7. Osa: Park

(77. kuvaa)

Aamu oli jälleen valjennut talonpoikien talon ylle. Parkit heräsivät, kuten valtakunnan muutkin talonpojat aikaisin, jotta ehtisivät tehdä päivän työt valmiiksi. Useimmiten tuntui, että työtä pitäisi tehdä enemmänkin, kuin mitä päivässä ehti tekemään, mutta Brian ei ainakaan jaksanut ottaa asiasta liikaa paineita. Hän olisi nukkunut paljon pidempään, jos Carol ei joka aamu olisi töninyt miestä ylös herätessään. Brian haaveili, että saisi joskus elämässään herätä johonkin muuhun kuin kukonlauluun ja vaimonsa ravistelevaan käteen.

Carol suuntasi keittiöön laittamaan aamupalaa. Heillä ei vielä ollut lapsia, mutta avioliitto oli tuore, joten kumpikaan ei kantanut huolta asiasta. Sitä paitsi maanviljely, kanojen hoitaminen sekä kalastaminen veivät suurimman osan parin huomiosta, joten ei asia monesti ollut edes mielessä.

Ruoka ei ollut kummoista ja Brian kaipasikin usein lihaa. Lihaisat päivät olivat harvassa, joulu oli Brianin lempi juhla, kun muhkein kana teurastettiin joulupöytää varten. Yleensä ruoka koostui kasviksista, kasviksista ja kasviksista sekä tietysti kananmunista. Kalat menivät veron maksuun, ellei sattunut olemaan hyvä vuosi, jolloin saalista tulisi enemmän.

Toisaalta kuningas oli laskenut veroja täksi talveksi, joten toiveita oli saada kalaa omaankin käyttöön. ”Stonet lupasivat tulla tänään apuun pihatöissä.” Brian kertoi Carolille, joka ilahtui selkeästi uutisesta. Stonet asuivat naapurissa ja olivat Parkien parhaimpia ystäviä. Aamupalan syötyään pari lähti pihalle töihin aloittelemaan jo hommia, ennen Stonejen saapumista.

Carol oli ehtinyt vasta katsastaa kasvimaansa tilannetta, kun Diana Stone ilmestyi paikalle. ”Hei Carol! Tulimme vuorostamme auttamaan teitä tänään. Vuoropäivinhän tätä taidetaan tehdä.” Diana nauroi iloisesti huiskuttaessaan ystävälleen. Diana oli kova suustansa ja puhui koko ajan töitä tehdessään. ”Eiköhän aleta hommiin, niin saadaan valmista?” Diana kysyi lopulta, kun oli ensin kertonut päivän kuumimmat aiheet.

Ikävä kyllä päivä ei ollut mitä parhain ulkotöihin, mutta talonpoika ei voi säätä valita. Työtä on tehtävä, jos aikoi syödä maan antimia! Naisten kitkiessä maata taivas päätti ripsauttaa heidän päällensä kuuro sateen, jotta olotila olisi varmasti inhottava loppupäivän nuljuisissa ja muutenkin jo valmiiksi hikisissä vaatteissa. Toisaalta kasveja ei tarvinnut nyt kastella, joten aikaa säästyisi kummasti muuhunkin.

Miehet hoitivat hommiaan kalastamalla. Matthew oli Brianin paras ystävä. He olivat olleet ystäviä pienistä pojista lähtien ja Brian oli luvannut nimetä esikoisensa Matthew mukaan. He olivat myös sopineet, että heidän jälkikasvunsa naisivat toisensa. Tämän sopimuksen he olivat tehneet jo aivan pieninä poikina. Brian oli usein hieman kateellinen Matthewlle kalastamisesta, vaikka tällä muuten asiat olikin paremmin, Matt oli vain niin paljon parempi kalastamaan. Briania jo kiukutti, kun mies jälleen nosti ahvenen lammesta, nauraen samalla iloisesti Brianin katkeralle ilmeelle.

Naiset olivat melkein saaneet kasvimaan hoidettua, kun Carol ilmoitti lähtevänsä ruokaa laittamaan. Matt heitti saamansa ahvenen Carolille ja ilmoitti, että tee tällä kertaa kunnon lounas kalasta, että saadaan vähän maistaa edes jotain lihaa. Carol teki työtä käskettyä ja alkoi suomustaa kalaa. Perheet söivät usein yhdessä vuoroin kummankin luona, mutta kala oli harvinaista herkkua. Varsinaista herrojen ruokaa, Carol mietti tyytyväisenä fileoidessaan ahventa.

Carol kattoi pöydän ja huumaava tuoreen paistetun kalan tuoksu levisi koko alakertaan. Hän hihkaisi ikkunasta muille, että ruoka olisi valmista. Diana oli saanut kasvimaan kitkettyä ja miehet olivat tyytyväisiä päivän kalasaaliiseen. Kaikilla oli valtava nälkä, eikä Carolin auki pitämästä ikkunasta leijailevat tuoksut auttanut yhtään asiaa. Pian koko porukka söikin iloisesti jutellen yhdessä maittavan aterian äärellä.

Aterioituaan Stonet lähtivät omalle pihalleen katsastamaan, tarvitsiko kasvimaa siellä kastelua, vai oliko kuuro auttanut tässäkin tapauksessa. Carol keräsi lautaset ja meni niiden kanssa tiskivadin luokse. Hänestä oli ihana, kun Stonet tulivat käymään. Huomenna he menisivät Stoneille auttelemaan. Kuten Diana sanoi vuoropäivin, Carol mietti ja hymähti ajatukselleen.

Brian oli jo mennyt pukemaan pyjamaa yllensä. Hänellä oli aina kiire nukkumaan ja häntä aina väsyttikin kovasti. Carol pääsi lempi paikallensa miehensä kainaloon. Tätä hetkeä varten hän työskenteli koko päivän tauotta, jotta saisi olla hetken ennen nukahtamista rauhassa Brianin kainalossa. He olivat köyhiä, mutta onnellisia. Brian silitteli vaimonsa hiuksia ja Carol nukahti onnellisena miehensä syliin.

Töitä oli kasaantunut paljon kun eilinen päivä oli vietetty Stoneja autellen. Brian aloitti ruokkimalla kanat aamusta. Carol hoiti yleensä kanoja, mutta tänä aamuna kasvimaa oli näyttänyt siltä, että Brian oli lupautunut auttamaan. Carolilla oli sisällä muutenkin paljon kotitöitä hoidettavanaan, joten apu oli tarpeeseen.

Stonet olivat myös saapuneet vuorostaan auttamaan Parkeja. Diana oli suunnistanut suoraa kasvimaalle ja Matt kalastamaan lammelle. Stonet olivat korvaamaton apu Parkin perheelle. Carol katsoi iloisesti ikkunasta, kun Diana kitki rikkaruohoja kasvimaalta ammattilaisen ottein. Matt esitteli taas suuria kalamies taitojansa vetäen uskomattomia kalasaaliita lammesta.

Brian oli ollut menossa ystävänsä luokse kalastamaan, mutta nähtyään tämän heti saaneen kalan hän vaihtoi suuntaa ja meni kasvimaalle Dianan seuraksi. Pihan kaloilla on jotain minua vastaan, Brian totesi kiukkuisesti mietteissään kitkiessään kasvimaata hieman turhan rajuin ottein. Päiväkin alkoi selkiytyä, eikä taivas ollut enää täynnä pilviä, vaan aurinko kiipesi niiden takaa esiin ja hymyili työtä tekeville.

Carol oli alkanut jälleen kokata talkooporukalle. Hän ei itse ollut ehtinyt ulos, mutta oli päättänyt laittaa kuitenkin ruokaa. Eiliset kalasaaliit Stonejen pihassa olivat olleet niin suuret, että Carol oli päättänyt tuhlata yhden kalan jälleen talkooporukan mieliksi.

Hän kattoi pöydän neljälle ja lähti ikkunaan huutamaan talkoolaisia syömään. Hän ei ehtinyt kuitenkaan vielä ikkunalle asti, kun Brian ilmestyi ovesta sisään. Stonet olivat lähteneet kotia, eivätkä tänään olleet huolineet ateriaa. Diana oli kuulemma voinut huonosti, joten kun työt olivat ohi, oli tämä halunnut lähteä kotia kohti. Carol ja Brian katsoivat hetken toisiaan hymyillen ja istuutuivat pöytään, miettien samalla milloin olivatkaan viimeksi illallistaneet ihan vain kahdestaan.

Brian oli luvannut kerätä astiat, joten Carol oli lämmittänyt itselleen kylvyn. Sitä voisi käydä kylvyssä useamminkin, jos vain ehtisi, Carol pohti hangatessaan likaista ihoansa pesusienellä. En muistanutkaan, että ihoni oli näinkin vaalea oikeasti, Carol hihitti itsekseen. Melkein kuin prinsessalla!

Brianin lopulta päästyä kamariin, hän huomasi väsyneen vaimonsa jo nukahtaneen miestä odotellessaan. Brian kiipesi Carolin viereen ja veti suloisesti tohisevan vaimonsa kainaloonsa. Vaimon vieno tohina ja sen kuuntelu oli Brianille suurinta unilääkettä.

* * * *

Aamu oli venynyt pitkäksi ja Carol suuntasi kiireesti kasvimaataan perkaamaan. Hän kävi alituista taistelua rikkaruohoja vastaan ja aina yön jäljiltä, ne tuntuivat olevan voitolla.

Briania puolestaan väsytti tänään kovasti, vaikka olikin saanut nukkua myöhään aamuun. Mies päätti ottaa pienet nokkaunet heinäkasassa talon vieressä, ongittuaan hetken kaloja huonolla menestyksellä. Syysaurinko lämmitti mukavasti kasvoja, niin ettei peittoa tarvinnut ollenkaan ja mies nukahti.

Aurinko oli laskenut jo maillensa, kun Carol sai kasvimaansa kitkettyä. Hän katseli nukkuvaa miestänsä ja kiipesi tämän viereen heinäkasalle. Hän oli ajatellut herättää miehensä päiväunilta suukottelemalla, mutta Brian kietoikin kädet Carolin ympärille, ja veti tämän heinäkasan kätköihin.

Carol lämmitti itsellensä kylvyn. Heinäkasa ei ole mikään miellyttävin paikka lemmenleikeille, Carol mietti nyppiessään heiniä hiuksistaan. Heiniä oli tuntunut menevän joka paikkaan, mihin niitä vain voisi mennä, eikä kuumakylpykään auttanut ilkeisiin naarmuihin, joita heinät olivat jättäneet ihoon.

Brian oli jo nukahtanut, kun Carol oli lopulta valmis. Mies oli jättänyt heinäntäytteiset vaatteensa tuolille ja ilmeisesti odotti, että Carol nyppisi roskat hänen vaatteistaan. Carolia ei olisi tällä hetkellä vähempää voinut kiinnostaa Brianin vaatteiden siivoaminen ja kiipesikin sänkyyn suukottaen samalla Brianin niskaa tämän nukkuessa.

Aamulla Carol heräsi yksin. Carol kurkisti sängyn takana olevasta ikkunasta ja näki Brianin ruokkivan kanoja pihalla. Carol sijasi pikaisesti pedin, puki päällensä ja lähti ulos auttamaan Briania ulkotöissä. Kasvimaa näytti tarvitsevan jälleen kitkemistä.

Carol ei ehtinyt kauaa tehdä töitä kasvimaalla, kun häntä alkoi yskittää. Hän oli vilustunut peuhatessaan yöllä heinäkasassa. Stonet olivat tulleet jälleen auttamaan kasvimaan hoidossa, joka oli puolet Stonejen kasvimaata isompi. ”Tuossa kunnossa ja kasvimaalla!” Diana huudahti vihaisesti ystävälleen. ”Mitä sinä luulet tekeväsi, nyt menet heti sisälle! Ei tuossa kunnossa tulla kasvimaalle kyykkimään!” Diana sanoi entistä tuimempana ja ajoi Carolin sisälle nukkumaan.

Carol oli menossa jo kamariin, kun yllättävä pahoinvointi kohtaus sai hänet juoksemaan vessaan tyhjentämään vatsansa. Diana taisi olla oikeassa. Minä todella olen sairas, Carol ajatteli ja hivuttautui enää vastustelematta peittojen väliin nukkumaan. Onneksi minulla on Diana, oli Carolin viimeisiä ajatuksia ennen nukahtamista.

Diana ja Matt alkoivat yhdessä kitkeä rikkaruohoja Parkien puutarhasta. Homma jäi kuitenkin pelkästään Dianan harteille, kun Matt näki Brianin olevan menossa lammelle kalaan. Dianaa jatkoi kitkemistä tyytyväisenä siihen, että voi tehdä ystäviensä eteen jotain. Heidän kasvimaansa oli ainakin puolet pienempi ja jos ruoka loppuisi kesken, kuten edellisenä talvena Parkit auttoivat heitä antamalla omista varastoistansa. Diana oli päättänyt korvata ystävilleen viimetalvisen avun tekemällä ahkerasti töitä näiden kasvimaalla ja nyt siihen avautui loistava tilaisuus.

Kun kasvimaa lopulta tuli kitkettyä, oli aurinko jo laskenut mailleen ja iltahämärä saavutti Pinewoodin. Diana katsahti tyytyväisenä ympärilleen ja lähti kulkemaan kohti Carolin ja Brianin kamariin. Hän voi hieman huonosti ja oli päättänyt lähteä kotiinsa, muttei voinut lähteä hyvästelemättä ystäväänsä. Carol oli jo hereillä, kun Diana pääsi kamariin. Talonemäntä syöksyi ystävänsä kaulaan halaten tätä kiitollisena. ”Kiitos, Diana! Uni teki minulle todella hyvää.” Carol sanoi hymyillen ystävälleen. Diana totesi, ettei kestä kiittää, mutta hänen täytyisi lähteä nyt itse nukkumaan. Carolin tauti oli ehkä tarttuvaa.

* * * *

Kauniit syyspäivät kuluivat ja Brian otti niistä kaiken irti. Hän rakasti heinäkasassa makoilemista ja pilvien katselemista. Brian ei olisi vaihtanut hetkeäkään rauhallisesta elämästään. Carol oli parantunut sairaudestaan, mutta oksentelu oli osoittautunut joksikin muuksi. Parkeille oli tulossa perheen lisäystä.

Carolin raskaus näkyi jo, mutta hän yritti silti hoitaa päivän tehtävät. Brianista ei ollut hoitamaan laskuja, kun tämä ei osannut laskea. Kirkko keräsi niin suuria veroja, Carol harmitteli. Kaikki nukkumisen ja syömisen lisäksi tuntui kuitenkin liialta ja sai Carolin väsähtämään välittömästi.

Kaksi asiaa, joista Carol pyrki pitämään huolta, olivat naisen rakkaat kanat sekä tämän omenapuut. Brian oli hoitanut kanojen syöttämisen jo pitkään, kun Carol ei jaksanut kantaa ruokakassia, mutta Carol kävi silti aina iltaisella silittelemässä kanojansa. Samalla hän lupaili näille erilaisia herkkuja, kun vauva on syntynyt ja hän jaksaisi taas itse ruokkia kanojansa. Carol ei halunnut, että hänen kanoistaan tehtäisiin joulupöydän pääateria, mutta arvasi kyllä mitä miehellänsä oli mielessä.

Omenapuita Brian ei ollut erityisemmin hoitanut, sillä ne jaksoivat aina odottaa hetkeä, jolloin Carolilla olisi jälleen voimia niitä hoitaa. Ne kun eivät vaatineet ruokaa, vaan vain hieman leikkuuta ja kärpässienimaitoa myrkyksi hyönteisiä karkottamaan.

Öisin Carol pääsi edelleen rakkaan miehensä kainaloon nukkumaan. Carol ei olisi vaihtanut hetkeäkään pois miehensä huomiosta. Heidän avioliittonsa oli kuitenkin muuttunut enemmän ystävien avioliitoksi, vaikka rakkautta löytyi niin, fyysinen läheisyys oli jäänyt öiseen kainalossa olemiseen.

Brian heräsi aamulla aikaisin, jotta ehtisi hoitaa päivän työt. Stoneilta sai edelleen apua kasvimaan hoidossa, mutta hekin odottivat perheenlisäystä ja siksi tarjotun avun määrä oli vähentynyt reilusti. Päivä alkoi kasvimaan kitkemisellä, josta Brian oli oppinut nauttimaankin. Kasvimaalla ollessansa hänellä oli aikaa miettiä asioita ja elämää yleensä. Vaikkei hän ollut koulu käynyt, oli hän silti mielestään oikein etevä filosofi.

Carol yritti auttaa aina kun vain voi. Hän oli tänä aamuna päättänyt pestä padan. Padan peseminen olikin osoittautunut kovaksi hommaksi, eikä Carol ollut suunnitellut käyttävänsä siihen näin paljoa aikaa. Kun pata lopulta oli tarpeeksi puhdas, Carol oli aivan poikki. Nyt olisivat päivä unet tarpeen, Carol mietti ja lähti yläkertaan nukkumaan. Vatsassakin tuntui pieni polte, mutta sen Carol kuittasi närästyksenä.

Carol ei ehtinyt kuin vaihtaa yllensä pyjaman, kun vatsanpohjan polte yltyi sietämättömäksi. Carol oli hädissään, vauva ei olisi vielä ollenkaan tarpeeksi suuri ja synnytys poltot alkoivat jo nyt. Jos vauva syntyy nyt, sillä ei ole mitään mahdollisuuksia elää! Carol ajatteli kauhuissaan pidellen samalla polttelevaa vatsaansa.

Kaikeksi onneksi poltot menivät ohitse. Carolin vastusteluista huolimatta Brian nouti valtakunnan nunnan paikalle, joka tiesi paljon asioita vauvoista. Nunna ilmoitti, että Carol oli ollut vähällä saada keskenmenon, mutta vaara oli nyt ohi. Carol ei saisi kuitenkaan enää rehkiä ollenkaan. Brian komensi vaimonsa välittömästi nukkumaan. ”Tästä lähtien minä tuon sinulle kaiken tarvittavan makuuhuoneeseen! Sinä et liiku minnekään!” Brian saarnasi vaimolleen, joka veti kiltisti peiton korviinsa asti, nukahtaen heti saadessaan päänsä tyynylle.

Kauan ei Carol kuitenkaan jaksanut nukkua, vaan hiipi pimeän tullen Brianin vierestä keittiöön ottaen jääkaapista itsetehtyä marjamehua kurkkua kuristavaan janoonsa. Samalla hän katseli ikkunasta ulos haaveillen jälleen elämästään kasvimaata kuokkien.

Carol huomasi, ettei Brian ollut tänään jaksanut hoitaa kasvimaata, joten nainen kaikessa itsepäisyydessään suuntasi ulos kasvimaalle töihin. Mitä siitä tulisikaan, jos en minä tekisi töitä silloin tällöin! Sitä paitsi minä en jaksa vain makaa sängyssä siihen asti, että vauva syntyy! Carol mietti kantaen samalla valtavan painavaa kastelukannua mukanaan.

Ähinän ja puhinan ylitse mitä Carol piti kastelukannuaan kantaen, hän ei huomannut Stonen isäntää Mattia, joka oli tullut katsomaan unettomana yönä olisiko joku naapurissa vielä hereillä. Tämä nappasi kastelukannun naiselta ja ilmoitti kastelevansa kukkaset loppuun, jos Carol siirtyisi heti sisätiloihin. Carol oli loppujen lopuksi onnellinen saadessaan apua ja kapsahtikin iloisesti ystävänsä kaulaan, kiittäen tätä samalla avusta.

Matt tuli sisälle saatuaan kasvimaan hoidettua. Ei siinä paljoa jäljellä ollutkaan, kun Carol oli ahkeroinut jo suurimman osan. Pari päätti kuitenkin pelata vielä erän shakkia yön pikkutunteina.

Aamun hämärässä loppusyksyisenä yönä Carolin synnytys lopultakin käynnistyi. Carol huusi Briania tueksensa. Mies luuli eka, että taloon oli murtauduttu ja juoksi alakertaan nuijakädessänsä, mutta tajusi nopeasti mistä oli oikeasti kyse ja kiirehti pitämään vaimoaan kädestä.

Maailmaan putkahti pieni sinisilmäinen poikavauva. Poika oli perinyt isänsä syvänsiniset silmät.

Carol tunsi, ettei kaikki ollut vielä kunnossa ja lykkäsi pojan äkkiä Brianille. ”Brian, me taidamme saada toisenkin!” Carol huusi tuskissansa vatsaansa pidellen. Brian ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tehdä, kun kädetkin olivat täynnä pienestä poikavauvasta.

Carol hoiti kuitenkin homman kuin ammattilainen ja perhe sai vielä neljännen jäsenen. Toisena maailmaan tuli pieni hymyileväinen myös isänsä siniset silmät perinyt tyttövauva. Brian ja Carol olivat päättäneet nimet valmiiksi aikoja sitten, oli kyseessä sitten kumpi tahansa ja nyt molemmat nimet tulivat käyttöön. Poika sai nimekseen Matt Park, isänsä lapsuudenystävän Matthew Stonen mukaan. Perheen tytär sai myös nimensä Matthewn mukaan Marilla Park.

* * * *

Brianilla tuli kova kiire hakea toinenkin kehto ladosta. Marillan makoillessa vanhempiensa sängyssä Carol vei pikkuisen perijän kehtoonsa. Carol oli tehnyt kaksi vauvan peitettä, kumpaakin sukupuolta varten tilkuista. Tummempi sävyinen oli tarkoitettu pojalle ja herkempi vaaleat sävyt omaava tytölle. Carol hymyili laskiessaan poikaansa kehtoon ja nähdessään toisen kehdon vieressä. Ihan kuin elämä olisi tarkoittanut, että kun minä teen kaksi peitto, kumpaakin tapausta ajatellen, niin saan sitten ne kummatkin tapaukset.

Carol kiiruhti hakemaan myös nälkäisen Marillan syötettäväksi ja nukutettavaksi. Pienet silmät tuijottivat hetken Carolia sängystä avautuen silmän räpsähdettyä koko ajan hitaammin, kunnes pieni tuhina kuului jo Carolin korviin molemmista kehdoista.

Brian oli ostanut vaimolleen kiitokseksi ihanista vauvoista ja lämmöksi talven öihin taljan peiton päälle. Talja riitti juuri Carolille, eikä Brian kuulemma tarvinnutkaan lisälämmitystä öisin. Brian oli ollut niin kovin huolissaan vaimostaan, tämä ollessa vilustunut, että huomatessaan öiden kylmentyneen hän pelkäsi vaimonsa sairastuvan uudestaan.

Eräänä loppu syksyn aamuna, kun talvi jo kolkutteli kovaa ovelle, Brian oli herännyt ensimmäisenä. Hän vaihtoi kaksosten vaipat, jotta Carol saisi nukkua hieman pidempään. Imettämäänhän minä en pysty, Brian mietti itsekseen, mutta onhan tämäkin eteenpäin.

Hän oli ajatellut lähteä käymään tänään torilla ja oli siksi ajoissa liikenteessä. Mies oli hyvin huolissaan perheensä ruokavarannoista talvea varten, kun vauvoja tulikin kaksi. Varmuuden vuoksi hän oli päättänyt mennä ostamaan lisää ruokaa, ennen kuin se kallistuisi. Lumien tulo aiheutti aina ruuan hinnan jyrkän kasvun.

Brianilla oli pitkä matka torille, sillä heillä ei ollut varaa ostaa hevoskärryjä, saatekaan sitten pitää hevosia. Hyvä kun ruoka riitti itselle, kun Stonetkin olivat aina ruokaa pyytämässä talven tultua. Miehen täytyi kävellä koko matka torille. Brianin oli pitänyt hakea aamulla jo takki varastosta yllensä ilman muuttuessa joka päivä kylmemmäksi ja kylmemmäksi.

Torilla oli tarjolla vaikka mitä. Mies käveli edes takaisin kakkoslaadun vihanneshyllyllä. Ykköslaatuun ei tavallisella tallaajalla ole varaa ikipäivänä, ellei satu itse kasvattamaan, Brian ajatteli katsellessaan samalla hieman kateellisena rikkaiden aatelisten puolta torista.

Lopulta Brian löysi sellaisen vihannessäkin, jossa hänestä oli parhaimmat vihannekset tarjolla olevista. Hän joutui kuitenkin kaivamaan sen päällimmäisten säkkien alta, joista valui jotain epämääräisen oloista nestettä. Siihen on tyydyttävä, mitä saa ja mihin on varaa, Brian mietti katsellen hieman inhoten halpoja kasviksia.

Brianilla oli mennyt koko päivä kävellessään torille ja takaisin. Olihan hän myös vähän tuhlannut rahaa, ostaessaan lämmikkeeksi torilla myytyä teetä. Brianin talvitakki olisi saanut olla vähän lämpimämpi, mutta minkäs teet, mies ajatteli itsekseen vieden ostoksensa keittiön pöydälle. Carol kyllä purkaa kasvikset niille kuuluville paikoille. Perhekin oli jo nukkumassa, mutta Brian ajatteli vielä käydä kurkistamassa söisikö kala.

Aamulla mies löytyi heinäkasasta puoliksi paleltuneena nukkumasta. Hän ei ollut päässyt edes yrittämään narrata kalaa, kun väsymys oli alkanut painaa jo silmäluomia. Carol töni miestänsä ylös kysyen samalla mitä ihmettä tämä teki ulkona nukkumassa? ”Kyllähän minä ymmärtäisin jos olisi kesä ja sinä nukkuisit täällä, mutta nythän on jo melkein talvi?” Carol hämmästeli. ”Minä vain ajattelin ummistaa silmäni hetkeksi, jotta jaksaisin paremmin kalastaa.” Mies sanoi itsekin tapahtuneesta ihmeissään.

Carol laittoi miehelle aamiaista, jonka toivoi lämmittävän tätä sisältä päin. Miehen syödessä Carol lämmitti tälle kylvyn. Se tästä vielä puuttuisi, jos mies sairastuisi. Tällaisesta voi saada vaikka keuhkokuumeen! Carol ajatteli hieman ärtyneesti miehensä toilailuja.

Carolilla oli kaksosten kanssa kädet täynnä töitä. Usein Diana tuli auttamaan häntä lastenhoidossa. Apu oli useimmiten sitä, että nainen komensi Carolin välittömästi nukkumaan, luvaten hoitaa lapsia hetken. Carol oli kuitenkin aivan hullaantunut pieniin palleroisiinsa, eikä suostunut olemaan ilman, että toinen kaksosista olisi hänen lähellänsä. Brianin ja Carolin suhde oli yhä vain enemmän platonista. Molemmat olivat keskittyneet kaksosten hoitoon, niin että suuri intohimoinen rakkaus, jota parin välillä oli ollut vielä alku syksystä, oli muuttumassa suureksi ystävyydeksi.

Carolin oli kuitenkin hoidettava velvollisuutensa talonpoikaistalon emäntänä. Diana ei ollut tullut enää vähän aikaan auttamaan, eikä edes käymään. Carol ei tiennyt mitä oli tapahtunut, eikä ollut aivan varma, halusiko hän tietääkään.

Carol oli iltaisin niin väsynyt, että nukahteli syödessään, niin että kasvot ja hiukset olivat ruuassa. Brian kantoi usein iltaisin väsyneen vaimonsa yläkerran kamariin nukkumaan. Brian katseli vaimonsa kasvoja pyyhkien illallisesta. Carol oli niin hennoksi käynyt. Onneksi kohta tulee talvi ja Carolin ei tarvitse käyttää niin paljoa aikaa ulkotöihin. Kunpa vain ehtisin auttaa häntä enemmän. Mies ajatteli vaimoaan katsellen.

Brian sai kuin saikin veronsa maksettua. Kala oli syönyt todella hyvin tänä syksynä, eikä aatelisten viemä osuus haitannut Briania. Sitä paitsi verothan olivat paljon alhaisemmat kuin ennen. Kuusi kalaa meni yhteensä veroihin. Brian kuului herttuan ja paronin omistamiin maa-alueisiin, joten nämä saivat molemmat kolme kalaa. Brian oli onnellinen, että aateliset hoitivat Brianin maksamista veroista kuninkaallisille. Kuninkaanlinna oli niin pelottava paikka. Brian oli käynyt siellä kerran elämässään isänsä mukana joulutervehdyksiä viemässä vanhalle kuninkaalle.

Kaksosilla oli tulossa synttärit ja Carol leipoi innokkaasti kakkuja molemmille. Hän ei kuitenkaan jauhopeukalo ja erityisen vaikeaksi hän koki kerman levittämisen kakun pintaan.

Brian meni ylpeänä isänä hakemaan poikaansa puhaltamaan kynttilöitä. Miehen sydäntä oli suuresti helpottanut, kun sato oli tullut kokonaan korjattua ja verot lopultakin maksettua. Nyt pienet pallerot kasvaisivat isommiksi. Aika kului niin nopeasti, Brian mumisi itsekseen haikeana, mutta ylpeänä.

Carol oli leiponut Matille suklaakakun ja Marillalle kermakakun. Molemmat vanhemmat seisoivat jännittyneinä kakkujen edessä katsellen toisiansa ja lapsiaan. ”Kumpi puhaltaa ensin?” Carol kysyi katsoen samalla miestään silmiin.

”Eiköhän anneta pikkusiskon aloittaa.” Brian sanoi Mattille, kutittaen poikaansa samalla vatsasta.

Perheen kaksoset. Marilla peri äitinsä hieman tummemman ihon värin, kun Matt tuli isäänsä. Carol oli käyttänyt viimeiset päivät sadonkorjuun jälkeen lapsille vaatteita ommellen. Kangas oli kallista, eivätkä Carolin rahat olleet riittäneet kuin halvimpiin materiaaleihin. Lapsilla oli kuitenkin vaatteet, mikä oli tärkeintä.

* * * *

Seuraavaksi luvassa onkin Stonejen perhe, jossa nähdään perheen apuna myös Parkien pariskuntaa, sekä muutama muukin henkilö ja Islingtoneista tulee selville hieman lisää miehen tullessa veroja perimään ;) .

Kommentteja saa laittaa ja otetaan vastaan ihan kaikesta, niin risuja kuin ruusuja ;) !