8. Osa: Stone

(75 kuvaa)
Pahoittelen osan myöhästymistä, mutta nettitikku päätti lopettaa toimintansa eilen illalla.
Muistakaa myös äänestää haluatteko Pinewoodin asukkaiden taloista taloesittelyn. Äänestys laatikko löytyy oikeasta sivusta. Äänestysaikaa on kaksi viikkoa!

Matthew Stone oli täydessä touhussa keittiössä. Hän oli päättänyt yllättää rankan työpäivän jälkeen vaimonsa laittamalla tälle itse pyydystettyä kuhaa. Matt ei vain häärännyt kovin usein keittiössä ja siksi kaikki tuntuikin olevan hukassa. Kunpa vain ehtisin, ennen kuin Diana tulee ulkoa.

Mattin keitoksista nousi vastustamaton tuoksu. Avonaisesta ikkunasta se saavutti Dianan kasvimaalta ja sai naisen hymyilemään onnellisesti. Voiko olla, että Matt kokkaisi jotain keittiössä, Diana mietti pieni hymynkare huulillansa. Mies ei ollut keittänyt hänelle mitään sitten viime kevään.

Dianan saavuttua keittiöön Matt oli jo kattanut pöydän. ”Tervetuloa syömään kultaseni!” Matt toivotti ja ojensi samalla kätensä Dianaa kohti juhlallisesti taluttaen tämän pöytään kädestä pitäen. Matt rakasti vaimoansa, tämä oli ahkera sekä hyvä ruoanlaittaja ja nainen omasi myös monia muita hyviä puolia, joista Matt piti. Vaikka Diana oli rakas miehellensä, ei Matt voinut sietää vaimonsa huonoja käytöstapoja. Nainen röyhtäili pöydässä kuin koko siat konsanaan. Kunpa Diana joskus oppisi käyttäytymään, mutta toive taisi olla yhtä todennäköinen, kuin löytää neula heinäsuovasta.

Kamarin puolella Mattia ei kuitenkaan haitannut Dianan huonot käytöstavat. Paitsi tietenkin jos nainen viljeli niitä kesken lemmenleikkien. Matt oli sitä mieltä, että vaikka onkin köyhästä perheestä, voi silti käyttäytyä siivosti. Köyhälläkin on varaa käytöstapoihin, oli Mattin lempi lause.

Aamulla Diana nousi tapansa mukaan ensimmäisenä. Matt kuorsasi vielä täyttä häkää ja naisen mielestä oli parempi antaa miehen nukkua, koska tämä oli sitten paremmalla tuulella töitä tehdessään. Parkit olivat vuorostaan tulossa tänään auttamaan Stonejen pihan hoidossa. Ihan kuin siinä olisi jotain autettavaa, Diana mietti surullisena. Kun Parkien tomaattikylvös tuotti yli 300 tomaattia vuodessa, niin Stonejen kylvös tuotti vähän päälle sata. Parkit halusivat silti aina auttaa vastapalvelukseksi Stonejen avusta.

Dianan pihan ylpeys oli hänen kolme omenapuutansa. Ne olivat maksaneet maltaita ja ne olikin ostettu häälahjarahoilla. Vieraita oli pyydetty lahjoittamaan omenapuita varten rahaa ja sitä olikin tullut sopivasti kolmen omenapuun verran. Kana pahanen vain tuppasi juoksemaan jaloissa, Diana mietti vihaisesti, kun hänen jalkoihinsa törmäsi jokin pieni olento. Jos Diana olisi saanut päättää, heillä ei olisi kanoja. Ne haisivat niin hirveälle, että Dianan vatsa kääntyi aina ympäri kananmunia ajatellessa.

Leikatessaan omenapuitansa joku kosketti hänen olkapäätänsä. ”Oletpas sinä aikaisessa!” Sanoi iloinen ja naurava naisääni hänen selkänsä takaa. Parkit olivat saapuneet. Diana halasi ystäväänsä ja sanoi, ettei hänellä menisi enää kauaa puiden kanssa. ”Käytä niin paljon aikaa, kuin tarvitset! Minä menen kasvimaalle jo edeltä.” Carol ilmoitti ja suuntasi askeleensa kasvimaata kohti.

Brian oli jo mennyt suoraa lammelle kalaan. Mies oli niin kilpailu henkinen. Hänellä oli jo iso kala koukussa ja siitä vasta metakka syntyi, kun tämän piti ilmoittaa asiasta Mattille kovaan ääneen. Carol katsoi hetken miesten puuhia, naurahti ja jatkoi rikkaruohojen kitkemistä taimien ympäriltä. Dianan kasvimaa olikin päässyt huonoon kuntoon eilisen Parkeilla vietetyn ajan takia.

Dianalla meni yllättävän kauan omenapuiden kanssa. Matt huikkasi hänelle kalastaessaan, että menisi laittamaan ruokaa, eikä kitkemään kasvimaata Carolin kanssa. Tämä kun näytti selviytyvän yksinkin. Diana varmisti kuitenkin asian ensin Carolilta, joka ilmoitti selviävänsä oikein loistavasti. Dianan tutki ruokakomeroaan, jossa oli ruokaa, mutta olisi saanut olla enemmänkin. Diana ei osannut millään päättää mitä ihmettä laittaisi ruuaksi, kunnes hän huomasi Mattin jättäneen ahvenen keittiönpöydälle. Mies oli varmasti tarkoittanut, että laitan sen, Diana tuumi.

Ahven maistui loistavasti vieraille. Jutustelu oli iloista, eikä mistään ollut huolenhäivää.  Heillä oli usein tällaisia hetkiä. Talonpojilla, kun ei ollut mitään paineita olla jotain tai pohtia lastensa avioliittoja. Kaikki järjestyisi, jos vain luotti siihen että niin olisi tarkoitettu.  Sitä paitsi muita talonpoikaisperheitä oli paljon enemmän, kuin mitä aatelisia tai kauppiaita, joten kaikki onnistuisi kyllä.

Dianalle jäi astioiden pesu miesten lähdettyä heittämään tikkaa. Carol olisi jäänyt auttamaan, mutta Diana oli pyytänyt tätä puhumaan puillensa. Carolille oli kehittynyt taito puhua puille kasvimaalla tarpeeksi kyykittyään ja saada nämä näin paremmalle tuulelle sekä tuottamaan paljon parempia satoja. Diana katseli ikkunasta pihalle astioita tiskatessaan. Ikkunat näyttävät olevan kovin likaiset kesän jäljiltä, Diana pohti ja päätti pestä ikkunansa vielä ennen talven tuloa. Ajatuksissaan Diana kuitenkin lisäsi, jos aikaa vain jää.

Dianalla ei kaikki ollut kohdallaan. Töitä tehdessä täytyi pysähtyä välillä vetämään henkeä, jotta syödyn ruoat pysyisivät sisällä. Naisella oli omat epäilyksensä siitä, mistä pahoinvointi johtui, muttei halunnut vielä kertoa Mattille. Hän kun oli aikaisemminkin ollut raskaana ja menettänyt lapsen jo raskauden alkuvaiheessa.
 

Tavallaan hän oli ollut tyytyväinen, koska ei ollut vielä Mattin kanssa naimisissa, eikä lapsi olisi ollut Mattin ja lapsen isä oli hylännyt hänet uuden naisen astuttua kuvioon. Niitä aikoja en kuitenkaan enää halua muistella. Minä menetin rakkauteni eikä sille voi mitään! Diana ajatteli surullisesti tuijottaen pitkään tyhjyyteen haaveillen siitä millaista hänen elämänsä olisi voinut olla, jos asiat olisivat menneet hieman toisin.

Kuningatar oli poikennut vaunuajelullaan köyhälistöalueelle. Matt ei ollut ikinä ennen nähnyt kuningatarta, mutta tunnisti vaunujen kuninkaallisesta vaakunasta naisen. Hän jätti kanojen kanssa touhuamisen välittömästi ja heittäytyi syvään kumarrukseen kuningattaren eteen uskaltamatta katsoa edes tätä. Hän tunsi naisen katseen selässään. Miten minun tulisi käyttäytyä? Pitääkö minun sanoa jotain? Matt mietti kauhuissaan.

Kuningatar katkaisi pitkän hiljaisuuden kysymällä Mattilta onko luvassa hyvä sato? ”Arvollinen kuningatar, sato vaikuttaa lupaavalta.” Matt sanoi katse vieläkin maassa. Kuningatar käski miehen nousta. Matt näki elämänsä kauneimmat kasvot kurkistaessaan päänsä lomasta puhuvaa hahmoa. Naisesta oli kuulemma taisteltu suuresti aikoinaan. Sen hän oli kuullut Petersonien emännän juoruiluista. Matt ei enää ihmetellyt hetkeäkään. Hän antaisi mitä tahansa, jos saisi edes hetken, pitää naista käsivarsillaan.

Hetken mielijohteesta Matt päätti suudella naisen kaunista vaaleata kättä. Kuitenkin välittömästi käteen tartuttuaan kuningatar vetäisi omansa pois ja Matt oli miekkojen saartamana. Kuningatar katseli häntä hetken vihaisesti ja Matt huomasi naisen vaaleassa kädessä likatahrat, jotka olivat miehestä tämän käteen tarttuneen.
 

Matt oli varma, että hänen elämänsä loppuisi nyt tähän, mutta kuningattaren ilme leppyi yllättäen. ”Antakaa miehen olla!” Nainen sanoi vartioilleen hiljaa ja nämä vetäytyivät kauemmaksi. Kuningatar hymyili lempeästi ja anteeksi antavasti miehelle. Matt oli rakastunut. Ensimmäistä kertaa häntä harmitti, että hän oli vain talonpoika. Mies katseli naista hiljaa ja vastaili yhtä sanaa käyttäen kaikkiin tämän kysymyksiin. Nainen oli yllättävän kiinnostunut sadosta, kalasta ja kanoista. Mitähän tällä on mielessään?

Lopulta kuningatar oli ilmeisesti saanut haluamansa tiedon ja kapusi takaisin vaunuihinsa vartioidensa piirittämänä. Matt katseli kuinka vaunut ajoivat pois takaisin kohti kuninkaanlinnaa. Hän tunsi vieläkin kädessään naisen pehmeän käden, jolla ei työtä ollut koskaan tehty ja näki mielessään tämän kultaiset hiuksensa, jotka kiiltelivät auringossa. Matt jäi vain seisomaan paikoillensa kuvitellen näkevänsä vielä pitkään vaunut, vaikka ne olivat jo kadonneet horisonttiin aikoja sitten.

Diana oli nähnyt kaiken ja näki miehensä ilmeestä mitä oli tapahtunut. Hän ei voinut uskoa tätä todeksi. Vaikka Diana oli aikoinaan itse ollut uskoton, ei hän silti voinut suvaita miehensä likaisia ajatuksia. Kuinka tämä kehtasi! Diana mietti vihaisena ja samalla epätoivoisena tuijottaen miehensä autuaasti pimeässä hymyileviä kasvoja.

Diana oli ehtinyt jo aikoja sitten nukkumaan, kun Matt vasta tuli makuuhuoneeseen. Diana heräsi Mattin saapuessa, mutta päätti näytellä nukkuvaa. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun mies ei vetänyt naistansa lähellensä nukkuessaan. Diana tiesi, että hänen olisi tehtävä jotain ja pian, jos aikoi säilyttää miehensä kiinnostuksen itseensä. Kunpa minullakin olisi rahaa laittautua kauniiksi! Diana ajatteli surullisesti.

Diana heräsi aikaisin aamulla jo ennen auringon nousua. Hän oli päättänyt yllättää miehensä herkullisella aamupalalla. Vatsan kautta, käy tie miehen sydämeen, oli Dianan isoäiti sanonut hänelle lapsena ja Diana uskoi tähän vankasti. Hän tutki isoäitinsä salaista reseptikirjaa. Dianan lukutaito oli vain sen verran heikko, että hänellä kesti ikuisuus saada selville, mitä isoäiti oli mihinkin kirjoittanut. Kunpa olisin voinut käydä lukkarinkoulua, kuten veljeni, Diana pohti tutkien kummia koukeroita kieli keskellä suuta.

Lopulta hän oli päätynyt kehittelemään oman reseptin. Ei kukaan nyt ota tuollaisesta piperryksestä selvää, Diana ajatteli kiukkuisesti isoäitinsä käsialaa, vatkaten samalla vimmatusti puulusikalla taikinaa. Hän muotoili leivoksista sopivan mallisia ja kokeili oliko uuni jo tarpeeksi lämmin. Leivosten ollessa uunissa hän kaiveli kaappeja etsien sopivaa koria tai astiaa, johon aamupalan kattaisi. Tuoksu oli hurmaava ja Dianan aamupahoinvointikin unohtui keittiön aromeja haisteltaessa.

Nämähän onnistuivat loistavasti, Diana ajatteli asetellessaan croissanteja leipäkoriin. Kuka nyt ohjeita tarvitsisikaan?! Hän laittoi korin pöydälle ja huusi Mattia syömään. Mies oli varmasti jo hereillä, sen verran mekastusta oli yläkerrasta kuulunut, kun mies oli etsinyt vaatteitansa omilta jäljiltään.

Matt kehui suuresti Dianan keittotaitoja parin istuessa syömässä ruokapöydän ääressä. Mies oli jo vaipumassa ajatuksiinsa, kun Diana päätti että nyt oli aika kertoa. ”Minä odotan lasta Matt”, Dianan töksäytti niin, että mies meinasi tukehtua croissantiinsa ja pudota penkiltä. ”Mitä?!” Matt hämmästyi ja nousi seisomaan.

Diana luuli, että mies ei halunnut lasta ja oli jo valmis juoksemaan miehen perään, sillä asiasta oli juteltava. Matt kuitenkin kääntyi kasvot loistaen naista päin ja kosketti hellästi Dianan vatsaa. ”Hei pikkuinen! Minä olen isäsi.” Matt sanoi vatsalle iloisesti leperrellen. Diana tuijotti hölmistyneenä miestä ja tämän reaktiota, hän oli luullut uutisen olevan miehelle enemmän järkytys. Matt kaappasi vaimonsa syleilyynsä ja suukotti tätä hellästi suulle. ”Kiitos tästä!” Matt sanoi iloisesti, ”päiväni parani heti!”. Mies irrotti otteensa vaimostaan ja ilmoitti lähtevänsä kalaan. Piti kuulemma kalastaa nyt enemmän, kun perheenlisäystä oli tulossa.

Diana katseli viheltelevän miehensä perään tämän lähtiessä huoneesta. Luulisi kuningattaren unohtuneen mokoman mielestä, Diana mietti itsekseen raapiessaan samalla poskeansa. Vatsa kurahti ja Diana totesi paremmaksi ottaa syötäväksi vielä ainakin yhden croissantin. Vauva tuntui olevan todella nälkäinen kaveri.

Pihamaalle oli ilmestynyt Kreivi verojansa perimään. Matt kääräisi ylpeänä kalansa pakettiin ja ojensi Kreiville. Aurinko oli mennyt pilven taakse ja ilma kävi koleaksi. Matt kiersi kätensä kehonsa ympärille katsellen samalla kun kreivi laittoi hänen arvokkaat kalansa vaunujen penkille ja istuutui mukavasti pehmeälle penkille niiden viereen. Hänen ihonsa oli vielä hienompi ja vaaleampi, kuin hienoinkin kiinalainen posliini, Matt haaveili salaisesta rakkaudestaan kreivin aatelisen vaaleaa ihoa katsellen.

Raskaus ei antanut mahdollisuutta laiskotella. Carolia, ei tämän raskauden jälkeen ollut näkynyt Stonejen kasvimaalla, joten Dianalle jäi kaikki työt yksin hoidettavaksi. Onneksi Dianan kasvimaa oli yli puolet pienempi kuin naapurien, joten se oli nopeasti hoidettu. Ei se kuitenkaan helppoa ollut, vaan Diana oli aina hikipisaroiden peitossa kasvimaan ollessa lopulta valmis.

Kanoja Diana ei jaksanut, eikä halunnut ruokkia, joten ne jäivät raskauden edetessä täysin Mattin niskoille. Matt kantoi kanoille ruokaa minkä ehti, toivoen niistä tulevan komeita joulupöytää varten. Dianan puolesta olisi kaikki kanat voitu lahdata välittömästi, mutta Matt piti perintö kanoistaan. Ne olivat ainoat mitä Mattille oli jäänyt vanhemmistaan, näiden lähdettyä kapinoimaan silloista kuningasperhettä vastaan. Matt oli vieläkin katkera vanhempiensa kohtalosta, joka oli johtanut heidät hirsipuuhun. Kuningattaren eläessä ei hän voisi tehdä kuitenkaan mitään uutta kuningasperhettä vastaan, eikä hän muutenkaan Glassgoweille kantanutkaan kaunaa, vaan Strongbowlle.

Mattin päivät olivat kaikki samanlaisia syksyn mittaan. Välillä hän veisteli ja rakensi tulevalle perheenjäsenelle huonekaluja, mutta suurimman osan ajasta hän vietti heidän pihalammellansa kalastellen perheelle talveksi varastoja. Mitä kylmemmäksi ilma tuli, sitä vaikeampi oli löytää matoja koukkuun laitettavaksi.

Onneksi pihalammen kalat olivat yhtä nälkäisiä, kuin Matt itse, joten ne kävivät aina hieman huonommankin syötin perään. Matt sai komean monnin ylös lammesta, ihmetellen samalla miten syvä lammen oikein piti olla, jos siellä näin isoja kaloja asusteli.

Pitkän ja hikisen päivän jälkeen Diana lämmitti itselleen kuuman kylvyn. Veden lämpö helpotti rasittuneiden jäsenten kolotusta. Dianan polvi tuppasi kovasti vaivaamaan, eikä raskauden tuoma lisäpaino yhtään auttanut asiaa. Nuorena hän oli kaatunut ja taittanut polvensa pahasti ja nyt se vihoitteli aina ilmojen kylmetessä. Diana veti keuhkot täyteen ilmaa nauttien samalla niiden täyttymisen tunteesta, pidätteli hetken ja puhalsi hitaasti ja rauhallisesti ilmat pois. Hän olisi voinut istua kylvyssä loputtomiin.

Maatalon työt eivät kuitenkaan olleet koskaan valmiit, joten Diana puki päällensä ja lähti hieman harmitellen ulos. Hän oli unohtanut hoitaa omenapuunsa. Dianan leikatessa oksia hän kuuli jonkun puhuvan. Katseltuaan hetken ympärilleen hän totesi, ettei ketään ollut lähimaillakaan ja jatkoi töitänsä. Joku puhui jälleen hänelle ja nyt Diana oli varma, että puhuja oli omenapuu. Olenko minä oppinut ymmärtämään puita, Diana mietti ja alkoi hiljalleen jutella. Puu todella puhui takaisin Dianalle! Diana puhui ja puhui sydämensä kyllyydestä. Hän puhui muuttolinnuista, mansikoista ja tulevasta talvesta. Puu kuunteli kiinnostuneena kaikesta, mitä Diana kertoi.

Matt oli tullut nukkumaan jo aikoja ennen kuin Diana onnistui lopettamaan jutustelunsa omenapuun kanssa. Omenapuun kanssa jutellessansa Diana oli unohtanut kaiken ja ollut pitkästä aikaa onnellinen sydämensä pohjasta asti. Kuitenkin hän kaipasi Mattin läheisyyttä ja huomiota enemmän kuin oli koskaan kuvitellutkaan. Aamuisin hän heräsi usein yksin sängystä, kun Matt oli jo kiirehtinyt päivän töihin. Dianan raskaus rasitti naista kovasti, joten kasvimaalla kyykkiminen ei ollut helppoa.

Matt oli jälleen herännyt ennen auringon nousua kastelemaan tomaatteja. Kasvimaan ympärillä loistavat kynttilät antoivat sen verran valoa, että Matt näki mitä oli tekemässä.  Ennen kastelua Mattin oli kuitenkin tarvinnut kitkeä rikkaruohot, joka olikin pimeällä kaikkein vaikeinta puuhaa. Mies halusi silti helpottaa vaimonsa työtaakkaa. Odottihan hän heidän yhteistä esikoistaan.

Diana kiirehti valmistamaan miehellensä syötävää, tietäessään miehensä varmasti lähteneen ulos taas ilman muruakaan rintansa alla. Ruokakomerossa oli kesän jäljiltä mukavasti mistä valita aamupala aineksia. Kunpa komero itsessään olisi vain paremmassa kunnossa.

Dianan oli paistanut aamupalaksi räiskäleitä, mutta Mattia ei kuulunut. Mies oli lähtenyt pihalta omille teillensä, eikä Dianan ääni tavoittanut tätä vaikka nainen kuinka huusi ikkunasta miestänsä syömään. Dianan vatsa kurni jo äänekkäästi, joten nainen söi ilman Mattia. Diana ei jaksanut miettiä ruokatapojaan Mattin ollessa poissa, joten siivo hänen syötyään oli järkyttävä. Muutama murena lensi Mattinkin lautaselle.

Kun Matt lopulta saapui, oli Diana jo lopettanut, siivonnut jälkensä ja laittanut jäljelle jääneet räiskäleet ruokakomeroon miestä odottamaan. Matt oli tahallaan jättänyt tulematta vaimonsa kanssa syömään.  Häntä inhotti vaimonsa porsastelu suuresti, vaikka tämä muuten olikin hyvä vaimo. Kunpa tämä vain osaisi käyttäytyä, niin kuin ihmiset, eikä kuin sikalan joulujuhlissa.

Syötyään Matt aloitti touhuamisen keittiössä. Mies hankasi ja puunasi pesusaavin, puuhellan, sekä pöydät.  Ei tarvitse aina olla likaista, vaikka onkin köyhä, Matt ajatteli itsekseen siivotessaan. Toisaalta hän ymmärsi, ettei Diana nyt jaksanut siivota kaikkea, kun raskauskin oli lopuillaan. Matt katsahti ikkunasta pihalle ja huomasi miehen, jos sitä enää mieheksi pystyi nimittämään, saapuvan kävellen pihalle.

Matt tunnisti miehen Sir Islingtoniksi, mutta missä oli miehen rakas hevonen? Miestä ei koskaan näkynyt missään ilman hevosta ja nyt tämä käveli talonpoikien pihaan. Islingtonien perheestä pyörivät juorut eivät olleet vielä saavuttaneet talonpoikien kukkulaa. Matt ojensi verokalat Sir Islingtonille ja katsoi miestä samalla silmiin. Tämän iho oli muuttunut harmaaksi, silmät punersivat sekä silmäpussit olivat valtavat. Mitä kummaa on tapahtunut? Sir Islington kiitti hiljaa kaloista ja sanoi, että hänen oli mentävä välittömästi takaisin. Matt jäi tuijottamaan ihmeissään kiirehtivän miehen perään, jokin oli varmasti vialla?!

Mattin tuijottamisen keskeytti naurava ääni, joka kuului Parkien talon suunnalta. ”Hei mies! Olet kuin tervaa olisit juonut!” Brian huusi ja nauraa hekotti mahaansa pidellen Mattin suuntaan. Matt unohti jo mitä oli ollut miettimässä ja tervehti iloisesti ystäväänsä. Brianiin voi aina luottaa!

Miehet siirtyivät sisälle heittämään tikkaa. Ulkona oli mennyt pilveen ja sade oli vallannut talonpoikien maatilat. Tikanheitto olisi voinut onnistua paremminkin, mutta miehillä ei koskaan ollut aikaa harjoitella kunnolla.

Matt oli pyytänyt Dianaa valmistamaan ruokaa heille. Diana oli tehnyt miehille salaatin, sillä lihaa ei ollut kylliksi tuhlattavaksi asti. Mattin mielestä nainen oli taas hieman turhan säästeleväinen, mutta olihan se totta, etteivät muutkaan talonpojat saaneet lihaa päivittäin, kuten aateliset. Oikeastaan vain juhlapäivinä. Matt ja Brian keskustelivat jälleen lastensa keskenään naittamisesta. Vielä oli epäselvää kumman poika, saisi toisen miehen tyttären vaimokseen. Molempien vaimot olivat raskaana, ja toiveena kummallakin oli luonnollisesti saada ensin poika suvun nimeä kantamaan ja töihin auttamaan. Tytöistä ei ollut niin paljoa hyötyä, kuin pojista, he kun eivät voineet periä mitään.

Ruokailun jälkeen miehet jatkoivat tikanheittoa myöhään yöhön. Diana oli vetäytynyt yläkertaan saatuaan pöydän katettua. Matt ei jaksanut miettiä vaimonsa oikkuja, ei koskaan voinut tietää mistä kenkä tällä kertaa puristi.

Diana pesi yläkerrassa kylpysaavia ja mietti elämänsä polkuja. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin toivoin, en olisi tässä rähjäisessä pikku talossa, vaan paljon suuremmassa. Mies ei kuitenkaan ollut välittänyt Dianasta tarpeeksi, vaan toinen nainen oli vienyt tämän sydämen. Diana oli järkytyksissään menettänyt vauvansa, jota oli kantanut elämänsä rakkaudelle. Diana mietti menetettyä vauvaansa usein, nyt kun hän oli uudelleen raskaana.

Saatuaan saavin pestyä, ei Dianalla ollut enää muuta tekemistä, kuin nukkumaan meno. Hän vaihtoi pyjaman yllensä ja kapusi vällyjen väliin. Pian alkoikin kuulua komeaa kuorsausta, jota Diana päästeli nukkuessaan selällään.

Aamulla Dianalla oli edessä miesten astioiden siivoaminen. Matt oli jälleen kadonnut jonnekin teille tietämättömille ennen Dianan heräämistä. Diana ei kuitenkaan jaksanut vaivata itseään miehensä touhuilla, joten hän keskittyi katselemaan astioita niitä pestessään. Vatsanasukkikin oli tuntunut heräävän ja ilmoitteli siitä tömistelemällä vatsaa jalallansa. Dianan suulle kohosi hymy. Sinä olet sitten pippurinen tapaus!

Ei Matt pahoilla teillä ollut, vaan hän oli mennyt heti aamusta puuverstaaseen. Hän oli saanut vauvan kalusteet jo aikoja sitten valmiiksi, mutta ei ollut vain jaksanut raahata niitä yläkerran tyhjään lastenkamariin. Hän oli rakentanut lapselle kehdon, sekä hoitopöydän. Lelulaatikko, joka ammotti vielä tyhjyyttään leluista, oli Dianan vanha. Lelut olivat hävinneet ajan saatossa. Matt oli aika ylpeä siitä mitä oli saanut aikaan. Luostarista hän oli ostanut muutaman kankaan, jotta sai tulevalle vauvalle peiton sekä pehmusteen hoitopöydälle.

Matt oli saanut juuri huoneen kuntoon, kun alakerrasta kuului korvia halkova huuto.  Dianan synnytys oli varmasti käynnistynyt ja Matt kiirehti katsomaan vaimoaan seuraten ääntä. Diana löytyi keittiöstä huutamasta ja pitelemästä vatsaansa tuskaisen näköisenä. Matt ei tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä, joten hän siirtyi sivummalle huudellen omasta mielestään kannustavia huutoja vaimollensa.

Lopulta, kun Dianan mielestä ikuisuus oli kulunut, maailmaan oli putkahtanut uusi asukas. Matt oli haltioissaan huomattuaan vauvan pojaksi ja nimesi tämän Dianan mieliksi appiukkonsa mukaan Henry Stoneksi. Diana oli synnytyksen jälkeen kovin rasittunut, eikä jaksanut iloita lapsen syntymästä. Matt otti Henryn hetkeksi syliin, jotta Diana saisi pyyhkiä kasvojansa, juoda ja syödä loppuun kesken jääneen aamupalansa.

”Diana?” Matt sanoi kysyvästi ja sai tuolilla istuvan naisen huomion itselleen. ”Jos en ihan väärässä ole, niin minusta tuntuu, että pikku Henryllä on nälkä.” Matt totesi ja ojensi lapsen vaimolleen. Diana käveli vauva sylissään yläkertaan ja istuutui sängyn päädylle imettämään. Hän katseli pientä poikaansa ja tämän syömään keskittyneitä kasvoja. ”Oletpa sinä pieni ja suloinen!” Diana totesi pojallensa, joka tarttui äitiänsä etusormesta varmoin ottein. Pikku hiljaa Dianan sydämeen alkoi hiipiä äidin rakkaus.

Dianan ja Mattin elämä tuntui kukoistavan vauvan syntymän jälkeen. Diana jaksoi taas auttaa ulkotöissä, ja parilla jäi näin enemmän aikaa toisillensa. Dianan rakas omenapuukin oli tuottanut hedelmää ja komeita omenia Stonet saivatkin. Diana jutteli puillensa päivittäin, lohduttaen niitä, että talven jälkeen tulisi taas kevät jolloin aurinko jälleen paistaisi. Puut tuntuivat kovasti pelkäävän talvea.

Diana oli alkukankeutensa jälkeen keksinyt tavan jolla lapsia hoidettiin. Henry oli helppo lapsi, eikä vaatinut paljoa huomiota vanhemmiltansa. Pojan vaipat olivat vain välistä sietämättömän hajuisia.

Loppu syksyn iltana Diana joutuikin käymään oksentamassa vaipan vaihdon aikana. Joko Henry on tehnyt aikaisempaa kamalammat vaipan täytteet, tai minä olen raskaana? Diana pohti itsekseen kävellessään takaisin hoitopöydällä makaavan vauvansa luokse.

Matt oli jo nukahtanut, kun Diana oli lopultakin saanut Henryn syötettyä ja vaihdettua kuiviin. Hän puki päällensä pyjamansa ja veti peiton yllensä. Hän ei saanut mielestään oksentamistaan ja mahdollista raskauttaan.

Diana töni Mattin hereille, joka veti vaimonsa unisesti kainaloonsa. Diana kertoi huolensa Mattille, joka kohautti hartioitaan ja totesi unisesti ”Sitten meille tulee toinen lapsi!” Matt katsoi Dianan huolestuneisiin silmiin ja jatkoi, ”Kyllä me selvitään. Uudet käsiparit ovat aina tarpeen ja sinähän pidät lapsista.” Dianan sydän keveni, kun mies oli tuota mieltä. Diana tosiaan piti lapsista kovasti, muttei halunnut tehdä niitä näkemään nälkää.

Matt heräsi tapansa mukaan ennen Dianaa. Hän oli menossa alakertaan, kun kuuli pientä jokeltelua Henryn huoneesta. Vauvan kamarissa Henry makasi kehdossansa iloisesti jokellellen varpaillensa. Poika heilutteli jalkojansa ylhäällä ja piti käsillään kiinni varpaista. Tämän ilme oli kuin hän olisi tuijottanut yhtä maailman seitsemästä ihmeestä. ”Se on sinun jalkasi hömppä!” Matt sanoi kutittaen samalla nauravaa poikaansa leuan alta. ”Nukupa nyt vielä kiltisti jonkin aikaa, niin äitikin saa vielä nukkua.” Matt sanoi pojallensa, vaikka tiesi, ettei tämä ymmärrä mitään mitä hän sanoi.

Mattilla oli kiire lempi harrastuksensa pariin. Mies oli nähnyt unta suuresta kalasta, joka ponkaisisi ylös lammesta ja uni kävikin toteen. Matt katsoi ihmetellen kalaa. Kirjolohi! Hän hämmästeli, miten syvä tämän lammen täytyykään olla, kun täällä elää lohiakin! Matt ei kuitenkaan valittanut, sillä tämän kokoisesta kalasta hänen perheensä söisi pitkään.

Diana oli kuullut miehensä riemun kiljahdukset ja nähnyt ison kalan ikkunasta. Hän oli siivoamassa toilettia. Säiliö oli ikävästi täyttynyt, eikä Matt varmaankaan muistaisi tyhjentää sitä ennen talvea. Diana päätti muistuttaa miestänsä asiasta, sillä talvella sitä olisi turha tyhjentää.

Joku muukin oli kuullut Mattin riemunkiljahdukset ja tullut pihalle katsomaan miehen komeaa kalaa. Matt pyysi Briania liittymään seuraansa, jos lammessa asustaisi vaikka toinenkin kirjolohi. Miehet jutustelivat iloisesti. Brian kertoi Carolin eilen synnyttäneen kaksoset, tytön ja pojan, jotka olivat saaneet nimensä Matthewn mukaan Matt ja Marilla. Matt oli otettu osakseen suodusta kunniasta.

Kalastaminen keskeytyi, kun Dianan pää pisti ulos alakerran keittiön ikkunasta. ”Pojat! Syömään!” Diana huusi iloisesti. Hän oli laittanut voileipiä lounaaksi. Leivän hän oli leiponut jo aikaisin aamulla, ja huoneistossa leijailikin tuoreen leivän herkullinen tuoksu. Kolmikko jutteli iloisesti keskenään, kun ruokailun keskeytti Henryn vaativa huudahdus yläkerrasta. Diana totesi pojalla olevan varmasti jo nälkä ja poistui pöydästä.

Ei mennyt aikaakaan, kun Diana tuli takaisin pieni Henry sylissänsä. Matt otti Henryn, kun Diana halusi korjata pöydältä likaiset asiat pois. Brian katsahti iloista naista noustessaan pöydästä. Hän oli aina ollut Carolin kanssa onnellinen, mutta viime ajat olivat olleet kovin raskaat. Pestyään astiat Diana kertoi olevansa väsynyt ja menevänsä kylvyn kautta nukkumaan. Hän hyvästeli kohteliaasti Brianin ja kapusi yläkertaan tuntien samalla miehen katseen poistuvassa selässänsä.

Matt keskeytti ystävänsä ajattelun esittelemällä ylpeänä poikaansa. Brian kertoili Henrylle tämän tulevasta puolisosta Marillasta, pienen pojan tuijottaessa ihmetellen takaisin. Mattia vähän harmitti, että Brian oli nyt itsestään päättänyt naittaa tyttärensä hänen pojallensa. Mitä jos Matt haluasikin naittaa oman tyttärensä Parkeille! Matt lähti viemään Henryä takaisin kehtoon.

Diana nautti kylvystänsä kaikessa rauhassa, kun kuuli oven kolahtavan. Brian seisoi hänen edessään tuijottaen alastonta naista kylvyssä. Diana vastasi tuijotukseen tuijottamalla tiukasti takaisin. Minua mies ei enää ikinä saisi pauloihinsa! Diana ajatteli vihaisesti. Yhtä nopeasti, kuin Brian oli huoneeseen tullutkin, tämä lähti juosten pois Stonejen tontilta. Diana purskahti itkuun.

Tomaattisato oli kypsynyt lopultakin. Molemmat olivat satoa keräämässä. Diana oli todella jälleen raskaana. Hän oli ommellut itselleen uuden hameen, niistä kankaista, jotka olivat jääneet yli Henryn kehtoaineksista. Tomaattien joukossa oli muutama oikein punainen valioyksilökin, joista Diana oli erityisen onnellinen. Matt päivitteli Brianin taannoista töykeää poistumista ja Diana kuunteli häpeissään. Hän ei halunnut kertoa miehelle, miksi Brian oli poistunut talosta niin nopeasti, koska ei halunnut miehensä tietävän hänen ja Brianin menneisyydestä.

Diana kertoi olevansa nälkäinen ja poistui kasvimaalta vähin äänin. Matt jäi yksin keräämään tomaatteja perheellensä. Häntä ei huvittanut mennä vaimonsa seuraksi, sillä tämä ei kuitenkaan taas osaisi syödä siististi. Vuosi oli ollut hyvä ja tomaatteja kertyi yllin kyllin. Muniakin oli saatu reilusti kanoilta ja kalaa oli tullut. Matt odotti jo innolla perheen uutta jäsentä, joka tuntui saavan Dianan vatsan kasvamaan silmissä.

Oli suuri päivä Stonejen perheessä. Henryllä oli synttärit. Diana haki ylpeänä poikansa yläkerrasta suukotellen tätä ympäri kasvoja. Hän oli samalla ommellut Henrylle sopivat vaatteet, jotka odottivat viikattuna isoa poikaa hoitopöydän päällä.

Diana oli itse leiponut pojallensa kakun. Innostuksissaan hän oli vain laittanut hieman turhan monta kynttilää, mutta Matt ei viitsinyt huomauttaa. Vaimo kun ei osannut laskea. Henry puhalsi Dianan avustuksella kaikki kynttilät sammuksiin. ”Hyvää syntymäpäivää!” Vanhemmat huusivat iloisesti nauravalle pojalleen.

Henrystä kasvoi tuuhea hiuksinen ja ruskea silmäinen poika. Äitinsä ompelemissa vaatteissa poika tunsi itsensä jo suureksi. Olihan nämä hänen ensimmäiset oikeat vaatteensa. Syntymäpäivälahjaksi Matt oli rakentanut Henrylle soittopelin, joka odotti poikaa yläkerrassa.

Potalle harjoitteleminen olikin ensimmäinen asia, mitä Henrylle alettiin opettaa. Dianalla oli suuria suunnitelmia poikansa suhteen, kun tämä vielä oli hänen. Matt veisi tämän miesten maailmaan, kun poika vielä kasvaisi.

* * * *

Nyt on kierros vakioperheiden osalta käyty läpi. Ennen kuin siirrytään takaisin kuningasperheen maailmaan, on luvassa vielä yksi osa, joka kertoo Islingtonien elämästä, josta on ollut vihjailuja, jo ainakin kahdessa aikaisemmassa jaksossa.

Kommentteja ja mielipiteitä jaksosta sekä koko kierroksen perheistä saa ja toivotaan laitettavan tulemaan! Muista myös äänestää haluatko Pinewoodin asukkaiden taloista taloesittelyn?