuuden jäljiltä. Rose vilkaisi vielä takanaan seisovaa miestänsä ja suukotti jännittyneesti hymyilevää poikaansa otsalle.
Photobucket
Oli aika puhaltaa kynttilät! Pikku Ludvig veti pienet keuhkonsa täyteen ilmaan ja puhalsi niin kovaa kuin pystyi. Rose auttoi salaa hieman poikaansa, joka katsahti ylpeästi äitiinsä, kun oli saanut kynttilät ensimmäisellä puhalluksella sammuksiin.
Photobucket
Ludvig II Glassgow lapsena. Poika on todellakin tullut enemmän isäänsä, kuin äitiinsä. Hän on ihonväriänsä myöten isänsä näköinen.
Photobucket
Syntymäpäiväsankari sai nyt paikan kuninkaan oikealta puolelta, joka oli tähän mennessä kuulunut Herttua Fredrickille. Herttuaa ei paljon haitannut, sillä hän pääsi nyt kuningattaren viereen istumaan. Siitä hän saattoi haistaa Rosen huumaavan tuoksun, joka sai hänen sydämensä pamppailemaan ja ihon väreilemään kuin pienet muurahaiset olisivat kulkeneet sillä. Hetken hän tiesi Rosen tuntevan samoin katsoessaan naista, mutta vain pienen hetken, ennen kuin nainen käänsi katseensa poikaansa ja nosti kätensä vatsalleen. Herttua ei kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan.
Photobucket
Vieraiden poistuttua ja Ludvig II mentyä nukkumaan Alicen saattelemana Ludvig otti vaimonsa hellään otteeseen. Hän nosti naisen leukaa niin, että tämän oli pakko katsoa häntä silmiin. ”Olethan sinä aina minun?” Ludvig kysyi Roselta, tuijottaen samalla tiivisti tämän hopean harmaisiin silmiin. ”Tietenkin olen!” Rose pakotti itsensä sanomaan yrittäen vaikuttaa iloiselta, lisäten vielä mielessään, että pakkohan minun on! Ludvig hymyili valloittavasti ja johdatti vaimonsa tämän kamariin mennen itse mukana.

* * * *
Photobucket
Photobucket
Joulu oli lopulta saapunut Pinewoodiin. Kuningasperhe juhli omissa oloissaan iloisesti nauraen kauniin kuusen ympärillä. Lud oli vaatinut saada soittaa flyygeliä, niin että vanhemmat tanssisivat sen tahtiin. Ludvig ei voinut vastustaa taivuttamasta vaimoaan intohimoiseen suudelmaan Ludin soittamien hitaiden sävelien tahtiin. Rosen raskaus läheni loppuaan ja nainen toivoikin kovasti että vauva syntyisi piakkoin, sillä kreivit järjestivät uudenvuodenaattona naamiaiset, johon Rose oli tilannut hameen, johon vauvamaha ei mahtuisi.
Photobucket
Lud odotti jo kovasti saavansa pikkusisaren tai veljen ja kyseli äidiltään malttamattomana, koska vauva tulisi ulos. Hän oli ottanut isoveljen roolin omakseen, jo ennen vauvan syntymää. Vauva oli alkanut tanssin pyörteissä potkia kovasti ja Lud halusi ehdottomasti tunnustella äitinsä vatsaa. Samalla hän pyysi sisarustaan tulemaan ulos mahdollisimman nopeasti.
Photobucket
Ludvig keskeytti Ludin vatsalle puhelun ja ojensi pojalle paketin. Lud oli haltioissaan. Hän ei ollut papukaijan jälkeen saanut mitään isältänsä. Olisikohan paketissa se, mitä olen niin kovasti toivonut, Lud mietti unohtaen samalla, ettei noin pieneen pakettiin mahdu hevosta. Hän repi riemuissaan paketin kääreet auki ja jäi tuijottamaan pettyneenä sitä mitä sieltä paljastui. Pelkät suitset! Poika ajatteli surullisesti, hän kun oli halunnut koko hevosen.

Ludvigin nähdessä poikansa pettyneen ilmeen hän arvasi, mitä poika ajatteli. ”Lumien sulettua, sinua odottaa linnan tallissa ikioma hevonen, jolla voit alkaa harjoitella ratsastus taitojasi.” Ludvig sanoi, nähden samalla, miten hänen poikansa ilme kirkastui.
Photobucket
Photobucket
Lahjojen vaihdon jälkeen perhe söi Alicen valmistamaa jouluateriaa, johon kuului paistettu kalkkuna sekä jouluista maustekakkua. Ruuan jälkeen Rose vetäytyi nukkumaan. Ludvig haastoi poikansa vielä shakkiotteluun, joka kesti myöhään yöhön. Lud osoittautuikin todella luonnonlahjakkuudeksi shakinpeluussa. Ludvig oli halkeamaisillaan ylpeydestä.
Photobucket
Photobucket
Lud vetäytyi nukkumaan hienoon sänkyynsä, jonka Ludvig oli tilannut valtakunnan parhaimmalta puusepältä. Mies oli päättänyt mennä jouluyöksi nukkumaan vaimonsa viereen, mutta poikkesi matkallaan Ludin huoneeseen kuullessaan poikansa unisen tohinan. Hän laittoi peiton paremmin ja kumartui suukottamaan poikaansa ajatellen tyytyväisenä sitä, miten hieno kuningas pojasta vielä joskus tulisikaan.
Photobucket
Ludvig puki pyjaman yllensä ja hivuttautui vaimonsa peiton alle vetäen naisen samalla hellään syleilyyn. Mies ei onnistunut tulemaan vaimonsa viereen häiritsemättä tämän unta. Rose avasi silmänsä ja katsoi miestään hellästi. Hän kurottautui antamaan miehellensä hyvänyön suudelman ja kääntyi takaisin kyljelleen kääntäen selkänsä samalla Ludvigille. Mies painoi päänsä syvälle vaimonsa hiuksiin, veti syvään henkeä ja nukahti miltein välittömästi pitäen lämpöistä vaimoansa sylissään.
Photobucket
Photobucket
Kuninkaan rauhalliset yöunet keskeytyivät Rosen päästämään kivuliaaseen ulvahdukseen naisen samalla kammetessa itseään sängystä lattialle. Lapsivedet valuivat naisen jalkoja pitkin jättäen märän läikän sängyn vieressä olleelle matolle. Nainen huusi ja ulvoi kivusta. Miehen katsellessa sivulta kauhuissaan, ollen täysin tietämätön siitä mitä hänen pitäisi tehdä auttaakseen vaimoaan. Hän päätti sulkea silmänsä. (Miehen kädestä tulee papukaijan ruokaa. Bugi, joka on edelleen näkyvissä, kun käy tontilla.)
Photobucket
Lopulta Rosen tuskaiset huudot vaihtuivat vastasyntyneen ensimmäisillä hengenvedoilla päästämään itkuun. Ludvig avasi silmät ja näki pienen vauvan vaimonsa käsivarsilla. Nainen katseli vauvaa kuin yhtä maailman seitsemästä ihmeestä. Ludvig havahtui ajatuksistaan, kun kamarin ovi kolahti auki.
Photobucket
Ylpeä isoveli rynnisti huoneeseen ja vaati saada nähdä vauvan. ”Äiti kumpi se on?” poika kysyi tuntien samalla suurta ylpeyttä siitä, että hän lopultakin oli isoveli. ”Sinulla on pikkusisko!” Rose vastasi pojalle, mumisten samalla jotain ikiomasta prinsessasta. Poika vilkutti sisarelleen, joka oli yhtä valkea, kuin äitinsä.
Photobucket
Ludvig asteli parivaljakon vierelle ja kurotti kätensä hellästi tyttöä kohti ottaen tämän oman syliinsä. ”Meidän oma pieni prinsessa.”, mies sanoi äänellä, joka oli hellyyttä ja rakkautta täynnä. Ludvig nosti kyyneliä täynnä olevan katseensa Roseen kysyen samalla kävisikö Roselle, että tyttöä kutsuttaisiin Annabellaksi, Rosen äidin mukaan. Rose hymyili miehellensä ja silitti tämän poskea. Hän ei voinut kuvitellakaan olevansa ikinä enää näin onnellinen.
* * * *
Photobucket
Kuningas antoi kuningattaren sisustaa pienen Annabellan huoneen, josta tuli kovin punaisen sävyinen. Lastenkamarit ovat linnassa hieman pieniä tilan ahtauden vuoksi, joten paljon huoneeseen ei tavaroita mahtunutkaan.
Photobucket
Joulu jäi taakse ja uusivuosi häämötti jo edessä. Lunta satoi aina vain enemmän Pinewoodin aateliston iloksi. Kuningatar oli selvinnyt jo lapsivuoteeltaan ja käytti suurimman osan ajastansa Ludin kanssa touhuten. Lud oli ehdottomasti halunnut rakentaa lumiukon linnan pihalle.
Photobucket
Lumiukko alkoi olla jo valmis, kun Lud vielä katseli äitinsä puuhastelua sen parissa haikein mielin. Parin yhteiset ajat vähenivät koko ajan, eikä poika olisi halunnut vielä luopua äidistänsä kokonaan. Ludvig vaati Ludia opettelemaan valtion asioita yhä enenevässä määrin, eikä poikaa oikein olisi jaksanut kiinnostaa. Hän ei pitänyt valtakunnan aatelisten nimien, niin kuolleiden kuin elävien, opettelusta. Hän olisi mieluiten viettänyt vain aikaa äitinsä, siskonsa ja Alicen kanssa.
Photobucket
Annabell oli lumonnut Alicen täysin. Ludin ollessa jo iso poika, joka huolehti itsestään, Alicelle jäikin aikaa touhuta Annabellan kanssa. Alice haaveili omasta lapsesta, mutta pelkäsi kovasti, ettei hän voinut saada sellaista. Aviomiestä ei ollut tarjolla, ja kuningas oli unohtanut naisen täysin uusien palvelijoiden ilmestyttyä. Kuningas vaikutti unohtavan kaikki muut paitsi kuningattaren välittömästi kun oli saanut mitä haluaa.
Photobucket
Tänään Alicen tehtäviin kuului myös kuningattaren tanssiharjoitusten säestäminen. Alicesta oli mukava seurata kuningattaren taidokkaita venytyksiä ja sulavia liikkeitä. Nainen ei hänen mielestään ollut lainkaan kömpelö, vaikka tämä itse niin väitti.
Photobucket
Rose oli päättänyt hukata muutaman kilon vyötäröltään ennen kreivien uudenvuoden naamiaisia. Jalka ei vain tuntunut nousevan kuten ennen ja lihaksiakin piti lämmitellä paljon pidempään, jotta ne menisivät haluttuihin asentoihin. Rose oli silti tyytyväinen siihen mihin pystyi ja nosti jalkaansa yhä korkeammalle pään yläpuolelle.
Photobucket
Kuningas oli päättänyt saada poikansa valtakunnan parhaimpaan kouluun. Koulun rehtori Pyykkölä oli yrittänyt vakuutella, ettei kruununprinssin tarvitsisi edes suosituksia, vaan he ottaisivat tämän oppilaakseen ilomielin. Ludvig oli kuitenkin vaatimalla vaatinut, että rehtori tulisi linnaan illalliselle.
Photobucket
Lud halusi olla mieliksi isällensä ja yritti puhua asioista, joiden uskoi tekevän vaikutuksen rehtoriin. ”Minusta kuninkaan tekemä verojen alennus oli onnistunut siirto ja alamaiset ovat uskollisempia kuin jo ennen talonpoikaiskapinoita. Olen kuitenkin vakuuttunut että…” Poika jatkoi puhelemistansa, rehtorin kuunnellessa ihmeissään. Poika oli todella hyvin koulutettu ja ajan tasalla valtakunnanasioista. Heidän koulunsahan ottaisi tämän aarteen ja jäisi vielä kiitollisuuden velkaan. Poika toisi kunniaa koululle, niin nimellään kuin tiedoillaan!
Photobucket
”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kruununprinssi kuuluu kouluumme, kuten jo aikaisemmin kirjeessä mainitsin. Olen todella iloinen että valitsitte meidän koulumme, Teidän ylhäisyytenne!” Rehtori Pyykkölä sanoi mielissään ja pyysi lähettämään prinssin kouluun heti maanantaiaamuna, jos vain kuninkaalle sopisi. Kuningas oli mielissään ja lupasi tehdä pienen lahjoituksen koulun hyväksi vielä ennen kuin rehtori lähti vaunuillaan koulua kohti.
Photobucket
Oli uudenvuodenaatto ja naamiaisia tanssittaisiin illalla. Hoviompelijatar neiti Mäntylä saapui tuomaan kuningattaren tilaamaa uutta pukua juhlia varten. Kuningatar otti tapansa mukaan naisen lämpimästi vastaan itse. Hän ei välittänyt tuhlata palvelijoiden aikaa vieraidensa vastaanottamiseen vaan teki sen enemmän kuin mieluummin itse.

Kuningatar lähti johdattamaan neiti Mäntylää kamareihinsa. Mäntylä oli käynyt kuningattaren kamarissa jo niin monta kertaa uransa aikana, että olisi löytänyt kyllä perille ilman apujakin. Kuningatar oli vain niin huomaavainen. Varmasti lempein nainen, mitä neiti Mäntylä oli koskaan elämänsä aikana tavannut. Hän piti kovasti kuningattaresta ja teki aina enemmän kuin parhaansa tehdessään kuningattarelle pukua.
Photobucket
”Oi! Tämä puku on juuri täydellinen, Neiti!” Rose huudahti innoissaan ihaillessaan asuansa peilistä. Aikaa ei enää ollut paljoa, joten hiuksetkin oli laitettu samalla, kun Mäntylä oli tehnyt pieniä muutoksia pukuun kuningattaren sovitettua sitä ensimmäisen kerran. Neiti Mäntylä sai ruhtinaallisen korvauksen vaivoistansa ja kuningatar riensi alakertaan innoissaan.
Photobucket
Ludvig oli porrastasanteen alapäässä vaimoaan odottamassa. Nähdessään tämän mies kaappasi vaimonsa syleilyynsä ja suuteli tätä taivuttaen samalla kuin tanssiessa vaimoaan käsivarsillaan. ”Valmis?” Mies kysyi hymyillen samalla vihjailevasti vaimollensa, joka kikatti huumaantuneena miehen yhtäkkiä tarjoamasta huomiosta. Hän oli todella rakastunut aviomieheensä!
Photobucket
Lud olisi halunnut tulla mukana, mutta juhlat eivät olleet tarkoitettu perheen pienimmille. Poika istui lattialla ajatellen kaikkea sitä samettia ja juhlahumua, mistä hän jäi paitsi ollessaan kotona. Surullisena pieni kruununprinssi tuijotteli joulukuusen jo kuihtumaan päin olevia oksia ja istui kylmällä marmorilattialla. Hän päätti, ettei isona ikinä jättäisi juhlia väliin!
Photobucket
Kruununperillisen koulutus jatkui ja kiristyi talven kääntyessä kevääksi. Ludilla oli täysi työ selvitä koulusta ja vielä isänsä pitämistä oppitunneista. Usein hänen ajatuksensa harhailivat ja hän haaveili leikkikaverista. Onneksi Annabellan syntymäpäivät lähenivät koko ajan, jonka jälkeen siskosta voisi jopa saada seuraa. Ludin ajatukset harhailivat hevosiin ja miekkailuun, jota kuningas ei vielä ollut suostunut opettamaan pojalleen, vaan piti tärkeämpänä tietoa. Järjellä valtakunta johdetaan, ei miekalla, Ludvig oli julistanut, kun Lud oli pyytänyt isältä miekkailutunteja.

Ludin hetket Rosen kanssa olivat vähentyneet huomattavasti, koska Ludvig oli päättänyt hoitaa, jopa kotitehtävissä auttamisen vaimonsa puolesta. Tällä kertaa oli Pinewoodin valtakuntaa ympäröivien valtakuntien aatelisten ja kuningasperheiden nimien opettelun vuoro.
Photobucket
Lopulta Ludin odotus päättyi ja koitti Annabellan syntymäpäivä. Jälleen oli aateliset kutsuttu paikalle. Jopa lady Islington oli jaksanut nousta sairasvuoteelta prinsessan syntymäpäivää todistamaan. Kukaan ei halunnut jäädä tapahtumasta paitsi, sillä kaikilla kyti sydämessä pieni toivo saada prinsessa poikansa puolisoksi. Ludvig piti tytärtänsä sylissä odottaen juhlaväen asettuvan paikoilleen.
Photobucket
Ludvig kumartui pienen tyttärensä kakkua koti puhaltaen samalla kynttilöitä kohden niin kovaa kuin pystyi. Annabell ei ymmärtänyt kakkukynttilöiden puhaltamisesta vielä yhtään mitään, vaan katseli ihmeissään hälinää ja kuhinaa, joka häntä ympäröi.
Photobucket
Prinsessa Annabell Glassgow. Tytöstä tuli oikein nätti ja tämä lisäsi vain aatelisten haaveita prinsessasta poikansa puolisona.
Photobucket
Pöytä keskustelu kävi kuumana kaikkien kehuessa prinsessaa kilpaa kuningasparille. Rose ei kuitenkaan nähnyt muuta kuin miehensä. Ludvig oli luvannut tulla käymään vieraiden lähdettyä naisen kamarissa ja Rose oli jo ajatuksissaan asioiden edellä, eikä oikein osannut keskittyä keskusteluun. Herttua oli myös tuntunut katsovan Rosea kovin merkitsevästi. Mieheen katse häiritsi naista ja hän ilmoittikin vetäytyvänsä kamareihinsa jo ennen vieraiden lähtöä vedoten huonovointisuuteen.
Photobucket
Kuningatar puki ylleen viettelevimmän alusasun, jonka hän kaapistaan kykeni löytämään. Rose vilkaisi itseään vielä peilistä ja nipisteli poskiaan yrittäen saada poskensa punehtumaan entisestään. Kuningas oli usein sanonut, että piti kun Rosen posket olivat punaiset.
Photobucket
Kun Rose oli peilikuvaansa tyytyväinen, asettui hän sängylle odottamaan. Nainen ei osannut millään päättä pitäisikö kättänsä päänsä yläpuolella vai missä se olisi parhaimmillaan korostaen vartalon muotoja. Odotus venyi ja venyi, eikä miestä kuulunut.  Lopulta Rose nukahti…
Photobucket
Rose heräsi unestansa tuntiessaan hellän suudelman huulillansa. Tuttu rakas tuoksu kutitteli hänen nenäänsä ja sai hänet hymyilemään leveämmin kuin koskaan. Rosen sydän oli pysähtyä, sillä tämä oli varmasti unta, eikä hän uskaltanut avata silmiänsä vasta kuin suudelma oli ohitse.
Photobucket
Rose avasi lopulta silmänsä ja näki miehen, joka häntä oli suudellut. Se tosiaan oli hän! Rose ajatteli onnellisena. Nainen oli aina vastustanut mahdollisuuksiensa mukaan tunteitaan juuri tätä miestä kohtaan, mutta nyt Rose ei enää jaksanut, vaan veti itse miehen syliinsä uuteen entistä kiihkeämpään suudelmaan.

Ludvig hävisi Rosen mielestä nopeasti, eikä hänen tajuntaansa mahtunut kuin tämä hetki. Tuntui kuin paria ympäröivä maailma olisi tyystin kadonnut ja suudelmat kävivät entistä kiihkeämmiksi. Kumpikaan ei ollut tuntenut tällaista puolisoidensa kanssa, kuin mitä he yhdessä kokivat.
Photobucket
Aamulla kaikki näytti kuitenkin toiselta. Herttua heräsi ensimmäisenä ja katsoi nukkuvaa Rosea. Nainen näytti niin kauniilta ja niin hauraalta. Herttua tiesi tehneensä virheen, kun oli halunnut Rosen itselleen. Nainen ei kuulunut hänelle laillisesti, vaikka sydämessä kuuluikin. Herttua kumartui vielä kerran suutelemaan Rosea.
Photobucket
Mahdollisimman hiljaa mies keräsi vaatteensa maasta ja lähti hiipimään kotia kohti. Toivottavasti Rose voisi unohtaa kaiken tapahtuneen, herttua toivoi, vaikka kyyneleet pyrkivät silmiin pelkästä ajatuksesta.

* * * *
Photobucket
Elämä jatkui linnassa ja aamuisin ensimmäisenä heräsi aina Annabell, joka vaati kovaäänisesti huomiota. Alice oli yllättynyt, kun kuningatar ei ollut ehtinyt ennen häntä makuuhuoneeseen. Kuningatar oli muutenkin ollut viimeaikoina Alicen mielestä kovin omituinen. Ajatukset unohtuivat, kun hän nosti pienen ja nauravan tytön syliinsä kehdosta. Annabell oli vienyt lopullisesti Alicen sydämen.
Photobucket
Prinsessasta oli kovasti vaivaa, mutta Alice näki mielellään kaiken tuon. Välillä tuntui, että potalla piti käydä koko ajan, mutta Alice oletti tytön vain kaipaavan huomiota. Kuningatar ei tuntunut ehtivän ollenkaan viettämään aikaa tyttärensä kanssa.
Photobucket
Rose vietti paljon aikaa yksiksensä. Hän ei saanut millään mielessään sitä mitä hänen ja herttuan välillä tapahtui. Nainen oli aina yrittänyt väittää itselleen, ettei välitä herttuasta sillä tavalla, vaan miehestään, mutta tapahtunut oli todistanut koko hänen ajatusmaailmansa valheelle rakennetuksi. Hän rakasti herttuaa enemmän kuin elämää, mutta hänen velvollisuutensa kuningattarena pakotti hänet pysymään miehensä rinnalla. Sitä paitsi mitä voisikaan tapahtua, jos Ludvig saisi tietää siitä, mitä hänen ja herttuan välillä tapahtui? Kaikki piti pitää salassa, jottei herttualle tapahtuisi mitään!
Photobucket
Ludvig ei huomannut vaimonsa poissaolevaisuutta poikansa koulutukselta. Lud alkoi olla aika poikki kaikkeen siihen tietoon, mitä hänen isänsä hänelle syötti. Välillä hän toivoi, että olisi ollut tyttö, jottei hänen tarvitsisi opiskella kaikkea tätä. Hän kaipasi aikoja, jolloin sai olla vain äitinsä sylissä ja touhuta äitinsä kanssa. Nykyään äiti viihtyi vain omissa oloissansa tai Annabellan kanssa, eikä huomannut Ludia ollenkaan.
Photobucket
Pitkästä aikaa kuningatar tunsi jaksavansa viettää aikaa tyttärensä kanssa. Hän olisi mielellään ollut Ludinkin kanssa, sillä vain hänen lapsensa olivat herttuaa tärkeämpiä hänelle. Ludvig oli kuitenkin varannut pojan täysin itselleen.

Annabell nauroi katketakseen ilosta saadessaan itselleen äitinsä huomion. Vaikka Alice oli melkein koko ajan hänen kanssaan, ei mikään voittanut kuitenkaan omaa äitiä. Rose tunsi pitkästä aikaa olonsa pirteämmäksi ja oli jo varma, että hän jaksaisi pian olla taas oma entinen itsensä ja seistä miehensä rinnalla.
Photobucket
Lud vietti paljon aikaa papukaijansa kanssa jutellen. Papukaija tuntui olevan parasta seuraa, mitä linnasta hänelle löytyi. Sille hän kertoi aina huolensa ja salaiset toiveensa. Tällä kertaa papukaijan kanssa juttelu keskeytyi, kun hän tunsi jonkun nykivän hänen housujensa lahjetta.
Photobucket
Rose oli mennyt alakertaan keittiöön kokkailemaan perheelleen herkkuja ja jättänyt Annabellan leikkimään leluillansa. Tyttö oli kuitenkin kyllästynyt ja kuullessaan veljensä äänen tämän jutellessa papukaijalle tämä oli päättänyt hakeutua veljensä seuraan. Lud leikki mielellään siskonsa kanssa. Kerrankin Ludvigilla oli jotain tekemistä, niin että Lud sai rauhassa pitää hauskaa. Annabell oli hänen paras ystävä, sillä hän ei ehtinyt kovasti tapaamaan muita aatelispoikia.
Photobucket
Rose oli päättänyt hyvittää hieman käytöstään ja kokeilla uutta reseptiä, jonka oli löytänyt. Hän toivoi mansikkaleivosten olevan miehille mieleen. Ludvig oli tyytyväinen nähdessään vaimonsa pitkästä aikaa hääräämässä keittiössä. Hän ei tiennyt, mikä veti naisen mielialan maahan, mutta epäili sen johtuvan omista naisseikkailuistansa. Ehkä Rose oli huomannut, ettei hän ollut koskenut toisiin naisiin Annabellan syntymäpäivän jälkeen.
Photobucket
”Nämä ovat todella hyviä!” Ludvig kiitteli vaimoaan, joka punastui odottamattomista kehuista. ”Älä nyt. En minä ole ansainnut kehuja, kun en ole viime aikoina ollut ollenkaan teidän kanssanne!” Rose sanoi pahoittelevasti ja näki poikansa ilmeestä, että tätä asia harmitti suuresti. ”Yritän parantaa tapani.” Rose sanoi kurottaen samalla pöydän yli ottaakseen Ludin käden omaansa. Hän ei olisi saanut unohtaa perhettään herttuan takia, mutta nyt hän oli päättänyt ryhdistäytyä.
Photobucket
Ludvig oli kaikkien linnanasukkien tavoin täysin Annabellan lumoissa. Kaiken vapaa-aikansa hän yritti varastaa tyttärensä kanssa puuhailuun. Samalla kuningas jutusteli Annabellalle siitä, miten Rose oli luvannut viettää heidän kanssaan nyt enemmän aikaa. Kuningas oli todella onnellinen vaimonsa lupauksesta.

* * * * 
Photobucket
Rosen lupauksen tielle oli kuitenkin tullut yksi mutta, hän oli raskaana, eikä lapsen isä todellakaan ollut Ludvig. Hän ei tiennyt mitä tehdä tai miten tulisi toimia. Herttualle hän ei ainakaan kertoisi, sillä mies ehdottaisi varmasti että he karkaisivat ja viettäisivät elämänsä yhdessä lapsensa kanssa jossain pikku mökissä. Tämä oli Rosen unelma, mutta hän oli oppinut, etteivät unelmat koskaan toteudu.

Hän katsoi vielä kerran haikeasti linnan puutarhaa, joka avautui parvekkeelta. Kevät oli jo pitkällä, mutta lunta satoi yhä. Hän tiesi mitä pitäisi tehdä, muttei uskonut, että kestäisi sitä.
Photobucket
Hän kirjoitti pikaisesti viesti ja jätti sen kampauspöydälle. Alice tulisi etsimään häntä vasta nukkumaanmenon aikoihin, eikä kukaan huomaisi hänen poistumistaan ennen sitä. Rose yritti pitää itsensä kasassa, vaikka kurkkua kurista ja kyyneleet vuosivat vuolaana hänen poskillaan. Hänen oli tehtävä, mitä hänen oli tehtävä, se olisi kaikki hänen perheensä hyväksi. Hän pyyhkäisi kyyneleensä, katsoi itseään peilistä ja luki vielä kerran mitä oli kirjoittanut. Oli aika lähteä!
Photobucket
Photobucket
Matkalla hän poikkesi halaamaan molempia lapsiaan. Hän ei sanonut mitään lähdöstä, mutta suukotti lapsiansa kuin olisi jättämässä nämä ikuisiksi ajoiksi. Äidin hätä sai Ludin hätääntymään. Mikä äidillä on ja miksi äiti itkee? Lud mietti hädissään, kun Rose poistui huoneesta. Annabell oli vain tyytyväinen äidin hetkellisestä huomiosta ja jatkoi leikkejänsä kaikessa rauhassa.
Photobucket
Illallisen ollessa katettu Alice lähti hakemaan Rosea tämän kamarista syömään. Kamariin saapuessaan huone olikin tyhjä, eikä kuningattaresta näkynyt merkkiäkään. Alicen katse kiinnittyi pöydällä olevaan kirjeeseen. Kyyneleet olivat tuhrineet tekstiä, mutta siitä sai vielä selvää:

”Rakas mieheni!
Anteeksi että lähdin näin ilmoittamatta,
mutta tädiltäni tuli kirje, tänään, jossa hän pyysi minua pikimmiten paikalle. 
Hän on kuolemansairas ja minun oli lähdettävä viipymättä.  
Tulen niin pian kuin voin! 
Halaa lapsiamme puolestani! 

Vaimosi,
 
Rosemarié
Photobucket
Hädissään Alice juoksi viemään kuningattaren viestiä kuninkaalle, joka oli pelaamassa shakkia perhehuoneessa. ”Kuningatar on lähtenyt!” Alice huusi hädissään ja sai miehen huomion välittömästi itselleen. Hän ojensi viestin kuninkaalle, jonka ilme oli kauhistunut sitä lukiessaan. ”Miksei hän kertonut minulle? Olisimmehan voineet mennä yhdessä?” Hän kysyi itseltään ääneen ihmetellen.

Hän määräsi Alicen olemaan hiljaa tapahtuneesta ja antoi koko linnan ymmärtää, että hän oli sopinut lähdöstä kuningattaren kanssa yhdessä. Eihän ollut sopivaa, että kuningatar lähtisi kertomatta ensin miehelleen.
Photobucket
Lud yritti lohduttaa itkevää pikkusiskoaan. Nukkumaan meno aika oli koittanut, eikä sisko halunnut mennä nukkumaan näkemättä äitiänsä. Ludilla oli äitiä myös ikävä, mutta hän yritti pysyä vahvana kuten isä siskoaan varten. ”Älä itke sisko pieni! Äiti tulee kyllä takaisin ennemmin tai myöhemmin!” Lud sanoi ja silitti hellästi siskon vaaleita ja pehmeitä hiuksia. Annabell katsoi veljeänsä pienillä vetisillä silmillään ja nyyhkäisi kuuluvasti.
Photobucket
Nukkumaan menosta ei siltikään tullut mitään, vaan Annabellan surkea itku kaikui koko yön linnan tyhjillä käytävillä.
Photobucket
Lud ei itsekään tuntenut oloansa kovin rohkeaksi ja ottikin pitkästä aikaa nallen viereensä nukkumaan. Hän oli usein leikkinyt äitinsä kanssa nallella ja nalle tuoksui hänestä äidille. Kunpa äiti tulisi pian takaisin! Lud ajatteli surullisesti, kuunnellessaan vielä ennen nukahtamistaan siskonsa kaukaista itkua.
Photobucket
Aika kului, eikä kuningatarta kuulunut. Linnan elämä alkoi pikku hiljaa palata uomiinsa juuri niin kuin se voi palata. Asukkaat elivät parhaansa mukaan. Kaikilla oli ikävä kuningatarta, jopa palvelijoilla, sillä nainen oli hyväsydäminen ja valaisi monen palvelijan päivää olemuksellaan ja kysyessään perheiden kuulumisia.
Ludin syntymäpäivät olisivat heti kesän alussa, ja hän mietti kovasti mitä pyytäisi isältänsä lahjaksi. Hän toivoi äitinsä palaavan, mutta se ei ollut isän päätettävissä. Lud olikin päättänyt pyytää isältään miekkailu- ja ratsastustunteja, joita oli toivonut jo pitkään. Olihan hänellä jo hevonenkin tallissa! Muilla aatelispojilla syntymäpäivät olivat kevään lopussa, mutta Lud oli hieman muita nuorempi.
Photobucket
Lumi ei tuntunut lähtevän millään Pinewoodista, mutta se ei lapsia haitannut. Sisarukset telmivät yhdessä lumessa Alicen vahtiessa heidän puuhailujaan. Annabell vaatikin enemmän vahtimista, sillä tytöllä oli tapana syödä lunta heti, kun Alicen silmä vältti. Lumessa peuhatessaan jopa Annabellakin nauroi.
Photobucket
Lud nukkui usein äitinsä sängyssä, jossa hän tunsi äitinsä olevan lähellä, koska koko sänky tuoksui Roselle. Ludvig toivoi kovasti Rosen palaavan pian, sillä lapset kärsivät ilman tätä, eikä hän kestänyt katsoa lastensa surullisia kasvoja päivästä toiseen.
Photobucket
Ludvig jatkoi Ludin kouluttamista. Pojasta oli tullut jo loistava shakin pelaaja ja tämä voittikin jo useammin kuin hävisi. Ludvig oli ylpeä pojastaan, josta kohta kasvaisi jo isomies. Kunpa Rose vain palaisi siihen mennessä!
* * * *

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Annabell vieraili usein veljensä huoneessa ja tämän lelukorilla, josta hän aina kaivoi hevosen esiin. Hän oli kuullut Alicelta, että äiti oli loistava ratsastaja ja halusi itse varttua juuri äitinsä kaltaiseksi. Hänen syntymäpäivänsä koittaisi hieman ennen hänen veljensä syntymäpäiviä. Lahjaksi hän oli toivonut äitiänsä takaisin, mutta nähdessään isänsä ilmeen hän oli vaihtanut äidin omaan hevoseen.
Photobucket
Annabellan synttärit koittavatkin viimein. Rose ei ollut palannut synttäreille vaan loisti poissaolollaan. Ludvig olisi järjestänyt tyttärelleen juhlat, mutta tämä ei ollut halunnut juhlia ilman äitiä, joten syntymäpäiviä vietettiin vain oman perheen voimin.
Photobucket
Annabell Glassgow. Tytön mieli oli auttamatta maassa, koska äiti oli poissa, eikä siihen auttanut hieno hevonenkaan jonka hän oli isältään saanut.
Photobucket
”Onnea sisko!” Lud sanoi halatessaan Annabellaa tiukasti, yrittäen puristaa tästä kaiken surun ulos. Sisko parka!  Lud ajatteli ja toivoi että äiti palaisi edes hänen syntymäpäivilleen. Sitä paitsi Annabell tarvitsisi Rosea opettamaan hienon naisen tapoja itselleen, Ajatus sai pojan suun vääntymään huvittuneeseen virneeseen.
* * * *
Photobucket
Seuraavana päivänä kuan toivottu ihme tapahtuikin ulko-oven kolahtaessa. Ludvig säntäsi kiireesti suutelemaan vaimoansa, jota hänellä oli jo ehtinyt tulemaan kova ikävä. Nyt elämä muuttuisi taas normaaliksi, Ludvig ajatteli syleillessään onnellisena vaimoansa. Hän oli jo ehtinyt unohtaa miten hyvältä nainen tuoksui!
Photobucket
Ludvig irrottautui Rosesta lopulta ja muisti mistä hänen piti tälle olla vihainen. ”Seuraavan kerran sitten kerrot minulle ennen kuin lähdet!” Ludvig saarnasi, mutta nähdessään vaimonsa surullisen katuvan ilmeen, hän ei voinut enää olla vihainen, vaan syleili vaimoansa uudelleen. Samassa portaista kuului kiireisiä pieniä askelia…
Photobucket
Photobucket
…ja kaksi iloista lasta säntäsi halaamaan äitiänsä vuorotellen ja vielä yhdessä. Molemmat painoivat pään tiukasti äitinsä hiuksiin nuuhkien samalla mahdollisimman paljon äitinsä tuoksua, joka oli maailman lohduttavin tuoksu. He viettivät koko illan yhdessä kertoen kilpaa kuulumisia Roselle, joka kuunteli kiinnostuneena. Ludvig katseli kolmikkoaan ja iloitsi suuresti vaimonsa paluusta. Mikään ei voisi enää pilata heidän perheensä onnea.
Photobucket
Rosen vetäydyttyä huoneistoonsa, hän heittäytyi sängyllensä, eikä enää estellyt kyyneliä, jotka olivat koko päivän pyrkineet silmistä ulos. Hän oli saanut perheensä takaisin, mutta hän ei koskaan voisi unohtaa mitä oli tehnyt perheensä eteen. Elämä ei ikinä olisi enää elämisen arvoista, sillä hän oli menettänyt retkellään kaikkein tärkeimmät asiat elämässään!

* * * *

Ja nyt pistäkää kommentteja tulemaan oikein runsaasti toisen kierroksen alun kunniaksi! Lyhyetkin kommentit kelpaavat ja nostavat motivaatiota jatkoa varten.
 

Mitä mieltä olette kahden vuodenajan pelaamisesta, meneekö liian sekavaksi ja eteneekö liian nopeasti? Jouduin poistamaan aika monta kohtausta ja lyhentämään jääneitä.


Seuraavana mennäänkin seuraamaan herttuoita, joiden elämä ei ainakaan viime kierroksella ollut ruusuista ;)

15 kommenttia:

  1. Ihana osa, vaikkakin aika pitkä=) Ihanat noi puvut noilla aatelisilla/kuninkaallisilla! Ja tää jouluosa on ihana, tulee varmaan muissakin perheissä joulu vai miten? Toivottavasti, sillä tää osa on ihana!

    Kauhea tuo Rose kun lähti noin ja jätti lapset suremaan=( Mua jäi vähän häiritsee että mitä Rose teki siellä sairaan tätinsä (tai jonkun) luona? Mutta se varmaan selviää jossain vaiheessa=)

    Ei etene liian nopeasti, ainakaan minun mielestäni. Vuodenajat on ihania tässä sun tarinassa, oispa kolmosellekkin vuodenajat...

    Ei ollut melkein yhtään kirjoitusvirheitä tekstissä ja se on aika hyvin kun on noinkin paljon tekstiä!

    Ja joitain vielä... Ainiin, ruuat ja kakut on ihanan näköisiä=) Olet varmaankin ladannut jostain?

    VastaaPoista
  2. ElluNalle: Kiitos itsellesi ihanasta kommentista :D ! Kakut ja leivokset on ladattu Modista. Itsekin ihastuin niihin suuresti, kun näin ne ;). Itsekin pidän noista aatelisille löytämistäni vaatteista!

    Tää osa todellakin levähti vähän pituudeltaan käsistä. Karsin jo niin paljon tavaraa pois, etten enää osannut ottaa oikein mitään kohtausta. No kolme seuraavaa on lyhyempiä, kun olen ne jo kuvannut. Enkä usko muidenkaan olevan näääääin pitkiä.

    Joulu tullaan näkemään melkein joka jaksossa tällä kierroksella... Hyvä että pidit jaksosta, kommenttisi piristi kummasti :D

    VastaaPoista
  3. Hyvä osa, vaikka loppuikin aika ikäviin tunnelmiin. :(
    Ja täytyy kyllä sanoa, että ihan positiivista, ettei ole enää näin pitkiä osia tulossa! : D
    Jatkoa! :)

    VastaaPoista
  4. Vihdoinkin ehdin lukemaan osasi. odotin koko päivän pääseväni lukemaan ja sitten, kun tulin kotiin rakas mieheni oli varannut koneen, enkä hennonnut toista häätää pois heti...

    Mutta osaan :)
    Ihanan, pitkä ja tapahtumrikas osa. Ludista kasvoi varsin komea tuleva kuningas ja Annabelistä oikein sievä.

    Taidokkaasti olit toteuttannut koko osan kaikkine siunauksineen ja juhlineen. Olit nähnyt paljon vaivaa. Pidin eniten niistä kohtauksista, joissa Rose alkoi olla rakastunut mieheensä. En pidä herttuasta mutta ymmärrän parin salatun rakkauden tuskan....
    Arvelinki, että Rose tulee raskaaksi herttuan vierailusta ;) Viekä rose vauvan sukulaisilleen vai minne vai tekikö jotain epätoivoisempaa ? Tuohon aikaa se ei varmasti ollut kovin helppoa.

    Aidosti olit kuvannut kaikkia valtakunnan haasteita ja kuninkaallisten ajatuksia ja tehtäviä. Oli mielenkiintoista lukea niistä.

    Lempikuvani :http://i1193.photobucket.com/albums/aa341/Mesinen/osa%209/osa926.jpg Suloinen pari yhdessä ♥ sopivat hyvin toisilleen. Toivottavasti, Rose toipuu retkensä kokemuksista ja löytää rakkauden uudestaan.

    Kaksi vuodenaikaa on pitkä aika simtodellisuudessa, tulee väistämättä paljon tapahtumia. Hienosti olit silti karsinnut niitä ja jättänyt tärkeimmät.

    Eli siis, mainion ihana osa, pidin tästä oikein kovasti. Pikku Ludi ja kuningas ovat suosikkejani tästä perheestä !

    Odotan innolla seuraavaa osaa! Mitä herttualle kuuluu ja varsinkin Fionalle ;)

    Kiitokset jälleen varsin ihanasta lukukokemuksesta ♥

    VastaaPoista
  5. Aada: Kiitos kommentista! Tämä on varmasti pisimpiä osia, mitä minun blogissani tullaan näkemään. Osan kirjoittaminenkin vei jo tuhottomasti aikaa, saatikaan sitten lukeminen :D !


    Vupii: Kiitos ihanasta ja mieltä kohottavasta kommentista! Mokomatkin miehet ;). Onneksi meille on siunaantunut, jo neljä läppäriä, jotka kaikki toimivat. Simssi koneella, ei edes pääse nettiin, joten saan rauhassa pelailla ja voin aina kaivaa oman koneeni esiin, jos toinen varaa konetta. :D

    Odotan itsekin innolla millainen teini Ludista kuoriutuu. Poika on yksi suosikeistani ujon luonteensa kanssa (jota poika on simssin luonnekaavan mukaan).

    Tuo oli kyllä arvattakissa, että Rosen ja Fredrickin seikkailusta seurasi, mitä seurasi. Tulevaisuudessa, ehkä jopa tällä kierroksella ;), on luvassa kyllä tietoa, mitä kuningatar teki...

    Itselläni Fredrick on yksi suosikeista. Sen verran voin paljastaa tulevasta osasta, että mieltymykseni mieheen luultavasti näkyy siinä.... :P

    VastaaPoista
  6. Sainpas luettua! Olen hirveän väsynyt, nukuin viime yönä niin vähän, joten oli välillä taistelua pitää silmät auki. .-D Osa oli tosi pitkä ja hyvin kirjoitettu. .-)

    Kunkkuperheelläpä oli monenlaisia juhlia tämän tokan kierroksen aikana. .-D Tykkäsin eniten siitä kruununperilliseksi siunaus -juhlasta! Olit nähnyt paljon vaivaa vieraiden kanssa, ja hienosti otit huomioon myös Fionan keskenmenon ja ritarin vaimon saurauden, joiden takia he eivät päässeet paikalle. .-D Aah, arvaa vaan, tuliko mulle joulu-himo, kun tarinassasi vietettiin sitä? .-D Aww. .-3

    Harmillista, ettei kuningatar saa vietettyä kunnolla aikaa Ludin kanssa, kun isä omi pojan kokonaan opettaakseen tälle kunkku-juttuja ja muuta tärkeää. .-P Onneksi Rose sai ilokseen Annabellin, ja ilmeisesti lisää vauvoja on tulossa, kun Rose vietti yön herttuan kanssa...

    Lapset ovat kyllä ihania, tykkäsin erityisesti siitä, että he ovat perineet vähän eri geenejä, tai no, eri ihot ainakin. .-D Aika rajua tavallaan, että yhden osan aikana Annabell syntyi, ja ehti kasvaa lapsi-ikään asti. .-D Ludvigkin kasvoi vauvasta isoksi pojaksi. .-D Minulle tuli Annabellistä mieleen joku suomineito tämän kasvettuaan, kun puku oli sinivalkoinen. .-DD

    Hyi kamala, kun Alice siellä torilla olleessaan jutteli sen taikatyypin kanssa! Olen saanut yliluonnollisista jutuista traumoja eksyttyäni vahingossa eräälle sivulle, ja tyhmänä jäin vielä lukemaan niitä juttuja.. Jos minua ei väsyttäisi kamalasti, en varmaan uskaltaisi mennä nukkumaan. .-D Taidan tästä pikkuhiljaa lähteä hipsimään nukkumaan. .-) Oikein loistavaa yötä! ♥ Tee jatkoa, kun jaksat ja ennätät. .-)

    VastaaPoista
  7. Simssiliini: Kiitos kommentista! Olet taas ollut myöhään ylhäällä, kuten aina. Ei ihme jos väsyttää. Itse taisin eilen illalla sammua kymmenen aikoihin sohvalle, josta minut passitettiin sänkyyn nukkumaan.

    Itse olen jouluihminen ja rakastan joulua yli kaiken. Tuli niin jouluinenolo, että piti viettää sitä simssien talossa vähän etukäteen. Onneksi joulu on jo ensi kuussa ;).

    Joo tuo ajan pikainen kuluminen on harmittanut itseäni, mutta mietittyäni tulin siihen tulokseen, että haluan päästä eteen päin. Tiedät hyvin omasta kokemuksestasi, että RKC kierroksen pelaaminen kestää kauan, ja haluan myös pelata perheillä. Tämä kuulostaa puollustus puheenvuorolta :P! No halusin kertoa, että olen miettinyt asiaa. LC:n hoitaisin hitaammin, mutta silloin ei tarvitsisi pelata kahdeksaa perhettä ja kirjoittaa jokaisesta, ennen seuraavaa pelikertaa.

    En kuitenkaan päästänyt Ludia teiniksi asti, seuraava kierron alkaakin sitten sillä, että lapset poksahtelevat joka talossa teineiksi ;D!

    VastaaPoista
  8. Olit toteuttanut todella upeasti kaikki juhlat, kumpikaan herttuoista ei tainnut oikein pitää uskollisuuden vannomisesta kuninkaalle :)
    Rose parka... Fredrick on aivan hirveä, ei ymmärrä yhtään mitä tuskaa aiheuttaa Roselle ja Fionalle! Toivottavasti Rose selviää, minä ainakin haluan tietää mitä Rose teki poissa ollessaan.
    Hauska nähdä miltä lapset näyttävät teineinä, molemmat ovat hyvin persoonallisen näköisiä, he myös näyttävät aikapaljon toisiltaan.
    Tuo Alicen juttukin oli todellä jännittävä, mitä siellä torilla onkaan..
    Jatkoa :)

    VastaaPoista
  9. Suklaasydän: Kiitos kommentista! Lapset todella näyttävät paljon toisiltaan. Olisin toivonut Annabellan perineen enemmän äitinsä geenejä, kuin isänsä, mutta toisin kävi. Molemmat tulevat ulkonäöltä isään.

    Rosen seikkailusta tulee varmasti lisätietoa ja torin vaarat selkiytyvät vielä :D ! Juhlia oli mukava toteuttaa ja puuhata ja ilmeisesti se näkyy tarinassa.. Uskollisuusvalalla tulee olemaan myös tarinassa oma paikkansa, eikä ole vain irrallinen juhla... Heh. Toivottavasti en paljastanut nyt liikoja ;)

    VastaaPoista
  10. Sainpahan viimein luettua! :DD Osasta löytyi mukavasti pituutta ja luettavaa, sekä myöskin tapahtumia. Tosi hyvin kirjoitettu osa! Ja hyvin toteutettukin, kaikki juhlat olivat hienosti onnistuneita ja kivoja muutenkin 8) Mielenkiintoinen perhekin pääosassa, pidän paljon noiden lapsosten erikoisista piirteistä, näyttävät omalla tavallaan suloisille :3 Hih, odotan näidenkin tapausten kohdalla, että millaisia heistä tulee vähän vanhempina :--D
    Ööyh, en saa pidempää kommenttia nyt aikaiseksi, mutta jään odottamaan, että mitäs seuraavassa osassa olisi luvassa!

    VastaaPoista
  11. Oijoi, jopas oli pitkä ja melko tapahtumarikas osa. Tai ainakim lopullla draama sai ylivallan, jos ennen oli näytetty niin auvoista arkea. Tahtoisin mieluusti tietää, mitä ihmettä matkalla tapahtui. Jättikö hän lapsen jonnekin vai hankkiutuiko vain eroon siitä? Elääkö lapsi nyt jossain omaa elämäänsä ja saapuu liehittelemään lapsia jossain vaiheessa... hmmm. Tämähän on mielenkiintoista.
    Ludista kasvoi söpö poika, maltan tuskin odottaa, millainen hän on teini-iässä. Ja millainen taistelu hänestä tuleekaan kylän teinityttöjen kesken. (tai poikien, mutta se ei ollut suvaittavaa keskiajalla :DD)

    Kastejuhla oli hyvin lavastettu, tosi hieno kirkko ja pappi ja kaikkea. Muutkin kohtaukset oli hyvin kirjoitettu!
    Jään odottamaan seuraavaa osaa, josko herttua alkaisi miettiä, mitä oikein tuli tehtyä kuningattaren kanssa :D

    VastaaPoista
  12. Olen tässä joitain osia lukenut tätä sun RKC:si ja yhä mua häiritsee, että siellä täällä näkyy väärän aikakauden vaatteita. 1300 mä laittaisin enemmän niitä keski-aika vaatteita, sillä 1300-luku lasketaan vielä sinne keski-aikaan (renessanssi muistaakseni alkaa kyllä siinä 1300-luvun loppupuolella ja kestää n. 1500-lukuun ainakin osittain ja englannissa oli 1500-luvulla meineillään Tudorin aikakaus ja tuli noi valtavat hihat ja naisilla asut), kuin 1600-1700 luvun vaatteita. Jos sulla on pulaa latauspaikoista, niin voin ainakin hiuksien ja asujen osalta auttaa, kun itse välillä tykkään pelailla myös historiallisilla naapurustoilla. Itseasiassa, vois taas jossain välissä vaihtelun vuoksi pelailla keski-ajalla tai 1600-1700 luvulla, jotka on mun suosikkeja.

    Sulla nimittäin nyt näkyis olevan sekaisin 1300, 1500, 1700, 1800 ja 1900 luvun alun vaatteita sekaisin.
    Kuten sanoin latauspaikoissa voin auttaa.

    http://hat-plays-sims.dreamwidth.org/
    Mod the sims on aivan loistava ja suosittelen rekkautumaan (laita hakusanaksi medieval, niin löydät vaikka mitä)
    http://www.modthesims.info/browse.php?tag=Medieval&go=Go&gs=1&f=38&gs=1
    TSR (Sama homma, mutta osa maksullisista löytyy PMBD ja suosittelen lämpimästi)
    http://www.thesimsresource.com/downloads/browse/category/sims2/skipsetitems/1/search/medieval/
    http://paysites.mustbedestroyed.org/
    Multa löytyy taas itseltäni iso kasa Sims Agesin vaatteita ja huonekaluja jos haluat että pistän sulle tulemaan, kun ko. sivu on valitettavasti lakannut toimintansa.

    Sitten Hat Plays Sims on hyvä paikka. Löytyy paljon ihania hiuksia, jotka sopii valitsemaasi aikakauteen paremmin kuin hyvin. Sen mä linkitinkin sulle jo ihan ensimmäiseksi.
    Sitten tämä paikka joka on kullan arvoinen ja asuja, hiuksia, esineitä jne sopivaa löytyy joka lähtöön. Suosittelen lämpimästi rekkautumista: http://www.medievalsims.com/forums/viewtopic.php?f=6&t=69

    Mutta noin muuten tuo sinun RKC:si vaikuttaa todella kiintoisalta ja ihanalta. Voisinkin jäädä seuraamaan ja voisin peräti muistin aikana linkittää tämän tuonne omaan blogiini.

    Kyllä se on aika kimuranttia tuo kuninkaallistenkin elämä, ei se elämä niilläkään niin helppoa ole. Etenkin kun siihen aikaan piti mennä sen kanssa naimisiin, kun vanhemmat halusi ja omia mielipiteitä ei kysytty, kuin korkeintaan pojilta.
    Mut jään odottamaan jatkoa ja luen noi loput osat jossain välissä. :)

    VastaaPoista
  13. Gísli: Kiitos kommentista. Eihän sillä ole väliä, jättääkö pitkän kommentin vai lyhyen. Minusta on mukava tietää, ketkä käyvät lueskelemassa tekstejäni ;D !

    Lasten erikoiset piirteet ovat aika huvittavia. Ei minulle ennen ole tullut tämän näköisiä lapsia simissä, kuin mitä nyt tulee. Itsekkin odottelen aina pelissä jännityksellä mitä sieltä putkahtaa tulla esiin syntymäpäivänä :D


    Tinttis: En kai minä heti paljasta, mitä kuningatar teki lapselleen ;). Ainakaan hänellä ei ollut sitä mukana, kun tuli takaisin linnaan! Eiköhän se selviä, ainakin osittain vielä tällä kierroksella, mitä lapselle tapahtui. Tapahtumalla saattoi meinaan olla silminnäkijä ;)!

    Niin eihän SE ollut keskiajalla suvaittavaa, mutta yleistä kuintenkin ;)! Epäilen, että pysyttelen kuitenkin heterosuhteissa ainakin aluksi, sillä en tiedä osaisinko kirjoittaa muusta vielä. Tämäkin tuntuu tuovan harmaita hiuksia päähäni! :D


    Yavannah: Kiitos kommentista ja on mukava saada aina uusia lukijoita! Linkitin sinut takaisin..

    Kiitos osoitteista ajattelin käydä vilkaisemassa. Liityin eilen TSR:n ilmaisjäseneksi, joten olin muutenkin menossa sinne katsastamaan vaatteita. Niiden latailupaikkojen etsimiseen olenkin käyttänyt viimeaikoina paljon aikaa... Varsinkin teinien häämekkojen, joita ei tunnu löytyvän mistään! Toinen eniten etsimäni asia on nutturat, jotka haluaisin aatelistoni päähän :D ! Ärsyttävää! Käyn katsastamassa antamasi osoitteet.

    Niin ajasta se ei tulekaan tuossa vasemmassa yläkulmassa kovin hyvin selville, eli mustasurman ja talonpoikaiskapinan jälkeinen aika on juuri 1300 ja 1400-luvun vaihteessa, eli Pinewoodissa pitäisi olla meneillään murtumiskausi ja varhaisrenesanssi alkaa puskea esiin. Eli puhvihiat täältä tullaan!

    Stonejen vaatteet ovat harmittaneet itseäni, kun köyhille ei ole oikein löynyt sopivia vaatteita. Selasin modin läpi viime osan jälkeen ja voin kertoa, että Stonejen vaatteet on vaihtunut. Kauppias miehille olen etsinyt myös uudet vaatteet, jotka sopii ajan tyyliin. Lasten suhteen joudun vain tyytymään siihen, mitä netistä löytyy, tärkeimpänä ehtona se, ettei ne ole nykyaikaisia.

    Pääosin noudattelen päälinjaa keskiajan vaatteissa: Vain aatelisilla on hienoimpien värien käyttöoikeus, eikä muilla vielä. Porvanivallankumous on sitten myöhempi juttu.

    Näemmä tästäkin kehkeytyi puollustuksen puheenvuoro, mutta tämä ei ole tarkkahistoriallinen kuvaus keskiajasta. Olen ihastunut tiettyihin hameisiin ja hiuksiin, joten tulen vastakin käyttämään niitä ajasta riippumatta :D!

    VastaaPoista
  14. Mä melkein unohdinkin pari paikkaa, joista löytynee kaikkea kivaa, jos vielä et oo löytänyt. Eli täältä tulee.

    http://www.geocities.jp/garapon9/sims2grnews00.html (Löytyy muutamia todella hyviä asuja, sekä räätäli setti, että muutemia muitakin kamoja, kuten hyvä palovaroitin, joka ei näytä palovaroittimelta.

    http://sites.estvideo.net/bipsouille.sims/
    Tuolta löytyy aikakauteen sopivia hiuksia/kampauksia, joskin recoloreja ei tuolla ole, mutta aikaisemmin laittamassani linkissä oli ainakin Uglu Duchess:ista värjäyksiä.

    http://fantasyrogue.livejournal.com/38781.html#cutid1
    Tuolta löytyy sun aikakauteen sopivaan päähineeseen ja kivoihin sivunutturoihin mesh. Suosittelen.
    Ja täältä pari hyvää värjäystä> http://www.medievalsims.com/forums/viewtopic.php?f=72&t=1000

    Tuolta pääset lataamaan kaikki Sims Agesin kamat> http://www.mediafire.com/?2fgqottsdo78thy
    Suosittelen, sillä sisältää sun aikakauteesi mahdollisesti sopivia asuja ja huonekaluja. Laitoin linkin, vaikken ollut varma, että haluatko sä ne.

    Lisäks kannattaa koluta mm The sims Graveyard, josta löytyy ns kuolleiden eli lopettaneiden sivujen ladattavia, myös näitä, joilla oli historiallisia vaatteita.
    http://sims2graveyard.com/download.html

    Toinen mistä löytyy kadonneiden tahi lopettaneiden ja vähän maksullistenkin sivujen tavaraa on sims Cave
    http://www.simscave.com/index.php?board=12.0

    Lisäksi suosittelen lämpimästi käymään Radolan teemoitellun latauslinkkilista, jossa on jos vaikka mitä saatavilla.

    Toivottavasti noista on apua. Musta on ainakin kiva olla avuksi, kun itse oon jo noita mainittuja paikkoija aikalailla kolunnut ja kaikkea kivaa on mukaan tarttunut.
    Lisäksi All About Style on hyvä paikka katsella läpi.
    Ai joo Mod the Simsissä on muuten muutama oikein hyvä vaatesetti, jonka suosittelen lataamaan peliisi. :)

    No voi nenä nyt mä unohdin yhden ihan tärkeän paikan. GOS>
    http://www.digitalperversion.net/gardenofshadows/index.php?board=15.0

    Tuolta Garden of Shadowsista löytyy mm Kativipiltä muutama todella hyvä setti, jotka sopii paremmin kuin hyvin keskiaikaisiin ja myös renesannsi aikaan. :)

    Sitten mä vähän malliksi googlettelin sitä sun valitsemasi aikakauden vaatetyyliä ja olisin linkittänyt tähän, mut tuli vähän turhankin pitkä linkkilitania.
    Mä olen käyny ammattikoulun pukuompelupuolella ja siellä oli myös pukuhistoriaa, joten tiedän jonkun verran 1300-1400 luvun pukeutumisesta ja voin yrittää tarvittaessa auttaa.
    Ja joo noi simsin jutut on vähän rajallisia, mut onneks mm Modista ja muutamasta muusta paikasta löytyy paljon sopivia varusteita. :)
    Kuten nuo renessanssi tyylin kalukukkarot ja Romeo&Juliet tyylin kostyymit. :)
    Hauskoja pelihetkiä sulle. :)

    VastaaPoista
  15. Ihanan tapahtumakas ja pitkä osa! Ei tuntunut ollenkaan pitkältä, kun oli niin paljon tapahtumia ja juonia. :)

    Hetken jo luulin, että Rose ja Ludvig päätyvät olemaan onnellisia, mutta mitä vielä! Rose parka, kun tuli raskaaksi herttualle. Vaikka ihanaa kuitenkin, että saivat edes hetkeksi herttuan kanssa toisensa.

    Ihanasti olit toteuttanut kaikki juhlat ja etenkin tuon siunaustilaisuuden. Kirkkosysteemi on tosi hieno! Pidin myös kovasti pukuloistosta.

    Mutta siis tykkäilin taas kovasti osasta. Jatkoa odotellen! Nyt yritän mennä nukkumaan (jos vaikka onnistuisi). :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!